Iso-Britannian opintomatkan matkaraportti [etusivu]  

Pälvi Kaiponen

Oppimiskeskukset ja humanistien tietopalvelut

Oppimiskeskus-konsepti

Iso-Britanniassa ryhdyttiin rakentamaan valtion erityisrahoituksella yliopistoille uusia kirjastorakennuksia 90-luvun puolivälissä. Kirjastojen tiloihin ja palveluihin kohdistettiin tuolloin kovaakin kritiikkiä, minkä vuoksi uudentyyppisten kirjastojen rakentamiseen syntyi poliittisia paineita. Learning Resource Centre (LRC) tai Learning Centre rakennuksia rakennettiin ilmeisesti lähinnä ns. uusien yliopistojen tarpeisiin. Kiinnitin huomiota siihen, että näihin uusiin rakennuksiin oli sijoitettu runsaasti atk- ja ryhmätyötiloja sekä atk-tuettuja lukupaikkoja, mutta niiden painetut kirja- ja lehtikokoelmat olivat melko suppeat. Mm. Hatfieldissä kokoelmien laajuus oli n. 285.000 nidettä, joka on vähemmän kuin Humanistisen tiedekunnan kirjastoihin sijoitetut niteet yhteensä. Osin kirjakokoelmien vähyys saattaa johtua siitä, etteivät nämä yliopistot ole tutkimuspainotteisia. Linkkien takana kahden suurimman oppimiskeskuksen edustamat oppiaineet.
Sheffieldin oppiaineet
Hatfieldin oppiaineet

Oppimiskeskukset ja niiden edustamat oppiaineet ovat pääosin juuri niitä aloja, joissa verkkomateriaalin, mm. elektronisia lehtiä on paljon ja niiden määrä kasvaa. Parhaimmillaan oppimiskeskukset palvelevat opiskelijoita lukukausien aikana arkisin jopa 24 h vuorokaudessa sekä lisäksi viikonloppuisin laajoilla aukioloajoilla.

Käyttäjäkunnan jakautumista kysyttäessä jokainen oppimiskeskus vastasi samoin. Heti toiminnan käynnistyttyä opiskelijat ovat ottaneet tilan haltuunsa ja käyttö on ollut vilkasta. Tiedusteltaessa opettajien tai tutkijoiden käyttöä vastaus oli, etteivät he juuri käytä palveluita. Tätä tukee myös Sheffield Hallamin käyttäjäkysely, jossa vastaajista 88,6 % oli perustutkinto-opiskelijoita ja 8,5% jatko-opiskelijoita ja ainoastaan 2,9% henkilökuntaa. Saman kyselyn perusteella käytetyimmät palvelut ao. oppimiskeskuksessa ovat sähköpostin ja internetin käyttö, kirjojen lainaus/palautus, tekstinkäsittely, kirjastoluettelojen käyttö ja itsenäisopiskelu. Elektronisten itseopiskelumateriaalien käytön osuus oli yllättäen melko vaatimatonta, vaikka kyseinen yliopisto panostaa erityisesti tähän alueeseen.

Minua jäi vaivaamaan opettaja- ja tutkijapalveluiden järjestäminen em. yliopistoissa, sillä useimmissa niistä kerrottiin, ettei kirjallisuutta hankita muualle kuin oppimiskeskukseen ja ettei erillisiä laitoskokoelmia ole. Tilaratkaisuiltaan oppimiskeskukset ovat avoimia ja vilkkaan käytön vuoksi varsin levottomia ja meluisia. Niissä on myös hiljaisia ryhmätyötiloja, mutta esim. Paul Hamlyn LRC:n ryhmätyötiloista on käytännössä muodostunut lukutiloja, koska lukupaikat avoimessa tilassa ovat liian meluisia.

Rakennuksista näkyi mielenkiintoisella tavalla rakennustarvikkeiden ja sisustusmateriaalien laadun merkitys. Entiseen teollisuusrakennukseen sijoitettu University of North London Learning Resources Centre rakennettiin samaan aikaan kuin muut oppimiskeskukset. Materiaaleissa säästettiin ja nyt viitisen vuotta kestäneen käytön jälkeen vaikutelma on kulunut ja nuhruinen. Käyttäjämäärät ovat tässä oppimiskeskuksessa University of Sheffieldiä vähäisemmät. Sheffieldissa tilat ovat pysyneet huomattavasti siistimpinä ja viihtyisämpinä, eikä niissä juuri näkynyt kulumisen merkkejä.

Mitä jäi päällimmäiseksi mieleen?

Verkkomateriaalien käyttö ja ryhmätöiden lisääntyminen tuovat mukanaan äänekästä toimintaa myös kirjastotiloihin. Niinpä kirjastojen tulee tilasuunnittelussaan rajata toiminnot niin, etteivät ne häiritse toisiaan. Mielestäni Helsingin yliopiston keskustakampuksella olisi suositeltavaa, että Fabianinkatu 28:n uudisrakennus tarjoaisi 1.- 3. vuoden perustutkinto- opiskelijoille pääosan kurssikirja-, verkko-opetus- ja atk-palveluista. Myös kielikeskuksen palvelut ja itseopiskelutilat kannattaisi sijoittaa tällaiseen opiskelijoiden kannalta keskeiseen paikkaan.

Eri oppianeiden tarvitsemia erikoispalveluitakin voitaisiin sijoittaa uudisrakennukseen. Mm. University of Westministerissä oppimiskeskukseen on sijoitettu esimerkiksi videoeditointilaitteistoja ja digitaalisen kuvan- ja äänenkäsittelylaitteita opiskelijoiden käyttöön.

Tiedekuntakirjastojen tulisi mielestäni edelleen ottaa palvelutarjonnassaan huomioon tutkijoiden, opettajien, jatko-opiskelijoiden ja opinnäytetöitään tekevien perustutkinto-opiskelijoiden tarpeet tarjoamalla monipuolinen ja rauhallinen käyttöympäristö. Perinteinen kirjastotoiminta elää vielä pitkään uusien verkko-opetusmateriaalien ja opiskelumenetelmien rinnalla. Tiedekuntakirjastot eivät kuitenkaan voi enää keskittyä vain paperimuotoisten aineistojen tarjoamiseen. Niiden tulee kyetä myös tarjoamaan asianmukaiset mahdollisuudet elektronisten aineistojen hyödyntämiseen. Tilasuunnittelulle tämä tuo erityishaasteen.

Merkillepantavaa jokaisessa oppimiskeskuksessa oli vammaisopiskelijoiden huomioon ottaminen sekä tila- että palvelutarjonnassa. Esimerkkinä mainittakoon erityiset tutorit, joilta vammaisopiskelijat saivat tukea palveluiden käytössä sekä erilliset tilat, jotka oli varustettu kuulo- ja näkövammaisille sopivilla atk-laitteistoilla.

Oxford

Matkamme lopuksi kävimme tutustumassa humanistin kannalta "aitoon ja oikeaan" , vanhalta kirjalta tuoksuvaan kirjastoon eli University of Oxfordin Bodleian Libraryyn sekä muutamaan College Libraryyn. Saimme aimo annoksen opastusta kirjastohistoriaan ja pääsimme katsomaan paikkoja, joihin vain harvat saavat luvan mennä.Bodleian Libraryssa näimme yhden vanhimmista varkaudenestojärjestelmistä eli meille kirjastolaisille tutun magneettisen hälytinnauhan esiäidin/isän. Varkaus estettiin kiinnittämällä kirjaan hyllyn reunaan asetetussa metallitangossa liukuva ketju. Kirjan saattoi ottaa lukupöydälle luettavaksi ketjun sallimissa rajoissa. Kirjojen katoaminen on siis ollut kirjastolaisten huolena jo 1400-luvulta lähtien.

Palveluiden järjestäminen on kirjastoille suuri haaste, mutta onneksi elämme nykyisin sähkövalon aikaa. Talvikuukausina saattaisi opiskeluaika Suomessa olla vähissä jos lukemisen pitäisi tapahtua päivänvalossa. Kirjaa ei ole Bodleian-kirjastosta koskaan lainattu ulos, ei edes kuninkaalle. Tulta rakennuksessa ei ole saanut tehdä palovaaran vuoksi. Niinpä kynttilöiden käyttö oli aikanaan kielletty. Kaasuvalon käyttö Bodleian Libraryn Radcliffe Camera - rakennuksessa 1850-luvulla mahdollisti kirjaston käytön lukusalina myös iltaisin. Paineita aukioloaikojen laajennukseen on ollut siis kautta kirjastohistorian.

Uudempaa Oxfordin kirjastosuunnittelua näimme taloustieteen alan kirjastossa, jonka suunnittelussa on selvästi otettu vaikutteita oppimiskeskuksista toimintojen sijoittelussa, vaikka tietenkin pienemmässä mittakaavassa. Kyseisessä kirjastossa näimme mielenkiintoisen ratkaisun, jossa opetusluokka oli varustettu siten, että sitä voitiin käyttää atk-opetukseen, atk-itsenäiskäyttöön, lukusalina ja ryhmätyötilana. Kooltaan kirjasto vastasi suurehkoa laitoskirjastoa tai pientä tiedekuntakirjastoa. Olisi ollut kiintoisaa tutustua johonkin hieman uudempaan collegekirjastoon humanististen tieteiden alalta, mutta aikataulusyistä tämä ei käynyt tällä kertaa päinsä.

Vanhan ja arvokkaan yliopiston ilmapiirissä tuntui viehättävältä se, ettei missään vaiheessa kyseenalaistettu arvokkaan Bodleian-kirjaston ja eri collegekirjastoon kokoelmien tarpeellisuutta. Päällekkäisyyksistä puhuttiin luonnollisena asiana ja kirjastojen välillä tuntui olevan selvä työnjako. Tutkijat käyttävät pääasiassa Bodleianin palveluita. Colleget suuntaavat palvelunsa ensisijassa opiskelijoille. Ehkä vanhalla yliopistolla on kuitenkin varaa ja imagonsa vuoksi syytäkin arvostaa kirjoja ja kirjastoja. Vanhoihin rakennuksiin on tuotu taidokkaasti uutta tekniikkaa. Kannettavan mikron käyttö kirjastotiloissa ei ole Oxfordissakaan harvinaista.

Oxfordin kirjastojen ihmemaailmaan meitä opasti eläkkeellä oleva Bodleian-kirjaston henkilöstöpäällikkö William Clennell. En voinut olla ihastelematta hänen innostustaan läpikotaisin tuntemiaan kirjastoja ja koko yliopistoa kohtaan. On ilahduttavaa, että yliopisto ja sen kirjasto osaavat hyödyntää myös eläkkeelle siirtyneiden virkailijoidensa tietoja ja taitoja esim. vierailijaryhmien opastajina. Innostunut ja asiantunteva seniori on yliopistolleen arvokas ylpeydenaihe.


  [ylös] [etusivu]