Browsing by Subject "French Philology, Translation Studies"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-23 of 23
  • Pirkkalaniemi, Paju (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielman tavoitteena on tarkastella asioimistulkkauksessa esiintyviä tiivistämisen strategioita sekä tulkkauslajin (asioimistulkkaus) että tulkkausmenetelmän (konsekutiivitulkkaus) näkökulmasta, kielisuunnassa ranska–suomi. Tutkimuksessa vertaillaan lisäksi, eroavatko ammattitulkkien ja tulkkiopiskelijoiden käyttämät tiivistämisstrategiat toisistaan ja onko tiivistämisen määrässä eroa. Teoreettisen viitekehyksen muodostavat aiempi tiivistämistä tulkkausstrategiana käsittelevä käännöstieteellinen tutkimus sekä siihen kytköksissä oleva tulkkauksen laadun tutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin yliopiston ranskan asioimistulkkauksen harjoituskurssilla joulukuussa 2016. Tutkimusta varten on äänitetty kahden tulkkiopiskelijan ja kahden ammattitulkin tulkkauksia kahdella eri harjoituskerralla. Kaikkiaan aineisto koostuu viidestä tulkkeesta, jotka ovat neljän eri henkilön tuottamia. Tässä aineistossa yleisimmät tiivistämisstrategiat ovat redundanssin poisto, jo tuttujen elementtien poisto ja leksikaalinen korvaaminen. Muita, vähemmän käytettyjä strategioita ovat fokusoimattomien elementtien poisto, pronominaalinen korvaaminen, faattisten elementtien poisto, metakielellisten elementtien poisto ja asenteen ilmausten poisto. Tutkimus osoittaa, että tulkatessa on mahdollista tiivistää viestiä ilman, että tulkkauksen laatu kärsii. Viesti on siis mahdollista välittää täysin tai olennaisilta osin silloinkin, kun tietoa tai tiedon osia jätetään tulkkeesta pois. Tiivistäminen ei tapahdu vain mielivaltaisesti, vaan se on semanttis-pragmaattista toimintaa, jota määrittävät tulkkaustilanne ja tekstikonteksti. Siihen, mitä tiivistämisstrategioita tulkki käyttää, vaikuttaa siis sekä asioimistulkkaustilanne että se, että tulkkaus toteutetaan konsekutiivimenetelmällä. Tutkimuksesta käy ilmi myös, että ammattitulkit tiivistävät viestiä tulkkiopiskelijoita enemmän ja hyödyntävät tiivistämisstrategioita eri tavalla kuin tulkkiopiskelijat. Tulemalla tietoiseksi erilaisista tiivistämisstrategioista ja siitä, mikä niiden käyttöä ohjailee, tulkit voivat vähentää tulkkaukseen kuluvaa aikaa, välttää työmuistinsa ylikuormittumista ja parantaa viestin ymmärrettävyyttä.
  • Puntila, Pia (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani tarkoituksena on tutkia suomalaisten reaalioiden, eli kulttuurisidonnaisten elementtien kääntämistä englanniksi ja ranskaksi. Aineistonani käytän Tuomas Kyrön teosta Kerjäläinen ja jänis (2011), ja sen ranskankielistä käännöstä Les tribulations d’un lapin en Laponie (2012), jonka on kirjoittanut Anne Colin du Terrail, sekä David McDuffin laatimaa englanninkielistä käännöstä The beggar and the hare (2014). Tarina on uudelleenkerronta Arto Paasilinnan Jäniksen vuodesta (1975). Reaalialla tarkoitetaan kulttuurisidonnaisia käsitteitä, jotka ovat kulttuurin ulkopuolisille vieraita. Ne voivat olla eris- tai yleisnimiä, jotka liittyvät esimerkiksi arkisiin tai yhteiskunnallisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi politiikkaan, ruokaan tai sääilmiöihin. Tutkimukseni on kvantitatiivinen ja analysoin kaikkien aineistostani löytämieni reaalioiden käännökset. Aineistossani on 192 reaalia, jotka olen jakanut kahteen kategoriaan: yhteiskunnallisiin ja maantieteellishistoriallisiin. Jaottelu perustuu Nedergaard-Larsenin (1993) luomiin reaaliakategorioihin, joita olen muokannut tutkielmaani varten. Työni tarkoitus on tutkia, minkälaisia käännösstrategioita kääntäjät ovat työssään käyttäneet. Globaalina käännösstrategiana tutkin kotouttamisen ja vieraannuttamisen strategioita (Venuti 1995), jotka perustuvat käännöksissä käytettyihin yksittäisiin paikallisstrategioihin (Leppihalme 2001). Tutkimuksesta selviää, että molempien käännösten kolme käytetyintä paikallisstrategiaa ovat suora siirto, selitys ja korvaus hyperonyymillä. Neljänneksi ja viidenneksi käytetyimmät strategiat ovat suora käännös sekä suoran siirron ja suoran käännöksen yhdistelmä. Poistoa ja kulttuuriadaptaatiota käytetään molemmissa käännöksissä kaikkein vähiten. Tutkimuksesta selviää, että englanninkielinen käännös on hieman ranskankielistä vieraannuttavampi: se sisältää 79,17 % vieraannuttavia käännöksiä kun taas ranskankielisessä käännöksessä vastaava luku on 76,56 %. Näin ollen molemmat käännökset sisältävät kuitenkin myös kotouttavia elementtejä, joita ranskankielisessä käännöksessä on 23,44 % ja englanninkielisessä käännöksessä 20,83 %. Tuloksista voidaan päätellä, että molempien käännöksien päästrategiana on vieraannuttava käännös, joka sisältää kuitenkin myös kotouttavia elementtejä.
  • Lahtinen, Reetta (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa vertaillaan suomen- ja ranskankielisiä puhuttelustrategioita teknologiavälitteisessä kommunikaatiossa internetin keskustelupalstoilla, sillä puhuttelua ei ole juurikaan tutkittu kyseisessä kontekstissa. Tavoitteena on myös vertailla kohteliaisuuteen sidoksissa olevan puhuttelun roolia poleemisen keskustelun kärjistymissä eli kohdissa, joissa keskustelu kulminoituu keskustelijoiden välillä ja johtaa jonkinlaiseen hyökkäykseen. Tutkielman tarkoituksena on tarjota ajantasaista tietoa suomen- ja ranskankielisestä puhuttelusta käännöstieteen tarkoituksiin. Vaikka internetkeskustelun kääntäminen ei ole käännösalalla keskeisintä, tarjoaa tutkielma kääntäjien kompetenssien kehittämiseen tärkeää tietoa suomen- ja ranskankielisistä nykypäivän puhuttelustrategioista. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta suomenkielisestä ja kahdesta ranskankielisestä maahanmuuttoaiheisesta keskusteluketjusta. Käytetty tutkimusmenetelmä perustuu teknologiavälitteisen kommunikaation diskurssianalyysiin. Analysointiin käytetään tutkijan omaa koodistoa, mikä mahdollistaa aineiston kvantitatiivisen tarkastelun kvalitatiivisen arvioinnin ohella. Viestit jaotellaan verbaalisen väkivallan ja poleemisen keskustelun tutkimusten avulla kärjistymiin ja ns. neutraaleihin viesteihin, jotka eivät sisällä toiseen kirjoittajaan kohdistuvia hyökkäyksiä. Muilta osin tutkielman teoriatausta koostuu suomen ja ranskan puhuttelua tarkastelevista tutkimuksista, joiden avulla muodostetaan näkemys kielten puhuttelustrategioista ja niiden eroista. Tutkielmassa hyödynnetään myös käännöstieteen ja teknologiavälitteisen kommunikaation teoriaa. Tutkielman aineisto osoittaa, että kummassakin kielessä pääpuhuttelustrategia on sinuttelu. Ranskankielisessä aineistossa neutraalit puhuttelusanat ovat yleisempiä, niiden funktiona on vahvistaa kirjoittajien välisiä ihmissuhteita. Suomenkielisessä aineistossa niiden funktio liittyy vain keskustelumekaniikkaan ja vastaanottajan selventämiseen. Tutkielmassa osoitetaan, että suomenkieliset kirjoittajat välttävät suoraa puhuttelua useammin kuin ranskankieliset. Aineistolla osoitetaan puhuttelulla olevan strateginen rooli kummankin kielen poleemisen keskustelun kärjistymissä. Suoran puhuttelun määrän osoitetaan olevan kärjistymissä huomattavasti suurempi sekä suomen- että ranskankielisessä aineistossa kuin neutraalissa kontekstissa: kirjoittajat tuntuvat korostavan loukkaavien puheidensa suoruutta puhuttelulla. Loukkaavilla puhuttelusanoilla todetaan merkittävä rooli suomenkielisissä kärjistymissä, ranskankielisissä kärjistymissä puhuttelusanat ovat sen sijaan neutraaleja, ja niiden rooli liittyy yksinomaan viestin korostamiseen. Ranskassa käytetään yksilön teitittelyä osoittamaan etäisyyttä ja halveksuntaa, mikä ei ole puhuttelustrategia suomenkielisessä aineistossa. Suomessa sen sijaan ilmenee ranskaa enemmän vahvasti loukkaavimpiin hyökkäyksiin sidoksissa olevaa kolmannen persoonan puhuttelua. Tutkielmassa todetaan sen olevan strateginen keino yhtäältä ottaa etäisyyttä ja toisaalta vahvistaa loukkauksen sävyä. Kummassakin kielessä puhuttelustrategian muutoksien osoitetaan ilmentävän etäisyyttä tai halveksuntaa. Aineiston perusteella todetaan, että tutkijan itse nimeämä ilmiö teknologinen puhuttelu eli se, osoitetaanko viesti teknologisin keinoin vastaanottajalle, voi vähentää verbaalisen puhuttelun tarvetta. Tutkielman yksi tärkeimmistä havainnoista on se, että teknologiavälitteisessä kommunikaatiossa myös perinteisesti teitittelevinä pidetyt ranskankieliset puhujat sinuttelevat. Tässä erityisessä kontekstissa suomen- ja ranskankieliset puhuttelustrategiat ovat siis lähentyneet. Kääntäjien voisi täten olla tarpeen virittää kuvaansa teitittelyyn ja sinutteluun profiloituvasta ranska-suomi kieliparista. Lisäksi aineiston perusteella kärjistyneen keskustelun kotouttavassa kääntämisessä voitaisiin hyödyntää näkemystä siitä, että ranskan yksilön teitittelyllä on samankaltainen strateginen rooli kuin suomen kolmannen persoonan puhuttelulla.