Iso-Britannian opintomatkan matkaraportti [etusivu]  

Pekka Timonen

Oikeustieteiden tietopalvelut

Taustaksi

Osallistuin dekaani Olli Mäenpään määräämänä opintomatkalle, joka liittyi yliopiston keskustakampukselle tulevan ns. oppimiskeskuksen suunnitteluun.

Matkalla oli 13 osanottajaa siten, että edustettuina olivat kaikki viisi keskustakampuksen tiedekuntaa, kielikeskus, opiskelijakirjasto, atk-keskus, opetusteknologian kehittämishanke ja ylioppilaskunta. Lontoossa ja sen lähiseuduilla tutustuttiin viiteen ns. oppimiskeskukseen (Learning resources centre eli LRC) sekä Oxfordin yliopiston pääkirjastoon, Bodleian Libraryyn.

Kaikki LRC:t muistuttavat perusratkaisuiltaan toisiaan. Ne ovat kaikki opiskelijakirjastoja, mutta yritän arvioida asiaa tutkimuskirjaston näkökulmasta sen perusteella, mitä matkan aikana näin ja kuulin. Bodleian Library puolestaan on vapaakappalekirjasto (n. 6,5 miljoonaa nidettä), joka palvelee sekä tutkijoita että lukijoita. Sen kirjoja ei anneta lainaksi vaan vain lukusalikäyttöön.

Nähdyissä kirjastoissa ei ollut yhtään varsinaisesti oikeustieteellistä, mutta juridiikka oli useissa niistä edustettuina siksi, että sitä opetetaan joko yhteiskuntatieteellisen tai liiketaloudellisen koulutuksen osana. Sähköisen tiedonhankinnan palveluista (cd-tietokannat, yhteydet keskeisiin maksullisiin tietokantoihin ja www-palvelut) oli myös juridiikan osalta huolehdittu hyvin.

Mikä LRC on?

Kaikille nähdyille LRC:lle on yhteistä se, että saman katon alla on:

  • opiskelijakirjasto, jonka kokoelmat ovat joko vain lukusali- tai myös lainauskäyttöön
  • perinteisiä lukusalipaikkoja
  • pöytäkonein varustettuja atk-työpisteitä, joista osassa on internet -yhteydet ja osassa yhteydet vain LRC:n sisäisiin tietokantoihin
  • laptop -työpisteitä opiskelijoille, jotka työskentelevät omilla koneillaan
  • ryhmätyötiloja, osin ilman atk-yhteyksiä ja osin niiden kanssa, osin itseopiskeluun ja osin opettajan johtamaan ryhmätyöskentelyyn opetustiloja.

Edelleen yhteistä on, että LRC:t tarjoavat varsin samankaltaista palveluvalikoimaa:

  • lainauspalvelun ja/tai suljetussa kokoelmassa olevien kirjojen varaus- ja lainauspalvelun (suljetussa kokoelmassa ovat tyypillisesti tenttikirjat, joiden tehokas käyttö varmistetaan sillä, että jos tarvitsijoita on useampia kuin niteitä, kirja on yhden lukijan käytössä muutaman tunnin)
  • atk-tuen
  • laajan valikon cd- ja www-pohjaisia tietokantoja, joita käytetään joko LRC:n yhteisillä tai opiskelijoiden omilla (opiskelijanumeroon tms. tunnisteeseen perustuvilla) tunnuksilla
  • tiedonhaun sisällöllisen opastuksen (tavoitteena pääosin kirjallinen eli itseoppimiseen perustuva, varsinainen opastus tarvittaessa)
  • kopiointi- ja tulostuspalvelut, jotka olivat poikkeuksetta maksullisia.

Osassa LRC:stä samassa yhteydessä toimi myös: opetusteknologian tutkimus- ja koulutusyksikkö julkaisuyksikkö (University Press tai sen osa).

Painotukset ja tilaratkaisut vaihtelivat eri yksiköissä. Joissakin LRC:ssä oli saman katon alla myös kahvio ja/tai muuta selkeästi tauko- tai sosiaaliseen käyttöön tarkoitettua tilaa. Kolmeen seikkaan on mielestäni syytä kiinnittää erityistä huomiota:

  • Kaikille kohteille yhteinen ominaispiirre oli se, että eri tarkoituksia palvelevat tilat oli sijoitettu saman kokonaisuuden osiksi.
  • Kaikille kohteille yhteistä oli myös se, että LRC koettiin hyvin vahvasti opiskelijaehtoiseksi yksiköksi. Opettajien koettiin käyttävän LRC:n tiloja ja palveluja liian vähän.
  • Eri yhteyksissä tuli toistuvasti esille se, että opettajien huonoa halukkuutta omaksua uudenaikaisia tiedonhaun ja tiedonhallinnan välineitä sekä erityisesti hyödyntää niitä opetuksessa ja ohjata opiskelijoita niiden käyttöön pidettiin vakavina ongelmina.

Vertailua LRC -konseptin ja perinteisen kirjaston välillä

LRC -konseptin suurin ero perinteiseen esimerkiksi oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastoon verrattuna on selkeä käsitys opiskelumahdollisuuksien tarjonnan sekä tieto- ja tiedonhankintapalvelujen keskeisestä roolista. LRC ei ole totutussa mielessä kirjasto (kirja- ja kausijulkaisukokoelma) vaan erilaisten tiedonlähteiden "hallintapaikka", jossa keskeistä on näihin lähteisiin perustuvan työskentelyn mahdollistaminen ja tukeminen.

Kirjastotyöskentelylle tyypillinen yksilöllinen lukusaliopiskelu on myös LRC- konseptissa mahdollista, mutta se on vähintäänkin toissijaista ellei jopa perifeeristä. Tämä opiskelumuoto kärsii atk- ja ryhmätyötilojen läheisyydestä, koska niistä väistämättä syntyvä melu häiritsee lukemista toisella tavoin kuin näitä muita työmuotoja. Siksi lukusaliopiskeluun tarkoitetut tilat olisi parempi selkeästi erottaa sellaisista kirjastotiloista, joiden käyttö painottuu atk-yhteyksien hyödyntämiseen, ryhmätöihin ja kirjoitustyöhön.

LRC-konseptille näyttää olevan tyypillistä se, että LRC:llä on yhteinen henkilöstö eri palveluja varten. Erillisiä "kirjastonhoitajia", "informaatikkoja" ja "atk-neuvojia" ei ollut (yksi yksikkö tosin oli ulkoistanut atk-tuen), vaan koko henkilöstö huolehti kaikista tehtävistä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että vähiten pätevät sijoitettiin eniten rutiiniluonteisiin töihin (= päivittäiseen opiskelijapalveluun ja kokoelmien järjestyksestä huolehtimiseen), kun taas pätevämmät huolehtivat erilaisista "back-office" toiminnoista (ohjeistukset, tietokantayhteydet, tilaukset tms.) ja osallistuivat tarvittaessa asiakaspalveluun. Asiakaspalveluun osallistuminen oli tällöin järjestetty erilaisina yhdistelminä päivystys- tai vastaanottoaikoja sekä alakohtaisten vastuuhenkilöiden ja heidän yhteystietojensa ilmoittamista.

Kaikissa LRC:ssä varsinainen kirjastonhoito perustuu alakohtaiseen luokitukseen sekä kokoelmatietokantaan, josta ilmenee kirjan tarkka sijoitus. Tällainen kokoelma on nimenomaan tiedonhaun kannalta olennaisesti parempi kuin esimerkiksi pelkkään aakkostukseen taikka kieleen ja aakkostukseen perustuva luokitus: se mahdollistaa myös kirjakokoelman käytön tiedonhankinnan apuvälineenä, kun luokituksen avulla saa käsityksen kaikista käytössä olevista lähdeteoksista. Tämä tosin edellyttää, että kirjat myös ovat pääosin saatavilla, joten laajamittainen ja pitkäaikainen lainaus eivät tähän konseptiin sovellu.

Mitä oikeustieteellisen tiedekunnan kirjasto voisi oppia LRC -konseptista?

Alla olevat ehdotukset perustuvat osaksi yllä kuvattuihin kokemuksiin tästä opintomatkasta ja osaksi aiempiin kokemuksiini englantilaisista oikeustieteellisistä tutkimuskirjastoista (Institute of Advanced Legal Studies, British Library of Political and Economic Science). Yllä kuvatun lisäksi olen liittänyt arviointiin kolme muuta seikkaa. Ensiksikin sen, että tiedonhankinta ja sen erilaisten välineiden hallinta tulee olemaan jatkuvasti korostuva osa juristin ammattitaitoa, joten meillä(kin) on väistämättä pyrittävä sisällöllisen oppimisen ja tiedonhankintaan liittyvien valmiuksien oppimisen integroimiseen. Toiseksi sen, että tiedekunnan henkilöstöä (minusta ensisijaisesti mutta vähintäänkin myös) palveleva tutkimuskirjasto eroaa pakostakin yllä kuvatusta opiskelijakeskeisestä kirjastosta. Kolmanneksi sen, miten edellä tarkoitettu ero tulisi ottaa huomioon, kun arvioitavana on seuraavan kaltainen tilanne:

  • Oikeustieteellisen tiedekunnan kirjasto sijaitsee kokonaisuudessaan tiedekunnan muiden tilojen yhteydessä Porthaniassa, eikä siitä erillistä Katti-kirjastoa tms. enää ole.
  • Opiskelijakirjasto sijaitsee nykyisissä tiloissaan Vuorikatu 7:ssä ja sen yhteyteen tulee laajahko oppimiskeskus Fabianinkatu 28:aan sekä niiden väliselle piha-alueelle.
  • Keskustakampuksen alueella on keskitettyjä lukusalipaikkoja joko opiskelijakirjaston yhteydessä tai muutoin Porthanian läheisyydessä.

Edelleen olen lähtenyt siitä, että tiedekunnan tulisi muodostaa kantansa kirjaston ja sen palveluiden järjestämiseen mahdollisimman pian. Tämä kysymys on ennakollinen Porthanian suunnittelulle ja sillä saattaa vaikkakin epäilen tätä olla vaikutusta myös keskustakampuksen yhteisten kirjasto- ja oppimisresurssipalveluiden (opiskelijakirjasto, oppimiskeskus, lukusalipaikat, ryhmätyö- ja ryhmäopetustilat) kannalta. Tiedekunta ei siis mielestäni voi odottaa, että joku piirtää Porthaniaan tarkoituksenmukaiset kirjastotilat ilman, että olemme kertoneet käsityksemme asiasta.

Ehdotan oikeustieteellisen tiedekunnan kirjaston kehittämisen ja suunnittelun pohjaksi seuraavia linjauksia ja perusratkaisuja. Keskeisenä tavoitteena on kirjaston ja sen toimintojen integroiminen tiedekunnan muuhun toimintaan siten, että kirjasto palvelee sekä tutkimusta ja opetusta että aktiivista, omaehtoista opiskelua. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi:

1. Tiedekunnan kirjaston perustehtäväksi määritellään tutkimuksen ja opiskelun tietopalvelujen tuottaminen.

  • Tällöin tiedekunnan kirjasto palvelee sekä henkilökuntaa, jatko-opiskelijoita että opintojen loppuvaiheessa olevia opiskelijoita. Tutkielman kirjoittajien ja erilaisten kirjallisten harjoitustöiden tekijöiden palvelu on luonteeltaan pitkälti samankaltaista kuin jatko-opiskelijoiden ja varttuneiden tutkijoiden palvelu. Aikasemmin esiteltyjen tenttiinlukuun liittyvien palvelujen erottaminen antaa mahdollisuuden keskittyä näiden tuottamiseen.
  • Tiedekunnan kirjaston varsinainen asiakaspalvelu perustuu sisällöllisiin neuvontapalveluihin eikä rutiiniluonteisiin kirjastopalveluihin. Kirjaston koko henkilökunta joutuu / saadaan asiakaspalvelutehtäviin.
  • Samalla tulisi keskittää tiedekunnan oma atk-tuki tiedekunnan kirjaston yhteyteen siten, että painopiste mahdollisuuksien mukaan siirtyy tietopalvelujen tuottamiseen ja tiedonhankinnan tukipalvelujen tuottamiseen.

2. Aineopintotenttejä palvelevat toiminnat (tenttikirjojen hankinta ja lainaus sekä lukusalipalvelut) siirretään kokonaan opiskelijakirjaston vastuulle.

  • Vähintään alkupuolisko oikeustieteen opinnoista tulee jatkossakin perustumaan massatentteihin lukemiseen. Tähän liittyvät tarpeet koskevat kirjojen saatavuutta ja rauhallista lukupaikkaa. Ne voidaan tehokkaimmin tarjota keskitetysti yhdessä muiden tiedekuntien opiskelijoiden samanlaisten tarpeiden kanssa. Tähän liittyvä kirjastohenkilökunnan työ on erittäin rutiiniluonteista, eikä siihen enempää tarvita kuin ole mielekästäkään käyttää sellaista henkilöstöä, jonka ammattitaito soveltuu tietopalvelujen tarjoamiseen.

3. Tiedekunnan kirjaston kokoelmat järjestetään alakohtaisesti ja kokoelmaa karsitaan erittäin voimakkaasti.

  • Kirjasto on olennaisesti tehokkaampi, jos se on järjestetty alakohtaisen luokituksen mukaan. Silloin itse kokoelmaa voi käyttää sen selvittämiseen, mitkä tiedonlähteet todella ovat käytettävissä. Vanhentuneet kirjat, vanhat painokset ja hyllyissä seisovat rinnakkaiskappaleet tulisi siirtää varastoihin siten, että samalla varmistetaan mahdollisuus niiden saamiseen käyttöön tarvittaessa.

4.Tiedekunnan kirjastotoimi keskitetään tiedekunnan kirjastoon. Kaikki kirjat, jotka hankitaan vain yhtenä kappaleena, sijoitetaan kirjaston kokoelmaan. Samalla henkilökuntalainausta rajoitetaan ja pyritään siihen, että kirjat ovat tehokkaasti käytössä.

  • Kirjojen hankkiminen laitoksille ja sijoittaminen pysyvästi yksittäisten tutkijoiden huoneisiin on resurssien haaskausta. Vähimmäisvaatimuksena tulisi olla, että kaikki kirjat ovat kirjaston tietokannassa ja voidaan tarvittaessa saada myös muiden käyttöön. Tiedekunnan kustantamat tutkijoiden työhuonekirjastot tulisi rajoittaa selvästi nykyistä suppeammiksi. Samalla tulisi pyrkiä siihen, että kirja saadaan lyhyellä varoitusajalla ja lyhyehköksi ajaksi kirjastoon, jos sitä tarvitaan joko toisen tutkijan tai opiskelijan käyttöön.

5. Tiedekunnan kirjaston tiloista osaan varataan erilaisia ryhmäopiskelutiloja, jotka ovat sekä opettajien että opiskelijoiden varattavissa.

  • LRC-konseptin yksi vakuuttavimmista osista oli ryhmätyötilojen tärkeyden korostaminen. Tällaiset tilat ovat tarpeen sekä opetuksen kehittämisen ja uusien opetusmuotojen käyttöön saamisen kannalta että opiskelijoiden yhteisen "itseopetuksen" mahdollistamiseksi.
  • Tämän kaltaisia tiloja tulee myös Fabianinkadun oppimiskeskukseen. Kun edellä esitetyt linjaukset jättävät erikoistuneesti oikeudellisen tiedon hankinnan resurssoimisen ja opastamisen tiedekunnan vastuulle, sen tulisi pystyä myös tarjoamaan tiloja oman alan tukipalveluja tarvitsevalle ryhmätyöskentelylle.
  • Osin tähän liittyen kirjaston yhteyteen tulisi saada erillinen oleskelutila, jossa on mahdollista vähintäänkin käyttää matkapuhelimia ja lukea lehtiä, mielellään myös nauttia virvokkeita. Ilman tällaista mahdollisuutta nämä tapahtuvat kirjaston sisällä tai aulatiloissa ja häiritsevät muiden työskentelyä. Kyseessä ei siis missään tapauksessa ole hukkatila vaan pikemmin välttämättömyystila.


  [ylös] [etusivu]