Browsing by Author "Solttila, Heikki"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-16 of 16
  • Rantama, Jaana; Solttila, Heikki (1994)
    Bank of Finland. Bulletin 68 ; 4 ; April
  • Pensala, Johanna; Solttila, Heikki (1993)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 10/1993
    In this paper we present data collected by the banking supervision authorities on banks' nonperforming assets and loan losses with a view to establishing a consistent database for analysing the condition of Finnish banks and firms.
  • Hietalahti, Jorma; Solttila, Heikki (1986)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 60 ; 10 ; October
  • Hemberg, Kjell; Solttila, Heikki (1992)
    Bank of Finland. Bulletin 66 ; 5 ; May
  • Solttila, Heikki (1990)
    Bank of Finland. Bulletin 64 ; 2 ; February
  • Jokinen, Helka; Solttila, Heikki (1991)
    Bank of Finland. Bulletin 65 ; 10 ; October
  • Solttila, Heikki; Vihriälä, Vesa (1994)
    Suomen Pankin keskustelualoitteita 23/1994
    The paper focuses on the proximate causes of the Finnish savings and cooperative banks' non-performing assets in the current banking crisis.Specifically, the effects of the lending structure at the outset of the crisis and the rate of growth of lending in the latter half of the 1980s are investigated.The main findings are: (1) Lending structure alone is not sufficient to explain the variation in the share of non-performing assets among the local banks.(2) Growth of lending is a major explanatory factor: the faster the growth in the second half of the 1980s, the higher the later share of non-performing assets.(3) Growth of lending is a particularly important "cause" in the case of the savings banks, where lending structure does not seem to have had much of an impact.(4) Lending to manufacturing, construction and trade has had a significant negative effect on the cooperative banks' asset quality.(5) Differences in the rate of lending growth go a long way in explaining why there are on average much more problem loans in the savings bank group than in the cooperative bank group.(6) The share of foreign currency loans is not an important factor when the effect of growth is accounted for, although the roles cannot be fully separated due to multicollinearity.(7) Assuming that growth of lending is more under the control of a bank than the structure of lending, the findings support the view that "bad luck" is not the only explanation of the Finnish banking problems but "bad banking" in the form of either ignorance of risks or deliberate risk taking is a major factor as well.
  • Jokinen, Helka; Solttila, Heikki (1990)
    Bank of Finland. Bulletin 64 ; 9 ; September
  • Pensala, Johanna; Solttila, Heikki (1993)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 5/1993
    Tässä selvityksessä julkaistaan pankkivalvontaviranomaisten keräämää tietoa pankkien järjestämättömistä saamisista ja luottotappioista, jotta pankkien ja yritysten tilaa olisi mahdollista analysoida yhtenevin perustein laadittuun tilastopohjaan nojautuen.
  • Solttila, Heikki; Vihriälä, Vesa (1992)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 28/1992
    Tutkimuksessa tarkastellaan vakavaraisuuden vaikutusta säästöpankkien luotontarjontaan vuoden 1991 kuluessa. Tulokset osoittavat luotonannon supistuneen voimakkaimmin pankeissa, joiden vakavaraisuus oli alhaisin, kun otetaan huomioon niin sanottuin järjestämättömiin saataviin liittyvät odotetut luottotappiot. Määrältään vakavaraisuuden vaikutus ei ole aineistossa kovin suuri. On kuitenkin useita syistä olettaa, että lähitulevaisuudessa vakavaraisuudella on tässä aineistossa esiin tullutta suurempi vaikutus luotontarjontaan.
  • Peisa, Paavo; Solttila, Heikki (1992)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 21/1992
    Yritysten tilinpäätös- ja luottotiedoista koostuvan aineiston mukaan järjestämättömiä luottoja on eniten pienillä, vahvasti velkaantuneilla ja yleensäkin taloudeltaan heikoilla yrityksillä. Erityisen runsaasti maksuvaikeuksia on ollut rahoitussuhteensa vuoden 1986 jälkeen aloittaneilla yrityksillä. Näiden yritysten järjestämättömät velat ovat kuitenkin vähentyneet vakuuksien realisointien ja konkurssien takia. Suurten ja aikaisemmin liiketaloudellisesti terveellä pohjalla toimineiden yritysten järjestämättömät velat yleistyivät hieman tarkastelujakson lokakuu 1991 – toukokuu 1992 aikana. Rahoituslaitokset suuntasivat luotonantonsa rahoitusmarkkinoiden säännöstelyn loputtua uusille asiakasryhmille ja tutuissa asiakasryhmissä aikaisempaa riskipitoisemmille yrityksille. Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen synnytti luottojen ylitarjontatilanteen, kun pankit ryhtyivät pidäkkeettä kilpailemaan markkinaosuuksista. Noususuhdanteen jälkeen pankit ajautuivat asiakkaidensa myötä kriisiin, jonka olisi voinut estää vain varallisuusarvojen pysyvä inflaatio ja taloudellisen kasvun jatkuminen entisellään.
  • Raatikainen, Juhani; Solttila, Heikki (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 9/1988
    Selvityksessä tarkastellaan yritysten käyttäytymistä valuuttamarkkinoilla teoreettisesti ja empiirisesti. Teoreettisen osan tavoitteena on selvittää optimaalinen valuuttastrategia, kun yritysten toimintaa rajoittavat valuuttamääräykset. Määräyksillä todettiin olleen selkeä vaikutus sekä rahoitusluottojen käyttöön että termiiniposition valintaan. Termiinipositioiden todettiin sopeutuvan hitaasti odotuksiin, joka on seurausta positiomääräyksistä. Muilta osin yritysten käyttäytyminen oli heterogeenista, ja on ilmeistä, että ainakin pari vuotta sitten osa yrityksistä käyttäytyi valuuttamarkkinoilla vielä varsin kehittymättömästi.
  • Johansson, Peter; Solttila, Heikki (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 28/1988
    Rahoitusmarkkinoiden kansainvälistyminen on Suomessa edennyt varsin nopeasti 1980-luvulla, vaikka pääomanliikkeiden säännöstely on edelleen tiukkaa useimpiin OECD-maihin verrattuna. Keskeisimmät pääomanliikkeisiin liittyvät rajoitukset tai kiellot Suomen Pankin valuuttamääräyksissä koskevat markan käyttöä ulkomailla, portfolioinvestointeja ja pankkien valuuttapositiota. Samanaikaisesti ja kansainvälistymiseen kytkeytyneenä kotimaassa syntyivät tällä hetkellä verrattain toimivat lyhyen rahan markkinat. Luonnollisena seurauksena rahamarkkinoiden toiminnan tehostumisesta on ollut pääomanliikkeiden aikaisempaa löyhempi kytkentä ulkomaankauppaan. Sitä vastoin korkoihin ja valuuttakursseihin liittyvien odotusten aikaansaamat puhtaat finanssioperaatiot ovat lisääntyneet.
  • Hemberg, Kjell; Solttila, Heikki (1995)
    Bank of Finland. Bulletin 69 ; 4 ; April
  • Malkamäki, Markku; Solttila, Heikki (1990)
    Bank of Finland. Bulletin 64 ; 4 ; April
  • Kontulainen, Jarmo; Solttila, Heikki (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 32/1988
    Termiinikurssin ja toteutuvan avistakurssin eroa on käsitelty kirjallisuudessa usealla eri tavalla. Yleistä on se, että ennustevirhe tulkitaan riskipreemioksi. Tässä selvityksessä oletetaan, että riskipreemio on ajassa muuttuva, ja että se voidaan jakaa systemaattiseen ja satunnaiseen osaan. Selvityksen empiirisessä osassa riskipreemio estimoidaan Kalmanin vaihtuvaparametrisen estimointimenettelyn avulla. Vaikka estimoidun riskipreemion etumerkki vaihtelee jonkin verran, siinä on tiettyä pysyvyyttä; kun preemio on positiivinen, se on suurella todennäköisyydellä positiivinen myös seuraavana kuukauten a. Preemion posi tii visuus merkitsee sitä, että termiinikurssi yliarvioi toteutuvan avistakurssin. Tämä johtuu ainakin osittain Suomen Pankin politiikasta, joka vaikuttaa keskeisesti termiinikursseihin. Kuitenkin vuoden 1987 alkupuolelta lähtien preemion vaihtelu on kasvanut, joka viittaa siihen, että valuutansäännöstely on menettänyt tehokkuuttaan.