Browsing by Subject "Oikeustaloustiede"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-30 of 30
  • Sillanmäki, Anu (Helsingin yliopisto, 2016)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, milloin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 artiklan 3 kohdan ja kilpailulain 6 §:n tehokkuuspuolustukseen sisältyvän kuluttajahyötyperiaatteen edellytykset täyttyvät. Tähän liittyen työssä tarkastellaan myös sitä, tulisiko edun käsite tulkita mahdollisimman laajasti vai suppeasti. Kuluttajahyötyperiaatteen edellytysten täyttymistä tarkastellaan vain niiden tilanteiden osalta, joissa on kyse keskenään kilpailevien yritysten tai niiden yhteenliittymien sopimuksista, päätöksistä tai yhdenmukaistetuista menettelytavoista. Perinteisesti kuluttajien hyvinvoinnin edistämisen on nähty toteutuvan edullisempien ja laadukkaampien hyödykkeiden muodossa, kuten myös lisääntyvän valinnanvapauden myötä. Kilpailuoikeudellisessa kirjallisuudessa on enenevissä määrin kuitenkin alettu pohtia sitä, mitä kaikkea voidaan sisällyttää kuluttajille koituvan edun käsitteeseen. Kilpailuoikeudellisessa kirjallisuudessa on tuotu esille erityisesti ympäristön suojelemisen ja työllisyyden edistämisen huomioon ottaminen kilpailijoiden välisen yhteistyön haittojen ja hyötyjen punnintaa tehtäessä, mutta myös muunlaisiin yleisen edun piiriin lukeutuviin seikkoihin on kiinnitetty huomiota. Samalla on pohdittu kuluttajan käsitteen laajentamista kattamaan nykyhetken kuluttajien lisäksi myös tulevaisuuden kuluttajat. Tutkielma on sekä lainopillinen että oikeustaloustieteellinen. Se tarkastelee voimassaolevaa lainsäädäntöä sekä sen soveltamisen perusteella syntynyttä oikeustilaa. Taloustiede toimii tutkielmassa ennen kaikkea selittävänä taustamateriaalina. Tutkielman kannalta keskeiset oikeuslähteet ovat SEUT 101 artikla kokonaisuudessaan ja kilpailulain 5 ja 6 §:t. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä komission päätökset ja Kilpailuviraston poikkeusluparatkaisut ovat keskeisessä asemassa, kuten ovat myös komission erinäiset suuntaviivat, joissa se selittää soveltamiskäytäntöään. Tutkielmassa hyödynnetään taloustieteellisiä argumentteja, vaikkakin niiden hyödyntämistä kilpailusääntöjen tulkinnassa rajoittavat oikeuslähdeopilliset sitoumukset. Taloustieteellä on kuitenkin kiistattomat vahvuutensa ja se on erittäin tärkeässä asemassa kilpailuoikeudellisessa tutkimuksessa, mukaan lukien lainopillisessa tutkimuksessa. Tutkielmassa argumentoidaan, ettei kuluttajahyötyperiaatteen edellytysten täyttymisen määritteleminen ole yksiselitteistä. Mikäli kysymystä tarkastellaan puhtaasti komission tehokkuuspuolustussuuntaviivoja tulkiten, huomiota tulisi kiinnittää vain hyödykkeen hintaan ja laatuun vaikuttaviin seikkoihin. Edun käsite ei tällöin tuota suuria tulkintaongelmia, sillä tehokkuuspuolustussuuntaviivoissa kuvaillaan tarkkaan, mitä kilpailijoiden välisen yhteistyön mahdollistamilla hyödyillä tarkoitetaan. Komissio on kuitenkin todennut, että usein on vaikea laskea tarkkaan kuluttajien saaman hyödyn määrää. Mikäli kysymystä tarkastellaan laajemmin, eli hyödyntäen myös oikeuskäytäntöä ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjä kantoja, kysymykseen vastaaminen käy entistä vaikeammaksi. Oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot tukevat ajatusta siitä, että tehokkuuspuolustusta sovellettaessa kuluttajille koituva etu voidaan käsittää hyvinkin laajasti. Edun käsitteen entistä laajempaan tulkintaan sisältyy lukuisia hyötyjä, mutta myös käytännön ongelmia. SEUT 7 artikla kuitenkin edellyttää, että unioni varmistaa eri politiikkojensa ja toimiensa välisen johdonmukaisuuden kaikki tavoitteensa huomioon ottaen. Tältä pohjalta on vaikea perustella sitä näkökantaa, että kilpailuviranomaisten tulisi kiinnittää huomiota vain hyödykkeen hintaan ja laatuun liittyviin seikkoihin tehokkuuspuolustusanalyysissä.
  • Sandvik, Sebastian (Helsingin yliopisto, 2016)
    The thesis looks at the economics of trial periods for employment contracts with the purpose of accounting for the effects on economic efficiency and social welfare. The analysis uses a viewpoint based upon classical Law and Economics, while avoiding assumptions related to the perfectness of the free market. Instead, angles from Information Economics are utilized to analyse problems related to asymmetries of information, power and risk on the labour market. In order to avoid problems related to a too narrow, microeconomic scope the thesis uses macroeconomic and social angles in order to not disregard wider social welfare. The aim of the thesis is to provide a set of factors to take into account when looking at the potential costs and benefits of employment protection legislation and risk management through trial periods. The legal paradigm used in the thesis comes from Finnish law. The thesis presents the content of the Finnish system of labour law and the legal content of the trial period for employment contracts according to the Finnish Employment Contracts Act in order to provide a baseline for analysis. To establish the baseline, the thesis looks at the purpose of the construct, the legal requirements for its use and the legal effects on the employment relationship, as well as the effects at the end of the relationship, should either party cancel it. The Finnish system is compared to models of employment protection used in classical law and economics. The analytical tools are not limited to the Finnish case and can be applied to similar legal constructs. The findings of the thesis are that a trial period is in line with economic efficiency both in terms of purpose and effect. However, problems associated with market asymmetries, the subjective utility of risk and the significant social risks associated with labour markets mean that improved efficiency can be difficult to achieve without increased social cost. Various regulatory and contractual tools can be used to help prevent social cost. Changes to employment protection legislation can provide positive, albeit uncertain, effects as a macroeconomic tool, which however may come at a social cost. The Finnish trial period for employment contracts is generally efficient, providing various positive effects for labour markets associated with uncertainty, but could be made more efficient by decreasing information costs through clearer legislation, clearer employer responsibilities and by use of information forcing.
  • Bützow, Alexander (Helsingfors universitet, 2017)
    The work in question seeks to set a relatively novel form of biotechnology, synthetic biology, in the frame of European intellectual property law, with an additional focus on patent law. The primary questions that the thesis seeks to address are 1) is synthetic biology structurally incompatible with existing forms of patent law, and 2) if some incompatibility is evident, what measures are best suited to ameliorate it. Methodologically, the thesis is heavily oriented towards a combination of legal dogmatics for descriptive sections and a classical law & economics approach for the normative sections. The specific form of synthetic biology discussed in the thesis is the so-called biopart-approach (also known as biobricks), which seeks to standardize DNA and other cellular material into modular units, which can subsequently be constructed into devices and systems, implemented in a minimal genome chassis, resulting in a synthetically constructed organism. Such organisms may exhibit properties which are more commonly associated with e.g. computers. The fundamental difference between synthetic biology and other forms of genetic engineering is the introduction of true engineering principles, mathematical modelling, standardization, quality characterization, and modular construction. The research community involved in synthetic biology exhibits two distinct forms of IP practices: the IP frame is a continuation of pre-existing practises in biotechnology, in which innovations are typically appropriated through patenting. The A2K frame seeks to limit the role of IP concerns in the development of synthetic biology, somewhat analogous to how the computer operating systems market is divided into proprietary actors and open source advocates. It is taken as a matter of course that the A2K frame will not exhibit major issues in innovation being hindered from within their own group. However, the same cannot be said in regards to the IP frame. The bioparts, devices, systems and chassis, along with all of their requisite enabling technologies, biotechnological standards, and research tools are patentable subject-matter as defined in the Biotechnology Directive and EPC. One section of the thesis is devoted to exploring the implications of both EU and EPO jurisprudence on the patenting of synthetic biology. The main focus of the latter part of the work concentrates on the fact that many of the aforementioned elements of the bioparts approach are complementary goods. This raises a problem when they are granted in a disaggregated manner, as licensees must conduct a series of non-coordinated negotiations with multiple patent holders to obtain the upstream patents needed for the development of downstream commercial applications. This fragmentation of exclusionary rights is called an anticommons. Furthermore, patent claims may not be entirely independent, with the production of a seemingly discrete technology requiring the licensing of multiple overlapping input patents. This configuration is called a patent thicket. Given the international nature of synthetic biology research, and the ever increasing strain on patent offices and its concomitant effect on patent quality, it is possible that synthetic biology will exhibit both phenomena. Despite the difference in origin, these phenomena result in a similar series of market failure, namely a) royalty stacking, b) patent hold-up, and c) suboptimal transaction costs in the form of high bargaining costs and search costs. These problems exacerbate each other, and they tend to exhibit a somewhat monotonic relationship with increased patenting. Both anticommons and patent thickets are well-known and studied in relation to e.g. the ICT and semiconductor industries. The last section of the thesis explores various options to resolve both the anticommons and patent thicket. The options are divided into market solutions, such as cross-licensing, patent pooling and patent clearinghouses, as well as patent policy tools, such as patent quality management, public institution participation in the IP market and the role of courts as potential arbiters of innovation and utility. An underlying theme in the work is the presumed advent of the unitary patent system, as well as its accompanying Unified Patent Court, and their effects on the incentive structures of actors within the IP frame.
  • Laininen, Jenni (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielman tehtävänä on selvittää tulevaisuudennäkymien julkistamista arvopaperimarkkinoilla koskevan sääntelyn keskeisiä ongelmia ja erityiskysymyksiä sijoittajan näkökulmasta. Sääntelyn tärkeimmät kysymykset liittyvät ennen kaikkea tulevaisuudennäkymissä annettaviin tietoihin, tiedon laatuun, tilikaudella esitettävien näkymien määrään, näkymien kattamaan ajanjaksoon sekä siihen, onko tulevaisuudennäkymiä ehdottomasti annettava. Näihin kysymyksiin liittyen on tarpeen erityisesti pohtia velvollisuutta julkistaa tulosvaroitus. Tutkimustehtävä on ajankohtainen siksi, että arvopaperimarkkinalakia ollaan uudistamassa erityisesti tulevaisuudennäkymien antamista koskevilta osiltaan. Lisäksi yhtä laajaa ja voimassa olevaan sääntelyyn kriittisesti suhteutuvaa tutkimusta ei ole aiemmin tehty. Koska tulevaisuudennäkymät ovat arvopaperin arvolle erittäin olennaista tietoa, on tärkeää, että sääntely takaa sisällöltään mahdollisimman täsmällisten ja selkeiden näkymien julkistamisen. Näkymissä tulisi esittää arvopaperin arvolle keskeiset tiedot, mukaan lukien liikevaihdon ja tuloksen kehittymistä koskevat arviot. Näkymien tulisi lisäksi olla sellaisia, että niiden perusteella on mahdollista tehdä numeraalisia analyyseja arvopaperin liikkeeseenlaskijan tuloksen ja taloudellisen aseman kehittymisestä. Epätäsmällisten, monitulkintaisten ja muita kuin arvopaperin arvolle olennaisia tietoja sisältävien näkymien julkistamista tulisi välttää. Näkymien optimaalinen määrä tilikaudella ei ole yksiselitteisesti todettavissa. Näkymien tarkastelua ei tulisi kuitenkaan ajoittaa pelkästään osavuosikatsausprosessin yhteyteen, vaan jatkuvasta tiedonantovelvollisuudesta tulee huolehtia. Suositeltavaa olisi lisäksi julkistaa seuraavaa tilikautta koskevat näkymät tilikauden viimeisellä kvartaalilla tiedottamisen jatkuvuuden takaamiseksi. Näkymien julkistamisen vapaaehtoisuus on illuusio, sillä arvopaperimarkkinalaki velvoittaa liikkeeseenlaskijan pitämään saatavilla olennaiset ja riittävät tiedot arvopaperin arvoon vaikuttavista seikoista. Näkymät saadaan pääasiassa jättää julkistamatta vain silloin, kun näkymät ovat pysyneet muuttumattomina. Velvollisuus julkistaa näkymät on korostunut tilinpäätöstiedotteen osalta. Suunnitellun arvopaperimarkkinalainsäädännön kokonaisuudistuksen myötä tutkielmassa esitettyjen kysymysten painoarvo korostuu. Tulevaisuudennäkymien antamista koskevaa sääntelyä tulisi ennen kaikkea tulkita ja kehittää sijoittajien ja tehokkaan hinnanmuodostuksen näkökulmasta. Riittävä sääntely on myös arvopaperin liikkeeseenlaskijan etu, sillä se lisää markkinoita kohtaan tunnettua luottamusta ja edesauttaa siten tehokasta pääomanhankintaa markkinoilta.
  • Wiik-Blåfield, Heini (Helsingfors universitet, 2016)
    Kilpailu- ja työoikeuden rajapinta on jännittynyt. Jännitteen taustalla on yleisen taloudellisen tilanteen lisäksi taloudellisten perusvapauksien ja sisämarkkinoiden toimivan kilpailun korostuminen sekä poliittisessa päätöksenteossa että oikeuskäytännössä. Jännite on johtanut tilanteeseen, jossa kansallisen työoikeuden, etenkin työmarkkinajärjestöjen ja työehtosopimusten, kilpailulainsäädännön soveltamisalarajaus voi aiheuttaa merkittäviä kilpailunrajoitustilanteita. Vallitseva yhteiskuntapoliittinen tilanne sekä taloudellista tehokkuutta ja markkinoiden toimivuutta korostava suuntaus voivat myös välillisesti vaikuttaa siihen, millaiseksi kilpailuoikeuden ja työoikeuden suhde muodostuu. Viime kädessä tuomioistuin joutuu ratkaisemaan tästä jännitteestä johtuvat ristiriidat. Perinteisesti työmarkkinat on rajattu kilpailulainsäädännön soveltamisalasta. Kilpailulain 2 §:n mukaan kilpailulakia ei sovelleta sopimuksiin eikä järjestelyihin, jotka koskevat työmarkkinoita. Kilpailulain soveltamisalarajausta on tulkittu siten, että työehtosopimusoikeuden ydinalueen ulkopuolelle menevä sääntely, joka vahingollisella tavalla rajoittaa kilpailua, kuuluu kilpailulain soveltamisalaan. EU:n jäsenmaissa kilpailulainsäädäntöä on pyritty harmonisoimaan, mikä on nostanut esiin kilpailuoikeudellisen sääntelyn mahdollisen vaikutuksen ja soveltamisen ongelmat perinteisesti työoikeuden sääntelyyn piiriin kuuluvissa kysymyksissä. Yksittäiset oikeustapaukset, joissa kilpailuoikeus ja taloudelliset perusvapaudet ovat osittain päällekkäin työoikeuden ja sosiaalisten perusoikeuksien kanssa, ovat sisämarkkinoilla kyseenalaistaneet perinteisen kilpailu- ja työoikeuden välisen rajanvedon. Työmarkkinajärjestöjä ja työehtosopimuksia koskeva kilpailu- ja työoikeuden päällekkäisyys sekä oikeuskäytännönmuutos näkyvät esimerkiksi työtaistelutoimissa. Aiemmin työtaisteluoikeutta on pidetty lähes loukkaamattomana perusoikeutena, mutta 2000-luvun Viking-ratkaisussa EUT on antanut painoarvoa kilpailuoikeudellisille elementeille ja jopa etusijan taloudellisille perusvapauksille suhteessa palkansaajien työtaisteluoikeuteen. Toimivan kilpailun taustalla on ajatus markkinoiden tehokkuudesta, jolloin resursseja vapautuu muuhun toimintaan ja ne allokoituvat tehokkaasti. Kilpailulainsäädännöllä pyritään varmistamaan, että markkinamekanismi voi toimia ja edistämään resurssien tehokasta allokoitumista. Kilpailulain tavoitteena on terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun turvaaminen vahingollisilta kilpailunrajoituksilta. Toimivan kilpailun näkökulmasta työmarkkinajärjestöjen toiminta ja työehtosopimukset voivat muodostaa merkittäviä kilpailunrajoituksia ja jopa estää uusien yritysten markkinoille pääsyn. Työehtosopimuksilla on luonnostaan kilpailua rajoittava luonne. Esimerkiksi yrityksen toimintavapautta rajoittavat työehtosopimusmääräykset, kuten vuokratyövoiman käyttörajoitus, voivat muodostaa kilpailunrajoituksen. Tutkielmassa tarkastellaan työmarkkinajärjestöjen, työtaistelujen ja työehtosopimusten vaikutusta toimivaan kilpailuun ja markkinoille pääsyyn oikeustaloustieteellisen näkökulman ja käytännön esimerkkien kautta. Oikeustaloustiede muodostaa talouden toiminnan analyysin ja juridisen lähestymistavan välille vuorovaikutussuhteen. Tutkielmassa tarkastellaan voidaanko työmarkkinajärjestöihin ja työehtosopimuksiin soveltaa kansallisia ja EU:n kilpailusäädöksiä, etenkin SEUT 101 ja 102 artikloja. Tutkielmassa lisäksi perehdytään siihen, miten työmarkkinajärjestöt, yleissitovat työehtosopimukset ja työtaistelutoimet vaikuttavat toimivaan kilpailuun ja markkinoille pääsyyn sekä näiden taloudellisiin vaikutuksiin.
  • Viljakainen, Henna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Viimeisten vuosikymmenien aikana talous on laajentunut yli kansallisten rajojen ennennäkemättömällä tavalla. Globalisaatiosta, monikansallisesta yritystoiminnasta sekä rajat ylittävistä investoinneista on tullut keskeisiä teemoja niin taloudessa kuin sen oikeudellisessa sääntelyssäkin. Kansainvälisen kaupan kasvun ohella huomattava kehitystrendi on ollut ulkomaisten suorien investointien (Foreign direct investment, FDI) kasvava merkitys ja ulkomaiset suorat investoinnit ovat viime vuosien aikana nousseet aiempaa laajemman huomion kohteeksi niin poliittisessa kuin oikeudellisessakin keskustelussa. Ulkomaisilla suorilla investoinneilla on nähty olevan vahva kytkös makrotalouden toimintaympäristöön, talouden tulevaisuudennäkymiin ja suhdannevaihteluihin ja investointien edistämistä on pidetty yhtenä keskeisistä keinoista edistää talouskasvua sekä synnyttää uusia työpaikkoja ja innovatiivisia teknologioita. Edellä esitettyä taustaa vasten tutkielman tavoitteena on luoda oikeustaloustieteellistä lähestymistapaa hyödyntävä sääntelyteoreettinen analyysi ulkomaisten suorien investointien lainsäädännöllisestä viitekehityksestä sekä niiden potentiaalisista makrotaloudellisista vaikutuksista erityisesti talouskasvun näkökulmasta. Edelleen tarkoituksena on vastata kysymyksiin siitä, kuinka tarkoituksenmukaisena investointeihin kohdistuvaa lainsäädäntöä voidaan pitää erityisesti, kun otetaan huomioon investointien makrotaloudelliset vaikutukset ja toisaalta, minkälaisia kehitystarpeita lainsäädännöstä voidaan paikantaa. Ulkomaisten suorien investointien lainsäädännöllinen viitekehys muodostuu monista eri oikeuslähteistä ja on luonteeltaan monesta muusta sääntelystä poikkeavaa. Sääntelyn keskeisimpänä oikeuslähteenä ja koko kansainvälisen investointioikeuden perustana voidaan pitää noin 3300 kahden- ja monenvälistä investointisuojasopimusta. Nämä investointisuojasopimukset muodostavat sääntelyn oikeudellisesti sitovan normatiivisen perustan, jonka turvin yritykset uskaltavat tehdä ulkomaisia investointeja niihin kohdistuvista poliittisista, taloudellisista ja oikeudellisista riskeistä huolimatta. Yleisellä tasolla koko investointioikeuden keskeisimmäksi tarkoitukseksi voidaan nostaa rajat ylittävien investointien suojaaminen ja edistäminen sekä investointeihin rohkaiseminen takaamalla ulkomaiselle investoijalle suoja tietynlaisia kohdevaltion toimenpiteitä vastaan. Tavoitteena on vakaan, oikeudenmukaisen, suotuisan ja avoimen investointiympäristön luominen, jossa investointeja suojataan taloudellisen ja poliittisen järjestelmän äkillisiltä muutoksilta, mielivallalta ja syrjinnältä. Näiden tavoitteiden turvaamiseksi investoinneille mahdollisesti esteeksi muodostunutta sääntelyä on vahvasti liberalisoitu pyrkimyksenä taata investoinneille tasavertainen asema suhteessa kansallisiin toimijoihin. Ulkomaiset suorat investoinnit voivat potentiaalisesti vaikuttaa kohdevaltion talouskasvuun kahdella tavalla: suoraan lisäämällä talouden pääoman määrää sekä epäsuorasti niiden erinäisten positiivisten ulkoisvaikutusten (ns. spillover-vaikutusten) kautta. Tutkielmassa tarkastellaan investointien suorien pääomavaikutusten lisäksi niiden vaikutuksia kohdevaltion kilpailuolosuhteisiin sekä teknologian kehittymiseen ja tuottavuuden kasvuun, joiden toteutumiselle on löydettävissä vahva taloustieteellinen tuki. Tutkielmassa päädytään siihen, että investointien positiiviset makrotalousvaikutukset huomioon ottaen investointeihin kohdistuvan lainsäädännön liberalisoitumista voidaan pitää klassisen talousteorian mukaisesti tarkoituksenmukaisena kehityssuuntana. Sen sijaan sääntelyä, joka muodostaisi merkittävän esteen paitsi investointien liikkuvuudelle ja siten investointien suorille pääomavaikutuksille ja positiivisten spillover-vaikutusten jalkautumiselle kohdevaltiossa, ei voitaisi modernissa globaalissa ympäristössä pitää tarkoituksenmukaisena. Tutkielmassa todetaan, että liialliseen liberalisoitumiseen on investointien potentiaalisista hyödyistä huolimatta kuitenkin suhtauduttava varauksellisesti, sillä ulkomaisissa investoinneissa ja niiden sääntelyssä piilee myös omat uhkakuvansa. Jotta sääntely muodostaisi tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden, tulee sen turvata kansallisen suvereniteetin toteutuminen sekä kansallisten intressien riittävä suojaaminen tarjoten kuitenkin riittävässä määrin suojaa investoinneille ja investointien positiivisten vaikutusten realisoitumiselle kohdevaltiossa
  • Krootila, Kristian (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena on tarkastella rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukaisissa rakennusurakkasopimuksissa tapahtuvia urakoitsijan suorituksen viivästyksiä erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa viivästys on urakoitsijan ennalta suunnittelema, ja joissa viivästys ulottaa vaikutuksensa rakennusurakkasopimusta edeltäneeseen urakkakilpailuun. Käsittelyn kohteena ovat nimenomaan sellaiset suunnitellut viivästykset, joita voidaan pitää oikeustaloustieteellisestä näkökulmasta tehokkaina sopimusrikkomuksina. Tehokkaassa sopimusrikkomuksessa sopimuksen välittömille osapuolille ei aiheudu sopimusrikkomuksesta vahinkoa, vaan tilaajalle koituva vahinko viivästyksestä kompensoidaan sopimussakolla, ja urakoitsija laskee etukäteen, kuinka paljon rakennusurakka voi viivästyä, jotta hän tekisi rakennusurakalla voittoa. Itse sopimusrikkomus koskee rakennusurakkasopimusta, mutta ulottaa merkityksensä myös urakkakilpailuun ja erityisesti urakoitsijan menestykseen urakkakilpailussa, minkä johdosta tutkielmassa puhutaan tehokkaasta sopimusrikkomuksesta rakennusurakkasuhteessa. Rakennusurakkasopimuksen sopimusrikkomus voi ulottaa merkityksensä urakkakilpailuun tutkielman mukaan silloin, jos tilaaja suosii mahdollisimman nopeaa urakka-aikataulua, mikä on myös ilmaistu tarjouspyynnössä. Tällöin urakoitsija voi tehdä urakkakilpailussa sellaisen tarjouksen, jonka sisältämässä urakka-aikataulussa urakoitsijan on alkujaankin mahdotonta pysyä ja jonka urakkahintaan on laskettu etukäteen mukaan rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998 mukainen viivästyssakko. Olennaista on myös se, että urakoitsija salaa varsinaisen toimintasuunnitelmansa tilaajalta, sillä näin urakoitsija voi tällaisella vilpillisellä tarjouksella voittaa sellaisen urakkakilpailun, jota urakoitsijan ei olisi mahdollista voittaa totuudenmukaisella ja realistisella tarjouksella. Toimintamallin toimivuus perustuu etenkin siihen, että rakennusurakoissa käytetään usein rakennusurakan yleisten sopimusehtojen viivästyssakkoehtoa sellaisenaan, eikä kyseinen viivästyssakkoehto ole erityisen ankara urakoitsijaa kohtaan. Lisäksi toimintamalli vaatii, että tilaaja on tarjouspyynnössään ilmoittanut voittavan tarjouksen merkittävimmäksi valintaperusteeksi nopean urakka-ajan. Tutkielmassa käsitellään sekä yksityisiä urakkakilpailuja, joihin sovelletaan rakennusalan urakkakilpailun periaatteita, sekä julkisia urakkakilpailuja, joihin sovelletaan lakia julkisista hankinnoista. Menettelyt muistuttavat jossain määrin toisiaan, ja molempien menettelyjen pääasiallinen tarkoitus tutkimuskysymyksen kannalta relevanteilta kohdin on suojata erityisesti urakkakilpailuun osallistuvien urakkakandidaattien oikeuksien toteutumista urakkakilpailussa, eikä niinkään tilaajan tai hankintayksikön oikeuksia, vaikka toki näitäkin suojataan. Tutkimuskysymykset ovat (1) selvittää, onko urakkakilpailun sääntöjen kiertäminen tosiasiassa mahdollista tässä kuvatulla tavalla sekä (2) kuinka tämänlainen toimintamalli voitaisiin kaikkein tehokkaimmin ehkäistä. Asian keskiössä on ennen kaikkea tilaajan tai hankintayksikön mahdollisuus selvittää urakoitsijoiden tarjousten aito toteuttamiskelpoisuus, johon liittyvät urakkakilpailun periaatteiden sekä hankintalain kohdat epäilyttävän alhaisesta hinnasta ja sen merkityksestä tarjouksen hylkäämisperusteena urakkakilpailussa. Tutkielmassa otetaan kantaa siihen, pitäisikö esimerkiksi epäilyttävän nopea urakka-aikataulu olla epäilyttävän alhaisen hinnan ohella tarjouksen hylkäämisperuste niin yksityisissä kuin julkisissakin urakkakilpailuissa, jotta tutkielmassa kuvattua kyseenalaista urakkakilpailutoimintaa voitaisiin ehkäistä. Tutkielmassa käytetään metodina oikeustieteelle tyypillisesti ennen kaikkea oikeusdogmaattista metodia, mutta asioita tarkastellaan niiden luonteen sekä käytännönläheisyyden takia myös oikeustaloustieteellisessä viitekehyksessä. Myös tutkimuskysymykseen (2) pyritään vastaamaan oikeustaloustieteellisiä argumentteja, käytännössä tehokkuusvertailua hyödyntäen.
  • Mäkeläinen, Laura (Helsingfors universitet, 2013)
    Tutkielman tarkoituksena on selventää kilpailulain 6 §:n ja SEUT 101(3) artiklan tehokkuuspuolustussäännön soveltamista valikoivaa jakelua koskevissa tilanteissa. Valikoivalla jakelulla tarkoitetaan menettelyä, jossa elinkeinonharjoittaja valitsee suljettuun jakelujärjestelmään tietyin laadullisin perustein ne jälleenmyyjät, joiden kanssa haluaa ryhtyä liikesuhteeseen. Valikoiva jakelu on sallittua vertikaalisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaan silloin, kun jakelusopimuksen osapuolten markkinaosuudet eivät ylitä 30 prosenttia ja sopimukseen ei sisälly tiettyjä vakavia kilpailunrajoituksia. Markkinaosuusrajan ylittyessä sopimusta arvioidaan tehokkuuspuolustussäännön mukaisesti analysoiden sitä, ylittävätkö sillä saavutettavat edut kilpailua rajoittavat vaikutukset. Tehokkuuspuolustuksen kriteereinä ovat tehokkuusedut, saavutettavan hyödyn osittainen siirtyminen kuluttajille, rajoitusten välttämättömyys sekä kilpailullisten olosuhteiden säilyminen. Euroopan komissio on antanut suuntaviivat tehokkuuspuolustussäännön soveltamisesta. Ne kuitenkin soveltuvat vertikaalisiin ja horisontaalisiin kilpailunrajoituksiin yhteisesti, mistä johtuen valikoivaa jakelua koskevien tilanteiden arvioinnissa on otettava huomioon myös vertikaaliset suuntaviivat ja oikeuskäytäntö. Itse valikoivan jakelun osalta tehokkuuspuolustussääntöä koskevaa oikeuskäytäntöä on niin Suomen kuin Euroopan unioninkin tasolla suhteellisen rajallinen määrä. Näin ollen tutkielmassa on otettu huomioon myös muita vertikaalisia kilpailunrajoituksia koskevat olennaiset ennakkoratkaisut ja hallintokäytäntö. Elinkeinonharjoittajien tulee nykyään itse arvioida jakelusopimustensa sallittavuus edellä mainittujen suuntaviivojen avulla. Poikkeuslupamenettelystä luovuttiin neuvoston asetuksella (EY) 1/2003, jonka jälkeen elinkeinonharjoittajien ei ole ollut mahdollista saada kilpailuviranomaiselta ennakollista lupaa sopimuksilleen. Sääntelyn määrä ja hajanaisuus selkeyttävät laillisten sopimusten ja menettelytapojen sisältöä, mutta saattavat laajuudessaan muodostua etenkin pienemmille yrityksille hallinnolliseksi taakaksi. Tutkielman alussa tarkastellaan sallitun valikoivan jakelun yleisiä edellytyksiä, jotka ovat peräisin ryhmäpoikkeusasetuksesta, oikeuskäytännöstä ja vertikaalisista suuntaviivoista. Tämän jälkeen selvennetään markkinamäärittelyn ja –voiman merkitystä tehokkuuspuolustussäännön soveltamisessa. Viimeisessä pääosiossa analysoidaan tehokkuuspuolustussäännön neljän kumulatiivisen edellytyksen sisältöä yksitellen nimenomaan valikoivan jakelun näkökulmasta. Tutkimuksessa sivutaan myös tehokkuuspuolustussäännön suhdetta määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön ja selvennetään lyhyesti kilpailuanalyysin tunnetuimpien koulukuntien suhdetta vertikaalisten kilpailunrajoitusten sääntelyyn. Pääasiallisina tutkimusmetodeina ovat käytännöllisen lainopin menetelmät sekä teleologinen tulkinta EU:n tavoitteet huomioiden.
  • Pichna, Jacob (Helsingin yliopisto, 2021)
    The African start-up scene has been rapidly developing in recent years and respected Silicon Valley VC firms and large tech companies are moving in on the market which could be regarded as a signal of opportunity. Yet a single investment is to be made by a Finnish VC firm into an African start-up. The democratizing effect of technology and internet accessibility has led to the growth of innovation and disruption on the continent with the three selected jurisdictions for the thesis South Africa, Nigeria and Kenya leading the charge. Focusing on the three countries enables more a pragmatic analysis and thus applicable solutions. Analysing three different ecosystems also showcases the heterogeneity of the continent’s opportunities for VC firms. The objective of the thesis is to establish the main blockers for Finnish VC firms when weighing the option of investing in Africa and then provide solutions to overcome the obstacles whilst taking a form of a roadmap to also show the process of investing in Africa and its peculiarities. Because of the specificity and novelty of the subject matter, there is very little research specific to the objective to build on. To paint a picture of the different ecosystems’ comparative legal analysis and market analysis was utilized. The obstacles were identified through thematically analysed qualitative interviews with Finnish VC firms. The solutions to these obstacles were built on qualitative interviews with individuals that have experience from the African start-up scene. Four obstacles rose above the rest in prevalence: mandates, being geographically far from founders, local expertise & networks and corporate governance & unknown risks. Based on the four obstacles a prescription of four actions that enable a Finnish VC firm to invest in Africa was developed: 1. Cannot be focused on early stage start-ups. 2. Needs to find a local co-investor. 3. Cannot have a mandate blocking Africa as an investment option. 4. Is a specialized fund. By adhering to these four “rules” a Finnish VC firm can venture to Africa with confidence.
  • Lindqvist, Angelica (Helsingin yliopisto, 2020)
    Euroopan komissio antoi 9.4.2014 ehdotuksen osakkeenomistajien oikeuksia koskevan direktiivin 2007/36/EY (SHRD I) muuttamiseksi ja direktiiviä muutettiin toukokuussa 2017 osakkeenomistajien pitkäaikaiseen vaikuttamiseen kannustamisen osalta antamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/828 (SHRD II). Tämä muutosdirektiivi on osa laajempaa eurooppalaista pyrkimystä kohti pääomamarkkinaunionia. Jäsenvaltioiden piti panna muutosdirektiivi täytäntöön ja saattaa muutosdirektiivin edellyttämä kansallinen sääntely voimaan viimeistään 10.6.2019. Tämän tutkimuksen kohteena on yritysjohdon kannustinjärjestelmät päämies-agentti-teorian valossa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella tarkemmin uutta osakkeenomistajien oikeudet–direktiivin muutosdirektiiviä ja sen vaikutuksia palkitsemiseen. Tarkemmat tutkimuskysymykset, joita on tarkoitus selvittää muutosdirektiivin osalta ovat: 1) Miksi osakkeenomistajien oikeudet-direktiivi muuttui? 2) Miten muutosdirektiivi vaikuttaa palkitsemiseen? sekä 3) Miten kansallinen lainsäädäntö ja itsesääntely muuttuvat muutosdirektiivin johdosta? Tämän tutkimuksen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen ja sen näkökulma yhtiöoikeudellinen sekä oikeustaloustieteellinen. Lähdemateriaalina tutkimuksessa on käytetty oikeusdogmaattiselle tutkimukselle tyypillisiä lähteitä, eli lainsäädäntöä, lainsäädännön esitöitä, lainsäädännön kommentaariteoksia, oikeuskirjallisuutta sekä artikkeleita. Tehdyn tutkimuksen perusteella voi todeta seuraavaa. Osakkeenomistajien oikeudet -direktiivin muutoksen taustalla on vuoden 2008 finanssikriisi. Direktiivin muutoksella halutaan vahvistaa osakkeenomistajien mahdollisuuksia vaikuttaa pörssiyhtiöiden johdon palkitsemiseen, sekä lisätä osakkeenomistajien ja muiden sijoittajien tiedonsaantia yhtiön johtoon kuuluvien henkilöiden palkitsemisesta, parantamalla dialogia osakkeenomistajien ja yhtiön välillä. Muutosdirektiivin keskeisin aiheuttama muutos liittyy pörssiyhtiöille asetettuihin raportointivelvollisuuksiin sekä vaatimuksiin viedä tiettyjä asioita yhtiökokouksen päätettäväksi. Palkitsemisen osalta tämä tarkoittaa sitä, että yhtiökokouksissa tullaan äänestämään ylimmän johdon toteutuneesta palkitsemisesta ja palkitsemispolitiikasta. Tätä kutsutaan say-on-pay –käytännöksi. Yhtiökokouksen päätettäväksi tulee täten viedä yhtiön laatima palkitsemispolitiikka ja palkitsemisraportti, ja jos osakkeenomistajat haluavat äänestää palkitsemispolitiikasta tai palkitsemisraportista yhtiökokouksessa, niin neuvoa-antava tai sitova äänestys tulee järjestää. Osakkeenomistajilla on oikeus äänestää ylimmän johdon palkitsemispolitiikasta vähintään joka neljäs vuosi ja aina, kun halutaan tehdä merkittävä muutos politiikkaan. Palkitsemispolitiikassa tulee selvittää, kuinka palkitseminen tukee yhtiön liiketoimintastrategiaa, pitkän aikavälin tavoitteita sekä kestävää kehitystä. Muutosdirektiivin myötä yhtiöille tulee lisäksi myös erilaisia lisävaatimuksia palkitsemisraportointiin liittyen. Jokaisen ylimpään johtoon kuuluvan henkilön edellisvuoden toteutuneesta palkitsemisesta kaikilta osin, tulee yhtiöiden julkaista palkitsemisraportti yhtiön verkkosivuilla. Tämän raportin yhtiöiden tulee saattaa yhtiökokouksen käsiteltäväksi vuosittain. Osakkeenomistajien oikeus vaikuttaa johdon palkitsemiseen, eli ”say on pay”, tulee voimaan yhtiökokouksissa vuodesta 2020 alkaen, palkitsemispolitiikan osalta vuonna 2020 ja palkitsemisraportin osalta vuonna 2021. Muutosdirektiivi hyväksyttiin Suomessa keväällä 2019 ja Suomi toteutti vuonna 2019 kansalliset lainsäädäntömuutokset, jotka johtuivat muutosdirektiivistä. Palkitsemiseen liittyvän lainsäädännön osalta, osakeyhtiölakiin (OYL) ja arvopaperimarkkinalakiin (AML) sekä eräisiin niihin liittyviin lakeihin tehtiin muutoksia. Tämän lisäksi annettiin myös uusi valtiovarainministeriön asetus (VvMA osakkeen liikkeeseenlaskijan palkitsemispolitiikasta ja palkitsemisraportista), johon sisältyy tarkemmat säännökset palkitsemispolitiikan ja palkitsemisraportin sisällöstä ja tietojen esittämistavasta direktiivin täytäntöön panemiseksi. Myös Arvopaperimarkkinayhdistyksen Suomen listayhtiöiden hallinnointikoodia (Corporate Governance-koodia) päivitettiin muutosdirektiivin voimaantulon myötä. Arvopaperimarkkinayhdistys ry julkaisi 1.11.2019 uuden hallinnointikoodin (Corporate Governance 2020), jota pörssiyhtiöiden on noudatettava 1.1.2020 lähtien. Say on pay-järjestelmä on jo käytössä useissa maissa ja tutkimustiedon perusteella, järjestelmä on lisännyt osakkeiden käyttöä osana johdon palkitsemisjärjestelmää. Palkitsemisen tasoon sillä ei puolestaan ole juurikaan ollut vaikutusta. Suomessa vaikutukset tulevat olemaan samankaltaisia. Osakkeiden käyttö palkitsemismuotona tulee luultavasti lisääntymään. Kun lisäksi ottaa huomioon sen, että ulkomaalaisilla osakkeenomistajilla on merkittäviä omistusosuuksia suomalaisissa yhtiöissä, niin myös palkitsemisen tasossa voi tapahtua nousua. Ulkomaalaiset osakkeenomistajat haluavat varmistua siitä, että heidän omistamissaan yhtiöissä on mahdollisimman pätevä johto ohjaamassa yhtiön toimintaa. Tämän seurauksena on myös odotettavissa, että palkitsemisen tasossa tulee tapahtumaan kansainvälistä harmonisoitumista.