Browsing by Subject "6122 Kirjallisuuden tutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 90
  • Rossi, Riikka; Nykänen, Elise (2020)
  • Fuse, Rie; Kenttä, Laura; Osamitsu, Yoshiko; Repo, Santtu; Heiskanen, Mika Tetsu (2020)
  • Happonen, Sirke (Suomen ainedidaktinen tutkimusseura, 2020)
    Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja. Ainedidaktisia tutkimuksia
    Kirjallisuus, jota alakoulussa luetaan, on pääosin lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Tässä luvussa esitellään lyhyesti lastenkirjallisuuden luonnetta ja sen lajityyppejä sekä erilaisia tapoja käyttää kirjallisuutta koulussa. Miten opettaja voi innostaa oppilaitaan kirjallisuuden lukijoiksi?
  • Knuuttila, Sirkka (2015)
    Kirja-arvostelu Aura Sevónin suomentamasta Marguerite Durasin haastattelukirjasta vuodelta 1989, 163 s., Osuuskunta Poesia, 2014.
  • Kuikka, Eeva Inkeri (2021)
  • Ijäs, Antti (2018)
    This article describes the content and historical context of an anonymous hand-written German fencing manual titled Eigentliche Beschreibung des Fechtens ihm einfachen Rappir, dated to 1619. The manuscript is in the collections of the National Library of Finland (H MS E.ö.V.36).
  • Kortekallio, Kaisa Johanna (2016)
    Artikkeli johdattaa tieteisfiktion ja realismin suhteisiin. Se esittää, että tieteisfiktiivisten kertomusten vaikuttavuus nojaa yleensä realistisen kerronnan keinoihin, mutta käyttää niitä tavoilla jotka vieraannuttavat lukijan arkitodellisuudesta.
  • Kallio, Kati; Lehtonen, Tuomas M. S.; Timonen, Senni; Järvinen, Irma-Riitta; Leskelä, Ilkka (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017)
    Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia
    Laulut ja kirjoitukset: suullinen ja kirjallinen kulttuuri uuden ajan alun Suomessa (Songs and writings: oral and literary culture in early-modern Finland) has been written at the crossroads of historical and folkloristic studies. Our purpose is to study the interface of literary and oral cultures in early modern Finland, focusing on the sixteenth and seventeenth centuries. The book renews the understanding of exchange between the learned culture of clergymen and the culture of commoners, or “folk”. What happened when the Reformation changed the position of the vernacular language to literary and ecclesiastical, and when folk beliefs seem to have become an object for more intensive surveillance and correction? How did clergymen understand and use the versatile labels of popular belief, paganism, superstition and Catholic fermentation? Why did they choose particular song languages, poetic modes and melodies for their Lutheran hymns and literary poems, and why did they avoid oral poetics in certain contexts while accentuating it in others? How were the hagiographical traditions representing the international medieval literary or “great” tradition adapted to “small” folk traditions, and how did they persist and change after the Reformation? What happened to the cult of the Virgin Mary in local oral traditions? This book studies the relations and mutual influences of oral and literary cultures in Finland during the long period stretching from late Middle Ages to the nineteenth century. The Reformation, the process of turning vernacular languages into literary ones, the rise of new early-modern territorial principalities, and the reorganisation of the whole Baltic Sea area in the sixteenth century and after all affected both people’s everyday lives and the spheres of the sacred. The learned elites became interested in folk beliefs and practices as they started to argue about and order their own religious practices in a new way. Lutheran congregational singing spread from the German area to the northern Baltic Sea regions. The first Finnish sixteenth-century reformers admired the new Germanic models and avoided the Finnic vernacular Kalevala-metre idiom, while their successors picked up many vernacular traits, most notably alliteration, in their ecclesiastical poetry and hymns. Over the following centuries, the new features introduced via new Lutheran hymns such as accentual metres, end-rhymes and strophic structures were infusing into oral folk poetry, although this took place also via secular oral and literary routes. On the other hand, seventeenth-century scholars cultivated a new academic interest in what they understood as “ancient Finnish poetry”. The main source materials studied in this book are from the Reformation period and immediately after, when Finnish clergymen wrote their first comments and depictions of folk beliefs and worked to create Lutheran hymns in Finnish, and also largely from the nineteenth century, when most Finnish folk poetry and older oral traditions were collected. These later folklore materials are used here to shed light on the transformations of folk beliefs and poetic forms during the centuries that followed the Reformation. The emphasis is on the areas which formed the old medieval diocese of Turku (Swedish Åbo) or what the Swedish rulers called the province of Österland (Lat. Osterlandia, later Finlandia) west from the border of Nöteborg (Finnish Pähkinäsaari) between Sweden and the Grand Duchy of Novgorod in 1323. In addition, some other sources, especially from the Finnic and Scandinavian areas, are used as comparative material.
  • Aaltonen, Lotta-Sofia (Suomen kulttuurirahasto, 2020)
    Suomen Kulttuurirahasto ja Kopiosto aloittivat vuonna 2017 alakouluille suunnatun, kirjallisuuskasvatusta ja lukemaan innostamista kehittävän Lukuklaani-hankkeen. Keväällä 2019 hanke laajeni yläkouluihin, ja sitä on toteuttamassa Kulttuurirahaston lisäksi Lastenkirjainstituutti. Lukuklaani-hankkeen tavoitteena on tukea lasten ja nuorten lukutaidon ja -harrastuksen paranemista ja lukemista edistävien ympäristöjen luomista. Hankkeen yhteydessä toimiva Lukuklaani-tutkimushanke kartoittaa kirjallisuuskasvatuksen hyviksi havaittuja menetelmiä ja vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Tutkimuksessa kirjallisuuskasvatukseen sisällytetään kauno- ja tietokirjallisuuden lukemisen ja käsittelemisen lisäksi erilaisten laajojen kirjoitettujen tekstien, kuvallisen kerronnan ja muun tiedonesityksen keinojen tutkimista. Tutkimusryhmän johtajana toimii professori Pirjo Hiidenmaa ja hankkeen yliopistotutkijoita ovat lisäksi Satu Grünthal, Sara Routarinne ja Liisa Tainio. Tutkimushankkeen koordinaattorina työskenteli Henri Satokangas 2017-2/2019, ja maaliskuusta 2019 alkaen koordinaattorina jatkoi Lotta-Sofia Aaltonen. Tutkimus toteutetaan Helsingin ja Turun yliopistoissa alakoulun ja yläkoulun opettajille suunnatuilla laajoilla kyselyillä ja niiden analyysillä. Tuloksista raportoidaan tieteellisesti tutkijoiden artikkelijulkaisuissa sekä tutkijoiden ohjaamissa opinnäytteissä, joita on kolmessa kategoriassa: 1) pro gradu -tutkielmat, 2) kandidaatintutkielmat ja 3) opettaja työnsä tutkijana -seminaarin lopputyöt (OTT-työt). Hankkeen tuloksia kootaan myös yleistajuisiksi artikkeleiksi ja muiksi julkaisuiksi, joita voidaan käyttää opettajien koulutuksessa ja täydennyskoulutuksessa sekä kirjastojen ja vanhempainyhdistysten toiminnassa. Tutkimushankkeessa on sekä alakoulujen ja yläkoulujen osuuksissa kolme päävaihetta: 1. Alkukartoitus kirjallisuuskasvatuksesta Lähetetään Webpropol-kyselyt peruskoulujen opettajille. Kyselyillä selvitetään peruskoulun kirjallisuuskasvatuksen tilannetta, lukumateriaalien käyttöä ja opetuskäytäntöjä. 2. Kyselytulosten analyysi, opetuksen tarkastelu ja kirjallisuuskasvatuksen menetelmien kehittäminen Analysoidaan vastauksia opinnäytteissä ja muissa julkaisuissa. Kartoitetaan kyselyn perusteella kirjallisuuskasvatuksen käytäntöjä, kuten koulukirjastojen tilannetta, kokonaisteosten lukemista sekä opetuksen ja lukemaan innostamisen menetelmiä. Opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien yhteistyönä kerätään ideoita sekä järjestetään yhteisiä työpajoja ja seminaareja, joissa kirjallisuuskasvatusta ja lukutaitoa käsitellään. 3. Hankkeen vaikuttavuuden arviointi Hankkeen päätyttyä selvitetään, millaisin eri tavoin Lukuklaani-hanke on vaikuttanut lasten ja nuorten lukuinnostukseen ja siihen, millä tavoin opettajat kannustavat oppilaita kirjallisuuden lukemiseen. Vaikuttavuutta selvitetään Webpropol-seurantakyselyllä. Tässä raportissa käsitellään sekä ala- että yläkoulujen kolmatta vaihetta eli seurantakyselyiden tuloksia ja siten koko hankkeen vaikuttavuutta tutkimushankkeen päätyttyä elokuussa 2020.
  • Kortekallio, Kaisa (2020)
  • Salmi, Hannu; Salmi, Leena (2013)
    Madame de Genlis (1746–1830) oli ranskalainen pedagogi ja tuottelias kirjailija, joka on jäänyt Suomessa tuntemattomaksi. Vuosisata-ajattelu jättää helposti siirtymävaiheiden ilmiöt tarkastelujen pimentoon. Nämä katvealueet ja marginaalit ovat kuitenkin kiintoisia. Genlis omaksui 1700-luvun puolivälin esivalistuksen aatteita ja ajatuksia ja laati niistä erityisesti opetuskäyttöön sovelluksia, joiden vaikutukset ilmenivät vasta viipeellä 1800-luvulla. Lisäksi katveeseen jäämistä aiheutti naiseus, hänen tuotantonsa monialaisuus ja valtatutkimuksen keskittyminen usein vain alan suuriin nimiin ja klassikoihin. Genlisin tekee merkittäväksi ja ajankohtaiseksi hänen uudistava pedagogiikkansa myös tiedeopetuksen alalla. Tässä artikkelissa esitellään häntä pedagogina ja tarkastellaan erityisesti hänen opetusmenetelmiään, esimerkkinä eri ammatteja esittelevät pienoismallit. Tutkimus pohjautuu Pariisin Conservatoire National des Arts et Métiers’n (CNAM) arkiston ja sen museon kokoelmiin sekä Ranskan kansalliskirjaston aineistoihin. This article presents the work and pedagogical ideas of Stéphanie Félicité Ducrest (1746-1830), known as Madame de Genlis, especially to the Finnish audience. She was a French educator, a prolific writer and a talented harpist. Before the Revolution, she worked as the 'governor' of the children of the Orléans family. The article focuses on her pedagogical ideas and modern teaching methods: for example, she used magic lantern to teach history and geography, native speakers to teach foreign languages, 1:8 scale models of workshops presenting different trades and professions, and taught her pupils to observe their surroundings. The models were based on picture plates published in Diderot's and d'Alembert's Encyclopédie, although Genlis was a devout Catholic and otherwise contested the perceived atheism of the philosophers. She was well known in Europe in her own time, but her ideas did not reach Finland, and the article reflects upon the reasons for this.