Browsing by Subject "Private international and comparative law"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-33 of 33
  • Palo, Tuija (Helsingfors universitet, 2015)
    Tutkielman kohteena on Kiinan yhtiölakiin ja Suomen osakeyhtiölakiin sisältyvien osingonjakosäännösten vertailu. Tutkimusasetelmana on osingonjako emo-tytäryhtiösuhteessa, jossa rajat ylittävä osinko maksetaan kiinalaisesta tytäryhtiöstä suomalaiselle emoyhtiölle. Tutkielma keskittyy Kiinan yhtiölain säännöksiin, joita peilataan vastaaviin Suomen osakeyhtiölain säännöksiin. Tutkimuskysymyksiä ovat: 1) mihin yhtiöosakkeenomistajan osinko-oikeus perustuu, 2) miten osingonjakokelpoiset varat määräytyvät, 3) miten jaettavan osingon suuruus määräytyy osakkeenomistajakohtaisesti, 4) miten osingonjaosta päätetään ja 5) miten jaettavaa osinkoa verotetaan. Viime mainittu tutkimuskysymys perustuu yhtiöoikeuden säännösten sijaan vero-oikeuden säännöksiin ja verosopimukseen Kiinan ja Suomen välillä. Tutkielman kohteena on kokonaan ulkomaalaisomisteinen yhtiö, joka vastaa suomalaista yhtiömuodoltaan yksityistä osakeyhtiötä. Tämä yhtiö on omistuksen perusteella Wholly-Foreing Owned Enterprise (WFOE), joka lähtökohtaisesti on Kiinan yhtiölain mukaan Limited Liability Company eli osakkeenomistajan vastuu yhtiössä rajoittuu sijoittamaansa pääomaosuuteen. Yhtiötä koskeva yhtiöoikeudellinen sääntely koostuu lähinnä WFOE-laista ja sen soveltamissäädöksestä sekä yleisesti sovellettavasta yhtiölaista. Kiinan yhtiölaki (PCR Company Law, lyhenne Kiinan yhtiölaista) on vertailun vastinparina osakeyhtiölaille. Tutkielman alkuosa sisältää yhtiöoikeuden vertailua yleisellä tasolla ja taustoittaa Kiinan sääntelyä ja sen jälkeen siirrytään edellä mainittujen tutkimuskysymysten käsittelyyn.
  • Losvik, Hilde (Helsingin yliopisto, 2018)
    Skiljeförfarandet har under en lång tid fungerat som ett alternativ till allmänna domstolsförfaranden, inte minst vid kommersiella tvister på grund av förfarandets flexibilitet, effektivitet och privata natur. Att skiljeförfarandet är ett privat förfarande som stänger ute utomstående har alltid varit en orsak till dess popularitet. Det faktum att skiljeförfarandet är privat har dock ofta misstolkats att också innebära att skiljeförfarandet är konfidentiellt och att information från förfarandet således inte under några omständigheter blir tillgängligt för andra än det enskilda skiljeförfarandets aktörer. Det faktum att skiljeförfarandet i sig är privat betyder inte nödvändigtvis att det automatiskt också skulle vara konfidentiellt eftersom begreppen syftar på olika nivåer av icke-offentlighet. Huruvida skiljeförfarandets privata natur också innebär att det är ett konfidentiellt förfarande har diskuterats aktivt på senare tid, i synnerhet under 1990-talet när frågan var ytterst aktuell till följd av ett flertal rättsfall om frågan. Den klyfta som konfidentialitetsfrågan har skapat inom sfären för skiljeförfaranden är hur olika länder och skiljeinstitut har valt att förhålla sig till frågan. Vissa har ansett att skiljeförfarandets privata natur i sig innebär att det i förfarandet föreligger en konfidentialitetsplikt, medan andra har ansett att någon sådan konfidentialitetsplikt inte alls förekommer i förfarandet i sig. I denna avhandling granskas forskningsfrågan hur tre olika länder förhåller sig till konfidentialitetsproblematiken, och då uteslutande partskonfidentialiteten i kommersiella ad hoc skiljeförfaranden. Texten behandlar hur konfidentialitetsproblematiken har uppkommit och hur tre länder, Sverige, England och Finland, förhåller sig till konfidentialitetsfrågan och vilka rättsliga aspekter som är av betydelse för att i praktiken avgöra frågan i diverse land med stöd av det ifrågavarande landets landslag. Framställningen är inte ämnad att fungera som ett uttömmande svar på konfidentialitetsproblemet eftersom ett sådant svar inte kan ges i ett komplext ämne som är beroende av extensiv tolkning i det enskilda fallet. Texten strävar istället efter att ge en bild av hur de tre olika länderna förhåller sig till konfidentialitetsfrågan och vad parter i ett skiljeförfarande bör tänka på vad beträffar konfidentialitetsfrågan när de beslutar sig för att genomföra sitt skiljeförfarande i något av länderna. Texten är uppbyggd i tre huvudavsnitt. Ett inledande avsnitt om skiljeförfarandets historia och utveckling som avslutas med en förklaring av hur konfidentialitetsproblematiken uppkommit. Denna del fokuserar på att förklara hur skiljeförfarandet utvecklats under historiens gång och texten strävar efter att lyfta fram särskilda punkter i utvecklingen som varit särskilt betydelsefulla. Det andra avsnittet beskriver hur Sverige, England och Finland förhåller sig till konfidentialitetsfrågan ur respektive lands synvinkel. I denna del lyfts fram olika rättsliga aspekter som påverkar ländernas inställning till konfidentialitetsfrågan, så som avtalsrättslig lojalitetsplikt och partsautonomitet, samt relevanta rättsfall som har kommit att i praktiken befästa hur ländernas förhåller sig till frågan. Det tredje avsnittet utgör den komparativa delen av forskningen. Genom en funktionell komparativ analys jämförs de tre ländernas förhållningssätt till konfidentialitetsfrågan genom att granska skillnader och likheter i deras respektive inställning. I samband med den funktionella analysen reflekteras det även över orsaker som kan ligga bakom ländernas respektive inställning och hur parter som planerar ett kommande skiljeförfarande bör tänka när de väljer säte för förfarandet. Avslutningsvis, när forskningsfrågan besvarats, reflekterar texten över positiva och negativa aspekter av konfidentialitet i skiljeförfarandet och hur konfidentialitetsfrågan kunde utvecklas för att bli mera självklar för aktörerna inom skiljeförfarandet överlag och speciellt för parterna i det enskilda förfarandet.
  • Huotilainen, Antti (Helsingfors universitet, 2013)
    Euroopan komissio on 11.10.2011 antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä eurooppalaisesta kauppalaista (CESL). Lakia sovellettaisiin yritysten välisessä kaupassa ja kuluttajakaupassa. Lakialoitteen tarkoituksena on helpottaa rajat ylittävää kaupankäyntiä tukemalla erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritykset) pääsyä sisämarkkinoille. Komission mukaan EU:n 27 jäsenvaltion sopimusoikeuslainsäädännön väliset erot aiheuttavat pk-yrityksille kohtuuttomia liiketoimintakustannuksia rajat ylittävässä kaupankäynnissä ja siksi se pyrkii yhtenäistämään sääntelyä yksityisoikeuden alalla. CESL olisi valinnainen oikeusinstrumentti, jonka soveltamisesta osapuolet päättäisivät vapaaehtoisesti. CESL ei näin ollen korvaisi kansallista sopimusoikeudellista lainsäädäntöä vaan toisi sen rinnalle toisen sopimuksia koskevan sääntelykokonaisuuden, jonka sopimusosapuolet voisivat valita. Tutkielmassa tarkastelen komission aloitteen soveltamista kuluttajakauppaan suomalaisen pienyrityk-sen näkökulmasta. Käytännössä rajat ylittävä kuluttajakauppa on aina etäkauppaa, joka on toteutettu sähköisen kaupankäynnin keinoin (esim. verkkokaupat). Tutkimuksessa selvitän, minkälaisia ongelmia pienyritykset kohtaavat rajat ylittävässä kuluttajakaupassa ja kuinka CESL:n kaltainen valinnainen oikeusinstrumentti auttaisi ratkaisemaan näitä ongelmia. Komission linjaamien sopimuslainsäädännön välisten erojen lisäksi muita ongelmia ovat esimerkiksi kulttuuriset, kielelliset ja hallinnolliset ongelmat. Lisäksi selvitän, kuinka voimassa olevat kansainvälisen yksityisoikeuden lainvalintasäännöt suhtautuvat lakiviittauksiin rajat ylittävissä kuluttajasopimuksissa, jos osapuolet ovat sopineet CESL:n soveltamisesta, sekä mitä ongelmia tähän mahdollisesti liittyy. Keskeisenä tarkastelun kohteena on Rooma I -asetuksen 6 artiklan 2 kohdan säännös, jonka mukaan kuluttajasopimuksissa tehty lakiviittaus ei saa johtaa siihen, että kuluttaja menettäisi sen valtion lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jossa hänen asuinpaikkansa on. Tämän säännöksen soveltaminen voi johtaa hyvinkin ennalta-arvaamattomiin ja hankaliin tulkintatilanteisiin sekä eri säädösten samanaikaiseen soveltamiseen. Lopuksi esitän arvioni CESL:n käyttöarvosta pienyritysten ja kuluttajien välisessä rajat ylittävässä kaupankäynnissä sekä siitä, kuinka pienyritysten edellytyksiä harjoittaa rajat ylittävää kuluttajakauppaa EU:n sisämarkkinoilla voitaisiin parantaa. Tällöin tarkastelen muun muassa vaihtoehtoisien riidanrat-kaisumenetelmien ja komission 25.10.2011 antaman direktiivin 2011/83/EU kuluttajan oikeuksista (kuluttajadirektiivi) merkitystä kuluttajasopimuksissa.
  • Catalano, Tuija I. (Helsingfors universitet, 2015)
    A typical sale and purchase agreement in an M&A transaction will include a variety of representations and warranties that the seller, and to some extent the buyer, will make as a result of extensive negotiations between the parties. The purpose of seller's representations and warranties when they are combined with indemnification provisions is to provide the buyer additional information about the target of the transaction and a mechanism whereby the buyer can be compensated for damages that are suffered as a result of untrue or inaccurate seller's representations and warranties, i.e. in the event of a breach. Representation and warranty insurance ("R&W Insurance") is a relatively new product in a sense that its use has increased more significantly only in recent years. There are a number of other risk management and allocation tools that parties frequently use, either in lieu of or in connection with the use of R&W Insurance. These other tools include, without limitation, 1) providing security to buyer's ability to recover losses from the seller due to breach of (representations and warranties or) contract by withholding some of the seller's proceeds e.g. via an escrow or other holdback mechanism, 2) providing other security for compensation of buyer's losses with the use of guarantees or sureties, e.g. provided by a third party or a parent company, and 3) providing an incentive for the seller to ensure that certain post-closing actions occur and/or potential post-closing risks do not realize by delaying the payment of a portion of the seller's proceeds with purchase price adjustment, earn-out and/or contingency payment mechanisms. This thesis evaluates some of the alternative risk management and allocation tools, including their relative strengths and weaknesses as compared to R&W Insurance, and identifies the circumstances wherein R&W Insurance may potentially address the parties' needs better or more appropriately. The two different types of R&W Insurance policies, i.e. buy-side and sell-side policies, are also evaluated with respect to the coverage and benefits that they provide in order to determine whether it is advantageous for the parties' to choose one type of policy over another type. With respect to the use of R&W Insurance, this thesis evaluates the ways in which a decision to use R&W Insurance can alter or change the parties' behavior or other aspects of the M&A transaction thereby increasing risk and/or undesirable effects. For example, does the use of a buy-side R&W Insurance policy cause the seller to engage, or provide an opportunity to engage, in riskier behavior since R&W Insurance transfers seller's liability for breach of seller's representations and warranties to a third-party insurer, thereby potentially causing the seller to become less engaged or more dishonest in the negotiation phase with respect to the content of the representations and warranties given by the seller? If yes, what are the potential strategies the buyer can use to deter undesirable behavior by the seller? This thesis also looks at certain qualifiers that parties often use, or at least discuss using during contract negotiations, such as knowledge. Since R&W Insurance is intended to cover unknown risks, parties' knowledge precludes coverage under R&W Insurance policy. In this regard, among other questions, the discussion in this thesis evaluates what the knowledge exclusion means, whether it impacts the buyer' behavior by potentially discouraging continued due diligence efforts by the buyer after signing and before closing, and how concepts such as sandbagging fit into a transaction wherein parties are contemplating the use of R&W Insurance.
  • Mustonen, Riikka (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkielmassa vertaillaan saalistushinnoittelun sääntelyyn liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä Suomen ja Australian oikeusjärjestelmissä sekä analysoidaan niitä syitä, jotka voivat olla löydettyjen erojen ja yhtäläisyyksien taustalla. Tutkielma pyrkii sekä lähestymään saalistushinnoittelun sääntelyyn liittyvää keskustelua uudenlaisesta näkökulmasta että paljastamaan sääntelyn taustalta löytyviä syitä. Tarkastelu tapahtuu suomalaisesta näkökulmasta käsin. Tutkielman tutkimusmetodina on käytetty funktionalismia ja tutkielman etenemisessä myötäillään Husan esittämää viidestä vaiheesta koostuvaa funktionalistista tutkimusprosessia. Funktionalismia hyödynnetään puhtaasti metodologisena välineenä tutkielman analyyttisen raamin rakentamisessa. Vertailtavien oikeusjärjestelmien nykytilan kuvauksessa on lisäksi hyödynnetty oikeusdogmatiikkaa. Tutkielma jakautuu pääpiirteissään neljään osioon. Ensimmäinen osio käsittelee tutkielman lähtökohtia ja metodologisia kysymyksiä. Toisessa osassa esitellään saalistushinnoittelun sääntelyn kehitystä vertailtavissa oikeusjärjestelmissä ja käsitellään lyhyesti saalistushinnoittelua taloudellisena ilmiönä. Kolmannessa osassa käsitellään limittäin vertailtavien oikeusjärjestelmien saalistushinnoittelusääntelyn nykytilaa ja identifioidaan niiden erot ja yhtäläisyydet. Viimeisessä osiossa pohditaan erojen ja yhtäläisyyksien syitä, analysoidaan kolmannessa osassa löytyneitä tuloksia ja esitellään tutkielman loppupäätelmät. Tutkielmassa esiinnousseita oikeusjärjestelmien välisiä yhteneväisyyksiä ovat saalistushinnoittelun luokitteleminen yhdeksi määräävän markkina-aseman muodoksi, sääntelyn linkittyminen saalistustarkoituksen osoittamiseen, oikeuttamisperiaatteiden olemassaolo, kilpailuvaikutusten vähäinen rooli ja se, että tappioiden takaisinperiminen ei ole saalistushinnoittelun välttämätön edellytys. Merkittäviä tutkielmassa löytyneitä eroavaisuuksia ovat hinnan ja kustannusten suhdetta osoittavien testien merkitys, määräävän aseman ja sen väärinkäytön välisen syy-yhteyden olemassaolo ja Australian laajennettu myös muiden kuin määräävässä asemassa olevien yritysten saalistushinnoittelukielto. Vertailukohteiden eroille ja yhtäläisyyksille tutkielmassa löydettyjä selittäviä tekijöitä ovat Suomen osalta yhtenäisen lainsoveltamisen pyrkimys ja EU:n integraatiotavoitteet sekä Australian osalta keskittynyt markkinarakenne ja deskriptiivinen lainkirjoittamistyyli. Lisäksi molempien oikeusjärjestelmien sääntelyratkaisut heijastavat huomattavassa määrin tunnettuja taloustieteellisiä teorioita, tosin myös poikkeuksia taloustieteellisiin lähtökohtiin on havaittavissa. Myös molempien oikeusjärjestelmien formalistinen lähtökohta kilpailuoikeuteen näkyy saalistushinnoittelusääntelyssä.
  • Vinogradova, Ksenia (Helsingin yliopisto, 2020)
    ABSTRACT When does a person have to think about writing a last will and structuring his assets and affairs so that his family members will lately inherit them or other people involved in his life? Surprisingly, not a lot of people start thinking of it early enough to protect wealth and assets to be smoothly and fully transferred to their family members or other heirs. The issue is complicated by the international aspect and the amount of wealth that a modern businessperson owns. The aim of the thesis is to study in depth and name the problems, indicate complexity and find solutions for inheritance succession planning of wealth with the tax perspective. The central figure of the paper is a rich wealth owner that is of HNWI or UHNWI level. Modern families have a lot of possibilities to live in several countries, expand and conduct business internationally, which brings certain complications when one of the family members passes away and the heirs suddenly find themselves in a situation, that half of the estate is given out to pay taxes in several countries, partly assets are stolen in the transition period by the advisors they have never heard about and part is simply lost; business enters crisis and does not provide enough income anymore as the heirs are not interested in the full engagement or are not educated in the sphere. Creditors are waiting around the corner and once having millions and comfortable life the heirs find themselves in a dubious situation. When the succession planning done beforehand, having enough time to structure wealth and assets, get to know tax exemptions and possible tools most of the assets can be retained. What are these tax laws or inheritance procedures that support the advantageous planning for wealth transfer? To provide not a general but a more detailed perspective on differences in procedures, tax regulations and possible solutions, comparative analysis of three jurisdictions is completed. The thesis looks closely into tax optimization rules and instruments such as gifts, trusts and foundations and life insurances. Advantages of the instruments are indicated in general prospective and applying them in concrete legislations and situations. In conclusion, the thesis presents an overview, a practical imaginary situation, and a plan for the wealth owner to adhere. Of importance, for understanding is to mention that concrete situation of each wealth owner is complicated and needs to be analyzed in detail in the context of the entire structure and its relationship with other components.
  • Väistö, Viivi (Helsingfors universitet, 2014)
    Sovellettavan lain valinta poikkeaa tekijänoikeudellisissa sopimuksissa muista sopimustyypeistä. Tekijänoikeudellisissa lisenssisopimuksissa sovellettavan lain valinta tehdään kaksiosaisesti siten, että sopimukseen ja tekijänoikeuteen sovellettavat lait määritellään erikseen. Tämä johtuu tekijänoikeuslainsäädännön alueellisuudesta, joka on yleisesti tunnustettu periaate kansainvälisessä tekijänoikeudessa. Alueellisuusperiaate vaikuttaa käytännössä siten, että tekijänoikeuteen sovelletaan sen valtion lakia, jossa teokselle haetaan suojaa. Tietoyhteiskunnan kasvu on muuttanut tekijänoikeuden hyväksikäyttöä merkittävästi, kun tekijänoikeudella suojattua materiaalia käytetään internetin välityksellä ympäri maailman, mikä on vaikeuttanut alueellisuusperiaatteen soveltamista. Tällä tutkimuksella pyritään selvittämään, kuinka sovellettavan lain valinta tapahtuu tekijänoikeudellisissa lisenssisopimuksissa. Erityistä huomiota kiinnitetään alueellisuusperiaatteen vaikutukseen lainvalinnan kannalta ja tekijänoikeuden luonteesta johtuviin lainvalinnan erityispiirteisiin. Tutkimuksessa selvitetään tekijänoikeudelliseen lisenssisopimukseen sovellettavan lain valintaa Rooma I -asetuksen mukaisesti. Tämän jälkeen selvitetään tekijänoikeutta koskeviin kysymyksiin sovellettavan lain valintaa tarkastelemalla erikseen tekijänoikeussuojan rajoihin, teoksen tekijään sekä teoksen alkuperäiseen omistajaan sovellettavan lain valintaa. Kvalifikaation osalta olennaista tekijänoikeuden lisensseissä on erityisesti kvalifikaation tekeminen sopimusoikeudellisten ja tekijänoikeudellisten kysymysten välillä. Jako tekijänoikeudellisiin ja sopimusoikeudellisiin kysymyksiin tehdään tapauskohtaisesti ja käytännössä ongelmallisinta on määritellä sopimukseen läheisesti liittyvien tekijänoikeudellisten kysymysten kvalifikaatio, kuten tekijänoikeuden tai sen osan luovutettavuus sekä luovutuksen muotovaatimukset ja rajoitukset, jotka vaihtelevat eri valtioiden kansallisissa tekijänoikeuslainsäädännöissä. Sovellettavan lain valinta sopimusoikeudellisiin kysymyksiin ei ole ongelmallista, jos osapuolet ovat valinneet sopimukseensa sovellettavan lain. Rooma I -asetuksessa ei ole erityistä sopimustyyppikohtaista presumptiosäännöstä tekijänoikeudellisten sopimusten osalta. Näin ollen sovellettava laki ratkaistaan 4 artiklan 2–4 kohtia soveltamalla. Koska lisenssisopimukset ovat harvoin yksinkertaisia osapuolten velvollisuuksien osalta, on sopimukselle luonteenomaisen suorituksen tekijää käytännössä vaikeaa määritellä ja tästä syystä useisiin lisenssisopimuksiin sovelletaan sen valtion lakia, jolla on sopimukseen läheisin yhteys. Sovellettavan lain valinta tekijänoikeudellisissa kysymyksissä on huomattavasti monimutkaisempaa kuin sopimusoikeudellisissa kysymyksissä, sillä kansainvälisissä instrumenteissa ei ole säädetty nimenomaisia lainvalintasääntöjä tekijänoikeuden osalta. Tekijänoikeuteen sovellettavaa lakia määriteltäessä joudutaan myös erottamaan tekijänoikeuden rajoihin sovellettava laki tekijänoikeuden alkuperäiseen omistajaan sovellettavasta laista. Tekijänoikeuden rajoilla tarkoitetaan tekijänoikeuden esikysymyksiä, kuten suojan laajuutta ja kestoa. Alkuperäisen omistajan määrittelyyn sovellettavan lain valinnan osalta käsitellään tässä tutkimuksessa yleisen lainvalinnan lisäksi sovellettavan lain valintaa teoksissa, jotka ovat useiden henkilöiden yhteistyön tuloksia sekä teoksia, jotka ovat syntyneet työsuhteessa.
  • Tiensuu, Tuomas Mikael (Helsingfors universitet, 2014)
    Tämä tutkielma systematisoi, vertailee sekä analysoi Kansainvälisen Kauppakamarin ("ICC") sekä Kiinan kansainvälisen välimiesmenettelykeskuksen ("CIETAC") välimiesmenettelyssä sovellettavaa lainvalintametologiaa. Toisin sanoen, tutkielma pääasiallisesti käsittelee ICC:n ja CIETAC:n välimiesten käyttämää menetelmää sopimukseen sovellettavan lain määrittämiseksi sopijapuolten tekemän (nimenomaisen tai hiljaisen) lakiviittauksen puuttuessa. Huolimatta sekä ICC:n että CIETAC:n keskeisestä merkityksestä modernissa kansainvälisessä välimiesmenettelyssä, välimiehet joutuvat ko. välitystuomioistuimissa sopijapuolten antamien ohjeiden puuttuessa käyttämään huomattavan erilaisen harkintavallan antavaa lähestymistapaa sopimukseen sovellettavan lain määrittämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisessä välimiesmenettelyssä nykyään korostetussa asemassa oleva sopijapuolten tahdonautonomian periaate toteutuu verrattuna esimerkiksi ICC:n välimiesmenettelyyn CIETAC:n välimiesmenettelyssä poikkeuksellisen heikosti. Ottaen huomioon Kiinan kansantasavallan keskeinen asema kansainvälisessä kaupassa ja taloudessa, mainitut huomiot tekevät aihetta koskevan tutkimuksen sekä ajankohtaiseksi että kiinnostavaksi. Kansainvälinen välimiesmenettely ymmärretään nykyään yleisesti kansallisesta laista riippumattomaksi riidanratkaisumuodoksi. Tutkielma kysyykin täten, miksi ja miten kuvattu tilanne on mahdollinen. Erotuksena ylikansalliseen sekä perustamisestaan lähtien kansainvälisen kaupan edistämiseksi toimineeseen ICC:iin, CIETAC on kiinalaisten oikeustieteilijöiden mukaan (ainakin muodollisesti) sosialistisen yksipuoluevaltion alueella toimiva valtiosta riippumaton organisaatio. Voiko tällainen toteamus ensinnäkään pitää paikkansa? Viimeaikainen Kiinaa koskeva oikeustieteellinen tutkimus on osoittanut, että länsimaisilla Kiinan-tutkijoilla on ollut tapana syyllistyä perusteettomiin ennakko-oletuksiin Kiinasta sekä kiinalaisesta oikeuskulttuurista. Jotta tämä tutkielma olisikin toteutettu mielekkäällä ja objektiivisella tavalla, tutkielma selvittää Kiinan kansantasavallan yhteiskunnan muutosvaihetta reaalisosialismista 'sosialistiseen markkinatalouteen', maan samanaikaista oikeusjärjestelmän kehitystä sekä arvioi maan taloudellisen ja oikeudellisen 'siirtymävaiheen' merkitystä CIETAC:ssa käytävälle välimiesmenettelyprosessille. Tutkielma osoittaa mainittujen eroavaisuuksien pohjimmiltaan johtuvan ICC:n sekä CIETAC:n välimiesmenettelyssä sovellettavasta välimiesmenettelylaista (lex arbitri). Vaikka useat läntiset oikeustieteilijät, välimiehet sekä yritysjuristit pitävät nykyään nk. delokalisaatioteoriaan perustuvia välimiesmenettelyprosesseja oikeutetusti lähtökohtana, Kiina ei edelleenkään ole implementoinut YK:n välimiesmenettelyä koskevaa mallilakia vaan sen sijaan edellyttää nk. perinteiseen näkemykseen nojautuen mm. oman kansallisen lainvalintastatuuttinsa soveltamista Kiinan kansantasavallan alueella pidettävissä välimiesmenettelyprosesseissa. Toisin sanoen, Kiinan kansantasavallan välimiesmenettelylaki asettaa esteen modernisoida CIETAC:in välimiesmenettelyssä sovellettavaa lainvalintamenetelmää. Lisäksi tutkielma arvioi ICC:n ja CIETAC:n lainvalintasääntöjä koskevan systematisoinnin ja oikeusvertailun avulla näiden mielekkyyttä välityspaikkana eritoten kansainvälisyksityisoikeudellisesta näkökulmasta. Vaikka ICC on sopijapuolten tahdonautonomian periaatteen toteutumisen kannalta näistä kahdesta välitysinstituutista se mielekkäämpi vaihtoehto, tutkielma pyrkii osoittamaan myös tilanteet, joissa CIETAC on ICC:n verrattuna varteenotettava vaihtoehto kiinalaisen sekä ulkomaalaisen partin välisessä riidanratkaisussa. Analyysin syventämiseksi tutkielmassa on perehdytty myös sopimukseen sovellettavan lain merkitykseen riidan lopputuloksen kannalta, CIETAC:n lainvalintametodologiaa koskeviin mahdollisiin oikaisukeinoihin sekä pyritty tunnistamaan merkittävimmät ns. 'väärän' lain valintaa koskevat oikeudelliset riskit. Tutkielma päätyy suosittamaan Kiinan kansantasavallan välimiesmenettelylain uusimista mm. CIETAC:ssa sovellettavan lainvalintametodologian modernisoimiseksi. Koska Kiinan puolue-valtion pyrkimys kontrolloida alueellaan tapahtuvien välimiesmenettelyprosessien kulkua vaikuttaa kuitenkin olevan CIETAC:n omien instutitionaalisten haasteiden sijasta se keskeinen tekijä, joka viimekätisesti määrittää kiinalaisen välimiesmenettelyn 'erityispiirteitä', kuvatun lainmuutoksen toteutuminen lienee toistaiseksi epätodennäköistä.
  • Tapio, Jenni (Helsingfors universitet, 2015)
    The thesis analyses international law in the context of cyber electromagnetic interference on satellites by non-State actors. The thesis outlines the relevant normative framework governing cyber activity as well as the law governing outer space. Then it explains the legal implications of the intertwined legal regimes in framework of the title of the thesis. The primary premise of the thesis is that the law of outer space applies or should apply to cyber electromagnetic activities in space. However, as this is not evident due to lack of authoritative interpretation of the state of law as well as due to the novelty of the technology, different legal questions will be examined through a fictional scenario in which a State suffers damage as a result of non-kinetic interference applied to its satellite. Based on the premise indicated above, the main research question is “is satellite cyber electromagnetic interference legal and what legal norms govern such activity in space”? In answering the question, special attention shall be paid to the increasing involvement of private entities in space activities, including those activities made with the intention to interfere with other States’ satellite technology. That inquiry is more specifically done by looking into the question of attribution. Moreover, in the examination, emphasis will also be made with regards to the reach of space law to cyber and electromagnetic activities taking place partially on Earth. It is interesting to understand whether that makes any difference in the application of space law into satellite interference.
  • Vihervaara, Anu Annikki (Helsingin yliopisto, 2015)
    Jurisdiction issues are an essential part of international agreements, in particular with carriage of goods by sea contracts. What is the competent court to review the dispute in case the cargo has been damaged during the transport is not always evident. There are several norms, both international and national, that affect the selection of the proper forum. In order to avoid confusion in selecting the correct forum, and parallel proceedings, the parties of the carriage contract, the cargo owner and the carrier, may incorporate jurisdiction clauses into their carriage contract to refer a possible dispute to be reviewed by a particular court of law. However, there are several regulations that limit the selection of available jurisdictions in sea transport disputes, such as the Maritime Conventions, national laws and in particular the European Union law. Some of these norms contain mandatory provisions that even the parties of the contract may not derogate from. This is a clear limitation to the party autonomy and a vital issue to be considered in negotiating a carriage of goods by sea contract. In chapter I, the thesis describes the background of the research and the benefits of including jurisdiction clauses into carriage contracts. The parties are in the best position to evaluate, which court would be the fittest to solve the case. This planning enhances foreseeability in contractual relationships and avoids a possibly costly and lengthy litigation over proper jurisdiction. Chapter II provides an overview of how different legal systems, civil law and common law, interpret jurisdiction clauses and discusses the laws of two countries, Finland and the United Kingdom. Furthermore, the legal doctrines of lis pendens and forum non conveniens are discussed in respect to forum clauses and how their application in jurisdiction disputes differ depending on the court reviewing the case. The interpretation of jurisdiction agreements by national courts is a fundamental aspect in this research, since it is the national court that will examine the facts of the case and base its ruling upon them. Consequently, the legal principles applied by a specific court of law become relevant. Chapter III presents the regulatory framework around this topic, in particular the international conventions and the European Union law. It discusses the possible conflict of norms between the European Union law and national laws, in addition to transport conventions. A special emphasis is on the priority order of different norms and in which situation the specialized conventions might take precedence over European Union law. Chapter IV discusses two essential, yet complex questions regarding this topic. Firstly, the liability of non-contractual parties, such as actual carriers and subcarriers, as well as the carrier’s assistants, in case there is damage to the goods and whether these third parties can rely on a jurisdiction clause in the carriage contract. Secondly, the legal position of the bill of lading holder, the consignee, who becomes a party to the carriage contract without participating in the negotiations of the terms of the contract. Accordingly, is the third party beneficiary bound by a jurisdiction clause that he has not agreed to, nor have been aware of its existence? The nature of carriage of goods contract as a contract in favour of a third party beneficiary is what makes this topic particularly intriguing. Consequently, the approach of different legal systems as well as European Union law regarding the rights and obligations of a third party in relation to a jurisdiction clause is at the heart of this research paper. In conclusion, the thesis presents an overview of the relevant findings and arguments, and based upon them establishes that international sea transport would function more efficiently in case the parties to the carriage contract would incorporate jurisdiction clauses into their carriage contracts. Even though, the mandatory nature of different regulatory norms limit party autonomy, there is still enough room to select the most suitable forum for all the parties in the contract and by doing so, to clarify the complexity of available forums. Although, some mandatory provisions are needed to protect the weaker party, in commercial transactions where the parties possess equal bargaining power, limiting the parties’ freedom of contract is merely an obstruction to the efficient functioning of sea transport.
  • Arici, Milla Susanna (Helsingfors universitet, 2015)
    Käsillä olevassa tutkielmassa tutkimuskysymyksenä on se, kuinka suomalainen ja amerikkalainen tuotevastuujärjestelmä erityisesti turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen käsitteen osalta eroavat toisistaan ja mitä yhteistä niillä on. Tutkielmassa on keskitytty oikeusvertailun osalta kahteen kysymykseen: siihen, minkälainen hyödyke voi tulla arvioitavaksi tuotteena sekä siihen, millä perusteilla tällainen tuote voi olla siinä määrin turvallisuudeltaan puutteellinen, että tuotteen puutteellinen turvallisuus voi aktivoida tuotevastuun yksittäistapauksessa. Koska tutkielma liittyy vahingonkorvausoikeudelliseen tuotevastuuoikeuteen, tutkielmassa esitellään varsinaisen oikeusvertailevan osion lisäksi vahingonkorvausoikeuden yleisiä oppeja sekä tuotevastuujärjestelmää tiiviisti. Lisäksi työ sisältää lyhyen, Suomen tuotevastuujärjestelmää koskevan esittelyn. Työssä luodaan myös yleiskatsaus amerikkalaisen oikeusjärjestelmän perusteisiin, koska kyse on Suomen oikeusjärjestelmään verrattuna vieraasta oikeusjärjestelmästä, eikä amerikkalaista vahingonkorvausjärjestelmää, kuten ei yksittäistä tuomioistuinratkaisuakaan, ole mahdollista ymmärtää tuntematta vähintään niitä perusperiaatteita, jotka leimaavat amerikkalaista oikeusajattelua. Lisäksi työssä tarkastellaan Yhdysvaltain tuotevastuun kehitysvaiheita, minkä tarkoituksena on auttaa ymmärtämään sitä kehityskaarta, joka on johtanut tämän päivän tilanteeseen Yhdysvalloissa ja jolla on ollut myös vaikutuksensa Suomen tuotevastuujärjestelmään. Tutkielmassa ei käsitellä sellaisia tuotevastuun muotoja, jotka eivät perustu ankaraan vastuuseen. Myös sopimusoikeudelliset tuotevastuujärjestelyt sekä yritysten välinen tuotevastuu jäävät tutkielman ulkopuolelle. Koska tutkielman aiheena on nimenomaisesti turvallisuudeltaan puutteellisen tuotteen määritelmä, sellaisia muita olosuhteita ei tutkita, jotka saattavat aikaansaada tuotevastuun aktualisoitumisen yksittäisessä tapauksessa. Siten tutkielman ulkopuolelle jäävät mm. tuotevastuussa mahdollisesti olevat vastuuvelvolliset tahot ja näiden rajaus, korvattavaksi tulevat vahinkotyypit sekä korvausvelvollisuudesta vapautumisen mahdollisuudet. Tutkielmassa ei erityisemmin myöskään käsitellä prosessuaalisia kysymyksiä, kuten näyttötaakkaa, kanneaikoja tai vanhentumista. Vertailun lopputuloksena on esitettävissä, että vertailtavat tuotevastuujärjestelmät muistuttavat toisiaan huomattavasti, mutta pieniä eroja löytyy paikoin. Tuotteen määritelmät ovat hyvin yhteneväiset. Selkein ero näiden kahden järjestelmän välillä on se, että amerikkalaisessa järjestelmässä tuotevirhetyypit on kategorisoitu, kun taas suomalaisessa järjestelmässä on tuotteen turvallisuuspuutteen osalta suosittu yleislausekkeenomaista säännöstä, joka ohjaa turvallisuuspuutteen käsilläolon arviointia. Amerikkalaisessa järjestelmässä oikeuskäytännöstä koottu lausuma ei sisällä lainkaan varsinaisia arviointikriteerejä, vaan niitä löytääkseen on käännyttävä oikeuskäytännön puoleen. Erityisenä erona on huomautettu amerikkalaisen oikeuden ns. tuotevirheolettamasäännöksestä, jonka perusteella kantajan ei tarvitse näyttää varsinaisen tuotevirheen olemassaoloa lainkaan toteen. Tällaista, vahingonkärsijän kannalta erityisen myönteiseksi arvioitavissa olevaa säännöstä ei sisälly suomalaiseen järjestelmään. Amerikkalaista järjestelmää ei voi kuitenkaan vielä ainoastaan tämän perusteella arvioida muutoinkin vahingonkärsijän kannalta Suomen järjestelmää myönteisemmäksi järjestelmäksi. Tällaisen arvion esittäminen edellyttäisi koko järjestelmän tutkimista yhtenä koko-naisuutena oikeusvertailun keinoin.
  • Niemi, Arla (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan uskonnonvapauden tulkintaa Ranskassa ja Isossa-Britanniassa siitä näkökulmasta, kuinka maissa suhtaudutaan uskonnollisten symbolien käyttöön julkisissa oppilaitoksissa. Uskontoon liittyvät kysymykset ovat herättäneet viime vuosina paljon keskustelua Euroopassa. Erityisesti uskonnollisten symbolien käyttäminen kouluissa tai työpaikoilla on monissa maissa noussut huomion kohteeksi. Tutkimus on oikeusvertaileva. Vertailumaiksi on valittu Ranska ja Iso-Britannia, koska maat edustavat erilaisia suhtautumistapoja uskonnollisten symbolien käyttöön julkisissa oppilaitoksissa. Ne sopivat vertailumaiksi myös sen vuoksi, että ne molemmat ovat länsieurooppalaisia, valtauskonnoltaan kristittyjä maita ja niillä kummallakin on kokemusta monikulttuurisuudesta ja erilaisista uskonnoista. Lähteinä tutkimuksessa käytetään vertailumaiden lainsäädäntöä sekä lainsäädännön valmistelumateriaalia, oikeuskäytäntöä ja -kirjallisuutta sekä yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Lisäksi huomiota kiinnitetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uskonnonvapautta koskeviin oikeustapauksiin. Ranskassa ja Britanniassa vallitsee hyvin erilainen käytäntö uskonnollisten symbolien käytön sallimisen suhteen siitä huolimatta, että mailla on paljon yhtäläisyyksiä historian, kulttuurin ja uskonnon suhteen. Ranskassa on vuodesta 2004 asti lailla kielletty näkyvien uskonnollisten symbolien käyttäminen julkisissa kouluissa. Britanniassa taas yleensä uskonnollisten symbolien käyttäminen koulussa on sallittu. Kuitenkin myös Britanniassa on ollut tapauksia, joissa oppilaan oikeutta käyttää tiettyjä islamilaisia vaatteita on rajoitettu. Tutkimuksessa tarkastellaan mahdollisia selittäviä tekijöitä maiden erilaiselle suhtautumiselle uskonnollisten symbolien käyttöön. Tällaisia tekijöitä ovat erityisesti uskonnon ja valtion erottaminen Ranskassa ja vertailumaiden erilainen suhtautuminen monikulttuurisuuteen. Tutkimuksessa pohditaan myös näkemyksiä, joiden mukaan Ranskan uskonnollisten symbolien kiellon taustalla on pikemminkin pyrkimys rajoittaa nimenomaan islamin näkyvyyttä, eikä niinkään kaiken uskonnollisuuden ylipäänsä. On ehdotettu, että tämä suhtautuminen islamiin voi johtua tietyistä eroista perinteisen islamilaisen ja länsimaisen ajattelutavan välillä. Toisaalta on myös ehdotettu, että taustalla voi olla myös islamofobisia tai muukalaisvastaisia asenteita. Tutkimuksessa päädytään kuitenkin siihen, että nämä eivät ole keskeisiä selittäviä tekijöitä vertailumaiden käytännöille. Tarkasteluun on otettu myös ajatuksia siitä, että suhtautuminen uskonnollisiin symboleihin liittyy laajempiin kysymyksiin kansallisvaltioiden identiteetistä. On mahdollista, että sekä Ranska että Iso-Britannia käyvät läpi identiteettikriisiä, joka heijastuu niiden suhtautumiseen uskonnollisten symbolien käyttöön. Lisäksi on mahdollista, että vertailumaiden käytännöt eivät ole täysin vastakkaisia, vaan niiden välillä on pikemminkin aste-ero: molemmissa vertailumaissa uskonnollisten symbolien käyttöä julkisissa oppilaitoksissa on tietyissä tapauksissa rajoitettu.
  • Heinonen, Kari (Helsingfors universitet, 2014)
    Vertaislainat ovat yksityishenkilöiden välille tehtäviä lainasopimuksia. Modernissa Internet-verkossa toimii välittäjäyhtiöitä, jotka tarjoavat palveluitaan potentiaalisten sijoittajien ja lainanottajien intressien yhdistämiseksi ja näiden välisten lainasopimusten solmimiseksi. Vertaislainaosapuolten oikeudellinen asema on toistaiseksi mm. oikeuskäytännön puuttumisen vuoksi epäselvä ja kansallisen lainsäädännön tulkinta vaihtelee oikeusjärjestyksittäin. Tutkielmalla on pyritty oikeusvertailun metodologiaa käyttäen selvittämään ja paremmin ymmärtämään millaisesta oikeudellisesta ilmiöstä vertaislainoissa on kyse. Tutkielman metodologinen tausta on oikeusdogmatiikan ohella praktinen ja teoreettinen oikeusvertailu, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä tutkimuskohteesta. Oikeusvertailun kohdemaina ovat USA ja UK, joilla molemmilla markkinoilla toimii maanosien merkittävimmät vertaislainavälittäjät ja joissa vertaislainavälitys on toisistaan poikkeavalla tavalla otettu lainsäädännössä huomioon. Vertailun tarkoituksena on ollut löytää kohdemaista elementtejä, joiden avulla olisi mahdollista arvioida Suomen oikeustilaa suhteessa vertaislainoihin ja hyödyntää saatavaa tietoa avointen kysymysten ratkaisemiseksi. Oikeudellisia kysymyksiä herättää kolmikantainen sopimuskonstruktio, jossa elinkeinonharjoittajana toimiva välittäjä solmii sopimussuhteet sijoittajan ja lainanottajan kanssa tarjoamistaan palveluista, jotka koskevat koko lainaprosessia markkinoinnista perintään mutta ei itse tule lainasopimusten osapuoleksi. Palvelussa on siis kysymys kuluttajasopimuksista mutta konstruktiossa näyttää siltä, ettei kuluttajansuojalaki sovellu kaikilta osin tutkielman kohteena olevaan kolmikantamuodostelmaan. Tätä muodostelmaa on näin ollen pyritty paremmin ymmärtämään sopimusoikeuden edustukseen liittyvien oppien – valtuutuksen, komissiokaupan ja välittäjäopin – avulla. Perinteisiin sopimussuhteisiin ajatellut opit eivät kuitenkaan yksiselitteisesti sovellu vertaislainojen kolmikantaiseen sopimusmuodostelmaan, vaikka tunnusmerkkejä jokaisesta opista on mahdollista löytää. Tutkielman edetessä ilmeni, että vertaislainoja oikeudellisesti määriteltäessä tulisi ajattelua laajentaa totutusta ja hyödyntää esimerkiksi sopimusoikeuden prosessikäsitystä. Prosessikäsityksen ajatus murtaa yleisen käsityksen, ettei kenelläkään, joka ei ole sopimuksen osapuoli, voi olla sopimuksen suhteen oikeuksia eikä tälle voida kohdistaa velvollisuuksia. Vertaislainavälityksessä on kyseessä prosessi, jossa välittäjällä on sopimukset sijoittajan ja lainanottajan kanssa, jotka liittyvät läheisesti näiden väliseen lainasopimukseen. Tähän näyttäisi olevan perusteltua soveltaa sopimusoikeuden prosessikäsitystä. Vertaislainvälittäjän palvelusopimukset ovat kiistatta kuluttajasopimuksia elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välillä ja näin ollen niihin sovelletaan kuluttajansuojalakia. Lain kuluttajaluottoja koskeva 7 luku ei kuitenkaan sovellu lainojen välittäjiin. Sen vuoksi tutkielmassa etsittiin näkemystä arvopaperimarkkinoiden sääntelystä ex analogia sekä oikeusvertailun metodein. USA:n lainsäätäjä on suhtautunut vertaislainoihin kaikkein tiukimmin ja määritellyt lainasopimukset yksiselitteisesti Securities Actin mukaisiksi arvopapereiksi, joille laki määrää samat velvoitteet, kuin esimerkiksi pörssiosakkeiden välitykselle. Tämä murentaa vertaislainavälityksen perusajatuksen transaktiokustannusten minimoimisesta. UK:ssa oikeustila on vertailuvaltioista selkein ja vertaislainavälitystä säännellään kuluttajaluottoja koskevalla erityislailla. Sekä USA:ssa että UK:ssa on finanssikriisien ja kuluttajaluottomarkkinoiden muutosten johdosta perustettu uudet kuluttajien finanssisopimuksiin erikoistuneet valvontaviran-omaiset. Vertailtaessa kohdemaiden oikeustilaa Suomeen, ero on sekä lainsäädännön että valvonnan suhteen merkittävä. Suomessa finanssialan lainsäädäntö on perinteisestikin pirstaleinen ja myös sen viranomaisvalvonta on hajautettu Finanssivalvonnan, Etelä-Suomen aluehallintoviranomaisen ja kuluttajaviranomaisen kesken. Lainsäädännön ja valvonnan keskittäminen ei ole itseisarvoisesti tärkeää mutta nykyinen oikeustila ei välttämättä anna riittävästi suojaa uusille innovatiivisille kuluttajasopimuksille ja niiden osapuolille. Toisaalta viranomaisellakin tulisi olla riittävä ammattitaito usein monimutkaisten finanssipalveluiden ja -tuotteiden sääntelemiseksi. Tutkielma ei anna yksiselitteisiä ratkaisuja, vaan tuo esiin niitä avoimia kysymyksiä, joihin tulisi kiinnittää huomiota vertaislainojen välittäjiä ja sopimuksia arvioitaessa sekä mahdollisesti tulevaa lainsäädäntöä pohdittaessa.