Browsing by Subject "EKP:n julkaisut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 199
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus elokuu
    Tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus euroalueen pankkeja koskeviin riskeihin ja tarkastellaan vuonna 2001 vallinneen laskusuhdanteen vaikutuksia.Artikkelissa kuvaillaan, missä määrin euroalueen pankkien riskiprofiili on muuttunut viimeaikaisten rakenteellisten muutosten myötä.Tällaisia muutoksia ovat muun muassa investointipankkitoiminnan lisääntyminen, fuusiot, arvopaperistaminen ja aiempaa kehittyneempien riskinhallintatekniikoiden käyttö.Artikkelissa korostetaan, että pankkien toimintaympäristö oli vuonna 2001 suhteellisen haastava, mikä johtui kaikkien tärkeimpien talousalueiden varsin heikosta talouskasvusta ja Yhdysvaltoja 11, 9. koetelleista tapahtumista. Artikkelissa arvioidaan, miten nämä epäsuotuisat olosuhteet vaikuttivat pankkien vakauteen ja tuloskehitykseen.Lisäksi esitetään pankkien taseinformaatiota ja rahoitusmarkkinoiden hintainformaatiota ja osoitetaan, että hintainformaatio voi olla hyödyllistä arvioitaessa pankkisektorin vakautta ennakoivasti. Lopuksi tarkastellaan euroalueen pankkien yleistä vakautta ja todetaan, että vaikka olosuhteet vuonna 2001 olivatkin epäsuotuisat, euroalueen pankkisektorin toimintaedellytykset ovat pysyneet hyvinä, sillä pankkien taloudellista vahvuutta vuoden 2002 alussa kuvaavat ennakoivat indikaattorit ovat jonkin verran aiempaa parempia.
  • (1999)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 4 ; Huhtikuu
    Tämän vuosikymmenen aikana kilpailu pankkisektorilla on lisääntynyt huomattavasti sekä nykyisen euroalueen muodostavissa että muissa maissa rahoitusjärjestelmään kohdistuvien moninaisten muutosvoimien paineessa.Tärkeimpiä muutostekijöitä ovat rahoitustoiminnan sääntelyn purkaminen, innovaatiot, tietotekniikan kehitys sekä säästö- ja sijoituskohteiden monipuolistuminen.Euron käyttöönotto luultavasti kiihdyttää pankkisektorin kilpailua ja rakennemuutosta entisestään nopeuttamalla rahoituspalveluiden todellisten yhteismarkkinoiden toteutumista. Ajoitukseltaan ja luonteeltaan euron vaikutukset todennäköisesti vaihtelevat merkittävästi erityyppisten rahoituspalveluiden ja -markkinoiden mukaan.Euroalueen yhteiset rahamarkkinat ovat kehittyneet hyvin nopeasti, mutta vähittäispankkipalveluiden markkinat ovat yhä varsin pitkälle segmentoituneet verotukseen, lainsäädäntöön ja kulttuuriin sekä liiketoiminnan harjoittamiseen liittyvien erojen takia.Suurin osa euroalueen maiden vähittäispankkitoiminnasta on pysynyt kansallisten rahoituslaitosten hallinnassa.
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Heinäkuu
    EKP:n ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta euroalueella.EKP:n neuvosto on määritellyt hinta-vakauden euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) alle 2 prosentin vuotuiseksi nousuk-si. Lisäksi neuvosto on ilmoittanut, että hintavakauden tavoitteeseen pyritään keskipitkällä aikavälillä. YKHI - euroalueella kulutettujen monien yksittäisten tavaroiden ja palveluiden hintojen painotettu keskiarvo - valittiin ilmaisemaan kvantitatiivisesti EKP:n ensisijaista tavoitetta, koska se on euroalueen yksityisten kotitalouksien ostamien kulutustavaroiden ja palveluiden korin hintaa tarkimmin kuvaava homogeeninen tunnusluku. YKHI-inflaatiovauhtiin tai ns.YKHIn kokonaisindeksiin vaikuttavat lyhyellä aikavälillä monet alakohtaiset häiriöt.Jos tällaiset häiriöt ovat merkittäviä, kuluttajahintojen pitkäaikaista kehitystä saattaa tilapäisesti olla vaikea havaita, mikä hankaloittaa kokonaisindeksilukujen tulkintaa. Koska tämä on yleistä kaikkien maiden kuluttajahintaindekseissä, on alettu kehittää sopivasti muutettuja indeksejä, joilla pyritään eliminoimaan satunnaiset tai alakohtaiset vaikutukset ja mittaamaan yleisiin trendeihin liittyvää ns. taustamuuttujaa.Vaikka EKP:n tavoite on yksiselitteisesti määritelty YKHIn kokonaisindeksin vuotuisen nousun perusteella, pohja-inflaation mittareista saattaa olla hyötyä pyrittäessä kartoittamaan ja kuvaamaan pitkän aikavälin hintakehitystä ja sitä, millaisia yleisen hintakehityksen dynamiikkaan vaikuttavat tekijät ovat luonteeltaan ja mistä ne johtuvat. Intuitiivisesti katsottuna pohjainflaatio on mielenkiintoinen, mutta se on käytännön sovelluksissa osoittautunut vaikeasti määriteltäväksi.Sitä on pyritty kuvaamaan monin vaihtoehtoisin menetelmin.Tässä artikkelissa tarkastellaan tiivistetysti eri lähestymistapojen ominaisuuksia ja esitellään joitakin indikaattoreita, joita euro-alueesta voidaan laskea.
  • (1999)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 2 ; Helmikuu
    Euroopan keskuspankista (EKP) ja euron käyttöön ottaneiden 11 jäsenvaltion kansallisista keskuspankeista muodostuvan eurojärjestelmän ensisijaisena tavoitteena on ylläpitää hintavakautta.Koska hintatason keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitystä pidetään yleisesti rahataloudellisena ilmiönä, yleisön hallussa olevan rahan määrän kehitys saattaa antaa hyödyllistä tietoa tulevasta hintakehityksestä ja palvella siten tärkeänä apuvälineenä rahapolitiikan harjoittamisessa.Raha-aggregaattien analyysistä voidaan myös saada tukea rahoitusjärjestelmän ja laajemman talouskehityksen yleiseen arviointiin. Raha-aggregaatti voidaan määritellä suureeksi, joka sisältää liikkeessä olevan rahan määrän ja rahalaitosten vastaanottamat talletukset tai velkaerät, jotka ominaisuuksiltaan suuresti vastaavat rahaa eli ovat likvidejä.Eurojärjestelmä on määritellyt suppean aggregaatin (M1), "väliaggregaatin" (M2) ja lavean aggregaatin (M3).Nämä aggregaatit eroavat toisistaan niihin sisältyvien saamiserien likvidiyden suhteen.EKP:n ja sen edeltäjän Euroopan rahapoliittisen instituutin selvityksen mukaan euroalueen laveisiin raha-aggregaatteihin saattaa olla vaikeampi vaikuttaa lyhyellä aikavälillä, mutta ne ovat ominaisuuksiltaan suppeita aggregaatteja käyttökelpoisempia, koska ne ovat vakaampia ja sisältävät enemmän keskipitkän aikavälin hintakehitykseen liittyvää tietoa.Eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia edellyttää raha-aggregaattia, joka on vakaa ja luotettava keskipitkän aikavälin inflaation indikaattori.Tästä syystä EKP:n neuvosto on päättänyt antaa lavealle raha-aggregaatille M3:lle keskeisen aseman rahapolitiikan strategiassa ilmoittamalla sen vuotuisen viitearvon.
  • (1999)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 8 ; Elokuu
    Analysoidessaan raha- ja reaalitalouden sekä rahoitusmarkkinoiden kehitystä Euroopan keskuspankki (EKP) kohdistaa päähuomionsa euroalueen kehitykseen ja antaa rahan määrälle, varsinkin M3:n määrälle, keskeisen aseman.Jotta rahan määrän kasvua euro-alueella voitaisiin arvioida oikein, tarvitaan tarkka tilastointijärjestelmä.Tässä suhteessa euroalueen rahalaitosten ilmoittamat tasetiedot ovat ratkaisevassa asemassa, minkä lisäksi niistä voidaan saada tukea pankkisektorin ja koko rahoitusjärjestelmän kehityksen yleiseen arviointiin. EKP laatii sekä koko euroalueen rahalaitokset käsittävän yhteenlasketun taseen että euroalueen rahalaitosten konsolidoidun taseen.Yhteenlaskettu tase saadaan laskemalla yhteen kunkin erillisen rahalaitoksen (ml. eurojärjestelmä) taseet, kun taas konsolidoidussa taseessa eliminoidaan rahalaitosten väliset erät. Euroalueen rahalaitosten taseet antavat kokonaiskuvan sektoreittain ja instrumenteittain eritellyistä rahalaitosten saamisista ja veloista, jotka kohdistuvat sekä toisiin rahalaitoksiin että talouden muihin toimijoihin. Tässä artikkelissa osoitetaan, että nämä taseet ovat monipuolinen tiedonlähde euroalueen rahatalouden analysoinnissa.Lisäksi artikkelista ilmenee, että talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alussa eräät rahoitusrakenteen keskeiset piirteet olivat merkittävän samankaltaiset kaikissa euroalueen yhdessätoista maassa, joskin monia eroavuuksiakin esiintyi.
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Lokakuu
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Lokakuu
    Tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus Euroopan tukkurahoitusmarkkinoiden parhaillaan käynnissä ole vaan integraatioprosessiin ja selvitetään EKP:n osuutta tässä prosessissa.Yhdentyneet rahoitusmarkkinat voidaan määritellä tilanteeksi, jossa mitkään tekijät eivät saata talouden toimijoita erityisesti sijainnin perusteella eriarvoiseen asemaan sen suhteen, miten ne voivat hankkia pääomaa ja tehdä pääomasijoituksia. Rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen saavuttaminen merkitsee sitä, että laajoilla markkinoilla markkinaosapuolten käytössä olevien verkottumis- ja skaalaetujen ja yhteistuotannon etujen optimaalisen hyödyntämisen esteet poistuvat ja että kaikkia markkinaosapuolia ja palvelujen tarjoajia sitovat yhteiset säännöt, käytännöt ja standardit.Integraation edistäminen edellyttää, että markkinavoimat, koordinointi-ongelmien ratkaisemiseen tarvittava markkinaosapuolten yhteistoiminta ja viranomaisten toimenpiteet ovat tehokkaassa vuorovaikutuksessa keskenään.Arvio euroalueen markkinoiden yhdentymisen nykytilasta erityisesti kvantitatiivisten indikaattorien perusteella osoittaa, että markkinat ovat heterogeeniset ja että integraatio on toteutunut vain muutamilla markkinasegmenteillä. Näillä segmenteillä on standardinmukaiset tuotteet, samanlaiset säännöt ja käytännöt sekä yhteinen infrastruktuuri.Integraation eteneminen edellyttää EU:n ja kansallisten viranomaisten vahvaa sitoutumista.EKP katsoo myös, että viranomaisten tulisi edistää yksityisen sektorin yhteistoimintaa EU:n tasolla rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä haittaavien koordinointiongelmien ratkaisemiseksi.EKP tukee useita tällaisia aloitteita, ja se aikoo toimivaltansa puitteissa toimia näin vastaisuudessakin muiden mahdollisten aloitteiden suhteen.
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Lokakuu
    Arvopaperien myynti- ja takaisinostosopimusten eli repojen (sale and repurchase agreements) käytöstä on euroalueella tullut yleisesti hyväksytty tapa hankkia rahoitusta ja pienentää riskejä.Reposopimuksille on kehittynyt syvät ja joustavat markkinat, joita eri syistä käyttää laaja joukko yhteisöjä (keskuspankkeja, liike-ja nvestointipankkeja, yritysten varainhankinnasta vastaavia yksiköitä, sijoitusrahastoja jne.).Repojen merki-tys rahamarkkinoilla on entisestään lisääntynyt, ja ne ovat nykyään turvallinen vaihtoehto vakuudettomalle luotonannolle tai lyhytaikaisten velkapaperien liikkeeseenlaskulle.EKP:tä ja koko eurojärjestelmää repoja koskevat menettelytavat kiinnostavat erityisesti sen vuoksi, että repot ovat tärkein rahapolitiikkaan ja päivän-sisäisiin luottoihin liittyvissä operaatioissa käytetty instrumentti.Koska repot ovat ns. hybridi-instrumentteja (niihin sisältyvät sekä käteinen että arvopaperit), ne toimivat linkkinä useiden markkinoiden (arvopaperi-markkinoiden, vakuudettomien sopimusten markkinoiden, johdannaismarkkinoiden ja swapmarkkinoiden) välillä ja lisäävät osaltaan näiden markkinoiden likvidiyttä.Euroalueen kansallisten repomarkkinoiden integroituminen on merkittävästä etenemisestään huolimatta ollut kuitenkin hidasta ja monimutkaista ja jäänyt jälkeen muiden markkinoiden integraatiosta.Näin ollen on edelleenkin ponnisteltava, että repomarkkinat integroituisivat niin pitkälle ja tehokkaiksi kuin on välttämätöntä, että saataisiin täysi hyöty yhteisen rahankäyttöönoton myötä voimakkaasti edenneestä rahoitustoiminnan kehityksestä.
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Marraskuu
    Monet julkiset ja yksityiset laitokset ovat muodostaneet euroalueen suhdannekehitystä kuvaavia yhdistelmäindikaattoreita kokoamalla useita yksittäisiä taloutta kuvaavia muuttujia yhdeksi ainoaksi indikaattoriksi. Laitokset käyttävät näitä indikaattoreita yhdistääkseen eri lähteistä saamiaan tietoja talouden yleisestä kehityksestä, selvittääkseen suhdannesyklin käännepisteitä ja toisinaan myös ennustaakseen lyhyen aikavälin talouskasvua.Tässä artikkelissa selostetaan lyhyesti, millaisin tekniikoin yhdistelmäindikaattoreita yleisesti muodostetaan, ja arvioidaan varsinkin näiden indikaattorien kykyä tuottaa informaatiota euroalueen suhdannekehityksestä. Artikkelissa osoitetaan, että vaikka yhdistelmäindikaattoreita onkin mahdollista käyttää suhdanneanalyysin tukena, niillä ei kuitenkaan voi korvata suhdannekehityksen yksittäisten indikaattorien perusteellista arviointia.Rakenteensa vuoksi yhdistelmäindikaattorit eivät tuo esiin talouskehityksen taustatekijöistä olennaista tietoa sisältävien erillisten muuttujien kehitystä. Yksittäisten indikaattorien tarkka analyysi on siten välttämätöntä, jotta nykyistä talouskehitystä ja talouden lyhyen aikavälin näkymiä voidaan arvioida perusteellisesti.
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 7 ; Heinäkuu
    Osana rahapolitiikan strategiaansa EKP seuraa säännöllisesti useiden indikaattorien kehitystä ja arvioi, miten tämä kehitys vaikuttaa hintanäkymiin ja mitä riskejä siitä aiheutuu euroalueen hintavakaudelle.Analyysin tekoa helpottavat taustatiedot siitä, miten talouden indikaattorit yleensä käyttäytyvät talouskehityksen eri vaiheissa.Tässä artikkelissa selvitetään joitakin euroalueen suhdannekierron pääpiirteitä koko 1990-luvulla sen perusteella, miten BKT:n määrä, BKT:n tärkeimmät menoerät, muutamat keskeiset työmarkkinamuuttujat ja teollisuustuotanto ovat kehittyneet. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan näiden indikaattorien kehitystä yksittäisinä, lyhyempinä ajanjaksoina sen arvioimiseksi, miten lyhyen ajan suhdannekehitys on mukautunut keskimääräiseen kehitykseen.Artikkelissa todetaan, että kaikkina lyhyempinä ajanjaksoina esiintyy joitakin säännönmukaisuuksia mutta että koko 1990-luvun keskimääräiseen suhdannekiertoon sisältyy merkittäviä erityispiirteitä yksittäisinä, lyhyempinä ajanjaksoina.Siten suhdanneanalyyseja ja ennusteita tehtäessä on välttämätöntä arvioida huolellisesti erityistekijöitä, jotta tietyn suhdannetilanteen ja keskimääräisen suhdannekierron välisiä eroja voitaisiin ymmärtää
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus elokuu
    Tässä artikkelissa tarkastellaan euroalueen säästämistä, rahoitusta ja (reaali- ja rahoitusomaisuuteen tehtyjä) investointeja vuosina 1995-2001 vuotuisten rahoitus- ja pääomatilien perusteella. Euroaluetta koskevat vuotuiset rahoitus-ja pääomatilit julkaistaan ensimmäistä kertaa tässä Kuukausikatsauksessa (tilasto-osan taulukko 6.2).Ne laajentavat euroalueen ei-rahoitussektorin rahoituksen hankintaa jo käyttöä kuvaavaan neljännesvuositilastoon (tilasto-osan taulukko 6. 1) perustuvan analyysin sisältöä, koska sektoreiden ja rahoitusinstrumenttien kattavuus paranee ja rahoitustransaktiot liitetään säästämistä ja reaali-investointeja koskeviin tietoihin. Viime vuosina nettoluotonanto euroalueen julkisen sektorin ja yksityisen sektorin välillä on tasapainottunut huomattavasti. 1990-luvun puolivälissä kotitaloudet rahoittivat merkittävän osan julkisen sektorin nettoluotonotosta, kun taas yrityssektorin rahoitusasema pysyi suurin piirtein tasapainossa.Sitä vastoin tämän vuosikymmenen alussa kotitalouksien nettoluotonantoon vaikuttivat yrityssektorin entistä suuremmat nettoluotonottotarpeet ja julkisyhteisöjen rahoitusaseman tasapainottuminen.Vuosina 1995-2001 euroalueen kotitalouksien nettoluotonanto väheni lähinnä säästämisasteen alennuttua, kun taas niiden (pääasiassa asuntoon liittyvät) reaali-investoinnit pysyivät suhteellisen vakaina. Säästämisasteen yleinen aleneminen on saattanut osittain liittyä kotitalouksien nettorahoitusvarallisuuden kasvuun.Kotitalouksien velkaantuminen lisääntyi, mutta pysyi BKT:hen suhteutettuna pienempänä kuin muissa keskeisissä teollisuusmaissa.Euroalueen kotitalouksien rahoitusinvestoinneille oli ominaista osakkeiden ja osuuksien (erityisesti rahasto-osuuksien) osuuden kasvu.Euroalueen yritysten sijoitukset reaali-ja erityisesti rahoitusomaisuuteen olivat tarkastelukautena huomattavan suuria suotuisan rahoitustilanteen ja osittain vilkkaan yrityskauppatoiminnan vuoksi.Tähän kehitykseen liittyi puolestaan yritysten velkaantumisen tuntuva kasvu.Koska korot olivat laskeneet vuoteen 1999 saakka, yritysten korkorasitus oli kuitenkin tämän vuosikymmenen alussa pienempi kuin 1990-luvun puolivälissä. Yritykset hankkivat suurimman osan rahoituksestaan ottamalla lainaa ja laskemalla liikkeeseen osakkeita, vaikka myös velkapaperiemissioiden merkitys kasvoi.Julkisen talouden vakauttamisen jatkumisen ansiosta julkisen sektorin nettoluotonotto supistui huomattavasti vuodesta 1995 vuoteen 2001.Euroalueen rahoitusasema alueen ulkopuolisiin nähden osoitti keskimäärin pientä nettoluotonantoa vuosina 1995-2001.
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus toukokuu
    Euroalueen työttömyysaste pysyttelee edelleen korkeana ja on suurin piirtein kolminkertainen 1960-luvun alun tasoon verrattuna.Tässä artikkelissa tarkastellaan yhteenvedonomaisesti työllisyyden, työmarkkinoille osallistumattomuuden ja työttömyyden kehitystä. Selvityksestä ilmenee, että euroalueen ja Yhdysvaltojen kehityksessä on merkittäviä eroja.Euroalueen työllisyysaste on trendinomaisesti laskenut ja työttömyysaste noussut viimeksi kuluneen 40 vuoden aikana.Työmarkkinoiden ongelmat näyttävät koskevan erityisesti tiettyjä väestöryhmiä, kuten naisia, nuoria ja vanhempia työntekijöitä ja vähemmän koulutettuja, kun taas parhaassa työiässä (eli 30-59-vuotiaiden) olevien miesten tilanne näyttää olevan euroalueella ja Yhdysvalloissa suurin piirtein yhtä hyvä.Työttömyys on joissakin euroalueen maissa selvästi alueellinen ongelma, ja pitkäaikaistyöttömyys puolestaan on vakava, koko euroaluetta koskeva ongelma.Euroalueen työmarkkinoiden ongelmien taustalla on useita rakenteellisia tekijöitä, jotka liittyvät työnteon kannustimiin, liian suuriin työvoimakustannuksiin, työmarkkinoiden ammatillisiin ja alueellisiin kohtaantongelmiin, valtion sääntelyyn ja pitkäaikaiseen syrjäytymiseen työmarkkinoilta.Ongelmien ratkaisuun on olemassa monia poliittisia keinoja, ja niitä tarkastellaan myös tässä artikkelissa.Euroopan unioni on pyrkinyt viime vuosina yhä tehokkaammin edistämään sellaisia merkittäviä rakenteellisia uudistuksia, joilla työmarkkinoiden toimivuus paranisi.Uudistusten toimeenpanosta vastaavat kuitenkin pääasiassa kansalliset hallitukset ja työmarkkinaosapuolet, ja uudistuksissa on otettava huomioon eri maissa esiintyvien työmarkkina-ongelmien erityispiirteet.Jotta euroalueen työttömyys merkittävästi ja pysyvästi pienenee, pitää työmarkkinoiden toimivuutta kohentaa edelleen mittavin rakenteellisin uudistuksin.
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Elokuu
    Tämän artikkelin tarkoituksena on selvittää, mikä on ulkomaankaupan merkitys euroalueelle, mistä ulkomaankauppa koostuu ja mihin se suuntautuu.Lisäksi tarkoituksena on valottaa sitä, miten ulkoiset tekijät saattavat vaikuttaa euroalueen talouteen.Vaikka euroalue on suhteellisesti suljetumpi kuin sen yksittäiset jäsenvaltiot, se on kuitenkin hieman avoimempi kuin Yhdysvallat tai Japani. Teollisesti kehittyneen talouden tavoin euroolue tuo huomattavasti raaka-aineita ja energiaa ja käy kauppaa teollisuustuotteilla. Maantieteellisesti tarkasteltuna neljän maan eli Ison-Britannian, Yhdysvaltojen, Sveitsin ja Japanin osuus euroolueen tavarakauposta on yli 40 %.Koko euroalueen ns. ulkokauppa eli EU-maiden ulkomaankauppa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja sen ns. sisäkauppa eli EU-moiden välinen ulkomaankauppa ovat jokseenkin yhtä suuret kun taas ulkoinen avoimuus ja euroalueen sisäkaupan merkitys vaihtelevat huomattavasti euroalueen yksittäisten maiden välillä.Kaikista näistä tiedoista on hyötyä pyrittäessä ymmärtämään, miten muutokset tiettyjen tavaroiden kaupassa toi tiettyjen maiden kanssa käytävässä kaupassa saattavat vaikuttaa euroalueen kauppaan.Lisäksi artikkelissa tarkastellaan euroalueen vaihtotaseen viimeaikaista kehitystä ja erityisesti tavarakaupan ylijäämän supistumista niihin keskeisesti vaikuttavien tekijöiden ja vaihtotaseiden maailmanlaajuisen epätasapainon näkökulmasta.
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 7 ; Heinäkuu
    Suoriin sijoituksiin ja arvopaperisijoituksiin liittyvät pääomanliikkeet euroalueen ja muiden maiden välillä ovat lisääntyneet merkittävästi 1990-luvun lopusta lähtien.Fuusiot ja yritysostot ovat vaikuttaneet suoriin sijoituksiin, kun taas euroalueen ja ulkomaiden välisiin arvopaperisijoitusvirtoihin - vaikka ne ovatkin keskinäisessä suhteessa suoriin sijoituksiin - vaikuttivat pääasiassa riskien hajauttaminen ja odotukset yritysten suhteellisesta kannattavuudesta.Vuosina 1998-2001 (tältä ajalta on saatavissa koko euroaluetta koskevia tietoja) suorien sijoitusten ja arvopaperisijoitusten yhteenlasketut nettopääomavirrat olivat varsin vientivoittoiset: pääoman yhteenlaskettu nettovienti oli vuositasolla keskimäärin 126 miljardia euroa. Virrat suuntautuivat varsinkin Yhdysvaltoihin.Nettovienti väheni kuitenkin asteittain tänä aikana, ja euroalueen rahoitusvirtojen koostumus vaihteli merkittävästi etenkin osake- ja velkapaperisijoitusten kesken.Arvopaperisijoituksiin näyttävät vaikuttaneen useat tekijät: talous- ja rahaliiton (EMU) muodostamiseen liittyvät odotukset vuonna 1998, euroalueella olevien liikkeeseenlaskijoiden joukkolainaemissioiden huomattava lisääntyminen vuodesta 1999 lähtien, vuoteen 2000 ulottunut markkinoiden optimistisuus yhdysvaltalaisten yritysten kannattavuuden suhteen varsinkin ns. uuden talouden sektorilla, Yhdysvaltain ja euroalueen korkoerojen kaventuminen vuosina 1999 ja 2000 sekä kasvava epävarmuus maailmantalouden näkymien suhteen vuoden 2000 lopussa ja vuonna 2001.
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Marraskuu
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Huhtikuu
    Rahapolitiikan harjoittamisessa tarvitaan rahataloutta ja pankkitoimintaa, rahoitusmarkkinoita, maksutasetta ja rahoitustilinpitoa kuvaavien indikaattorien lisäksi myös monia yleisiä taloustilastoja, joiden on oltava ajan-tasaisia ja luotettavia.Näitä tilastoja tarvitaan euroalueen hintakehitysnäkymiä ja hintavakautta uhkaavien riskien arvioinnissa.Elokuussa 2000 ilmestyneessä julkaisussa "Yleisiä taloustilastoja koskevat Euroopan keskuspankin tilastovaatimukset" selostetaan, millaisia indikaattoritietoja hinnoista ja kustannuksista, tuo-tannosta ja kysynnästä sekä työmarkkinoista ja ulkomaankaupasta tarvitaan. Näitä koskeviin tilastoihin keskitytään myös EMUn tilastovaatimuksia koskevassa toimintasuunnitelmassa (jäljempänä EMU-toiminta-suunnitelma), jonka Euroopan komissio (Eurostat) on laatinut yhteistyössä EKP:n kanssa.Tässä artikkelissa tarkastellaan ja arvioidaan euroaluetta kuvaavien yleisten taloustilastojen tuottamista EKP:n tilastovaati-musten kannalta.Useille euroalueen tilastojen osa-alueille on määritelty yhteiset metodologiset standardit, ja myös tilastojen saatavuutta ja ajantasaisuutta on pystytty parantamaan.Puutteita on silti vielä jäljellä.Siksi EMU-toimintasuunnitelma ja siihen perustuvat yhteisön aloitteet tilastojen parantamiseksi ovat erittäin tär-keitä euroalueen tilastojen kehittämisessä edelleen.
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Huhtikuu
    Tässä artikkelissa luodaan katsaus euroalueen yleisten taloustilastojen viimeaikaiseen kehitykseen ja suunniteltuihin tilastojen uudistuksiin.Euroalueen yleiset taloustilastot ovat ratkaisevan tärkeitä EKPn rahapolitiikan kannalta.Niiden kattavuus, vertailtavuus ja ajantasaisuus ovat kehittyneet vuodesta 1999 lähtien, ja erityisesti vuoden 2000 syksystä lähtien, jolloin EMUn tilastovaatimuksia koskeva toimintasuunnitelma hyväksyttiin. Tilastoja on kuitenkin kehitettävä vielä huomattavasti.Tämän työn painopisteet on määritelty uusissa Euroopan talouden pääindikaattoreissa, joihin sisältyy myös "first for Europe" -periaate.Euroopan talouden pääindikaattorit määrittelevät euroalueen tilastoja koskevat tulevien vuosien tavoitteet ja painopisteet.
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Helmikuu
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus huhtikuu
    Eurojärjestelmän perustehtäviin kuuluu maksujärjestelmien moitteettoman toiminnan edistäminen.Useimpien keskuspankkien tavoin myös eurojärjestelmä määrittää maksujärjestelmäpolitiikkaa, toimii maksujärjestelmien yleisvalvojana, edistää niiden tehostamista tukevia muutoksia ja tarjoaa maksujärjestelmäpalveluita, Maksujärjestelmät ja arvopoperikaupan selvitys- ja toimitusjärjestelmät liittyvät läheisesti toisiinsa Tämä tarkoittaa että vaikka varsinkin eurojärjestelmän osallisuus arvopoperikaupan selvitys- ja toimitusjärjestelmiin on suuri, yleensä myös keskuspankkien merkitys näiden järjestelmien kannalta on huomattava, vaikka niiden virallinen toimivalta on aiemmin ollut tällä alalla eurojärjestelmää rajoitetumpi.Tämän artikkelin johdannossa selvitetään, miksi keskuspankit ovat yleensä tärkeässä asemassa, kun on kyse maksujärjestelmistä ja arvopaperikaupan selvitys- ja toimitusjärjestelmistä.Luvussa 2 keskitytään säädöksiin, joiden nojalla eurojärjestelmä toimii näiden velvoitteidensa täyttämiseksi luvussa 3 käsitellään näihin järjestelmiin liittyviä eurojärjestelmän eri tehtäviä ja nykyisiä käytäntöjä.
  • (1999)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 1 ; Tammikuu
    Eurojärjestelmän yhteisen rahapolitiikan alkaminen euroalueella merkitsi uuden aikakauden alkua Euroopan taloudellisessa yhden-tymisessä.Vaikka talouspolitiikan tärkeistä alueista, kuten finanssipolitiikasta, vastaavat pääasiassa edelleenkin euroalueeseen osal-listuvat 11 jäsenvaltiota, rahapolitiikasta päätetään nyt euroalueen tasolla. Rahapolitiikasta päättäessään Euroopan keskuspankin (EKP) neuvosto keskittyy vuoden 1998 lopulla vahvistamansa rahapolitiikan strategian mukaisesti euroalueen laajuisiin tietoihin taloudesta (ks. tämän julkaisun artikkelia "Vakauteen tähtäävä eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia").Monet koko euroalueen keskeiset ominaisuudet, kuten talouden koko ja avoimuus ja rahoitusrakenne, eroavat olennaisesti sen yksittäisten jäsenmaiden vastaavista ominaisuuksista, ja vertailukohtana tulisi pikemminkin olla Yhdysvallat ja Japani.Nämä ominaisuudet on hyvä pitää mielessä, kun euroalueesta tehdään taloudellisia analyyseja. Tässä artikkelissa pyritäänkin käsittelemään tarkemmin näitä keskeisiä tunnuslukuja ja välittämään suurelle yleisölle kuva euroalu-een taloudesta.Artikkelissa kuvataan myös kolmannen vaiheen alussa vallitsevaa makrotalouden tilaa ikään kuin lähtökohdaksi en-simmäiselle yksityiskohtaiselle katsaukselle euroalueen viimeaikaisesta kehityksestä (ks. jäljempänä "Euroalueen talouskehitys").