Browsing by Subject "argumentointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-27 of 27
  • Liukko, Teija (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee uskonnollista argumentointia eduskunnan täysistuntokeskusteluissa vuosina 1981–2009. Tutkimuksessa kartoitetaan, millaisia uskonnollisia argumentteja perheoikeudelliseen lainsäädäntöön liittyvissä keskusteluissa käytettiin, ketkä niitä käyttivät, ja mitkä asiat vaikuttavat niiden käyttöön. Kysyn myös, millaista suhtautuminen uskonnolliseen argumentointiin oli eduskunnassa. Tutkimuksessani käsitellään kolmea perheoikeudellista lainsäädäntöuudistusta, jotka ajoittuvat eri vuosikymmenille. Tutkin, millaista muutosta näiden välillä on tapahtunut. Näkökulmani on, miten tämä muutos ilmentää yhteiskunnan muutosta sekä kristinuskon ja evankelis-luterilaisen kirkon aseman muutosta osana yhteiskuntaa. Uskonnollinen argumentointi oli kaikkein selvimmin yhteydessä puolueeseen. Lisäksi siihen vaikuttivat varsinkin 1980-luvulla yhteydet kristillisiin organisaatioihin. Kirkon tuki oli tärkeä edellytys uskonnollisten argumenttien tuomiselle keskusteluun. Sen rooli käsitettiin yhä selkeämmin yhteiskunnallisen asiantuntijuuden kautta. Vasemmistopuolueiden uskonnollisten argumenttien käyttö lisääntyi tutkimusaikana. Se oli enimmäkseen vastareaktiota suhteessa lakiehdotusten vastustajien argumentteihin, mutta tämä vastareaktionomaisuus väheni tutkimusjakson aikana selvästi. Tämä liittyy sekä kristinuskon individualistisen tulkinnan yleistymiseen että poliittisen kulttuurin muutokseen, joka suosi arvoretoriikkaa ja teki henkilökohtaisen vakaumuksen julkisen esittämisen aiempaa sallitummaksi. Uskonnollisia argumentteja lakiuudistuksia vastaan käyttäneiden argumenteissa korostuivat vetoaminen Raamattuun, uskonnollisten yhteisöjen ja auktoriteettien kantaan sekä viittaukset luomiseen. Vastustajien käsitystä kristillisyydestä voi luonnehtia autoritaariseksi ja institutionaaliseksi, ja arvoja kommunitaristisiksi. Lakiehdotuksia uskonnollisin argumentein puolustaneet korostivat liberalistista arvokäsitystä. Heistä vasemmistoon kuuluvat vetosivat useimmin erilaisiin näkemyksiin kristillisyyden piirissä ja henkilökohtaiseen suhteeseensa kristillisyyteen. He toivat esiin hengellisyyttä, jonka tehtävä oli tukea henkilön omaa persoonaa. Oikeistoon kuuluvat edustajat puolestaan tukeutuivat mieluummin kirkon kantaan ja yleisiin kristillisiin arvoihin.
  • Anttinen, Anna (2006)
    Tarkastelen pro gradu -työssäni vasemmistoliiton ja kokoomuksen kansanedustajien käymää keskustelua hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä sekä verokeskustelua tämän puheen ideologisena juonteena. Tarkastelen näitä teemoja ideologian käsitteen avulla, jonka määrittelen arvojen, asenteiden, uskomusten ja mielipiteiden käsitejärjestelmäksi, jonka konstruointi tapahtuu puheessa kahdella tasolla, määritettäessä "ideologisia ryhmittymiä" sekä ryhmien käyttämiä sisällöllisiä käsitteitä. Koska hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisestä vallitsee yksimielisyys poliittisessa vasemmistossa ja oikeistossa, keskeiseksi muodostuu se ideologinen puhe, jolla hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen rajat määrittyvät. Empiirinen aineisto muodostuu kokoomuksen ja vasemmistoliiton kansanedustajien käyttämistä puheenvuoroista valtion talousarvioiden lähetekeskusteluissa. Aineistosta ilmenee kaksi ulottuvuutta, eduskuntapuolueiden ideologiset ääripäät, kokoomus ja vasemmistoliitto sekä parlamentaarisen asetelman ulottuvuudet, hallitus ja oppositio. Molempia puolueita tarkastelen ensin hallituksessa (2002) ja sitten oppositiossa (2004). Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämispuheen analyysi tapahtuu ylätasolla eksplisiittisten perusteluiden teemoitteluna, sekä alatasolla implisiittisten argumenttien analyysina Chaïm Perelmanin uuden retoriikan teorian käsittein. Aineistossa opposition argumentaatio on laajemmalle yleisölle suunnattua ja sen universaalisuuden aste on korkeampi. Oppositiossa puhuja yrittää saada yleisönsä vakuuttuneeksi oikeasta ja väärästä. Argumentaation premissien osalta suurin yksimielisyys puolueiden välillä vallitsee todellisuusperusteista. Kokoomuslainen hyvinvointiyhteiskunta määrittyy kansanedustajien argumentaatiossa kannustavuuden ja yksilön vastuun, priorisointien sekä talouden ohjaavuuden kautta. Vasemmistoliitossa määrittely tehdään kestävän talouskasvun, vähäosaista tukevan järjestelmän sekä julkisen sektorin roolia painottavan näkemyksen avulla. Verotus hahmotetaan kokoomuksessa sen välinearvon kautta eli dynaamisina vaikutuksina työllisyyteen ja talouskasvuun. Myös vasemmistoliitossa veronalennusten dynaamisten vaikutusten positiivisena puolena nähdään lisääntynyt kulutuskysynnän kasvu, mutta verotulot allokoidaan mieluimmin pienituloisille ja palveluihin. Aineistosta voidaan hahmottaa neljä erilaista argumentaatiostrategiaa. Hallituspuolue kokoomuksen argumentaatiostrategiaa voi kuvata "menokurin strategiaksi". Siinä korostetaan menomalttia, jotta Suomen menestys säilytettäisiin myös jatkossa. Hallituspuolue vasemmistoliiton argumentaation strategian voi kiteyttää "kompromissin strategiaksi". Siinä korostetaan, että vasemmistoliiton rooli oli keskeinen, maltillista hyvinvointiyhteiskuntaa säilyttävää budjettia koottaessa. Oppositiopuolue kokoomuksen argumentaatiostrategiaa voi kutsua "Suomen menestyksen säilyttämisen strategiaksi" hallituksen toimettomuutta vastaan. Oppositiopuolue vasemmistoliiton argumentaatiostrategiaa taas voidaan kutsua "puolustamisen tai selviytymisen strategiaksi". Siinä korostetaan tarvetta palveluihin ja etuuksiin, hallituksen ajaman hyvinvointiyhteiskunnan alasajon sijaan, jotta pohjoismainen hyvinvointimalli voitaisiin säilyttää. Aineistosta on havaittavissa hyvinvoinnin muutokseen tähtäävä puhetapa, joka muokkaa hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita suuntaan, jossa julkisen sektorin vastuu olisi vähäisempi. Muutokseen tähtäävä puhetapa yhdistetään kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen pidemmällä tähtäimellä. Tärkeimmät työssä käytetyt lähteet koskevat hyvinvointiyhteiskunnan nykytilaa esim. Kantola & Kautto (2002); Kantola (2002); Julkunen (1992; 2005) – Ideologian käsitettä Taylor-Gooby (1985); Freeden (1996); Borg (1964) – sekä uuden retoriikan teoriaa Perelman (1996).
  • Honkasalo, Julian (2020)
  • Louhema, Katja (2007)
    Tutkimuksessa pyritään retoriikkaa apuna käyttäen selvittämään mitä argumentteja ja argumentointikeinoja George W. Bush käyttää Irakin ja Lähi-idän demokratian levittämistä käsittelevissä puheissa. Lisäksi tarkoituksena on selvittää mitä voidaan sanoa argumenttien pätevyydestä diffuusioteorian ja aiemman demokratian levittämistä käsittelevän tutkimuksen perusteella. Tutkimuksen primääriaineisto koostuu George W. Bushin vuosina 2003, 2004 ja 2005 pitämistä puheista, joissa käsitellään Irakin ja Lähi-idän demokratisoimista. Tarkasteltu ajanjakso alkaa 20.3.2003 ja päättyy vuoden 2005 loppuun. Tutkimuksessa on havainnollistamiskeinona käytetty suoria lainauksia primääriaineistosta. Retoriikka tarjoaa keinon analysoida tekstejä ja niissä olevia argumentteja. Tämän lisäksi muu argumentointia käsittelevä kirjallisuus tarjoaa apuvälineen argumenttien löytämiseen ja niiden analysointiin. Diffuusioteria ja aiempi demokratian levittämistä käsittelevä kirjallisuus puolestaan käsittelee sitä miten pätevinä tiettyjä puheissa ilmeneviä argumentteja voidaan pitää. Eri vuosien argumentit pysyvät melko muuttumattomina, kuitenkin niin, että vuosina 2003 ja 2005 argumentointi demokratian levittämiseksi korostaa eniten Yhdysvaltojen turvallisuustekijöitä ja tätä kautta Irakin ja Lähi-idän demokratisoimisen tärkeyttä. Vuoden 2004 puheissa korostetaan jonkin verran enemmän demokratian hyötyjä Irakille ja demokratian leviämistä Irakista muualle Lähi-itään. Bushin käyttämät argumentit ovat usein abstrakteja, kuten vapaus tai rauha. Puheissa on löydettävissä myös konkreettisempia demokratian tarjoamia hyötyjä, jotka liittyvät usein turvallisuuteen ja edistykseen. George W. Bushin demokratian levittämiseen liittyvät puheet korostavat usein länsimaista demokratiamallia, vaikka joissain puheissa saatetaan myös korostaa demokratian olevan erilaista eri maissa. Puheissa ilmenee uuskonservatiivien käsitys siitä, miten Yhdysvaltojen hyvä on yhtä kuin koko maailman hyvä. Argumentointikeinoista yleisimpiä olivat muun muassa tapahtumien vertaaminen, monitulkintaisten ja epämääräisten sanojen käyttö (freedom, liberty) tai todellisuuden rakennetta luovat argumentit, joissa esitettiin Lähi-itä pahana ja Yhdysvallat hyvänä. Argumenttien perusteluissa ei juurikaan otettu huomioon diffuusioteriassa mainittuja tärkeitä tekijöitä demokratian onnistumisen kannalta, kuten kommunikaatiota. Lähes huomiotta jäävät myös kulttuurilliset tekijät, jotka asettavat esteitä demokratian saavuttamiselle. Bush tosin pyrkii osittain myös vastaamaan niihin ongelmiin, joita demokratian levittämiseen liittyy. Esimerkiksi Irakin kohdalla hän argumentoi federalistisen järjestelmän sopivan Irakiin, joka on jakautunut eri heimoryhmiin. Näin Bush pyrkii tuomaan omaan argumentointiinsa lisää pätevyyttä.
  • Hjerppe, Hanna (Helsingfors universitet, 2016)
    The Finnish National Core Curriculum 2014 sets a demand that schools should create a culture that supports student participation. This is based on, among others, the UN Convention on the Rights of the Child, which guarantees children the right to participate in issues related to their lives. The right to participate, however, does not by itself lead children to actually participate in a meaningful way. Participation skills can and should be learned. Therefore, as these also are significant concepts in the curriculum, we would assume to find them represented in the educational material also. Teaching and learning has been driven by the educational materials such as books and teacher's materials for decades. This study focuses on examining how much and in what ways these educational materials in Finnish and literature include the students' expression of their opinion. More specifically, in this study it is analyzed what kind development of participation skills the examined material is aimed at. The data consisted of the grade 3 and 4 Finnish and literature students' books and teacher's materials for from the two biggest publishers Sanoma Pro and Otava, based on the 2014 core curriculum. The analysis followed standard procedures of qualitative content analysis and contained some quantification of data. As the analytical concepts there were used, among others, the concepts of argumentation skills and agency. The results indicate the educational material examined were very conservative in using tasks and assignments that include the students own opinions. The tasks did contain some autonomy but were most often on a close-ended scope and included trivial topics with respect to the students' lives. As the scope of the topics was controlled, these kinds of tasks were not considered to be optimal in developing skills of participation. Also, the tasks did not guide the students in constructing an argument, even though it was required in many tasks. The results of this study should encourage schools into reflecting on how choosing the right materials could support students building of expressing their opinions, and thus, developing their participation skills. The authors of the materials, as well as the publishers, should also reflect on how to incorporate more tasks designed at building participation skills in various ways, as it is truly a crucial skill in the changing world.
  • Jokipii, Sinikka (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena on perehtyä venäläisten ekonomistien argumentointiin ja retoriikkaan talouskysymyksissä. Tutkimustehtävänä on selvittää, millaisia argumentteja ekonomistit esittävät ja miten ekonomistit käyttävät argumentteja vakuuttaakseen lukijansa. Työssä ei pyritä selvittämään argumentin rakennetta vaan se, mitä argumentilla tehdään: mitkä ovat argumentin esittäjän tehtävät ja päämäärät sekä mitä argumentointitekniikkaa hän käyttää. Tutkimus haluaa saada vastauksia myös siihen, kuinka paljon ekonomistit käyttävät tunteisiin vetoavia retorisia keinoja. Tutkimustehtävänä on myös selvittää, miten ekonomistit perustelevat ja hakevat hyväksyntää pääväitteelleen. Argumentille on luotava riittävä todistusvoima, jotta se voidaan saada legitimoiduksi siten, että argumentin vastaanottaja vakuuttuu väitteen oikeellisuudesta ja on tarvittaessa valmis myös toimimaan. Todistusvoima voi olla rakennettu niin, että sen voidaan arvioida perustuvan subjektiiviseen tai objektiiiviseen tietolähteeseen. Työ hakee vastauksia kysymyksiin, kuinka paljon ekonomistit vetoavat omaan auktoriteettiinsa ja miten he hyödyntävät arvovaltaansa talousasiantuntijoina saavuttaakseen päämääränsä sekä millaisesta retoriikasta ekonomistit hyötyvät kommunikaatiossa.Tutkimusmenetelmäksi on valittu diskurssianalyysiin kuuluva retorinen analyysi. Analyysin teoreettinen viitekehys perustuu argumentointia ja logosta painottavaan retoriikkaan, jonka juuret ovat Aristoteleen ja Quintilianin teorioissa. Metodologiset menetelmät perustuvat C. Perelmanin ja L. Olbrechts-Tytecan luoman ”uuden retoriiikan” tulkitsijoiden kuten Hellspongin, Warwickin ja Perelmanin työn tuloksiin sekä A. Volkovin ja V. Smolenenkovan tutkimuksiin. Legitimoinnin teoria on lähtöisin C. Hartin, van Dijkin ja heidän kognitiivisen lingvistiikan koulukunnan tutkimuksista. Retoristen keinojen osalta tutkielma hyödyntää J. Fahnestockin ja C. Perelmanin teorioita. Materiaali on kerätty neljän venäläisen ekonomistin blogeista ja kirjoituksista heidän omilla koti- tai asiantuntijasivuillaan.Tekstit käsittelevät sanktioita, vastasanktioita ja tuonnin korvaamista seurauksena Venäjän toimista Krimillä ja Itä-Ukrainassa helmikuusta 2014 kesäkuun loppuun 2015. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu lukijoiden kommentit. Materiaali on analysoitu luvussa 3 siten, että kaikki neljä ekonomistia on analysoitu kukin kerrallaan ja analyysin tulokset on esitetty välittömästi analyysin jälkeen. Tekstinäytteistä on kerätty ja luokiteltu argumenttityypit, argumentointitekniikat, argumentoinnin tapa esittää tehtävä (teesi), arvio tietolähteen legitimoinnista, henkilöön ja auktoriteettiin vetoavat keinot sekä retoriset keinot. Analyysin yhteydessä arvioidaan myös sitä, miten ekonomistit vetoavat omaan auktoriteettiinsa. Luvussa 3.7 käsitellään kysymystä, millaisesta retoriikasta argumentin esittäjä voi saada hyötyä kommunikaatiossa ja luvussa 3.8 verrataan yhteenvedon omaisesti ekonomistien argumentointia. Luvussa 3.9 arvioidaan ekonomistien retoriikan resurssien (logos, ethos, pathos) käyttöä. Tutkimusaineisto osoittaa, että ekonomisteilla on tiedot, taidot ja kyky esittää tehokasta argumentointia, mutta he päätyvät hyviin tuloksiin käyttämällä toisistaan huomattavasti poikkeavaa argumentointia ja erilaisia retoriikan keinoja.Yksi argumentin esittäjä perustaa argumenttinsa subjektiivisiin arvopäämääriin, jolloin retoriset argumentit eivät perustu väitteen tosiasiaperusteluihin, vaan perusteluina käytetään eristisiin päämääriin perustuvia voimakkaita tunteita herättäviä arvoja. Esittäjän edustama ”puhujakategoria” legitimoi argumentin esittäjän väitteen. Keinoja ovat mm. kyky muuttaa käsitteen tai ilmiön tulkinnallinen viitekehys (frame) toiseksi tai hyödyntää manipulaation ja demagogian keinoja ja tekniikoita. Toinen argumentin esittäjä puolestaan käyttää lukuihin, tilastoihin, esimerkkeihin ja talouden toimintamalleihin perustuvia logos-argumentteja, joiden tietolähteet lukija voi tarkistaa. Hän käyttää talousdiskurssille tyypillisesti metaforia ja fraseologiaa. Esittäjä vetoaa henkilöihin, mutta ei vetoa omaan auktoriteettiinsa vaan ”samaistaa” itsensä lukijoihin. Joukossa on myös talouspolitiikkaan erikoistunut ekonomisti, joka käyttää taloustermejä ja vetoaa auktoriteettiin sekä ekonomisti, joka käyttää argumenteissa taitavasti metaforia vedoten henkilöön. Tutkimuksen johtopäätöksenä voi esittää, että heikonkin argumentin voima riippuu sen esittäjästä ja esittämistaidosta. Suora auktoriteettiin vetoaminen ei välttämättä tuo parhaita tuloksia. Auktoriteettiin vetoaminen vaatii myös rinnalleen muiden retoristen keinojen käyttöä. Retoriikan tutkimus voisi tarjota työkaluja reaaliaikaiseen tiedon analysointiin ja ei-totuudenmukaiselta tiedolta suojautumiseen. Tulkinnan kannalta oleellista on ymmärtää konteksti, tilannekonteksti ja käsitteiden viitekehykset, koska diskursseja voidaan muokata ja niistä voi syntyä narratiiveja, joista puolestaan yllättävästikin muodostuu legitiimejä käsityksiä yhteiskunnan hegemonisten diskurssien valtavirrassa.
  • Tuominen, Josefiina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee uskonnollisia argumentteja sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä eduskunnan täysistunnoissa vuosina 2012-2017. Tutkimuskysymyksenä on, millä tavalla uskonnollisia argumentteja käytettiin ja miten sukupuoli näkyi uskonnollisissa argumenteissa sukupuolineutraalia avioliittolakia käsiteltäessä. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millä tavoin sukupuolineutraalin avioliittolain nähtiin horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä uskonnollisissa argumenteissa. Tutkielma keskittyy uskonnollisiin argumentteihin sukupuolen, Raamatun ja kirkon itsemääräämisoikeuden näkökulmista. Ensisijaisena lähdeaineistona on käytetty eduskunnan täysistuntoja kolmesta eri lakialoitteesta: kansanedustajien aloite vuodelta 2012, Tahdon2013-kansalaisaloite ja Aito avioliitto -kansalaisaloite vuodelta 2016. Lähdeaineistoa on analysoitu sisällönanalyysin ja lähiluvun metodein sekä huomioiden lähdeaineiston historiallis-yhteiskunnallisen kontekstin. Tutkimus osoittaa, että uskonnollisia argumentteja käyttivät eniten avioliittolakia vastustavien puolueiden kansanedustajat perussuomalaisista ja kristillisdemokraateista. Lakia vastustavat argumentit olivat enemmän uskonnollista puhetta kuin puhetta uskonnosta. Uskonnollista puhetta olivat esimerkiksi Raamatulla kantansa perusteleminen sekä luomisjärjestyksellä naisen ja miehen avioliiton erityisyyden perustelu. Lakia puolustavista puolueista eniten uskonnollisia argumentteja käyttivät vihreiden kansanedustajat. Heidän argumenttinsa olivat suurimmaksi osaksi puhetta uskonnosta, mutta poikkeuksia löytyi myös. Esimerkiksi vihreiden yksittäiset kansanedustajat käyttivät liberaalia raamatuntulkintaa puolustaakseen sukupuolineutraalia avioliittolakia. Heteronormatiivinen yhteiskuntajärjestys oli nähtävillä lähdeaineistossa. Lakia vastustavat puolueet näkivät sukupuolineutraalin avioliittolain horjuttavan heteronormatiivista yhteiskuntajärjestystä. Avioliitto nähtiin yhteiskunnan kivijalkana ja sen muuttaminen murtaisi tätä yhteiskunnan kivijalkaa. Homoseksuaalisuuden nähtiin olevan uhka heteronormatiiviselle yhteiskuntajärjestykselle. Vaikuttaa siltä, että lakia vastustavien kansanedustajien mukaan avioliiton tärkein tarkoitus olisi suvunjatkaminen biologisesti naisen ja miehen välillä. Samaa sukupuolta oleville pareille tämä ei olisi mahdollista, joten avioliittoa ei tulisi heille avata. Samalla he rajasivat hyväksytyistä perhemuodoista ulos yksinhuoltajaperheet, uusioperheet, hedelmättömät heteroparit ja sateenkaariperheet. Lakia puolustavissa puheenvuoroissa avioliiton uudelleenmäärittely nähtiin hyvänä asiana. Lisäksi puheenvuoroissa tuotiin esille, ettei lakeja voida tehdä uskonnollisista lähtökohdista käsin.