Browsing by Subject "General Linguistics"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-26 of 26
  • Dumitrescu, Andrei Călin (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee spatiaalisten sijojen, adpositioiden ja relationaalisten substantiivien (joista käytän kattotermiä tilagrammit) muodostamia järjestelmiä ja niiden paradigmaattista symmetriaa ja asymmetriaa euraasialaisissa kielissä. Tarkastelen järjestelmiä kahden tärkeimmän merkitysosatekijän kannalta, nimittäin hakualueen ja suuntaisuuden. Aineistoa keräsin videolomakkeen avulla 20 euraasialaisen kielen äidinkielisiltä puhujilta. Aineiston pohjalta laadin jokaisesta kielestä profiilin, josta ilmenevät mahdolliset asymmetriailmiöt. Kahden olion välisiä spatiaalisia suhteita (tästä eteenpäin tilasuhteita) ilmaistaan maailman kielissä yleensä niin, että toisen, liikkuvamman olion eli muuttujan olinpaikkaa tai liikkeen suuntaa kuvaillaan suhteessa vähemmän liikkuvan eli kiintopisteen avulla. Tilasuhteessa ilmaistaan ensinnäkin hakualuetta, joka on kiintopisteen tai sen ympäristön alue, johon muuttuja sijoittuu. Lisäksi tilasuhteessa ilmaistaan myös suuntaisuutta, eli sitä, liikkuuko muuttuja hakualueelle (päämäärä) vai hakualueelta pois (lähde), vai onko se vain paikallaan hakualueellaan (sijainti). Euraasialaisten kielten tilagrammit sisältävät merkityksessään tietoa sekä hakualueesta, että suuntaisuudesta. Yksittäisen kielen tilagrammien välillä on tiettyjä semanttisia suhteita niin, että esimerkiksi suomen kielessä on tyypillisesti kolmen tilagrammin sarjoja, jotka tarkoittavat samaa hakualuetta, mutta kukin eri suuntaisuutta. Tilasuhteiden merkitysavaruuden jaottelu hakualue- ja suuntaisuuskategorioihin on kuitenkin kielikohtaista. Tilagrammijärjestelmässä on paradigmaattista asymmetriaa, jos esimerkiksi sijaintia kahdella eri hakualueella merkitään kahdella eri tilagrammilla, mutta näitä hakualueita merkitään yhdellä ja samalla tilagrammilla silloin, kun kiintopiste on lähteenä. Samaten paradigmaattista asymmetriaa esiintyy, jos yhtä hakualuetta varten on päämäärän ja sijainnin merkinnässä eri tilagrammeja, mutta toisen hakualueen sijainti- ja päämäärämerkintä tapahtuu saman tilagrammin avulla. Tutkimuksen päätavoite on selvittää, millaisia asymmetriatyyppejä Euroopan ja Aasian kielistä löytyy. Kieliotos koostuu 20 euraasialaisesta kielestä, joista suurin osa on Euroopassa puhuttuja. Kielet kuuluvat 8 eri kielikuntaan ja 17 kielihaaraan. Tutkimusmenetelmä on empiirinen eli olen kerännyt aineiston suoraan kielten äidinkielisiltä puhujilta videolomakkeen avulla. Videolomake koostuu 77 lyhyestä videosta, joissa kuvataan yksinkertaisia tilasuhteita. Vastaajat (yhteensä 110) ovat katsoneet videot ja kuvailleet jokaista niistä omalla kielellään. Videoissa on erilaisia hakualueiden ja suuntaisuuksien yhdistelmiä niin, että vastauksista käyvät ilmi kunkin kielen tilagrammien väliset semanttiset suhteet. Muutamaa kieltä vertailemalla voi huomata, että kolme yllä esitettyä yleistä suuntaisuuskategoriaa ei riitä aineiston kielten tilagrammijärjestelmien kuvailuun. Siksi ehdotan termin asettelu suuntaisuudelle, joka viittaa liikkeeseen kiintopisteen läheisyydestä saman kiintopisteen toiselle, läheisemmälle tai tarkemmalle hakualueelle. Tulokset osoittavat, että yli puolissa otoksen kielistä on erilaisia asymmetriailmiöitä. Yleisin asymmetriatyyppi on useamman hakualueen distinktion yhteenlankeaminen lähteen merkinnässä, kuten esimerkiksi latviassa, georgiassa tai kreikassa. Kuitenkin myös päämäärän merkinnässä on muutamassa kielessä yhteenlankeamista. Toisaalta aineistosta löytyy myös muutama hakualuedistinktio, joka tehdään vain päämäärässä. Suuntaisuuksien jaottelussa esiintyy vähemmän asymmetriaa, ja se yleensä liittyy asettelun yhteenlankeamisen vaihtelevasti päämäärän tai sijainnin kanssa, kuten puolassa.
  • Porkka, Jarno (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa käsitellään suomea äidinkielenään puhuville miehille ja naisille vuosina 1917–2016 annettujen ensimmäisten etunimien, ensinimien, foneettista ulkoasua ja siinä tapahtunutta vaihtelua. Tavoitteena on selvittää taustalla vallitsevaa foneettista sosiaalista makua, eli minkälaisia äänteitä nimenantajat ovat suosineet kunakin vuonna. Tätä tutkitaan nimissä tapahtuneen vaihtelun ja siinä esiintyvien trendien kautta. Osaltaan tutkielmassa pyritään myös analysoimaan trendien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Aineistona toimii Kotimaisten kielten keskuksesta saatu lista kaikista suomalaisista ensinimistä ja niiden antovuosista. Aineistossa on noin 6,4 miljoonaa nimeä, ja täten datan käsittely tehdään täysin koneellisesti. Tältä pohjalta data esitetään erilaisina suhteellisen yksinkertaisina kaavioina. Analyysityökaluna käytetään äännesymboliikkaa ja etenkin frekvenssikoodia, sonoranttihierarkiaa ja suomen äänteiden väriä. Näitä ja eufonian käsitettä avataan eri näkökulmista teorialuvussa. Osaltaan analyysi nojaa myös historialliseen yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksen taustana käsitellään nimien luonnetta, nimen vaikutusta kantajaansa, nimen valintaa, nimipaikkojen eroja, nimien sukupuolieroja sekä suomen kielen fonetiikkaa ja etenkin fonotaksia. Tutkielmassa ilmenee vahvoja äänteiden vaihtelua koskevia trendejä. Sekä miesten että naisten nimissä on esiintynyt samansuuntaista vaihtelua ensin kohti maskuliinista 1940-luvulla sodan jälkeen ja sitten etenkin 1980-luvulta kohti feminiinistä. Nimien feminiinistymisen trendi on havaittu myös Yhdysvalloissa, ja tämä tulos herättääkin kysymyksiä laajemmasta nimen ja kulttuurin muutoksesta. Myös moni sukupuolitetuksi mielletty nimien äännepiirre saa tutkielmassa tukea. Naisten nimet tosiaankin loppuvat poikkeuksellisen usein ⟨a⟩:han ja miesten nimet sisältävät paljon klusiileja ja ⟨r⟩:iä. Naisten nimissä esiintyy paljon pehmeitä äänteitä kuten ⟨n⟩, ⟨l⟩ ja ⟨m⟩. Vokaalien suhteen miesten nimissä esiintyy enemmän takaisia ja laveita, naisten nimissä etisiä ja suppeita vokaaleja. Tätä sääntöä tosin rikkoo naisten nimissä erittäin yleinen ⟨a⟩. Toisaalta miehiseksi mielletty loppu-⟨o⟩ ei enää näytä olevan voimissaan, ja mielenkiintoisena trendinä 2010-luvulla annetuista suomalaisista miestennimistä jo kolmannes loppuu konsonanttiin. Tutkielma tarjoaa uuden tavan selvittää nimien vaihtelua ja nimitrendejä. Sen sijaan, että keskityttäisiin kokonaisiin nimiin, jolloin voi tutkia pelkästään yleisimpiä yksittäistapauksia, keskitytäänkin nimien rakennepalikoihin, grafeemeihin, sekä niitä vastaaviin foneemeihin. Näin pystytään tutkimaan koko nimistöä hyvinkin monipuolisesti. Tämä tutkielma on vasta pintaraapaisu, mutta vastaavalla menetelmällä on monenlaista potentiaalia.
  • Jussila, Aapo (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmani tavoite on kuvata suomen ei-finiittiset verbimuodot käyttäen kielitypologisia käsitteitä. Typologiassa ei-finiittiset verbimuodot luokitellaan kohtalaisen vakiintuneesti neljään luokkaan: infinitiiveiksi, konverbeiksi, partisiipeiksi ja teonnimiksi. Infinitiivi on pääsanassa komplementti ja konverbi adjunkti, kun taas partisiipit saavat ”uudeksi sanaluokakseen” adjektiivin ja teonnimet substantiivin. Tutkielmani teoreettinen tausta on siis funktionaalis-typologinen tutkimus ei-finiittisistä verbimuodoista ja peruskielioppiteoria eli kielitypologian soveltaminen yksittäiskielten kuvaukseen. Tutkielmani aineisto koostuu pääasiassa jo julkaistuista suomen kieliopeista ja syntaktisista tutkimuksista. Näin ollen tutkielmani on pääasiassa käsitteellinen. Suomen kielen tutkimuksen traditiossa suomen ei-finiittiset verbimuodot kuvataan historiallisten teonnimien sijamuotoina. Tämä ei vastaa niiden merkityksen kuvausta, joka tehdään vasta konstruktioiden tai lauseenvastikkeiden tasolla. Tutkielmani tavoite on kuvata suomen ei-finiittiset verbimuodot käyttäen em. typologisia käsitteitä antaen merkitys suoraan itse muodoille konstruktioiden pääsanoina. Tämä auttaa etenkin typologisesti suuntautunutta kielentutkijaa hahmottamaan suomen ei-finiittisten verbimuotojen systeemin. Analyysini mukaan suomen ei-finiittisten verbimuotojen järjestelmään kuuluvat: yleiset infinitiivit A ja MAAN, lopettamisen infinitiivi MASTA, sijainnin infinitiivi MASSA, passiivin infinitiivi TTAVAN ja referatiivi-infinitiivit VAN, NEEN ja TUN, teonnimi MINEN, ajan konverbit ESSA ja TUA, oheistoiminnan konverbi EN, keinon konverbi MALLA, tarkoituksen konverbi KSE, kielteinen konverbi MATTA sekä partisiipit VA, NUT, TTU, TTAVA, MA ja MATON. Lisäksi jaottelen ko. verbimuotoja typologisten distinktioiden kuten subjektireferenssin ja tempuksen mukaan. Teoreettisen tutkimukseni ohessa teen pienen empiirisen korpustutkimuksen KORP-tietokannasta. Siinä tutkin kielteisen konverbin MATTA suhdetta konverbiin MATTA + possessiivisuffiksi. Kun MATTA ilmaisee, että hallitsevan lauseen tapahtuma tapahtuu konverbin ilmaisemasta tapahtumasta huolimatta, MATTAAN ilmaisee, että hallitseva lause tapahtuu subjektin sitä tiedostamatta, haluamatta tai pyytämättä. Tutkielmani tuloksena on, että suomen ei-finiittiset verbimuodot voidaan jaotella varsin selkeästi em. neljään typologiseen kategoriaan. Kuitenkin kyse on vain niiden pääfunktioista, ja esimerkiksi monet konverbit esiintyvät myös komplementteina. Jaotteluni antaa kuitenkin ko. verbimuodoille funktionaalis-typologiset nimet, joista käsin tarkempia funktioita voidaan lähteä hahmottamaan.
  • Kellokoski, Hanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, riippuuko ilmisubjekitn esiintyvyys yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa tyylilajista eli genrestä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkielmassa vertailtavat genret, ovat teatteridialogi ja suomen arkipuhekeskustelun kieli. Näistä aineistoista vertaillaan ilmisubjektin esiintyvyyttä yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa. On tiedossa, että suomen arkipuhekielessä ilmisubjekti esiintyy huomattavasti useammin kuin kirjoitetussa kielessä. Kirjoitetun kielen konventioihin kuuluu se, että ilmisubjektin merkintää vältetään, koska teon tekijä ilmenee verbin persoonapäätteistä. Teatteridialogi on kirjoitettua tekstiä, joka usein jäljittelee puhetta ja on tarkoitettu puhuttavaksi teatterin lavalla. Siksi hypoteesini on, että teatteridialogissa ilmaistaan vähemmän subjekteja kuin arkipuhekielessä. Sillä vaikka se jäljittelee puhetta, kirjoitetun kielen konventiot vaikuttavat vähintään tiedostamatta kirjoittajaan. Taustoitan tutkimustani käsittelemällä genreteoriaa ja kerron teatteridialogista ja arkikeskustelupuheesta, määrittelen subjektin ja esittelen subjektittomat rakenteet suomen kielessä. Käsittelen persoonapronomineja suomen kielessä ja kerron, miten ilmisubjekti esiintyy eri verbityypeissä ja mitkä tekijät vaikuttavat ilmisubjektin esiintyvyyteen. Aineistona käytän teatteridialogin osalta seitsemän harrastajateattteri Teatteri Kultsan näytelmäkirjailijoiden kirjoittamaa lyhytnäytelmää. Niissä on 5936 sanaa repliikkejä ja 391 lausetta, joissa voisi olla ilmisubjekti. Arkikeskustelupuheen osalta käytän kahta keskustelua Keskusteluntutkimuksen arkistosta, joista toisessa puhuu kaksi naista ja toisessa neljä miestä ja yksi nainen. Näitä keskusteluja on yhteensä 70 minuuttia ja 496 lausetta, joissa voisi olla ilmisubjekti. Aineistoista todella ilmenee, että ilmisubjekti esiintyy useammin puhekielessä kuin teatteridialogissa tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkin asiaa kirjaamalla Excel-taulukkoon kaikki lauseet, joissa voisi olla ilmisubjekti ja laskemalla, kuinka monessa on ilmisubjekti. Sitten lasken käyttäen Khin neliö -testiä eroaako ilmisubjektin jakauma eri genreissä tilastollisesti merkitsevällä tavalla. Tutkin myös, vaikuttaako ilmisubjektin esiintyvyyteen jokin tekijä, kuten verbityyppi. Käyn läpi näitä tekijöitä ja lasken niidenkin kohdalla riippuuko jakauma genrestä. Varsinaista tilastollista testausta en tee tässä vaiheessa siitä, eroaako jonkin yksittäisen tekijän ilmisubjektin esiintyvyys koko aineiston ilmisubjektin esiintyvyydestä, tarkastelen niitä pintapuolisesti. Mikään tekijä ei näytä olevan juurisyynä eri genrejen ilmisubjektin esiintyvyyteen, vaan ilmisubjektin esiintyvyys näyttää riippuvan genrestä, kuten hypoteesini sanoo. Päätelmäni on, että ilmisubjektin esiintyvyys yksikön ensimmäisessä ja toisessa persoonassa riippuu genrestä tilastollisesti merkitsevällä tavalla; teatteridialogissa käytetään vähemmän ilmisubjektia kuin arkikeskustelupuheessa ja tähän eivät vaikuta mitkään yksittäiset tekijät näissä genreissä. Siksi teatteridialogi ei ole luotettava lähde tehtäessä kielen diakronista tutkimusta ainakaan puhekielisten konventioiden osalta.
  • Luoma, Anni (Helsingin yliopisto, 2019)
    This study examines the use of the Latin script in languages where the Latin script is not the official writing system. The aim of the research is to get a general perception of where and why the Latin script is used in those languages. The study concentrates on the use of the Latin script of individual writers, especially in informal writing situations online. The study also examines if the individuals have seen the Latin script used by others. In addition, the study finds out about the keyboard functionality when writing in the Latin and non-Latin scripts. Many case studies have covered the phenomenon of digraphia, which is a situation where one language uses two writing systems. However, a broader crosslinguistic study has not been done on this topic. The Latin script is the dominant script on the Internet which might have an impact on the script choice in online writing. Internet language and chatting are broadly studied but because of the continuously changing nature of the Internet, more research is required on these topics. This study aims to fill in some of the gaps that are left open by previous research. I gathered data by an online questionnaire and by four semi-structured interviews. By means of the questionnaire, I got open question answers and quantitative data from 142 respondents. Additionally, I had four interviews with representative users of different writing systems to get more detailed information about the use of the Latin script. The data was analysed and compared with previous research from the point of view of five groups of different scripts. The general finding of this study is that the respondents choose to write in the Latin script mostly when the non-Latin keyboard in not available or when fast and easy informal writing style is required. The Latin script has many different functions. It is mostly used in online chatting, texting with friends or when one’s personal information needs to be written in travelling documents. However, people prefer to write in the official non-Latin script even though it might sometimes feel difficult or slow to use. The study points out that it cannot be predicted whether a respondent uses the Latin script or not, since the results are mostly very variable. The need or even the eagerness to use the Latin script when it is not the official script, reflects the functions and facilities that are available or unavailable for different scripts.
  • Luukkonen, Juha (Helsingin yliopisto, 2016)
    Nikvh is a language isolate spoken in the Russian Far East. The language is severely endangered and it is no longer transmitted to children. Estimates on the current number of speakers vary from tens to hundreds. The study examines the alternation of initial consonants in Nivkh (Consonant Mutation, CM) and the variation occurring in it. Consonant Mutation takes place between homorganic plosives and fricatives, e.g. cus pəɲx ’meat soup’ but cʰo vəɲx ’fish soup’. In addition to the phonological environment, it also requires a certain morphosyntactic context. The aim of the study was to determine the regularity of CM in the speech of the current Nivkh speakers. My own fieldwork results had led me to suppose that the modern speakers would not exhibit CM as regularly as it has been traditionally described in the literature. Developments observed in similar alternations in obsolescent Celtic languages gave support to this hypothesis. It had also been documented that in Nivkh CM, variation is abundant in post-sonorant environments. My data consisted of eight volumes of the series Sound Materials of the Nivkh Language, published between 2002 and 2013. Altogether they contained about five and a half hours of conversations in Nivkh and their transcriptions. From these, more than 2 300 contexts of CM were retrieved and saved to a database for further analysis. The realization of CM was compared between speakers, in different syntactic structures, and for different alternating sounds. The study confirms the weak predictability of post-sonorant CM. In other cases, less than 7 % of forms were at odds with the traditional rules, and even some of these could be attributed to explaining factors such as lexical exceptions. Some anomalies were left unexplained, but their frequency was low enough to conclude that the natural variation occurring in a small language without a prestige norm is a more probable explanation than language attrition, even though the latter may contribute to the variation in case of the youngest speakers.