Browsing by Subject "EKP:n julkaisut"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 199
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Helmikuu
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Toukokuu
    Tässä artikkelissa tarkastellaan omistusasuntojen hintojen viimeaikaista kehitystä euroalueella, asuntojen hintoihin vaikuttavia tekijöitä sekä asuntojen hintojen muutosten vaikutuksia kotitalouksien kulutukseen ja asuntolainoihin.Asuntojen hintojen kehityksen seuraaminen ja ymmärtäminen on tärkeää rahapolitiikassa, koska asuntomarkkinat voivat olla tärkeä rahapolitiikan välittymismekanismin kanava, ja koska asuntojen hintojen heilahtelut saattavat aiheuttaa häiriöitä talouteen.Euroalueella asuntojen hintojen kehityksen seuraaminen ja selittäminen on kuitenkin ollut vaikeaa, koska luotettavia ja yhdenmukaistettuja tietoja euro-alueen asuntojen hinnoista ei ole saatavissa. Vuodesta 1998 euroalueen asuntojen hinnat ovat nousseet nopeammin kuin kuluttajahinnat (eli asuntojen reaalihinnat ovat nousseet), mutta nousu ei ole ollut yhtä voimakasta kuin 1980-luvun loppupuolella.Asuntolainojen korkojen lasku ja tulojen kasvun jatkuminen ovat vaikuttaneet suuresti asuntojen hintojen nousuun. Demografinen kehitys ja eräät maakohtaiset tekijät ovat myös olleet osallisina asuntojen hintojen kehityksessä.Asuntojen reaalihintojen viimeaikaisen nousun uskotaan muuttaneen suhteellisen vähän yksityistä kulutusta koko euroalueella, joskin joissakin euroalueen maissa asuntojen hintojen kehitys on saattanut vaikuttaa muita maita voimakkaammin yksityiseen kulutukseen.Osaksi asuntojen hintojen nousun vuoksi myös kotitalouksien bruttovelkaantuneisuus on lisääntynyt, joskin se on aiemmin ollut melko vähäinen.
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Tammikuu
    Valuuttakauppojen selvitys- ja toimitusjärjestelmä CLS (Continuous Linked Settlement eli jatkuva linkitetty katteensiirto) käynnistyi 9.9.2002.Järjestelmässä hoidetaan seitsemän tärkeimmän valuutan, mm. euron, Yhdysvaltain dollarin ja Japanin jenin välisten valuuttakauppojen katteensiirtoja.CLS-järjestelmä on pankkialan vastaus G10-maiden keskuspankkien esittämään tavoitteeseen vähentää vatuuttakaupan maksujen toimitusriskiä, sillä järjestelmä on suunniteltu siten, että riski voidaan sen avulla suurelta osin poistaa.CLS-järjestelmän selvitysosapuolten on noudatettava katteensiirroissa tiukkaa päivittäistä aikataulua, mikä asettaa jonkin verran haasteita niiden likviditeetinhallinnalle.Järjestelmän odotetaan vaikuttavan myös markkinoiden infrastruktuuriin ja markkinaoloihin.Euro on järjestelmän katteensiirtojen toiseksi yleisin valuutta ja muissa järjestelmissä, joissa välitetään euromääräisiä suuria maksuja, maksujen määrät ja arvot tullevat pienenemään vaikka kokonaisvolyymit pysyisivät muuttumattomina. jotkin markkinaosapuolet odottavat CLS-järjestelmän antavan alkusysäyksen päivänsisäisten rahamarkkinoiden kehitykselle sekä valuuttakauppojen kaksitasoiselle hinnoittelulle, mutta näistä kysymyksistä on myös eriäviä mielipiteitä, joten tässä vaiheessa on vielä liian aikaista tehdä asiasta johtopäätöksiä.
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Toukokuu
    Tässä Kuukausikatsauksessa EKP julkaisee ensimmäistä kertaa euroalueen ei-rahoitussektorin neljännesvuosittaisen rahoitustilinpidon tietoja.Tiedot ulottuvat vuoden 1997 viimeisestä neljänneksestä vuoden 2000 toiseen neljännekseen.Tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus uuden rahoituksen hankintaa ja käyttöä koskevan taulukon laadintaperusteisiin ja analysoidaan euroalueen ei-rahoitussektorin tärkeimpien rahoituksenhankintalähteiden ja sijoituskohteiden rakenteita ja kehitystä. Tarkasteltavana ajanjaksona ei-rahoitussektorin rahoituksen tarve kasvoi vakaasti noin 6 prosentin vauhtia vuodessa.Julkisyhteisöjen rahoituksen tarve oli suhteellisen vaimeaa,mutta yksityisen sektorin ja varsinkin kotitalouksien rahoituksen tarve kasvoi huomattavasti.Yksityisen sektorin sijoitukset keskittyivät pitkäaikaisiin rahoitusvaroihin,erityisesti rahasto-osuuksiin,noteerattuihin osakkeisiin ja vakuutuksiin.Pitkäaikaisten rahoitusvarojen suosiminen kuvastaa osaltaan yksityisen sektorin kasvavaa tarvetta turvata toimeentulo eläkkeelle siirtymisen jälkeen.Noteerattujen osakkeiden ja rahasto-osuuksien huomattavien nettohankintojen ja osakkeiden hintojen nousun myötä rahoitusvarat kasvoivat merkittävästi.
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Kesäkuu
    EKP:n neuvosto julkisti lokakuussa 1998 vakauteen tähtäävän rahapolitiikan strategiansa pääelementit.Strategia koostuu hintavakauden kvantitatiivisesta määritelmästä ja hintavakauteen kohdistuvien riskien arvioimiseen tarkoitetusta kohden pilarin lähestymistavasta.Runsaan neljän vuoden jälkeen EKPn neuvosto katsoi, että strategiaa oli hyödyllistä arvioida siitä saatujen kokemusten perusteella.EKP:n neuvosto vahvisti 8.5.2003, että se määrittelee edelleen hintavakauden euroalueen yhdenmukaistetun kuluttajahintaindeksin (YKHI) olle 2 prosentin vuotuiseksi nousuksi.Hintavakautta pyritään ylläpitämään keskipitkällä aikavälillä.Neuvosto myös täsmensi, että hintavakauden tavoitteeseen pyrittäessä tähdätään inflaatiovauhdin säilyttämiseen olle 2 prosentissa mutta kuitenkin lähellä kahta prosenttia keskipitkällä aikavälillä.EKP:n neuvosto vahvisti myös, että rahapoliittiset päätökset tulevat jatkossakin perustumaan hintavakauteen kohdistuvien riskien kattavaan analyysiin, johon kuuluvat sekä taloudellinen analyysi että rahatalouden analyysi. Näin säilytetään kahden pilarin lähestymistapa rahapolitiikan kannalta merkittävien tietojen järjestämisessä, arvioimisessa ja vertailussa.Tämän lähestymistavan on tarkoitus näkyä vastaisuudessa selkeämmin myös EKP:n pääjohtajan alustuspuheenvuoron rakenteessa EKP.n joka kuukausi pidettävässä lehdistötilaisuudessa.Lisäksi EKP:n neuvosto päätti lopettaa rahan määrän kasvulle asetetun viitearvon vuosittaiset tarkistukset.
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Toukokuu
    EKP:n likviditeetinhallinnalla eli avomarkkinooperaatioissa jaettavaa likviditeettiä koskevilla päätöksillä on keskeinen asema euroalueen rahapolitiikan toteuttamisessa.Tämä artikkeli kuvaa EKP.n likviditeetinhallintaa kolmena ensimmäisenä eurovuotena keskittyen tarkastelemaan sekä likviditeetin kysyntää että tarjontaa.Eurojärjestelmän rahapolitiikan välineistä viikoittaiset perusrahoitusoperaatiot ovat likviditeetinhallinnan tärkein väline. Tässä artikkelissa selitetään, miten EKP arvioi luottolaitosten likviditeettitarpeet ja miten ne muodostavat perustan EKP:n likviditeetinjakopäätöksille perusrahoitusoperaatioissa.Artikkelissa esitetään myös, että kaiken kaikkiaan EKP:n likviditeetinhallinta on helpottanut likviditeetin tasoista tarjontaa ja yleisesti ottaen onnistunut pitämään lyhyet rahamarkkinakorot lähellä perusrahoitusoperaatioiden korkoa.
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 11 ; Marraskuu
    Tässä artikkelissa käsitellään avoimuuden merkitystä nykyaikaisen keskuspankkitoiminnan näkökulmasta.Siinä painotetaan, että yleisölle - eli suurelle yleisölle - tiedotusvälineille ja markkinaosapuolille suunnattu tehokas viestintä ja todellinen vuorovaikutus yleisön kanssa ovat tärkeitä rahapolitiikan uskottavuuden, ennustettavuuden ja tehokkuuden kannalta. Selittämällä rahapoliittista päätöksentekoa ja päätösten perusteita yleisölle keskuspankki lisää ymmärtämystä tehtäväänsä, rahapolitiikan strategiaansa ja päätöksiänsä kohtaan, ja tämä puolestaan parantaa markkinoiden ja suuren yleisön mahdollisuuksia ennakoida rahapolitiikan tulevaa suuntaa.Avoimuuden lisääminen paitsi auttaa keskuspankkia hoitamaan tehtäväänsä tehokkaasti myös edistää sen tilivelvollisuuden toteutumista.Keskuspankin tilivelvollisuutta tarkastellaan lähemmin tämän Kuukausikatsauksen artikkelissa "EKP:n tilivelvollisuus".
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Marraskuu
    EKP:n rahapolitiikan ensisijainen tavoite on pitää yllä hintavakautta euroalueella.Koska rahapoliittiset toimet välittyvät hintoihin vasta jonkin ajan kuluttua,EKP:n on toimittava ennakoivasti.Sen on jatkuvasti arvioitava taloudellisten sokkien luonnetta ja laajuutta ja niistä johtuvia,tulevaa hintavakautta uhkaavia riskejä. Näin ollen EKP:n strategiassa annetaan ensinnäkin rahan määrälle näkyvä asema (josta viestii rahan määrän kasvulle asetetun viitearvon ilmoittaminen)ja toiseksi siinä keskitytään analysoimaan monia muita talouskehitystä ja rahoitusmarkkinoiden tilaa kuvaavia indikaattoreita,jotta hintavakautta uhkaavia riskejä voidaan arvioida laajasti.Näitä kahta osatekijää kutsutaan EKP:n rahapolitiikan strategian kahdeksi pilariksi. Nämä pilarit muodostavat kehikon,jonka avulla rahapolitiikan kannalta keskeisiä tietoja voidaan analysoida ja esittää tarkoituksenmukaisesti hintavakautta edistävällä tavalla. Kahden pilarin malli eroaa jossakin suhteessa muiden keskuspankkien strategioista.Niinpä ei olekaan yllättävää, että EKP:n rahapolitiikan strategian ilmoittaminen ja selittäminen (ks.tammikuun 1999 Kuukausikatsauksen artikkeli "Vakauteen tähtäävä eurojärjestelmän rahapolitiikan strategia ")johtivat paitsi laajaan keskusteluun myös joihinkin väärinymmärryksiin EKP:n rahapolitiikan toimintakehikosta.Tämän keskustelun ja niiden kokemusten valossa,joita EKP:n strategian soveltamisesta käytäntöön on saatu,tässä artikkelissa kuvataan ja tarkastellaan strategian kahta pilaria ja niiden käyttöönottoon keskeisesti vaikuttaneita syitä. Koska talouden rakenteeseen ja rahapolitiikan välittymismekanismiin liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä, keskuspankkien ei rahapolitiikkaa määritellessään tulisi perustaa päätöksentekoaan yhteen ainoaan indikaattoriin,yhteen ainoaan malliin tai yksinkertaiseen rahapolitiikan sääntöön,aan päätösten perustana ole aa tietoa on analysoitava monipuolisesti.Tavanomaisen talousteoreettisen ajattelun mukaisesti hintavakautta uhkaavia riskejä arvioidaan EKP:n strategiassa pääasiassa kahdesta näkökulmasta.Yhtäältä rahan määrälle annetaan keskeinen asema ja toisaalta käytetään monia muita inflaatioprosessia kuvaavia malleja, joissa painopiste on lähinnä kysynnän ja tarjonnan keskinäisessä vaikutuksessa ja hyödyke-ja työmarkkinoiden kustannuspaineissa.EKP:n strategian kahden pilarin edellyttämä monipuolinen lähestymistapa sopii hyvin yhteen sen kanssa,että keskuspankin toimintaympäristöön liittyvistä epävarmuustekijöistä ollaan tietoisia. Tämä lähestymistapa myös kannustaa vertailemaan keskenään rahataloudelliseen kehitykseen liittyviä analyysejä ja sellaisia analyysejä,jotka keskittyvät etupäässä muihin kuin rahatalouden kehitystä kuvaaviin indikaattoreihin.Lähestymistapa siis osaltaan lisää rahapoliittisen päätöksenteon luotettavuutta.
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Lokakuu
    Euron käyttöönotto ja siihen liittyvä toimivaltuuksien siirto äskettäin perustetulle Euroopan keskuspankkijärjestelmälle (EKPJ)-jonka ytimessä on Euroopan keskuspankki (EKP)- johti myös siihen,että Euroopan yhteisön institutionaalinen rakenne muuttui merkittävästi.Euroalueen uuden,rahapolitiikasta astaavan vi- ranomaisen tehtävät ja altaoikeudet on selkeästi määritelty Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa (jäljempänä perustamissopimus),ja se on uusi toimija Euroopassa.Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella tätä uutta institutionaalista toimintaympäristöä,ja siinä esitetään yleiskatsaus EKP:n ja Euroopan yhteisön toimielinten ja laitosten välisiin suhteisiin.EKP:n suhteet näihin elimiin perustuvat yhtäältä sen lakisääteisiin velvollisuuksiin,koska jo perustamissopimuksen määräyksissä on mukana useita kanssakäymisen muotoja EKP:n ja Euroopan unionin (EU)muiden päättävien elinten välillä.Näitä kanssakäymisen muotoja o at mm.kuuleminen,politiikkaa koskeva vuoropuhelu ja sääntelyvaltuudet.Toisaalta EKP:n ja Euroopan yhteisön toimielinten ja laitosten väliset suhteet perustuvat toiminnallisuuteen,sillä yhteydet muihin päättäviin elimiin auttavat EKP:tä tehtäviensä täyttämisessä.Samaan aikaan EKPJ:n ja EKP:n institutionaalinen erityisasema ja erityisesti niiden riippumaton asema sekä ensisijainen tavoite eli hintavakauden säilyttäminen asettavat selkeät rajat keskinäiselle kanssakäymiselle.Tässä artikkelissa tarkastellaan siten EKP:n suhteita Euroopan parlamenttiin,EU:n neuvostoon,ns.euroryhmään,Euroopan komissioon,talous-ja rahoituskomiteaan ja talouspoliittiseen komiteaan.Artikkelissa tarkastellaan myös makrotaloudellista vuoropuhelua ja EKP:n yleisten tehtävien täyttämiseen liittyviä yhteyksiä.
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Tammikuu
    Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella EKP:n tähän asti kehittämiä suhteita kansainvälisiin järjestöihin (esim.IMF, OECD ja BIS) ja foorumeihin (esim.G7- ja G10-maiden kokoukset sekä G20-ryhmä).Talous- ja rahaliitolle (EMU) olennaisissa kysymyksissä EKP edustaa instituutiona Euroopan yhteisöä kansainvälisellä tasolla yhdessä Ecofin-neuvoston kanssa.Näin tehdessään EKP ja Ecofin-neuvosto noudattavat Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa (jäljempänä perustamissopimus) määrättyä toimivallanjakoa ja perustamissopimuksen muita määräyksiä. Toimivaltuuksien ja erityisjärjestelyjen mukaan kansainvälisiin kokouksiin osallistuvat myös euroalueen kansalliset keskuspankit jo Euroopan komissio.EKP osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön aina silloin, kun käsiteltävänä on eurojärjestelmälle kuuluvia tehtäviä. Tähän asti EKP:n läsnäolo kansainvälisten järjestöjen ja foorumien kokouksissa on perusteltu noudattamalla käytännöllistä lähestymistapaa, jonka mukaan kunkin järjestön ja foorumin sääntöjä ja/tai käytäntöjä on muutettu mahdollisimman vähän.Todennäköisesti EKP:n osallistuminen näihin kokouksiin tulee kuitenkin muuttumaan ajan myötä.Politiikkanäkökulmasta EKP:n kansainvälinen yhteistyö on pääasiassa tietojen ja näkemysten vaihtamista euroalueen ulkopuolisten päätöstentekijöiden kanssa.EKP osallistuu myös riippumattomien järjestöjen kuten IMF:n ja OECD:n työhön, kun ne valvovat euroalueen talouskehitystä ja -politiikkaa.Lisäksi EKP on mukana määrittelemässä parhaita käytäntöjä, joilla halutaan edistää hyvän hallintotavan tehokkuutta ja avoimuutta.Tämä yhteistyö ei vaaranna EKP:n riippumattomuutta tai sen ensisijaista tavoitetta, hintavakauden säilyttämistä.
  • (2002)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 11 ; Marraskuu
    EKP:n tilivelvollisuus ja rahapolitiikan avoimuus ovat tärkeitä elementtejä talous- ja rahaliiton institutionaalisessa ja päätöksentekojärjestelmässä.Nämä kaksi käsitettä ovat erillisiä, mutta liittyvät kuitenkin toisiinsa.Kuukausikatsauksen tässä numerossa on kaksi artikkelia, joissa näitä käsitteitä selvennetään. Toisessa artikkelissa käsitellään EKP:n rahapolitiikan avoimuutta ja tässä artikkelissa tilivelvollisuutta.Tilivelvollisuudella tarkoitetaan riippumattoman keskuspankin oikeudellista ja poliittista velvoitetta perustella ja selittää päätöksensä kansalaisille ja heidän demokraattisesti valituille edustajilleen. Artikkelin alussa kuvataan keskuspankin tilivelvollisuuden yleistä, abstraktia ja moniulotteista käsitettä. Artikkelissa selitetään myös, kuinka EKP täyttää tämän velvoitteensa.EKP:n ja Euroopan parlamentin välisillä suhteilla on tässä yhteydessä merkittävä asema.Näitä suhteita kuvataan artikkelissa yksityiskohtaisesti.Euroopan parlamentti on EU:n ainoa instituutio, joka koostuu suorilla vaaleilla valituista edustajista.Artikkelissa viitataan soveltuvissa kohdin myös muiden merkittävien keskuspankkien, kuten Yhdysvaltojen ja Japanin keskuspankkien ja Englanninpankin, tilivelvollisuutta koskeviin määräyksiin ja käytäntöihin.
  • (1999)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 10 ; Lokakuu
    Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) on keskittänyt merkittävän määrän vuoteen 2000 siirtymiseen liittyviä ponnisteluja ja resursseja, vaikka Euroopan keskuspankin (EKP) ja kansallisten keskuspankkien järjestelmien vuosi 2000 -yhteensopivuuden odotettiin olevan suhteellisen hyvä, koska EKPJ on verrattain uusi instituutio.Mittavan testaamisen jälkeen EKP on luottavainen, että EKPJ:n järjestelmät toimivat asianmukaisesti myös vuonna 2000. Näitä järjestelmiä ovat mm. rahapoliittisten päätösten valmistelussa tarvittavat tekniset tiedonsiirtojärjestelmät, rahapoliittisten operaatioiden toteuttamiseen liittyvät järjestelmät, TARGET (Trans-European Automated Real-time Gross settlement Express Transfer, Euroopan laajuinen automatisoitu reaaliaikainen bruttomaksujärjestelmä) ja kirjeenvaihtajakeskuspankkimalli (CCBM). EKP ja kansalliset keskuspankit ovat kuitenkin testanneet jatkuvuussuunnitelmiaan sen varmistamiseksi, että toiminta voi jatkua sujuvasti myös odottamattomissa tilanteissa.Samalla on myös analysoitu vuoteen 2000 siirtymisen raha- ja reaalitaloudellisia vaikutuksia, eivätkä ne todennäköisesti merkittävästi vaikuta EKP:n rahapolitiikan keskipitkän aikavälin strategiaan.Joka tapauksessa eurojärjestelmän (johon kuuluvat EKP ja euroalueen kansalliset keskuspankit) rahapolitiikan toimintakehikko varmistaa, että rahapolitiikan toteuttaminen on hyvin joustavaa, ja toimintakehikko on suunniteltu kattamaan markkinaosapuolten likviditeettitarpeet kysynnän suuruudesta riippumatta.EKP ei pidä tarpeellisena, että yleisö varautuisi vuosituhannen vaihteeseen käteisvarojaan lisäämällä.Kansallisten keskuspankkien hallussa olevat setelit riittävät tarvittaessa kattamaan setelien tavallista runsaamman kysynnän.
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Marraskuu
    Elektronista rahaa on käytetty euroalueella toistaiseksi ähän,mutta siitä voi tulla houkutteleva maksuväline. Tässä artikkelissa tarkastellaan elektronisen rahan kehitystä ja sen vaikutuksia rahapolitiikkaan,maksujärjestelmien yleisvalvontaan ja rahoituksen välittäjien vakauden valvontaan.Erityisesti käsitellään juuri hyväksyttyjä Euroopan parlamentin ja EU:n neuvoston antamia direktiivejä elektronisesta rahasta. Elektronisen rahan kehityksen ei pitäisi vaikuttaa EKP:n kykyyn saavuttaa ensisijainen tavoitteensa,joka on hintavakauden säilyttäminen.Maksujärjestelmien yleisvalvonnassa EKP keskittyy erityisesti elektronisen rahan järjestelmien tekniseen turvallisuuteen ja eri järjestelmien yhteensopivuuteen euroalueella.Nykyiset, äskettäin muotoillut vakauden valvonnan sääntely ja valvonta riittävät edistämään elektronisen rahan liikkeeseenlaskijoiden riskitietoisuutta.
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Huhtikuu
    Yhteisen rahan käyttöönotto on vahvistanut euroalueen pankkitoiminnan kansain älistymistä.Suurten maksujen ja pankkien välisten markkinoiden infrastruktuurien yhdentyminen sekä pääomamarkkinoiden integraation laajeneminen ovat jo lisänneet ja luoneet uudentyyppisiä kytköksiä pankkien välille.Vaikka suurin osa perinteisen pankkitoiminnan riskeistä syntyy yhä kotimaan markkinoilla,euron käyttöönotosta johtuvien muutosten myötä pankit altistuvat entistä enemmän kansallisten rajojen ulkopuolelta peräisin oleville sokeille. Pankkivalvonnan institutionaalinen kehikko perustuu paljolti kansallisiin järjestelyihin,joissa monenlaiset ratkaisumallit o at edelleen mahdollisia.Samanaikaisesti pankkivalvonta edellyttää laajaa yhteistyötä niin kansallisten pankkivalvontaviranomaisten kuin kansallisten valvontaviranomaisten ja eurojärjestelmän kes- ken riittävän tiedonvaihdon turvaamiseksi ja joustavan kriisinhallinnan varmistamiseksi silloin,kun kriisin vaikutukset leviävät maasta toiseen.Periaatteessa institutionaalinen kehikko (eli Euroopan yhteisön perusta- missopimus ja EU:n direktiivit)on riittävä,mutta valvontayhteistyön operationaalista puolta on jatkuvasti kehitettävä sen varmistamiseksi,että alvonta hoidetaan tehokkaasti entistä integroituneemmilla euroalueen pankkimarkkinoilla.Tämänsuuntaisiin toimiin onkin jo ryhdytty,ja prosessin on jatkuttava.Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ)pankkivalvontakomitea perustettiin sekä avustamaan eurojärjestelmää sen tehtävässä tukea luottolaitosten toiminnan vakauden valvonnasta ja rahoitusjärjestelmän vakaudesta vastaavien kansallisten viranomaisten politiikan sujuvaa toteuttamista että kehittämään valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä.
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Tammikuu
    Epävarmuus kuuluu arkitodellisuuteen ja on olennainen osa kaikkien taloudentoimijoiden päätöksentekoa.Tämä koskee myös keskuspankkeja, jotka joutuvat tekemään rahapoliittisia päätöksiä tilanteissa, joihin liittyy huomattava määrä epävarmuutta tämänhetkisestä ja tulevasta talouskehityksestä ja talouden toiminnasta.Epävarmuuden merkitys on tunnustettu rahapolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa jo kauan Viime vuosien akateeminen tutkimus on pyrkinyt tuomaan lisävalaistusta siihen, miten epävarmuus vaikuttaa rahapoliittiseen päätöksentekoon Tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus alan kirjallisuudessa esitettyihin käsitteisiin ja niiden merkitykseen rahapolitiikan kannalta. Epävarmuutta ja sen vaikutuksia tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta.Ensiksikin epävarmuus liittyy epätäydelliseen tietoon talouden tilasta eli talouden tämänhetkisestä tilanteesta ja kehityksestä.Tämä kysymys on puolestaan yhteydessä talouskehitystä koskevan tiedon saatavuuteen ja laatuun.Toiseksi epävarmuus liittyy talouden rakenteeseen eli taloudentoimijoiden käyttäytymistä kuvaaviin suhteisiin, jotka muokkaavat rahapolitiikan välittymismekanismia.Kolmanneksi epävarmuus johtuu keskuspankkien ja yksityisten taloudentoimijoiden strategisista vuorovaikutussuhteista, jotka vaikuttavat markkinoiden odotuksiin ja taloudentoimijoiden käyttäytymiseen. Näiden kolmen epävarmuustekijän katsotaan puoltavan sellaisten rahapolitiikan strategioiden käyttöä, joilla on seuraavat kolme perusominaisuutta.Ensimmäinen on keskipitkän aikavälin viritys. Tällöin tavoitteena on välttää talouskehityksen hienosäätöä lyhyellä aikavälillä.Toinen perusominaisuus on tiedon monipuolinen analysointi, joka soveltuu erilaisiin näkemyksiin (tai paradigrnoihin) talouden toiminnasta.Kolmas perusominaisuus on hintavakauden ensisijaisen tavoitteen selkeä korostaminen, joka luo uskottavan pohjan odotuksille.Vakauteen tähtäävä EKP:n rahapolitiikan strategia on esimerkki strategiasta, jossa nämä ominaisuudet yhdistyvät ja jonka avulla puolestaan katsotaan olevan mahdollista reagoida niihin kolmeen keskeiseen epävarmuuden lähteeseen, joita tässä artikkelissa käsitellään.Artikkeli täydentää marraskuun 2000 Kuukausikatsauksen artikkelia "EKP:n rahapolitiikan-strategian kaksi pilaria".
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Tammikuu
    Kahden ensimmäisen toimintavuoden aikana euroalueeseen kuului 11 maata.Kun Kreikka liittyi euroalueeseen 1 1.2001, siitä tuli Euroopan unionin 12.jäsenvaltio, joka otti yhteisen rahan käyttöön. Se että Kreikka täytti euroalueeseen liittymisen kriteerit on merkittävä saavutus ja perustuu maan huomattavaan talouskehitykseen viime vuosina.Tässä artikkelissa luodaan ensin lyhyt katsaus Kreikan lähentymiskehitykseen vuoden 2000 jälkipuoliskolla. Artikkelissa käsitellään sitten tarkemmin euroalueen talouden rakenteen keskeisiä piirteitä Kreikan liittymisen jälkeen.Koska Kreikka on kooltaan melko pieni suhteessa koko euroalueeseen, sen liittyminen ei ole olennaisesti muuttanut euroaluetta Aiempien vuosien tavoin talouden keskeisiä piirteitä koskevia tietoja on päivitetty, joten suuri yleisö saa nyt vertailuissa usein tarvittavia keskeisiä tietoja euroalueesta, johon sisältyy myös Kreikka.
  • (2000)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 1 ; Tammikuu
    Euro otettiin onnistuneesti käyttöön vuosi sitten.EKP:n neuvosto on vuoden 1999 alusta toteuttanut euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa, joka perustuu koko alueen talouskehitykseen. Yhteisen rahan käyttöönoton ajan olosuhteita tarkasteltiin tammikuun 1999 Kuukausikatsauksen artikkelissa, jossa luotiin katsaus euroalueen joihinkin keskeisiin rakenteellisiin piirteisiin, kuten talouden ja rahoitusjärjestelmän kokoon ja avoimuuteen. Artikkelissa todettiin, että nämä piirteet eroavat suuresti niistä rakenteellisista piirteistä, joita yksittäisissä maissa oli ennen euroalueeseen osallistumista.Nämä erot on siksi tärkeää pitää mielessä euroalueen taloutta analysoitaessa.Monet koko euroalueen talouden rakenteelliset piirteet eivät juuri ole muuttuneet vuoden aikana, mutta yhteisen rahan käyttöönotto on vaikuttanut merkittävästi euroalueen rahoitusmarkkinoiden rakenteeseen ja kehitykseen. Tässä artikkelissa kuvataan euroalueen talouden keskeisiä rakenteellisia ominaisuuksia ja tärkeimpiä muutoksia, joita rahoitusmarkkinoilla on tapahtunut.Tällaisia muutoksia ovat ennen kaikkea kansallisten rahamarkkinoiden nopea yhdistyminen euroalueen markkinoiksi ja euromääräisten yksityisten joukkovelkakirjalainojen markkinoiden nopea kasvu, joka euroalueella tarjoaa yritysrahoitukselle useita vaihtoehtoja.
  • (2001)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus Elokuu
    Kilpailun lisäämiseen ja vääristymien vähentämiseen tähtäävät euroalueen tavara- ja palvelumarkkinoiden rakenneuudistukset tuovat todennäköisesti mukanaan huomattavia etuja ja vähentävät taloudellisiin sokkeihin liittyviä sopeutuskustannuksia.Euroalueen hyödykemarkkinoiden yhdentyminen ja aiemmin suojattujen sektorien avaaminen ovat edistyneet tuntuvasti.Euroalueella on myös onnistuttu merkittävästi vähentämään valtiontukien käyttöä.Paljon on kuitenkin vielä tehtävä t ässä artikkelissa käsiteltyjen hyödykemarkkinauudistusten edistämiseksi.EKP pitääkin erittäin tärkeänä, että euroalueen tavara- ja palvelumarkkinoiden raken-neuudistusprosessia jatketaan ja kiirehditään.
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 8 ; Elokuu
    Tässä artikkelissa arvioidaan euroalueen yritysten kansainvälistä kustannus- ja hintakilpailukykyä euron vahvistuttua huomattavasti vuonna 2002 ja vuoden 2003 ensimmäisellä puoliskolla.Artikkelissa tarkastellaan, millaisia etuja ja rajoitteita on, kun käytetään erilaisiin kustannus- ja hintadeflaattoreihin perustuvia reaalisia valuuttakursseja euroalueen kansainvälisen kustannus- ja hintakilpailukyvyn mittareina. Lisäksi esitellään kaksi uutta euron reaalista efektiivistä valuuttakurssi-indeksiä.Uudet indikaattorit laajentavat suppean maaryhmän valuutat käsittäviä euron reaalisia efektiivisiä valuuttakurssi-indeksejä niin, että ne kattavat BKT-deflaattoreissa ja koko talouden yksikkötyökustannuksissa tapahtuneen kehityksen. Nämä erilaiset indikaattorit helpottavat tulosten vertailua ja viittaavat siihen, että euroalueen kansainvälinen kustannus- ja hintakilpailukyky oli vuoden 2003 toiseen neljännekseen mennessä palautunut jokseenkin euron käyttöönoton aikaiselle tasolle ja että se oli jokseenkin pitkän aikavälin keskiarvoa vastaava.Sama tulos saadaan myös muita deflaattoreita, eripituisia tarkasteluajanjaksoja ja erilaista kauppakumppanimaakattavuutta käytettäessä.
  • (2003)
    Euroopan keskuspankki. Kuukausikatsaus 8 ; Elokuu
    Tässä artikkelissa luodaan yleiskatsaus euroalueen pankkien vuoden 2002 ja vuoden 2003 alun tuloskehitykseen.Alueen 50 suurimman pankin tuloslaskelma- ja tasetietojen mukaan pankkien tuloskehitys heikkeni huomattavasti vuodesta 2001.Huono tuloskehitys johtui lähinnä makrotalouden pitkittyneestä heikkoudesta ja rahoitusmarkkinoiden vaisuudesta.Pankkien vakavaraisuus on kuitenkin toistaiseksi toiminut hyvänä puskurina, kun tuloskehitys on ollut kehnoa ja saamisten laatu heikentynyt.Lisäksi pankkisektorin näkymät ovat aiempaa myönteisemmät.Tätä arviota tukee se, että joidenkin tappiollisiksi painuneiden pankkien toiminta muuttui kannattavaksi vuoden 2003 alussa ja että talouden elpymisen odotetaan yleisesti alkavan vuoden 2003 lopussa. Tämän artikkelin osassa 1 arvioidaan euroalueen pankkien tilaa vuonna 2002 ja vuoden 2003 alussa.Huomio kohdistuu erityisesti tuloskehitykseen ja kannattavuuteen.Niihin vaikuttaneita keskeisiä tekijöitä, etenkin tuottojen ja saamisten laadun muutoksia, tarkastellaan osassa 2.Osassa 3 arvioidaan markkinapohjaisten indikaattoreiden avulla pankkisektorin tilaa vuoden 2003 ensimmäiseen neljännekseen saakka.Osassa 4 tarkastellaan lähemmin pankkisektorin loppuvuoden 2003 ja vuoden 2004 näkymiä.