Browsing by Subject "makrovakauspolitiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 71
  • Topi, Jukka (2015)
    Bank of Finland. Bulletin 2/2015
    Financial crises and other serious financial disruptions may be caused by several different types of risks. Macroprudential policy, designed to prevent such crises, needs a more diversified set of tools than are available in Finland at present. Although the Board of the Financial Supervisory Authority already has access to a number of macroprudential instruments, there is reason for the toolkit to be supplemented. There is a need for instruments to ensure capital adequacy in the Finnish banking sector and, if necessary, prevent the housing market overheating.
  • Kajanoja, Lauri (2012)
    Suomen Pankki. BoF online 2/2012
    Viime vuosien aikana saadut kokemukset korostavat asuntomarkkinoiden ja kotitalouksien velan merkitystä yleisen talouskehityksen arvioinnissa ja siihen liittyvän talouspolitiikan suunnittelussa. Niissä maissa, joissa asuntojen hinnat ja kotitalouksien velat nousivat nopeasti ennen vuosien 2008 ja 2009 finanssikriisiä, kotimainen kysyntä usein heikkeni merkittävästi kriisin alettua. Viime vuodet ovat myös osoittaneet, kuinka vaikeaa on tehdä yksittäisiä maita koskevia arvioita asuntomarkkinoiden tilan ja kotitalouksien velan kestävyydestä. Joidenkin maiden osalta kehityksen heikkeneminen finanssikriisin alettua osattiin ennakoida useissa tutkimuksissa, mutta monissa tapauksissa arviot eivät olleen yhtä onnistuneita. Suomea koskevat tilastot ja tutkimukset eivät pääsääntöisesti viittaa asuntohintojen olevan ilmeisen kestämättömällä tasolla. Tällaisiin arvioihin silti liittyy aina suurta epävarmuutta. Lisäksi selkeä riski on olemassa siitä, että lähivuosina tilanne kehittyy haavoittuvampaan suuntaan. Näin voi käydä etenkin, jos kotitaloudet pitävät viime vuosien poikkeuksellisen matalaa korkotasoa pysyvänä tai odottavat, että asuntohinnat jatkavat nopeaa nousuaan pitkälle tulevaisuuteen. Suomalaisten kotitalouksien velat ovat nousseet historiallisen suuriksi suhteessa tuloihin. Tähän kehitykseen liittyy riskejä kotitalouksien taloudellisen haavoittuvuuden kasvusta ja sen seurauksena myös makrotalouden häiriöherkkyyden kasvusta. Verrattuna muihin kehittyneisiin talouksiin suomalaisten kotitalouksien velan kasvu ja sen kokonaismäärä eivät kuitenkaan ole suurimpien joukossa. Kotitalouksien velkaantumiseen liittyviä riskejä kasvattaa velan aiempaa epätasaisempi jakautuminen kotitalouksien kesken. Kotitalouksien tuloihin suhteutettuina hyvin suurten lainojen osuus on lisääntynyt, mikä kasvattaa kyseisten kotitalouksien taloudellisia riskejä. Makrotalouden vakaudelle se ei kuitenkaan käytettävissä olevien tietojen valossa näytä aiheuttavan välitöntä uhkaa vaikka voikin voimistaa muista lähteistä mahdollisesti kumpuavien taloudellisten ongelmien vaikutuksia - etenkin rahoitusjärjestelmän häiriöiden. Kotitalouksien velkojen kasvu ja asuntojen hintojen nousu herättävät kysymyksen, onko kotitalousluotoista aiheutuva uhka Suomen rahoitusjärjestelmän vakaudelle kasvanut. Viime vuosina luotonantajien luottotappiot kotitalouksille myönnetyistä luotoista ovat pysyneet erittäin pieninä, ja suurimmillaankin 1990-luvun alussa ne jäivät alle prosenttiin kotitalousluottojen kannasta. Merkittävät luottotappiot kotitalouslainoista näyttävät epätodennäköisiltä myös lähitulevaisuudessa. Kotitalouksien velan kasvu on kuitenkin osaltaan kasvattanut makrotalouden häiriöherkkyyttä ja sitä kautta lisännyt myös rahoitusjärjestelmän riskejä. Suomen kaltaisessa maassa on tärkeää reagoida kansallisten varallisuushintojen poikkeuksellisen voimakkaaseen nousuun liittyvien riskien kasvuun ennaltaehkäisevästi, sillä mahdollisuudet reagoida talouspolitiikan keinoin varallisuushintojen alenemisen taloudellisiin seurauksiin ovat hyvin rajalliset. Jos asuntohintojen nousu ja kotitalouksien velan kasvu nähdään Suomessa liiallisiksi ja niihin tulee jossain vaiheessa tarve puuttua, ei siihen nykyisellään ole tehokkaita välineitä. Nyt valmistelussa oleva makrovakauspolitiikka voi tulevaisuudessa tarjota tähän mahdollisuuden. Yksi keino saattaisi olla asuntolainojen enimmäisluototusasteen sitova rajoittaminen.
  • Kauko, Karlo (2016)
    Euro & talous. Blogi
    Asuntomarkkinoiden liiallista hintakehitystä on ehkäistävä ennakolta. Siksi riskipainojen nostaminen on järkevää. Mieluiten niin pitää tehdä ennen kuin kupla on muodostumassa.
  • Putkuri, Hanna (2019)
    Euro & talous. Blogi
    Kolmisen vuotta sitten, marraskuussa 2016, Euroopan järjestelmäriskikomitea varoitti Suomea asuntomarkkinoihin liittyvistä keskipitkän aikavälin haavoittuvuuksista – erityisesti kotitalouksien suuresta ja kasvavasta velkaantuneisuudesta. Varoitus on yhä aiheellinen. Komitea suosittelee nyt muun muassa, että Finanssivalvonnan johtokunnalle annetaan lainsäädännössä nykyistä enemmän keinoja torjua kotitalouksien velkaantumisesta aiheutuvia riskejä.
  • Putkuri, Hanna (2020)
    Bank of Finland. Expository studies. A 122
    Suomen asuntomarkkinat ovat pysyneet tällä vuosituhannella vakaina ja välttyneet vakavilta, pitkäaikaisilta häiriöiltä. Asuntorahoituksen trendit ovat vuosina 2000–2020 kuitenkin osittain kasvattaneet kotitalouksien velkaantumiseen ja asuntomarkkinoihin liittyviä riskejä sekä rahoitusjärjestelmän että kansantalouden kannalta. Kotitalouksien velkaantuneisuus suhteessa tuloihin on kaksinkertaistunut vuosituhannen vaihteen jälkeen. Uudet asuntolainat ovat suurentuneet, lainojen takaisinmaksuajat pidentyneet ja euriborkorkoihin sidotut lainat yleistyneet, mikä on kasvattanut kotitalouksien korkoriskiä. Lisäksi suuret taloyhtiölainat, niiden pitkät lyhennysvapaat ja vuokratontit ovat yleistyneet etenkin uusissa osakeasunnoissa ja muuttaneet asuntorahoituksen ja asumismenojen rakennetta. Korkotason lasku ja lainamarginaalien kaventuminen ovat pienentäneet luottolaitosten tuottoja. Haavoittuvuuksien kasvu edellyttää kotitalouksilta, sijoittajilta ja luottolaitoksilta taloudellisia puskureita riskien toteutumisen varalta. Asuntorahoituksessa on Suomessa samanaikaisesti monia vahvuuksia, jotka ovat tukeneet rahoituksen edullisuutta ja hyvää saatavuutta eri käyttötarkoituksiin. Rahoitusolojen keventyminen ja Suomessa toimivien luottolaitosten hyvä luottokelpoisuus ovat pitäneet asuntorahoittajien oman varainhankinnan ja niiden välittämän rahoituksen pitkään edullisena. Asuntorahoituksen saatavuus on parantunut pitkällä aikavälillä, ja uusien lainojen ehdot ovat keventyneet. Myös luottolaitosten välinen kilpailu asuntolaina-asiakkaista on osaltaan alentanut uusien asuntolainojen marginaaleja, jotka ovat kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen alhaisia. Asuntovelkaisten kotitalouksien velanhoitokyky on pysynyt pääosin hyvänä, eikä asuntorahoituksesta ole aiheutunut luottolaitoksille merkittäviä luottotappioita. Sekä lainanottajien että luottolaitosten riskinkantokykyä on viime vuosina vahvistettu ja luottolaitosten lainanantokykyä ylläpidetty makrovakauspolitiikan sekä muun sääntelyn ja valvonnan keinoin. Erot kotitalouksien velkaantuneisuudessa ja asuntojen hinnoissa ovat kasvaneet Suomen sisällä. Väestö, asuntorakentaminen ja asuntokauppa ovat kaupungistumisen myötä painottuneet yhä enemmän pääkaupunkiseudulle ja muihin kasvukeskuksiin. Asuntovelat ovat suurimmat ja kasvaneet eniten pääkaupunkiseudulla ja muissa kasvukeskuksissa, missä asunnot ovat kysytympiä ja kalliimpia kuin muualla Suomessa. Asuntomarkkinoiden alueellinen eriytyminen alkoi voimistua vuoden 2009 taantuman jälkeen. Asuntojen reaalihinnat nousivat 2010-luvulla vain suurimmissa kaupungeissa ja pääosin laskivat muualla. Viime vuosina runsas uudisrakentaminen kasvukeskuksissa on osaltaan hillinnyt asuntojen hintojen kysyntävetoista nousua. Myös korjausrakentamisen tarve on lisääntynyt asuntokannan ikääntyessä. Asuntokauppa ja asuntorakentaminen ovat alttiita suhdannevaihteluille. Globaali finanssikriisi ja koronakriisi vähensivät asuntokauppaa tilapäisesti myös kasvukeskuksissa.
  • Tölö, Eero (2015)
    Bank of Finland. Bulletin 2/2015
    In the wake of the international financial crisis, authorities have been given new tools to prevent such crises. These tools – or macroprudential instruments – are intended to enhance banks’ resilience to risk and prevent the excessive lending that often underlies asset price bubbles. In making decisions on deployment of the macroprudential tools, authorities will be supported by a set of early warning indicators confirmed by research data to best predict the outbreak of banking crises.
  • Laakkonen, Helinä; Norring, Anni (2019)
    Euro & talous. Analyysi
    Pankkikriisit ovat vahingollisia taloudelle ja siten viranomaisten tulisi estää niiden syntyminen. Vaikka kriisin alkamishetkeä on mahdotonta ennustaa, voidaan aikaisempien kriisien avulla tunnistaa kriisin todennäköisyyttä kasvattavia haavoittuvuuksia. Pankkikriisejä tavallisesti ennakoi voimakas asuntojen hintojen nousu ja velkaantumisen kasvu. Tällä hetkellä asuntomarkkinat ovat indikaattoreiden perusteella ylikuumentuneet tarkastelluista 51 maasta lähes puolessa. Aktiivisella makrovakauspolitiikalla voidaan pyrkiä ehkäisemään haavoittuvuuksien kasaantumista asunto- ja rahoitusmarkkinoilla.
  • Asplund, Tuulia (2017)
    Bank of Finland. Bulletin 2/2017
    The European Union has for about two years witnessed the conduct of macroprudential policy mainly based on EU legislation and calibrated for national circumstances. In most cases, the measures have been of a tightening nature and aimed at addressing the banking sector’s structural risks and lending for house purchase. Regulatory reforms and macroprudential measures have improved the risk resilience of the bank-centred EU financial system. Work on also targeting macroprudential policy at stability risks building up beyond the banking system is at an initial stage.
  • Asplund, Tuulia (2017)
    Euro & talous 2/2017
    Euroopan unionissa on harjoitettu noin kahden vuoden ajan EU-lainsäädäntöön pääosin pohjautuvaa ja kansallisiin oloihin mitoitettua makrovakauspolitiikkaa. Toimet ovat enimmäkseen olleet kiristäviä ja kohdistuneet pankkisektorin rakenteellisiin riskeihin sekä asuntoluototukseen. Sääntelyuudistuksilla ja makrovakaustoimilla on parannettu EU:n pankkikeskeisen rahoitusjärjestelmän riskinsietokykyä. Työ makrovakauspolitiikan kohdentamiseksi myös pankkijärjestelmän ulkopuolella syntyviin vakausriskeihin on vasta alussa.
  • Hakkarainen, Pentti (2015)
    Bank of Finland. Bulletin 2/2015
    Finland’s financial markets are, on the whole, stable. Nevertheless, the concentrated nature of the banking system, the accumulation of housing debt and an environment of low interest rates expose the economy and the financial system to potential problems. Moreover, the exceptional economic and financial market situation brings new, unforeseen risks in addition to the already identified vulnerabilities. This requires particular vigilance from economic policy-makers and other authorities.
  • Freystätter, Hanna; Putkuri, Hanna; Vauhkonen, Jukka (2013)
    Bank of Finland. Bulletin. Monetary policy and the global economy 4
    Countercyclical macroprudential policy is to be strengthened in the euro area. The European Central Bank will be assuming new macroprudential powers, as single banking supervision commences in autumn 2014 and the countercyclical buffer requirement is due to be introduced in all euro area countries no later than the beginning of 2016. Even so, a significant part of euro area macroprudential policy will continue in the future to be the responsibility of national authorities. In the operating environment of the single monetary policy, euro area Member States will be able to support their own and the area s economic stability and to improve the financial system s resilience to crises through pursuing robust national macroprudential policies.
  • Topi, Jukka (2015)
    Euro & talous 2/2015
    Finanssikriisejä ja muita rahoituksen vakavia häiriöitä voivat aiheuttaa useat erilaiset riskit. Kriisien torjuntaan tarkoitettuun makrovakauspolitiikkaan tarvitaan nykyistä monipuolisemmat välineet. Vaikka Finanssivalvonnan johtokunnalla on käytettävissään useita makrovakausvälineitä jo nyt, on keinovalikoimaa syytä täydentää. Tarvitaan välineitä, joilla varmistetaan Suomen pankkisektorin riittävä vakavaraisuus ja kyetään tarvittaessa ehkäisemään asuntomarkkinoiden ylikuumenemista.
  • Freystätter, Hanna; Putkuri, Hanna; Vauhkonen, Jukka (2013)
    Euro & talous. Rahapolitiikka ja kansainvälinen talous 4
    Vastasyklistä makrovakauspolitiikkaa vahvistetaan euroalueella: Euroopan keskuspankki on saamassa uusia makrovakausvaltuuksia yhteisen pankkivalvonnan käynnistyessä syksyllä 2014 ja vastasyklinen pääomavaatimus on käytettävissä kaikissa euroalueen maissa viimeistään vuodesta 2016 alkaen. Merkittävä osa euroalueen makrovakauspolitiikasta on kuitenkin tulevaisuudessakin kansallisten viranomaisten vastuulla. Yhteisen rahapolitiikan toimintaympäristössä alueen maat voivat vahvalla kansallisella makrovakauspolitiikalla tukea oman sekä euroalueen talouden vakautta ja parantaa rahoitusjärjestelmän kriisinsietokykyä.
  • Bank of Finland (2017)
    Bank of Finland Bulletin. Analysis
    There are no immediate threats to the stability of the Finnish financial system. The relocation of Nordea’s corporate headquarters will, however, increase the banking sector’s exposure to structural vulnerabilities. The regulatory and supervisory reforms already implemented and participation in the European Banking Union will serve to mitigate the risks associated with the expansion of the banking sector, but adoption of a common European Deposit Insurance Scheme remains an important measure yet to be implemented within the Banking Union. An income-related cap on loans is needed to rein in the increase in household indebtedness.
  • Bank of Finland (2015)
    Bank of Finland. Bulletin 5/2015
    Threats to the stability of the euro area financial system relate to the risks to global economic growth – such as uncertainties around developments in China – and to the international financial markets. The profitability of the euro area banking sector has improved from the weak level witnessed previously, but the large amount of non-performing loans continues to weigh on banks’ balance sheets. Risks to the Finnish financial system are associated with the weakness of the economy and household debt. In order to contain potential overheating on the housing loan market and household indebtedness, the authorities will need new additions to their toolbox.
  • Bank of Finland (2015)
    Bank of Finland. Bulletin 2/2015
    Finland’s domestic financial system has continued to function well despite the prolonged recession. Short-term risks to the stability of the domestic financial system relate particularly to weaker-than-forecast developments in the Finnish economy and risks developing on the international financial markets.
  • Freystätter, Hanna (2015)
    Bank of Finland. Bulletin 4/2015
    The operating environment for monetary policy has changed: the euro area macroprudential system – or macroprudential framework –for dampening country and sector-specific overheating is now stronger than before the financial crisis. The new system is, however, not yet complete, which increases the need to contribute to the maintenance of financial stability also via monetary policy measures. Even if the macroprudential system were stronger than it currently is, it is very difficult to fully prevent the possibly unfavourable side-effects of an exceptionally accommodative monetary policy. In the current situation, however, the strengthening of economic growth via monetary policy measures does also support financial stability.
  • Kalatie, Simo; Laakkonen, Helinä; Tölö, Eero (2015)
    Bank of Finland Research Discussion Papers 8/2015
    Available also as 'Evaluating indicators for use in setting the countercyclical capital buffer' in International Journal of Central Banking, 14, 2, 2018: 51-112 http://urn.fi/URN:NBN:fi:bof-201803221385
    According to EU legislation, the national authorities should use the principle of 'guided discretion' in setting the countercyclical capital buffer (CCB), which increases banks' resilience against systemic risk associated with periods of excessive credit growth. This means that the decision should be based on signals from a pre-determined set of early warning indicators, but that there should also be room for discretion, as there is always uncertainty associated with the use of early warning indicators. The European Systemic Risk Board (ESRB) recommends that the authorities use the deviation of the credit-to-GDP ratio from its long term trend value (credit-to-GDP gap) as the primary indicator in setting the CCB. In addition, designated authorities should use in their decision making indicators that measure private sector credit developments and debt burden, overvaluation of property prices, external imbalances, mispricing of risk, and strength of bank balance sheets. Based on an empirical analysis of data on EU countries and a large assortment of potential indicators, we propose a set of suitable early warning indicators for each of these categories.
  • Silvo, Aino (2018)
    Bank of Finland. Scientific monographs. E 52
    This thesis consists of an introductory chapter and three self-contained essays that apply insights from the microeconomic theory of corporate finance in a macroeconomic setting in order to explain and understand various market failures that were at the roots of the global financial crisis of 2007–2009. In particular, I study various forms of incomplete information in the credit market, and their implications on financial stability and on business cycles in the aggregate economy. I also seek to understand how monetary and macroprudential policies can be used to maintain financial stability, and how these two policies interact.
  • Kauko, Karlo; Norring, Anni (2018)
    Bank of Finland. Bulletin 2/2018
    Borrower-based instruments generally refer to measures aimed at mitigating the indebtedness of individuals or households. These instruments have most commonly been used to impose limits on housing loans. The purpose of borrower-based instruments is to contain household indebtedness and prevent house price bubbles. The most common instrument in Europe is the maximum loan-to-value (LTV) ratio for housing loans, i.e. the loan cap, which is also in use in Finland. Research has proven the effectiveness of borrower-based instruments in preventing both price bubbles and excessive indebtedness.