Tutkimuksessa tarkastellaan mielenterveystyöhön soveltuvan palveluohjauksen toimintamallin rakentumista. Yhteistyökumppaneina ovat ihmiset, jotka omassa elämässään ovat kokeneet mielenterveydellisiä vaikeuksia, mutta ovat hakemassa paikkaansa ja mahdollisuuksiaan yhteiskunnassa. Tutkimus keskittyy sosiaalityön "toisin toimimisen" mahdollisuuksiin ja keskeiseen kysymykseen siitä, millaisilla vuorovaikutuksella ammatillisessa työssä tukea ihmisen kykyä toimia, rakentaa omaa hyvinvointiaan ja voimaantua (empowerment), kun ihminen sairaudesta ja hoitosuhteesta huolimatta hakee muutosta elämäänsä. Kiteytin tutkimuskysymyksiksi: 1) Miten osallistujat itse oman elämänsä asiantuntijoina arvioivat projektiin osallistumisen vaikutuksia elämässään ja mihin yhteyteen he liittävät koetut vaikutukset? 2) Millaisilla mahdollistavilla toimenpiteillä ihmisen voimaantumista (empowerment) voidaan ammatillisessa vuorovaikutuksessa tukea? Toimintamallin hakeminen toteutettiin osana Kuntoutussäätiön tutkimus- ja kehittämisyksikön tuetun työllistymisen ja palveluohjauksen kehittämishanketta vuosina 1998-2001. Osallistava toimintatutkimus mahdollisti menettelytapoja, joilla antaa tilaa ja mahdollisuuksia koko prosessin ajan asianomaisille itselleen kehitystapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen. Kun tavoitteena on ihmisen itsemääräämisen ja toimintavoiman lisääminen, oli osallistujien roolia myös muutoksen arvioinnissa vaikea ohittaa. Freiren pedagogiikka toimi ammatillisessa työssä mahdollisuutena vahvistaa ihmisen kykyä oman elämänsä suunnitteluun ja tietoiseen vastuunottoon omasta elämästä. Keskeinen osa tutkimusaineistoa on projektin loppuvaiheessa yhteistyössä osallistujien kanssa laaditun palautekyselyn rakentamiseen liittyvät muistiinpanot ja kyselyyn saadut palautteet. Tutkimusaineistoani olen analysoinut sisällön erittelyn keinoin, jolloin olen tutkimuskysymysten mukaisesti etsinyt osallistujien kokemuksia ja niille annettuja merkityksiä omassa elinympäristössä. Palautekyselyn vastaukset puhuvat yleisesti ottaen sen puolesta, että arkielämässä tarvittavien erilaisten virallisten ja epävirallisten järjestelmien tuntemus ja kyky käyttää niitä hyväksi oli osallistujien keskuudessa kohentunut. Koettu mielenterveydellinen sairaus oli edelleen osa ihmistä, mutta se ei enää yksistään määritellyt hänen elämäänsä ja mahdollisuuksiaan koetuista vaikeuksista huolimatta. Osallistujien kokemuspohjalta nousee esiin haasteita ammatilliselle työlle. Mielenterveystyössä tarvitaan tämän tutkimuksen perusteella myös ohjauksellista asiantuntijuutta nimenomaan elämäntilanteiden siirtymävaiheessa. Haasteena on uudenlainen moninäkökulmainen asiantuntijuus, missä ammattihenkilön tehtävänä on auttaa löytämään vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia ja yhteistyön edellytyksiä ja saada asiakkaat mukaan ohjaamaan elämäänsä haluamaansa suuntaan ja luomaan merkityksiä toiminnalleen. Palveluohjaus on mielenterveystyössä mahdollisuus sillanrakentamiseen hajanaisessa ja monitoimijaisessa palvelukentässä. Tärkeimmät lähteet: Freire, Paulo (1972) Pedagogy of the Oppressed. Laitinen, Hanna (2002) Kenen ehdoilla? Osallistaminen kehitysyhteistyössä.

Avsikten med undersökningen var att utforska VeiJari fanklubbens symboliska betydelser och gemenskap. Genom att fråga vilka kollektiva betydelser som särskiljer fanklubben och vad de innehåller, och vilken symbolik som förknippas med objekten och aktiviteterna, ville jag visa vilka etablerade och upprepade uttryckssätt som profilerar gruppen samt vilken verklighet som uttrycks. Jag tolkade huvudmaterialet, VeiJari tidningens fotografier med visuell semiotik och använde tematisering som analysmetod för sidomaterialet, meddelandena i Jari Sillanpääs webbforum. Metodologiskt sett var Roses (2001) samt Hodge & Kress (1988) forskningsansatser väsentliga. De centralaste källorna och avspeglingsytorna utgjordes av Ahos (2003) bok om finska schlagerstjärnor, ett inhemskt samlingsverk redigerat av Kovala (2003) om samtida kultfenomen, Söderholms (1990) beskrivning av Jim Morrison-kulten, Niemeläs (1999) avhandling om Jari Sillanpää som ett populärkulturellt fenomen samt Ohrankämmens (1997) avhandling om beundran av Joel Hallikainen. Jag använde Émile Durkheims och Georg Simmels klassiska sociologiska teorier i begrundan av empirin. Michel Maffesolis och Zygmunt Baumans tankar fick bistå med det samtida perspektivet. För det första visar resultaten, att det i idoliseringsförhållandet skapas ömsesidighet genom rituella diskussioner, kramar, gåvor och sång. För det andra framställs samhörighet och vi-känsla bland annat med det betecknande namnspråksgbegreppet VeiJari, behandlandet av gemensamma upplevelser i bild och text och genom bruk av gruppspecifika symboler. För det tredje utmärker ett vanligt, moget och finskt utförande idolens och beundrarnas yttre, som i kombination med en mytologiserande biografi underlättar likställningen mellan idol och beundrare. När man med simmelska termer kunde säga att det är frågan om sällskapande i en liten grupp, kunde det durkheimianska perspektivet visa att de olika aktiviteterna genom vilka gruppen möter varandra är annorlunda. Gemenskapen är informell eftersom den genomgår olika dimensioner, den är platsbunden till bland annat internet, den symboliseras av specifika rituella handlingar och den innehåller delade övertygelser, till exempel ömsesidighet och en positiv inställning.

Elev och lärare i Helsinge skola.

Tre flickor från Hangö, Grankulla och Helsingfors.

Linda, Jenny och Sabina samtalar på ett café i Helsingfors.

Audioinspelning. Deltagare: 7 ungdomar i Åbo. Längd: 22 minuter. Transkriberat.