Expectations, stagnation and fiscal policy

Abstract

Stagnation as the new norm and fiscal policy are examined in a New Keynesian model with adaptive learning determining expectations. We impose inflation and consumption lower bounds, which can be relevant when agents are pessimistic. The inflation target is locally stable under learning. Pessimistic initial expectations may sink the economy into steady-state stagnation with deflation. The deflation rate can be near zero for discount factors near one or if credit frictions are present. Following a severe pessimistic expectations shock a large temporary fiscal stimulus is needed to avoid or emerge from stagnation. A modest stimulus is sufficient if implemented early.

Tässä työssä tarkastellaan ”uudeksi normaaliksi” muodostunutta hidasta, miltei pysähtynyttä talouskasvua ja finanssipolitiikkaa uuskeynesiläisessä mallissa, jossa odotustenmuodostus perustuu adaptiiviseen oppimiseen. Inflaatiolle ja kulutukselle asetetaan alaraja, mikä voi asiaankuuluvaa, kun taloudenpitäjät ovat pessimistisiä. Inflaatiotavoite on vain lokaalisti vakaa oppimisen lopputulemana. Talous voi vajota pitkän aikavälin deflatoriseen nollakasvuun alkutilanteen pessimististen odotusten vuoksi. Hintatason laskuvauhti voi olla lähellä nollaa, kun diskonttotekijä on lähellä ykköstä tai kun luottorajoitteet sitovat. Merkittävä odotuspessimismin yllättävä kasvu edellyttää voimakasta väliaikaista finanssipoliittista elvytystä stagnaation välttämiseksi tai kasvun palauttamiseksi. Vaatimattomampi elvytys on riittävä, jos se toteutetaan aikaisessa vaiheessa.