Browsing by Author "Saarinen, Veikko"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-12 of 12
  • Saarinen, Veikko (1986)
    Suomen Pankki. A 63
    Tämän selvityksen ensimmäisessä osassa esitetään pääpiirteet vuosina 1950 - 1984 sovelletuista keskuspankkiluoton ehdoista. Siinä kartoitetaan keskuspankkiluoton säätelyssä käytetyt kiintiöt, perus- ja lisäkorkoasteikot sekä järjestelmän rakennemuutokset. Selvityksen keskeisenä tavoitteena on ollut kartoittaa yhtenäisellä tavalla yli 30 vuoden ajalta kertynyt historiallinen materiaali. Selvityksen toisessa osassa tarkastellaan Suomen Pankin päivämarkkinoiden kehitystä ja ehtoja vuosina 1975 - 1984 Suomen Pankin rahapolitiikan osana. Päivämarkkinoiden tarkastelu on jaettu kahteen ajanjaksoon. Ensimmäisen aikana (1975 - 1979) päivämarkkinat toimivat uutena kiintiöjärjestelmää lähinnä täydentävänä likviditeetin tasausvälineenä. Toisen aikana (1980 - 1984) kiintiöjärjestelmän merkityksen vähennyttyä päivämarkkinat toimivat rahapolitiikan keskeisenä välineenä ja vaikutuskanavana. Päiväluottojen ja -talletusten määrä- ja korkorajojen ohella selvityksessä esitetään markkinoiden koronmuodostuksen perustana olleet sijoitussäännöt sekä niihin perustunut Suomen Pankin päivämarkkinapolitiikka. Lisäksi tarkastellaan päivämarkkinoiden kytkeytymistä keskuspankkiluottojärjestelmään. Selvityksen kolmannessa empiirisessä osassa esitetään vuosilta 1940 - 1984 tilastotietoja keskuspankki rahoituksen määrästä, rajoista ja kustannuksista. Tiedot on valtaosin laskettu päiväarvojen keskiarvoina, jotta ne mahdollisimman luotettavasti kuvaisivat tapahtunutta kehitystä. Erityisen huolellisesti on pyritty laatimaan keskuspankkirahoituksen marginaalikustannussarja, koska sitä sekä rahamarkkina-analyyseissa että ekonometrisissa malleissa on usein käytetty rahamarkkinoiden kireyden indikaattorina.
  • Saarinen, Veikko (1985)
    Keskustelualoitteita. Discussion Papers 2/1985
    Tässä liikepankkien keskuspankkirahoituksen ehtoja, määrä ja kustannuksia vuosina 1950 -1984 kartoittavan selvityksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan liikepankkien keskuspankkiluotonkäyttöön sovellettuja ehtoja osana Suomen Pankin rahapolitiikkaa. Keskuspankkiluotolla tarkoitetaan tällöin sitä osaa pankeille myönnetystä keskuspankkirahoituksesta, jota on säädelty luottokiintiöiden avulla. Keskuspankkiluoton synonyymina käytetään sekä rediskonttaus-että keskuspankkivelkaa. Tarkastelun viitekehikkona käytetään hintateoreettista keskuspankkivelkamallia. Sen mukaan keskuspankkivelan optimitaso on kohdassa, jossa velan rajakustannukset ovat yhtäsuuret kuin rajatuotot. Tähän perustuen voimassa olleiden luottoehtojenpohjalta laaditaan keskuspankkivelan keski-, lisä-ja rajakorkoasteikot. Korkoasteikot on tekstissä esitetty sekä kuvioina että taulukkoyhteenvetoina. Keskuspankkiluoton peruskoron synonyymina käytetään rediskonttokorkoa ja Suomen Pankin peruskorkoa. Keskuspankkiluoton korkoasteikkojen ohella seltyksessä kartoitetaan vuosina 1950 -1984 sovelletut keskuspankkiluoton peruskorkoiset kiintiöt ja niiden kytkeytyminen muihin rahapolitiikan välineisiin kuten obligaatioiden termiinikauppoihin, kassavarantotalletuksiin, antolainaustavoitteisiin sekä päiväluottomarkkinoihin.
  • Saarinen, Veikko (1984)
    Keskustelualoitteita. Discussion Papers 4/1984
    Tässä liikepankkien keskuspankkirahoituksen ehtoja, määrää ja kustannuksia vuosina 1950 -1984 kartoittavan selvityksen kolmannessa osassa esitetään aikasarjat keskuspankkirahoituksen rajoista, määristä sekä kustannuksista. Lähteinä on käytetty Suomen Pankin kirjanpito-, tilinpäätös-ja vuosikertomusaineistoa sekä kiertokirjeitä. Tarkastelu on aloitettu 1940-luvulta, jotta se sisältäisi myös pankkien keskuspankkiluoton kehityksen ja säätelyn alkuvaiheet. Tekstissä, kuvioissa ja taulukoissa esitetyt luvut ja aikasarjat perustuvat vuosikeskiarvioihin. Selvityksen liitteissä vastaavat tiedot on esitetty kuukausikeskiarvoina. Selvityksessä tarkastellaan vuosikymmenittäin keskuspankkirahoituksen määrän ja kustannusten kehitystä. Samalla tarkastellaan keskuspankkirahoituksen koostumista sekä keskuspankkirahoituksen käytölle asetettuja erilaisia määrällisiä rajoja. Lisäksi selvitetään esitettyjen aikasarjojen laatimistapaa.
  • Iivarinen, Timo; Leinonen, Harry; Lukka, Matti; Saarinen, Veikko (2003)
    Suomen Pankki. Tutkimuksia. A 103
    Tässä julkaisussa tarkastellaan aluksi maksujärjestelmien sääntelyä, valvontaa ja riskienhallintaa sekä riskianalyysiä yleisellä tasolla.Sen jälkeen esitellään maksujärjestelmien kansainvälistä valvontaa ja sääntelyä painottaen Kansainvälisen järjestelypankin (BIS), Euroopan keskuspankin (EKP) ja Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) sekä kansallisten elimien roolia.Kansallisten maksujärjestelmien valvontaa ja sääntelyä tarkastellaan Suomen näkökulmasta.Maksujärjestelmäriskien hahmottamiseksi esitetään kirjoittajien käsitys keskeisistä maksujärjestelmäriskeistä sekä niiden luokittelusta ja arvioinnista. Esitetyn järjestelmäkohtaisen riskiluokittelun ja -kehikon perusteella voidaan systemaattisesti tarkastella erityyppisiin maksujärjestelmiin ja -välineisiin liittyviä riskejä erikseen ja kokonaisuutena.Riskikehikkoa käyttäen julkaisussa esitetään arvio suomalaisten järjestelmien riskeistä.Lisäksi esitetään tuotekohtainen riskimalli.Sitä voidaan käyttää esimerkiksi pankeissa arvioitaessa yksittäisten maksujenvälitystuotteiden riskejä ja niiden merkittävyyttä.Malli on kehitetty yhteistyössä pankkien ja viranomaisten kesken. Julkaisussa esitellään keinoja, joilla riskejä voidaan poistaa tai supistaa, sekä kerrotaan, miten riskejä on vähennetty suomalaisissa maksujärjestelmissä.Siinä kuvaillaan myös riskinäkökulmasta pankkien väliset maksujärjestelmät Suomessa sekä suomalaisten pankkien liittymät kansainvälisiin maksujärjestelmiin.EKP:n ja IMF:n arviointien mukaan suomalaiset maksujärjestelmät täyttävät kansainväliset standardit ja järjestelmien riskit ovat vähäiset. Maksujenvälityksen tuleviin kehitysnäkymiin luodaan julkaisun lopussa yleiskatsaus.Keskeisiä muutostrendejä ovat globaalistuminen, elektronisoituminen ja järjestelmien integroituminen. Asiasanat: maksujärjestelmät, maksuliike, sääntely, valvonta, riskit
  • Saarinen, Veikko (1996)
    Suomen Pankin keskustelualoitteita 17/1996
    Maksujärjestelmät ovat osa talouden ja rahoitusmarkkinoiden perusrakennetta ja niihin luetaan kuuluviksi sekä maksuvälineet että erilaiset maksujen välitykseen tarvittavat järjestelmät. Maksujärjestelmät palvelevat monia eri tarkoituksia kuten kotitalouksien päivittäisten ostosten ja laskujen maksamista, yritysten maksuja, julkisen sektorin maksuliikennettä, pankkien välisiä maksuja sekä suomalaisten ja ulkomaalaisten välisiä maksutoimia.Maksujärjestelmissä käsitellään toisaalta suuria määriä pieniä maksuja, ja toisaalta erityistä turvallisuutta ja nopeutta vaativia suuria maksuja.Pieniä maksuja ovat yleensä kotitalouksien ja pienyritysten juoksevat maksut, suuria maksuja mm. pankkien ja teollisuusyritysten valuutta-, arvopaperi-, ja rahamarkkinakauppojen maksut sekä osa tavarakaupan maksuista.Tämä esitys painottuu ensisijaisesti Suomessa käytössä olevien maksuvälineiden sekä maksu- ja selvitysjärjestelmien esittämiseen ja yleiskuvan antamiseen niistä.Erityistä painoa on annettu maksuvälineiden ja järjestelmien kehitystä kuvaaville tilastotiedoille ja niiden kuvioesitykselle kehitystrendien helppoa hahmottamista varten.Maksujärjestelmiin liittyviä riskejä ja riskienhallintamenetelmiä ei käsitellä. Maksujärjestelmien ytimen Suomessa muodostaa Suomen Pankin sekkitilijärjestelmä, joka täyttää ns.RTGS-järjestelmälle asetettavat vaatimukset.Niissä maksut suoritetaan yksitellen reaaliaikaisesti ja peruuttamattomasti sitä mukaa kuin ne syötetään järjestelmään.Näiden järjestelmien häiriötön toiminta on mm. rahapolitiikan harjoittamisen perusedellytys.Luotettavan ja tehokkaan maksujärjestelmän merkitys myös kilpailutekijänä on kasvanut talouksien kansainvälistymisen myötä.Maksujärjestelmiltä vaaditaan toimintavarmuuden ja turvallisuuden lisäksi nopeutta, kustannustehokkuutta ja yhteensopivuutta muiden maiden järjestelmien kanssa. Suomen liityttyä Euroopan unioniin vuoden 1995 alusta myös kytkennät EU:n maksu- ja arvopaperien selvitysjärjestelmiin ovat tulleet ajankohtaisiksi ja entistä tärkeämmiksi.Mikäli Suomi liittyy Euroopan rahaliittoon, Suomen Pankin RTGSjärjestelmä kytketään osaksi EU:n laajuista RTGS-järjestelmää TARGET:ia. Tällöin yhteiseen rahapolitiikkaan liittyvät maksut tullaan välittämään kyseisen järjestelmän kautta.Järjestelmää voidaan myös käyttää muiden maksujen välittämiseen.Lähinnä tulevat kysymykseen pankkien ja yritysten suuret aikakriittiset maksut. Avainsanat: maksujärjestelmät, selvitysjärjestelmät, maksuvälineet, Suomi, EU
  • Saarinen, Veikko (1993)
    MARKKA & TALOUS no 4
  • Saarinen, Veikko (1987)
    Keskustelualoitteita. Discussion Papers 5/1987
    Selvityksessä tarkastellaan Suomessa vuosina 1955 -1986 sovellettuja kassavarantotalletusjärjestelmiä. Esityksen tavoitteena on ollut koota yhteen eri aikoina voimassa olleet kassavarantosopimukset ja antaa kuva niiden rakenteesta, kattavuudesta ja muutoksista. Eri aikoina sovellettujen järjestelmien vertaamiseksi keskenään niistä on laskettu yhdenmukaiset tunnusluvut: kassavarantoprosentti, marginaalinen kustannusvaikutus sekä vaikutus pankkiluoton hintaan. Lisäksi on esitetty kassavarantotalletusten määrät ja talletuksille maksetut korot.
  • Saarinen, Veikko; Tanila, Kirsti; Virolainen, Kimmo (1996)
    Suomen Pankin keskustelualoitteita 2/1996
    This paper is an overview of domestic payment and settlement systems in Finland.It contains an up-to-date description of institutional aspects of payment systems, payment media used by non-banks, interbank exchange and settlement circuits and securities settlement systems.At the end of the paper, annual statistics are presented on payment and settlement systems and on payment media for the years 1989-1994 Keyword: clearing, settlement, payment media, Finland
  • Leinonen, Harry; Saarinen, Veikko (1998)
    Bank of Finland studies. A 101
    Regulation and control of payment system risks can be justified by the fact that, since payment Systems are an integral part of the financial sector infrastructure, disturbances therein can spread widely through the society.The payment system risks that need to be controlled are classified here in the following basic categories: credit risks; liquidity risks; environment risks; clearing and settlement risks; and operating risks.Payment systems subject to supervision are categorized by the payment media used, so that the risk profiles within in each category are as uniform as possible.The report also discussed means of reducing payment system risks. The report scrutinizes in particular the risks inherent in Finnish payment and settlement systems.In Finland overall payment system regulations and norms are based on legislation governing credit institutions, the Bank of Finland and the Financial Supervision Authority as well as on self-regulation.The Bank and the Financial Supervision Authority are jointly responsible for the supervision of Finnish payment systems.The Bank is responsible for controlling systemic risk and for overseeing payment systems as a whole, and the Financial Supervision Authority supervises and monitors individual credit institutions in respect of payment system risks. Because risks are constantly changing, regulation and supervision of payment systems need to be continually updated.As the new operating environment including the European Central Bank and the ESCB unfolds, new features will mark the supervision of payment systems and in general we will see more intense international cooperation in the area of payment systems.
  • Iivarinen, Timo; Heinonen, Harry; Lukka, Matti; Saarinen, Veikko (2003)
    Suomen Pankki. A 106
    This report begins by scrutinising regulation, supervision and risk management of payment systems, as well as risk analysis at a more general level.This is followed by an introduction to payment system supervision and regulation at the international level, with emphasis on the Bank for International Settlements (BIS), European Central Bank (ECB) and International Monetary Fund (IMF).Also included is a discussion of the proper role of national bodies, approached from the Finnish perspective.Payment system risks are discussed in terms of the writers' conceptions of the key risks involved and their classification and measurement.The payment system risk classifications and framework presented in this report can be systematically examined in terms of either specific types of systems and instruments or as an integrated whole.This framework is used to evaluate the risks of Finnish payment systems.A product-specific risk model is also introduced, which can be used for example by banks to evaluate the risks of specific payment transfer products and their importance.The model development was a joint project of the banks and public authorities.The report also presents means by which risks can be eliminated or reduced and explains how they have been alleviated in the Finnish payment systems.In this connection, the book describes - again in terms of the risks involved - Finnish interbank payment systems and how Finnish banks are linked to international payment systems. According to evaluations by the ECB and IMF, Finnish payment systems meet international standards and are relatively free of risks.Finally, a view is presented of the overall course of future developments in payment transfers.The primary trends cited are globalisation, electronification and integration of systems.Key words: payment systems, payments, regulation, supervision, risks
  • Leinonen, Harry; Saarinen, Veikko (1998)
    Bank of Finland studies. A 100
    Julkaisussa kuvataan maksujärjestelmien riskejä ja niiden vähentämismahdollisuuksia sekä luodaan kehikko maksujärjestelmien valvonnalle. Valvontakehikkoa ja -menettelyjä tulee kehittää edelleen valvontatyöstä saatujen kokemusten sekä erityisesti EMI:n ja EKP:n kautta toteutettavan valmistelutyön perusteella. Raportti tarjoaa myös tietoa valvottaville valvonnan tavoitteista ja sisällöstä eli siitä, minkälaiseen ajatteluun valvonta perustuu.
  • Palva, Marianne; Saarinen, Veikko (2001)
    EURO & TALOUS 2
    Suomalaisten pankkien valuuttakaupan selvitysriskit ovat viime vuosina huomattavasti pienentyneet.Tähän ovat vaikuttaneet sekä pankkien omat toimenpiteet että eurovaluutan käyttöönotto Suomen liityttyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.Riskit ovat kuitenkin edelleen varsin suuria pankkien riskinkantokykyyn verrattuna.Pankkien on siten edelleen pienennettävä selvitysriskiään ja parannettava sen hallintaa