Browsing by Subject "517 Valtio-oppi, hallintotiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 153
  • Uusikylä, Petri; Ahonen, Pertti; Takanen, Aliisa (Valtioneuvosto, 2015)
    Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja
    Euroopan unionissa on viimeisten vuosien aikana korostettu paremman sääntelyn merkitystä niin Euroopan kilpailukyvyn kuin unionin legitimiteetin näkökulmasta. Byrokratian vähentäminen ja sääntelyn kehittäminen ovat entisestään korostuneet uuden komission aloittaessa toimintansa vuoden 2014 lopulla. EU:n säädösehdotusten ja säädösten vaikutusten arviointi on yksi sääntelyn kehittämisen ja hallinnon avoimuuden työvälineistä. Sekä komissio että Euroopan parlamentti ovat nostaneet EU:n toimintapolitiikkojen ja säädösten vaikutusarvioinnit keskeiseen asemaan. Samoin ovat tehneet useat EU:n jäsenvaltiot, kuten Iso-Britannia, Alankomaat, Saksa, Ruotsi, Viro ja Tanska. Näissä maissa on perustettu erillisiä vaikutustenarviointiyksiköitä, joiden tehtävänä on kriittisesti arvioida uusien säädösten tai politiikkojen tarpeellisuutta sekä arvioida niiden vaikutuksia. Suomessa kansallisten lakien vaikutusarviointi on jo vakiintunut menettely. Sen sijaan EU-säädösten ja aloitteiden osalta meillä ei juurikaan tehdä systemaattista vaikutusarviointia. Tämä on koettu ongelmaksi, sillä ilman selkeää tutkimuksellista näyttöä Suomen on vaikea asia-argumentein ajaa omia kansallisia etujaan Euroopan unionissa. Tässä selvityksessä on kartoitettu paremman sääntelyn ja vaikutusarviointitoiminnan nykytila ja tulevaisuuden linjaukset sekä keskeisissä EU-instituutioissa (komissio, parlamentti ja neuvosto) että Suomen kannalta kiinnostavissa verrokkimaissa. Tämän lisäksi selvityksessä on käyty läpi valtioneuvoston tämän hetkinen EU-vaikutusten arvioinnin tilanne eri ministeriöissä. Tutkimus on perustunut laajaan dokumenttianalyysiin ja haastatteluihin sekä EU-tasolla että ministeriöissä ja keskeisten sidosryhmien keskuudessa. Lisäksi osana selvitystä on tiedusteltu suomalaisilta yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta niiden valmiuksia ja halukkuutta tehdä tulevaisuudessa EU-vaikutusten arviointeja. Selvityksen johtopäätöksenä esitetään EU-vaikutusten kansallisen arviointimallin käyttöönottoa. Malli perustuu EU-säädösten ajallisen valmistelu-ulottuvuuden suhteen viiteen vaikuttamisikkunaan, josta ensimmäinen avautuu jo ennen kuin varsinainen säädösvalmistelu on virallisesti käynnistynyt ja viimeinen siinä vaiheessa, kun EU-säädöksiä toimeenpannaan kansallisella tasolla. Mallin käyttöönotto edellyttää etenkin ministeriön vastuuvirkamiehiltä hyvää perehtyneisyyttä vaikutusarviointimetodologiaan sekä strategista ymmärrystä erottaa Suomen kannalta merkittävät EU- aloitteet, joihin arviointitoiminta kohdennetaan. Tätä osaamista on vahvistettava erikseen laadittavan vaikutusarviointimanuaalin ja laajamittaisen koulutuksen avulla. Samoin valtioneuvoston kanslian on tehtävä puitesopimus vaikutusarviointeja tekevän tutkimuskonsortion kanssa, mitä kautta varmistetaan vaikutusarviointien saatavuus tarpeen vaatiessa. Myös EU-ministerivaliokunnan, EU-asioiden komitean sekä sen asettamien jaostojen toimintaa tulee kehittää nykyistä strategisempaan suuntaan tavalla, joka tukee Suomen kannalta merkittävien EU-asioiden priorisointia ja vaikutusarviointien kohdentamista niihin.
  • Möttölä, Kari (Eduskunta, 2019)
    Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu
  • Kuusi, Osmo; Kurppa, Sirpa; Pakkasvirta, Jussi (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, 2010)
    Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu
  • Miettinen, Timo Pekka Antero (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, 2019)
    Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu
  • Rask, Mikko; Ertiö, Titiana-Petra; Ahonen, Veronica Lucia; Vase, Susanna; Tuominen, Pekka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Kansalaisuuden kuilut ja kuplat - tutkimushanke BIBU
    Helsingin kaupungin osallistuva budjetointi (OmaStadi) on kunnianhimoinen ja uskalias hanke, jossa kaupunkilaiset saavat ehdottaa ideoita ja äänestää miten 4,4 miljoonaa euroa jaetaan kaupungin kehittämiseksi. Arviomme mukaan hankkeen alkutaival on toteutunut varsin onnistuneesti mutta tulevaisuudessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin toteutuksen osa-alueisiin: toimeenpanon riittävä läpinäkyvyys ja dialogisuus, syrjään jäävien ryhmien nykyistä parempi osallisuus, prosessin virtaviivaisuus, viestinnän sujuvuus ja ehdotusten pelisääntöjen selkeys kaupunkilaisille. Jotta mainittuihin seikkoihin tartuttaisiin, esitämme tutkimuksemme perusteella seuraavat seitsemän suositusta: 1. Toimeenpanon läpinäkyvyyttä ja dialogisuutta voisi kehittää vuosisuunnitelmalla sekä parantamalla OmaStadi-alustaa. Vuosisuunnitelmaan tulisi selkeästi merkitä avoimen kehittämisen vaiheet. OmaStadi-alustan toimivuutta olisi mahdollista parantaa käyttäjätestauksella sekä käyttäjien kanssa tehtävällä yhteiskehittämisellä. Kerätyn datan tulisi olla kaikille avoimesti saatavilla. Parhaiten toimivia osia voisi edelleen hioa osallisuuden “hittituotteiksi”. OmaStadi Raksojen saama, pääosin positiivinen, palaute tarjoaa hyvän lähtökohdan yhteiskehittämistilaisuuksien jatkojalostamiselle. 2. Syrjään jäävien ryhmien osallisuuden tukemisesta kannattaisi tehdä erillinen selvitys. Selvitykseen voisi koota parhaita käytäntöjä syrjään jäävien ryhmien aktivoinnista kotimaisissa ja ulkomaisissa osallistuvan budjetoinnin ja osallistuvan demokratian hankkeissa. 3. OmaStadi-prosessia tulisi parantaa ja virtaviivaistaa mahdollisimman monen idean etenemiseksi äänestykseen. Virkamiesten tekemän karsintavaiheen tilalle voitaisiin etsiä muita ratkaisuja, kuten avoimet asukasfoorumit, joissa kaupunkilaiset ja virkamiehet yhdessä työstävät ja arvioivat ehdotuksia, tai ehdotus- ja suunnitteluvaiheen yhdistäminen ja varsinaisen karsinnan tekeminen myöhemmin prosessissa. 4. Osallisuuden ekosysteemiä tulisi kehittää dynaamisesti ja vuorovaikutteisesti niin kaupunkiorganisaation sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaupungin sisäisessä yhteistyössä kehitettävää on kaupunginkanslian ja toimialojen välisessä viestinnässä. Samalla tulisi selventää OmaStadin roolia suhteessa muuhun asukasosallisuuteen, esimerkiksi aluesuunnitelmiin. Yritysnäkökulma olisi syytä ottaa nykyistä paremmin huomioon, samoin selventää järjestöjen ja yhdistysten roolia budjetointiprosessissa. 5. Ehdotusten pelisäännöt tulisi kommunikoida selvemmin ja budjetoinnin kohdistamista vuosittain vaihtuviin teemoihin tulisi harkita. Karttapohjaisen havainnollistamisen ja esimerkkien avulla voitaisiin selkeyttää, minkälaiset ehdotukset ovat mahdollisia ja mitä on jo tekeillä kaupungin toimesta. Kohdentamalla budjetointi jatkossa osittain tai kokonaisuudessaan teemoihin, kuten ekologisiin innovaatioihin tai erityisryhmien tarpeisiin, voitaisiin tehostaa uusien ratkaisujen löytämistä strategisesti tärkeisiin kysymyksiin. 6. Arvioinnista kannattaisi tehdä pysyvä osa OmaStadin toteuttamista ja kehittämistä. Sisäisen evaluoinnin lisäksi voisi harkita hankkeen kokonaiskuluista 1–5 % suuruisen määrärahan osoittamista ulkopuolisen arvioinnin toteuttamiseen vuosittain. Arviointia kannattaa toteuttaa eri kanavia pitkin hyödyntäen ja koordinoiden esimerkiksi opinnäytetöitä. 7. Kaupunkilaisilta kerättyjä ideoita tulisi hyödyntää monipuolisesti ja innovatiivisesti. Olisi syytä varmistaa, että kerätyt ehdotukset ja suunnitelmat arkistoidaan ja tehdään avoimesti saataviksi. Myös toteuttamatta jääneet ideat tulisi nähdä arvokkaana tietoresurssina ja ideapankkina, josta voidaan etsiä uusia ratkaisuja tai kehittää kestävää kaupunkikehitystä tukevia indikaattoreita. Läpinäkyvyyden, dialogisuuden ja syrjään jäävien ryhmien aseman parantamiseksi sekä käyttäjätestausta ja selvitystyötä varten tulisi varata lisäresursseja. Mikäli nykyinen ehdotusten karsintavaihe korvataan avoimella asukasfoorumilla, riskinä on, että foorumeiden kokoonpano politisoituu ja osaltaan raskauttaa budjetointiprosessia. Vaarana on myös, että eri alueilla jo valmiiksi aktiiviset kaupunkilaiset alkavat ohjailla prosessia, koska heillä on enemmän kokemusta tämänkaltaisista toimintamalleista. Erilaisten osallisuusmallien toimivuutta kannattaisi kokeilla riskit mielessä pitäen. OmaStadin suhteessa kaupungin muihin osallisuus- ja suunnitteluprosesseihin on jännite, jonka purkaminen vaatii keskusteluja ja prosessointia kaupunginkanslian ja toimialojen välillä. Teemoihin kohdistetuista budjetoinneista on maailmalta myönteisiä kokemuksia, mutta hintana on, että kaupunkilaisilla ei tämän jälkeen ole mahdollisuutta esittää mitä tahansa tärkeäksi kokemaansa ideaa. Ratkaisuna voisi olla rajatun budjettiosuuden jakaminen temaattisesti. Mikäli osallistuvaan budjetointiin liitetään pysyvänä osana arviointi, tutkimus ja kehitystyö, tämä lisää kustannuksia ja pahimmillaan monimutkaistaa budjetointiprosessin toteuttamista. Arvioinnin tavoitteista ja lähtökohdista tulisikin sopia yhdessä järjestävän osapuolen kanssa siten, että tarkasteluun nostetaan kaikkein haasteellisimmat kysymykset. Tutkimusta voidaan tukea pienin kustannuksin avaamalla hankkeen data laajasti kaikkien käyttöön. Tutkimukseen ja kehitystyöhön kannattaa investoida myös ratkaisujen kehittämiseksi edessä oleviin haasteisiin, kuten suuren ehdotusaineiston analyysiin ja hallintaan.
  • Mäenpää, Pasi Antero; Faehnle, Maija Elina (Työ- ja elinkeinoministeriö, 2017)
    TEM oppaat ja muut julkaisut
  • Aitamurto, Kaarina; Jäppinen, Maija; Kaasik-Krogerus, Sigrid; Kulmala, Meri (2015)
    Conference report
  • Lehtisaari, Katja (2018)
  • Lehtisaari, Katja (2017)
    Editorial of Idäntutkimus 2/2017
  • Aissaoui, Alex (2009)
    Jean-Jacques Rousseau (1712‒1778) was one of the leading philosophers of the Enlightenment along with Montesquieu and Voltaire. Contrary to the common conception, in his writings Rousseau did not only concentrate on the philosophical questions of education or on political philosophy. In addition, he wrote a series of essays where he analyzed perceptively the inter-state relations of his time. These manuscripts were meant to form a general theory of politics (Institutions politiques) in which Rousseau wanted to discuss the relationship between man’s moral state and political constitutions. Rousseau never finished the project, however, but did publish ‘the least worthless part’ we know today as the Social Contract. The aim of this article is to examine those texts Rousseau didn’t complete that together with the Social Contract were to consolidate his reputation as a great thinker. They have received relatively little attention in the vast literary production of this Genovese philosopher.
  • Sorsa, Ville-Pekka (2014)
  • Matschoss, Kaisa Johanna; Korhonen, Katri Marketta; Heiskanen, Eva (Aalto-yliopisto, kauppakorkeakoulu, 2016)
    Aalto-yliopiston julkaisusarja CROSSOVER
    Tämä case-julkaisu liittyy Suomen akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaan Smart Energy Transition (SET) -hankkeeseen (www.smartenergytransition.fi). Kalasatama-tapaustutkimus tutkii Helsingin uuden, vuosien 2009–2035 aikana rakentuvan smart city –kaupunginosan puitteissa tehtyjä energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyviä kokeiluja. Kalasatama toimii kehittämisalustana ja avoimena innovaatioekosysteeminä eli ns. living lab –kokeiluna, jossa erilaisia teknologioita testataan todellisissa ympäristöissä, tilanteissa ja todellisten asukkaiden kanssa. Kalasatama on muuttunut alkuvaiheen yritysten liiketoimintakonsortiosta myös asukkaat ja kolmannen sektorin toimijat huomioivaksi EAKR-rahoitteiseksi Fiksu Kalasatama –hankkeeksi. Hankkeessa tavoitellaan resurssiviisautta yhteistoiminnan kokeilualustalla tehtävillä sekä pidempiaikaisilla kehittämiskokeiluilla ja piloteilla että Nopeat kokeilut –ohjelman lyhyillä kokeiluilla. Kalasatama-kokeilua pidetään kokonaisuudessaan hyvin onnistuneena. Kalasataman kokeilujen yksi merkittävä onnistuminen on kaupunginosan identiteetin kehittyminen ja asukkaiden yhteisöllistäminen. Alue mahdollistaa monenlaisen kokeilutoiminnan ja arvokkaiden kokemusten keräämisen todellisten asukkaiden kanssa. Lisäksi osa Kalasataman kokeilun innovatiivisista toimintamalleista ja kokeilun myötä syntynyt oppiminen on siirtynyt kaupungin hallinnon sisällä ja toimintamalleja kokeillaan myös muualla Helsingissä. Useiden toimijoiden ratkaisut ovat kehittyneet kokeilujen myötä aihiovaiheesta testattaviksi lopputuotteiksi, vaikka vakiintunutta ja skaalattavaa liiketoimintaa ei olekaan vielä kehittynyt. Kokeilun pohjalta suurimmiksi onnistumisen ja skaalauksen esteiksi on tunnistettu omistajuuden löytäminen kaupunginhallinnosta ja rahoituksen riittämättömyys tarpeeksi pitkien kokeilujen toteuttamiseksi. Haastatteluissa nousi esille joidenkin toimijoiden pettymys kokeiluissa mukana olevien suuryritysten konservatiivisuuteen ja innovatiivisuuden puutteeseen, mitä voi selittää se, ettei hyvin alkuvaiheen innovaatiotoiminta vielä tuota skaalattavia ratkaisuja.
  • Ojala, Markus Mikael (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, 2019)
    Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu
  • Kananen, Johannes Kennet (Gaudeamus, 2017)