Browsing by Subject "Media and Communication"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 45
  • Sevimli, Ida Adile (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani sukupuolten väliseen tasa-arvotutkimukseen liittyvää uutisointia Helsingin Sanomissa 2000- luvulla. Tutkielman teoreettisena taustana toimii sukupuolten välisen tasa-arvotutkimuksen yleiset teemat sekä tutkimukseen perustuvan asiantuntijatiedon popularisoitumisen prosessit. Tutkimus on laadullinen ja rajattu koskemaan ainoastaan tutkimukseen pohjaavia journalistisia tekstejä sekä tekstejä, joissa haastatellaan tutkijoita. Analyysissä eritellään tasa-arvokeskustelua hallitsevia teemoja ja näkökulmia sekä mediakeskustelun ajallista kehitystä 2000-luvun aikana. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen tasa-arvotilannetta Suomessa, erittelen yleisiä tasa-arvotutkimuksen teemoja ja tuon esiin tutkijoiden esittämää kritiikkiä sukupuolten väliseen tasa-arvokeskusteluun liittyen. Tasa-arvon ymmärtäminen muodostuu kontekstisidonnaisesti ja siihen liittyy aina poliittista kamppailua (Kantola et al 2012, 9). Niinpä olen teoretisoinut myös poliittisen ilmapiirin muutosta äärioikeiston ja Perussuomalaisten kannatuksen nousun myötä, sillä konservatiivisen järjestäytymisen voidaan nähdä asettuvan vastakkain feministisen liikehdinnän kanssa (Kovátz 2018, 528). Teoreettisen viitekehyksen toisessa osassa määrittelen, miten asiantuntijuus muodostuu mediassa ja kuinka tiede- ja mediainstituution toimintatavat eroavat toisistaan ja vaikuttavat näin tutkitun tiedon leviämiseen suurelle yleisölle. Aineisto koostuu 78:sta artikkelista, jotka olen kerännyt Helsingin Sanomista vuosilta 2000-2019. Temaattisen analyysin avulla aineistosta nousee esiin viisi teemaa: talous ja työ, koulu ja akatemia, sukupuoliroolit, väkivalta sekä epätasa-arvo muissa ja muualla. Vuosituhannen alkupuolella tasa-arvokeskustelu keskittyy julkiseen elämänpiiriin: talous ja työ -teema hallitsee keskustelua, ja naisistuminen on keskustelun yleisin näkökulma. Vuoden 2010 taitteessa hallitsevaksi teemaksi nousee sukupuoliroolit ja näkökulmaksi miesten syrjäytyminen. Tasa-arvokeskustelu keskittyy yksityiseen elämänpiiriin, arkeen ja kotiin. Vuoden 2015 pakolaiskriisi ja vuonna 2017 alkanut #MeToo-kampanja nostavat seksuaalisen väkivallan tasa-arvokeskustelun keskiöön ja osoittavat poliittisen ilmapiirin muuttuneen. Tutkielman tärkeimmät havainnot liittyvät kahteen keskustelua hallitsevaan näkökulmaan: naisistuminen ja miesten syrjäytyminen läpileikkaavat useita teemoja ja hallitsevat keskustelua ajallisesti koko 2000-luvun ajan. Lisäksi esiin nousee yksi uusi näkökulma, ilmasto, josta huolehtiminen näyttäytyy feminiinisenä hoivan muotona ja sukupuolittuneena toimintana. Aineistossa keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvosta keskittyy pitkälti ainoastaan miehiin ja naisiin. Tutkielman lopputulos on, että keskustelu sukupuolten välisestä tasa-arvotutkimuksesta lisääntyy huomattavasti 2000-luvun loppua kohden samalla kun tarkastelun kohde siirtyy julkisesta yksityisen piiriin ja naisistumisesta miesten syrjäytymiseen. Tutkielma tuottaa uutta tietoa mediassa käytävän tasa-arvokeskustelun teemoista Suomessa ja auttaa ymmärtämään, mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta.
  • Tikanmäki, Sofia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan strategista organisaatioviestintää media-alan työnantajajärjestöissä: sitä, miten viestintää suunnitellaan ja miten se yhdistyy organisaation tavoitteisiin sekä sitä, millaisia rooleja viestijät saavat. Tutkielman viitekehyksenä toimii organisaatioviestinnän teoria, strategisen viestinnän käsite sekä viestijöiden roolien tutkimus. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Millaista on viestinnän suunnitelmallisuus ja strategisuus toimintasuunnitelmien ja viestijöiden käsitysten kautta? ja 2) Millaisia rooleja viestintä saa työnantajajärjestöjen toimintasuunnitelmissa ja viestijöiden puheissa? Tutkielma on tapaustutkimus kuudesta media-alan työnantajajärjestöstä. Tutkielman aineistona oli kuusi toimintasuunnitelmaa sekä kuusi teemahaastattelua. Toimintasuunnitelmissa tarkasteltiin viestinnän rooleja ja viestinnän yhteyttä organisaation tavoitteisiin. Suunnitelmia analysoitiin sisällönanalyysin keinoin sekä havainnoimalla aineistoa että yhdistelemällä analyysiin teoriaa. Teemahaastatteluista tutkittiin viestijöiden rooleja sekä viestinnän suunnitelmallisuutta. Niitä analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimuksessa havaittiin, että viestintää suunnitellaan työnantajajärjestöissä hyvin vaihtelevasti. Suuressa osassa tutkittuja järjestöjä viestintää suunniteltiin heikosti ja hyvin yleisellä tasolla. Yhdessä järjestöistä viestintää suunniteltiin konkreettisemmin viestintäsuunnitelmien ja vuosikellon avulla. Viestintää toteutettiin ja suunniteltiin jonkin verran suhteessa organisaation tavoitteisiin, mutta usea viestijä koki, että suunnitelmallisuutta olisi voinut olla enemmän. Työ tuntui haastateltujen mielestä ennalta-arvaamattomalta ja reagoimiselta ennakoimisen ja suunnitelmallisuuden sijasta. Organisaation tavoitteet toimivat useimmiten ohjaavana periaatteena viestinnän toteuttamisen taustalla, mutta eivät aina. Viestijät saivat toimintasuunnitelmissa ja viestijöiden haastatteluissa viisi erilaista roolia, jotka eivät olleet toisiaan poissulkevia. Löydetyt roolit olivat tiedonvälittäjä, maineenrakentaja, tukija, luotaaja ja kehittäjä. Rooleista tiedonvälittäjän rooli nähtiin haastatteluissa usein viestintätyön perusmuotona ja se esiintyi paljon myös toimintasuunnitelmissa. Luotaaja ja kehittäjä olivat rooleja, joihin osuvia tehtäviä ei toimintasuunnitelmissa ollut, mutta haastatteluissa ne nousivat esille. Maineenrakentaja oli rooleista ainoa, jota ei noussut esille viitekehyksessä. Tutkimuksen tulokset eivät sellaisenaan tapaustutkimuksen luonteen vuoksi sovi sovellettavaksi suoraan muihin organisaatioihin. Ne antavat kuitenkin viitteitä siitä, kuinka viestintää suunnitellaan ja miten viestijät näkevät suunnitelmallisuuden. Teorian pohjalta voidaan sanoa, että erityisesti suunnitelmallisuus suhteessa organisaation tavoitteisiin olisi tärkeää ja auttaisi viestintää tukemaan organisaation toimintaa ja siten tuomaan enemmän hyötyä organisaatiolle. Tulokset osoittavat, että viestijöiden roolit ovat toistensa kanssa risteäviä erityisesti pienissä organisaatioissa, joissa viestintäresurssit ovat pienet. Nämä roolit ja niiden tehtävät olisi hyvä huomioida myös toimintaa suunnitellessa.
  • Lehtipuu, Minna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Koronapandemia on korostanut perinteisen median ja totuudellisen uutisvälityksen merkitystä modernissa hybridimediaympäristössä, jossa väärän tiedon tunnistaminen ja medialukutaito ovat ratkaisevia kansalaistaitoja. Valokuva on ollut jo yli sata vuotta propagandan väline. Nykyinen verkkoympäristö ja sosiaalinen media nopeuttavat väärän tiedon leviämistä. Visuaalisuus on yhä merkittävämpää uudessa, tehokkaassa ja kansainvälisessä verkkovaikuttamisessa ja myös yli sata vuotta vanhaa valokuvaa käytetään uudenlaisen propagandan välineenä. Tutkielmassa tarkastellaan vaikuttamiseen pyrkivien uutisten yhteydessä olevien kuvien roolia ja uutisten kuvavalintoja. Teoreettisena viitekehyksenä on neljä näkökulmaa vaikuttamiseen, joista visuaalinen vaikuttaminen ja valokuvatutkimus ovat tärkeimmät. Aineisto koostuu venäläisten RT:n ja Sputnik Newsin englanninkielisistä verkkouutisista ja niihin liittyvistä pääkuvista kuvateksteineen. Uutisaiheina ovat koronavirus ja Sanna Marinin hallitus. RT ja Sputnik ovat venäläisiä valtiollisia medioita, joiden toimintamalliin kuuluu uutishankinta muista medioista ja materiaalin kierrättäminen eri kielillä. Näiden medioiden toiminta poikkeaa länsimaisista mediataloista myös avoimen propagandapolitiikan vuoksi. Uutiskuvana voidaan käyttää sopivalta näyttävää kuvaa, vaikka se olisikin otettu vuosia aikaisemmin eri maassa tai eri tilanteessa. Tutkielman metodologisena lähestymistapana on yhdistetty semioottista analyysia, sovellettua aineistolähtöistä sisällönanalyysiä sekä Mari Pienimäen väitöskirjaan perustuvaa semioottista lajityyppiluokitusta. Semioottisen analyysin keskeinen ajatus on kuvan monitulkintaisuus. Kuva-analyysin tulos noudatti lajityyppiluokitusta (uutis-, kuvitus- ja henkilökuvat) sekä uutisten jaottelua totuuden¬mukaisuuden perusteella. Kuvien rooli oli tukea uutissisältöä. Kuva tuki totuutta tai vahvisti valhetta. Uutiskuvissa oli aidolta vaikuttavia kuvia. Ne herättivät vahvoja tunteita. Uutiskuvat olivat tehokkaita myös ilman tekstiä. Kuvituskuvien rooli oli olla symbolisia ja provosoivia sekä tukea tekstiä. Tekstin rooli oli kuvituskuvan yhteydessä oleellinen. Kuvituskuvissa oli ideologisia piilomerkityksiä ja konnotaatioita. Niitä käytettiin uutisissa, joiden tyyli oli pilkallinen tai vähättelevä. Marinin hallitusta käsittelevissä henkilökuvissa mielikuvan osuus oli merkittävä. Kuvat esittivät kohteensa negatiivisessa valossa. Kuvien valinta noudatti tiettyjä periaatteita. Vääristelty tai valheellinen koronauutinen sai useammin kuvituksekseen väärän kuvan tai kuvituskuvan. Todenmukaisissa uutisissa kuvat olisivat voineet olla uutistilanteessa otettuja. Marinin hallituksen kuvat oli valittu tarkoitushakuisesti. Kuvilla pyrittiin luomaan epäammattimaista ja epävarmaa mielikuvaa. Henkilökuvan semioottinen funktio on symbolinen ja tämä alleviivaa sen myyttistä ulottuvuutta, jossa kuvan nainen on väärässä paikassa. Naisministerien kuvat sisälsivät vahvan poliittisen ja ideologisen viestin. Tekijänoikeuksien suojeleminen vähentäisi kuvien väärinkäyttöä ja helpottaisi visuaalisen lukutaidon kehitystä. Medialukutaitoa voi kehittää myös tunnistamalla valheellisia kuvia ja tekstejä. Epäilyksen herääminen on hyvä signaali kuvan tai uutisen valheellisuuden osalta.
  • Muukkonen, Henrik (Helsingin yliopisto, 2019)
    Suurten suomalaisten pankkien kuluttajaviestintä on muuttunut 2010-luvulla. Pankit ovat lisänneet omien sähköisten medioiden kuten verkkosivustojen ja uutiskirjeiden käyttöä ja ryhtyneet käymään entistä aktiivisemmin vuoropuhelua asiakkaidensa ja sidosryhmiensä kanssa digitaalisissa kuluttajaviestintäkanavissa ja sosiaalisessa mediassa. Pankit myös ostavat entistä vähemmän mainostilaa painetusta mediasta ja tuottavat sen sijaan runsaasti sisältöä omiin medioihinsa. Tämä on osaltaan aiheuttanut sen, että suomalaisten mediayhtiöiden mainostulot ovat vähentyneet 2010-luvulla. Tutkimuksessa selvitetään, miten ja miksi pankit ovat muuttaneet ulkoisten kuluttajaviestintäkanaviensa käyttöä 2010-luvulla, mikä on muuttunut pankkien markkinointiviestinnässä tällä vuosikymmenellä ja miksi, ja mitä seuraavaksi. Tieto pankkien mediamainospanostuksista on saatu pyytämällä maksutta tutkimuskäyttöön Suomen suurimman markkinatutkimusyrityksen Kantar TNS Oy:n Kantar TNS Ad Intelligence -yksiköstä. Lisäksi tutkimusta varten on haastateltu Suomen suurimpien pankkien markkinointi- ja viestintäjohtoa, koska he ovat päättäneet tai päättävät, kuinka pankkien ulkoiset kuluttajaviestintäkanavat kehittyvät. Haastateltavat ovat Danske Bank A/S:n Suomen sivuliikkeen kaupallinen johtaja Ulla Koret, Nordea Suomen viestintäjohtaja Kati Tommiska, OP Ryhmän viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Tuuli Kousa ja S-Pankin markkinoinnista ja viestinnästä vastaava johtaja Pekka Haverinen. Teemahaastattelut on tehty loppuvuonna 2018 ja alkuvuonna 2019. Haastatteluaineistosta ja mediamainospanostustiedoista selvisi, että pankit ovat siirtyneet käyttämään enenevissä määrin digitaalisia viestintäkanavia, koska niiden avulla on mahdollista tavoittaa asiakkaat ja sidosryhmät kustannustehokkaasti. Lisäksi digitaalisissa kanavissa viestin sisältöä pystytään muuttamaan nopeasti kuluttajan ja pankin tarpeita vastaavaksi. Myös olennaisten kohderyhmien tavoittaminen on haastatteluaineiston mukaan helpompaa digitaalisissa kanavissa kuin painetussa mediassa, samoin viestintään käytetyn panostuksen tuoton todentaminen. Ilmiö on havaittu jo myös tuoreessa tutkimuskirjallisuudessa. On mahdollista ennakoida, että pankkien kuluttajaviestintäkanavissa digitaalisten kanavien suhteellinen osuus suurenee entisestään. Haastatteluaineiston perusteella pankit kertovat jatkossakin tuotteistaan ja palveluistaan mediamaisin keinoin. Näyttää kuitenkin siltä, että pankeista ei tule medioita siinä mielessä, että niiden pääasiallinen ansainta koostuisi mediasisältöjen myynnistä tai jakelusta. Suuret suomalaiset pankit käyttävät yhä enemmän rahaa omiin digitaalisiin kuluttajaviestintäkanaviin ja yhä vähemmän rahaa mainostilan ostoon painetuista sanoma- ja aikakauslehdistä.
  • Vainio, Laura (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tarkastelen tutkimuksessani pelon diskurssia julkisessa turvapaikanhakijakeskustelussa, tarkemmin vuoden 2019 eduskuntapuolueiden puheenjohtajien vaalitenteissä ja vaalikonevastauksissa. Laajemmin puheenvuorot muodostuvat osaksi turvapaikanhakijoihin liittyvää pelon diskurssia. Suomi on yhteiskuntana ollut aidosti sekä monikulttuurinen että nationalistinen, vaikka nämä käsitteet ymmärretään arkikielessä usein toisilleen vastakkaisiksi. Siksi maahanmuuton, kansallisuuden ja vierauden herättämien tunteiden tutkimus on ensisijaisen tärkeää. Pelolla on tärkeä rooli vallitsevien valtasuhteiden ylläpitämisessä, ja siksi juuri turvapaikanhakijoihin liittyvän pelon diskurssin tutkiminen on ensisijaista. Tutkimukseni tärkein tavoite oli kuvata, tulkita ja näin luoda käsitys siitä, miten pelkoa ja turvapaikanhakijoita käsiteltiin julkisessa keskustelussa Suomessa eduskuntavaaleja edeltävänä ajanjaksona vuonna 2019. Tutkimustulokseni on, että puoluejohtajat keskittyivät puheenvuoroissaan analysoimaan meitä ja muita, Suomea yhtenä hegemonisena kansakuntana. Tuloksieni mukaan puoluejohtajien puheenvuorot on luokiteltavissa neljään, maahanmuuttoon ja pelkoon liittyviin diskursseihin: luotettavan Suomen diskurssi, kansakuntadiskurssi, hyödyllisen maahanmuuton diskurssi ja uhkaavan pelon diskurssi. Kolme ensimmäistä kuvaavat maahanmuuttoa, mutta niitä värittää myös ajatus jonkin toisen uhkaavuudesta. Neljäs, uhkaavan pelon diskurssi puolestaan keskittyy torjumaan pelkodiskurssia. Tutkimukseni kuvaa, että kaikki puoluejohtajat osallistuivat puheenvuoroissaan osallistuvat pelon diskurssin ylläpitämiseen tunnustamalla turvattomuuden olemassaolon ja legitimoimalla sitä erilaisin keinoin. Kaikki neljä diskurssia kertovat pelosta eri asioita, ja pyrkivät joko vähentämään tai lisäämään sitä, tarjosivat pelolle erilaisia selityksiä ja antoivat tunteelle erilaisia muotoja. Ne keinot, joilla pelon tai turvattomuuden tunnetta pyrittiin diskursseissa vähentämään, voivat saada joko nationalistisia kaikuja tai monikulttuurisuutta itseisarvona puoltavia sävyjä.
  • Luomanperä, Sanna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee perustuloa koskevaa mediakirjoittelua Iso-Britannian lehdistössä sosiaalisten mielikuvitusten teorioiden kautta. Tutkimuskohteena ovat The Guardianin ja Daily Mailin perustuloa käsittelevät artikkelit kolmen vuoden ajalta, tammikuusta 2015 joulukuuhun 2017. Yhteensä artikkeleita on 286 kappaletta. Tutkielman aihe sijoittuu osaksi laajempaa keskustelua työn ja yhteiskunnan välisestä suhteesta. Tutkimustehtävänä on tarkastella kehysanalyysin keinoin, mihin työelämän ongelmiin The Guardianin ja Daily Mailin artikkelit perustulon yhdistävät, ja millä tavalla lehdet muokkaavat ymmärrystä perustulosta ratkaisuna näihin ongelmiin. Tämän lisäksi tutkielma analysoi, minkälaisia mielikuvituksia Daily Mail ja The Guardian perustulosta rakentavat. Perustulokeskustelun tuottamia mielikuvituksia käsitellään kansallisen, globaalitalouden sekä globaalin oikeudenmukaisuuden mielikuvitusten kautta. Kehysanalyysin avulla hahmottuu kolme perustuloa puolustavaa sekä kaksi vastustavaa kehystä. Puolustavat kehykset nimetään robottien uhkaksi, hitailun filosofiaksi sekä tasa-arvon edistäjäksi ja vastustavat kehykset puolestaan sosialistiseksi utopiaksi sekä eriarvoisuuden lisääjäksi. Robotit uhkana -kehyksessä perustulon tarve esitetään teknologian kehityksen aiheuttaman työttömyyden uhan kautta. Hitailun filosofia -kehyksessä perustulon nähdään luovan hyvinvointia yhteiskuntaan vapauttamalla ihmiset työnteon pakosta. Tasa-arvon edistäjä -kehyksessä perustulon tulkitaan vähentävän köyhyyttä ja purkavan eriarvoisuutta luovia rakenteita. Sosialistinen utopia -kehyksessä perustulo taas näyttäytyy uhkana Iso-Britannian kansalliselle identiteetille. Eriarvoisuuden lisääjä -kehyksessä korostuvat perustulon käytännön toteutukseen liittyvät ongelmat, ja sen todellisten vaikutusten uskotaan kasvattavan yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Robottien uhka -kehys läpäisee kummatkin lehdet, vaikka ne muilta osin suhtautuvat perustuloon eri näkökulmista. Kyseisen kehyksen ohella Daily Mail käsittelee perustuloa pääasiallisesti sitä vastustavan sosialistinen utopia -kehyksen kautta, kun The Guardian taas perustuloa kannattavan tasa-arvon edistäjä -kehyksen kautta. The Guardianissa kriittinen näkemys esitetään eriarvoisuuden lisääjä -kehyksen kautta, eikä sosialistinen utopia -kehystä esiinny lehdessä lainkaan. Hitailun filosofia -kehys esiintyy pääsääntöisesti The Guardianissa. Aineistossa on selkeästi havaittavissa globaalitalouden mielikuvitus, joka esiintyy kaikissa kehyksissä: sitä joko rakennetaan tai vastustetaan. Sen keskeisenä tuottajana on robottien uhka -kehys, jossa korostuu muun muassa tuottavuusnäkökulma sekä globalisaation ja uuden teknologisen vallankumouksen pysäyttämättömyys. Globaalitalouden mielikuvitusta taas vastustavat tasa-arvon edistäjä sekä eriarvoisuuden lisääjä -kehykset, jotka kummatkin rakentavat globaaliin oikeudenmukaisuuteen nojaavaa mielikuvitusta, vaikka niillä on vastakkaiset näkemykset perustulosta. Tämä tulkitaan tutkielmassa merkityskamppailuna saman mielikuvituksen sisällä. Hitailun filosofia puolestaan rakentaa sekä globaalitalouden että globaalin oikeudenmukaisuuden mielikuvituksia, sillä se tavoittelee globaalin oikeudenmukaisuuden mielikuvituksen tavoitteita globaalitalouden mielikuvituksen keinojen kautta. Kansallisesta mielikuvituksesta neuvottelevat etenkin sosialistinen utopia sekä tasa-arvon edistäjä -kehykset, sillä ne käsittelevät perustuloa valtion ja kansalaisen suhteen sekä kansallisen identiteetin kautta. Aineistossa yksi kehys saattaakin rakentaa useampaa mielikuvitusta, mikä kertoo mielikuvitusten kietoutuneisuudesta toisiinsa. Johtopäätöksenä todetaan, että perustulokeskustelu näyttäytyy aineistossa eri toimijoiden merkityskamppailun kenttänä työn ja yhteiskunnan tulevaisuudesta.
  • Rydberg, Mikaela (Helsingin yliopisto, 2021)
    This study is focused on creating a wholesome picture of the strategic measures utilized by companies when referring to consumers in sustainability reports. The goal of this study is to find out the type of strategic value placed on interaction with consumers as stakeholders and to find out if they have a fundamental influence on CSR (Corporate Social Responsibility) communication or not. Studies show, that consumers are becoming increasingly aware of the effects their consumption might have on the environment. Hence, communicating about sustainability and responsible actions play an integral part of image building and value creation for companies. This increased awareness has also changed consumption patterns and ways of addressing value and legitimacy to companies. By focusing on the ways companies connect sustainability communication and ways of communicating about consumers, this study aims to create a wholesome picture of how companies connect society and consumers to their sustainability communication and what strategic measures are used. This study uses content analysis to map out What is the role of consumers in the communicative strategy presented in sustainability reports and to scope what kind of communicative strategies regarding consumers can be identified from sustainability reports. The material for this study consists of 16 sustainability reports from four Finnish companies, Marimekko, Stockmann, Fiskars and Kesko. Sustainability reports by these companies have been analyzed by identifying all mentions of consumers and stakeholders. These mentions or quotes have then been placed under themes that signify the degree of consumer interaction in communication. Quotes are identified as either stakeholder information strategy, stakeholder response strategy or stakeholder involvement strategy. From under these themes, clusters of quote types have been identified. These clusters underline the diversity of stakeholders, the effects of society and the long-term goals companies have. The results of this study show that companies have included consumers into their communication and are using communicative strategies that take dialogue into account. This indicates that communicative strategies are created in dialogue with consumers and society and that companies find these influences important. However, companies included in this study have not fully adopted a consumer centric communication strategy, as most of the mentions fit the description of the stakeholder response strategy. From the content placed under the themes, clusters show how there are multiple ways with which communication is connected to consumers and society and how there are various viewpoints on the benefits of interactive communication. Social media also proves to play an important role in this dynamic. Based on this study it can be concluded that companies take consumers changing interest and current trends into account in their communicative processes. The results of this study provide a focused view on the inclusivity of communication by these Finnish companies but also shows how, on a greater scope, there is a clear link between society, consumers and the strategic communicative choices made by companies.
  • Karuvuori, Maria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä maisterintutkielma käsittelee suomalaista julkisuutta ja saamelaista vastajulkisuutta kriittisen teorian ja karttojen näkökulmasta. Tarkoitus on tutkia sitä, miten kiistanalaisen maa-alueen hallinnasta viestitään visuaalisesti, ja millä tavalla kartat visuaalisina esityksinä luovat ja muokkaavat todellisuutta. Tarkastelussa on myös saamelaisen alkuperäiskansan esiintyminen julkisuudessa sekä saamelaisen aktivismin historia ja nykyisyys. Tutkimuksen taustalla kulkee marxilainen teoriaperinne, jossa lähtökohtana ovat erilaiset valtakamppailut, normatiivisuus, emansipaatio ja muutos. Teoriaosuudessa luodaan katsaus vastavallan ja vastajulkisuuden teoretisointeihin Frankfurtin koulukunnan kautta Stuart Halliin ja kulttuurintutkimukseen. Myös postkoloniaaliset kysymykset ovat tutkielman kannalta tärkeitä. Alkuperäiskansojen aktivismi niveltyy usein osaksi muita yhteiskunnallisia muutosta ajavia liikkeitä, mutta toisaalta alkuperäiskansojen historiallinen tilanne sekä suhde valtioon nostavat esiin myös erityisiä kysymyksiä. Teoriaosion yhden luvun muodostaa deliberatiivisen julkisuusteorian kritiikki erityisesti alkuperäiskansojen näkökulmasta. Luvussa käydään läpi Habermasia vastaan esitettyä kritiikkiä, ja tuodaan esiin joitakin esimerkkejä saamelaisesta erillis- ja vastajulkisuudesta. Samassa yhteydessä tarkastellaan myös lyhyesti sitä, kuinka saamelaisia on käsitelty valtamediassa. Tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen siitä, millä tavalla kartat viestivät vallan ja vastavallan strategioita. Aineisto koostuu kuudesta eri aikakausina tuotetusta kartasta. Kaksi näistä on saamelaisten taiteilijoiden tai taiteilijakollektiivien tekemiä vastakarttoja. Aineistosta hahmottuu Lapin tai Saamenmaan tuntemuksen ja hallintasuhteiden kehitys historiallisesta perspektiivistä. Menetelmä on laadullinen kuva-analyysi semiotiikan käsitteiden ja artikulaatioteorian avulla. Semioottisessa osiossa tarkastellaan karttojen eri elementtejä viiden osa-alueen kautta. Näitä ovat: 1.kansat ja valtioiden rajat 2. kulkuväylät 3. vallan symbolit 4. maasto ja luonnonvarat sekä 5. paikannimet. Analyysiosion viimeisessä luvussa pohditaan vielä karttojen funktioita laajassa julkisessa kontekstissa. Aineiston perusteella voi päätellä, että kun maa-alueen hallinta on kiistanalainen, hyödynnetään kartoissa enemmän kuvallisia vallan tunnuksia. Hallinta voidaan myös problematisoida kartoissa uudelleen, kuten saamelainen aktivismi osoittaa. Hyvin pelkistetyt karttakuvat viestivät jo saavutetusta hegemoniasta.
  • Alho, Alli (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tasa-arvo on ollut pinnalla julkisessa keskustelussa erityisesti muutamana viimeisenä vuotena muun muassa #metoon luoman keskustelun takia. Vaikka yritysten yhteiskuntavastuuta ja siihen liittyviä arvomaailmoja on tutkittu, on tutkimusta tasa-arvosta yhteiskuntavastuun osana tehty suhteellisen vähän. Kiinnostavaa on, ovatko yritykset hyödyntäneet omissa viestinnällisissä toimissaan tasa-arvoa kertoessaan yhteiskuntavastuullisista toimistaan. Yhteiskuntavastuu on ainakin ollut viime aikoina jonkinlaisessa muutoksessa, sillä yhteiskuntavastuuraporteissa on alettu kiinnittämään enemmän huomiota sukupuolten välisen tasa-arvon raportointiin (ks. Grosser & Moon 2008). Yhteiskuntavastuun viestintä on myös saanut rinnalleen yrityskansalaisuuden käsitteen, joka painottaa erityisesti yritysten dialogisempaa vuorovaikutusta kuluttajien kanssa, osana yhteiskuntaa (ks. esim. Juholin 2004). Myös organisaatioiden kampanjat tasa-arvon edistämiseksi ovat olleet viime aikoina ajankohtaisia lähtien laajamittaisesta #metoo-ilmiöstä yksittäisten yritysten tekemiin nostoihin, kuten Finlaysonin vuonna 2017 tekemään kampanjaan naisten eurosta, minkä tarkoituksena oli herättää keskustelua palkkatasa-arvosta. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan sitä, ovatko tasa-arvon teemat alkaneet korostua yritysten viestinnässä viime vuosina. Tutkimus pyrkii vastaamaan tähän kahden tutkimuskysymyksen kautta: 1) Mikä on yritysten rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa? ja 2) Miksi yritykset viestivät tasa-arvosta? Kysymyksiin vastataan aiemmin tehdyn tutkimuksen ja kerätyn aineiston perusteella. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu ensimmäisessä teorialuvussa yhteiskuntavastuun teoriasta ja yritysten arvomaailmoista sekä siitä, mikä on yritysten rooli yhteiskunnassa (esim. Malmelin 2011; Porter ja Kramer 2006; Anttiroiko 2004). Yhteiskuntavastuun yleisen teorian rinnalle nostetaan tasa-arvo yhteiskuntavastuussa, jota pohjustetaan ensin moninaisen tasa-arvon käsitteen avaamisella (esim. Ylöstalo 2012; Kantola, Nousiainen ja Saari 2012) sekä sillä, miten tasa-arvo yhteiskuntavastuun viestinnässä on nähty aiemmin tehdyssä kansainvälisessä tutkimuksessa (esim. Grosser 2009; Calkin 2016; Pearson 2007). Toisessa teorialuvussa syvennytään puolestaan yhteiskuntavastuun viestintään: yrityskansalaisuuteen ja brändiin sekä näille esitettyyn kritiikkiin. Yrityskansalaisuuden tutkimuksessa käytetyimpiä lähteitä ovat Elisa Juholinin (2002 ja 2009) ja Carrollin (2001) tekemä tutkimus, kun taas bränditutkimuksessa nojataan Aulan ja Mantereen (2008) tutkimukseen brändistä ja maineesta. Tutkimuksen menetelmänä on teemahaastattelu, jossa aineistona käytetään viiden viestintätoimistoissa työskentelevän asiantuntijan haastatteluja. Aineiston analyysissa on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritysten yhteiskunnalliseen rooliin vaikuttaa se, millä toimijoilla mielletään olevan valtaa yhteiskunnassa ja niiden rooliin yhteiskunnallisessa keskustelussa puolestaan vaikuttaa se, millaisia piirteitä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käyty keskustelu ottaa. Kuluttajat odottavat yrityksiltä enemmän avoimuutta ja merkityksellisyyttä, mutta toisaalta yritykset ovat sosiaalisen median arvaamattomuuden takia varovaisia ottamaan kantaa keskusteluun, jolla on riskinä polarisoitua. Tasa-arvo yhteiskuntavastuun viestinnässä voidaan nähdä brändihyötynä yritykselle ja keinona erottautua kilpailijoista, mutta sen hyödyntäminen on vielä toistaiseksi vähäistä. Kuitenkin tasa-arvosta viestimisen nähdään lisääntyneen viimeisen viiden vuoden aikana. Tasa-arvon viestimisestä voidaan tunnistaa kevyen osallistumisen piirteiden lisäksi se, että sitä saatetaan käyttää pelkästään puhtaan markkinoinnillisiin tarkoituksiin. Tasa-arvosta, kuten muustakin arvopohjaisesta toiminnasta viestiminen on tutkimuksesta saatujen tulosten perusteella uskottavinta silloin, kun se on osa yrityksen strategiaa, eikä pelkästään viestintä- tai markkinointiosaston toteuttama yksittäinen toimenpide. Tutkimuksen teemahaastattelujen perusteella tasa-arvosta viestimistä kaivattaisiin kuitenkin lisää.
  • Salonen, Saara (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan työyhteisöviestintää. Työyhteisöviestintä ymmärretään tämän tutkielman kontekstissa viestinnän kanavia ja sisältöjä laajemmaksi ilmiöksi, johon liittyy muun muassa työn organisoinnin tavat ja organisaatiokulttuuri. Tutkielma on tapaustutkimus, jossa tutkitaan Kansaneläkelaitoksen (Kela) työyhteisöviestintää palvelu- ja ratkaisuasiantuntijoiden näkökulmasta. Tutkielmassa keskitytään nimenomaan Kelan strategia- ja työyhteisöviestinnän ryhmän tuottamaan työyhteisöviestintään. Ryhmän työtä sekä työyhteisöviestinnän sisältöjä ja tavoitteita ohjaavat Kelan viestinnän linjaukset. Tutkielmassa tarkastellaankin sitä, miten haastatellut kokevat strategia- ja työyhteisöviestinnän ryhmän toteuttaman työyhteisöviestinnän ja miten he kokevat linjauksissa asetettujen tavoitteiden toteutuvan. Tutkittavaksi ryhmäksi valikoituivat nimenomaan palvelu- ja ratkaisuasiantuntijat pääasiallisesti neäljästä syystä. Ensinnäkin, he muodostavat 67 % Kelan kokonaishenkilöstömäärästä. Toiseksi, he tekevät ruohjonjuuritason työtä, joka konkreettisimmin näkyy Kelan asiakkaille: he ratkaisevat etuushakemuksia ja tekevät asiakaspalvelua. Kolmanneksi, työ on emotionaalisesti haastavaa, sillä se tapahtuu suorassa kontaktissa asiakkaaseen. Viimeiseksi, vaikka palvelu- ja ratkaisuasiantuntijat muodostavat edellä mainituista syistä merkittävän kohderyhmän työyhteisöviestinnälle, kaivattiin strategia- ja työyhteisöviestinnän ryhmässä aiemmin toteutettuja määrällisiä tutkimuksia syvällisempää tietoa tämän kohderyhmän ajatuksista ja toivomuksista työyhteisöviestintää kohtaan. Tutkielmassa käytettiin haastatteluaineistoa, joka kerättiin yhteensä 12 haastateltavalta teemahaastattelun menetelmällä. Lisäksi aineistonomaisena materiaalina käytettiin Kelan viestinnän linjauksia. Haastattelun runko rakennettiin viestinnän linjauksiin ja tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen. Aineisto eriteltiin ja analysoitiin käyttämällä teemoittelun menetelmää. Analyysissa haastateltavien kertomaa verrattiin toisaalta tutkimuskirjallisuudessa ja toisaalta työyhteisöviestinnän linjauksissa asetettuihin tavoitteisiin, jotka muodostivat eräänlaiset ihanteet työyhteisöviestinnälle. Analyysin tuloksena havaitaan, että palvelu- ja ratkaisuasiantunijoiden työssä näkyy edelleen tayloristiseksi miellettyjä piirteitä, jotka vaikuttavat myös työyhteisöviestinnän kokemiseen ja käyttämiseen. Useat haastateltavat kertovat, että omalle työlle asetetut määrälliset tulostavoitteet luovat stressiä ja tunnetta siitä, että työytheisöviestinnän seuraaminen on turhaa tai jopa jollain tapaa kiellettyä. Tavoite yhtenäisestä organisaatiosta ja kaikkien työntekijöiden osallisuudesta näyttäytyy haastattelujen perusteella ristiriitaisuuden kautta: se on tavoite, jota työyhteisöviestinnän sisällöt tuovat jatkuvasti esille, mutta joka näyttäytyy monelle haastateltavalle kiiltokuvana. Tämä taas aiheuttaa ulkopuolisuuden tunnetta. Haastattelujen perusteella viestinnän kanavista aktiivisimmassa käytössä on intranet Sinetti. Sen etusivulta löytyviä uutisia luetaan pääasiallisesti silloin, kun ne koskettavat suoraan omaa työtä. Muut tässä työssä tutkitut kanavat, sisäinen uutiskirje ja Facebook-ryhmä, ovat haastateltaville tuntemattomampia ja vain harva käyttää niitä aktiivisesti. Analyysin perusteella työyhteisöviestinnän kehittämisessä tulisi ottaa paremmin huomioon kohderyhmän arki ja työympäristö. Samalla, kun kulttuuria pyritään jatkuvasti kehittämään niin, että tayloristiset piirteet häviäisivät, tulisi työyhteisöviestinnän sisällöissä huomioida se todellisuus, jossa palvelu- ja ratkaisuasiantuntijat tällä hetkellä tekevät työtä. Näin vältettäisiin liian suuri kuilu ihanteiden ja todellisuuden välillä. Tutkielman tuloksena ehdotetaan, että sekä työyhteisöviestinnän teoriassa että käytännöissä huomioitaisiin paremmin ruohonjuuritason näkökulma. Monesti työyhteisöviestintää käsitellään tutkimuskirjallisuudessakin johdon näkökulmasta. Käytännön työyhteisöviestinnän toteuttamiseen ja kehittämiseen ehdotetaan tässä tutkielmassa palvelumuotoilun menetelmiä, joilla voitaisiin luoda osallistumista ja sisältöä, joka aidosti vastaa kohderyhmän tarpeita. Tutkimus on tapaustutkimus, joten sen tulosten yleistämisessä on oltava maltillinen niin Kelan organisaation sisällä kuin laajemmallakin tasolla.
  • Inkovaara, Ronja (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan Venäjän ulkoministeriön retoriikkaa. Tutkimuskohteena on Venäjän ulkoministeriön verkkosivu, jolla ministeriö esittää vastineita kansainvälisestä mediasta valikoimiinsa valeuutisiksi kategorisoimiinsa uutisiin. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisiin uutisiin ministeriö tarttuu ja toisaalta, millaista retoriikkaa ministeriö käyttää vakuuttaessaan yleisöä uutisten virheellisyydestä sekä ministeriön näkökulmasta uutisten aiheisiin. Lisäksi tarkastellaan, millaisia viestejä sivustolla on, ja miten ne asettuvat jatkumoon Venäjän aikaisemman viestinnän kanssa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat sosiaalisen konstruktionismin teoria sekä retoriikan tutkimus. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaista kuvaa Venäjän ulkoministeriö rakentaa sivustollaan maailmasta ja ennen kaikkea, miten. Lisäksi ymmärrystä aiheesta syvennetään propagandan ja disinformaation teorioilla sekä Venäjän tutkimuksen kirjallisuudella. Tutkimuksen aineiston muodostaa Venäjän ulkoministeriön verkkosivun vuosien 2017 ja 2018 tekstit eli 76 tekstiä. Aineistoa analysoidaan sisällön erittelyn sekä retoriikan tutkimuksen keinoin. Sisällön erittelyn kautta analysoidaan, millaisia uutisia sivustolle poimitaan. Lisäksi sisällön erittelyn avulla valikoitiin, mitkä tekstit analysoitiin retoriikan analyysissa. Retoriikan analyysin avulla vastataan kysymykseen, miten Venäjän ulkoministeriö rakentaa todellisuuden kuvauksestaan vakuuttavaa. Retoriikan analyysissa hyödynnetään Aristoteleen eetos, paatos ja logos -jaottelua sekä uuden retoriikan tutkimusta. Tutkimuksen tulos on, että Venäjän ulkoministeriön verkkosivulle poimitaan uutisia eri medioista, minkään tietyn median korostumatta. Uutisia on medioista ympäri maailmaa, mutta yleisimmin yhdysvaltalaisista ja eurooppalaisista medioista. Uutisten aiheet liittyvät pääosin Venäjän kansainväliseen toimintaan. Eniten sivustolle poimitaan uutisia, joissa kerrotaan Venäjän aseellisesta toiminnasta, vaikuttamisesta muihin maihin sekä Venäjän ja muiden maiden suhteista. Uutiset, jotka eivät liity Venäjän kansainväliseen toimintaan liittyvät Venäjän sisäpolitiikkaan, ja pieni osa uutisista ei liity millään lailla Venäjään. Retoriikan analyysissa analysoidaan tarkemmin tekstejä, joissa Venäjän ulkoministeriö kommentoi uutisia liittyen Syyrian sotaan, vaikuttamiseen Yhdysvaltain vaaleissa sekä Venäjän sisäpolitiikkaan tai tapahtumiin Venäjällä. Analyysin perusteella tekstien keskeiset väitteet ovat, että Venäjästä levitetään väärää tietoa kansainvälisessä mediassa, virheellistä tietoa levitetään nimenomaan tahallaan, Venäjä toimii Syyrian sodassa oikeutetusti ja että Venäjä ei ole vaikuttanut Yhdysvaltain vaaleihin. Tekstien vakuuttavuus nojaa enemmän eetokseen ja paatokseen kuin logokseen. Varsinaista argumentointia on teksteissä verrattain vähän. Ironia on keskeinen vakuuttamisen keino. Eetoksen osalta teksteissä erottuu erityisesti kontrasti Venäjän ulkoministeriön virallisen aseman sekä tekstien tyylin välillä. Puhuja korostaa institutionaalista asemaa puhumalla koko ministeriön nimissä, mutta toisaalta puhuja puhuu aktiivissa, käyttää pisteliästä ja humoristista kieltä. Paatos koostuu erityisesti kansallistunteeseen, oikeudenmukaisuuteen, siviilien kärsimyksen vähentämiseen ja totuudellisuuteen vetoamisesta. Teksteissä on havaittavissa aiemmasta Venäjän tutkimuksen kirjallisuudesta tunnettuja elementtejä, kuten vahva lännen ja Venäjän vastakkainasettelu, Venäjän asemoiminen itsensä uhriksi aktiivisen lännen hyökätessä sekä toisen maailmansodan käyttäminen retorisena resurssina.
  • Laaksonen, Heli (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä Pro Gradu -tutkielma käsittelee Suomen julkishallinnon, erityisesti valtionhallinnon muutosta ja julkisjohtamista verkostoitumiskehityksen näkökulmasta. Verkostojen lisäksi julkishallinnon ja julkisjohtamisen tutkimuksessa on viimeisen vuosikymmenen aikana nostettu esille innovaatioihin, arvon tuottamiseen ja ekosysteemeihin liittyviä näkökulmia. Kirjallisuuden perusteella vaikuttaa siltä, että julkisjohtamisessa ollaan astumassa uuden paradigman aikakaudelle, joka perustuu em. näkökulmiin. Olen tässä työssäni halunnut selvittää, millainen Suomen valtionhallinon valmius on toimia edellä kuvattujen näkökulmien valossa. Erityisesti innovaatioverkostotutkimuksen ja metajohtamisen näkökulmista olen analysoinut Maanmittauslaitoksen paikkatietotuotannon verkostotoimintaa. Analyysiä varten olen luonut kehystyökalun, jolla olen analysoinut erilaisia ajureita ja esteitä em. verkostotoiminnalle sekä metajohtamisen merkitystä verkostotoiminnan edellytysten luomisessa. Työssä on läpikäyty julkishallinnon ja julkisjohtamisen paradigmoja viimeisen sadan vuoden ajalta. Tämä kehitys on luonut pohjan verkosto-, innovaatio- ja ekosysteemien näkökulmille alan tutkimuksessa. Työssä on lisäksi kirjallisuuden pohjalta kuvattu verkosto-, ja innovaatioverkostotutkimusta sekä arvon tuottamisen ja ekosysteemien näkökulman esiin nostavia tuoreempia tutkimuksia. Analyysin perusteella, Suomen valtionhallinnon valmius toimia sekä poliittisella että organisaatiotasolla mahdollisen uuden paradigman mukaisesti, vaikuttaa lupaavalta. Analyysin perusteella Maanmittauslaitoksen verkostotoiminta vaikuttaa onnistuneelta. Työssä on esitetty johtopäätöksiä siitä, millaisia muutoksia johtamisessa ja organisaatiokulttuureissa tulisi valtiohallinnossa tehdä, jotta verkostotoimintaa yllä mainittujen näkökulmien valossa voidaan edistää. Maanmittauslaitoksen verkostojen toimintaan on esitetty ehdotuksia toimintamalleista, joita tutkielmassa läpi käydyn kirjallisuuden perusteella kannattaisi tukea verkostojen tavoitteiden saavuttamiseksi.
  • Lehmussaari, Peppi (Helsingin yliopisto, 2019)
    Yritysten yhteiskuntavastuu on ollut julkisessa keskustelussa esillä jo useita vuosia, mutta viime vuosina sen muodot ovat olleet muutoksessa. Yhdeksi yritysviestinnän trendiksi on noussut yrityksen arvoista viestiminen ja yritysaktivismi. Yrityksiltä odotetaan kannanottoja yhteiskunnallisesti ajankohtaisiin aiheisiin liittyen ja tämän vuoksi yritysten yhteiskuntavastuun rinnalle on noussut ilmiö, jota tässä tutkielmassa kutsutaan yritysaktivismiksi. Tällä tarkoitetaan yritysten tekemiä julkisia kannanottoja niiden tärkeinä pitämistä asioista tai epäoikeudenmukaisina pitämiä asioita vastaan. Yritysaktivismilla tavoitellaan suurta yleisöä ja halutaan paitsi tuoda yrityksen arvot ja kannat näkyviin, niin myös vaikuttaa ja herättää keskustelua. Yritysaktivismille ei kuitenkaan vielä ole kirjallisuudessa muodostunut yhtä vakiintunutta määritelmää. Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdytään yritysaktivismiin ja sen kehittymiseen yhteiskuntavastuun seuraavana aaltona. Yhtenä tutkielman tarkoituksena on muodostaa yritysaktivismin käsitteelle yksi yhtenäinen määritelmä. Tutkielmassa tutkitaan yritysaktivismin toteuttamista kahden tapauksen avulla. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1) Millaisia yhteiskunnallisia aiheita yritykset tuovat esiin kampanjoissaan? ja 2) Miten yhteiskunnallisia aiheita kehystetään yritysten julkisissa kannanotoissa? Kysymyksiin vastataan kirjallisuuskatsauksessa esitellyn aiemman kirjallisuuden avulla ja tutkielmassa tehdyn tapaustutkimuksen perusteella. Tutkielman teoreettinen tausta muodostuu yritysten yhteiskuntavastuusta, yrityskansalaisuudesta ja vastuullisuusviestinnästä tehdystä aikaisemmasta tutkimuksesta. Tutkimuksen menetelmä on tapaustutkimus, jossa tutkitaan kahden yrityksen - Airbnb:n ja Niken - toteuttamia yritysaktivismikampanjoita. Aineistona käytetään kampanjoiden materiaalia eli videoita, kuvia ja yritysten kampanjoistaan julkaisemia kirjallisia aineistoja. Aineiston analyysi jakautuu kahteen osaan, sisällönanalyysiin ja kehysanalyysiin. Kehysanalyysin tekemisessä hyödynnetään Semetkon ja Valkenburgin omassa tutkimuksessaan tunnistamia viittä kehystä, joita etsitään ja tulkitaan tähän tutkimukseen valitusta aineistosta. Tutkielmassa yritysaktivismi määritellään yritysten toimintana ottaa julkisesti kantaa niiden tärkeinä pitämiin yhteiskunnallisiin asioihin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yritykset ottavat yleensä kantaa ajankohtaisiin ja yrityksen omiin arvoihin sopiviin aiheisiin. Nämä aiheet ovat yleensä mielipiteitä jakavia ja aiheuttavat paljon julkista keskustelua niin puolesta kuin vastaan. Aiheita kehystetään kampanjoissa eri tavoilla ja tässä tutkimuksessa tunnistetaan neljä erilaista kehystämisen tapaa: ihmisyyden kehys, moraalin kehys, vastuun kehys ja konfliktin kehys. Semetkon ja Valkenburgin määrittelemistä kehyksistä yksi - taloudellisten seurausten kehys - ei aineistosta nouse esiin. Kaikki havaitut kehykset toimivat hyvin yhteiskunnallisten asioiden kehystämisessä ja ne tarjoavat erilaisia lähestymistapoja yritysten esille nostamiin aiheisiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kampanjoiden saamaa vastaanottoa ja niiden herättämää julkista keskustelua. Tämän perusteella voidaan sanoa, että yritykset edistävät aktivismillaan yhteiskunnallista keskustelua ja nostavat tärkeitä aiheita julkisuuteen. Kuluttajat myös odottavat kannanottoja yrityksiltä ja osallistuvat kannanottojen aikaan samaan keskusteluun.
  • Vähälä, Aino (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tänä päivänä journalismia ja mainontaa leimaa sisältösekaannus: journalistista ja maksettua sisältöä on entistä vaikeampi erottaa toisistaan. Organisaatiot julkaisevat itse sisältöjä, joita kutsutaan maksetuiksi sisällöiksi, brändijournalismiksi tai sisältömarkkinoinniksi. Samalla journalistin ja kaupallisen sisällöntuottajan roolit sekoittuvat, ja organisaatiot ostavat entistä enemmän ammattimaista sisällöntuotantoa erilaisilta sisältö-, markkinointi- ja viestintätoimistoilta. Tutkielmassa sisältötoimistoissa työskenteleviä kaupallisten sisältöjen tekijöitä kutsutaan asiakastyötä tekeviksi sisällöntuottajiksi. Heidän työnsä journalistisuutta tutkitaan analysoimalla sisällöntuotannon työprosessia, sen suhdetta journalistisen työn prosessiin sekä sisällöntuottajien kokemuksia työn journalistisuudesta. Tutkielman teoreettinen viitekehys koostuu journalistisen työn mallista sekä journalistisen profession tutkimuksesta journalistisen etiikan sekä ydinarvojen, kuten objektiivisuuden ja riippumattomuuden kautta. Tutkielman aineisto on kerätty verkossa toteutetulla sisällöntuottajille suunnatulla lomakekyselyllä, ja aineiston n=20. Lomake sisälsi sekä suljettuja kysymyksiä valmiilla vastausvaihtoehdoilla että avoimia kysymyksiä, joita on analysoitu laadullisella sisällönanalyysillä. Laadullinen sisällönanalyysi on toteutettu koodaamalla, luokittelemalla, teemoittelemalla ja tyypittelemällä aineistoa. Tulokset osoittavat, että sisällöntuotannon prosessi muistuttaa journalistista prosessia, ja sisältää samat vaiheet kuin journalistinen työprosessi: tiedon keräämisen, tiedon käsittelyn sekä julkaisemisen vaiheet. Merkittävimpänä erona journalistiseen prosessiin on asiakkaan eli maksajan rooli prosessin alussa ja lopussa. Asiakas hyväksyy suunnitelmat prosessin alussa ja tarkastaa valmiit sisällöt ennen julkaisua. Vaikka työprosessi muistuttaa journalistista, muilta osin sisällöntuottajien työn journalistisuus vaihtelee suuresti. Tulosten perusteella sisällöntuottajista löytyy kolme erilaista tyyppiä. Häkissä pyristelevät pyrkivät työn journalistisuuteen ja he usein noudattavat journalistisia arvoja. He myös palvelevat ensisijaisesti lukijaa, ei asiakasta. Huolettomat kiistävät, että maksetut sisällöt olisivat journalismia, mikä poistaa tarpeen pohtia työn journalistisia arvoja. Heille työ on asiakkaan tavoitteiden täyttämistä. Sielunsa myyneet asettuvat näiden kahden tyypin välille. Heillä on usein ymmärrystä journalistisesta työstä, mutta sisällöntuottajina heidän tehtävänsä on mukautua asiakkaan toiveisiin omista arvoistaan riippumatta. Vaikka sisällöntuottajien työ voi sisältää journalistisia piirteitä, yhteisiä normeja alalla ei ole. Ammattikunta on vielä uusi, ja brändijournalismin tuotanto asettuu journalismin, markkinointiviestinnän ja mainonnan välimaastoon. Näin journalismin tutkimus ei yksin anna riittäviä työkaluja työn ymmärrykseen. Maksettujen sisältöjen tuottajille ja osaamiselle on jatkossakin kysyntää, joten tarvitaan lisää poikkitieteellistä tutkimusta, jotta alaa voidaan ymmärtää paremmin sen omilla ehdoilla.
  • Strömgård, Sofia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Syftet med denna magisteravhandling är att undersöka den fantasi som Isabella Löwengrip bygger upp i sin blogg. Fantasin bygger på en prestationsinriktad livsstil och i studien undersöks också hur bloggens följare förhåller sig till Löwengrips liv och fantasi. Avhandlingen tar avstamp i den offentliga debatt kring prestationssamhället och hur det får framförallt unga kvinnor att känna press på att hela tiden prestera. Med avhandlingen strävar jag efter att undersöka och förklara hur Isabella Löwengrips blogg framställer en prestationsbaserad livsstil samt fantasin och dess paradoxer. Undersökningsmetoden är kvalitativ innehållsanalys. Avhandlingens teoretiska ramverk bygger på den psykoanalytiska teorin utvecklad av Sigmund Freud och senare av Jacques Lacan, med huvudfokus på Lacans teorier som kopplar samman begreppen fantasi, njutning (enjoyment) och ett undermedvetet begär (desire). Mina resultat visar att Isabella Löwengrip bygger upp en fantasi som bygger på det eviga jagandet (och avsaknaden av) njutning. Fantasin går ut på prestera, ställa och nå mål, vara passionerad och arbeta hårt, leva disciplinerat och tidseffektivt. I fantasin är ens människovärde sammanlänkat med ens prestationer och fantasin skapar en illusion av att man till slut kommer att uppnå någonting tillräckligt stort som kommer att få en att känna tillfredsställelse. I sin blogg framstår Löwengrip som en vän för läsarna och hon delar med sig av sitt “riktiga jag” då hon delar bilder på sitt hem, sina barn och osminkade ansikte en söndag morgon. Hon talar om sina problem och sitt liv på ett sätt som gör att hon framstår som riktig, och inte som en “bloggpersona”, vilket medför att läsarna kan känna tillit och tro på att hon är en vanlig människa som de. I fantasin matas mottagare med budskapet att man måste gå över sina egna gränser för att nå sina mål. Detta visar också på den paradox och de motsättningar som döljer sig inom fantasin. Löwengrip skriver om balans och återhämtning samtidigt som hon själv behöver läkemedel för att orka jobba på grund av sin depression. För dem som inte fäster uppmärksamhet vid Löwengrips bloggtexter kan fantasin framstå som fulländad. I själva verket är det en stor paradox: Må bra, men pressa dig själv till max utan att tänka på konsekvenserna. Isabella Löwengrip har byggt upp en individuell fantasi som förstärker den kollektiva, delade fantasin bland bloggläsarna. Då Löwengrips fantasi ter sig som lockande för läsarna, anammar de delar av hennes personliga fantasi. En del bloggläsare tar däremot avstånd från fantasin. Det finns en stark jämförande aspekt i förhållandet mellan bloggläsarna och Löwengrip. Bloggläsarna ser Löwengrip och hennes livsstil som en referenspunkt dit de kan återkomma då de funderar, utvärderar eller planerar sitt liv. Oavsett om bloggläsarna till synes förhåller sig positivt eller negativt till Löwengrips livsstil, verkar det ändå som att de jämför sig med henne i någon mån.
  • Liukkonen, Mari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, minkälaisia näkemyksiä ja käsityksiä alkuvaiheen startup-yritysten perustajilla on strategisen viestinnän roolista. Tutkielma paneutuu siihen, minkälaista viestintää alkuvaiheen yritykset tekevät ja nähdäänkö strategisella viestinnällä olevan rooli startup-yrityksen tavoitteiden saavuttamisessa. Viestinnän alalla on keskusteltu aikaisemminkin strategisen viestinnän merkityksestä: viestintä ei ole vain “somettamista”, vaan yrityksen ydinfunktio, jolla on merkittävä rooli organisaation toiminnassa. Juuri siksi onkin mielenkiintoista selvittää, minkälaisena viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksissä ja minkälaista viestintää alkuvaiheen startup-yrityksissä tehdään – tiedostaen tai tiedostamatta. Tutkimuksen teoreettisena taustana toimii strategian ja strategisen viestinnän käsitteet. Strategian käsitettä lähestytään strategia käytäntönä-suuntauksen kautta, kun taas strategista viestintää tarkastellaan neljän teeman avulla: viestinnän tavoitteet, viestinnän suunnittelu, viestinnän mittaaminen ja viestinnän resurssit. Tutkimus pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Minkälaisena strategisen viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksen toiminnassa? 2) Mistä alkuvaiheen startup-yrityksen viestintä rakentuu ja onko viestintä strategista? Tutkimuskysymyksiin vastataan aikaisemman tutkimuksen ja kerätyn aineiston perusteella. Tutkimusaineisto koostuu viiden suomalaisen alkuvaiheen startup-yrityksen perustajan haastattelusta. Aineisto kerättiin käyttäen puolistrukturoitua teemahaastattelua ja analyysimenetelmänä puolestaan laadullista sisällönanalyysia. Tutkimus osoittaa, että vaikka viestinnän roolilla nähdään olevan merkitystä yrityksille yleisellä tasolla, ei se kuitenkaan heijastu alkuvaiheen startup-yritysten toimintaan. Viestintä nähdään organisaation toimintojen väliinputoajana, jolla ei ole suoraa vaikutusta yrityksen menestykseen. Tutkimuksen perusteella kyse on pitkälti siitä, että viestinnän merkitystä ja potentiaalia ei täysin ymmärretä ja siksi sitä ei tehdä strategisesti. Strategisuuden puutteen myötä viestinnän rooli jää epämääräiseksi eikä sen hyödyt koko organisaatiolle ja sen toiminnalle konkretisoidu. Viestinnän rooli nähdään alisteisena muille organisaation toiminnoille, eikä sillä nähty olevan painoarvoa alkuvaiheen yrityksen menestymisen kannalta. Tutkimus tuo osaltaan lisäymmärrystä siihen, millaisena viestinnän rooli nähdään alkuvaiheen startup-yrityksissä. Tutkimus osoittaa, että viestinnän pienen roolin ja strategisuuden puutteen nähtiin piilevään startup-yritykselle tyypillisissä pienissä resursseissa. Tutkimuksen perusteella viestintäosaamisen kasvattaminen yrityksen sisälle jo alkuvaiheessa olisi kannattavaa, sillä parhaimmillaan strateginen viestintä on yritykselle voimavara ja kilpailuetu, jonka vaikutus näkyy läpi organisaation ja nostaa yrityksen haluttavuutta niin potentiaalisten asiakkaiden, sijoittajien kuin työntekijöidenkin silmissä.
  • Ylä-Outinen, Julia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan sinkkuihin ja sinkkuuteen liitettyjä oletuksia verkkokeskusteluissa. Tutkimuskirjallisuuden mukaan sinkkuihin ja yksineläjiin kohdistuu stereotypioita ja ennakkoluuloja, ja he kokevat taloudellista ja poliittista eriarvoistamista. Tutkielma pyrkii selvittämään, millaisia oletuksia verkkokeskustelijat liittävät sinkkuihin parisuhdestatuksen perusteella. Tutkielma esittelee teoreettisia lähtökohtia sinkkuihin kohdistuvaan syrjintään ja eriarvoisuuden mekanismeihin ja pyrkii selvittämään verkkokeskustelujen pohjalta oletusten lisäksi myös sitä, millä tavoin sinkkuutta arvotetaan. Kiinnostavan tutkimuksen kysymyksenasettelusta tekee se, että sinkkuus saatetaan nähdä ongelmallisena statuksena siitäkin huolimatta, että sinkkuus ja yksineläminen yleistyy. Tutkielma tarkastelee sinkkuutta potentiaalisesti ”queerina” positiona, jota marginalisoidaan ja toiseutetaan yhteiskunnassamme. Tutkielman teoreettisen perustan muodostavat sinkkuudesta tehty mediatutkimus sekä yleisemmällä tasolla liikkuva, sinkkuuden yhteiskunnallisista merkityksistä tehty tutkimus, josta tutkielman kannalta tärkeiksi nousevat erityisesti eriarvoisuuden teemat. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen sisältyy myös kriittinen queer-teoria. Tutkielman analyysiosiossa käytetään kriittistä diskurssianalyysia (critical discourse analysis, CDA). Tutkimusaineisto kerättiin Helsingin Sanomien ja Yleisradion verkkosivuilta. Aineisto koostuu yhdestä Helsingin Sanomien uutista koskevasta verkkokeskustelusta ja yhdestä Ylen kolumnia koskevasta verkkokeskustelusta. Yhteensä sinkkuutta käsitteleviä kommentteja oli 250, joista rajauksen jälkeen päätyi tarkemmin analysoitavaksi 154. Aineiston analyysista käy ilmi, että sinkkuutta arvotetaan eri diskurssien kautta ja että sinkkuihin liitetään monia ennakko-oletuksia, niin negatiivisia kuin positiivisia. Sinkkuihin kohdistui kommenteissa monen tyyppistä arvottavaa kieltä heidän parisuhdestatuksensa perusteella. Verkkokeskustelijat liittivät sinkkuihin oletuksen nirsoudesta sekä muita negatiivisia määreitä, kuten empatiakyvyn puutteen, itsekkyyden ja vaikean luonteen. Lisäksi sinkkuudelle oletettiin olevan tietty ”syy”. Toisaalta sinkkujen oletettiin myös olevan muita onnellisempia parisuhdestatuksensa perusteella, mikä osoittaa kommentoinnin olevan hyvin arvolatautunutta. Sinkkuutta voidaan analyysin ja queer-tutkimuksellisen otteen kautta lähestyä mahdollisena marginalisoituna statuksena, jota voidaan potentiaalisesti kutsua ”queeriksi”. Sinkku-status tuntee aineiston perusteella mahdollisesti painetta erilaisten parisuhteeseen liitettyjen normien, kuten pakollisen heteroseksuaalisuuden ja avioliiton ja perheen ideologian, puolelta.
  • Rentola, Annika (Helsingin yliopisto, 2020)
    Syftet med denna pro gradu-avhandling är att sondera ett antal finländska journalisters uppfattning om det journalistiska hantverket i förhållande till frågor om demenssjukdomar och personer med demenssymtom. Frågorna är aktuella i ljuset av den finska demografiutveck- lingen. Allt fler finländare blir allt äldre och som en följd uppskattas allt fler ha problem med minnet, svårigheter att gestalta verkligheten och problem med att förstå sammanhang. I ett praktiskt journalistiskt perspektiv blir det då nödvändigt både inom journalistutbildningen och i arbetslivet att diskutera hur reportrar och redaktioner kan förbereda sig inför den utvecklingen. Den teoretiska referensramen för avhandlingen är dubbel. Dels diskuteras journalistisk praxis mot Mark Deuzes teori om journalistikens fem ideal och Thomas Hanitzschs begrepp journalistisk kultur. Dessa två teoretiska, men praktiskt betonade, modeller speglas mot en bakgrund av klassisk medieetik. Svaret på forskningsfrågorna har jag sökt genom att analysera halvstrukturerade samtalsintervjuer, som jag har gjort med sex finländska journalister som har erfarenhet av hälsojournalistik och demensrelaterade uppdrag. Intervjuerna har jag analyserat genom kvalitativ innehållsanalys. Två forskningsfrågor ställdes: Hur anser de intervjuade finländska journalisterna att frågor kring demenssjukdomar, inklusive representatio- nen av demenssjuka personer som har problem med minne och tänkande, kan hanteras på ett etiskt genomtänkt sätt i journalistiken? Vilka omständigheter påverkar möjligheterna att producera och publicera journalistiskt material i fråga om demenssjukdomar? Min undersökning visar att de demenssjukas egen röst uppfattas som för svag i journalistiken. Samtidigt ser journalisterna de demenssjuka som delvis problematiska källor. De intervjuade journalisterna anser att de demenssjuka bör framställas också i andra sammanhang än som representanter för sin sjukdom, men är inte själva säkra på om de förmår se bortom sjukdomen eller inte. Klichémässiga framställningar, särskilt i bildväg, väcker negativa känslor hos respondenterna. Gemensamt för dem är att de uttrycker sitt arbete som ett uppdrag med flera skikt: att granska demensfrågorna som samhällsfråga för sina läsares, lyssnares och tittares räkning, att värna om integriteten och välbefin- nandet hos de sjuka och deras närstående samt att lyfta fram information om sjukdomarna. Vissa centrala omständigheter uppfattas särskilt påverka möjligheterna att producera och publicera journalistiskt material i fråga om demenssjukdomar: svårigheter att verifiera demensrelaterade uppgifter bland annat på grund av de demenssjukas symtom, behovet av fungerande relationer till anhörigkällor, tidspress i arbetet, krav kring anonymisering och journalistkårens nivå av substanskunskap om demenssjukdomar.
  • Savo, Roosa (Helsingin yliopisto, 2021)
    Vaihtoehtohoidoista on käyty Suomessa laajaa julkista keskustelua 60-luvulta lähtien. Tässä Pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten Helsingin Sanomien verkkojutuissa kehystetään vaihtoehtohoitoja ja minkälaisia terveys- ja sairauskäsityksiä jutuissa ilmenee. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimus sijoittuu terveysviestinnän tutkimuksen kulttuurilinjalle. Lähtökohtana on ajatus siitä, että terveysjournalismi rakentaa käsityksiä siitä, mitä sairaus ja terveys ovat. Tämä tutkimus pyrkii hahmottamaan terveysjournalismin terveyttä konstruoivaa luonnetta kehysanalyysin avulla. Verkkojutut ovat toimitustyön käytännöissä ja kulttuurisessa kontekstissa muodostuneita ”tulkintapaketteja”, joissa tuotetaan vaihtoehtohoitoihin liittyviä merkityksiä. Aineisto koostuu 72:sta Helsingin Sanomien verkkojutuista, jotka sijoittuvat ajalle 1.1.2018–22.11.2020. Vaihtoehtohoitoja ei tutkita vain yksittäisenä ilmiönä, vaan osana yhteiskunnallista terveys- ja sairauskäsitysten merkityskamppailua. Analyysin tukena hyödynnetään lääketieteen filosofiaa, lääketieteen antropologiaa ja sosiologiaa. Vaihtoehtohoitoja kehystetään aineistossa neljällä tavalla. Vaarallisuuden kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään riskien, uhan ja sääntelyn kautta. Huijauksen kehyksessä vaihtoehtohoidot liitetään laajempaan keskusteluun ”huuhaan” leviämisestä. Yhteistyön kehyksessä vaihtoehtohoidot esitetään mahdollisena apukeinona lääketieteelliselle hoidolle. Inhimillisyyden ja henkisyyden kehyksessä vaihtoehtohoidot näyttäytyvät henkisyyden ja elämän merkityksellisyyden kontekstissa. Äänessä ovat eniten lääketieteen edustajat ja terveysviranomaiset. Vaihtoehtohoitojen tarjoajat ja niiden käyttäjät saavat vain vähän tilaa. Jutuissa näkyy tieteellinen maailmankuva, jossa sairauksien hoitamisen tulee perustua tutkittuun tietoon. Kautta linjan esiin nousee kysymys vaihtoehtohoidoista bisneksenä. Moraalinen viesti on se, että sairaiden ihmisten rahastaminen epätieteellisillä vaihtoehtohoidoilla on väärin. Tulokset ovat linjassa aikaisemman tutkimuksen kanssa, jonka mukaan biolääketieteelliset terveys- ja sairauskäsitykset saavat mediassa hegemonisen roolin. Vaarallisuuden, huijauksen ja yhteistyön kehyksissä terveys määrittyy suhteessa lääketieteeseen ja auktoriteetteihin. Viimeisessä kehyksessä terveys esittäytyy yksilön kokemuksellisuuden kautta murtaen vallitsevia käsityksiä.
  • Jussila Osváth, Johanna (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ilmastonmuutosta kulttuurisena ilmiönä. Teoriakehyksenä tutkimuksessa toimii kulttuurisen trauman teoria, joka painottaa trauman kollektiivista ja kulttuurista luonnetta sekä tuo esiin trauman kerronnallistamisen prosessin osana trauman kokemista. Ilmastonmuutos ymmärretään tutkimuksessa kulttuurisena traumana. Lokakuussa 2018 julkaistiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportti Global Warming of 1,5 °C, joka käänsi julkisen keskustelun vahvemmin kohti ilmastonmuutosta. Raportin julkaisu ja sen ympärillä käyty keskustelu nähdään pro gradu -tutkielmassa kulttuurisen trauman realisoijana. Tutkimus on laadullinen ja pohjaa kulttuurintutkimukselliseen ymmärrykseen tiedosta. Tutkimuksen aineistona toimii kaksitoista suomalaista kolumnia eri aikakausi- ja sanomalehdistä. Kertomusten yleistettävyys ei ollut aineiston analyysin tavoitteena. Aineiston erittelyn metodina käytettiin kulttuurisen trauman teoriaa, joka pyrkii löytämään trauman sanallistamisesta mallikertomuksia. Menetelmässä etsittiin teksteistä kivun laatua, uhria, vastuunkantajaa ja uhrin suhdetta laajempaan yleisöön. Tutkimuksen analyysissa tarkasteltiin, millaisia kertomuksia aineistosta löytyy ja voidaanko nämä kertomukset nähdä traumaattisina mallikertomuksina. Mallikertomuksella viitataan tutkielmassa kulttuuriseen tarinavarantoon, josta yksilöt ammentavat määritellessään itseään ja elämänkulkuaan. Tutkimuksessa paikannettiin em. menetelmän avulla aineistosta kaksi vallitsevaa kertomusta, jotka nimettiin ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomukseksi sekä ”Järjestyksen ylläpito” -kertomukseksi. ”Inhimillisen kontrollin kriisi” tulkitsee ilmastonmuutosta inhimillisenä tragediana. Tässä kertomuksessa luonto näyttäytyy peilinä, joka paljastaa inhimillisen perisynnin. ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomus jaettiin vielä kahteen alakertomukseen loppuratkaisujen perusteella: nämä nimettiin ”Vaikeuksien kautta voittoon” sekä ”Syntien sovittaminen” -kertomuksiksi. Ensimmäisessä ihminen voittaa ilmastonmuutoksen, toisessa ihminen tuhoutuu ja sovittaa näin syntinsä. ”Syntien sovittaminen” -kertomuksesta löytyi myös raamatullisia viittauksia. ”Järjestyksen ylläpito” puolestaan korostaa ihmisen rationaalista päättelykykyä ja vetoaa nimensä mukaisesti vallitsevan järjestyksen säilyttämiseksi muutoksen vaarallisuuteen vedoten. Kun ”Inhimillisen kontrollin kriisi” -kertomus vetoaa tunteisiin, ”Järjestyksen ylläpito” vetoaa järkeen. Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että ”Inhimillisen kontrollin kriisi” on traumaattinen mallikertomus, mutta ”Järjestyksen ylläpito” ei täytä traumaattisen mallikertomuksen vaatimuksia. Kertomuksista löytyi myös yhteisiä piirteitä. Molemmissa korostetaan ihmisen valtaa luonnon yli. Valtapositiossa on huomattavissa yhtäläisyyksiä valistusfilosofiseen ajatteluun. Kertomukset tukevat myös aiemmassa tutkimuksessa esitettyä ”ympäristön perisynnin” ajatusta, jossa ihminen asetetaan universaalina toimijana vastuuseen ilmastonmuutoksesta. Tällöin sivuutetaan globaali rakenteellinen epätasa-arvo. Lisäksi kertomukset ovat tietyiltä osin kytköksissä toisiinsa: ”Inhimillisen kontrollin kriisi” hyödynsi ”Järjestyksen ylläpito” -kertomusta ja toisin päin. Tämä hyödyntäminen ilmeni esimerkiksi vastustajan kuvailun tasolla. Kaiken kaikkiaan kertomuksista on havaittavissa voimakas kertomuksellinen eronteko ihmisen ja luonnon välillä. Tutkimus täydentää tieteellistä ymmärrystä ilmastonmuutoksesta, ei vain luonnontieteellisenä, vaan myös kulttuurisena ilmiönä.