Browsing by Subject "2000-luku"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-36 of 36
  • Heusala, Anna-Liisa (2005)
    Työ tarkastelee Venäjän paikallishallintoa historiallisesta perspektiivistä. Samalla kun se antaa yleiskuvan paikallishallinnon kulttuurista, sen pääkohteena on paikallishallinnon toimeenpaneva elin. Tutkimus kysyy miten rakenteelliset uudistukset ja instituutioiden vanha kulttuuri kohtaavat transitioissa. Tutkimustulokset auttavat ymmärtämään miksi rakenteiden ja lain muuttaminen on välttämätöntä, mutta ei riittävä edellytys tietyn hallintokulttuurin muuttamiseksi. Työssä on valittu kaksi tarkastelukohdetta: 1. Tsaarin ajan hallinnolliset reformit, jotka johtivat lokakuun vallankumoukseen (1870-1916) ja seurannut sosialistinen hallinto (1917-1938). 2. Perestroikan aika (1986-1991) ja seurannut muutos kapitalistiseen hallintojärjestelmään 90-luvun alusta lähtien (1991:stä eteenpäin). Neljää ajanjaksoa on tarkasteltu erillisinä tapauksina. Materiaalia on kerätty historian, politiikan ja talouden tutkimuksen lähteistä, samoin kuin oikeudellisista lähteistä. Viimeisessä osassa (nykypäivän transitio) analyysi perustuu pääosin haastattelumateriaaliin, jota tutkija on kerännyt Murmanskin kaupungin hallinnossa vuosina 1993 ja 2000. Työssä on valittu tärkeimpien hallinnon elementtien ryhmä (talous, toimivalta, laki ja säännöt, organisaatio, informaatio ja kieli, johtajuus, henkilöstö, asiakkaat ja kansalaiset), jotta voidaan nähdä miten ne ovat muuttuneet verrattuna aikaisempaan järjestelmään. Työssä muodostetaan paikallishallinnon ideaalityyppejä, joiden avulla osoitetaan muutokset rakenteissa, toimintatavoissa ja hallinnollisessa ajattelussa. Teoreettisesti työn merkittävin tulos on johtopäätös siitä, että transitioita tulee tarkastella prosessin hallinnan näkökulmasta. Heikot hallinnolliset rakenteet eivät tue organisaatioiden oppimista vaan voivat lisätä sivuvaikutuksia ja vahvistaa olemassaolevia hallinnon dysfunktioita.
  • Jalasjoki, Pirkka (2008)
    Tutkielman tavoitteena on ollut selvittää ekonometrisin menetelmin, mikä on maakohtaisten alueellisten ominaisuuksien vaikutus Suomessa pääkonttoriaan pitävän paperiteollisuuden ulkomaisten suorien investointien kohdemaan valintaan. Näitä valintoja on tutkittu ehdollisen logit-mallin avulla. Menetelmää soveltaen laadituilla malleilla on pyritty selvittämään, mitkä maakohtaiset alueelliset ominaisuudet investointien mahdollisissa kohdemaissa ovat lisänneet tai vähentäneet tilastollisesti merkitsevästi paperiteollisuusyritysten alttiutta hankkia tai ylläpitää tuotantokapasiteettia tietyssä maassa. Investointien kohdemaan valintaan vaikuttaviksi alueellisiksi ominaisuuksiksi on katsottu tässä yhteydessä maassa kohdattua kysyntää edustava markkinapotentiaali, paperiteollisuuden tuotannon panoskustannukset sekä yritysverotuksen voimakkuus. Tutkielman analyysissä on katsottu mahdollisiksi, toisilleen vaihtoehtoisina olleiksi investointien kohdemaiksi Ruotsi, Saksa, Ranska, Kanada ja Yhdysvallat. Tutkielman empiirisen tarkastelun teoreettisena viitekehyksenä käytetään uusklassista teollisuuden sijaintiteoriaa, joka tulkitsee tuotantolaitosten sijainnin valinnan voiton maksimoinnin ongelmaksi. Tämä oletus mahdollistaa ehdollisen logit-mallin käytön sijainnin valinnan mallintamisessa. Tutkimustulosten arvioinnin ja vertailun mahdollistamiseksi perehdytetään lukijaa aiempiin, FDI-investointien kohdemaan valintaa sekä paperiteollisuuden ulkomaisten investointien vaikuttimia koskeneisiin empiirisiin tutkimuksiin. Lisäksi esitellään lyhyesti Suomessa pääkonttoriaan pitävän paperiteollisuuden FDI-investointien historiaa. Tehdyssä analyysissä havaittiin tilastollisesti merkitseviksi FDI-investoinnin kohdemaan valintaa selittäviksi muuttujiksi mm. korkea bruttokansantuotteen arvo, kevyt yritystulojen verotus, paperiteollisuuden energian panoskustannusten supistuminen sekä hieman yllättäen paperiteollisuuden raaka-aineen sekä työpanoksen yksikkökustannusten kasvu. Viimeksi mainittua ilmiötä selitettiin sillä, että tuotantopanosten matalat hinnat eivät välttämättä merkitse yritykselle matalia panoskustannuksia. Myös panosten tuottavuus on otettava huomioon investointien sijaintipäätöksiä tehtäessä, jolloin kansainvälistyvien yrityksien sijaintipäätösten ja kasvavien työvoimakustannusten yhteyden voitaneen olettaa johtuvan paperiteollisuuden korkean tuottavuuden työvoiman tarpeesta. Lisäksi paperiteollisuuden voimakas riippuvuus puuraaka-aineesta sekä pyrkimys sijoittua lähelle tuotteiden loppumarkkinoita saattavat selittää teollisuuden valmiutta investoida myös alueille, joilla raaka-aineen hinta on nousussa. Tutkielman laatimisessa merkittävimmät lähteet ovat olleet seuraavat artikkelit: Crozet, M., Mayer, T., Mucchielli, J.-L. (2004): How do firms agglomerate? A study of FDI in France. Regional Science and Urban Economics, 34, 27–54. Wheeler, D., Mody, A. (1992): International investment location decisions. The case of U.S. firms. Journal of International Economics, 33, 57–76. Devereux, M., Griffith, R. (1998): Taxes and the location of production: evidence from a panel of US multinationals. Journal of Public Economics, 68, 335–367.
  • Fredriksson, Sami (2006)
    Tässä tutkimuksessa tarkastellaan pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten sitoutumista poliittiseen järjestelmään. Kansalaisten sitoutuminen poliittiseen järjestelmään on keskeinen edellytys kyseisen järjestelmän pitkän aikavälin toiminnalle. Erityisesti urbaanien nuorten on usein mainittu muodostavan ryhmän, jonka politiikkasuhde on ongelmallinen perinteisten politiikkaan sitoutumisen muotojen kannalta. Väitetyn politiikasta irtautumisen on oletettu kohdistuvan erityisesti nuoriin. Nuoret aikuiset ovat kuitenkin tulevaisuuden politiikkaan osallistujia, mikä tekee heidän poliittiseen järjestelmään sitoutumisesta mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten tapaa sitoutua poliittiseen järjestelmään. Tutkimuksessa tarkastellaan, onko nuorten aikuisten sitoutumisessa poliittiseen järjestelmään tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 1988 ja 2004 välisenä aikana. Tutkimuksen keskeinen näkökulma on tutkimusperinteessä vahvana elävä oletus kansalaisten ja politiikan muuttuneesta suhteesta ja ristiriitaisissa käsityksissä tämän muutoksen luonteesta. Kansalaisen ja poliittisen järjestelmän välisen suhteen muutoksen on nähty käytännön tasolla oletettu tarkoittavan muun muassa poliittisesta järjestelmästä irtautumista. Poliittinen järjestelmä on tässä tutkimuksessa määritelty David Eastonin kolmijakoisen mallin mukaan. Nuorten sitoutumista politiikkaan sen sijaan käsitellään arvo- ja asennepohjaisena sitoutumisena Eastonin esittämiin poliittisen järjestelmän osiin. Käytännössä sitoutumista mitataan erilaisten asenneväittämien avulla. Tämä tutkimus perustuu vahvasti kvantitatiivisiin menetelmiin. Tutkimuksen aineistona on käytetty vuosina 1988, 1995, 1999 ja 2004 kerättyjä pääkaupunkiseudun nuorten aikuisten haastattelututkimuksiin perustuvia survey-aineistoja. Tutkimuksen aineistoja tarkasteltiin muuttujien jakaumien perusteella, laskemalla muuttujista fragmentaatioarvot, laatimalla regressioanalyysejä sekä tekemällä aineistoista ryhmittelyanalyysit. Tutkimuksessa esitettävät tulokset perustuvat määrällisten aineistojen analyysiin erilaisin menetelmin. Tutkimuksen keskeinen tulos on havainto pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten suhteellisen muuttumattomasta politiikkasuhteesta. Kyseinen ihmisryhmä ei näytä tämän tutkimuksen perusteella altistuneen oletetulle poliittisesta järjestelmästä irtautumiselle. Pääkaupunkiseudulla asuvien nuorten aikuisten sitoutuminen poliittiseen järjestelmään on itse asiassa jossain määrin kasvanut mittauksen kohteena olevalla ajanjaksolla. Tältä osin tämän tutkimuksen tulokset poikkeavat yleisessä keskustelussa kyseisen ilmiön ominaisuudesta esitetyistä käsityksistä.
  • Pajunen, Minna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen mielenosoituksia ja niiden synnyttämää Stand with Standing Rock -ympäristöliikettä Dakota Access -öljyputkea vastaan. Mielenosoitukset järjestettiin vuosina 2016 ja 2017 Standing Rockissa, Pohjois- ja Etelä-Dakotassa. Erityisenä tutkimuskohteena ovat Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen tuottamat mediatekstit ja niissä esiintyvät valtaan ja ympäristöön liittyvät diskurssit. Tutkimusmenetelmänä on Norman Faircloughin kehittelemä kriittinen diskurssianalyysi, joka perustuu sosiaalisen konstruktionismin ideoille. Tutkimusaineistona on yhteensä 46 Indian Country Today -verkkoportaalissa julkaistua uutistekstiä, jotka ovat ilmestyneet elokuun 2016 ja helmikuun 2019 välisenä aikana. Tutkimuksessa on hyödynnetty Atlas.ti-tietokoneohjelmaa. Tutkimus osoitti, että alkuperäiskansojen tuottamat ympäristöön liittyvät mediadiskurssit ovat samantyyppisiä kuin Yhdysvaltain enemmistön tuottamat mediadiskurssit. Ympäristön saastuminen ja muut ympäristön tilaan vaikuttavat muutokset näyttäytyvät vakavana uhkana, johon alkuperäiskansojen on nopeasti reagoitava pystyäkseen pelastamaan ympäristön jälkipolville. Luonnonsuojelulla on välittömät vaikutukset myös alkuperäiskansojen kulttuurin säilymiseen. Valtaan liittyvät diskurssit heijastelevat alkuperäiskansojen ja Yhdysvaltain enemmistön välisen suhteen nykytilaa ja kehitystä. Diskurssianalyysin tulokset osoittavat, että alkuperäiskansat suhtautuvat edelleen epäluuloisesti Yhdysvaltain enemmistöön, mutta ryhmien väliset suhteet ovat kehittymässä parempaan suuntaan. Mielenosoitusten herättämä maailmanlaajuinen huomio on osaltaan tulosta alkuperäiskansojen ja Yhdysvaltain enemmistöön kuuluvien aktivistien yhteistyöstä. Kriittisen diskurssianalyysin lisäksi tutkielmassa kontekstualisoidaan Stand with Standing Rock -ympäristöliikettä tutkimalla mielenosoitusten taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Tutkielman kontekstiosuudessa käsitellään Pohjois- ja Etelä-Dakotan ympäristöhistoriaa ja Pick-Sloan-projektia, Yhdysvaltain hallituksen alkuperäiskansoihin kohdistamaa politiikkaa ja sen vaikutuksia ryhmien välisiin suhteisiin sekä Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kansalaisaktivismia erityisesti 1960-luvulla. Lisäksi tutkielmassa käsitellään mielenosoituksiin johtaneen rakennusprojektin vaiheita ja mielenosoitusten jälkeen käynnistynyttä oikeusprosessia. Tämä tutkimus tuottaa ja syventää tietoa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen käyttämistä mediadiskursseista. Diskurssianalyysin tulokset tuottavat tietoa Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen ja Yhdysvaltain enemmistön välisistä suhteista ja näissä suhteissa tapahtuneesta kehityksestä. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää tulevien mediatutkimusten ja erityisesti kriittistä diskurssianalyysia hyödyntävien tutkimusprojektien vertailutietona.
  • Hartikainen, Olli (2004)
    Pro gradu-tutkielmassani Suomen turvallisuuspoliittiset vaihtoehdot 2000-luvulla selvitän vertailevan metodin menetelmin selontekojen 1997 – 2004 näkemyksiä Euroopan unionista ja sen kehityksestä, Natosta, liittoutumatto-muudesta sekä Suomen turvallisuuuspoliittisesta linjasta. Taustateorioina tutkimuksessa on käytetty uusrealististista teoriaa sekä integraatioteorioita. Edellä mainittuja teorioita täydentää pienen valtion turvallisuustrategiat. Keskeisen tutkimusaineiston muodostaa valtioneuvoston eduskunnalle vuosina 1997, 2001 ja 2004 antamat turvallisuuspoliittiset selonteot. Muun aineiston olen rajannut Euroopan unionin huippukokousten asiakirja-aineistoon sekä Euroopan unioniin, Natoon ja turvallisuusympäristöömme liittyvään strategian ja kansainvälisen politiikan tutkimusaineistoon. Selonteot ovat sitoutumisessa Euroopan unionin yhteiseen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan johdonmukaisia. Suomi on vahvasti sitoutunut Euroopan unionin kehitykseen. Suomi painottaa Euroopan unionia tärkeimpänä turvallisuustoimijana. Integraatioteorioiden näkemykset yhteistyön turvallisuutta lisäävistä vaikutuksista näyttävät selontekojen valossa olevan keskeisiä Suomen poliittisen johdon tilanteen arviolle. Arvioissa Naton vaikutuksista Pohjois-Euroopan vakauteen on selontekojen linjassa on tapahtunut merkittävä muutos. Vielä 2001 selonteossa Naton nähtiin laajentumisellaan Baltiaan luovan uhkia, kun 2004 Naton laajenemisen nähtiin lisänneen Pohjois-Euroopan vakautta. Tästä huolimatta Nato-jäsenyyttä ei nähdä tarpeelliseksi nykyisessä tilanteessa, vaan se säilyy optiona jatkossakin kuten aiemmissakin selonteoissa. Sotilaallinen liittoutumattomuus on korostetusti esillä tuoreimmassakin turvallisuuspoliittisessa selonteossa. Tämä tekeekin selonteosta osiltaan ristiriitaisen - toisaalta todetaan EU:n kehittävän voimakkaasti yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja Suomen olevan vahvasti sitoutunut prosessiin, mutta samalla korostetaan Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta. Sotilaallisella liittoutumattomuudella tarkoitettaneen enää lähinnä sitä, ettei Suomi ole sotilasliitto Naton jäsen. Kokonaisuudessaan selonteot ovat kuitenkin päälinjassa johdonmukaisia - Euroopan unioni on Suomen tärkein turvallisuuteen vaikuttava toimija ja unionin jäsenyys on ratkaisevasti muuttanut Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Suomi on integraatiokehityksessä vahvasti mukana.
  • Kotka-Bystedt, Anna (2006)
    Avsikten med denna pro gradu-avhandling var att undersöka hur den officiella säkerhetspolitiken presenteras och artikuleras. Forskningsfrågan var följande: Hur har säkerheten artikulerats i Finland respektive Estland under tidsperioden 2000-2005 och hur skiljer sig den här artikuleringen av säkerhet sig? Hypotesen utgick från att Finland i mindre utsträckning än Estland låter sig påverkas av Ryssland som en säkerhetspolitisk faktor. Hypotesen prövades mot bakgrund av Köpenhamnsskolans referensram. Köpenhamnsskolan utgår, till skillnad från traditionella uppfattningar av säkerhet, från ett ”vidgat säkerhetsbegrepp”. Skolan definierar fem säkerhetspolitiska sektorer: den militära-, politiska-, ekonomiska-, sociala- och miljösektorn. Dessa sektorer tillämpades vid analysen av undersökningsmaterialet. En av huvudtankarna i Köpenhamnsskolan är säkerhetiseringsbegreppet, vilket innebär att en fråga lyfts från den rutinmässiga hanteringen av frågor inom dagspolitiken och med argument som handlar om överlevnad hanteras denna fråga med extraordinära medel och metoder. Detta leder till att frågan säkerhetiseras. Frågor blir alltså säkerhetsfrågor genom säkerhetiseringsprocessen. Den empiriska undersökningen i avhandlingen utgjordes av en kvalitativ och komparativ jämförelse av skriftliga källor från utrikesministeriet (UM) i Finland och Estland. Undersökningsmaterialet bestod av 17 olika uttalanden i form av pressmeddelanden, dagböcker och tal från Finlands UM och 18 anföranden och uttalanden från Estlands UM. Därtill analyserade jag Statsrådets redogörelse för Finlands säkerhets- och försvarspolitik 2004 och Republiken Estlands nationella säkerhetskoncept 2004. Analysen av materialet på basen av den teoretiska referensramen visade på att det traditionella geopolitiska säkerhetstänkandet är mera framträdande i Finland än i Estland. Det estniska säkerhetstänkandet identifierade sig starkt med medlemskapet EU och Nato medan det säkerhetspolitiska tänkandet i Finland i större utsträckning påminde om det traditionella geopolitiska tänkandet. Med andra ord, tyder undersökningen på att hypotesen förkastades eftersom Finland i större utsträckning än Estland förefaller vara återhållsammare i sitt säkerhetspolitiska tänkande.
  • Moilanen, Antti (2007)
    Tämä tapaustutkimus käsittelee tamperelaisen sanomalehti Aamulehden sivuilla virinnyttä keskustelua koskien Tampereen kaupungin Koukkuniemen vanhainkodin hoitajavajetta. Keskustelu käynnistyi kevättalvella 2006, kun Aamulehti uutisoi Länsi-Suomen lääninhallituksessa vireillä olevasta kantelusta ja sitä mahdollisesti seuraavasta huomautuksesta Koukkuniemen vanhainkodin hoitajavajeeseen liittyen. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja tarkentuu vielä sosiaalisten ongelmien konstruktionistiseen teoriaan ja sen kontekstualiseen haaraan. Konstruktionistinen näkökulma yhteiskunnallisiin ongelmiin asettaa analyysin kohteeksi erilaiset todellisuutta koskevat määritelmät ja niiden muotoutumisprosessin. Näin ymmärrettynä sosiaalinen ongelma rakentuu tietynlaiseksi erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden sosiaalisen toiminnan tuloksena. Tutkimuksen yhteiskunnallisena kontekstina on Suomen väestön ikääntyminen, vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelut sekä Suomen viimeaikainen vanhuspoliittinen linja. Tutkimuksen aineisto koostuu tamperelaisessa Aamulehdessä ja sen liitteissä Moro ja Sunnuntai ajalla 2.3.2006–10.2.2007 ilmestyneistä artikkeleista (149 kpl). Aineiston analysoimisessa olen soveltanut määrällisistä menetelmistä sisällönerittelyä ja ristiintaulukointia ja laadullisista menetelmistä puolestaan teemoittelua, jonka apuvälineenä käytin Atlas-ti -ohjelmaa. Tutkimuksessani haen vastauksia kysymyksiin: Mitkä toimijat pääsevät osallistumaan Koukkuniemen vanhainkodin hoitajavajetta koskevaan keskusteluun Aamulehden sivuilla ja tätä kautta määrittelemään ongelman luonnetta? Rakentuuko toimijoiden välille vastakkainasettelua tai liittoumia? Millaisiksi sosiaalisiksi ongelmiksi Koukkuniemen vanhainkotia koskeva keskustelu kyseisessä lehdessä konstruoituu sekä löytyykö eri toimijoiden ja erilaisten ongelmanmäärittelyjen väliltä yhteyksiä? Lisäksi mielenkiinnon kohteena on ongelmanmäärittelyprosessin elinkaaren tarkasteleminen sosiaalisten ongelmien elinkaarimalleja vasten. Koukkuniemen hoitajavajeesta noussut keskustelu on tutkimukseni keskiössä itsessään arvokkaana tapauksena, jonka konstruoimiseen haen ymmärrystä. Aineistosta hahmottui neljä teemaa, joiden kautta keskustelussa muotoutui yhtä monta sosiaalisen ongelman konstruktiota. Hoitajavaje herätti keskustelua niin yhteiskunnan arvoista, hoitoalan tilasta, vanhuspolitiikasta kuin kunnallisesta päätöksenteostakin. Vanhustenhuollon tilanteen parantamiseksi tarjottiin ratkaisuksi arvokeskustelua ja arvomaailman tarkistamista, hoitoalan työehtojen parantamista alan houkuttelevuuden lisäämiseksi, vanhustenhuollon palveluiden rakenteellisia uudistuksia ja resurssien tarkoituksenmukaisempaa kohdentamista sekä kunnallisen päätöksenteon ongelmien korjaamista. Toimijoista aineistossa useimmin esiintyivät poliitikot, virkamiehet, hoitohenkilökunta ja edunvalvojat sekä kansalaiset. Toimittajatkin saivat kolumnien ja pääkirjoitusten kautta äänensä kuuluviin. Omaisten ja asiantuntijoiden heikko edustus oli aineistossa silmiinpistävää. Koukkuniemi-keskustelussa oli pohjimmiltaan kysymys vanhusten asioista, mutta aineistossa äänessä olivat muut toimijat. Tämä puolestaan vaikutti osaltaan aineistossa konstruoituneisiin ongelmanmäärityksiin. Sanomalehtiaineistoni keskustelu ei seurannut orjallisesti sosiaalisten ongelmien elinkaarimallien vaiheittaista etenemistä, eli kyseiset teoriat eivät selittäneet täysin keskustelun elinkaaren kehittymistä. Yhtenä tutkimuksen tuloksista voikin nostaa esiin lyhyemmällä aikajaksolla tarkasteltavan, sanomalehtiaineistoon perustuvan tapaustutkimuksen ja elinkaarimallien välisen problematiikan.
  • Jokinen, Elisa (Helsingin yliopisto, 2020)
    The aim of this study is to analyze where, how and for which purposes wallpapers manufactured by the company Pihlgren ja Ritola Oy were used in interior decoration during the period of 2000–2009 as represented by Finnish magazines. Wallpaper is studied from the point of view of its functionalities: what is the role of traditional paper-made wallpaper in interior decoration and what kinds of decorative effects its various uses create. Interest in wallpaper and its study has increased during the last decades but more recent wallpapers and its study has drawn less attention. Qualitative visual content analysis was used as the research method. The study material was gathered from the collection of magazine and newspaper clippings archived by the company Pihlgren ja Ritola Oy. The clippings collection had been used as the company´s demonstration material as well as for archiving purposes. The magazine pictures related to the use of Pihlgren ja Ritola Oy wallpaper in interior decoration published over the period of 2000–2009 in different Finnish magazines were selected discretionarily. The visual material (N=95) was analyzed with theory guided visual content analysis. Results were presented by themes. The wallpapers of Pihlgren ja Ritola Oy were used for interior decoration in both traditional and non-traditional ways. In the versatile use of wallpaper all seemed to be allowed. Wallpaper was coloured, turned upside down, and decorative objects were wallpapered. As wallpaper was also used to cover discreet decorative objects the interaction between the wallpaper and other decorative elements increased even though the relative role of wallpaper diminished. Still, primarily the wallpapers were used on the walls and in home interiors. The furnishing seems to be extending to every part of the house – the intimate and active appearance created with colours, patterns and creative use of wallpaper was emphasised. The results showed plenty and multiform usage of effect wallpapers which practically answer to the needs of the open concept spaces. Especially the effect wallpapers appear in a functional role. Wallpaper can be in constant change as it interacts with architecture, interior and the human being. Multiform ways to use wallpaper serve as a tool of expressing oneself as well as reflecting the phenomena of their time such as the need for personality. As well the definitions of the wallpaper and the traditional significances turned upside down. Wallpaper is not only a passive background, but it displays out in different ways even in the middle of the space concretely.
  • Mäki, Antti (2007)
    Tutkielman kohteena ovat Suomen valtionhallinnon uudistukset ja kaksi hallinnon uudistusmallia. Valtionhallinnolla tarkoitetaan valtioneuvoston alaista, valtion talousarviossa budjettirahoituksen piiriin kuuluvaa viranomaiskoneistoa. Hallinnon uudistuksia vertaillaan New Public Management (NPM) ja Neo Weberian State (NWS) -uudistusmalleihin. Tutkielmassa analysoidaan empiirisesti vuosina 1987–2005 annettujen hallituksen esityksien edustamia kehityskaaria Suomen valtionhallinnon uudistuksissa. Skenaarionäkökulmasta kehityskaaria pidetään indikaattoreina hallinnon uudistuksilla tavoiteltavasta tilasta. Mahdollisten tavoitetilojen malleina käytetään kahta aikaisemmissa tutkimuksissa Suomeen liitettyä uudistusmallia. Tutkielma vertailee empiirisessä analyysissa tunnistettujen kehityskaarien perusteella Suomen hallinnon uudistuksia NPM tai NWS -uudistusmalleihin. Kehityskaarien analyysi ja niiden vertaaminen tavoitetiloja edustaviin uudistusmalleihin tehdään managerialistisella analyysikehikolla. Managerialistisesta viitekehyksestä muodostetaan analyysikehikko, jossa empiirisesti todettu kehityskaari luokitellaan johonkin kolmesta kategoriasta. Kategorioita ovat teknologiset, ihmisiin liittyvät ja johtamiseen liittyvät uudistukset. Uudistusmallina NPM:n määrittely perustuu Kirsi Lähdesmäen tutkimukseen NPM:stä Suomen julkisen sektorin uudistuksiin vaikuttaneena johtamisfilosofiana (2003). NWS puolestaan on Christopher Pollittin ja Geert Bouckaertin esittämä arvio Suomen julkisen hallinnon uudistuksien linjasta (2004). Analyysikehikon teknologisen kategorian kannalta molemmat uudistusmallit vaativat kehityskaaria kohti tuloksellisempaa, laadukkaampaa ja asiakaspalvelukykyisempää hallintoa. Johtamisen kategoriassa molemmat uudistusmallit edellyttävät kehityskaaria tulosvastuun kehittämisen suuntaan, mikä tarkoittaa päätösvallan hajauttamista ja tulosvastuujärjestelmien kehittämistä. Ihmisiin liittyvässä kategoriassa uudistusmallit eroavat toisistaan: NPM edellyttäisi virkavastuukäsitteeseen perustuvan muusta työvoimasta erillisen virkamiesaseman purkamista. Muotoon ja menettelytapaan huomiota kiinnittävän legaalisenhallinnoinnin sijaan valtion työntekijöiden ja johtajien tulisi omaksua innovatiivisempien, riskinottokykyisten julkisten yrittäjien rooli. NWS puolestaan säilyttäisi perinteisen virkamieskunnan oikeusvaltioperiaatteisiin ja virkamieseetokseen perustuvan toimintatavan. Valtiopäivillä 1987–2005 hallituksen esityksiä on annettu yhteensä 5 011 kappaletta. Esityksien empiirinen analyysi toteutettiin hallituksen esityksien tekstien perusteella. Lopullisessa analyysissä huomioitiin 168 hallituksen esitystä. Empiirisen analyysin ensimmäinen vaihe oli hallinnon uudistuskategorian tunnistaminen. Määrällisesti hallituksen esitykset luokiteltiin kategorioihin seuraavasti: 90 teknologiaan, 22 ihmisiin ja 24 johtamiseen liittyvää esitystä. Ensimmäisen vaiheen perusteella hallinnon uudistukset vaikuttavat sopivan kokonaisuutena managerialistiseen kehykseen. Empiirisen analyysin toisessa vaiheessa arvioitiin hallituksen esityksien edustamia hallinnon uudistusten kehityskaaria kategorioiden sisällä. Teknologisten ja johtamiseen liittyvien uudistuksien kategorioissa empiirisen analyysin perusteella tunnistetut kehityskaaret vastaavat molempien hallinnon uudistusmallien vaatimuksia. Ihmisiin liittyvien uudistuksien kategoriassa empiirinen analyysi osoittaa, että valtioneuvoston uudistustahtona on ollut säilyttää ja vahvistaa virkavastuuta ja virka-asemaa julkisen vallankäytön ehtona ja valtionhallinnon pääasiallisena palvelussuhteena. Siten NWS-uudistusmallin mukainen toivottu tila vastaisi Suomen hallinnon uudistuksista muodostunutta kokonaiskuvaa. Kokonaisuuden kannalta valtioneuvoston linja ihmisiin liittyvien uudistusten kategoriassa saattaa kuitenkin vaarantaa muiden uudistuksien tarkoituksenmukaisen toteuttamisen.
  • Mutanen, Anu (2007)
    Tutkielmassa on tarkasteltu julkisten palvelujen ulkoistamista koskenutta lehtikirjoittelua Helsingin Sanomissa vuonna 2004. Tutkimuksessa on selvitetty sitä, miten julkisella sektorilla tapahtuvaa ulkoistamista asemoitiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Asemointitarkastelua on täydennetty ideologian käsitteen avulla. Huomiota on kiinnitetty siihen, millaista ideologista kamppailua ulkoistamisen eri asemoinneissa voidaan havaita ja miten ideologinen kamppailu lehtikirjoituksissa ilmenee. Tutkimusaineistoni on muodostunut 51:stä Helsingin Sanomissa vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta, joissa käsiteltiin julkisten palvelujen ulkoistamista. Tutkimuksessa on käytetty semioottisesti orientoitunutta analyyttistä lähestymistapaa, jossa käytetään hyväksi erilaisia diskurssi- ja tekstianalyyttisiä välineitä. Tutkimuksessa ulkoistamiskeskustelun tarkastelussa hyödynnetään analyysimallia, jossa subjektiasemien rakentumista tarkastellaan kolmen aspektin (spatiaalisen, temporaalisen ja positionaalisen) kautta. Lisäksi tutkimuksessa on sovellettu asemoimisteoriaa sekä kohteen että yleisön asemoimisen ulottuvuuksilla. Päätutkimuskysymyksiä on ollut kaksi. Ensimmäinen kysymys kuuluu, millaisia asemointeja ulkoistamiselle lehtikirjoituksissa muodostuu. Toisena kysymyksenä selvitetään sitä, millaista ideologista kamppailua eri asemoinneissa voidaan havaita ja miten ideologinen kamppailu eri yhteiskunnallisten toimijoiden puheessa ilmenee. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että ulkoistamiselle muodostui tutkimusaineistossa viisi erilaista asemointia. Ulkoistaminen nähtiin hyvinvoinnin turvaajana, uhkana hyvinvoinnille, kuntien osaamishaasteena, työntekijän vihollisena sekä moraalin ja vastuun hämärtäjäna. Jokainen näistä toi mukanaan oman aspektinsa ulkoistamiskeskusteluun. Kunkin asemoinnin taustalta löytyi erilaisia näkökulmia ja ideologioita. Ideologinen kamppailu voidaan jakaa kahteen osaan: näkyvään ja piilevään. Poliittisella tasolla ulkoistamisesta tehtiin ideologinen kysymys ja ulkoistaminen haluttiin eksplisiittisesti liittää osaksi laajempaa arvokokonaisuutta. Näin ollen asemoinneissa, joissa ulkoistaminen nähtiin joko hyvinvoinnin turvaajana tai sen uhkana, ulkoistamisen puolustajien ja vastustajien näkemykset heijastelivat joko uusliberalistista tai hyvinvointivaltiollista ajattelumallia. Sama oli nähtävissä myös niissä näkemyksissä, joissa ulkoistaminen asemoitiin työntekijän viholliseksi. Havaittavissa oli laajempikin pyrkimys liittää ulkoistaminen osaksi työläisten ja omistuksen välistä vastakkainasettelua. Sen sijaan kahdessa muussa asemoinnissa ideologisen kamppailun voidaan tulkita olleen lähinnä piilevää. Asemoinnit, joissa ulkoistaminen nähtiin kuntien osaamishaasteena tai vastuun ja moraalin heikentäjänä, eivät selkeästi nojautuneet mihinkään ideologiaan, vaikka taustalla oli nähtävissä viitteitä ja arvoja eri ideologioista.
  • Bieber, Tiina (2006)
    The topic of this Master's thesis is 'Unilateralism and Multilateralism in U.S. Foreign Policy with Regard to NATO Between 1993 and 2004'. The purpose of the study is to find out how and why has U.S. foreign policy oscillated between unilateralism and multilateralism with regard to NATO. The theoretical framework of the thesis is built around neorealism and neoliberal institutionalism. These two theories, however, are not used to explain U.S. foreign policy. Instead they are used as world-views according to which the Clinton and Bush administrations practice foreign policy with regard to NATO. In practice these two world-views result in unilateral and multilateral strategies. Unilateralism is coupled with neorealism and multilateralism with neoliberal institutionalism to form two models. The realist-unilateral model is centered on military power and capabilities. States behave rationally according to their national interests and seek relative gains. Thus, cooperation is not a viable course of action. The liberal-multilateral model, on the other hand, uses Robert Keohane's concept of 'complex interdependence' to explain relations among states. The core elements of this notion are: 1. multiple channels connect societies, 2. absence of hierarchy among issues (thus the boundary between domestic and foreign becomes blurred) and 3. military power is not used against other governments to resolve issues. Moreover, this model is organized around international organizations that are used to further foreign policy objectives. According to both models, the U.S is perceived as a leader or a hegemony in the world. The hypothesis presented at the beginning of the thesis is that Clinton is more multilateral than Bush in his foreign policy with regard to NATO. The unilateral and multilateral strategies of Presidents Clinton and Bush are tested through three indicators: U.S. foreign affairs (Function 150) and military budgets, Clinton and Bush's national security strategies and finally military operations. The hypothesis is verified, for Clinton practices a more multilateral foreign policy than Bush. However, the differences between Clinton and Bush tend to be overemphasized. Both presidents have used unilateral and multilateral strategies to different degrees. The departure from either the neoliberal-multilateral or neorealist-unilateral model can partly be explained in terms of domestic power politics and the strategic situation of the U.S. Therefore, a worldview alone does not suffice to explain multilateral or unilateral strategies. It has to be coupled with other explanations. The primary sources of the study are Clinton and Bush's national security strategy document and budget data between 1993 and 2004. Congressional web pages, presidents' speeches and NATO's documents have also served as important sources for the study. The theoretical framework builds on Kenneth Waltz's, Robert Keohane's and G. John Ikenberry's research.
  • Jokinen, Sanni (2004)
    Tutkimuksessa tarkastellaan uuden politiikan vaikutusta perinteisiin politiikan teon muotoihin. Perinteistä politiikkaa tutkimuksessa edustavat suomalaiset puolueet, uutta politiikkaa globalisaatiokriittinen liike. Tarkoituksena on selvittää, millä tavoin − jos mitenkään − suomalaiset puolueet ovat reagoineet globalisaatiokriittisen liikkeen syntyyn ja nousuun. Tutkimuksessa on tarkasteltu Suomen viittä suurinta puoluetta. Puolueiden reaktioita tarkastellaan niiden agendojen, toimijoiden ja toimintatapojen kautta. Jako liittyy Claus Offen (1985) muotoilemaan vanhan ja uuden politiikan paradigman eroja käsittelevään malliin. Tutkimuksen aineisto on kerätty vuoden 2003 eduskuntavaalien aikaan. Aineistona käytetään muun muassa puolueiden edustajien haastatteluja sekä puolueiden ja ehdokkaiden vaaliaineistoja. Aineistoa analysoidaan kvalitatiivisella tutkimusotteella. Tutkimuksen kannalta keskeisiä teorialähteitä ovat uuden politiikan osalta Müller-Rommelin ja Poguntken (1995) toimittama New Politics, puoluetutkimuksen osalta Daltonin ja Wattenbergin (2000) toimittama Parties Without Partisans ja liiketutkimuksen osalta Daltonin ja Kuechlerin (1990) toimittama Challenging the Political Order. New Social and Political Movements in Western Democracies. Tutkimuksen tulokset ovat yhteneviä aiempien tutkimustulosten kanssa. On selkeästi havaittavissa, että myös Suomessa vasemmistopuolueet ja vihreät ovat muita avoimempia uudelle politiikalle. Erityisesti vasemmistoliitto on altis muuttamaan omia agendojaan ja toimintatapojaan. Keskusta- ja oikeistopuolueiden agendoissa tai toimintatavoissa ei näy merkittäviä muutoksia. Suomalaisten puolueiden näkökulmasta poliittisella kentällä on kaksi erillistä areenaa, joista toisella toimivat puolueet, toisella kansalaisjärjestöt ja liikkeet. Puolueiden ulkopuolisia poliittisia toimijoita ei pidetä puolueissa uhkana, mutta suhtautuminen yhteistyöhön näiden kanssa vaihtelee. Tämän tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että pienet puolueet pyrkivät yhdistämään areenoita: ne tekevät ulkopuolisten toimijoiden kanssa runsaasti yhteistyötä ja näkevät yhteistyön hyödyllisenä ja toivottavana. Suuret puolueet eivät koe yhteistyötä yhtä tärkeäksi ja korostavat puolueiden perinteistä roolia yhteiskunnallisten asioiden hoidosta huolehtivina tahoina.
  • Waltari, Helena (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan muutosta ja jatkuvuutta Suomen hallituksen Natoa koskevissa ulko- ja turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissa 2000-luvulla. Tutkielma keskittyy ajallisesti Matti Vanhasen ensimmäisen sekä toisen hallituksen toimikausiin, jolloin pyritään selvittämään myös hallituspohjan vaihtumisen vaikutusta harjoitettuun Nato-politiikkaan. Oletusarvona on, että kokoomuksen noustua keväällä 2007 hallitukseen sosialidemokraattien tilalle ja hallituksen ideologisen orientaation siirryttyä näin enemmän vasemmalta oikealle, syntyisi ainakin teoreettisesti paine Nato-politiikan muuttamiseksi aktiivisempaan suuntaan. Tutkielma pyrkii selvittämään, onko tästä muutospaineesta seurannut varsinaista muutosta hallituksen Nato-politiikkaan. Tutkimuksen tutkimusongelma muodostuu Suomen Nato-politiikan ja hallituspohjan välisestä suhteesta. Tutkielman analyysissä keskeisimmäksi nousee muutoksen tai vakauden selittäminen Suomen Nato-politiikassa. Tutkimusongelmaa lähestytään vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Millaisia muutoksia hallituspohjan vaihtuminen on aiheuttanut Suomen Natoa koskevalle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle? Kuinka muutosherkkää tai jatkuvaa Suomen Nato-politiikka on ollut 2000-luvulla? Miten muutosta ja vakautta Suomen hallituksen Nato-politiikassa voidaan selittää? Tavoitteena on antaa lisävalaistusta siihen, miksi Suomi on tehnyt niin tiivistä yhteistyötä Naton kanssa, muttei kuitenkaan ole hakenut sen jäsenyyttä. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, johon sisältyy vertaileva aspekti. Sen aineisto koostuu valtion virallisista asiakirjoista ja kannanotoista, ulkoasiainministerien puheista ja haastatteluista, sanoma- ja aikakauslehtikirjoituksista sekä asenne- ja arvotutkimuksista. Metodina on käytetty teoriasidonnaista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjaa Kjell Goldmannin malliin ulkopoliittisesta muutoksesta ja vakaudesta. Goldmannin teoreettisen mallin avulla on analysoitu kansainvälisiä, kognitiivisia, poliittisia sekä hallinnollisia tekijöitä, jotka vaikuttavat Suomen harjoittaman Nato-politiikan muutosherkkyyteen ja vakauteen. Goldmannin teoriaa on täydennetty David A. Welchin hypoteeseilla ulkopoliittisesta muutoksesta. Tulosten perusteella voidaan todeta, että Suomen yhteistyösuhde Naton kanssa on tiivistynyt Vanhasen toisen hallituksen toimesta, ja Nato-kysymystä on pyritty pitämään esillä mahdollisimman myönteiseen sävyyn erityisesti kokoomuksen ministerien puheissa. Kuitenkin tässä on kyse enemmän jatkuvuudesta kuin muutoksesta, tai lähinnä sävyeroista hallitusten välillä. Suurta laadullista muutosta, eli päätöstä Natoon liittymisestä ei ole tehty, eikä mikään viittaa siihen, että näin tulisi lähitulevaisuudessa tapahtumaan. Tulosten perusteella voidaan havaita, että hallituksen Nato-politiikka on ollut melko jatkuvaa. Kylmän sodan jälkeen muodostuneesta sotilaallisen liittoutumattomuuden politiikasta ei ole haluttu luopua, vaikka yhteistyö Naton kanssa on tiivistynyt entisestään ja uusia yhteistyömuotoja on kehitetty. Parhaiten hallituksen Nato-politiikkaan liittyvää jatkuvuutta selittävät kognitiiviset ja poliittiset tekijät. Kansainvälisistä ja hallinnollisista tekijöistä löytyy yhtä lailla muutosta sekä vakautta puoltavia voimia. Mikään kategoria ei täysin puolla jatkuvuutta, mutta kokonaisuutena jatkuvuutta tukevia tekijöitä löytyy enemmän. Täysin vakaaksi Suomen Nato-politiikkaa ei voi kutsua. Mikäli yhä useampi Nato-politiikkaan vaikuttava tekijä alkaisi puoltaa muutosta, voisi Suomen Nato-jäsenyys olla tulevaisuudessa poliittisesti toteuttamiskelpoinen vaihtoehto.
  • Anttinen, Anna (2006)
    Tarkastelen pro gradu -työssäni vasemmistoliiton ja kokoomuksen kansanedustajien käymää keskustelua hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä sekä verokeskustelua tämän puheen ideologisena juonteena. Tarkastelen näitä teemoja ideologian käsitteen avulla, jonka määrittelen arvojen, asenteiden, uskomusten ja mielipiteiden käsitejärjestelmäksi, jonka konstruointi tapahtuu puheessa kahdella tasolla, määritettäessä "ideologisia ryhmittymiä" sekä ryhmien käyttämiä sisällöllisiä käsitteitä. Koska hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä vallitsee yksimielisyys poliittisessa vasemmistossa ja oikeistossa, keskeiseksi muodostuu se ideologinen puhe, jolla hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen rajat määrittyvät. Empiirinen aineisto muodostuu kokoomuksen ja vasemmistoliiton kansanedustajien käyttämistä puheenvuoroista valtion talousarvioiden lähetekeskusteluissa. Aineistosta ilmenee kaksi ulottuvuutta, eduskuntapuolueiden ideologiset ääripäät, kokoomus ja vasemmistoliitto sekä parlamentaarisen asetelman ulottuvuudet, hallitus ja oppositio. Molempia puolueita tarkastelen ensin hallituksessa (2002) ja sitten oppositiossa (2004). Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämispuheen analyysi tapahtuu ylätasolla eksplisiittisten perusteluiden teemoitteluna, sekä alatasolla implisiittisten argumenttien analyysina Chaïm Perelmanin uuden retoriikan teorian käsittein. Aineistossa opposition argumentaatio on laajemmalle yleisölle suunnattua ja sen universaalisuuden aste on korkeampi. Oppositiossa puhuja yrittää saada yleisönsä vakuuttuneeksi oikeasta ja väärästä. Argumentaation premissien osalta suurin yksimielisyys puolueiden välillä vallitsee todellisuusperusteista. Kokoomuslainen hyvinvointiyhteiskunta määrittyy kansanedustajien argumentaatiossa kannustavuuden ja yksilön vastuun, priorisointien sekä talouden ohjaavuuden kautta. Vasemmistoliitossa määrittely tehdään kestävän talouskasvun, vähäosaista tukevan järjestelmän sekä julkisen sektorin roolia painottavan näkemyksen avulla. Verotus hahmotetaan kokoomuksessa sen välinearvon kautta eli dynaamisina vaikutuksina työllisyyteen ja talouskasvuun. Myös vasemmistoliitossa veronalennusten dynaamisten vaikutusten positiivisena puolena nähdään lisääntynyt kulutuskysynnän kasvu, mutta verotulot allokoidaan mieluimmin pienituloisille ja palveluihin. Aineistosta voidaan hahmottaa neljä erilaista argumentaatiostrategiaa. Hallituspuolue kokoomuksen argumentaatiostrategiaa voi kuvata "menokurin strategiaksi". Siinä korostetaan menomalttia, jotta Suomen menestys säilytettäisiin myös jatkossa. Hallituspuolue vasemmistoliiton argumentaation strategian voi kiteyttää "kompromissin strategiaksi". Siinä korostetaan, että vasemmistoliiton rooli oli keskeinen, maltillista hyvinvointiyhteiskuntaa säilyttävää budjettia koottaessa. Oppositiopuolue kokoomuksen argumentaatiostrategiaa voi kutsua "Suomen menestyksen säilyttämisen strategiaksi" hallituksen toimettomuutta vastaan. Oppositiopuolue vasemmistoliiton argumentaatiostrategiaa taas voidaan kutsua "puolustamisen tai selviytymisen strategiaksi". Siinä korostetaan tarvetta palveluihin ja etuuksiin, hallituksen ajaman hyvinvointiyhteiskunnan alasajon sijaan, jotta pohjoismainen hyvinvointimalli voitaisiin säilyttää. Aineistosta on havaittavissa hyvinvoinnin muutokseen tähtäävä puhetapa, joka muokkaa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita suuntaan, jossa julkisen sektorin vastuu olisi vähäisempi. Muutokseen tähtäävä puhetapa yhdistetään kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen pidemmällä tähtäimellä. Tärkeimmät työssä käytetyt lähteet koskevat hyvinvointiyhteiskunnan nykytilaa esim. Kantola & Kautto (2002); Kantola (2002); Julkunen (1992; 2005) – Ideologian käsitettä Taylor-Gooby (1985); Freeden (1996); Borg (1964) – sekä uuden retoriikan teoriaa Perelman (1996).
  • Paloheimo, Paula (2006)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten yhteistyö rakentuu paikallisen tason työllisyyshankkeessa ja onko hankkeissa tehty yhteistyö kumppanuutta. Yhteistyön rakentumisella tarkoitetaan tässä tutkielmassa sekä konkreettisia verkostoja, joissa yhteistyötä tehdään, että toimijoiden kokemuksia ja asennoitumista tehtyyn yhteistyöhön. Lisäksi mielenkiinnon kohteena oli se, vaikuttaako hankkeiden yhteistyöverkosto hankkeiden etenemiseen ja ovatko verkostot edellytyksenä hankkeen etenemiselle. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana oli kumppanuus ja sen taustatekijänä pidetty sosiaalinen pääoma. Sosiaalisesta pääomasta varsinkin luottamuksen ajateltiin olevan edellytys verkostossa toimimiselle ja kumppanuuden onnistumiselle. Kumppanuuden tarkastelussa keskeisessä asemassa olivat Torsti Hyyryläisen ja Kiviniemen ym. tutkimukset kumppanuudesta ja erityisesti Hyyryläisen laatimat kumppanuushankkeiden kriteerit. Luottamuksen tarkastelussa painotettiin Adam Seligmanin jaottelua luottamukseen ja luottavaisuuteen sekä Rom Harrén vastaavaa jaottelua annettuun ja ansaittuun luottamukseen. Yllä esitettyihin tutkimuskysymyksiin pyrittiin vastaamaan käyttäen esimerkkinä Helsingin työllisyysohjelmaa 2004–2006, josta valittiin kolme hanketta tarkempaan tarkasteluun. Hankkeiden valintakriteereitä olivat se, kuinka monta yhteistyötahoa mainittiin hankesuunnitelmassa, ja olivatko mainitut yhteistyötahot kaupungin organisaatioista hallinnollisesti erillisiä. Tutkielman aineisto sisälsi yhteensä 13 haastattelua, joista kuusi käsitti hankkeiden työntekijät ja loput seitsemän heidän pääasialliset yhteistyökumppaninsa. Tutkielman keskeisimpiä tuloksia ovat seuraavat: kaikissa hankkeissa yhteistyön tekeminen nähdään hankkeen etenemisen kannalta keskeisenä edellytyksenä ja hanketta ei nykyisessä muodossa olisi mahdollista toteuttaa ilman yhteistyötä. Pääasiallisia yhteistyötahoja hankkeissa oli kaksi tai kolme. Hankkeiden tavoitteet oli useimmiten asetettu ennen kuin yhteistyökumppanit tulivat toimintaan mukaan, mutta niitä pidettiin hyvinä ja allekirjoitettavina. Yhdessäkään hankkeessa ei yhteistyöstä ole tehty virallista, kirjallista sopimusta. Kirjallinen sopimus mahdollistaisi osapuolien sitouttamisen toimintaan ja selkeät toimintamallit. Lisäksi se selventäisi osapuolten odotuksia toiminnan suhteen. Yhdessäkään hankkeessa yhteistyökumppaneita ei voida kuvailla erityisen sitoutuneiksi hankkeen toimintaan, ja sitoutumista määrittää jokaisessa tapauksessa yhteistyökumppanin oma työ. Yhteistyökumppanit määrittävät oman roolinsa lähtökohtaisesti hankkeen ulkopuolisiksi tukijoiksi. Tämä vaikuttaa suoraan sitoutumisen tunteeseen ja välillisesti vastuunkantoon. Koska hanketta ei koeta omaksi, ei siihen sitouduta, joka taas johtaa siihen, että hankkeeseen ei investoida esimerkiksi vastuun kannon suhteen. Kaikissa hankkeissa vastuu jakautuu siten, että hanketyöntekijät kantavat vastuun hankkeista kokonaisuudessaan ja yhteistyökumppanit tuntevat vastuuta omasta spesifistä osastaan. Luottamuksen perustana on kahdessa hankkeessa luottamus viranmukaiseen asioiden hoitoon ja kolmannessa hankkeessa toimitaan henkilökohtaisten suhteiden varassa. Sosiaalisen pääoman voidaan ajatella säilyvän ja kasvavan vain yhdessä hankkeista. Yhdenkään hankkeen ei voida ajatella olevan tyylipuhdas kumppanuus, mutta kumppanuudenomaisia piirteitä löytyy jokaisesta.
  • Neihum, Alec (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman keskiössä on niin sanottu Irak-skandaali (myös Irak-gate), vuonna 2003 Anneli Jäätteenmäen eroon pääministerin paikalta johtanut tapahtumasarja, ennen kaikkea poliittisena skandaalina. Keskustan puheenjohtaja Jäätteenmäki sai haltuunsa salaista tietoa, hyödynsi sitä vaalikamppailussa, otti vaalivoiton ja nousi pääministeriksi, mutta joutui eroamaan skandaalin myötä. Tutkimuskysymyksiksi työssä on määritelty kysymykset ”Mitkä tekijät johtivat Anneli Jäätteenmäen eroon pääministerin paikalta?” sekä ”Minkä tekijöiden koetaan johtaneen Anneli Jäätteenmäen eroon pääministerin paikalta?”. Hypoteesiksi arvioidaan, että kaikkein keskeisimmin eroon johtivat Jäätteenmäen menettely salaisten asiakirjojen suhteen tammikuusta 2003 alkaen sekä aiheesta julkisuuteen annetut harhaanjohtavat medialausunnot. Kokemuksia koskevan tutkimuskysymyksen osalta hypoteeseiksi määritellään, että median koetaan olleen skandaalissa kärkäs, Jäätteenmäen koetaan tehneen viestintävirheitä, kevään 2003 vaalikamppailun kiivauden koetaan johtaneen seurauksiinsa sekä presidenttiinstituution tahriintumisen koetaan kontribuoineen Jäätteenmäen eroon. Irak-skandaalia on tutkittu etenkin uutisoinnin ja sukupuolen näkökulmista, mutta skandaalia poliittisena tapahtumaketjuna ei ole analysoitu akateemisessa tutkimuksessa erityisen syvällisesti. Työssä käsitellään Irak-skandaalia modernin poliittisen julkisuuden ilmiönä, osana niin sanottua notkeaa julkisuutta. Tapahtumaketjua verrataan John B. Thompsonin teoretisointiin skandaalien peruspiirteistä. Tutkielman ainutlaatuinen aineisto muodostuu seitsemästä skandaalia koskevasta tutkimushaastattelusta, jotka on annettu aikavälillä marraskuusta 2019 helmikuuhun 2020. Haastattelun ovat antaneet viisi poliitikkoa – Eero Lankia, Jouni Backman, Timo Laaninen, Risto Volanen ja Seppo Kääriäinen – sekä kaksi politiikan toimittajaa, Timo Haapala ja Unto Hämäläinen. Tutkimuskysymyksiin pyritään vastaamaan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista saadun muistitiedon avulla. Yksi tutkielman keskeisistä havainnoista on kokemus siitä, että vuodettujen asiakirjojen hyödyntäminen oli Jäätteenmäeltä Irak-skandaalissa keskeisempi transgressio kuin kritiikkiä kirvoittaneet medialausunnot. Tämän perusteella vaikuttaa hyvin mahdolliselta, että Jäätteenmäki olisi joutunut eroamaan pääministerin paikalta, vaikka olisikin esiintynyt poliittisessa julkisuudessa skandaalin aikana toisin. Skandaaliin lienee tavalla tai toisella Jäätteenmäen kesällä 2002 ääneen julistama tavoite keskustan hallituspaikasta. Mahdollisesti epäsuoraa vaikutusta on saattanut olla myös Jäätteenmäen ominaisuuksilla ja toimintatavoilla poliitikkona. Tutkielmassa esitetään lisäksi tutkimukselle uusi havainto siitä, että muistitiedon perusteella on uskottavaa, että Jäätteenmäellä on ollut tähän asti tiedettyä paremmat lähtökohdat Suomen ja Paavo Lipposen Irak-politiikan ja keskustelujen arviointiin vuodenvaihteessa 2002–2003. Skandaalin toimijuuksien osalta on havaittavissa, että tapahtumasarja rajautui poliittisista puolueista käytännössä SDP:n ja keskustan sisälle ja välille. Täysin yhtenäisiä kokemuksia siitä, millä tavoin ja missä aikataulussa kummassakin eduskuntaryhmässä lakattiin luottamasta Jäätteenmäkeen, ei ole. Tiedotusvälineiden roolia ei ole koettu skandaalin osalta poikkeuksellisen tai kohtuuttoman kärkkääksi, presidenttiinstituution ja sitä kohtaan tunnetun kunnioituksen painoarvo taas koetaan tapahtumaketjua ajatellen suureksi. Jäätteenmäki ei ole suurissa määrin turvautunut tavanomaisiin keinoihin puhdistaa mainettaan skandaalin jälkeen, mikä on mahdollisesti kiihdyttänyt skandaaliin liittyviä keskusteluja ja jopa salaliittoteorioita. Vuotaja Martti Mannisen motiivit ovat edelleen pitkälti hämärän peitossa. Skandaalista on jäänyt ainakin keskustalaispiireihin elämään ajatus, jonka mukaan presidentti Tarja Halonen olisi voinut olla myötävaikuttamassa vuototoimintaan; idealle on miellettävissä loogisia perusteita, mutta minkäänlaisia konkreettisia todisteita ei ole.