Browsing by Subject "Sukupuolentutkimuksen maisteriohjelma"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-36 of 36
  • Suutari, Venla (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen perussuomalaisten kansanedustajien Helsinki Pride 2020 -viikon aikaan kirjoittamia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyviä sosiaalisen median kirjoituksia. Kysyn, miten sukupuolipopulismi näkyy perussuomalaisten kansanedustajien sosiaalisen median kirjoituksissa. Sukupuolipopulismilla tarkoitetaan populistista retoriikkaa, joka keskittyy sukupuoleen, yksinkertaistaa sukupuolta eikä tunnista sukupuolen moninaisuuden olemassaoloa. Myös heteronormatiivisuus kytkeytyy sukupuolipopulismiin. Sukupuolipopulistiseen retoriikkaan kuuluu vastakkainasettelua, jaottelua meihin ja muihin, uhkakuvien luomista, mustavalkoisia argumentteja ja ihmisten jaottelua oletettujen sukupuolierojen perusteella. Aiemman seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ja perussuomalaisia koskevan tutkimuksen mukaan perussuomalaiset on radikaalina oikeistopopulistisena puolueena kriittinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä vähemmistöjen oikeuksien parantamista kohtaan. Tämän lisäksi on tutkittu, että sukupuolipopulismi kuuluu osaksi puolueen politiikkaa. Koska sosiaalinen media mahdollistaa puolueille uudenlaisen, vapaamman tavan viestiä ja harjoittaa politiikkaa välittämättä perinteisen median portinvartijuuksista, tarkastelen sukupuolipopulismin ilmenemistä juuri sosiaalisessa mediassa, jossa populistit ovat saaneet vahvan jalansijan. Analysoin aineiston kriittisen diskurssianalyysin avulla ja selvitän, millaisia diskursseja aineistosta löytyy ja miten valta-asetelmia aineistossa rakennetaan. Osoitan analyysissäni, että kirjoituksista löytyy kaikkia sukupuolipopulismille tyypillisiä piirteitä. Löysin aineistosta kolme diskurssia: uhkadiskurssin, sananvapausdiskurssin ja toiseuttamisdiskurssin, joilla sukupuolipopulismia tuotetaan. Uhkadiskurssille tyypillistä on, että kansanedustajat näkevät seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja vähemmistöjen oikeuksien parantamisen olevan uhka lapsille, lasten kasvulle ja kehitykselle sekä ”perinteisille perhearvoille”. Sananvapausdiskurssiin kuuluu se, että kansanedustajat kokivat sananvapauden olevan vaarassa, kun vähemmistöjä koskevaa keskustelua halutaan rajoittaa. Toiseuttamisdiskurssissa kansanedustajat rakentavat valkoisesta valtaväestöön kuuluvasta heterosta normin, jota vasten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä verrataan, ja samalla tuottavat valta-asetelmaa enemmistön ja vähemmistöjen välille. Toiseuttamisen ja vastakkainasettelun avulla kansanedustajat muodostavat populismin ytimeen kuuluvaa käsitystä kansasta, johon vähemmistöt eivät kuulu. Vähemmistöistä tuotetaan kuvaa epänormaaleina, sillä vähemmistöt eivät kansanedustajien mukaan sovi yksinkertaistettuun, biologiaan vetoavaan, binääriseen ja heteroseksuaalisuuteen kytkeytyvään sukupuolijärjestelmään. Kirjoitukset uusintavat ja tuottavat heteronormatiivisuutta sekä binääristä sukupuolijärjestelmää. Väitän, että sosiaalisessa mediassa tapahtuvalla viestinnällä osana perussuomalaisten politiikkaa voi olla konkreettisia seurauksia, jotka voivat vaikuttaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien elämiin, etenkin kun radikaali oikeistopopulistinen puolue on saanut Suomessa suuren puolueen aseman. Lisäksi analyysini osoittaa, että eniten huomiota keränneet perussuomalaisten kansanedustajien kirjoittamat sosiaalisen median päivitykset olivat kielteisiä, tunnepitoisia, kärkkäitä ja vastakkain asettelevia. Tulos on linjassa aiempien tutkimusten kanssa, joiden mukaan tunteilla on suuri merkitys sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa viestinnässä, ja joiden mukaan kielteisyydellä ja yksinkertaisuudella pärjää hyvin sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa poliittisessa keskustelussa.
  • Kauppila, Mikko (Helsingin yliopisto, 2021)
    Maisterintutkielmassani tarkastelen sukupuolistuneen väkivallan esityksiä audiovisuaalisessa aineistossa, joka koostuu kotimaisen Kaikki synnit -rikossarjan ensimmäisen tuotantokauden kuudesta jaksosta. Pohjaan ajatteluni pääosin suomalaiseen sukupuolistuneen väkivallan tutkimukseen sekä Leena-Maija Rossin tutkimukseen representaation parissa. Ymmärrän representaation merkityksiä tuottavana ja siten poliittisena toimintana, joka osallistuu keskeisenä osana todellisuutta myös sukupuolen ja väkivallan merkityksien tuotantoon. Sukupuolistuneella väkivallalla viittaan suomalaisen väkivaltatutkimuksen vakiintuneeseen termiin, jonka avulla kiinnitän huomioni siihen, miten väkivallan toteutuminen noudattaa tiettyä sosiaalista säännönmukaisuutta. Sukupuolistunut väkivalta katsoo väkivallan ja sukupuolen nivoutuvan toisiinsa toimijoiden tasolla sekä laajemmin kulttuurisesti ja rakenteellisesti. Representaatioanalyysissani pyrin näyttämään todeksi miten Kaikki synnit -sarjassa esiintyvä väkivalta rakentaa sukupuolistuvia merkityksiä. Tarkastelen analyysissäni neljän hahmon väkivaltaan liittyviä kohtauksia: Laurin, Mikon, Fahidin ja Leenan. Kohtauksesta riippuen sarjassa esiintyvä väkivalta saa erilaisia muotoja ja merkityksiä, parisuhdeväkivallasta hengelliseen väkivaltaan ja miesten välisestä väkivallasta naisen tekemään väkivaltaan. Representaatioanalyysin yhteydessä tarkastelen myös väkivallan esittämisen kokemusta. Haastattelin työtäni varten neljää sarjan keskeisessä roolissa esiintyvää näyttelijää ja puolistrukturoiduissa teemahaastatteluissa kysyin heidän kokemuksiaan väkivallan esittämisestä Kaikki synnit -sarjassa sekä muissa tuotannoissa. Käsittelen heidän haastatteluvastauksiaan kerrottuina, haastattelutilanteessa rakentuvina kokemuksina, jotka tuottavat tietoa väkivallan esittämisestä ja väkivaltakohtauksien erityisestä affektiivisuudesta. Tutkimukseni tulos ehdottaa, että osaltaan rikossarja normalisoi miesten välistä väkivaltaa, ja marginalisoi naisen tekemää väkivaltaa. Fahidin hahmon kohdalla väkivaltaa perustellaan hänen edustamallaan ”vieraalla” kulttuurilla, jolloin väkivalta saa merkityksensä hahmon edustaman etnisen taustan myötä. Tunnistan sarjasta myös toiveikkaita tapoja katsoa väkivaltaa: Leenan hahmon toiminnan voi tulkita vastarintana yhteisön vahingollisia toimintatapoja kohtaan ja Laurin hahmon voi lopulta ymmärtää ottavan vastuun väkivaltaisesta toiminnastaan.
  • Willamo, Kerttu (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmassani tutkin ristiriitaisuutta, joka ilmenee suhtautumisessa sukupuolistuneeseen väkivaltaan Helsingin Sanomien uutisteksteissä. Tutkielman keskeisin tutkimuskohde on ristiriita, jossa ”toisten”, rodullistettujen maahanmuuttajien tekemää, sukupuolistunutta väkivaltaa ja sen uhkaa korostetaan samalla, kun omassa kulttuurissa esiintyvää, ”meidän” tekemää, kotoperäistä sukupuolistunutta väkivaltaa vähätellään ja normalisoidaan. Tutkielman perusteella voidaan sanoa, että tämä ristiriita todella on olemassa: ulkomaalaistaustaisten seksuaalisuutta loukkaava väkivalta tuntuu saavan paljon enemmän mediahuomiota ja sitä tunnutaan pidettävän poliittisesti keskeisempänä kysymyksenä kuin kantasuomalaisten väkivaltaista käytöstä kumppaneitaan kohtaan. Tutkielmassani tulkitsen tämän sukupuolistuneeseen väkivaltaan suhtautumisessa ilmenevän ristiriidan olevan heijastuma laajemmasta kulttuurisesta rakenteesta, josta käytän nimitystä toiseuttamissokeus. Tarkoitan sillä kulttuurin, ihmisryhmän tai muun vastaavan tahon heikkoa kykyä tunnistaa omaa toiseuttavaa ajatteluaan tai toimintaansa. Esitän tutkielmassani, että toiseuttamissokeuden ilmiö kumpuaa toiseuttamisen problematiikasta ja kulttuurisen itsereflektion puutteesta. Tutkielman päätehtävänä on tutkia miten toiseuttamissokeutta heijastava ristiriita suhtautumisessa sukupuolistuneeseen väkivaltaan näkyy Helsingin Sanomista joulukuun 2018 ja toukokuun 2019 välisenä aikana kerätyissä tekstiaineistoissa. Tulkitsen aineistoani kahden näkökulman kautta. Ensinnäkin tarkastelen kulttuurimme syvään juurtunutta kuvaa ”toisten” kategoriaan kuuluvista vaarallisina ja uhkaavina ja tulkitsen sitä orientalististen valtarakenteiden viitekehyksessä. Nämä rakenteet vaikuttavat siihen, että rodullistettujen, orientalistiseen kuvastoon liitettyjen ”toisten” harjoittamaa sukupuolistunutta väkivaltaa korostetaan. Toiseksi tulkitsen, että julkisen ja yksityisen sfäärin voimakas erottaminen sekä yksityisen sfäärin poliittisuuden vähättely johtavat siihen, että kodin sisällä tapahtuvan, valkoiseen valtaväestöön kuuluvien tekemän väkivallan merkitystä aliarvioidaan Tutkielman metodologiana käytän laadullista sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettinen tausta paikantuu postkoloniaaliseen teoriaan sekä toiseuden ja erityisesti orientalismin teoriaan sekä feministiseen turvallisuudentutkimukseen. Sukupuolistunutta väkivaltaa käsitteleviä lehtikirjoituksia koskeva empiirinen analyysini antaa selviä viitteitä siitä, että “muiden” tekemiä väkivallan tekoja siedetään paljon huonommin kuin “meidän” kategoriaan rajattujen henkilöiden tekemiä, vaikka rikoksina teoissa olisi paljon samankaltaisuutta. Aineistosta nousi esiin orientalistissävytteisiä, toiseuttavaa maailmankuvaa ilmentäviä ajattelumalleja. Toisaalta aineistosta näkyi myös heikko ymmärrys sukupuolistuneen väkivallan rakenteellisuudesta. Lehtikirjoitusten valossa voi näin ollen todeta, että ajatusmallit ”toisista” heijastivat samalla myös tiettyjä ajatusmalleja ”itsestä” ja ilmensivät toiseuttamissokeutta ja kulttuurisen itsereflektion puutetta. Lisäksi aineiston perusteella ”toisten” tekemää sukupuolistunutta väkivaltaa pidetään poliittisesti tärkeänä kysymyksenä, joka voi saada aikaan suorastaan yhteiskunnallisen kriisitilan. Toiseuttamissokeuden teoreettisen käsitteen sekä sitä soveltavan ja esimerkillistävän empiirisen analyysin avulla tutkielma auttaa ymmärtämään ja purkamaan vallitsevia, syvään juurtuneita, globaaleja sukupuoleen ja rodullisuuteen liittyviä valta-asetelmia. Tutkielma tuo näkyväksi sukupuolistuneeseen väkivaltaan suhtautumiseen liittyvän ristiriidan ja kritisoi siihen liittyvää kaksinaismoralismia. Työ luo myös toisettamissokeuden nimeämisen kautta uutta käsitteistöä ristiriitaisuuksien ymmärtämiseksi ja kritisoimiseksi. Tutkielmani on puheenvuoro sen puolesta, että kyky esittää kriittisiä kysymyksiä omassa kulttuurissa vallitsevia, kyseenalaistamattomina pidettyjä normatiivisia ajatustottumuksia ja ristiriitaisuuksia kohtaan vahvistuisi.
  • Ruokamo, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen, kuinka neljässä henkilöstömäärältään suurimman Suomeen rekisteröidyn yrityksen vuoden 2017 vastuullisuusraporteissa käsitellään henkilöstöön liittyviä tasa-arvo-, yhdenvertaisuus- ja monimuotoisuuskysymyksiä. Tarkastelemani yritykset ovat: tietoliikennealalla toimiva Nokia Oyj; hissejä, liukuportaita ja -ovia valmistava KONE Oyj; metsäteollisuusyritys Stora Enso Oyj; ja vähittäistavarakaupan alalla toimiva Kesko Oyj. Lähdeaineistonani toimii neljän edellä mainitun yrityksen vastuullisuusraportit vuodelta 2017. Tieteen kentässä tutkielmani sijoittuu tutkimuskysymyksensä ja teorian osalta sukupuolentutkimuksen kenttään. Käyttämäni aineiston ja liike-elämään sijoittuneen toimintaympäristönsä vuoksi tutkielmani on myös viestinnällisesti ja kauppatieteellisesti orientoitunut. Olen analysoinut vastuullisuusraportteja teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Menetelmän avulla olen ensin kartoittanut, kuinka aineistossani käsitellään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä aiheita. Lisäksi olen kartoittanut, millaisiin sosiaalisiin luokitteluihin ja erontekoihin aineistossani on yhtäältä kiinnitetty huomiota ja toisaalta mihin ei ole kiinnitetty huomiota tai on ainakin päätetty vaieta käsiteltäessä tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja monimuotoisuuteen liittyviä teemoja. Tämän olen toteuttanut käymällä läpi vastuullisuusraportit ja saattamalla aineistoni vuoropuheluun intersektionaalisen teorian kanssa, joka on toiminut analyysiäni ohjaavana teorianani. Intersektionaalisuuden avulla olen analysoinut, tarkastellaanko sosiaalisia luokitteluja ja erontekoja samanaikaisesti ja suhteessa toisiinsa. Intersektionaalisuuden ja sisällönanalyysin lisäksi olen ammentanut diskurssianalyyttistä lähestymistapaa tavassani suhtautua aineistooni. En oleta raporttien kuvaavan todellisuutta sinänsä vaan samanaikaisesti myös tuottavan ja rakentavan kuvaamaansa ilmiötä. Johtopäätösosiossa vertailen eri organisaatioiden dokumentteja keskenään ja etsin niistä yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia sekä selitän miksi toiset aiheet on nostettu esiin ja miksi tietyt teemat on jätetty vähemmälle huomiolle tai kokonaan huomiotta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että tarkastelemieni organisaatioiden raporteissa on kiinnitetty huomiota seuraaviin sosiaalisiin kategorioihin edes maininnan tasolla: sukupuoli, ikä, kansallisuus, ”rotu”, kulttuuri, etninen tausta, vammaisuus/kykenevyys, seksuaalinen suuntautuminen, kuuluminen sukupuolivähemmistöön, uskonto, mielipide, jäsenyys esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä, taidot, koulutustausta, persoonallisuus tai muu henkilökohtaiseen taustaan liittyvä ominaisuus. Eniten huomiota kuitenkin kiinnitetään huomiota sukupuoleen ja siinä erityisesti naisten osuuteen henkilöstössä ja johtotason tehtävissä, ikään ja kansallisuuteen. Sukupuoleen, ikään ja kansallisuuteen on kiinnitetty huomiota todennäköisesti siksi, että ne ovat suhteellisen helposti tilastoitavissa olevia attribuutteja. Miesten ja naisten välinen tilastointi sukupuolten osalta korostaa naisten osuutta ja jättää kokonaan huomioimatta sukupuolivähemmistöt. Monimuotoisuus on monissa raporteissa ymmärretty ennen kaikkea naisten osuutena henkilöstössä. Sukupuolen, iän ja kansalaisuuden jälkeen eniten huomiota on kiinnitetty ”rotuun”, etnisyyteen tai kulttuuriseen taustaan, vammaisuuteen/kykenevyyteen ja seksuaaliseen suuntautumiseen. Yhteiskuntaluokkaan tai sosioekonomiseen luokkaan ei kiinnitetä aineistossani huomiota edes maininnan tasolla. Aineistossani ei juurikaan hyödynnetä intersektionaalista lähestymistapaa eli tarkastella monia eri sosiaalisia erontekoja tai luokitteluja samanaikaisesti ristiinvalottaen. Tarkastelemani organisaatiot vakuuttavat vain ansioiden ja osaamisen vaikuttavan henkilövalinnoissa ja palkkauksessa, joten ne haluavat profiloitua meritokraattisiksi organisaatioiksi. Tarkastelemani organisaatiot perustelevat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden edistämistä syrjinnänvastaisuuden, maineenhallinnan ja kilpailuedun kautta. Kaikki neljä tarkastelemaani organisaatiota sanoutuvat irti syrjinnästä, joten ne eksplisiittisesti kertovat noudattavansa syrjintäkieltoa ja lakia ja siten kantavansa yhteiskuntavastuuta. Maineenhallinnan osalta organisaatiot tuovat esiin ulkoisten sidosryhmien ja etenkin asiakkaiden odotuksia yhteiskuntavastuun kantamiselle. Monimuotoisuuden edistäminen nähdään aineistossani myös keinona parantaa kilpailukykyä, sillä eri taustoista tulevien ihmisten ajatellaan ymmärtävän paremmin taustakulttuurejaan ja samoista taustoista tulevien asiakkaiden odotuksia ja toiveita tuotteille ja palveluille ja siten auttavan organisaatiota uusien markkina-alueiden saavuttamisessa ja vanhojen ylläpitämisessä.
  • Olakivi, Outi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Sukupuolivähemmistöt ovat eläneet lääketieteen määrittelyvallan alla. Yhteiskunnan normit ja lääketieteen sairausluokitukset ovat määrittäneet sen mikä on hyväksyttävää ja mikä poikkeavaa. Sukupuolen korjaushoidot ovat edelleen diagnoosin takana ja ammattilaistenkin ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta vaillinaista. Suomen nykyinen translainsäädäntö eli ns. translaki on laadittu vuonna 2002. Laki määrittelee ehdot sukupuolen korjaamiselle ja sen juridiselle vahvistamiselle. Eduskuntaan lähti 24.9.2021 Oikeus olla – kansalaisaloite oikeudenmukaisemman translain puolesta. Kansalaisaloite esittää, että juridisen sukupuolen vahvistamisesta tulisi ilmoitusmenettelyllä toteutettava ratkaisu, johon ei sisällytettäisi enää lääketieteellisen diagnoosin vaatimusta. Keväällä 2021 Suomessa otettiin kantaa myös ns. eheytysterapioita vastaan. Eheytysterapiat on historiallisesti yhdistetty seksuaalisuuteen ja homoseksuaalisuuden tautiluokitukseen sekä kriminalisointiin ja niiden avulla on pyritty palauttamaan henkilö normatiivisen heteroseksuaalisuuden piiriin, mutta termiä käytetään myös sukupuolivähemmistöjen kohdalla, kun hoidon tarkoituksena on saada henkilö hyväksymään oma syntymässä määrätty sukupuolensa, vaikka henkilön oma kokemus itsestään olisi toinen. Psykoterapia itsessään on poliittista: yhteiskunnan arvot, asenteet ja normit heijastuvat sekä psykoterapian käsitteeseen että sen sisältöihin. Tämä tutkimus keskittyy vallan käsitteeseen ja sen ilmenemiseen terapiakontekstissa erityisesti sukupuolivähemmistöjen kanssa työskennellessä. Mitä valta tarkoittaa tässä kontekstissa ja miten se tulee näkyväksi? Millaisia subjekteja valta muodostaa? Miten tieto ja valta toimivat yhdessä? Tutkimus jatkaa queer-tutkimuksen perinnettä tutkien Alison Kaferin poliittis-relationaalisen mallin soveltamismahdollisuuksia, yhdistäen siihen Michel Foucalt’n ajatuksia vallasta hahmottamalla terapeutin ja asiakkaan välistä vuorovaikutussuhdetta valtasuhteena. Lääketieteen institutionaaliset käytänteet positioivat vuorovaikutukseen osalliset usein epätasa-arvoiseen asemaan. Psykoterapiassa valta-asetelma on myös läsnä, mutta siitä voidaan pyrkiä eroon erilaisen vuorovaikutuksen kautta kohti tasa-arvoisempaa yhteistyösuhdetta. Tämä tutkimus vetää yhteen vuorovaikutustutkimuksen tuloksia ja tarkastelee niitä valtaan ja valta-asemaan liittyvän dynamiikan valossa erityisesti koskien sukupuolivähemmistöjä. Eheytyshoidot voidaan nähdä ääriesimerkkinä terapiakontekstissa tapahtuvasta vallankäytöstä, usein vallankäyttö on kuitenkin hienovaraisempaa ja tulee näkyviin esimerkiksi kyseenalaistamisena tai vuorovaikutuksen kautta muovautuvina tunteina. Mitä sitten erityisesti transihmisten kanssa terapiakontekstissa työskenneltäessä olisi syytä huomioida, mikä tekee terapiasta transsensitiivistä? Tässä tutkielmassa hahmottelen enemmän terapeutin yleistä asennoitumista ja nostan joitakin mahdollisia sisällöllisiä teemoja esille. Transsensitiivisen terapian lähtökohtana on työntekijän sensitiivisyys ja ammattitaito sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden teemoissa sekä tasavertainen ja luottamuksellinen yhteistyösuhde asiakkaan kanssa. Pohjalla on jokaisen oikeus itsemäärittelyyn, sekä terapeutin oma suhde normeihin ja itsereflektio käsityksiin sukupuolesta.
  • Paavilainen, Aleksi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkin ekososiaalisen kasvatuksen teoriaa ekofeministisestä näkökulmasta ja kontekstualisoin sitä päiväkotien varhaiskasvatukseen. Tutkimuskysymys on: mitä annettavaa ekofeminismillä on ekokriisin ajan ekososiaaliselle varhaiskasvatukselle? Tutkimusmenetelmä on filosofinen analyysi: luen ekokriisiin linkittyvää kasvatuskirjallisuutta ekofeministisellä otteella keskittyen erityisesti ekososiaaliseen kasvatusteoriaan. Lähestymiseni on kokonaisvaltainen, eli punon yhteen ekokriisin aikakauden varhaiskasvatuksen keskeisiä ulottuvuuksia. Ekofeminismini on antikapitalistista, intersektionaalista ja dekonstruktiivista. Visioina on kestävä ja oikeudenmukainen maailma, jossa varhaiskasvatukseen panostetaan enemmän kuin nyt. Pääväitteeni on, että ekososiaalisen kasvatuksen on oltava vahvemmin vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää haastavaa. Uusliberaali kapitalismi aiheuttaa ekokriisiä, eli kärsimystä lukuisille ihmisille ja muille eliöille, ja siksi ekokriisistä eroon pyrkivän kasvatuksen on pyrittävä muuttamaan sitä. Tämä on kuitenkin vaikeaa, sillä päiväkodit ovat osa yhteiskuntaa: kapitalistinen järjestelmä hyväksikäyttää feminisoitua reproduktiivista työtä, kuten varhaiskasvatusta, samantapaisesti kuin muuta luonnon uusiutumistyötä. Vastarinta on silti mahdollista. Ekososiaalisen kasvatusteorian ydintä on ihmiskeskeisyyden haastaminen eli ihminen/luonto-dualismin purkaminen. Tämä on tarpeellista, mutta ei riittävää, sillä ekofeministien mukaan eri sorron järjestelmät ovat yhteydessä toisiinsa länsimaisen ajattelun dualismien ja niiden metaforisuuksien kautta. Luonnon kestämätön hyväksikäyttö on siis yhteydessä esimerkiksi naisten, lapsien, köyhien, muunlajisten eläimien ja vähemmistöjen sortoon. Ekokriisistä eroon pyrkivän kasvatuksen on purettava kaikkia arvohierarkisoivia dualismeja. Jäsennän ekokriisin aikakauden varhaiskasvatusta kasvatuksen sivistys-, sosialisaatio- ja identiteettitehtävien pohjalta. Ekososiaalinen sivistyskäsitys on uudelleenmääritellyt sivistyksen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden tiedeperusteisen tärkeysjärjestyksen avulla. Näiden ulottuvuuksien rajoja on kuitenkin syytä kyseenalaistaa, ja lisäksi sivistyskäsitykseen on sisällytettävä toimijuutta aikaisempaa enemmän. Ekososialisaation käsite havainnollistaa sosialisaatiota enemmän-kuin-ihmisten luontoon, ja sitä on vaalittava. Lisäksi on haastettava muita sosialisaatiomuotoja: sosialisaatiota (psyko)kapitalismiin on ehkäistävä tuottamalla lapsille kokemusta itsestään arvokkaana sellaisena kuin on. Sukupuolisosialisaatiota taas on haastettava purkamalla mies/nainen-dualismia luontosuhteen sukupuolittuneisuuden takia. Myös sosialisaatiota muihin sosiaalisiin ryhmiin on syytä tarkastella kriittisesti, mutta tämä jää tutkimuksen tarkastelun ulkopuolelle. Kasvatuksen painopisteen on siirryttävä identiteetinrakennustyöstä yhteisöllisempään ja toiminnallisempaan suuntaan. Ekokriisin yhteiskunnallinen luonne vaatii yhteiskunnallista muutosta, jonka aikaansaaminen edellyttää vahvaa kansalaisvaikuttamista. Koululakkoliike on aktivoinut koululaisia poliittiseen toimijuuteen, mutta varhaiskasvatusikäisten lasten äänet ovat olleet vaimeampia. Pienten lasten poliittista osallistumista on tuettava, ja myös heidän on saatava osallistua yhteiskunnan ekologiseen jälleenrakentamiseen. Myös varhaiskasvattajien on syytä tarkastella omia poliittisen osallistumisen mahdollisuuksiaan ja haastaa varhaiskasvatustyötä hyväksikäyttävä kapitalistinen järjestelmä. Ekokriisin ratkaisemisen ei tulisi olla lasten tai ammattikasvattajien tehtävä, mutta vaikuttaa siltä, ettei kestävää ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa saavuteta ilman aktiivista kansalaisuutta.
  • Korhonen, Kirsi (Helsingin yliopisto, 2022)
    Ulkonäkö ei ole yhteiskunnassamme yksityisasia. Ulkoiseen olemukseemme kohdistuu monilla elämänalueilla entistä enemmän odotuksia ja vaatimuksia. Sukupuolittuneet kehonormit ovat vahvasti läsnä visuaalisessa ja mediakulttuurissa. Etenkin Instagramista on tullut luonnollistettujen kauneusihanteiden esittelyfoorumi. Vaikka ei-normatiivisia kehoja on alustalla esillä todella vähän, on kehopositiivisuusajattelu tuonut mukaan kuvia, joissa näkyy muun muassa lihavia kehoja, aknea, selluliittia ja sairauksien aiheuttamia muutoksia kehossa. Maisterintutkielmassani pohdin sukupuolittuneiden kehonormien ja normien vastaisten kuvien kytköksiä Instagramissa. Aineistoni muodostui @ihastukehoosi-tilillä kesällä 2020 viikon aikana julkaistuista selfieistä ja niihin liittyvistä teksteistä. Projektin naiset ja naistapaiset eivät jää pelkästään katseen kohteiksi, vaan ottavat aktiivisen roolin katsojina ja kuvaajina. Pohdin diskurssianalyysin keinoin, millaisia merkityksiä kehopositiivisuuskuvat saivat valitussa aineistossa ja mitkä merkitykset niistä puuttuivat kenties kokonaan. Tarkastelen myös millaisia representaatioita naisista ja naistapaisista aineistoni kuvissa ja niihin liittyvissä teksteissä rakennettiin, purettiin tai toistettiin. Hyödynsin analyysissäni teoriakeskusteluja, jotka kietoutuvat sukupuolen, representaation ja katseen ympärille sekä viimeaikaista Instagram-tutkimusta. Tutkimukseni sijoittuu feministisen mediatutkimuksen, erityisesti sosiaalisen median kriittisen tutkimuksen ja kehollisuuden alaan ja se tekee näkyväksi sukupuolen ilmentymiä ja valtarakenteita Instagramissa. Identifioin aineistosta kolme diskurssityyppiä. Haastamisen diskurssi tekee irtiottoa sosiaalisen median kehonormatiivisuudesta ja kuvien olemassaolo samalla foorumilla pyrkii horjuttamaan kehonormatiivisuuden hegemonista asemaa. Teksteissä esiin tuleva muutoksen diskurssi paljastaa, kuinka naiset ja naistapaiset vaativat muutosta ulkonäköönsä tai suhtautumiseensa siihen nimenomaan itseltään. Yhteiskunnan rakenteiden muuttaminen osana normien purkamista ei sen sijaan noussut esille. Jäljittelyn diskurssi puolestaan osoittaa normien vallan: moni ei-normatiivinen kuva tulee heijastelleeksi sukupuolittuneiden kehonormien representaatioita. Tämä hankauspiste muistuttaa kehopositiivisuuden ja kehonormien jännitteisestä suhteesta. Osallistuminen @ihastukehoosi-projektiin näyttäytyi merkittävänä henkilökohtaisella tasolla, mutta vahva yhteisöllisyyden tunne ja joukkovoima kehonormien muutoksen moottorina puuttuivat. Tutkimukseni osoittaa, että naisten ja naistapaisten merkityksettömänä puuhasteluna pidetty selfie-kulttuuri heijastelee yhteiskunnan sukupuolittuneita kehonormeja. Kuvat eivät ole ”vain” kuvia, vaan ne rakentavat ja toistavat luonnollistettuja kauneuskäsityksiä. Kulttuurimme on entistä visuaalisempi, ja suosittujen sosiaalisen median alustojen representaatiot ihannevartalosta jatkuvine toistoineen vaikuttavat siihen, millaisena näemme maailman ja miten siinä toimimme. Kehopositiiviset kuvat ovat eräänlaisia visuaalisia vinksahduksia, jotka tuovat esiin aiemmin piilotettua, mutta yksin niistä ei ole laventamaan kehon rajoja. Kriittisen ja arvottavan katseen valta ulottuu pitkälle. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet kehonormien moninaiset vaikutukset oman itsen vähättelystä aina syömishäiriöihin ja itsetuhoisuuteen saakka. Lisäämällä tutkimustietoa voidaan edistää yhteiskunnassa tiukassa istuvien kehonormien purkamista ja tehdä tilaa monenlaisten kehojen yhdenvertaisemmalle todellisuudelle. Aiheessa riittää tutkittavaa jatkossakin. Esimerkiksi keski-ikäisten ja ikääntyvien naisten ja naistapaisten sekä muunsukupuolisten kokemukset kehonormeista ja ulkonäkötyöstä kaipaavat tarkastelua.
  • Tölkkö, Anna-Mili (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka feministisen poliittisen taloustieteen kentällä vaikuttavat Kate Bezanson ja Meg Luxton sekä marxilaiset Tithi Bhattacharya ja Susan Ferguson jäsentävät yhteiskunnallista eriarvoisuutta sosiaalisen uusintamisen (social reproduction) käsitteen avulla vuosina 2006–2017 julkaistuissa teksteissään. Sosiaalisella uusintamisella tarkoitetaan ihmisten päivittäistä ja ylisukupolvista ylläpitoa ja uusintamista. Sosiaalinen uusintaminen on ollut keskeinen käsite vasemmistolaisissa feministisissä keskusteluissa 1970–1980-luvuilla. Bezanson, Bhattacharya, Ferguson ja Luxton pyrkivät kehittämään käsitettä tavalla, jossa yhteiskunnallisessa analyysissa olisi mahdollista huomioida yhtä aikaa sukupuoli, luokka, rotu ja muut sorron muodot. Tutkielmani menetelmänä on käsitehistoriaan pohjaava käsiteanalyysi. Tutkielmassani osoitan, että tarkastellut teoreetikot asettavat lähtökohdakseen sosiaalisen uusintamisen ja pääoman kasautumisen välisen ristiriidan. Sosiaalisen uusintamisen käsite rakentuu ajatukselle sukupuolistuneesta työnjaosta ja marxilaisesta kapitalismin kritiikistä. Käsitteen avulla yhteiskunnallisen analyysin keskiöön asetetaan ihmisiä ylläpitävä ja uusintava työ, jonka kautta yhteiskunnallista eriarvoisuutta tarkastellaan paikallisesti ja globaalisti. Tutkielmassani esitän, että sosiaalisen uusintamisen käsite tarjoaa työkalun yhteiskuntaluokan, sukupuolen ja rodun analyysiin tavalla, joka huomioi sekä materiaalisen todellisuuden että sen kulttuuriset ilmentymät.
  • Immonen, Ella (Helsingin yliopisto, 2022)
    Tutkielman aiheena on YouTuben ASMR-tyttöystäväroolileikkivideoiden digitaalinen intiimiys. Tutkielma sijoittuu feministisen mediatutkimuksen kentälle ja se tuottaa uutta ymmärrystä siitä, miten englanninkielisissä ASMR-tyttöystäväroolileikkivideoissa luodaan sukupuolitettuja, audiovisuaalisia nautintoja ja samalla digitaalista intiimiyttä. ASMR-videot ovat rentoutumistarkoituksiin kuvattuja, hyvää oloa tuottavia videoita, joita ihmiset käyttävät esimerkiksi nukahtamisen avuksi. Lyhenne ASMR (Autonomous Sensory Meridian Response) suomentuu rauhoittaviksi ja rentouttaviksi, autonomisiksi aistielämyksiksi. Tutkittavassa ASMR-videoiden alalajityypissä videoiden tekijä esittää eli leikkii olevansa katsojan tyttöystävä, joka huolehtii katsojasta. Tutkimuksen aineistona olevaa seitsemää YouTuben tyttöystäväroolileikkivideota analysoidaan netnografian ja lähilukemisen keinoin huomioiden sukupuolinormit ja tehden kriittisesti näkyväksi videoiden sukupuolitetut käytänteet. Tarkastelun kohteena on myös seksuaalisuus siinä määrin kun se kietoutuu yhteen sukupuolen kanssa. Tutkimuskysymykset ovat: Millaista digitaalista intiimiyttä YouTuben ASMR-tyttöystäväroolileikkivideoissa rakennetaan ja miten se tehdään? Millaisia kulttuurisia käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta nämä digitaalisen intiimiyden audiovisuaaliset esitykset tuottavat, ylläpitävät, uusintavat tai purkavat? Digitaalinen intiimiys tarkoittaa intiimiyttä tai läheisyyttä, joka välittyy internetin kautta. Tutkielmassa kehitetään digitaalisen intiimiyden käsitettä eteenpäin pohtimalla, mitä se tarkoittaa tyttöystäväroolileikkivideoiden kontekstissa. Käsitteen kehittelyssä hyödynnetään eri teoriaperinteitä: feministisen elokuvatutkimuksen katsojuusteorioita sekä affektiteoriaa. Tutkitut mediasisällöt ymmärretään Teresa de Lauretisin jalanjäljissä sukupuoliteknologiana. Tutkielmassa tutkittavat audiovisuaaliset esitykset ovat osaltaan mukana tuottamassa kulttuurisia käsityksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. ASMR-tyttöystävävideoiden kutkuttavassa affektiivisuudessa on mukana ruumiillinen ulottuvuus, joka tarjoaa vaihtoehdon kasvokkaiselle, samassa paikassa ja ajassa tapahtuvalle vuorovaikutukselle. Tutkimuksen perusteella videoissa rakennetaan digitaalista intiimiyttä monitasoisesti henkilökohtaisen huomion, affektiivisen puheen, aistikokemusten ja tarinankerronnan audiovisuaalisena kudelmana. Tyttöystävävideoiden digitaalinen intiimiys on aisteja hellivää leikkiä, joka vaatii mielikuvitusta ja keskittyy huolenpitoon. Samalla näiden videoiden digitaalinen intiimiys kyseenalaistaa ihminen–kone-, yksityinen–julkinen- ja todellinen–keinotekoinen-jaotteluja. Aineiston videot ovat sukupuolituotantoa, jossa sukupuoli on rakennettu toistoteoilla. Videoissa ylläpidetään perinteisiä käsityksiä sukupuolesta liittämällä naiseus tiiviisti hoivaan ja hellyyteen ja korostamalla ulkonäkökeskeisyyttä. Vaikka roolileikit olisivat mahdollinen paikka leikkiä sukupuolella, näissä videoissa pikemminkin uusinnetaan perinteisiä sukupuolirooleja sen sijaan, että niitä pyrittäisiin horjuttamaan. Lisäksi videoissa manifestoituu heteroseksuaalinen merkistö. Näiden videoiden intiimiys on sisällöltään normatiivista ja tuotantotavaltaan epänormatiivista. ASMR-videoissa katsomisen mielihyvä rakentuu Laura Mulveyn miehisen katseen teoriaa monimutkaisemmin, kun videoissa esiintyvät naiset nousevat aktiivisiksi tekijöiksi. Videoiden katsojat puolestaan – sukupuolesta riippumatta – jäävät siinä mielessä passiiviseen rooliin, että vaikka he voivat nauttia esiintyjän tarjoamasta spektaakkelista, käsikirjoitus etenee tekijän ehdoilla. Laadukkaiden ASMR-videoiden tekeminen vaatii ainakin luovuutta, mielikuvitusta, esiintymistaitoa, heittäytymiskykyä, tietoteknistä osaamista, näkemystä ja omistautumista. Digitaalisella intiimiydellä voi olla tulevaisuudessakin paljon annettavaa, etenkin jos etäalustoille siirtymisen oletetaan jatkuvan.
  • Komulainen, Riitta (Helsingin yliopisto, 2020)
    This thesis examines intersections of far right ideologies and veganism and vegetarianism (hereby called veg*nism), on Finnish anti-immigration online discussion forum, Hommaforum. The research material consists of six threads from the forum that focus on plant-based eating in Finnish contexts. Drawing from the fields of the critical study of men and masculinities, vegan ecofeminism, and affect theory, the analysis discusses themes that emerge from these threads, such as bioessentialism, fear of feminization, and negotiations of masculinity. The study discusses the history of the far right in Finland, from nationalistic movements to right-wing populist parties (RPPs) as well as contemporary far right movements outside of parlamentarism. The study also delves into the history of vegetarianism and veganism. As veganism is an ideology as well as a diet, the study maps out the history of the animal rights movement in Finland, as well as charts the difference between animal welfarism, the animal rights movement, and the animal liberation movement. The interconnectedness of far right ideology and plant-based eating is also discussed. The topic of the research is analysed thematically with Sara Ahmed’s affect theory and theorization of sticky concepts, Michaela DeSoucey’s concept of gastronationalism, and Diana Mulinari’s and Anders Neergard’s concept of caring racism. Utilizing these, the thesis maps out how a sticky figure of the lady in the flowery hat is constructed on the forum, and how this sticky figure haunts online discussions of the far right, and how some behaviors relating to food and eating are constructed as Finnish while others are constructed as not belonging in Finnish culture. Plant-based eating has been historically viewed as feminine in an effort to justify the colonializing of countries where it has been historically more prominent. The study analyzes how these arguments that plant-based eating is feminine are still represented in online discussions of the far right. The far right positions itself as the voice of reason, coolly rational, and ideas of caring for animal suffering is constructed to be emotional and soft. On the other hand, proveg*n arguments were also to be found on the forum. The study analyzes how the seemingly contradicting views of the far right and veg*nism coexist on the far right online discussion forum, Hommaforum.
  • Raiko, Eeva-Johanna (Helsingin yliopisto, 2022)
    Teoreettinen tutkielmani on analyyttistä filosofiaa. Hyödynnän tutkielmassani posthumanistisen feminismin viitekehystä. Posthumanistinen feminismini tarkastelee ihmisyyttä tavalla, joka tekee eroa ihmiskeskeiseen humanismiin. Tavoitteenani on siten pyrkiä purkamaan ihmisten ja muunlajisten eläinten välillä olevaa haitallista hierarkiaa peräänkuuluttamalla ihmistoimijuutta, joka paikantuu rinnakkain muun luonnon kanssa. Näin ollen tutkielmallani on normikriittinen teoreettinen lähtökohta. Otan ihmiskeskeisen maailmankuvan vallitsevan normin kriittiseen tarkasteluun. Esitän ihmiskeskeisen maailmankuvan ongelmalliseksi, sillä se mahdollistaa ihmisten nykyisenlaisen kestämättömän tavan kuluttaa eläinperäistä ruokaa. Siirtymä kohti kasviperäistä tai merkittävästi kasvipainotteisempaa syömistä on tärkeä tekijä osana ilmastokriisin sekä eläineettisten ongelmien ratkaisua. Tarkastelen kasviperäistä ja kasvipainotteista syömistä kannanottoina, jotka asettavat ihmiskeskeisen maailmankuvan kyseenalaiseksi. Tarkastelen tahallisen tietämättömyyden strategiaa osana sekasyöjän akrasiaa, joka on ristiriitainen tila, jossa jollain tasolla tiedostetaan sekasyömiseen liittyvää ongelmallisuutta, mutta toimitaan siitä huolimatta tietoaan ja arvojaan vasten. Tahallinen tietämättömyys on eräänlainen keino, jolla akraattinen sekasyöjä ikään kuin ummistaa silmänsä ongelmallisuudesta muistuttavalta tiedolta. Tämä on haitallista vallankäyttöä, jonka ihmiskeskeinen normi mahdollistaa. Vaikka akraattinen sekasyöjä nojautuu ihmiskeskeiseen maailmankuvaan valitessaan syödä eläinperäistä ruokaa totutun laisesti, paikannan akraattisiin sekasyöjiin kuitenkin ihmiskeskeistä maailmankuvaa kyseenalaistavaa potentiaalia. Tutkimuskysymykseni on: miksi tahallinen tietämättömyys on ongelmallista, ja minkä takia akraattista sekasyöjää tulisi tarkastella ihmiskeskeisen maailmakuvan ylläpitäjän sijasta paremminkin sen potentiaalisena kyseenalaistajana. Osana eläineettisten ongelmien sekä ilmastokriisin ratkaisua esitän, että akraattisiin sekasyöjiin paikantamaani muutospotentiaalia tulee laajamittaisesti tukea. Peräänkuulutan yhteiskunnalliselta päätöksenteolta rakenteellisia muutoksia, jotta akraattisten sekasyöjien muutosta hyväksyvä potentiaali tulisi otettua käyttöön. Korostan tutkielmassani yhdenvertaisuusnäkökulmaa, joka huomioi ihmisten erilaiset lähtökohdat tehdä ympäristöystävällisempiä ja eläineettisempiä valintoja syömisensä suhteen. Täysin kasviperäinen ruokavalio ei välttämättä ole esimerkiksi terveydellisistä syistä mahdollinen vaihtoehto jokaiselle, joten siksi se ei voi olla ainoa vaihtoehto ihmiskeskeisen maailmankuvan horjuttamiseksi. Tästä syystä painotan myös mahdollisimman kasvipainotteisen ruokavalion tärkeyttä täysin kasviperäisen ruokavalion vaihtoehtona, sillä kaikki liikenevät resurssit tarvitaan elettävän tulevaisuuden turvaamiseksi.
  • Korhonen, Inka (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkimus monimuotoisuusjohtamisesta on kriittisen johtamisen tutkimuksen ja sukupuolentutkimuksen alueelle sijoittuva suomalaista johtajuutta monimuotoisessa ympäristössä käsittelevä tutkimus. Tarkoituksena on johtamispuhetta analysoimalla lisätä ymmärrystä monimuotoisuusjohtamisesta ja tehdä näkyväksi diversiteettiä tukevia käytäntöjä johtajuuden kontekstissa. Tutkimuksessa kuvaillaan sitä, mitä monimuotoisuusjohtaminen käsitteenä tarkoittaa johtajille, millaisia monimuotoisia identiteettejä he kuvailevat ja miten monimuotoisuutta on heidän mukaansa mahdollista edistää. Tutkimusaineistona on käytetty podcast-ohjelmasarjaa nimeltään Leadcast, jossa yritysjohtajat ja yhteiskunnalliset vaikuttajat puhuvat johtajuudesta ja kokemuksistaan monimuotoisuudesta uransa varrelta. Podcasteissa puhuvat johtajat edustavat eri organisaatioita pääosin yksityiseltä sektorilta. Tutkimuksessa käytetyt podcastit on julkaistu vuonna 2021. Tutkimuksen teoreettisessa osiossa esitellään kriittistä johtamisen tutkimusta ja syvennetään käsitystä monimuotoisuusjohtamisesta. Monimuotoinen identiteetti on tutkimuksen kannalta keskeinen käsite, jonka avulla jäsennetään johtamispuheesta tehtyjä havaintoja. Johtamispuhetta tarkasteltaessa tärkeää on paikallinen selittäminen, jossa johtajien kertomukset monimuotoisuusjohtamisesta toimivat merkitysten välittäjinä tietyssä kulttuurisessa ja historiallisessa kontekstissa. Temaattinen narratiivinen analyysi toimii väljänä metodisena viitekehyksenä. Analyysi osoittaa, että monimuotoisuusjohtaminen on toimintaa, jota ei tunnisteta välttämättä tietynlaiseksi johtamiseksi, mutta jonka periaatteita monet johtajat seuraavat ja ihannoivat. Johtajat kuvailevat johtamispuheen kertomuksissa sitä, miten johtajalla on oltava kyky tuoda organisaatioon eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Hänellä on oltava valmius myös itse altistua erilaisuudelle. Kertomukset tuottavat kuvausta monimuotoisesta identiteetistä, jossa erontekoja käsitellään pääasiassa erillisinä, mutta myös yhdessä muiden identiteetin osatekijöiden kanssa. Tutkimuksen johtopäätös on, että johtaja tunnistaa osan monimuotoisuusjohtamisen potentiaalisista hyödyistä organisaatiolle. Osa hyödyistä, kuten koko monimuotoisen identiteetin kirjo, jää kertomuksissa vähälle huomiolle. Monimuotoisuusjohtaminen näyttäytyy johtamispuheessa pyrkimyksenä sukupuolten tasa-arvoon ja nuorten valmiuksien tukemiseen työelämässä. Kertomuksissa otetaan kantaa sukupuolen ja iän lisäksi eniten koulutukseen monimuotoisen identiteetin osatekijänä.
  • Ruutu, Linda (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielma tarkastelee naisurheilijoiden representaatioita Helsingin Sanomien urheilusivuilla. Tavoitteena on selvittää, minkälaista tietoa naisurheilijoista, ja urheilusta ylipäänsä, tuotetaan Helsingin Sanomien urheilusivuilla. Tutkielman päähuomio on naisurheilijoita käsittelevissä otsikoissa. Lehtiotsikot ovat välittömästi lukijan havaittavissa, joten niillä on merkittävä rooli lukijalle syntyvän kokonaiskuvan rakentumisessa. Lisäksi tutkimus selvittää, kuinka paljon naisten urheilusta kirjoitetaan miesten urheiluun verrattuna tutkimusjakson aikana. Tutkielman määrällisen osuuden aineisto koostuu vuoden 2016 elo-, syys- ja lokakuun Helsingin Sanomien urheilusivuista. Laadullisen osuuden aineistoon sisältyy näiden kolmen kuukauden lisäksi marraskuun ensimmäisen kymmenen päivän urheilusivut. Naisten urheilua käsittelevien juttujen määrää tarkastellaan Rion olympialaisten aikana, ja tätä määrää verrataan muuna aikana julkaistavien naisurheilua koskevien juttujen määrään. Tarkoituksena on selvittää, milloin naisten urheilua pidetään uutisoinnin arvoisena. Tutkimus sijoittuu feministisen urheilututkimuksen kenttään. Tärkein tutkimusta ohjaava teoria on ajatus representaatioiden todellisuutta tuottavasta luonteesta. Naisurheilijoiden representaatioita tutkimalla tarkastellaan, minkälaista todellisuutta (nais)urheilusta rakennetaan. Naisurheilijoiden representaatioiden tarkastelun tutkimusmenetelmänä sovelletaan diskurssianalyysiä. Sen avulla tutkitaan, millaisia merkityksiä naisurheilijoista herätetään Helsingin Sanomien urheilusivuilla. Tutkimus osoittaa miesten urheilun ylivoimaisen määrällisen dominanssin Helsingin Sanomien urheilusivuilla. Poikkeuksen muodostaa Rion olympialaisten ympärille sijoittuva aika, jolloin olympialaisissa kilpailevat naisurheilijat ovat näkyvästi esillä Helsingin Sanomissa. Laadullinen analyysi osoittaa, että Helsingin Sanomien luomat representaatiot naisurheilijoista ovat moninaisia. Yhtäältä naisurheilija representoidaan ensisijaisesti äitinä tai vaimona, toisaalta ammattiurheilijana. Aiempien tutkimusten perusteella tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota naisurheilijoita käsitteleviin otsikoihin, joissa korostetaan urheilijan perhesiteitä, ulkonäköä tai muuta ulkourheilullista asiaa. Otsikot ryhmitellään kategorioihin ”naisurheilija perheenjäsenenä”, ”naisurheilijan ulkonäön korostaminen”, ”muun ulkourheilullisen asian korostaminen”, ”neutraali uutisointi” ja ”voimaannuttava/innostunut uutisointi”. Tulokset toisaalta vahvistavat aiempien tutkimusten toteamaa kaavaa (Hargreaves 1994, Pirinen 2006), että usein naisurheilijoista kirjoitettaessa korostetaan ulkourheilullisia asioita, ja toisaalta osoittavat myös, että on tapahtunut muutosta esimerkiksi Pirisen (2006) sekä Cookyn ja Messnerin (2015) havaitseman törkeän vähättelyn osalta.
  • Kettunen, Pauliina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Syyskuussa 2018 Archives of Sexual Behavior -tiedelehdessä julkaistiin suomalainen ei-heteroseksuaalisia naisia käsittelevä evoluutiopsykologian alan tutkimus. Tutkimuksen yksi keskeinen tavoite oli osoittaa, että homoseksuaalisuus on synnynnäinen ominaisuus, joka aiheutuu syntymää edeltävistä testosteroni- ja estrogeenialtistuksista. Toisekseen tutkimuksessa esitetään, että ei-heteroseksuaaliset naiset jakautuvat maskuliinisiin ja feminiinisiin butch- ja femme-tyyppeihin. Tutkimuksen tuloksista uutisoitiin suomalaisissa medioissa ja tulosten pohjalta käytiin kriittistä keskustelua mediassa. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani kyseistä Severi Luodon, Indikris Kramsin ja Markus J. Rantalan kirjoittamaa artikkelia kriittisesti feministisen tieteentutkimuksen näkökulmasta. Aineistonani toimii alkuperäisen artikkelin lisäksi joukko siihen liittyviä tiedettä popularisoivia tekstejä, joihin sisältyy uutisia, mielipidekirjoituksia ja blogitekstejä. Tarkastelen aineistoa Bruno Latourin toimijaverkkoteorian avulla, ja selvitän, miten artikkelissa esitetyt hypoteesit ovat rakentuneet tieteellisenä faktatietona määrittyväksi kokonaisuudeksi. Selvitän, millaisia materiaalisia toimijoita hypoteesin taustalla vaikuttaa, ja kiinnitän huomiota erityisesti estrogeenin ja testosteronin funktioon materiaalisina toimijoina, joiden funktio määritellään maskuliinisuutta ja feminiinisyyttä aiheuttavaksi. Teen analyysia uutisteksteistä peräisin olevien katkelmien avulla linkittäen niitä hormonitutkimuksen ja homoseksuaalisuuden syiden tutkimuksen historiaan sekä feministisen tieteentutkimuksen teorioihin. Toisekseen tarkastelen alkuperäisessä artikkelissa ja sitä käsittelevissä uutisissa ilmeneviä merkkejä heteronormatiivisuudesta peilaten niitä tieteenhistoriallisiin kehityskulkuihin ja homoseksuaalisuuden alkuperän tutkimuksen varhaisiin vaiheisiin. Hahmotan analyysissani artikkelin taustalla vaikuttaviksi toimijoiksi testosteronin ja estrogeenin aseman sukupuolihormoneina ja niiden sukupuolten mukaan eriytyneet funktiot. Toisekseen osoitan tutkimuksen taustalla vaikuttavan ajatuksen heteroseksuaalisuudesta evoluution kannalta tyypillisenä ominaisuutena, josta homoseksuaalisuus ja muut lisääntymiseen tähtäämättömät seksuaalisuudet hahmotetaan poikkeavina, ja joiden selittäminen koetaan evoluutiopsykologian kaltaisilla tutkimusaloilla siksi tarpeelliseksi. Osoitan aineistossa ilmeneviä heteronormatiivisia taustaoletuksia analysoimalla homoseksuaalisuuden hormonaalisen alkuperän selvittämisen ongelmallisuutta sellaisessa yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa se hahmottuu marginalisoidussa asemassa olevaksi.
  • Nystén, Carolina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan ilman emätintä syntyneiden henkilöiden kokemuksia emättimen dilataatiohoidosta sekä niiden yhteyttä sukupuolen kokemukseen. Dilataatiohoidon tavoitteena on yhdynnät mahdollistava emätin. Emättimen dilataatiohoitoa käsittelevää puhetta tarkastellaan kriittisen vammaistutkimuksen näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mikä motivoi ilman emätintä syntyneitä henkilöitä toteuttamaan henkisesti ja fyysisesti rankaksi havaitun hoidon. Tutkielman teoriatausta pohjautuu feministisen, queer- ja vammaistutkimuksen risteyksestä kumpuavaan crip-teoriaan. Tutkielmassa hyödynnetään crip-teorian alaisuuteen kuuluvaa Alison Kaferin poliittis-relationaalista mallia, jonka avulla lääketieteellisiä hoitokäytäntöjä voidaan arvioida kriittisesti. Tutkimusaineisto koostuu teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston analyysimetodina käytetään diskurssianalyysiä, jonka avulla puheesta on etsitty dilataatiohoidon lopputuloksiin eli toiminnalliseen emättimeen liitettyjä odotuksia ja oletuksia. Tutkielmassa keskitytään pohtimaan, miten toiminnallinen emätin on ilman emätintä syntyneiden haastateltavien näkemyksissä yhteydessä naiseuteen, naiselta odotettuun kehoon ja kehon toimintoihin. Aineisto on kerätty haastattelemalla viittä 90-luvulla syntynyttä pääkaupunkiseudulla asuvalta henkilöltä, jotka ovat toteuttaneet emättimen dilataatiohoidon. Tutkimustulokset haastavat lääketieteen käsityksiä sekä ilman emätintä syntymisestä että dilataatiohoidon toteutuksesta. Tieto synnynnäisestä emättimen puuttumisesta ei ollut haastateltaville automaattisesti traumaattinen kokemus, eikä dilataatiohoidon toteutus vahvistanut haastateltavien kokemusta sukupuolesta. Haastateltavien käsitys itsestään ja tulevaisuudestaan perustui kokemukseen lääketieteen ammattilaisista. Jos haastateltavat tulivat kohdatuksi ja saivat tietoa synnynnäisestä kehostaan, synnynnäinen keho ei ollut haastateltaville traumaattinen kokemus. Sen lisäksi tutkimus osoittaa dilataatiohoidon toteutusta motivoineen lääketieteen hallinnoima pakollinen kyvykkyys. Hoitokokemuksesta riippuen haastateltavat toteuttivat hoidon joko syrjinnän välttämiseksi tai heterosuhteiden mahdollistamiseksi.
  • Pihlajamaa, Matti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisesti YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -agendaa, jonka myötä nuoret on nostettu globaaliksi rauhan ja turvallisuuden kysymykseksi. Teen tutkielmassa feministisen diskurssiteoreettisen luennan nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevistä YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tuottamista asiakirjoista, jotka sijoittuvat ajallisesti nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostumiseen vuosina 1995–2016. Kysyn tutkielmassa, millaisia sukupuolittuneita ja seksuaalisuuteen liittyviä subjektipositioita nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat rakentavat. Tarkastelen asiakirjojen konstruoimia subjektipositioita suhteessa naisiin ja miehiin sekä niiden tapoja ylläpitää tai kyseenalaistaa binäärisiä ja heteronormatiivisia sukupuoleen liittyviä järjestyksiä. Tutkielma sijoittuu kontekstiin, jossa nuorten merkitys kehityksen ja rauhanrakennuksen käytännöissä sekä kansainvälisissä instituutioissa on korostunut huomattavasti viime vuosina. Vaikka aiempi tutkimus on muun muassa osoittanut nuoriin, kehitykseen ja rauhanrakentamiseen liittyvien käytäntöjen ongelmallista suhdetta uusliberalistiseen hallintaan, sivuuttavat löytämäni aiemmat tutkimukset pääosin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvät näkökulmat. Tutkielman teoreettis-metodologinen kehikko koostuu feministisen poststrukturalistisen turvallisuustutkimuksen, queer-tutkimuskirjallisuuden sekä diskurssiteoreettisen analyysin teoreettisista käsitteistä. Lähtökohtanani on ymmärtää nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat samanaikaisesti sukupuolittuneiden valtasuhteiden tuottamina sekä toisaalta näiden valtasuhteiden tuottajina. Tutkielma tarkastelee YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen nuoria koskevia rauhanrakennusdiskursseja merkityksiä tuottavina käytäntöinä. Tutkielmassa soveltamani tulokulma feministiseen turvallisuustutkimukseen ottaa vakavasti ajatukset seksuaalisuuden hallinnasta kansainvälisen politiikan käytänteissä. Sukupuoli on tekemäni analyysin perusteella keskeinen käsite, jonka ympärille nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda rakentuu. Analyysini perusteella agenda positioi nuoria naisia ja tyttöjä erityisen haavoittuvaisena ryhmänä, rauhanrakentamisen muutostoimijoina, väkivaltaisina toimijoina sekä suhteessa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaan. Agenda konstruoi analyysini mukaan nuoret miehet ja pojat ennen kaikkea väkivaltaisiksi toimijoiksi ja turvallisuusuhaksi, mutta nimittää heitä myös rauhanrakennuskäytäntöjen sukupuolittuneeksi normiksi ja väkivallan uhreiksi. Osoitan analyysissani, että nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan asiakirjat tuottavat pääsääntöisesti binääristä sukupuolikäsitystä, joka kytkeytyy heteronormatiivisuuteen. Tutkimissani asiakirjoissa esiintyy kuitenkin marginaalisesti heteronormatiivisuuden ja binääriymmärryksen diskursiivisesti kyseenalaistava transsukupuolisten ja HLBTI-nuorten subjektipositioiden tuottaminen. Lisäksi analyysini osoittaa, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen tuottamien sekä kumppanuuksina tuotettujen asiakirjojen positioinneissa on keskinäisiä eroja. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda muistuttaa kehystykseltään ja luonteeltaan YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Tutkielma tuo näin uusia näkökulmia ajankohtaisiin tutkimuskeskusteluihin YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendan tulevaisuudesta sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta rauhanrakennuksessa. Naiset, rauha ja turvallisuus -agendalla on analyysini perusteella keskeinen merkitys koko nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostamisessa. Toisaalta analyysini osoittaa, että osa tutkimistani asiakirjoista käsitteellistää nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan yhdeksi tavaksi toteuttaa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Analyysini perusteella nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat voivat avata marginaalisia mahdollisuuksia liukuvammille tavoille hahmottaa sukupuolta, seksuaalisuutta ja niihin kytkeytyvää valtaa rauhanrakentamisen kontekstissa. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan sukupuolittuneet subjektipositiot käsittelevät naisten ja tyttöjen lisäksi myös miehiä ja sukupuolen moninaisuutta, mille viimeaikainen sukupuolta ja rauhanrakennusta tarkastellut tutkimus on esittänyt tarpeen. Tällaiset maininnat ovat kuitenkin naisia ja tyttöjä koskevia positiointeja marginaalisempia. Tutkimieni asiakirjojen hallitsevimmat sukupuolittuneet subjektipositioinnit voivat vahvistaa essentialistista logiikkaa rauhanomaisista naistoimijoista ja väkivaltaisista miestoimijoista. Uudenlaisten mahdollisuuksien lisäksi analysoimani asiakirjat rajoittavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä rauhanrakennuskäytänteitä, sillä ne korostavat pääosin sukupuolen binäärisyyttä ja heteronormatiivisuutta.