Browsing by Subject "Anthropology"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-25 of 25
  • Ruckenstein, Minna Susanna; Dow Schull, Natasha (2017)
    Over the past decade, data-intensive logics and practices have come to affect domains of contemporary life ranging from marketing and policy making to entertainment and education; at every turn, there is evidence of “datafication” or the conversion of qualitative aspects of life into quantified data. The datafication of health unfolds on a number of different scales and registers, including data-driven medical research and public health infrastructures, clinical health care, and self-care practices. For the purposes of this review, we focus mainly on the latter two domains, examining how scholars in anthropology, sociology, science and technology studies, and media and communication studies have begun to explore the datafication of clinical and self-care practices. We identify the dominant themes and questions, methodological approaches, and analytical resources of this emerging literature, parsing these under three headings: datafied power, living with data, and data–human mediations. We conclude by urging scholars to pay closer attention to how datafication is unfolding on the “other side” of various digital divides (e.g., financial, technological, geographic), to experiment with applied forms of research and data activism, and to probe links to areas of datafication that are not explicitly related to health.
  • Launonen, Lari Tapani (2018)
    “Religion is natural” has become a common thesis in Cognitive Science of Religion (CSR). The claim, however, is often ambiguous. This paper seeks to clarify and evaluate the naturalness of religion thesis that flows from CSR theories pointing to the optimal compatibility between recurrent religious concepts and the ordinary operations of the human mind. For the naturalness thesis to be scientifically valid, some criteria for naturalness are needed. Robert McCauley has suggested four typical marks for natural cognitive systems, but his account suffers from the inability to point to any causal operations in human development responsible for the naturalness of religion. Even if naturalness is a problematic concept, the science behind it may nevertheless carry interesting implications. First, since Christian theologians have traditionally viewed man as naturally religious, CSR offers new material for theological considerations. Second, it may also help us make predictions about the future of religion. Third, it has been argued that the naturalness thesis offers support for freedom of religion.
  • Fager, Henna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Uupumuksesta puhuminen on yleistynyt, mutta aiheeseen liittyy edelleen hiljaisia kohtia. Uupumisen yleisyys jää edelleen arvailujen varaan. Yleisyydestä ei ole tutkimusta ja lukuja on vaikea saada diagnoosien perusteella, sillä uupumus ei itsessään ole sairaus vaan ”terveydentilaan vaikuttava tekijä”, joka voi olla liitoksissa esimerkiksi masennukseen. Uupumuksesta puhuminen ja sen esittäminen tuottavat tietynlaista kuvaa uupumuksesta ja sen muotojen ilmenemisestä. Diagnostiikan kautta olisi mahdollista luoda legitiimi määritelmä uupumukselle, jolloin yhteiskunnallisesti todettaisiin uupumuksen olemassaolo. Arkikielessä ja mediassa muodostetaan tietynlaista narratiivia ja puhetapaa uupumuksesta. Puhetavoilla ja sanoilla luodaan suhtautumistapoja, hyväksyttäviä ilmaisumuotoja, ja niiden vakiintuminen määrittää, miten uupumuksesta puhutaan ja mitä siitä voi puhua. Kulttuurin asettamat määritelmät voivatkin muodostaa erilaiset mielenterveyden kokemukset hyvinkin raskaiksi. Uupumuksen kokemukset koetaan epäsovinnaisiksi ja yksilön epäonnistumisiksi. Haastateltavat kuvasivatkin sitä ihannetta, joiden mukaan kokivat toimivansa, sekä sitä, mikä tätä kuvaa tuottaa. Ihanneyksilön kuva ja toimintatavat opitaan mm. kasvatuksen, julkisen keskustelun ja erilaisten kuvien kautta. Tämä ei tapahdu pelkästään yksilön mielessä, vaan myös kollektiivisten merkityksien luomisessa ja toisintamisessa. Uupumuksen oireet ovat lomittaisia ja mystisiä. Kaikkia ei osata selittää tai liitetä alkuun uupumuksen oireiksi. Uupumus vaikuttaa näkökulmiin kehosta ja mielestä. Keho ja mieli onkin mahdollista nähdä monella eri tavalla ja tasolla kulttuurillisen kontekstin mukaan. Uupumuksen tuntemukset ovat pitkälti myös aistikokemuksia, ja erilaiset tavat hahmottaa maailma ja luokitella tuntemuksia vaikuttavat siihen, kuinka yksilö kokee ympäristönsä, kehonsa ja mielensä.
  • Rantanen, Ina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma tarkastelee vapaa-aikaan ja matkailuun liittyviä maisemia, niiden merkityksellisyyttä ja kokemuksellisuutta sosiaali- ja kulttuuriantropologisesta perspektiivistä pohjautuen erityisesti fenomenologiseen tieteenfilosofiaan. Tutkielmassa etsitään vastauksia kysymyksiin siitä, millaisia merkityksiä vapaa-ajalla ja matkailulla on, millä tavoin vapaa-aika ja matkailu ovat osa ihmisten elämää ja kokemuksia, sekä millaista monimerkityksellisyyttä maisemaan liittyy vapaa-ajan ja matkailun kontekstissa. Tutkielmassa tarkastellaan näitä teemoja vapaa-ajan asumisesta tunnetun Asikkalan kunnan kontekstissa. Tutkielman aineisto koostuu 13 haastattelusta, jotka sisältävät niin Asikkalan vakituisten asukkaiden kuin vapaa-ajan asukkaiden ja matkailijoidenkin haastatteluja. Aineistoon kuuluu myös havainnointipäiväkirja kenttätyöjaksolta (kesä-syksy 2020) sekä erilaisia kirjallisia aineistoja, kuten matkailuesitteitä, kunnan pöytäkirjoja sekä kaavoitusraportteja. Aineisto on analysoitu käyttäen hermeneuttisen kehän analyysitapaa. Tutkielma avaa erilaisia näkymiä vapaa-ajan ja matkailun laajalle kentälle. Se esittää, että matkailu ja maisema ovat tärkeitä kuntapoliittisia välineitä elinvoiman rakentamiseksi, mutta tavat rakentaa elinvoimaa eivät välttämättä huomioi ihmisten subjektiivisia kokemuksia maisemasta. Elinvoima näyttäytyy myös ihmiskeskeisenä konseptina, vaikka monilajinen maisema luo pohjan elinvoiman kasvattamiselle Asikkalassa. Toisaalta tutkielma näyttää, miten muuten elämä on nivoutunut ja miten sitä nivotaan osaksi vapaa-ajalle ja matkailulle tärkeitä maisemia Asikkalassa. Se kuvailee ihmisten kohtaamista maisemassa ja kokemuksellista vuorovaikutusta solmukohdissa ja poluilla. Maiseman ja tilan ei kuitenkaan tuskin koskaan voida sanoa olevan täysin harmonisia, vaan ne ovat täynnä monimerkityksellisyyttä, erilaisia identiteettejä ja ristiriitoja. Matkailu ja kauniit maisemat voivat kuntapoliittisessa kontekstissa merkitä markkinarakoa tai luoda vetovoimaa elinvoiman kasvattamiseksi. Maisemassa syntyvien kokemuksien tutkiminen on tärkeää moninaisuuden havaitsemiseksi. Kun maisemasta tai tilasta tehdään paikkaa, siihen liittyvä moninaisuus ja monilajisuus voidaan päätyä kieltämään tai jättämään huomiotta, argumentoidessa oman poliittisen näkökulman tai identiteetin puolesta. Erilaiset elämäntavat, -rytmit ja -linjat kohtaavat joka tapauksessa maisemassa vuorovaikuttaen, tiivistyen ja aiheuttaen ajoittain ristiriitoja.
  • Kuisma, Marjatta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee yleistä kunnallista kirjastoa julkisena paikkana. Se lähestyy aihetta tilan ja paikan antropologisesta tutkimustraditiosta käsin ja lainaa Setha Lown kulttuurin tilallistamisen kehikkoa, jossa paikat nähdään poliittisten prosessien tuloksena syntyneinä ja valtasuhteiden kyllästäminä, mutta samalla ihmisten symbolisen merkityksenannon kautta olemassa olevina sekä ihmisten kehollisesta toiminnasta erottamattomina. Tutkielma kysyy näitä kolmea kirjastopaikan ulottuvuutta tarkastelemalla, minkälaista julkista kulttuuria ja siihen liittyvää tasa-arvon käsitystä neuvotellaan ja tilallistetaan kirjastossa. Toisin kuin aikaisemmat kirjastoa julkisena paikkana tarkastelleet tutkimukset, tämä tutkielma ymmärtää julkisen tilan alueena, jossa toisilleen tuntemattomat ihmiset kohtaavat ja jossa näiden toisilleen tuntemattomien välistä yhteiselämää koskevat kulttuuriset arvot ja moraalikoodit tulevat ilmaistuksi – siis julkisena kulttuurina. Tutkielma ammentaa julkisen kulttuurin tarkastelussa pohjoismaisesta antropologiasta, joka on pitänyt tasa-arvon ymmärtämistä samanlaisuutena keskeisimpänä vuorovaikutusta ohjaavana kulttuurisena uskomuksena Pohjoismaissa, mutta myös haastanut tämän teorian liian yksinkertaistavana. Tämän tutkielman julkisen kulttuurin tarkastelussa keskitytään edellistä keskustelua seuraten siihen, millaiset tasa-arvokäsitykset ohjaavat julkista elämää ja vuorovaikutusta kirjastossa. Tutkielma on tapaustutkimus ja se keskittyy Espoon Matinkylässä sijaitsevan Ison Omenan kirjaston tilalliseen todellisuuteen. Aineisto on kerätty Ison Omenan kirjastossa vuonna 2019 yhteensä kolme kuukautta kestäneen etnografisen kenttätyön aikana. Kenttätyö piti sisällään osallistuvaa havainnointia kirjaston tiloissa, keskusteluja kirjaston asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa, seitsemän asiakashaastattelua, kolme kirjaston johdon haastattelua sekä sisutusarkkitehdin haastattelun. Tutkielma esittää dialogisen paikan tuottamisen näkökulma kautta, että kirjastopaikassa vallitsee kahtalaisuus sen välillä, että kirjasto on toisaalta asiakkaiden omalle luovuudelle ja omalle toimijuudelle avoin paikka ja toisaalta Michel Foucault’n tarkoittama panoptikon, jossa asiakkailta oletetaan tietynlaista käyttäytymistä ja tiettyjen sääntöjen sisäistämistä. Ensinnäkin kirjaston uudet tilakonseptit ja äänimaailman vapauttaminen pyrkivät siihen, että yhä erilaisemmat asiakkaat voisivat toimijoina valjastaa kirjaston osaksi omaa elämäänsä ja käyttää sitä vapaasti. Kirjasto liikkuu jatkuvasti asiakkaidensa tarpeiden perässä kokeillen ja reagoiden. Asiakkaat kokevat kirjaston moniäänisesti mitä erilaisempien yksilöllisten merkitystensä kautta. Tutkielmassa esitetään, että kirjastopaikan tuottamisessa kirjastoon tilallistuu henkilökunnan radikaalin avoimuuden ja toisaalta avoimuuden radikalismin kautta niin samanlaisuutta kuin erilaisuutta korostava tasa-arvokäsitys, joka vuoroin ottaa asiakkaat vastaan sokeina heidän identiteeteilleen sekä vuoroin huomaa heidän erityistarpeensa ja rakenteellisesta epätasa-arvosta johtuvat erilaiset madollisuutensa yhteiskunnassa. Toiseksi kirjaston etenkin ihmisten erilaisuutta korostava tasa-arvokäsitys, joka vaatii, että hyvin monenlaisten ihmisten pitää mahtua samaan aikaan kirjastoon, näyttäytyy kirjastossa institutionaalisena vallankäyttönä. Asiakkaat joutuvat altistumaan tälle vaatimukselle astuessaan kirjastoon, vaikka eri asiakasryhmät häiriintyvät toistensa läsnäolosta ja pyrkivät ajoittain neuvottelemaan kirjaston henkilökunnan kanssa kirjastoon tiukempaa kehollista kontrollia. Tutkielma esittää Pierre Bourdieun habitus-käsitteen ja Foucault’n vallan teorian kautta, että henkilökunnan vaatimus erilaisuuden mahtumisesta kirjastoon sisäistyy asiakkaiden kirjastomerkityksiin ja vaikuttaa siihen, kuinka he suhtautuvat sosiaalisiin toisiin kirjastossa. Asiakkaiden jaettuihin kirjastomielikuviin sisäistyy ajatus siitä, että sen sijaan, että kaikilla olisi oikeus tulla kirjastoon vain samalla tavalla lukemaan ja olemaan rauhassa, kaikilla toisistaan erilaisilla on oikeastaan oikeus löytää kirjastosta itselleen jotain. Tutkielma argumentoi, että vaatimalla erilaisuuden mahtumista kirjastoon, kirjasto opettaa sallivampaa suhtautumista myös niitä kohtaan, joiden kanssa itsellä ei ole muuta yhteistä kuin yhteinen samanaikainen tilallinen todellisuus – siis julkista kulttuuria ja tasa-arvon käsitettä, jonka mukaan myös sosiaalisilla toisilla on oikeus olla.