Browsing by Author "Suomen Pankin keskuspankkipolitiikan osasto"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-13 of 13
  • Huomo, Ahti; Lehmussaari, Olli-Pekka (1992)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 40/1992
    Talouspolitiikan liikkumavara on Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana supistunut ja samalla talouspolitiikan työnjako on muuttunut. Talouspoliittiset päätökset Suomen lähialueilla ovat heijastuneet myös talouspoliittiseen päätöksentekoon Suomessa. Talouspolitiikan työnjaossa tapahtuneiden muutosten taustalla on ollut ennen kaikkea pääomanliikkeiden vapautuminen ja siihen liittyvä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden merkityksen kasvu sekä korkosäännöstelyn purkaminen. Tämän kehityksen seurauksena rahapolitiikan liikkumavara on kaventunut kun taas finanssipolitiikan, tulopolitiikan sekä työmarkkinoiden jouston merkitys suhdannepolitiikassa on korostunut. Rahapolitiikan ohjausvälinevalikoiman muuttuminen kertoo raha- ja pääomamarkkinoiden monipuolistumisesta ja markkinaehtoisten keinojen lisääntymisestä suoran vaikuttamisen sijasta. Viime vuosina Euroopan taloudellinen ja raha taloudellinen yhdentyminen on edennyt nopeasti mm. Euroopan yhteisen sisämarkkinaprosessin myötä. Euroopan raha- ja valuuttayhteistyön tilalle kaavaillaan sitä huomattavasti kattavampaa Euroopan talous- ja rahaliittoa (EMU). Toteutuessaan EMU merkitsee, että EY-maissa siirrytään vaiheittain yhteiseen keskuspankkiin, pysyvästi kiinteisiin valuuttakursseihin ja viime kädessä yhteiseen valuuttaan. Tämä sekä Euroopan integraation yleispiirteet on kirjattu ns. Maastrichtin sopimuksessa. Tanskan ja Ranskan kansanäänestysten tulosten vaikutuksesta Maastrichtin sopimuksen ratifiointi saattaa viivästyä suunnitellusta aikataulusta. Eräät EY-maat ovat myös joutuneet ottamaan taka-askelia jo toteutuneiden tavoitteiden osalta kun ne ovat joko irrottautuneet yhteisestä valuuttakurssijärjestelmästä tai ovat turvautuneet uudelleen valuutansäännöstelytoimiin raha- ja valuuttamarkkinoilla ilmenneiden levottomuuksien vuoksi. Näiden toimien odotetaan olevan tilapäisiä. Vastoinkäymiset ovat kuitenkin lisänneet keskustelua valuuttakurssijärjestelmän toimivuudesta sekä raha- ja talous liiton tulevaisuudesta. Euroopan talous- ja rahaliittosuunnitelman toteuttaminen vaikuttaa talouspolitiikan harjoittamiseen myös Suomessa. Riippumatta siitä, minkälaiseen integraatioratkaisuun Suomi lopulta päätyy, Suomi ei voi olla ottamatta huomioon Keski-Euroopan kehitystä. Kaikissa oloissa EY-maiden talouspoliittiset ratkaisut tulevat entistä selkeämmin vaikuttamaan Suomessa harjoitettavaan talouspolitiikkaan. Vaikka Maastrichtin sopimuksen perusteella on vaikea yksityiskohtaisesti hahmottaa, kuinka talouspolitiikan yhteensovittaminen toteutetaan integroituneessa Euroopassa, on selvää, että rahapolitiikan itsenäisyys Suomessa kaventuu entisestään ja häviää kokonaan, mikäli Euroopan talousalueelle perustetaan yhteinen keskuspankki ja Suomi on mukana Euroopan rahaliitossa. Myös finanssipolitiikkaan kohdistuu jo varhaisessa vaiheessa budjetin alijäämään ja julkisen sektorin velkaantumiseen liittyviä rajoituksia. Kun valuuttakurssi on vakaa, hintakilpailukyvyn ylläpitäminen ja talouden sopeutuskyky edellyttävät aikaisempaa suurempaa hintojen ja palkkojen joustavuutta.
  • Sydänmäki, Esko (1993)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 13/1993
    Tässä selvityksessä tarkastellaan, miten Euroopan yhteisöjen keskeisistä toimielimistä koostuva päätöksentekojärjestelmä toimii nyt ja lähivuosina. Jäsenmaat pyrkivät yhteisen päätöksenteon avulla edistämään valituilla taloudellisen ja poliittisen toiminnan alueilla yhteistoiminnasta saatavaa etua. On luovutettu osa päätöksenteosta yhteisten toimielinten toteutettavaksi. Yhteistyön ulottuvuus on huomattavan suuri. Se perustuu monasti määräenemmistöpäätöksiin. Maastrichtin sopimus laajentaa yhteistyön ulottuvuutta. Kun Suomi on jättänyt hakemuksensa Euroopan yhteisöjen jäsenyydestä, on mielenkiintoa sillä, miten asioista päätetään yhteisön sisällä. Keskeisillä toimielimillä ja niihin kuuluvilla valmisteluorganisaatioilla on merkittävä rooli yhteisiä päätöksiä toteutettaessa. Päätösten muotoon voidaan vaikuttaa tuolloin mm. komiteakäsittelyn yhteydessä. Tärkeät päätökset ratkaistaan tai vahvistetaan kansallisvaltioiden poliittisista päättäjistä, ministereistä koostuvassa neuvostossa. Uudet valtiosopimukset tai vanhojen muutokset alistetaan kuitenkin jäsenmaiden hyväksyttäviksi.
  • Heinonen, Kerstin; Huomo, Ahti (1989)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 38/1989
    Säilyttääkseen keskeisen panoksensa velkaantuneiden kehitysmaiden auttamisessa IMF on jatkuvasti muunnellut luototuspolitiikkansa. Velkaongelman pitkittyessä rahasto on yhä uudelleen joutunut arvioimaan perinteisen luototusstrategiansa toimivuutta. Selvityksessä tarkastellaan tätä prosessia 80-luvulla ja sen heijastusvaikutuksia valuuttarahaston sopeutusohjelmien sisältöön ja muotoon.
  • Lahdenperä, Harri (1989)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 15/1989
    Tämä raportti on katsaus kirjallisuuteen, jossa on tutkittu informaation roolia rahoitusmarkkinoilla markkinaosapuolien päätöksenteon ja odotusten muodostuksen, kilpailun sekä markkinoiden tehokkuuden näkökulmasta. Lisäksi katsauksen tarkoituksena on arvioida taloustieteellisen kirjallisuuden valossa keskuspankin informaatiopolitiikan periaatteita sekä politiikan tehokkuuden että rahoitusmarkkinoiden toiminnan kannalta.
  • Starck, Christian (1992)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 10/1992
    Selvityksessä tarkastella keskuspankkien riippumattomuutta ETA-maissa ja muutamassa muussa maassa. Keskuspankit ovat erittäin itsenäisiä Chilessä, Saksassa ja Sveitsissä. Itävallan, Suomen ja Yhdysvaltain keskuspankit ovat myös varsin riippumattomia hallituksista, ja Ruotsin keskuspankin tilanne ei oleellisesti poikkea näiden maiden keskuspankki en tilanteesta. Tarkastelun muissa maissa keskuspankit ovat vaihtelevassa määrin epäitsenäisiä. Esimerkiksi Alankomaissa, Australiassa, Belgiassa, Tanskassa ja Uudessa-Seelannissa keskuspankeilla on jonkin verran itsenäisyyttä. Espanjan, Kreikan, Norjan, Portugalin ja Ranskan keskuspankit ovat sen sijaan erittäin riippuvaisia hallituksista. Irlannin, Islannin, Ison-Britannian, Italian, Japanin ja Kanadan keskuspankit sijoittuvat näiden kahden ryhmän välimaastoon.
  • Aurikko, Esko (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 1/1988
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sekä teoreettisesti että empiirisesti koron ja/tai valuuttakurssin jouston suotavuutta talouden eristämiseksi erilaisilta häiriöiltä. Kurssisopeutumisen tarve riippuu ratkaisevasti eräistä talouden keskeisistä rakennepiirteistä sekä häiriöiden luonteesta. BOF4-mallilla tehtyjen simulointien mukaan millään politiikkayhdistelmäll,ä ei voida täydellisesti eristää kotimaista hintatasoa tai tuotantoa. optimaalisen politiikan valinta riippuu siten häiriöstä ja aikavälistä.
  • Jokinen, Helka (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 7/1988
    Selvityksessä tehdään peruskartoitus niistä eri säädöksistä, jotka vaikuttavat pääomanliikkeiden kustannuksiin ja määriin. Tällaisia säädöksiä ovat kassavarantovelvoite, leimavero ja muut verosäädökset, pankki- ja muut rahoitusinstituutiolait sekä osaltaan myös pankkien perimät maksut. Säädöksistä kattavimmin pääomanliikkeisiin vaikuttaa leimavero. Kassavarantovelvoitteen vaikutus tuntuu lähinnä vain lyhytaikaisen pääomataseen puolella. Kustannusvaikutus voidaan selvimmin laskea kassavarantotalletusten ja leimaveron osalta. Viimeksi mainitun kustannusvaikutus on nimenomaan tämän kustannuksen puuttuminen ulkomaisten pääomanliikkeiden puolella. Ulkomaisten pääomanliikkeiden säännöstelystä vapautumisen edetessä myös säädösten osuus kustannustekijänä tulee entistä tärkeämmäksi.
  • Heinonen, Kerstin (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 22/1988
    Euroopan valuuttajärjestelmä (EMS) luotiin vuonna 1979 ja sen tavoitteena oli rakentaa talousyhteisömaiden kesken vyöhyke, jolla vallitsisi rahataloudellinen stabiliteetti. Selvityksessä tarkastellaan EMS:n toimintaa ja sitä, onko EMS-järjestelmä kyennyt vakauttamaan osallistuvien maiden raha- ja valuuttamarkkinoita. EMS-järjestelmän arvioidaan tähän asti toimineen hyvin. Kurssivaihteluiden pienentyminen on kiistatta ollut EMS:stä jäsenille koituva hyöty. Kurssivakaus näyttää kuitenkin useimmissa EMS-maissa johtaneen varsinkin lyhytaikaisten korkojen suurempaan epävakaisuuteen. Pystyykö EMS-järjestelmä myös pitkällä aikavälillä vakauttamaan kursseja riippuu viime kädessä Euroopan maiden kyvystä saavuttaa tasapainoinen taloudellinen kasvu.
  • Raatikainen, Juhani; Solttila, Heikki (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 9/1988
    Selvityksessä tarkastellaan yritysten käyttäytymistä valuuttamarkkinoilla teoreettisesti ja empiirisesti. Teoreettisen osan tavoitteena on selvittää optimaalinen valuuttastrategia, kun yritysten toimintaa rajoittavat valuuttamääräykset. Määräyksillä todettiin olleen selkeä vaikutus sekä rahoitusluottojen käyttöön että termiiniposition valintaan. Termiinipositioiden todettiin sopeutuvan hitaasti odotuksiin, joka on seurausta positiomääräyksistä. Muilta osin yritysten käyttäytyminen oli heterogeenista, ja on ilmeistä, että ainakin pari vuotta sitten osa yrityksistä käyttäytyi valuuttamarkkinoilla vielä varsin kehittymättömästi.
  • Johansson, Peter; Solttila, Heikki (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 28/1988
    Rahoitusmarkkinoiden kansainvälistyminen on Suomessa edennyt varsin nopeasti 1980-luvulla, vaikka pääomanliikkeiden säännöstely on edelleen tiukkaa useimpiin OECD-maihin verrattuna. Keskeisimmät pääomanliikkeisiin liittyvät rajoitukset tai kiellot Suomen Pankin valuuttamääräyksissä koskevat markan käyttöä ulkomailla, portfolioinvestointeja ja pankkien valuuttapositiota. Samanaikaisesti ja kansainvälistymiseen kytkeytyneenä kotimaassa syntyivät tällä hetkellä verrattain toimivat lyhyen rahan markkinat. Luonnollisena seurauksena rahamarkkinoiden toiminnan tehostumisesta on ollut pääomanliikkeiden aikaisempaa löyhempi kytkentä ulkomaankauppaan. Sitä vastoin korkoihin ja valuuttakursseihin liittyvien odotusten aikaansaamat puhtaat finanssioperaatiot ovat lisääntyneet.
  • Sydänmäki, Esko (1989)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 8/1989
    Selvityksessä tarkastellaan uusien protektionististen toimien käyttöä, niiden perusteluja ja vaikutuksia. GATT:in neuvottelujärjestelmä on ollut jokseenkin voimaton 1980-luvulla estämään uusprotektionismin syntyä. Järjestelmä ei tehoa näkymättömiin hallinnollisiin määräyksiin, jotka haittaavat kaupan käyntiä sitä kuitenkaan estämättä. Yleisten kaupan esteiden sijasta on myös pystytetty selektiivisiä toimia, jotka kohdistuvat markkinaosuuksiaan voimakkaasti kasvattavien maiden vientiin. Ns. vapaaehtoiset viennin rajoitussopimukset ovatkin olleet keskeisessä asemassa markkinaosuuksien jakamisessa teräs-, auto- ja elektroniikkateollisuudessa. Sopimuksilla on järkeistetty tukipalkkioitten käyttöä ja purettu ylituotantokapasiteettia. Uusien kaupan esteiden avulla on siten luotu perustaa myöhemmälle vapaalle kaupalle, joka voisi toimia normaaleiden taloudellisten kriteereiden varassa. Jos uudet toimet eivät ole pitkään voimassa, niitä ei voida pitää järin haitallisina maailmankaupan kehittymiselle.
  • Kontulainen, Jarmo (1989)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 7/1989
    Tutkimuksessa, joka on osa Helsingin Yliopistossa Kansantaloustieteen laitoksella 7.9.1988 hyväksytystä Pro-gradu tutkielmasta, tarkastellaan valuuttakurssin määräytymistä yleisen tasapainon mallissa. Sovellettava malli liittyy siihen rahateorian kehitykseen, jossa on ollut tavoitteena yhdistää yleinen tasapainoteoria, rahoitusmarkkinoiden teoria ja rahateoria kehittämällä yleisen tasapainon kehikkoon sovellettuja varallisuusesineiden hinnoittelumalleja. Tämä tutkimus suunta perustuu pääosin Lucasin 1978 kehitämään vaihtotalouden malliin ja sen monetaarisiin sovellutuksiin.
  • Kontulainen, Jarmo; Solttila, Heikki (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 32/1988
    Termiinikurssin ja toteutuvan avistakurssin eroa on käsitelty kirjallisuudessa usealla eri tavalla. Yleistä on se, että ennustevirhe tulkitaan riskipreemioksi. Tässä selvityksessä oletetaan, että riskipreemio on ajassa muuttuva, ja että se voidaan jakaa systemaattiseen ja satunnaiseen osaan. Selvityksen empiirisessä osassa riskipreemio estimoidaan Kalmanin vaihtuvaparametrisen estimointimenettelyn avulla. Vaikka estimoidun riskipreemion etumerkki vaihtelee jonkin verran, siinä on tiettyä pysyvyyttä; kun preemio on positiivinen, se on suurella todennäköisyydellä positiivinen myös seuraavana kuukauten a. Preemion posi tii visuus merkitsee sitä, että termiinikurssi yliarvioi toteutuvan avistakurssin. Tämä johtuu ainakin osittain Suomen Pankin politiikasta, joka vaikuttaa keskeisesti termiinikursseihin. Kuitenkin vuoden 1987 alkupuolelta lähtien preemion vaihtelu on kasvanut, joka viittaa siihen, että valuutansäännöstely on menettänyt tehokkuuttaan.