Browsing by Subject "aluepolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-11 of 11
  • Vihriälä, Vesa (1985)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 59/1985
    Suomessa on viime aikoina keskusteltu vilkkaasti alueellisen rahapolitiikan tarpeellisuudesta. Lähinnä kehitysaiueilla on vallinnutta rahoitusmarkkinoiden tilaa pidetty liian kireänä ja esitetty, että tilannetta olisi tavalla tai toisella helpotettava. Sopivaksi keinoksi toteuttaa alueellista rahapolitiikkaa on katsottu erityisesti pankkien kassavarantovelvoitteen alueittainen porrastus. Käyty keskustelu on ollut varsin jäsentymätöntä. Alueellisen rahapolitiikan käsitettä on käytetty eri merkit yksissä. Ehkä osittain tämän takia monet kannanotot ovat olleet hyvinkin ehdottomia. Joissakin puheenvuoroissa alueellinen rahapolitiikka on todettu käsitteellisesti mahdottomaksi. Toisaalta on saatettu väittää, että alueellisen rahapolitiikan harjoittaminen olisi verraten helppoa ja että ainoa vaikeus on poliittisen tahdon puuttuminen. Tämän selvityksen tarkoituksena on tarjota taustamateriaalia alueellista rahapolitiikkaa koskevaan keskusteluun ja siten auttaa osaltaan selkiyttämään asiaan liittyviä näkökohtia. Selvitys perustuu kahteen, Suomen Pankin sisäiseen käyttöön vuonna 1984 laadittuun muistioon.
  • Laatto, Erkki (1975)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 49 ; 10 ; October
  • Lahikainen, Pekka (1970)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 44 ; 2 ; February
  • Tekoniemi, Merja (1998)
    IDÄNTALOUKSIEN KATSAUKSIA. REVIEW OF ECONOMIES IN TRANSITION 3/1998
    Neuvostoliiton hajottua keskuksen ja alueiden väliset suhteet alkoivat etsiä uusia muotoja alueilta lähteneiden aloitteiden pohjalta.Käytännössä vallan- ja vastuunjakokysymyksiä ei kuitenkaan pystytty heti selkeästi ratkaisemaan.Sekä federaatiosopimus että perustuslaki toivat keskuksen ja alueiden välisiin suhteisiin laillisen perustan, mutta eivät ratkaisseet useita alueyksiköiden väliseen hierarkiaan liittyviä kysymyksiä. Tämä on johtanut alueiden keskinäiseen kilpailuun keskushallinnon myöntämistä etuuksista.Keskuksen ja alueiden välisen tulonjaon osalta tätä on edesauttanut Venäjän epäselvä tulonjakopolitiikka. Alueiden keskinäinen yhteistyö on maantieteellisesti suhteellisen laajaa, mutta käytännön tasolla tehotonta.Keskushallinto on luonut aluesuhteita lähinnä uudistusmielisten kuvernöörien ja presidentin alue-edustajien kautta.Vuonna 1997 ns. vallanjakosopimusten solmiminen nopeutui.Niiden kussakin tapauksessa erilainen sisältö vahvisti edelleen alueiden suurempaa eriarvoisuutta.Eriarvoisuus ei ole ongelma sinänsä, mikäli sille on selkeät perusteet. Nykyisessä tilanteessa olisi tärkeää täsmentää keskuksen ja alueiden välistä vastuun ja vallanjakoa, saada tasoitettua alueiden välisiä suuria elintasoeroja ja edistää maan säilymistä yhtenäisenä kokonaisuutena. Asiasanat: Venäjä, alueet, fiskaalifederalismi
  • Laatto, Erkki (1976)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 50 ; 12 ; December
  • Lainela, Seija; Ollus, Simon-Erik; Rautava, Jouko; Simola, Heli; Sutela, Pekka; Tekoniemi, Merja (2007)
    BOFIT Online 7/2007
  • Suomen Pankki (1959)
    Suomen Pankin taloustieteellisen tutkimuslaitoksen julkaisuja. Sarja A 21
    1. JOHDANTO 7 2. TUTKIMUSAINEISTON KÄYTTELY 9 3. HELSINKI TEOLLISUUSKESKUKSENA 14 Väestön kehitys ja elinkeinot 14 Helsingin seutu ja muu maa 16 Kehitys teollisuuden eri aloilla 18 Teollisen yritteliäisyyden luonne Helsingin seudulla 24 Keskuksen vetovoima ja yritysten keskipakoisuus 28 4. TEOLLISUUDEN SIjOITTUMISTEKIjÄT HELSINGIN SEUDULLA 31 Luonnonvarat 31 Kuljetusmahdollisuudet 33 Työvoiman saanti 35 Markkinat 39 Tontti- ym. kysymykset 41 Sijoittumistekijät yrittäjien kannalta 43 5. TEOLLISUUDEN SIJOITTUMISEN TULEVA SUUNTAUS 49 »Helsinkiläisell» teollisuuden kasvuedellytyksistä 49 Hajakeskitystä edistäviä tekijöitä 51 Alueellisen teollisuuspolitiikan tavoitteita ja keinoja 52 LIITTEITÄ 55
  • Tekoniemi, Merja (2006)
    BOFIT Online 2006/5
    Aluepolitiikan merkitys on Venäjällä viime vuosina kasvanut.Tästä ovat osoituksena mm. aluekehitysministeriön perustaminen ja aluekehitysstrategian laatiminen.Strategia - jonka virallisuuden aste on toistaiseksi epäselvä - perustuu ns. kasvukeskusajatteluun, jonka mukaisesti tiettyjen kasvukeskusten merkittävällä tukemisella kasvu saadaan säteilemään myös ympäristön alueisiin.Tavoitteena on koko maan nopea talouskasvu, väestön elintason nostaminen ja Venäjän kilpailuaseman vahvistaminen maailmassa.Venäjästä pyritään saamaan sisäisesti hyvin integroitunut kokonaisuus.Uusien aluekehityssuunnitelmien soveltumisesta Venäjälle ei olla yksimielisiä.Vaikka yleisesti ajatus nykyisen aluepolitiikan muuttamisesta saa kannatusta, sisältyy uusiin suunnitelmiin myös kysymysmerkkejä.Onko kasvukeskusten säteily riitttävää tukemaan myös ympäristön alueiden kasvua?Mikä on Venäjän valtion rooli ja alueiden itsenäisyyden aste?Selvityksessä tarkastellaan esimerkinomaisesti Luoteis-Venäjällä sijaitsevaa Murmanskin aluetta, jonka tulevaisuuden suunnitelmat perustuvat etenkin Barentsinmeren kaasuesiintymän hyödyntämiseen.Asiasanat: Venäjä, aluepolitiikka, pohjoisten alueiden politiikka, Murmansk
  • Ollus, Simon-Erik; Simola, Heli; Tekoniemi, Merja (2007)
    BOFIT Online 9/2007
    Venäjän aluepolitiikan perusta on 2000-luvulla muuttumassa ja uutta aluepolitiikkaa ollaan luomassa. Hallitus hyväksyi uuden aluestrategian pääpiirteissään jo vuonna 2005, mutta sen toteuttaminen on edennyt hitaasti. Aluepolitiikassa ollaan siirtymässä tuloerojen tasaamisesta kasvukeskusajatteluun, jossa valituille alueille keskitetään entistä enemmän resursseja ja niiden kasvun uskotaan kiihtyvän ja tukevan myös ympäröiviä alueita. Uuden aluepolitiikan muut pääperiaatteet ovat alueellisten aloitteiden tukeminen, aluepolitiikan erilaistaminen alueryhmittäin sekä synergia ja subsidiariteetti. Aluepoliittisen ohjelman mukaisesti alueet on jaettu neljään aluekokonaisuuteen: kasvukeskuksiin, tukialueisiin, taantuviin alueisiin ja erikoisalueisiin. 2000-luvulla keskushallinto on jatkuvasti tiukentanut otettaan alueista ja uusi aluepolitiikka korostaa jo ennestään vahvojen alueiden roolia. On epävarmaa, pystyykö se riittävästi tukemaan vähemmän kehittyneiden alueiden kehitystä. Kasvukeskusajattelu sopiikin paremmin Euroopan puoleiselle Venäjälle, jossa lähes kaikki kasvukeskukset sijaitsevat. Aasian puoleinen Venäjä taas voisi tarvita erilaista, hajaasutusalueita tukevaa aluepolitiikkaa. Alueiden kasvua voitaisiin parhaiten tukea lisäämällä alueiden itsenäisyyttä. Alueiden välille muodostuisi tervettä kilpailua ja yhteistyötä, mikä edistäisi maan sisäistä integraatiota aluestrategian mukaisesti.
  • Lainela, Seija; Ollus, Simon-Erik; Rautava, Jouko; Simola, Heli; Sutela, Pekka; Tekoniemi, Merja (2007)
    BOFIT Online 6/2007
    Tiivistelmä 3 Luonnonvarat kirous vai siunaus? 4 Simon-Erik Ollus Talouskasvu alueiden näkökulmasta 12 Merja Tekoniemi Finanssipolitiikan haasteet 20 Seija Lainela Hyötyykö Suomi Venäjästä? 27 Heli Simola Venäjä Aasian ja Euroopan välissä 34 Jouko Rautava Talouskasvun uudet ehdot 40 Pekka Sutela
  • Bils, Barbara (2005)
    BOFIT Online 2005/4
    The paper gives a brief overview of the evolving fiscal federalist relations in post-Soviet Russia from the early 1990s up to recent changes in 2004.Since the initial period of disintegration and the parade of sovereignties in the mid-1990s, the tide has clearly turned in favour of central power.The authors describe and discuss the main administrative reforms in this area initiated during Putin s presidency.The paper also offers a characterisation of regional finances in terms of revenues, expenditures and transfers in recent years.The tendency towards recentralising economic and political decision-making is clearly observed. Key words: Russia, fiscal federalism, regional policy