Browsing by Subject "devalvaatio"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-17 of 17
  • Willman, Alpo (1988)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 8/1988
    In this paper balance-of-payments crises are studied in a framework in which investors do not know the threshol~ level of foreign reserves, the attainment of which implies that the central bank abandons its fixed exchange target. Investors are alternatively risk neutral or risk averters. It is shown that, depending on whether the threshold level is stochastic or fixed but unknown to investors, currency speculation reveals itself as, respectively, a speculative outflow distributed over a longer time period or a sudden speculative attack on the currency.
  • Willman, Alpo (1987)
    Tutkimusyksikkö. Monistettuja tutkimuksia 5/1987
    There is general agreement that a regime of fixed exchange rates can be sustained only if domestic economic policy is consistent with it. An excessively expansive monetary policy, for instance, leads to the depletion of foreign reserves, eventually forcing the central bank to either devalue the currency or allow it to float. However, speculative attacks on the currency have typically been preceded by a change in the foreign exchange target.
  • Korhonen, Iikka (2009)
    Bofit. Focus/Opinion. Expert view 2/2009
  • Hilpinen, Jorma (2007)
    Suomen Pankki. BoF online 2007/18
    This paper1 treats Finnish Balance of Payments time series from the 1960's to the present. It also discusses future current account prospects. Comparable National Accounts and Balance of Payments time series with current major breakdowns are available2 in the current account from 1950 on and in the financial account from 1975 on. The old financial account time series from 1950 on follow a previous classification system where loans and bonds were not distinguished between. In practise, financial flows and stocks other than long term bank loans and bonds were nonexistent due to the foreign exchange controls then in place. The sum of these two plus trade related flows and change in reserves equalled current account. The figures in the charts attached are expressed in relation to the nominal GDP, where relevant. Foreign trade in goods was deregulated in Finland in 1957 and the first steps towards European integration were taken in the form of the 1961 EFTA agreement as signs of return to normalised economic conditions after the War. The 1990's recession represents a major milestone in Finnish economic history dividing a number of economic processes into before and after periods. Another watershed is the EU and the EMU membership in 1995 and in 1999, respectively3. Other major factors lie behind recent Finnish economic developments: The ICT revolution and phenomena like Nokia is one occurring in the 1990's after the recession, and the other is todays' integration and globalisation process, as seen in the China syndrome originating this millennium.
  • Tyrväinen, Timo; Pyyhtiä, Ilmo (1977)
    Keskustelualoitteita. Discussion Papers 1/1977
    Hintojen nousuvauhti on Suomessa yleensä ollut jonkinverran keskimääräistä kansainvälistä nousuvauhtia nopeampi (kuvio 1). Poikkeuksen muodostivat vuodet 1969 - 1971, jolloin vuoden 1967 devalvaation jälkeen harjoitetun vakauttamispolitiikan vaikutukset näkyivät suhteellisessa hintakehityksessä. Inflaatioherkkyyden syinä on nähty mm. talouden suuri avoimuus sekä tuotantorakenteen ja viennin yksipuolisuus, jotka mahdollistivat ulkomaisen inflaation siirtymisen täysimääräisenä Suomeen. Elinkeinoittaiset tuottavuuserot yhdessä täyskompensaatioajatteluun pohjautuvan palkkapolitiikan ja maataloustulopolitiikan kanssa ovat olleet omiaan voimistamaan ulkoisten inflaatiosysäysten vaikutuksia. Ulkosyntyisten kustannuspaineiden ohella hintojen nousualttiutta ovat lisänneet suhteellisen voimakkaaksi muodostuneet ylikysyntätilanteet, joita kysynnän sääntelypolitiikka ei ole pystynyt eliminoimaan.
  • Korhonen, Iikka (2009)
    Bofit. Focus/Opinion. Asiantuntijan näkemys 2/2009
  • Ranki, Sinimaaria (1996)
    Bank of Finland studies. E 4
    The purpose of this study is to analyze realignment expectations in the exchange rate mechanism of the European Monetary System (EMS), in particular with reference to the five year period (1987-1992) during which no realignments were done.The period chosen for this study provides us an interesting sample in this respect, because, in mid-1990, the EMS faced a historical asymmetric shock of German Monetary Unification (GMU).Dramatic changes in the fundamentals of the anchor country of the system can help us to detect channels through which macroeconomic developments affect the pressure to realign and, therefore, expectations of such realignments. By using a model that breaks the interest rate differential in two components, the expected rate of depreciation within the allowed fluctuation band and the expected rate of depreciation of the central parity rate, we get a measure for the credibility of the exchange rate.We estimate the expected rate of depreciation of the exchange rate within the band, subtract the results from the interest rate differential and obtain values for the expected rate of devaluation.Finally, the estimated values for the expected rate of devaluation are regressed on selected macroeconomic variables in order to find out to which extent the expected rate of devaluation depends on economic fundamentals.The model was built by including the commonly most important factors for exchange rate determination. We observed increased exchange rate credibility in the form of decreasing devaluation expectations over the period 1987-1992.The explanation for this increase in the stability of the EMS is that German interest rates and inflation, were moving upwards and hence, approaching the corresponding variables of the other EMS countries. It was the convergence of these variables that eased the pressure on the nominal exchange rates.Therefore, signs of the 1992 crisis could not be seen in advance in expectations. Our results emphasize the role of the relative cyclical positions of the pegging countries vis-à-vis the anchor country of the system.Thus, expectations of possible realignments as a means of adjustment became actual first after it could be seen that there was a discrepancy between the cyclical needs of the economies in the other EMS countries and the high interest rates imposed on the ERM by Germany.These discrepancies became visible first in the traditional weak-currency countries that faced the most difficult domestic economic situation.This is mirrored by the fact that for these countries the government deficit, relative to Germany, clearly affected devaluation expectations.The divergence of the business cycles added to this effect.The level of foreign exchange reserves of the central bank was observed by the markets, which indicates the praneness of these currencies to get under a speculative attack.In the hard-currency countries, by contrast, devaluation expectations could not be seen even in the very eve of the crisis.For these countries, we obtained the inverse result that a growing government domestic deficit as compared to Germany tends to strengthen the currency of the home country.Markets also seem to observe the inflation rate differential.For the crisis, however, this factor could not play a crucial role because the inflation rates of the hard-currency countries were practically at the German inflation rate level.All in all, the results of this study suggest that the crisis was due to the reversal in the German business cycle in a situation where the anchor country conducted a strict monetary policy to fight domestic inflation pressures. Keywords: Exchange Rate Mechanism, target zone, devaluation expectations, exchange rates, German Monetary Unification
  • (1957)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 31 ; 11 ; November
  • (1957)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 31 ; 12 ; December
  • (1957)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 31 ; 9 ; September
  • Willman, Alpo (1992)
    Suomen Pankki. B = Bank of Finland. B 46
    Preface 5 1 Introduction 9 2 A Survey of the Literature on Balance-of-Payments Crises 11 2.1 A balance-of-payments crisis in the F-G model 11 2.2 Extensions of the analysis and further results 13 2.2.1 Balance-of-payments crises in intertemporal. optimization models 15 2.2.2 The minimum level of net foreign reserves 17 2.2.3 Balance-of-payments crises and devaluation 19 2.2.4 Imperfect foresight and balance-of-payments crises 20 2.2.4.1 Stochastic models of balance-of- payments crises 20 2.2.4.2 Uncertainty in deterministic models of balance-of-payments. crises 22 2.2.5 Stabilization policies and balance-of- payments crises 25 2.2.6 Capital controls, imperfect asset substitutability and balance-of-payments crises 27 2.2.7 Real output, prices and wages and balance-of-payments crises 28 2.2.8 Other extensions of the analysis 30 3 Summaries of the Papers 31 3.1 Why there is a lower bound on the central bank's foreign reserves 32 3.2 Speculative attacks on the currency with uncertain monetary policy reactions 35 3.3 Balance-of-payments crises and monetary policy reactions in a model with imperfect substitutability between domestic and foreign bonds 37 3.4 Devaluation expectations and speculative attacks on the currency 39 3.5 The collapse of the fixed exchange rate regime with sticky wages and imperfect substitutability between domestic and foreign bonds 42 Notes 45 References 47 Appendix 52
  • Åkerholm, Johnny; Korkman, Sixten (1990)
    Finlands Banks diskussionsunderlag 23/1990
    1 artikeln analyseras Sveriges ekonomiska utveckling och balansproblem i jämförelse med en del andra länder, vilka valt en annorlunda växelkursregim eIler växelkurspolitik. Det konstateras, att devalveringspolitiken inte underlättat skötseln av balansproblemen och att det nu finns tydliga teeken på att de underliggande strukturella problemen skylts över. Framför allt finns ett stort behov av att skapa förtroende för en låginflationspolitik. Detta kräver i främsta hand kraftfulla ekonomisk-politiska åtgärder. Det kan dock hända att förtroendet kan återvinnas lättare, ifall ändringen av inriktningen i den ekonomiska politiken manifesteras genom en förändring i valutakursregimen. En styrning av valutakursen inom mycket snäva ramar kan dock skapa problem i framtiden. Den ekonomiska strukturen skiljer sig tilI väsentliga delar från strukturen i de flesta länder på kontinenten. Detta kan medföra att dessa ekonomier också i framtiden utsätts för annorlunda ekonomiska störningar än Sverige (och Finland).
  • Korhonen, Tapio (2011)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 114
    Rahoitus- ja valuuttamarkkinoita säännösteltiin toisen maailmansodan jälkeen pitkään niin Suomessa kuin useimmissa muissakin Euroopan maissa. Vielä 1970-luvulla Suomen Pankki säänteli rahoitustoimintaa varsin kattavasti. Aitoja kotimaisia rahamarkkinoita ei säännöstelykaudella Suomessa ollut. Kansantalouden korkotaso asetettiin poliittisesti ohjaamalla laajavaikutteista peruskorkoa. Rahoituskasvun rajaaminen perustui pankkien keskuspankkivelan kustannusten sääntelyyn. Aitoa määrällistä säännöstelyä ei kotimaisessa rahoituksessa kuitenkaan juuri käytetty. Rahapolitiikan itsenäisyyden takasi jokseenkin kattava ulkomaisten pääomanliikkeiden säännöstely, jonka kireys vaihteli kuitenkin tuntuvasti. Valuuttakurssia ohjattiin poliittisesti. Rahoitus- ja valuuttamarkkinat vapautettiin vaiheittain 1980-luvun kuluessa. Se vaati rahapolitiikan ohjausjärjestelmän uudistamisen markkinaehtoiseksi. Liberalisoinnissa myötäiltiin kansainvälistä kehitystä epävakaan kotimaisen rahoitusmarkkinakehityksen oloissa. Suomen talous ei sopeutunutkaan ongelmitta vapaisiin markkinoihin. Rahoitusriskejä otettiin liikaa, erityisesti siirtymällä laajalti käyttämään ulkomaan valuutan määräisiä luottoja kiinteistöalalla ja yleensäkin suljetussa sektorissa. Rahoitusmarkkinat olivat säännöstely- ja inflaatiokauden jäljiltä yksinkertaiset ja suppeat, mutta silti markkinat ajautuivat 1980-luvun lopulla kansantalouden kehityksen kannalta vaikeisiin tasapaino-ongelmiin. Avainsanat: Suomen Pankki, rahapolitiikka, säännöstely, liberalisointi JEL classification: N14, N24, E51, E52, E58, E65
  • Korhonen, Tapio (2011)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 115
    Suomen talous ajautui 1990-luvun alussa poikkeuksellisen syvään talous- ja pankkikriisiin, josta kuitenkin elvyttiin vuosikymmenen loppupuolella vahvaan kasvuun. Talous- ja pankkikriisin syvyys aiheutui säännöstely- ja inflaatiokaudelta periytyneistä taloudellisista, institutionaalisista ja asenteellisista tekijöistä. Rahoitusmarkkinat oli vapautettu ja rahapolitiikan ohjausjärjestelmä uudistettu keskeisiltä osin ennen kriisiä. Rahoitusrajoitteiden väljenemisellä oli vaikutuksensa kriisiin, mutta taustalla vaikuttivat myös kansainväliset tekijät, kuten korkea korkotaso ja Neuvostoliiton hajoamista seurannut Suomen idänkaupan romahdus. Merkittävä taustatekijä oli säännöstelykaudelta periytynyt yritysten heikko rahoitusrakenne. Rahapolitiikan välineitä kehitettiin kriisin aikana enää suhteellisen vähän. Kotimaisen rahapolitiikan merkitys kriisin hoidossa jäikin toissijaiseksi, sillä korkotaso määräytyi oleellisilta osiltaan ulkomaisen kehityksen perusteella. Kansantalouden rahoituksen turvaaminen jäi kriittisimmissä vaiheissa valtion runsaan ulkomaisen lainanoton varaan. Suomen Pankin kannalta merkittävät muutokset toteutuivat 1990-luvulla valuuttakurssijärjestelmässä. Valuuttakytkennässä siirryttiin ensin kauppapainoisesta korista ecukoriin vuonna 1991, sitten kiinteä kurssi vaihdettiin kelluntaan vuonna 1992, markka kytkettiin EU:n valuuttakurssimekanismiin (ERM) vuonna 1996 ja vaihdettiin lopuksi euroksi vuoden 1999 alusta. Rahaliittoon sopeutuminen vaati laajan uudistustyön sekä Suomen Pankin eri toiminnoissa että Suomen rahoitusmarkkinainstituutioissa. Avainsanat: Suomen Pankki, rahapolitiikka, talouskriisi, pankkikriisi, talous- ja rahaliitto JEL classification: N14, N24, E51, E52, E58, E65
  • Fieandt, Rainer von (1957)
    Bank of Finland. Monthly Bulletin 31 ; 10 ; October
  • Brunila, Anne; Hatanpää, Heikki; Kinnunen, Helvi (1992)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 43/1992
    Markan devalvoitumisen vaikutukset talouden rahoituskustannuksiin ovat nyt selvästi suuremmat kuin aikaisempien devalvaatioiden yhteydessa. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että ulkomaisen velan määrä suhteessa bruttokansantuotteeseen ja vientiin on tällä hetkellä huomattavasti aiempaa korkeampi. Verrattuna devalvaatiovuoteen 1982 kansantalouden ulkomainen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on yli kaksinkertainen ja suhteessa vientiin lähes kolminkertainen. Toiseksi, valuuttaluottojen määrä on kasvanut voimakkaimmin talouden suljetulla sektorilla, jolla valuuttavelkojen vastapainona ei ole valuuttatuloja pienentämässä kurssimuutoksista aiheutuvia tappioita. Toisin sanoen markan heikkenemisen seurauksena syntyneet valuuttakurssitappiot ja lisääntyneet valuuttavelkojen hoitokulut kohdistuvat nyt entistä voimakkaammin valtiontalouteen ja sellaisiin suljetun sektorin yrityksiin, joilla ei ole ollut mainittavia valuuttavelkoja aikaisempia devalvaatioita toteutettaessa. Markan devalvoitumisen aiheuttama rahoituskustannusten nousu tilanteessa, jossa suljetun sektorin kysyntänäkymät pysyvät edelleen heikkoina, huonontaa oleellisesti kotimarkkinoilla toimivien yritysten rahoitusasemaa. Suljetun sektorin rahoitusmahdollisuuksia heikentää lisäksi se, että vuosina 1994-95 erääntyy arviolta noin 30-40 miljardin markan arvosta valuuttaluottoja, joiden uusiminen nykyisessä rahoitustilanteessa on vaikeaa.