Browsing by Subject "Fransk filologi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 60
  • Turunen, Aino (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa on tavoitteena perehtyä kieltosanojen ja -ilmausten monipuoliseen käyttöön ranskankielisissä Titeuf-sarjakuvissa. Tarkastelun kohteena on erityisesti ne-partikkelin poisjättäminen eri tilanteissa niiden muodollisuuden mukaan. Lisäksi tutkitaan miten aikuisten ja lasten kielenkäyttö poikkeaa toisistaan. Teoriataustana käytetään erityisesti ranskan puhekieleen ja kieltoihin keskittyvää kirjallisuutta. Aineistona käytetään kahta vuosina 1992 ja 2008 ilmestynyttä Zepin (Philippe Chappuis) Titeuf-albumia. Sarjakuvissa esiintyvät kiellot luokitellaan ryhmiin niiden tyypin mukaan: väitelauseet, kysymyslauseet, käskylauseet, non-adverbi ja muut tapaukset. Ne-partikkelin poistoa tarkastellaan erikseen. Aineistosta saatuja tuloksia vertaillaan, jotta nähdään vaikuttaako puhujan ikä tai sukupuoli tapaan muodostaa kieltoja. Tutkielmassa tarkastellaan myös onko albumeissa käytetty kieli muuttunut kahdenkymmenen vuoden aikana. Tutkielman tulokset osoittavat, että ne-partikkelin poisjättäminen on erittäin yleistä Titeuf-sarjakuvissa kaikkien kieltosanojen kanssa eri lausetyypeissä. Partikkelia käytetään pääasiassa vain muodollisissa tilanteissa esimerkiksi silloin, kun kyseessä on lasten opettaminen. Non-adverbi on aineistossa tärkeä osa puhujien keskustelua, koska sillä voidaan esittää vastaus, kieltää edellinen lausahdus tai ilmaista tunteita huudahduksissa. Vaikeasti luokiteltavat kiellot ovat useimmiten vertauksia ja elliptisiä ilmaisuja. Aikuisten ja lasten tapa käyttää kieltoilmauksia on aineistossa erilaista. Aikuiset käyttävät useammin ne-partikkelia kuin lapset. Lapset puolestaan korvaavat pas-kieltosanan usein sen tuttavallisella ja lapsenkielisellä muodolla, pô:lla. Sukupuolella ei Titeuf-sarjakuvissa ole vaikutusta kielenkäyttöön, sillä miehet ja naiset sekä pojat ja tytöt puhuvat samalla tavalla. Albumeiden julkaisuajankohtien välissä sarjakuvien kieltolauseet eivät ole muuttuneet merkittävästi, vaan ne muistuttavat hyvin paljon toisiaan. Ainoana erona voidaan mainita se, että pô-sanaa käytetään huomattavasti useammin tuoreemmassa albumissa.
  • Larjava, Saija (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielma käsittelee kertojaa ja henkilöhahmojen esittelyä Victor Hugon teoksessa Kurjat (1862). Kyseinen teos on valittu aineistoksi, koska se sisältää erittäin laajan ja monipuolisen henkilögallerian. Tutkielman tavoitteena on tutkia kertojan roolia teoksessa ja selvittää, minkälaisia keinoja tämä käyttää esitellessään henkilöhahmoja. Tutkielman teoriaosassa esitellään Gérard Genetten (1972) kertojaa käsittelevää teoriaa. Teoriaa havainnollistetaan Kurjista lainatuilla esimerkeillä, ja luvussa pohditaan samalla kertojan roolia aineistossa. Kurjien kertoja näyttäytyy esimerkkien valossa kaikkitietävänä kertojana, joka kuitenkin tarpeen vaatiessa vaihtaa näkökulmaa tai esittää tietämätöntä. Henkilöhahmoja ja kuvailua koskevaa teoriaa esitellään myös lyhyesti. Tutkimuksen kannalta olennainen on A.J. Greimasin (1966) teoria aktanteista, jonka mukaan kaikki henkilöhahmot ovat joko subjekteja, objekteja, lähettäjiä, vastaanottajia, auttajia tai vastustajia. Keskeinen on myös Pierre Fontanierin (1821) esittämä klassinen luokittelu erilaisisiin kuvailutyyppeihin. Analyysissa käydään läpi henkilöesittelyt henkilöhahmo kerrallaan. Jokaista keskeistä henkilöhahmoa käsitellään omassa luvussaan (Herra Myriel, Jean Valjean, Fantine ja Cosette, Marius, Thénardierit, Javert, Éponine ja Gavroche), ja lisäksi esitellään omissa luvuissaan henkilöryhmät (ABC:n ystävät ja Patron-Minette) ja joitakin sivumennen mainittuja henkilöhahmoja. Lopussa esitellään tulokset ilmiöittäin. Kertoja käyttää runsaasti erilaisia keinoja esitellessään henkilöhahmoja. Usein esitellessään uuden henkilöhahmon kertoja vaihtaa näkökulmaa: hän ottaa ensin etäisyyttä ja lähestyy sitten uutta henkilöhahmoa vähitellen. Kurjissa tietyt henkilöhahmot esitellään useaan kertaan uudestaan uusilla nimillä, aivan kuin kyseessä olisi joka kerta tuntematon henkilö (esim. Jean Valjean, Herra Madeleine, Ultime Fauchelevent). Keskeisten, subjektina toimivien henkilöiden (Jean Valjean ja Marius) esittelyt ovat paremmin alustettuja, ja niitä edeltää kyseisten henkilöhahmojen lähettäjien esittely (Herra Myriel, Herra Gillenormand). Tiettyjen henkilöhahmojen esittelyt voivat siis olla osa toisten hahmojen esittelyjä, ja esittelyt voivat näin muodostaa ketjuja. Henkilöhahmon esittely voi toimia myös osana jonkun ihmisryhmän tai aikakauden kuvailua. Tällöin henkilöhahmot toimivat tietyn ihmisryhmän edustajina. Uuden henkilöhahmon esittelyä seuraa tyypillisesti analeptinen kuvailu eli siirtymä ajassa taaksepäin. Näissä tapauksissa kertoja kuvailee mitä henkilöhahmolle on tapahtunut ennen nykyhetkeä. Henkilöhahmojen kuvailuissa on huomattavissa eroja subjektina ja objektina toimivien hahmojen välillä. Subjektien kuvailuissa keskitytään enemmän henkilöhahmojen henkisiin ominaisuuksiin, kun taas objektien kuvailussa ulkonäkö on keskeisemmällä sijalla. Kurjissa subjektit ovat tyypillisesti miehiä ja objektit naisia. Toisinaan kertoja leikittelee erilaisilla kuvailutyypeillä. Kuvatessaan ihmisen ulkonäköä hän saattaa käyttää sanastoa, joka olisi sopivampi luontokuvauksiin (esim. Javert). Tietyt ohimennen mainitut henkilöhahmot, erityisesti historialliset hahmot (Napoléon), jäävät kokonaan ilman esittelyä. Tämä ratkaisu tuo todellisuudentuntua, sillä lukijan oletetaan tietävän kenestä on kyse. Tutkimus osoittaa, että henkilöhahmojen esittelyjen tutkiminen voi auttaa ymmärtämään kyseisten henkilöiden roolia tarinassa. Tarkastelutapa tuo muutenkin mielenkiintoisia näkökulmia kaunokirjallisen teoksen analyysiin.
  • Musah, Heli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee Afrikan ja Euroopan representaatiota senegalilaistaustaisen ranskalaisen nykykirjailijan Fatou Diomen romaanissa Le Ventre de l’Atlantique (2003). Työ lähestyy representaatiota positiivisuuden ja negatiivisuuden näkökulmasta ja tutkii erilaisten sanastollisten ja syntaktisten menetelmien, toisin sanoen erilaisten ilmaisujen, merkitystä ja roolia Afrikan ja Euroopan representaation rakentumisessa huomioiden myös ilmaisujen tuottajan mahdollisen vaikutuksen ilmaisun merkityksen muodostumiseen. Työ lähtee liikkeelle oletuksesta, että Afrikan representaatio on negatiivinen ja Euroopan representaatio on positiivinen. Työssä tutustutaan länsimaisen median ja kirjallisuuden tarjoamaan Afrikan ja afrikkalaisten representaatioon ja sivutaan myös muiden länsimaisten yhteiskuntien vähemmistöryhmien, kuten aasialaisten ja arabien, representaatiota. Tutkielman teoreettisena taustana toimivat eri tieteenalojen tulkinnat representaation käsitteestä. Työ perehtyy sosiaalipsykologian, kulttuurientutkimuksen, postkolonialistisen tutkimuksen ja sosiolingvistiikan sekä kirjallisuuden tutkimuksen tapaan ymmärtää, tulkita ja tutkia representaatiota. Tutkielman pohjana hyödynnetään käsitystä, jonka mukaan eri kielet ovat merkkijärjestelmiä, joiden avulla ympäröivää maailmaa representoidaan kollektiivisesti, toisin sanoen esineiden ja asioiden merkitykset muodostuvat ihmisten välisen kanssakäymisen tuotoksena. Tutkielma huomioi myös kunkin tulkitsijan kulttuurisen taustan ja tavan hahmottaa ympäröivää maailmaa kielen avulla luotujen representaatioiden tulkitsemisessa ja ymmärtämisessä. Tutkielmassa käy ilmi, että romaanissa Afrikkaan ja Eurooppaan viitataan ja niitä kuvaillaan muun muassa erilaisten erisnimien, deiktisten ilmaisujen, metaforien ja adjektiivien avulla. Näiden ilmaisujen tarkempi tutkiminen vahvistaa oikeaksi oletuksen Afrikan negatiivisesta ja Euroopan positiivisesta representaatiosta. Afrikkaa kuvataan ennen kaikkea fyysisesti kaukaisena vankilan tapaisena paikkana, josta on lähes mahdoton päästä pois, ja joka on kehittymätön, puutteen ja riittämättömyyden merkitsemä sekä kykenemätön menestymään omin meriitein. Ilmaisuissa tulee esille myös Afrikan vahva suhde luontoon. Eurooppaa puolestaan kuvataan ”meidän valkoisten” paratiisiin verrattavissa olevana valoisana, taloudellisesti vahvana ja yltäkylläisyydestä nauttivana maanosana, joka on yhtä lailla kaukana. Ilmaisujen tuottajan vaikutusta ilmaisujen merkityksien muodostumiseen tutkittaessa käy kuitenkin ilmi, että Eurooppa ei välttämättä aina ansaitse kaikkea siihen kohdistuvaa ihailua. Merkittävimpänä ilmaisujen luomana kuvauksena voidaan pitää Afrikan ja Euroopan välistä pitkää välimatkaa, joka ilmenee useissa deiktisissä ilmaisuissa ja metaforissa. Afrikan kuvauksessa voidaan myös havaita lähes jatkuva Euroopan vaikutus ja kuvailu on ikään kuin näiden kahden maanosan välistä vertailua.
  • Gullsten, Anna Helena (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan yhtä ranskankielistä Youtube-videon keskustelua aiheesta grossofobia, joka tarkoittaa lihavien ihmisten syrjintää. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten lihavat ihmiset representoidaan ja millaisia asenteita internetin, tässä Youtuben, käyttäjillä on lihavia ihmisiä kohtaan sekä minkälaista argumentaatiota he käyttävät kommenteissaan aiheesta. Tarkoituksena on myös havainnollistaa keskustelun kommenttien avulla, millä tavoin lihavien ihmisten syrjintä näkyy jokapäiväisessä elämässä ja millaiset asenteet dominoivat valtavirtaa. Tutkielman teoreettisena lähtötaustana on kriittinen diskurssinanalyysi, joka huomioi ideologian ja vallan käsitteet diskurssissa sekä retorinen diskurssinanalyysi ja representaation ja stereotypian teoriat. Tutkimuksen aiheen vuoksi grossofobian ja lihavuustutkimuksen (Fat Studies) käsitteitä avataan lyhyesti tutkimuksen alussa, jotta lukijoilla olisi parempi käsitys tutkimusalueen merkityksestä, kontekstista ja laajuudesta. Tutkimusaineistona on Youtube-keskustelu, joka käsittää 886 kommenttia melkein 400 eri käyttäjältä, minkä takia aineisto on jätetty yhteen keskusteluun. Tutkimuksessa analysoidaan sanastoa, joka kuvaa lihavia ihmisiä tai lihavuutta, sekä argumentaatiota, niin teeman kuin sen retoristen työkalujen puitteissa. Sanaston analyysin avulla nähdään muun muassa, millainen ideologia piilee tietyn lihavaa ihmistä tai lihavuutta ilmaisevan sanan tai ilmaisun takana. Argumentaation teeman ideana on hahmottaa, mitkä puheenaiheet liittyvät vahvasti keskusteluun lihavista ihmisistä puhuttaessa. Argumentaation retoristen työkalujen analyysi näyttää, millä tavoin Youtuben käyttäjät yrittävät vakuuttaa kanssakäyttäjät omista mielipiteistään. Näiden analyysien kautta nähdään myös, miten stereotypiat ja ennakkoluulot vaikuttavat asenteisiin, odotuksiin ja tiettyyn käytökseen, kuten aggressiiviseen ilmaisuun. Analyysissä tutkitaan hieman myös erilaisia kielellisiä menetelmiä, jotka ylläpitävät tai hajottavat diskursiivista valtaa ja jotka tuottavat polaarista me–he -jaottelua. Tutkielma on mittakaavaltaan pieni ja rajoitettu, jolloin tuloksia ei voida pitää kattavina tai täysin luotettavina. Tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että tulokset korreloivat muiden lihavuustutkimusten tulosten kanssa. Tämä tutkielma antaa osviittaa tavallisen kansan näkemyksistä ja asenteista lihavia ihmisiä kohtaan ja millä tavoin heihin kohdistuva syrjintä esiintyy kielellisesti sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että lihavuuskeskustelussa vallitsee lääketieteestä tuleva diskurssi, joka määrää, millä tavoin lihavuutta ja lihavia ihmisiä katsotaan ja määritellään. Tämä diskurssi leimaa lihavuuden sairaudeksi ja lihavat ihmiset sairaiksi ja samalla määrittää lihavien ihmisten fyysisen ja psykologisen todellisuuden. Lihavien ihmisten fyysinen puoli rajoitetaan lääketieteelliseen tietoon (ylipainoinen, sairas, normaalista poikkeava) ja psykologinen puoli nähdään vähäpätöisempänä, sillä heidän moraali on oletettavasti heikompi eikä heillä ole itsekuria, tahtoa tai luonnetta. Tästä diskurssista ovat muun muassa syntyneet negatiiviset stereotypiat ja ennakkoluulot, jotka nyt hallitsevat yleistä mielipidettä. Tulokset antavat pientä suuntausta siihen, että diskurssia kyseenalaistetaan, sillä aineistossa on myös käyttäjiä, jotka puolustavat lihavien ihmisten oikeuksia ja haastavat nykyisiä stereotypioita ja ennakkoluuloja heistä. Jatkotutkimusta ajatellen olisi mielenkiintoista tutkia laajemmassa mittakaavassa väestön asenteita lihavia ihmisiä kohtaan, samalla tavoin kuin rasistisia asenteita on tutkittu. Empiiristen, kattavien tutkimusten lisääntyminen aiheesta Ranskassa auttaisivat hahmottamaan ongelman laajuuden sekä kyseenalaistamaan ja muuttamaan vallitseva pejoratiivinen diskurssi lihavista ihmisistä.
  • Kunnas, Laura (Helsingin yliopisto, 2017)
    Työn tavoitteena on kuvailla ja analysoida intialaisen kirjailijan Qurrantulain Hyderin (1927-2007) novellien puhuttelumuotojen käännöksiä urdusta ranskaksi. Tutkimustyö nojautuu vertailevaan kielitieteeseen. Tutkimuksen materiaali on koottu kolmesta Hyderin novellista: Yād kī ek dhanak jale; Ḍālan vālā ja Patjhar kī āvāz (1967) sekä niiden ranskankielisistä käännöksistä: L'Arc-en-ciel des souvenirs; Dalanwala, mémoires d'une enfance indienne ja Le bruissement des feuilles d'automne (2012). Näistä teoksista on poimittu pronominaaliset, verbaaliset ja nominaaliset puhuttelumuodot ja niiden esiintymät on koottu taulukoihin. Puhuttelumuotojen käyttöä tarkastellessa tukeudutaan urdun ja ranskan kielen sosiolingvistisiin tutkimuksiin ja niiden käännöksiä analysoidessa nojaudutaan käännöstutkimukseen. Urdun ja ranskan puhuttelumuotojen rakenteet eivät vastaa toisiaan. Urdussa on kolme pronominaalista puhuttelumuotoa, kun taas ranskassa niitä on kaksi. Tutkimuksessa päädytään tulokseen, että sekä urdun āp- (87,5%) että tum-pronominit (98,6%) on useimmiten käännetty vous ranskaksi, kun taas tū on käännetty tu (84,6%). Vaikka urdun tum vaatii monikon, sen käyttö vastaa ranskankielen yksikköpronominin käyttöä. Analyysissä todetaan, että urdun pronominien kohteliaisuusvivahteet ovat mahdottomia kääntää. Toinen ero kielten välillä on, että verbaalisia puhuttelumuotoja esiintyy ranskassa vain imperatiivissa, kun taas urdussa niitä voi käyttää muissakin tapaluokissa. Niinpä useat urdun verbaaliset puhuttelumuodot on täytynyt käännöksessä muuttaa pronominaalisiksi puhuttelumuodoiksi. Nominaaliset puhuttelumuodot on luokiteltu tutkimuksessa viiteen eri kategoriaan: sukulaisuussuhdetta ilmaisevat termit (40% esiintymisistä alkuperäistekstissä), tittelit (30,6%) nimet (21,2%), positiiviset affektiiviset termit (4,7%) ja negatiiviset affektiiviset termit (3,5%). Näistä suurin osa on käännetty ranskaksi. Joihinkin termeihin on lisätty nimiä käännöksessä. Kaikki emotionaaliset termit on käännetty mahdollisimman kirjaimellisesti. Tarkempi analyysi vahvistaa, että puhuttelumuodon kirjaimellinen ja sosiaalinen merkitys ei aina ole sama. Niissä tapauksissa, joissa kirjaimellista merkitystä ei ole käännetty, sosiaalinen merkitys on kuitenkin säilytetty. Tutkimuksessa todetaan, että novelleissa L'Arc-en-ciel des souvenirs ja Dalanwala kääntäjä on käyttänyt lähdetekstin strategiaa enemmän kuin kohdetekstin strategiaa. Jean-René Ladmiralin (1986) lähdetekstin strategiassa kääntäjä pysyy uskollisena alkuperäiselle tekstille ja kääntää tekstin kirjaimellisesti. Kohdetekstin strategiassa kääntäjä puolestaan muokkaa tekstiä vastaamaan kohdekielen rakenteita, jotta lukija ymmärtäisi tekstin paremmin. Le bruissement des feuilles d'automne ei sisällä tarpeeksi esiintymiä, jotta siinä käytetystä käännösstrategiasta voisi tehdä johtopäätöksiä.
  • Häkkinen, Mariel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tavoitteet ja teoriatausta. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää, minkälainen yhteys Escalier 1 -nimisen ranskan oppikirjan suullisilla harjoituksilla on tosielämän kommunikaatiotilanteiden kanssa. Teoriaperustan ja taustan tutkimukselle muodostavat erityisesti viestinnällisen kieltenopetukset periaatteet ja niihin olennaisesti kuuluva autenttisuuden käsite, eurooppalaisen viitekehyksen kielitaitokuvaus (CEFR) sekä uusin lukion opetussuunnitelma (LOPS 2015). Tutkimuksen tavoitteena on luoda Escalier 1 -oppikirjan suullisille harjoituksille kategorisointi ja sen pohjalta analysoida syntyneiden tehtävätyyppien yhteyttä kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden perusperiaatteisiin. Lisäksi olennaista on kysyä oppilaiden mielipiteitä eri tehtävätyyppien hyödyllisyydestä. Aineisto ja menetelmät. Tutkittavana aineistona toimii ranskan kielen oppikirja Escalier 1, joka kattaa lyhyen ranskan lukion kaksi ensimmäistä kurssia. Tutkimusmenetelmät ovat sekä kvantitatiivisia että kvalitatiivisia. Suullisten tehtävien prosenttiosuuden laskeminen kaikista kirjan tehtävistä sekä kuusiosaisen kategorisoinnin luominen toimivat pohjana koko tutkimukselle. Aineiston varsinainen analyysi koostuu sisällön tulkinnasta, jonka tarkoituksena on pohtia kunkin tehtäväkategorian yhteyttä teoriaosuudessa esitettyihin kommunikatiivisuuden ja autenttisuuden määritelmiin. Lisäksi tutkimuksessa suoritettiin kysely, joka toteutettiin 22 lukiolaisen kanssa heidän tehtyään kolme eri kategorioihin kuuluvaa suullista harjoitusta. Tulokset ja johtopäätökset. Tutkimus osoittaa, että noin 14 % tutkittavan oppikirjan harjoituksista on suullisia. Tehtävien luokittelun jälkeen voidaan todeta, että erilaiset pieniä askareita simuloivat tehtävät sekä vapaata kerrontaa kuvista tai vihjeistä edellyttävät harjoitukset vastaavat parhaiten viestinnällisen kieltenopetuksen periaatteisiin. Kaikista toistavimpia ja sitä myöten vähiten kommunikatiivisia ja autenttisia ovat mekaaniset tehtävät, joiden tarkoituksena on pareittain muodostaa kysymyksiä tai väitelauseita tarkoin annetun mallin mukaisesti ilman mahdollisuutta kokonaisen keskustelun luomiselle. Oppilaat ovat pääosin samaa mieltä ja korostavat vastauksissaan tarvetta monipuoliselle ranskan opetukselle. Vaikka sanaston ja kieliopin hallintaa pidetään tärkeänä, oppilaat pitävät erityisesti tehtävistä, joissa he saavat itse olla aktiivisia ja vaikuttaa keskustelun kulkuun. On selvää, että suullisen harjoittelun merkitystä ei voida liikaa korostaa. Mikäli halutaan pyrkiä viestinnällisen kieltenopetuksen ja autenttisuuden esittämiin tavoitteisiin, on oppikirjojen sisältöjä ehdottomasti monipuolistettava tuomalla koulumaailma ja sen ulkopuolinen elämä entistä lähemmäksi toisiaan. Ranskan opiskelu tulisikin nähdä holistisena kokonaisuutena, jonka päätavoitteena on antaa oppilaalle eväitä käyttää kohdekieltä vaihtelevissa konteksteissa ja monipuolisissa kommunikaatiotilanteissa.
  • Hirvonen, Viivi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielma käsittelee ranskalaisen journalistisen diskurssin erityispiirteitä Euroopan siirtolaiskriisiin liittyvien päivälehti Le Figaron uutisten sekä pääkirjoitusten pohjalta vuoden 2015 huhtikuun ja elokuun välisellä ajalla. Työ on diskursiivinen analyysi termien siirtolainen, pakolainen ja turvapaikanhakija käytöstä sekä näiden esittämisestä journalistisessa diskurssissa. Työssä paneudutaan erityisesti siihen, millä erilaisissa nimityksillä siirtolaiskriisiin liittyviä henkilöitä kutsutaan ja miten heidät esitetään lehdistössä. Näillä kaikilla kolmella termillä on virallinen määritelmä, joka vaikuttaa siihen minkälaisiin tilanteisiin kukin soveltuu. Tässä työssä lähdemme liikkeelle oletuksesta, että Le Figarossa näitä termejä käytetään vaihdellen ja jopa virheellisesti suhteessa niiden alkuperäiseen merkityssisältöön. Tutkielma pohjautuu joukkoon aikaisempia tutkimuksia, joissa on tarkasteltu mediadiskurssin suhtautumista maahanmuuttoon sekä vähemmistöihin ja osoitettu, että erityisesti ulkomaalaisiin liittyvien nimitysten merkityssisältö muuttuu ajan myötä eikä heidän esittämisensä medioissa ole täysin objektiivista. Työssä sovelletaan sosiaalista konstruktivismia sekä käsitystä kielen ja todellisuuden kaksisuuntaisesta luonteesta.Lehdistön käyttämä kieli ei vain heijasta todellisuutta vaan representoi ja rakentaa sitä, mutta myös muuttuva todellisuus edellyttää uusia tapoja kielellistää sitä. Työn teoreettisena ja metodologisena perustana toimii M.A.K Hallidayn idea kielen funktionaalisuudesta ja transitiivisuudesta sekä tästä ideasta inspiraatiota saanut Norman Fairclough ja hänen muokkaamansa tekstuaalisesti orientoitunut analyysimalli. Fairclough’n diskurssiteorian mukaan kielenkäytöllä toteutetaan kielen tekstuaalista, ideationaalista sekä interpersoonallista funktiota. Transitiivisuudella tarkoitetaan, että kaikki asiat voidaan ilmaista loputtomilla erilaisilla tavoilla ja jokainen tekstitasolla tehty valinta on vain yksi mahdollinen. Tähän liittyy lisäksi käsitys siitä, että mikään kielellinen valinta ei ole sattumanvarainen vaan jopa ideologisesti motivoitunut. Tutkielmassa käy ilmi, että nämä kolme tutkittua termiä ovat Le Figarossa siirtolaiskriisiin liittyvässä uutisoinnissa yleisimmin käytetyt termit. Niiden käyttö ei kuitenkaan ole yksiselitteistä eikä mutkatonta. Analyysi paljastaa myös, että termien merkitys on altis muutokselle ja lehdistössä luodaan uusia termejä. Näiden kolmen termin lisäksi lehdistö hyödyntää myös muita nimeämiskeinoja, jotka osaltaan vaikuttavat siihen minkälaisina nämä henkilöt esitetään. Kaiken kaikkiaan tässä työssä nähdään kuinka Le Figaron journalistinen diskurssi toistaa aikaisemmissa tutkimuksissa todettuja tapoja representoida ulkomaalaisia, mutta osoittaa myös joitakin uusia tunnuspiirteitä. Siirtolaiskriisistä ja siihen liittyvistä ihmisistä piirtyy negatiivinen kuva, jossa kriisi on taakka, valtaosa liikkeellä olevista ihmisistä on ”onnenonkijoita” ja Eurooppa on kriisin vastuunkantaja sekä paratiisi, johon ihmiset Välimeren takaa haluavat päästä paremman elämän toivossa.
  • Manner, Tommi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielma käsittelee ranskan oppimista vieraana kielenä. Tavoitteena on tutkia, sopiiko Bartningin ja Schlyterin ruotsinkielisillä oppijoilla kehittämä asteikko kuvailemaan suomalaisten oppijoiden ranskan kielen tasoa, millä tasolla suomalaiset lukiolaiset ovat ja vastaavatko oppijoiden suulliset ja kirjalliset taidot toisiaan. Tutkielman teoriapohja on yllä mainittu Bartningin ja Schlyterin tekemä kooste aiemmasta tutkimuksesta ja tämän pohjalta ehdottama asteikko ruotsinkielisten ranskanoppijoiden kieliopin kehitykselle suullisessa tuotoksessa. Tässä työssä tarkastellaan neljää alkuperäisessä tutkimuksessa esitetyistä kieliopin osa-alueista: verbien finiittisyyttä ja persoonakongruenssia sekä substantiivien sukua ja adjektiivien sukukongruenssia. Aineistoon kuuluu kirjallinen ja suullinen osa. Kirjallisena osana on käytetty ranskan kielen ylioppilaskoekirjoitelmia keväiltä 2012 ja 2013, kymmenen kirjoitelmaa kummaltakin vuodelta. Suullinen osa on lukion toisen vuoden opiskelijoiden tuottamaa puhetta, jossa he kertovat näkemässään kuvasarjassa esitetyn tarinan ranskaksi. Bartningin ja Schlyterin ehdottamat piirteet ovat läsnä myös tämän tutkimuksen aineistossa, joten mallin voi olettaa soveltuvan myös suomenkielisten oppijoiden tuotoksen kuvaamiseen. Verbien osalta finiittisyyden hallinta on kuitenkin hieman korkeammalla tasolla kuin kongruenssin; nominien osalta adjektiivien kongruenssi vaikuttaisi olevan hienoisesti paremmin hallussa kuin substantiivien suku. Tutkimushenkilöt sijoittuivat kuusiportaisen mallin tasoille kolme ja neljä, joskin kirjallisten tuotosten taso on kaikilla tutkituilla kieliopin osa-alueilla noin portaan verran suullisten tuotosten tasoa korkeampi. Tulosten perusteella voi sanoa, että äidinkieli saattaa vaikuttaa eri ilmiöiden kehityksen vauhtiin, mikä selittäisi erot alkuperäiseen malliin. Kirjallisen suorituksen paremmat tulokset taas voivat johtua siitä, että suullisessa tuotoksessa oppija ei ehdi omistaa muotoseikoille niin paljon kognitiivisia resursseja kuin kirjallisessa tuotoksessa: aikapaine siis heikentäisi suoritusta kieliopin osalta.
  • Schaffter, Juha-Vike (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani aihe on ment-päätteiset adverbit muinaisranskassa ja nykyranskassa. Tutkimusaineistonani on Petrus Abelarduksen (ranskalaisittain Pierre Abélard) latinankielinen teos Calamitatum mearum ja sen kaksi ranskankielistä versiota; molemmat tunnetaan nimellä Histoire de mes malheurs. Toinen niistä on Jean de Meunin muinasranskaksi, toinen Yves Ferroul’n nykyranskaksi laatima käännös. Ranska on muiden romaanisten kielten tapaan kehittynyt Rooman valtakunnan alueella puhutusta latinasta, ns. vulgääri- eli kansanlatinasta. Omaksi kielekseen muinaisranskan voi katsoa eriytyneen viimeistään 800-luvulla. Muinaisranskan aika kesti 1300-luvun puoliväliin. Ment-pääte oli alkujaan mente, yksikön ablatiivi latinan substantiivista mens. Tässä yhteydessä sanan mente voi suomentaa: ′mielellä′ tai ′aikomuksella′. Jo klassisessa latinassa sen avulla muodostettiin adverbiaalisia ilmauksia, ei kuitenkaan varsinaisia adverbeja, sillä sitä käytettiin ainoastaan erillisenä substantiivina. Muinaisranskassa se oli jo vakiintunut adverbin päätteeksi eikä se esiintynyt enää itsenäisenä sanana. Nykyranskassa se on adverbin ainoa produktiivinen pääte. Sen avulla muodostetaan adverbeja pääasiassa adjektiiveista, mutta vähäisessä määrin myös muihin sanaluokkiin kuuluvista sanoista. Historia calamitatum on Abelarduksen 1100-luvulla kirjeen muotoon kirjoittama autobiografia. Hän kuvaa siinä monivaiheisen elämänsä värikkäät tapahtumat ja suhteensa puolisoonsa Heloisaan. Jean de Meun käänsi teoksen seuraavalla vuosisadalla. Yves Ferroul julkaisi oman käännöksensä 1900-luvun lopussa. Molemmat käännökset noudattavat verraten tarkasti latinankielisen tekstiä mallia. Tutkielman empiirisessä osassa käsittelen molempien käännösten ment-päätteiset adverbit. Kaikki Jean de Meunin käyttämät adverbit esittelen yksityiskohtaisesti ja vertaan niitä sekä alkutekstissä että nykykielisessä käännöksessä esiintyviin, niitä vastaaviin adverbeihin tai muihin ilmaisuihin. Yves Ferroun käyttämät adverbit esittelen ryhmitellen ja suppeammin, sillä ne ovat ranskan kielen taitoiselle lukijalle ennestään tuttuja. Ferroul’n käännös sisältää merkittävästi enemmän erilaisia ment-päätteisiä adverbeja, mikä vastaa ennakko-odotuksiani. Monet niistä ovat sellaisia, jotka eivät kuuluneet keskiajan ranskan sanastoon. Se lieneekin tärkein erilaisten adverbien määrään vaikuttava tekijä tutkimusaineistossani. Sen sijaan kyseisten adverbien kokonaismäärä on Jean de Meunin käännöksessä jonkin verran suurempi. Se sisältää puolestaan joukon sellaisia adverbeja, joita ei nykyranskassa esiinny, tai jotka ovat käyneet harvinaisiksi. Osa taas on sellaisia, joiden merkitys on oleellisesti muuttunut. Tutkielma osoittaa ment-päätteen jatkuvan elinvoiman adverbien muodostuksessa. Aiheen tarkempi tutkimus edellyttäisi suurempaa tutkimusaineistoa. Tutkimani kolme teosta vastannevat kuitenkin toisiaan riittävän hyvin ja lienevät tarpeeksi laajat antaakseen hyvän käsityksen kolmesta käsitellystä kielimuodosta ja tutkittavista ment- päätteisistä adverbeista ranskan kielen kahdessa, ajallisesti toisistaan varsin etäisessä muodossa.
  • Lindbäck, Sofia (Helsingfors universitet, 2016)
    Kahtena viime vuosikymmenenä populismin suosio on kasvanut suurimmassa osassa Länsi-Euroopan maista. Yksi populismin perusajatuksista on nationalismi, johon liittyy usein Euroopan unionin vastaisuus. Tässä tutkimuksessa vertaillaan Perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin ja Front Nationalin puheenjohtajan Marine Le Penin Euroopan unionin vastaisia argumentteja. Korpukseen on valittu vuodelta 2011 Soinin blogikirjoitukset ja Le Penin puheet, joissa on mainittu Euroopan unioni. Tutkimuskysymyksenä on, käyttävätkö Le Pen ja Soini samankaltaisia argumentointikeinoja. Jos eivät, mitkä ovat eroavaisuudet? Hypoteesina on, että molemmat käyttävät suurimmaksi osaksi populisteille tyypillisiä argumentteja, mutta että argumenttistrategioissa on myös jonkin verran maa- ja kulttuurikohtaisia eroja. Tutkimusmenetelmä on pääasiassa kvalitatiivinen mutta paikoin myös kvantitatiivinen. Tutkimuksessa käytetään pääasiassa Ruth Amossyn (2010) argumenttiluokitusta, johon kuuluvat syllogismi, epätäydellinen syllogismi (enthymème) ja analogialla todistaminen. Lisäksi hyödynnetään Martin Reisiglin ja Ruth Wodakin (2001) diskurssistrategioita koskevaa teoriaa, eli nominaatiostrategiaa, predikatiivistrategiaa, argumenttistrategiaa ja tehostavaa (intensification) tai vähättelevää (mitigation) strategiaa. Tutkimuksessa selviää, että vaikka Soinin ja Le Penin teksti- ja puhetyylit on hyvin erilaisia, käyttävät he silti melko paljon samanlaisia argumentointityylejä. Soinin kirjoitustyyli on värikästä: hän käyttää lyhyitä lauseita, tekee kriittisiä huomioita muista poliitikoista, mutta ei perustele argumenttejaan kovin kattavasti. Le Penin puheista löytyy myös paljon nykytilanteen kritiikkiä, mutta hän esittää vastaehdotuksensa hyvin perusteellisesti antaen konkreettisia parannussuunnitelmia. Tarkasteltujen poliitikkojen retoriikassa on paljon yhteistä. Molemmat käyttävät samankaltaisia metaforia puhuessaan Euroopan unionista, esimerkiksi verraten Euroopan unionia tautiin tai politiikkaa peliin. Molemmat siteeraavat Churchillia perustellessaan EU-vastaista näkemystään. Kummankin tekstistä löytyy hyperbolia, kun he liioittelevat oman maansa uhrautumista Euroopan unionissa tai kertovat oman puolueensa kohtelusta saadakseen kuulijan huomion ja sympatian puolelleen. Kulttuurisia eroja on myös jonkin verran. Soini vertaa toistuvasti Euroopan unionia Neuvostoliittoon: hänen mielestään molemmat ovat tuhoon tuomittuja. Soini myös siteeraa lehtiä useammin, kun taas Le Pen siteeraa enemmän asiantuntijoita. Euroopan unioniin kohdistuva kritiikki on Soinin artikkeleissa suuremmassa roolissa, EU nähdään ongelmien pääsyynä. Le Pen taas keskittyy enemmän Ranskan tilanteeseen ja keinoihin joilla taloustilanne tulisi valtiotasolla korjata. Euroopan unioni nähdään hänen puheissaan vain yhtenä monista ongelmista.
  • Chireux, Alexandre (Helsingfors universitet, 2017)
    Le but de ce travail est d’observer si les enseignants de français natifs peuvent exercer une influence positive dans l’acquisition du français comme langue étrangère. Nous avons choisi de cibler les élèves préparant l’épreuve de langue française du baccalauréat dans trois différents établissements finlandais de Helsinki et de sa région. Plus spécifiquement, notre recherche s’intéresse aux cas des connecteurs. Notre corpus est composé de 78 productions écrites comportant chacune deux exercices, de type « à trou », et d’une dissertation de 150 à 200 mots. Nous avons formé, parmi les participants, six groupes à raison de deux groupes par établissement. Nous y trouvons des groupes ayant pratiqué le français pendant un nombre d’années plus ou moins élevé, mais aussi ayant eu un enseignant francophone pendant les deux années précédents notre recherche. Nous avons également des groupes préparant l’épreuve de français de deux baccalauréats différents, à savoir le baccalauréat finlandais et le baccalauréat international. Ces regroupements nous ont permis d’observer les éventuels facteurs qui pourraient avoir une incidence sur les résultats aux exercices des participants à notre étude. Ces paramètres sont : le nombre d’années de pratique de la langue, le type de baccalauréat préparé et enfin, l’influence de l’enseignant natif. Notre recherche comporte une partie théorique qui définit et explique ce que sont les connecteurs et leur rôle dans la langue. Nous y trouvons également un bref résumé des notions d’apprentissage et d’acquisition d’une langue. Nous consacrons enfin une partie importante au rôle des enseignants natifs et non-natifs et proposons un tableau récapitulatif des avantages, des inconvénients et des défis de chacun. Nous concluons enfin cette partie avec une comparaison entre les épreuves de français des deux baccalauréats préparées par les élèves composant notre corpus. Nous avons ensuite effectué une analyse tant quantitative que qualitative. Les données obtenues grâce aux exercices que nous avons proposés nous ont d’abord révélé que l’incidence du nombre d’années de pratique de la langue n’est pas un facteur déterminant dans la bonne maîtrise des connecteurs. Puis, le corpus démontre que les étudiants ayant eu des cours de français par un natif sont majoritairement présents chez les candidats qui ont obtenu les meilleurs scores. Par contre, les étudiants aux résultats les plus faibles ont tous suivi un enseignement non-natif. Il semblerait par ailleurs, que la préparation de l’épreuve de français du baccalauréat international ait une influence positive sur l’emploi des connecteurs. En effet, nos calculs statistiques montrent que si l’on prend en compte le rapport entre les points obtenus et le nombre d’années de pratique de français, les groupes ayant été exposés à un enseignant natif et ayant été scolarisés dans une section internationale ont mieux réussi que les groupes ayant suivi, eux aussi, un enseignement natif mais qui ont fréquenté une section traditionnelle finlandaise. Nous pouvons conclure que les enseignants natifs ont une certaine influence sur la maîtrise des connecteurs, mais que ce facteur n’a pas une incidence telle, qu’il justifierait une préférence pour un enseignement natif. Notre analyse a permis de mettre en lumière l’importance du contenu de l’enseignement des langues et des objectifs de l’examen du baccalauréat (programme finlandais vs. programme international). Les résultats de cette étude nous semblent applicables, par extension, pour l’acquisition des langues étrangères en général.
  • Järvenpää, Sarita (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tämä tutkielma käsittelee sekä ranskaa äidinkielenään puhuvien että ranskaa vieraana kielenä opiskelevien suomalaisten lukiolaisten ranskan oikeinkirjoituksen osaamista. Ranskan kielen oikeinkirjoittaminen on herättänyt paljon keskustelua Ranskassa jo vuosikymmeniä. Oikeinkirjoitus- ja erityisesti saneluharjoitukset ovat ranskalaisille koululaisille ja opiskelijoille arkipäivää, mutta oikeinkirjoitus on edelleen ranskalaisille haasteellista. Saman haasteen edessä ovat myös ranskaa vieraana kielenä opiskelevat, vaikka aiheesta ei niin paljon kuule puhuttavankaan. Oikeinkirjoituksen painotus puuttuu useimmista Français langue étrangère, ranska vieraana kielenä -opetusmetodeista, mikä osaltaan asettaa vieraskieliset opiskelijat eriarvoiseen asemaan ranskalaisiin verrattuna. Tutkielmassa verrataan yhteensä 51 ranskaa äidinkielenään puhuvan sekä 20 suomea äidinkielenään puhuvan opiskelijan tekemiä oikeinkirjoitusvirheitä: niiden määrää sekä laatua. Tarkoituksena on saada selville millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä eri kohderyhmien tekemissä oikeinkirjoitusvirheissä ilmenee, sekä mistä mahdolliset erot ja yhtäläisyydet voivat johtua. Tutkimusmetodina käytetään tutkielman tarpeeseen muokattua André Chervelin ja Danièle Manessen Typologie des erreurs d’orthographe – oikeinkirjoitusvirheiden luokittelua. Tutkielmassa oikeinkirjoitusvirheet jaotellaan seitsemään eri kategoriaan: aksenttimerkkivirheet, leksikaaliset virheet, kieliopilliset virheet, leksikaalisten ja kieliopillisten yhtymävirheet, virheet, joissa saneltu sana on korvattu toisella sanalla, virheet, joissa sanellun sanan oikeinkirjoitus on virheellinen sekä virheet, joissa saneltu sana on kokonaan jätetty kirjoittamatta. Sekä ranskalaiset että suomalaiset ovat jakautuneet eri ikä- ja tasoryhmiin. Ranskalaista ryhmä FR1 on lukion ensimmäisellä luokalla, ryhmä FR2 peruskoulun kahdeksannella luokalla ja FR3 on joukko opiskelijoita kaikilta lukion asteilta. Näistä kaksi ensin mainittua opiskelee Ranskassa, kun taas FR3 on joukko opiskelijoita, jotka opiskelelevat Helsingin eurooppalaisessa koulussa, ja joista useimmat ovat kaksi- tai monikielisiä. Suomalaisista ryhmä FIN1 opiskelee A-ranskan kurssia RAA3.1 lukion kolmannella luokalla ja ryhmä FIN2 opiskelee A-ranskan kurssia RAA6.1 lukion toisella luokalla. Näistä jälkimmäinen on edistyneempi kurssi. Kukin kohderyhmä on osallistunut samaan saneluun, johon on käytetty J.M.G. Le Clézion novellikokoelmasta lyhyttä, yhteensä 72 sanan mittaista tekstikappaletta. Tutkielmassa vältetään liian yksityiskohtaista eri ryhmien välistä vertailua ja keskitytään pääosin ranskalaisten ja suomalaisten välisiin eroihin kokonaisuudessaan. Tutkielmassa selviää, että ranskaa äidinkielenään puhuvien opiskelijoiden tekemät oikeinkirjoitusvirheet jakautuvat kieliopillisten ja leksikaalisten oikeinkirjoitusvirheiden kesken. Suomalaisten opiskelijoiden tekemät virheet jakautuvat tasaisemmin kaikkien virhekategorioiden kesken. Suomalaiset tekevät suhteessa enemmän oikeinkirjoitusvirheitä opiskelijaa kohden kuin ranskalaiset. Tulosten perusteella voidaan muun muassa todeta, että ranskalaisten tekemien oikeinkirjoitusvirheiden määrä vähenee mitä korkeammalla asteella he opiskelevat, kun taas suomalaisten tuloksista on nähtävissä, että lukion toisen luokan ryhmä, joka opiskelee edistyneemmällä kurssilla, tekee vähemmän virheitä kuin lukion kolmannen luokan ryhmä. Tutkimustulosten myötä herääkin kysymys, ovatko ranskaa vieraana kielenä opiskelevat eriarvoisessa asemassa verrattuna ranskalaisiin, joille erilaiset oikeinkirjoitusharjoitukset ovat arkipäivää. Sanelun merkitys Ranskasssa on tärkeä, joten miksi sitä ei otettaisi käyttöön myös ranska vieraana kielenä -opetuksessa. Olisi myös mielenkiintoista saada selville, kuinka laajasti sanelu on jo käytössä ranska vieraana kielenä -opetuksessa Suomessa, ja millä tavoin sen käyttöönotto laajemmassa mittakaavassa voisi edesauttaa ranska vieraana kielenä -opetuksessa.
  • Heikkinen, Minna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan digitaalisen opetusmateriaalin pedagogisia funktioita ranskan kielen opetuksessa. Lisäksi tutkielmassa verrataan tietokoneen ja opettajan rooleja oppimistilanteessa. Peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmat korostavat työelämätaitoja, monilukutaitoa, oppilaskeskeisiä työtapoja sekä tiedon etsimistä, soveltamista ja sen kriittistä tarkastelua. Kansainväliset tutkimukset osoittavat digitaalisen sisällön lisäävän oppilaiden aktiivista roolia, jolloin opettajan rooli oppimisen ohjaajana, tiedonlähteen sijaan, korostuu. Digitaalisen materiaalin vaikutusta oppimistuloksiin ei ole laajalti tutkittu. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka usein ja mihin pedagogiseen tarkoitukseen suomalaiset opettajat käyttävät digitaalista sisältöä ranskan kielen opetuksessa. Lisäksi kysyimme opettajilta, vahvistaako sen käyttö oppimista. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä, johon vastasi 100 ranskan kielen opettajaa. Tutkimushenkilöt olivat suurimmaksi osaksi peruskoulun ja lukion opettajia, joten tutkimustuloksemme pätevät näiden kouluasteiden opetukseen. Tutkimusmetodi perustuu De Vriesin (2001) kahdeksan pedagogisen funktion luokitteluun: Les huit fonctions pédagogiques et leurs caractéristiques. Tutkielma hyödyntää kvantitatiivista analyysia, jolla selvitettiin pedagogisten funktioiden käyttöyleisyys, sekä kvalitatiivista analyysia, jonka avulla pohdittiin digitaalisen materiaalin mahdollista vaikutusta opiskelumotivaatioon, vuorovaikutukseen luokkatilanteessa sekä oppimistuloksiin. Tutkimuksesta selvisi, että opettajat käyttävät valmista digitaalista sisältöä opetuksen tukena satunnaisesti. Digitaalisen materiaalin käyttäminen erillisenä työkaluna edustaa opetustilannetta, jossa opettajan rooli tiedonlähteenä korostuu. Tätä tulosta vahvistivat tutkimusaineistossa useimmin esiintyvät pedagogiset funktiot, joissa oppilas on tiedon vastaanottajana: videoiden ja laulujen esittäminen, virtuaalisten sanakirjojen käyttäminen sekä kieliopin ja valokuvien esittäminen. Opettajat kokivat, että digitaalisen sisällön avulla he voivat vaihdella työtapoja sekä käyttää opetuksessaan kohdekielistä autenttista materiaalia ja opitun asian kertaavia interaktiivisia harjoituksia. Vähiten digitaalista materiaalia käytettiin virtuaalimaailmassa pelaamiseen, online-keskusteluihin, vuorovaikutukseen sosiaalisessa mediassa tai internet-sivun ylläpitämiseen. Opettajat kokivat omat tietotekniset taitonsa liian vähäisiksi ja toivoivat lisää koulutusta. Lisäksi oppilaiden kielitaidon taso ei välttämättä riitä autenttiseen materiaaliin, koulujen laitekanta saattaa olla liian vähäinen ja laitteiden käyttö voi aiheuttaa keskittymishäiriöitä. 69 % opettajista uskoi digitaalisen materiaalin lisäävän motivaatiota, 42 % uskoi niiden lisäävän vuorovaikutusta ja 58 % uskoi niiden vahvistavan oppimistuloksia. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ranskan kielen opetukseen soveltuu hybridiopetus, joka hyödyntää oppikirjaa (painettua tai digitaalista), käsin kirjoitusta, vuorovaikutusta luokkahuoneessa sekä teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. Pitkäaikaista jatkotutkimusta tarvitaan, jotta voidaan tutkia digitaalisen materiaalin vaikutusta oppimistuloksiin.
  • Tynkkynen, Heidi (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu -tutkielmani käsittelee Quebecin ranskan sanastollisia erityispiirteitä. Tutkimusaineistoni koostuu Internetissä olevan keskustelufoorumin ’metrodemontreal.com’ viesteistä. Keskustelufoorumin aiheet käsittelevät pääosin Montrealin alueen julkisen liikenteen käyttöön liittyviä seikkoja. Tutkielmani erottuu muista Quebecin ranskaa käsittelevistä pro gradu -tutkielmista erityisesti aineistovalintani ansiosta. Muut tutkielmat käsittelevät pääosin lehdissä painettuja tekstejä tai audiovisuaalista materiaalia elokuvan muodossa. Valitsin aineistokseni keskustelufoorumin, koska se kuvastaa kirjoitetun sekä puhutun kielen sekoitusta, ja näin ollen jäljittelee paremmin oikeassa elämässä käytettyä kieltä. Foorumi on suunnattu ensisijaisesti quebeciläisille, joten foorumin viestit sisältävät Quebecin ja erityisesti Montrealin alueen käyttämää kieltä alueelle ominaisine ilmauksineen. Tutkielmani ensimmäisessä osassa kuvailen lyhyesti Quebecin provinssin historiaa ja merkittäviä historiallisia tapahtumia ranskan kielen kehityksen kannalta. Erittelen myös Quebecin ranskan eri tyylit, joihin kuuluvat muun muassa standardi kirjakieli, huoliteltu kieli sekä puheenomainen kieli. Hyödynnän myös useita Quebecin ranskan tutkimukseen pohjautuvia teoksia, joissa kielen sanastolliset erityispiireet jaotellaan eri tavoin. Omassa analyysissäni jaan kyseiset erityispiirteet viiteen pääkategoriaan: arkaismeihin, dialektalismeihin, intiaanikielten lainasanoihin, anglismeihin ja innovaatioihin. Arkaismit ja dialektalismit käsittävät sanat, jotka ovat tulleet Ranskasta Pohjois-Amerikkaan ensimmäisten uudisasukkaiden mukana. Innovaatiot puolestaan edustavat Kanadassa syntyneitä sanoja. Olen valinnut analyysiosioon keskustelufoorumin sisällöstä 75 viestiä, joista olen löytänyt yhteensä 96 Quebecin ranskan erityispiirrettä. Tulokseni paljastavat anglismien eli englannin kielen lainasanojen olevan erityispiirteiden suurin ryhmä; lähes puolet löydetyistä sanastollisista erityispiirteistä kuuluvat tähän kategoriaan. Reilu neljäsosa on innovaatioita, joihin verrattuna aineistosta löydetyt arkaismit ja dialektalismit ovat vähäisempiä. Pienin ryhmä on puolestaan alkuperäisväestön kielistä tulleet lainasanat, joita löytyi aineistosta vain kaksi kappaletta.
  • Vahosalmi, Henriikka (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämä tutkielma käsittelee ranskan kielen kolmea yleisintä prepositiota, à, de ja en, suomea äidinkielenään puhuvien nuorten A-ranskan oppijoiden näkökulmasta. Tutkielman yhtenä tarkoituksena on selvittää, miten oppijan äidinkieli (L1) ja/tai ensimmäinen vieras kieli (L2) mahdollisesti vaikuttavat toisen vieraan kielen (L3) prepositioiden oppimiseen. Oletuksena on, että jokaisen tutkimukseen osallistuneen oppijan L1 on suomi, L2 englanti ja L3 ranska, vaikka heistä suurin osa on opiskellut myös muita kieliä. Teoriaosiossa paneudutaan kielten välisiin eroihin ja yhtäläisyyksiin. Ranskan kielen prepositiorakenteita vertaillaan ensin suomen ja englannin vastaaviin rakenteisiin, jotta saataisiin selville, minkälaisissa rakenteissa muiden kielten vaikutuksia mahdollisesti ilmenee. Tutkimuskyselytilanteessa joka toiselle vastaajalle annetaan suomenkieliset ja joka toiselle englanninkieliset käännökset, joiden perusteella he valitsevat kuhunkin lauseeseen sopivimman preposition tai vaihtoehdon 0 (ei prepositiota). Näiden kahden ryhmän suoritusten välisten erojen avulla voidaan selvittää äidinkielen ja englannin kielen mahdollisia vaikutuksia vastauksiin. Tutkimukseen osallistuneista ranskan oppijoista 30 on lukuvuonna 2016–2017 peruskoulun kahdeksannella luokalla ja 17 lukiossa. Tutkielman toisena tavoitteena onkin tarkastella eroja yläkoululaisten ja lukiolaisten suoritusten välillä. Lisäksi selvitetään, miten hyvin ja mistä syistä nämä eri-ikäiset oppijat hallitsevat valittujen prepositioiden käytön erilaisissa syntaktisissa funktioissa. Syitä saaduille tuloksille haetaan muun muassa ranskan kielen alkeistason oppikirjoista Sur le vif Textes 1 (1994) ja Voilà ! 1 Textes (2004), joista molemmat ovat käytössä tutkittavien ranskan oppijoiden koulussa ja joiden tavoissa kääntää ja selittää prepositioita on paljon yhtäläisyyksiä. Oppikirjojen yksityiskohtainen tarkastelu kuitenkin osoittaa, että vuosikymmenen aikana on tapahtunut muutos siihen suuntaan, että prepositioiden eksplisiittinen selittäminen on vähentynyt. Tämä saattaa olla yhteydessä Eurooppalaisen viitekehyksen ja suomalaisten opetussuunnitelmien asettamiin kommunikatiivisiin tavoitteisiin, jotka eivät korosta yksityiskohtaista kielioppiopetusta. Lisäksi on mahdollista, että ranskaa opiskelemaan hakeutuvien lasten ja nuorten määrän huvetessa oppikirjojen tekijät haluavat keskittyä mahdollisesti mielekkäämpään asiasisältöön kirjoissaan. Tutkimuksen tulokset osoittavat lukiolaisten hallitsevan huomattavasti yläkoulun kahdeksasluokkalaisia paremmin ranskan kielen prepositioiden erilaiset käytöt. Yleisesti voidaan myös todeta, että sekä yläkoululaiset että lukiolaiset osaavat jokseenkin hyvin konkreettiset, suomen genetiiviä tai paikallissijoja vastaavat rakenteet, kun taas abstraktimmat käytöt tuottavat heille hankaluuksia. Oppikirjojen sisällön ja ranskan oppijoiden vastausten välillä näyttäisi odotusten mukaisesti olevan selviäkin yhteyksiä. Sen sijaan englannin kielen vaikutus näyttää jäävän suomen kielen varjoon, vaikka olettamuksena oli, että oppijat tukeutuisivat kyselyyn vastatessaan englannin kieleen ranskan ja englannin yhtäläisyyksien ja suomen ja ranskan eroavaisuuksien vuoksi. Lisäksi suomenkieliset käännökset saaneet oppijat menestyvät tutkimuksessa paremmin kuin englanninkieliset käännökset saaneet. Näin pienen tutkimuksen tuloksista ei voida tehdä yleistäviä päätelmiä, mutta vaikuttaa siltä, että oppijat tukeutuvat ranskan kielen prepositioita opiskellessaan enemmän äidinkieleensä kuin englannin kieleen.
  • Appehl, Anne (Helsingin yliopisto, 2019)
    Työssä tarkastellaan musliminaisten kielellisiä ja kuvallisia esittämistapoja 113 artikkelissa, jotka on julkaistu Nice Matin -lehden verkkosivuilla 11. elokuuta - 27 syyskuuta 2016, ns. burkini-tapauksen aikana. Nizzan terrori-iskun jälkimainingeissa useat eteläranskalaiset kaupunginjohtajat kielsivät peittävien asujen, erityisesti burkinien, käyttämisen uimarannoilla. Myöhemmin määräykset peruttiin Ranskan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksien jälkeen. Työn viitekehyksenä on kriittinen diskurssianalyysi ja siinä hyödynnetään erityisesti Teun van Dijkin, Theo van Leeuwenin ja Joan Wallach Scottin tutkimuksia. Työssä tarkastellaan artikkelien otsikoita, ingressejä, aihetunnisteita, kuvia, kuvatekstejä, suorien siteerauksien lähteitä sekä tapoja, joilla siteeratut musliminaiset identifioidaan. Artikkeleissa siteerataan harvoin musliminaisia, sen sijaan ääneen pääsevät erityisesti hallinnon edustajat. Naiset identifioidaan useimmiten epämuodollisesti etunimellä, heidän ikänsä, huivin käyttönsä ja joissain tapauksissa myös perhesuhteensa mainitaan. Sen sijaan poliitikot ja päättäjät identifioidaan toimen kautta ja muodollisemmin sekä etu- että sukunimellä. Artikkelien kuvituksena käytetään usein yksilöimättömien musliminaisten kokovartalokuvia. Poliitikkojen ja päättäjien kuvat taas ovat lähikuvia ja heidän nimensä mainitaan kuvatekstissä. Otsikoiden ja ingressien harvat viittaukset musliminaisiin liittävät heidät usein ongelmiin. Aihetunnisteiden perusteella musliminaisiin viittaavat artikkelit on luokiteltu pikku-uutisiksi. Burkini-tapauksen artikkelit on useimmiten luokiteltu politiikan ja yhteiskunnan aihetunnisteilla, eikä esim. tunnisteella rasismi. Analyysi osoittaa, että musliminaisten ääni ei pääse kuuluviin Nice Matinin artikkeleissa ja että heidän esitetään negatiivisessa valossa, epäranskalaisina ja epäyksilöinä. Huolimatta pyrkimyksestä asialliseen ja tasapuoliseen uutisointiin Nice Matin esittää vähemmistöt tavalla, joka on tyypillistä medialle. Työ tukee käsitystä, jonka mukaan uutistuotannossa tarvitaan eksplisiittisiä ohjeita rasistisen ja ennakkoluuloisen uutisoinnin välttämiseksi.
  • Kharlamova, Mariia (Helsingin yliopisto, 2019)
    The genre of a romance novel is one of the most widespread and popular literature genres nowadays. Over the course of its history it has been changing and obtaining new traits due to the influence of modern tendencies, society and its way of life. One of the most recent and bestselling representatives of this genre is French writer Agnès Martin-Lugand, whose novels Les gens heureux lisent et boivent du café (2013) et La vie est facile, ne t'inquiète pas (2015) constitute the body of the research. As both novels represent modern life of the main character Diane, the second one being the continuation of the storyline, they reflect contemporary social tendencies, in this case emancipation. Thus, the aim of the research is to analyze both novels and to determine if they belong to the genre of romance novel or the traits of emancipation prevail. The research consists of defining the genre of romance novel, plot structure and its particularities, as well as description of characters. Using qualitative analysis, all theoretical findings are projected on two chosen novels of Agnès Martin-Lugand, including the template of the plot by Pamela Regis (2003) and description of the characters by Kay Mussell (1984). Furthermore, the research studies the role of emancipation in the genre of romance novel and analyzes its presence and influence on the plot. The analyses allow to conclude that the novels Les gens heureux lisent et boivent du café et La vie est facile, ne t'inquiète pas belong to the genre of the romance novel as they reflect most of the traits of the genre provided that both novels are considered as one story, which was the condition of the research. Thus, the presence of emancipation plays secondary role by being one of the particularities of the genre and its modern tendencies.
  • Löhman, Minna-Mari (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan juridista argumentointia liikesalaisuuksia koskevan direktiiviehdotuksen puolesta sekä vastaan. Tavoitteena on selvittää retorisen diskurssianalyyttisen tutkimuksen keinoin, minkälaisia juridisia argumentaatiokeinoja vastapuolet käyttävät tavoitteenaan vakuuttaa vastaanottaja argumenttinsa oikeellisuudesta sekä liikesalaisuuden suojan tarpeesta pyrkiessään vaikuttamaan vastaanottajan mielipiteeseen. Vuonna 2013 esitetyn direktiiviehdotuksen taustalla olevan ajatuksen mukaan liikesalaisuuksien katsotaan oleva merkittävä osa yritysten aineetonta varallisuutta, mutta niiden osalta on muista aineettomista oikeuksista poiketen hyvin vähän kansainvälistä sääntelyä. Ranskassa julkinen keskustelu direktiivistä on jakaantunut direktiiviä kannattavaan, enimmäkseen julkisen hallintoa edustavaan osapuoleen, sekä direktiiviä vastustaviin toimijoihin, joita ovat näkyvimmin ammattiyhdistysliike sekä toimittajajärjestöt. Tutkielmassa tarkastellaan direktiivin puolustajien sekä vastustajien esittämiä argumentteja lain valmisteluteksteissä, julkisissa sidosryhmäkommentaareissa ja lausunnoissa, kansalaisaloitteissa sekä mediassa. Analyysiosassa argumentaatiokeinoja pyritään tarkastelemaan kahden teorian, Georges Kalinowskin (1965) esittämän päättelyyn liittyvien tyypittelyiden sekä Stefan Goltzbergin (2008, 2010 ja 2013) esittämän argumentaatiomerkkaajien, valossa. Edellä mainitut teoriat mahdollistavat argumenttien jäsentämisen ja päättelyketjun osoittamisen ja siten argumenttien taustalla olevien retoristen rakenteiden ymmärtämisen. Tutkielman tulosten pohjalta on mahdollista tehdä johtopäätöksiä niistä seikoista ja argumenteista, joita käyttäen eri osapuolet pyrkivät oikeuttamaan kantansa. Tutkimuksen keskeinen tulos on ennen kaikkea se, että direktiivin puoltajat käyttävät eniten analogista sekä deduktiivista päättelyketjua argumentointinsa tukena. Direktiivin vastustajat sen sijaan rakensivat argumentointinsa enimmäkseen deduktiivisen sekä reduktiivisen päättelyn varaan. Puolustajien argumentoinnissa olivat eniten esillä niin sanotut samaan lopputulokseen orientoituneet argumentaatiomerkkaajat kuin taas direktiivin vastustajat käyttivät argumenteissaan eniten eri lopputulokseen orientoituneita merkkaajia. Päättelytyylien eroavaisuudet tukivat ennakkokäsitystä siitä, miten eri osapuolet pyrkivät vaikuttamaan yleisöönsä. Argumentaatiomerkkaajien avulla tulivat näkyviksi eri osapuolten argumenttien voimakkuus ja sitä kautta niiden mahdollinen kumottavuus.
  • Nurmi, Linda (Helsingfors universitet, 2017)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on vapaa suora esitys ja mimeettisyyden vaikutelma Marguerite Durasin romaanissa Les Yeux bleus cheveux noirs (1986). Tutkielman lähtökohtana on määritellä vapaan suoran esityksen kieliopilliset, semanttiset ja kontekstuaaliset piirteet sekä selvittää miten vapaa suora esitys sijoittuu puheen esittämisen jatkumoon kaunokirjallisessa fiktiivisessä tekstissä. Puheen esittämisen jatkumo viittaa ilmiöön, jossa puheen esittämisen eri muodot vaihtelevat yhden tekstikatkelman sisällä. Aineistona oleva romaani sisältää runsaasti dialogeja, joissa kahden päähenkilön puhetta esitetään eri puheen esitysmuotoja varioiden. Puheen esittämisen tutkimus kaunokirjallisessa tekstissä pohjautuu kieliopilliseen, tekstilingvistiseen ja narratologiseen analyysiin. Työn tutkimusote on kvalitatiivinen ja siinä sovelletaan edellä mainittuja teoreettisia viitekehyksiä. Puheen esittäminen romaanissa (discours rapporté) viittaa tapaan, jolla henkilöhahmojen puhetta tuodaan ilmi kerronnan lomassa. Puheen esitys voi olla suoraa (discours direct), epäsuoraa (discours indirect), vapaata epäsuoraa (discours indirect libre) tai vapaata suoraa (discours direct libre). Klassinen puheen esitys koostuu kahdesta osasta: johtoilmauksesta (discours citant) ja referaatista (discours cité). Vapaissa puheen esityksen muodoissa sekä johtoilmaukset että väli- ja lainausmerkit jäävät pois. Vapaat puheen esityksen muodot voidaan osoittaa kuuluviksi tietyille henkilöhahmoille kontekstuaalisin ja semanttisin keinoin. Kaunokirjallisessa tekstissä puheen esitys ja tarinan kerronta nivoutuvat kertomukseksi, jota vie yleensä eteenpäin kertoja. Tutkielman analyysiosassa selvitetään ensin aineistona olevan romaanin kerronnallinen kehys ja rakenne. Sen jälkeen tarkastellaan vapaata suoraa esitystä ja mimeettisyyden keinoja tekstikatkelmien avulla. Aineistona olevan romaanin kertoja on sekä heterodiegeettinen (ei ole läsnä kertomuksen maailmassa) sekä ekstradiegeettinen (kertomuksen perustason ulkopuolella). Tutkielmasta tehdyt havainnot osoittavat, että vapaa suora esitys on määriteltävissä deiktisten viitepisteiden (persoonapronominit, demonstratiivipronomit, verbimuodot) perusteella, ja niiden puuttuessa kontekstuaalisiin ja semanttisiin tekijöihin tukeutuen. Tutkielman esimerkit osoittavat, että vapaa suora esitys on mimeettisin keino esittää henkilöhahmon puhetta. Puheen esityksen mimeettisessä jatkumossa vapaa suora esitys muodostaa yhden ääripään. Tutkielmasta ilmenee myös kuinka kaikilla puheen esittämisen muodoilla on useita mimeettisiä variantteja. Mimeettiset variantit ja erityisesti vapaa suora esitys luovat lukijalle vahvan mielikuvan henkilöhahmojen puheesta. Tämä luo illuusion, jonka mukaan lukija ikään kuin “kuulee” henkilöhahmojen lausumat repliikit. Kokonaisuudessaan tutkimus osoittaa kuinka moniulotteista ja varioivaa puheen esittäminen on kaunokirjallisessa fiktiivisessä tekstissä. Puheen esityksen muotoja ei voi lajitella tiukkoihin kategorioihin vaan ne ovat kielen ja kontekstin mukaan eläviä ja muuttuvia referoinnin keinoja.
  • Koppatz, Marianne (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä - Referat – Abstract Tutkimuksen tarkoituksena on esitellä ranskan kielirikasteisen esiopetuksen tuloksia lukuvuodelta 2018-19 Helsingin Viikissä. Työssä tarkastellaan opetusta kahdesta näkökulmasta: ensiksi lasten oppimistuloksia kielirikasteisessa opetuksessa ja tavoitteiden asettamisen vaikutuksia oppimiseen, toiseksi motivaatiotekijöitä kielirikasteisessa opetuksessa. Samalla pyrin tunnistamaan ne tekijät, jotka vaikuttavat myönteiseen oppimiskokemukseen. Tutkimuksessa käsitellään myös kielirikasteisen opetuksen koetun mielekkyyden ja oppimisen näkyväksi tekemisen merkitystä oppimistuloksille. Kielen oppimista on tutkittu paljon kautta aikojen. Monikielisen Euroopan Unionin syntyminen on asettanut kielenoppimiselle uusia haasteita ja varhentanut kieltenoppimista. Kielten oppimisesta ja oppimisesta yleensä on paljon tietoa ja tutkimusta. Esimerkkinä voi mainita John Hattien kirjan Visible Learning (2009), jonka mukaan oppiminen tulisi tehdä näkyväksi, niin oppijalle kuin opettajalle. Patricia Kuhl on tutkinut kielenoppimista aivotutkimuksen näkökulmasta (Kuhl 2007 ja 2009). Rodriques ja Wigham (2013) puolestaan ovat tutkineet sisältöpainoitteisen kielenopetuksen tuloksia. Vaikka kielenoppimista on tutkittu runsaasti, kielenoppimisen varhentamisen vaikutuksia kielenoppimiseen ja lasten kokemuksia varhennetusta opetuksesta on sen sijaan tutkittu erittäin vähän (Skinnari & Sjöberg 2018). Niin oppimisen kuin kielenoppimisen ikuisuuskysymys on motivaatio. Se tutkitusti parantaa oppimista (Gu 2008) ja siihen vaikuttavat monet seikat, kuten mielihyvän kokeminen ja onnistuminen. Motivaatioon liittyvät myös kiinteästi affektiiviset elementit. Benoît Galand (2006) mainitsee myös tavoitteiden merkityksen motivaation rakentumisessa. Tutkimusaineisto koostuu esiopetusikäisistä lapsista (n. 121), jotka osallistuivat kielirikasteiseen ranskan kielen opetukseen kolmessa päiväkodissa Helsingin Viikissä lukuvuonna 2018-2019. Aineisto koostuu lasten itse asettamista tavoitteista, sanastotestistä, vanhemmille lähetetystä palautekyselystä ja lasten haastatteluista. Aineistoa on analysoitu kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti. Tutkimustulosten mukaan oppimisen näkyväksi tekeminen parantaa oppimista ja tekee oppijat tietoisiksi oppimastaan. Merkittävä osa lapsista korotti tavoitteitaan tai piti ne ennallaan, kun tulokset tehtiin näkyviksi ja tavoitteita seurattiin säännöllisesti. Esimerkiksi erittäin monet lapset onnistuivat laskemaan ranskaksi jopa sataan (40%). Lapsille tehty sanastotesti korreloi pääpiirteittäin oppimisen kanssa, mutta tyttöjen ja poikien erot testissä ovat huomattavia tyttöjen eduksi. Pojat kuitenkin menestyivät paremmin laskemisessa. Tämä ero oppimisessa on erittäin mielenkiintoinen. Yleisesti lasten oppiminen oli hyvää, mikä osoitetaan testitulosten avulla. Lisäksi oppimistulokset olivat pääosin tasaisia oppilaiden kesken. Lapset olivat myös suurimmalta osin erittäin motivoituneita oppimaan ranskaa. Laulut ja liikeleikit olivat suosituimpia ja motivoivimpia aktiviteettejä. Laulujen tärkeys pienten lasten opettamisessa tuli selvästi ilmi. Johtopäätöksenä on muodostettu suosituksia menetelmiksi varhennetun ranskan kielen opetuksessa. Näitä ovat esimerkiksi motivaatiota lisäävien laulujen ja leikkien hyödyntäminen vielä pääosin lukutaidottomien oppilaiden kanssa. Oppimistuloksia paransivat myös tavoitteiden asettaminen ja oppimistulosten näkyväksi tekeminen jo esiopetuksessa. Jatkotutkimuksen kohteina tulisi edelleen selvittää oppimistuloksia laajemmalla otoksella sekä vertaillen muihin kieliin ja tätä kautta määritellä varhennetulle kielenopetukselle sopiva oppisisältö ja tavoitteet.