Yleistajuiset selvitykset - Expository Studies (SP) (1942- )

 

Yleistajuiset selvitykset (aiemmin A-sarja) ovat kirjoja, joissa kerrotaan yleistajuisesti talousaiheista, esimerkiksi talous- ja rahaliitosta tai rahoitusmarkkinoiden integraatiosta. Vanhempia numeroita on digitoitu verkkoon vain satunnaisesti.

Uusimmat julkaisut

  • Hedman, Anne; Nieminen, Maritta (2017)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 118
    Johdanto 4 Laillisen maksuvälineen määritelmästä 5 Kotimaisesta sääntelystä 6 Laillista maksuvälinettä koskevaa sääntelyä 6 Laki Suomen Pankista 6 Laki metallirahasta 6 Laki euromääräisten maksujen pyöristämisestä 7 Luotto- ja maksulaitoksiin liittyvää sääntelyä 7 Laki luottolaitostoiminnasta 7 Maksulaitoslaki 8 Oikeudesta maksaa käteisellä 10 Veronkantolaki 10 Taksiliikennelaki 10 Postilaki 11 Ulosottokaari 11 Laki sakon täytäntöönpanosta 12 Vakuutussopimuslaki 12 Muuta käteistä koskevaa lainsäädäntöä 12 Työsopimuslaki ja kirjanpitolaki 12 Valtioneuvoston asetus valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista 12 Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta 13 Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä ja selvittämisestä 13 Laki kuitintarjoamisvelvollisuudesta käteiskaupassa 13 Laki Euroopan yhteisön rajan yli kuljetettavan käteisrahan valvonnasta 13 Kansainvälisestä sääntelystä 14 Laillisia maksuvälineitä koskevaa EU-sääntelyä 14 Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus 14 Pöytäkirja (N:o 4) Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä 14 Neuvoston asetus (EY) 974/98 euron käyttöönotosta 14 Komission suositus euroseteleiden ja -metallirahojen laillisen maksuvälineaseman soveltamisalasta ja vaikutuksista 15 Muiden EU-maiden sääntelystä ja kansainvälisistä hankkeista 16 Laillisen maksuvälineen ominaispiirteitä sääntelyn valossa 19 Laillisen maksuvälineen luokittelu lainsäädännössä ja demokraattinen päätöksenteko 19 Maksuvelvollisuudesta vapautuminen ja ajantasainen maksu 19 Maksun saajan ja sivullisen välinen suhde 20 Luottamus ja suojaaminen rikolliselta toiminnalta 20 Yksityisyyden suoja 21 Viranomaisvalvonta 22 Kansainvälisyys 22 Lopuksi 23 Lähteet 24
  • Korhonen, Tapio (2016)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 117
    Rahoitusmarkkinoilla on kaksi perinteistä ydintehtävää: luoda rahaa ja välittää rahoitusta rahoitusylijäämäisiltä sektoreilta rahoitusalijäämäisille sektoreille. Rahoitusmarkkinoiden kolmanneksi perustehtäväksi on viime vuosikymmeninä kehittynyt laaja toiminta jälki- ja johdannaismarkkinoilla. Tässä katsauksessa esitellään käytännönläheisesti näiden rahoitus- ja valuuttamarkkinoiden perustoimintojen luonnetta ja toimintojen liittymistä toisiinsa. Lähtökohta on kokonaistaloudellinen. Koko kansantalous toimii tiukempien rajoitteiden alaisena kuin sen yksittäiset talousyksiköt. Aluksi käsitellään rahan luomista ja ominaisuuksia sekä valuuttamarkkinoiden toimintaa. Mahdollisuus luoda rahaa tuo mukanaan inflaatioon ja rahapolitiikkaan liittyvät kysymykset. Rahapolitiikan tarkastelu painottuu politiikan käytännön toteutukseen.Samalla esitetään rahamarkkinoiden vakauteen, sääntelyyn ja säännöstelyyn liittyviä näkökohtia. Euroalueen rahapolitiikkaan ja vakauteen sisältyy runsaasti omia, osin vaikeitakin erityistekijöitä. Katsauksen jälkiosassa käydään läpi rahoituksen välitystä kansantaloudessa eli eri sektoreiden rahoitusta, kansantalouden rahoitustasapainoa sekä rahoitus- ja arvopaperimarkkinoiden tehokkuutta, vakautta, informaatiota ym. koskevia kysymyksiä. Analysoitavana on myös keskeisiä maksutaseen ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden tasapaino-ongelmia. Viimeisessä luvussa paneudutaan eläkkeiden rahastoinnin osin varsin hämmentävään ongelmaan koko kansantalouden tasolla. Tarkastelun kohteena on ennen kaikkea kansantalouden rahoituksen melko pysyviä perusilmiöitä. Kuvauksen yhteydessä esitellään kuitenkin esimerkinomaisesti myös jonkin verran markkinakehitystä viime vuosilta ja vuosikymmeniltä Suomesta, euroalueelta ja maailmantaloudesta. Varsinainen historiakatsaus tämä teos ei kuitenkaan ole. Suuri osa tekstistä pohjautuu kirjoittajan Suomen Pankissa eri aikoina eri tarkoituksia varten laatimiin muistioihin.
  • Palva, Marianne (2015)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 116
    Tässä julkaisussa kuvataan, miten Suomen Pankin tarjoamat maksuliikepalvelut ja -tehtävät ovat vuosien saatossa kehittyneet. Suomen Pankki, kuten useimmat muutkin keskuspankit, on toiminut maksuliikealueella kolmessa eri roolissa: operaattorina, katalystina ja yleisvalvojana. Perinteisesti keskuspankit ovat pankkien pankkeina tarjonneet pankeille maksuliikepalveluja. Tietotekniikkaa alettiin sen kehittyessä hyödyntää myös keskuspankkien maksuliikepalveluissa. Suomen Pankki kehitti 1980-luvun lopulla oman maksujärjestelmänsä ja vastasi sen toiminnasta sekä toimi tämän järjestelmän operaattorina. Suomen Pankista annetun lain uudistuksen yhteydessä 1990-luvun loppupuolella keskuspankin tehtäviä laajennettiin. Pankin tehtäväksi tuli mm. ”huolehtia osaltaan maksu- ja muun rahoitusjärjestelmän luotettavuudesta ja tehokkuudesta sekä osallistua sen kehittämiseen”. Koska Suomen Pankilla ei ole oikeutta antaa asetuksia tai määräyksiä, se hoitaa kehittämistehtäväänsä katalystin eli myötävaikuttajan roolissa pyrkiessään edistämään markkinoiden kehitystä parhaaksi katsomaansa suuntaan. Kun Suomen Pankki hoitaa kolmatta tehtäväänsä eli huolehtii maksujärjestelmien luotettavasta ja tehokkaasta toiminnasta, se toimii yleisvalvojan roolissa. Tässä julkaisussa lähdetään liikkeelle vuodesta 1906, jolloin Suomen Pankki aloitti maksuliikeclearingin. Lähemmän tarkastelun kohteena on viimeisen 25 vuoden aikainen kehitys. Aluksi kuvataan Suomen Pankin vuonna 1991 käyttöön ottaman sekkitilijärjestelmän vaiheita sekä niiden maksujärjestelmien ja -järjestelyjen katteensiirtomenettelyitä, joiden katteet hoidettiin sekkitilijärjestelmässä. Suomen liityttyä Euroopan unioniin (EU) alkoi valmistautuminen talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen (Economic and Monetary Union, EMU) eli yhteisen rahan käyttöönottoon. Se merkitsi mm. sekkitilijärjestelmän liittämistä osaksi EU:n laajuista keskuspankkien TARGET-järjestelmää (Trans-European Automated Real-time Gross settlement Express Transfer system). EMU-valmistelut edellyttivät myös merkittäviä muutoksia Suomen muihin maksujärjestelmiin. EU:ssa puhuttiin maksamisen sisämarkkinoista jo 1990-luvun alkupuolella, mutta ensimmäinen merkittävä askel kohti laajaa yhdenmukaistettua maksamista euroalueella oli hajautetun TARGET-järjestelmän korvaaminen keskitetyllä TARGET2-järjestelmällä. Yhtenäinen euromaksualue (Single Euro Payments Area, SEPA) edellytti kuitenkin vielä huomattavia ponnisteluja ennen kuin pankit pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, miten kansalliset maksukäytännöt korvataan yhtenäisillä euromaksukäytännöillä. Yhtenäisen euromaksu- alueen (SEPA) syntyyn vaikuttaneita tekijöitä sekä Suomen siirtymistä tähän uuteen alueeseen käsitellään myös lyhyesti tässä julkaisussa.
  • Korhonen, Tapio (2011)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 115
    Suomen talous ajautui 1990-luvun alussa poikkeuksellisen syvään talous- ja pankkikriisiin, josta kuitenkin elvyttiin vuosikymmenen loppupuolella vahvaan kasvuun. Talous- ja pankkikriisin syvyys aiheutui säännöstely- ja inflaatiokaudelta periytyneistä taloudellisista, institutionaalisista ja asenteellisista tekijöistä. Rahoitusmarkkinat oli vapautettu ja rahapolitiikan ohjausjärjestelmä uudistettu keskeisiltä osin ennen kriisiä. Rahoitusrajoitteiden väljenemisellä oli vaikutuksensa kriisiin, mutta taustalla vaikuttivat myös kansainväliset tekijät, kuten korkea korkotaso ja Neuvostoliiton hajoamista seurannut Suomen idänkaupan romahdus. Merkittävä taustatekijä oli säännöstelykaudelta periytynyt yritysten heikko rahoitusrakenne. Rahapolitiikan välineitä kehitettiin kriisin aikana enää suhteellisen vähän. Kotimaisen rahapolitiikan merkitys kriisin hoidossa jäikin toissijaiseksi, sillä korkotaso määräytyi oleellisilta osiltaan ulkomaisen kehityksen perusteella. Kansantalouden rahoituksen turvaaminen jäi kriittisimmissä vaiheissa valtion runsaan ulkomaisen lainanoton varaan. Suomen Pankin kannalta merkittävät muutokset toteutuivat 1990-luvulla valuuttakurssijärjestelmässä. Valuuttakytkennässä siirryttiin ensin kauppapainoisesta korista ecukoriin vuonna 1991, sitten kiinteä kurssi vaihdettiin kelluntaan vuonna 1992, markka kytkettiin EU:n valuuttakurssimekanismiin (ERM) vuonna 1996 ja vaihdettiin lopuksi euroksi vuoden 1999 alusta. Rahaliittoon sopeutuminen vaati laajan uudistustyön sekä Suomen Pankin eri toiminnoissa että Suomen rahoitusmarkkinainstituutioissa. Avainsanat: Suomen Pankki, rahapolitiikka, talouskriisi, pankkikriisi, talous- ja rahaliitto JEL classification: N14, N24, E51, E52, E58, E65
  • Korhonen, Tapio (2011)
    Suomen Pankki. Yleistajuiset selvitykset. A 114
    Rahoitus- ja valuuttamarkkinoita säännösteltiin toisen maailmansodan jälkeen pitkään niin Suomessa kuin useimmissa muissakin Euroopan maissa. Vielä 1970-luvulla Suomen Pankki säänteli rahoitustoimintaa varsin kattavasti. Aitoja kotimaisia rahamarkkinoita ei säännöstelykaudella Suomessa ollut. Kansantalouden korkotaso asetettiin poliittisesti ohjaamalla laajavaikutteista peruskorkoa. Rahoituskasvun rajaaminen perustui pankkien keskuspankkivelan kustannusten sääntelyyn. Aitoa määrällistä säännöstelyä ei kotimaisessa rahoituksessa kuitenkaan juuri käytetty. Rahapolitiikan itsenäisyyden takasi jokseenkin kattava ulkomaisten pääomanliikkeiden säännöstely, jonka kireys vaihteli kuitenkin tuntuvasti. Valuuttakurssia ohjattiin poliittisesti. Rahoitus- ja valuuttamarkkinat vapautettiin vaiheittain 1980-luvun kuluessa. Se vaati rahapolitiikan ohjausjärjestelmän uudistamisen markkinaehtoiseksi. Liberalisoinnissa myötäiltiin kansainvälistä kehitystä epävakaan kotimaisen rahoitusmarkkinakehityksen oloissa. Suomen talous ei sopeutunutkaan ongelmitta vapaisiin markkinoihin. Rahoitusriskejä otettiin liikaa, erityisesti siirtymällä laajalti käyttämään ulkomaan valuutan määräisiä luottoja kiinteistöalalla ja yleensäkin suljetussa sektorissa. Rahoitusmarkkinat olivat säännöstely- ja inflaatiokauden jäljiltä yksinkertaiset ja suppeat, mutta silti markkinat ajautuivat 1980-luvun lopulla kansantalouden kehityksen kannalta vaikeisiin tasapaino-ongelmiin. Avainsanat: Suomen Pankki, rahapolitiikka, säännöstely, liberalisointi JEL classification: N14, N24, E51, E52, E58, E65