Browsing by Subject "N14"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-4 of 4
  • Nakamura, Yasushi (2013)
    BOFIT Discussion Papers 30/2013
    This study uses newly available data in a quantitative examination of the relationship between Soviet special foreign trade earnings (SFEs) and changes in the money supply. During the Soviet era, SFEs were effectively taxes on imports and exports. They generated as much as 7-15% of state budget revenues in the 1970s and 1980s. The results show that changes in net foreign assets and the money supply accounted for around 10% of SFEs. The remaining 90% of SFEs involve redistribution of existing domestic funds within a constellation of government agencies and state-owned enterprises. The lack of data precluded further exploration of this redistribution. JEL Classification: E66, N14, P33, P34 Keywords: Soviet, foreign trade, money, state budget, flow of funds
  • Voskoboynikov, Ilya B. (2017)
    BOFIT Discussion Papers 18/2017
    Published online in Review of Income and Wealth
    Intensive growth, structural change and expanding informality has characterized many developing and emerging economies in recent decades. Yet most empirical investigations into the relationship between structural change and productivity growth overlook informality. This paper includes the informal sector in an analysis of the effects of structural changes in the Russian economy on aggre-gate labour productivity growth. Using a newly developed dataset for 34 industries covering the period 1995–2012 and applying three alternative approaches, aggregate labour productivity growth is decomposed into intra-industry and inter-industry contributions. All three approaches show that the overall contribution of structural change is growth-enhancing, significant and attenuating over time. Labour reallocation from the formal sector to the informal sector tends to reduce growth through the extension of informal activities with low productivity levels. Sectoral labour reallocation effects are found to be highly sensitive to the methods applied.
  • Korhonen, Tapio (2011)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 114
    Rahoitus- ja valuuttamarkkinoita säännösteltiin toisen maailmansodan jälkeen pitkään niin Suomessa kuin useimmissa muissakin Euroopan maissa. Vielä 1970-luvulla Suomen Pankki säänteli rahoitustoimintaa varsin kattavasti. Aitoja kotimaisia rahamarkkinoita ei säännöstelykaudella Suomessa ollut. Kansantalouden korkotaso asetettiin poliittisesti ohjaamalla laajavaikutteista peruskorkoa. Rahoituskasvun rajaaminen perustui pankkien keskuspankkivelan kustannusten sääntelyyn. Aitoa määrällistä säännöstelyä ei kotimaisessa rahoituksessa kuitenkaan juuri käytetty. Rahapolitiikan itsenäisyyden takasi jokseenkin kattava ulkomaisten pääomanliikkeiden säännöstely, jonka kireys vaihteli kuitenkin tuntuvasti. Valuuttakurssia ohjattiin poliittisesti. Rahoitus- ja valuuttamarkkinat vapautettiin vaiheittain 1980-luvun kuluessa. Se vaati rahapolitiikan ohjausjärjestelmän uudistamisen markkinaehtoiseksi. Liberalisoinnissa myötäiltiin kansainvälistä kehitystä epävakaan kotimaisen rahoitusmarkkinakehityksen oloissa. Suomen talous ei sopeutunutkaan ongelmitta vapaisiin markkinoihin. Rahoitusriskejä otettiin liikaa, erityisesti siirtymällä laajalti käyttämään ulkomaan valuutan määräisiä luottoja kiinteistöalalla ja yleensäkin suljetussa sektorissa. Rahoitusmarkkinat olivat säännöstely- ja inflaatiokauden jäljiltä yksinkertaiset ja suppeat, mutta silti markkinat ajautuivat 1980-luvun lopulla kansantalouden kehityksen kannalta vaikeisiin tasapaino-ongelmiin. Avainsanat: Suomen Pankki, rahapolitiikka, säännöstely, liberalisointi JEL classification: N14, N24, E51, E52, E58, E65
  • Korhonen, Tapio (2011)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 115
    Suomen talous ajautui 1990-luvun alussa poikkeuksellisen syvään talous- ja pankkikriisiin, josta kuitenkin elvyttiin vuosikymmenen loppupuolella vahvaan kasvuun. Talous- ja pankkikriisin syvyys aiheutui säännöstely- ja inflaatiokaudelta periytyneistä taloudellisista, institutionaalisista ja asenteellisista tekijöistä. Rahoitusmarkkinat oli vapautettu ja rahapolitiikan ohjausjärjestelmä uudistettu keskeisiltä osin ennen kriisiä. Rahoitusrajoitteiden väljenemisellä oli vaikutuksensa kriisiin, mutta taustalla vaikuttivat myös kansainväliset tekijät, kuten korkea korkotaso ja Neuvostoliiton hajoamista seurannut Suomen idänkaupan romahdus. Merkittävä taustatekijä oli säännöstelykaudelta periytynyt yritysten heikko rahoitusrakenne. Rahapolitiikan välineitä kehitettiin kriisin aikana enää suhteellisen vähän. Kotimaisen rahapolitiikan merkitys kriisin hoidossa jäikin toissijaiseksi, sillä korkotaso määräytyi oleellisilta osiltaan ulkomaisen kehityksen perusteella. Kansantalouden rahoituksen turvaaminen jäi kriittisimmissä vaiheissa valtion runsaan ulkomaisen lainanoton varaan. Suomen Pankin kannalta merkittävät muutokset toteutuivat 1990-luvulla valuuttakurssijärjestelmässä. Valuuttakytkennässä siirryttiin ensin kauppapainoisesta korista ecukoriin vuonna 1991, sitten kiinteä kurssi vaihdettiin kelluntaan vuonna 1992, markka kytkettiin EU:n valuuttakurssimekanismiin (ERM) vuonna 1996 ja vaihdettiin lopuksi euroksi vuoden 1999 alusta. Rahaliittoon sopeutuminen vaati laajan uudistustyön sekä Suomen Pankin eri toiminnoissa että Suomen rahoitusmarkkinainstituutioissa. Avainsanat: Suomen Pankki, rahapolitiikka, talouskriisi, pankkikriisi, talous- ja rahaliitto JEL classification: N14, N24, E51, E52, E58, E65