Browsing by Subject "arkkitehtuuri"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-38 of 38
  • Wahlsten, Marianna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Postmodernin arkkitehtuurin vaihtoehtoisena näkökulmana esitetty historiallista eklektisyyttä vastustanut ’kriittinen regionalismi’ voidaan nykypäivänä ymmärtää paikallisuuden ja jatkuvuuden teoriana. Tutkimukseni selvittää miten paikallisuuden merkitystä tulisi huomioida nykyarkkitehtuurin kontekstissa, kun digitaalisuus muuttaa tapaa millä todellisuutta hahmotetaan. Informaation välitykseen liittyvä vallankumous on muokannut ajan ja paikan käsitteitä. Tutkin digitalisaation merkitystä osana arkkitehtuurin luovaa työskentelyä, fenomenologiaan pohjautuvan arkkitehtuuriteorian näkökulmasta. Selvitän myös perspektiivin merkitystä digitaalisten ohjelmien rakenteissa. Tutkimukseni lähtökohta on arkkitehtuurihistorioitsija Kenneth Framptonin essee Towards a Critical Regionalism: SixPoints for an Architecture of Resistance (1983). Esimerkkinä ympäristön huomioinnista Frampton nostaa Alvar Aallon piirtämän Säynätsalon kunnantalon (1952). Käytän rakennusta lähtökohtana tutkimuksessani, kun analysoin miten nykypäivän suunnittelussa voidaan huomioida paikallisuutta ja ympäristöä. Selvitän teorian kehitystä ja niitä mahdollisuuksia, mitä arkkitehtuurissa on toteutettu perustuen Framptonin teesin keskeisiin ajatuksiin. Tulkitsen paikallisuuden käsitettä nykyarkkitehtuurin esimerkkien avulla, myös empiiristen havaintojen ja liikkeen kautta. Vertaan globalisaation merkitystä ja historiallisten kerrostumien jatkumoa kahdessa vastakkaisessa kaupunkitilassa. Ajallisen kehityskaaren havainnollistamiseksi vertaan arkkitehtuurin esimerkkejä eri vuosikymmeniltä. Lopuksi sovellan Framptonin teesiä Anttinen Oiva arkkitehtitoimiston suunnittelemaan Helsingin yliopiston pääkirjastoon (2012).
  • Moisio, Marja (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (4)
  • Rask, Anu (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tämä tutkielma tarkastelee kirkkotilaa esteettisen kokemuksen näkökulmasta. Uskonnolliset rakennukset ovat usein symboleja itsessään, niihin on sisäänrakennettu uskonnollinen symbo-liikka ja tietty sosiaalinen järjestys. Kokemus ja koskettavuus syntyy kuitenkin siitä, mitä me ruumiillamme koemme – aistien avulla havaittavista asioista, käsityksistä, mielikuvista ja muistoista. Mitä jos kirkko sijaitseekin rakennuksessa, jota ei ole rakennettu kirkoksi? Mikä kirkosta tekee kirkon silloin kun symboliikka ja sisäänrakennettu järjestys puuttuvat – mistä kokemus syntyy? Tutkimuskysymys on: Minkälainen Virtakirkko on esteettisesti koettuna sunnuntaimessussa käyvien seurakuntalaisten kertomana? Tutkimuskohteena on Vantaankos-ken seurakunnan väliaikainen kirkko Virtakirkko, joka sijaitsee Virtatalo -nimisessä toimisto-rakennuksessa Myyrmäessä. Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus, ja aineisto on ke-rätty haastattelemalla kahdeksaa Virtakirkon sunnuntaimessussa käyvää eri-ikäistä ja eri su-kupuolia edustavaa seurakuntalaista. Haastattelut toteutettiin puoliavoimen teemahaastattelun avulla, ja aineisto analysoitiin käyttämällä aineistolähtöistä ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielman teoreettinen viitekehys on fenomenologisen ympäristöestetiikan paikan kokemisen teoriassa ja eletyn uskonnon tutkimuksessa. Esteettistä kokemusta tarkastellaan paikan esteet-tisen kokemisen elementtien, kuten paikan aistein havaittavien ominaisuuksien, historiallisen ulottuvuuden, sosiaalisen ulottuvuuden, tunnelman, genius locin eli paikan hengen sekä mieli-kuvien avulla. Lisäksi kirkkotilaan liittyviä kokemisen elementtejä ovat esimerkiksi kirkkora-kennukseen liittyvät erityispiirteet, sakraali taide, rauha ja kokemus pyhästä. Tutkimuksen perusteella piirtyy esiin monta erilaista tapaa kokea Virtakirkko esteettisesti. Tulokset tukevat ajatusta paikan ymmärtämisestä kokemuksena, joka on luonteeltaan muuttu-va, monimuotoinen ja kompleksinen. Kirkkotila paitsi koetaan hyvin eri tavoilla, sitä kohtaan on lisäksi hyvin erilaisia odotuksia ja toiveita. Virtakirkko ei niinkään synnytä arkkitehtuurin aikaansaamia kokemuksia vaikkapa pyhästä. Sen sijaan Virtakirkossa korostuu paikan sosiaa-linen ulottuvuus. Paikan kokemisen elementit ja mielikuvat punoutuvat haastateltavien kerto-muksissa yhteen ja ulottavat esteettisen kokemuksen aistimellista havaitsemista laajemmaksi. Esteettisen ja uskonnollisen kokemuksen läheinen yhteys nousee mielenkiintoisella tavalla esiin. Esteettinen kokemus paikasta liittyy myös kokemukseen hyvinvoinnista – esteettiset kokemukset voivat tuottaa tai vähentää esteettistä hyvinvointia.
  • Pakarinen, Ida (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee Tilkan sotilassairaalaa sen funktionalistista arkkitehtuuria edustaneen ajanjakson (1936–2005) aikana. Tutkielman fokus on tilan entisissä käyttäjissä, pääosin potilaissa (varusmiehet) ja hoitohenkilökunnassa (hoitajat, lääkärit). Tutkielmassa perehdytään tilasuunnittelun kautta entisten käyttäjien kokemuksiin tilassa liikkumisen rajoista ja tilassa vaikuttaneiden hierarkioiden merkityksestä ajan toiminnoille sekä käytännöille tilassa. Entisten käyttäjien ääni tuodaan tutkielmassa esiin käyttäjien muistelmista kootun, Minna Kilkin (2008) toimittaman teoksen avulla. Koska Tilkka toimi sotilassairaalana, heijastuivat tilassa kiinnostavasti päällekkäin sekä sairaalahierakia että sotilashierarkia. Tilkan sotilassairaalan ensisijainen käyttäjien ryhmä oli varusmiehet. Tämän vuoksi tutkielmassa on perehdytty tietynlaisen, kulttuurisidonnaisen maskuliinisuuden mallin tuottamisen rakenteeseen yhteiskunnassa, eli hegemoniseen maskuliinisuuteen ja sen kritiikkiin. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaalimallilla on vaikutuksensa myös Puolustusvoimissa. Tietynlaisen maskuliinisuuden tuottamisen sekä ruumiin kurittamisen näkökulmat muodostavatkin merkittävän osan tutkielman rakenteellisesta pohjasta. Tämän lisäksi perehdytään hegemonisen maskuliinisuuden merkitykseen varusmiehille ja itse Puolustusvoimainstituution nykyisenlaiseen merkitykseen suomalaisille. Hegemonisen maskuliinisuuden sekä Puolustusvoimalaitoksen hierarkkisuuden lisäksi tutkielmassa perehdytään myös sairaalahierarkiaan ennen ja nyt. Sairaalahierarkia liitetään laajempaan kokonaisuuteen suomalaisen työelämän sukupuolisegregaatiosta. 1930-luvun sairaalahierarkkisuus tuodaan näin nykypäivään ongelmien toistaiseksi iäisellä ajankohtaisuudella. Tutkielmassa todetaan Tilkan sotilassairaalan toimineen valtapyramidimaisena konstruktiona, jonka tiloissa vaikuttivat vahva sotilaallinen kuri ja hierarkkisuus, mutta jossa kuitenkin viihdyttiin todella hyvin. Tilkan sotilassairaala oli omanlaisena mikrokosmos, jonka sisälleen sulkemaa yhteisöä on mahdotonta nähdä rakentuvan missään toisenlaisessa sairaalassa.
  • Lahikainen, Johanna (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (1)
  • Miettinen, Jukka O.; Enckell, Martin (2016)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Detta undervisningsmaterial är sammanställt för Teaterhögskolan och hör ihop med den tiodelade föreläsningsserien "Rummet, bilden, ideernas värld". Föreläsningsserien riktar sig främst till dem som studerar teater och dans. Därför inkluderar dessa föreläsningar i konsthistoria (framförallt i arkitektur och bildkonst) även hänvisningar till teater, dans och opera. Min strävan är att visa hur de olika konstområdena präglats av respektive tidsperioders politiska, religiösa och filosofiska ideströmningar. Materialet presenterar huvuddragen i konsthistorien fram till slutet av 1800-talet.
  • Karmala, Jussi (2009)
    Kokeellinen lähiö Invalidovna rakennettiin Tšekkoslovakian pääkaupunkiin Prahaan vuosina 1959-65. Lähiössä kokeiltiin uuden elementtirakennustekniikan toimivuutta ja sinne sijoitettiin ensimmäistä kertaan laajamittaiset palvelut suoraan lähiön yhteyteen. Invalidovnan piti kasvattaa asukkaitaan sosialistiseen elämäntyyliin erilaisten yhteisöllisyyttä vaativien lähiön toimintojen kautta. Tutkin työssäni, kuinka Invalidovna heijasteli lähiörakentamisen ja arkkitehtuurin ideologian muutosta Tšekkoslovakiassa 1955-65. Tarkastelen myös niitä lähiösuunnittelun keinoja, joilla Invalidovnan asukkaista piti kasvattaa sosialistisia kansalaisia. Invalidovnan suunnitteluun ja rakentamiseen panostettiin huomattavan paljon. Nykyään sitä pidetään yhtenä Tšekkoslovakian parhaiten onnistuneista sosialistisista lähiöistä. Invalidovna kuvastaa Tšekkoslovakian modernisoitumista 1950-60-lukujen taitteessa. Nikita Hruštšov astui valtaan Neuvostoliitossa Josif Stalinin jälkeen ja aloitti laajan asuinrakennusohjelmansa sekä lisäsi kulutustavaratuotantoa. Stalinin kaudella sekä Neuvostoliiton että Tšekkoslovakian asuintuotanto oli vähäistä, sillä poliittinen painoarvo oli raskaan teollisuuden kehittämisessä. Koska Neuvostoliitto oli Itä-Euroopan sosialismin mallimaa, heijastuivat Hruštšovin kauden muutokset suoraan myös Tšekkoslovakiaan. Kulutustavara- ja asuntotuotanto kasvoivat ja sensuuri alkoi hellittää yhteiskunnan eri aloilla 1950-luvun lopulla. Lähiöarkkitehtuuri palasi sotia edeltäneeseen pelkistetyn funktionalistiseen muodonantoon. Sosialistisen yhteiskunnan nykyaikaistuminen vaati tuekseen uuden sosialistisen ideologian. Lähiörakentaminen oli 1950-luvun lopun suurin ja näkyvin askel kohti hyvinvointiyhteiskuntaa ja länsimaisuuteenkin liitettyjä kuluttamisen arvoja. Pesäeron tekeminen kapitalistisen leirin kehitykseen oli kuitenkin tärkeää. Siksi kehittyviin sosialistisiin lähiöihin, kuten Invalidovnaan, liitettiin voimakkaan ideologisia pyrkimyksiä. Teoria lähiön roolista sosialistisen elämäntyylin luomisessa kehiteltiin Neuvostoliitossa Hruštšovin asuinohjelman tueksi ja Tšekkoslovakia muokkasi siitä oman versionsa. Sosialistisen elämäntyylin käsite otettiin 1920-30-luvuilta, jolloin kokeelliset neuvostoarkkitehdit olivat herättäneet huomiota kaupunkiutopioillaan myös tuolloin kapitalistisessa Tšekkoslovakiassa. Sosialistinen elämäntyyli oli helppo markkinoida lähiöideologiaksi, koska Tšekkoslovakiassa se voitiin nähdä paluuna sotia edeltäneen modernistisen rakentamisen pariin ja toisaalta se tuki myös sosialistisen Tšekkoslovakian ideologisia pyrkimyksiä. Tutkimukseni lähdeaineisto on kerätty Prahan arkistoista ja kirjastoista syksyllä 2002. Haastattelin myös yhtä Invalidovnan pääarkkitehtia František Šmolíkia. Invalidovnaa on tutkittu historiatieteen piirissä hyvin vähän, mutta se on Tšekkoslovakian ainoana yhtenäisenä kokeellisena lähiönä mielenkiintoinen tutkimuskohde. Invalidovna kertoo paljon sosialistisen Tšekkoslovakian politiikan painotuksista, lähiöarkkitehtuurin muuttuvasta ideologiasta ja se voidaan nähdä myös ensimmäisenä askeleena niissä yhteiskunnallisissa kokeiluissa, jotka johtivat Prahan kevään uudistuksiin 1968.
  • Sinikara, Kaisa (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (6)
  • Salonharju, Inkeri (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (2)
  • Ilveskorpi, Liisa; Päivänen, Jani; Murole, Pentti; Vanhanen, Tero; Airas, Päivi (Ympäristöministeriö, 2007)
    Suomen ympäristö 17/2007
    Eri puolilla Suomea on käynnistynyt tiiviiden ja matalien asuinalueiden rakentaminen. Tämä julkaisu käsittelee tiiviin ja matalan asuinalueen eri suunnittelukysymyksiä. Erityisesti paneudutaan laadukkaan katutilan muodostamiseen. Esimerkkikohteena on Lahden Karisto ja sen ensimmäiset kaava-alueet Järvenpää ja Rantakylä. Karistossa pääosa rakennuksista toteutetaan omatoimisina pientaloina, mikä tuo erityisiä haasteita myös katusuunnittelulle. Kariston rakentaminen on raporttia kirjoitettaessa kesken. Karistosta on opittu, että katujen luonne ja katutilan eri toiminnot olisi selvitettävä kunnolla jo kaavoitusvaiheessa ja tehtävä selväksi, tarvitaanko tavanomaisesta poikkeavia suunnitteluperiaatteita. Toiseksi on keskityttävä rakennusten luontevaan sovittamiseen monimuotoiseen maastoon ja katutilaan. Kolmas kysymys on omatoiminen rakentaminen, joka toisaalta luo mahdollisuuden monimuotoiselle ja rikkaalle kaupunkikuvalle, mutta edellyttää vahvaa koordinoivaa otetta, jotta kokonaiskuvasta muodostuu hallittu. Neljänneksi, asuinalueen yhteisöllisyyden tukeminen katujen ja aukioiden taitavalla suunnittelulla on mahdollista, mutta tällöin on määriteltävä, millaista yhteistoimintaa toisaalta asukkaiden välille, toisaalta kaupungin ja asukkaiden välille toivotaan. Julkaisussa käsitellään myös useita matalien ja tiiviiden alueiden suunnittelun erityiskysymyksiä, joita liittyy mm. maankäyttöön, kaupunkikuvaan, viherrakentamiseen, katurakentamiseen ja infrastruktuurin. Tiivis pientalorakentaminen edellyttää, että uskalletaan tarvittaessa kyseenalaistaa totutut, paljon tilaa vievät tekniset normit. Toisaalta on arvostettava eri asiantuntijoiden osaamisalueita ja pyrittävä löytämään uusia ratkaisuja yhteistyössä.
  • Miettinen, Jukka O. (2016)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
    Tämä oppimateriaali on tarkoitettu Teatterikorkeakoulun "Tila, kuva, aatteet" -luentosarjan oheismateriaaliksi. Kymmenestä luentokokonaisuudesta rakentuva sarja on suunniteltu nimenomaan teatterin ja tanssin opiskelijoille. Siksi varsinaisissa luennoissa taidehistorian (arkkitehtuuri ja kuvataiteet) lisäksi mukana on myös viittauksia teatterin, tanssin ja oopperan ilmiöihin. Pyrkimyksenä on sitoa nämä taiteen alat niihin aatteisiin, niin poliittisiin, uskonnollisiin kuin filosofisiin, jotka ovat eri aikakausina taiteita olennaisesti muokanneet. Tämä verkkomateriaali tarjoaa rungoksi taidehistorian pääpiirteet 1800-luvun loppuun saakka.
  • Mikkola, Risto (Helsingin yliopisto, 2020)
    Programs today consist of several parts made in different languages. Different languages ​​are used because of the different benefits they offer. In the same program, languages ​​can be mixed by embedding an interpreter of a language into a program implemented in another language, so that the interpreter allows one language to run programs made in another. In order for the languages to work together, they ​​need to be built into an interface that allows them to communicate. Languages ​​are already different in their purpose, so various compatibility issues raise in the implementation of the interface between them. In addition, interpreters for multiple embeddable languages ​​are designed for single-threaded execution only, so using them in a multi-threaded program can compromise the efficiency or integrity of the program. In this work, we look for the problems of language interface and multi-threading in interpreter embedding and the solutions used for them with the help of the literature. As a practical work, we integrate a Lua interpreter into a multithreaded MMORPG server program programmed in C++. The use case of the embedded language sets practical limits on execution speed, so maintaining concurrency is paramount. In practical work, many isolated instances of the embedded language interpreter are created, which can be performed in parallel with different threads. Due to the use case, the instances have to share information with each other, which takes place through the serialization of the information. The applied part of the work and the solutions used in it are evaluated by simulating the structure and execution of the server program. We compare a single-threaded embedding of the interpreter to a parallel implementation and find that in the test situation we achieve the desired near-ideal execution speeds with the help of the parallel implementation. In addition to acceleration, we find that the increase in memory consumption is small relative to the benefits obtained.
  • Nordman, Leena; Lähdesmäki, Kristiina (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (2)
  • Hernberg, Hella (Ympäristöministeriö, 2014)
    Erillisjulkaisu
    Ympäristöministeriön Tyhjät tilat -hankkeessa tutkittiin vajaakäyttöisten tilojen ja rakennusten problematiikkaa ja uusia toimintamalleja, joiden avulla vapaat tilat saataisin nykyistä paremmin käyttöön. Eri puolilla Suomea ja maailmaa on runsaasti hukkatilaa: vajaakäyttöisiä toimistotaloja, tyhjentyneitä teollisuuskiinteistöjä, eri syistä uusia ratkaisuja odottavia tiloja. Talouden ja teollisuuden rakennemuutos, logistiikan kehitys, kaupan muutokset ja julkisten organisaatioiden uudelleen järjestäminen jättänevät tulevaisuudessakin suuria kiinteistömassoja ja maa-aloja vaille käyttöä. Kekseliäät ja joustavat ratkaisut tilojen hallintaan ja uusiokäyttöön voivat parhaimmillaan tuottaa toiminnallisesti monipuolista ja elävää ympäristöä sekä omaleimaisia tiloja, joihin myös rakennusten käyttäjät voivat vaikuttaa. Tämä julkaisu on suunnattu inspiraatioksi, tietolähteeksi ja käytännön oppaaksi kaikille rakennusten käytön jatkamisesta ja uusiokäytöstä kiinnostuneille – niin käytännön toimijoille kuin viranomaistahoille.
  • Hovi, Sanna-Mari (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielmani käsittelee Helsingissä sijaitsevan, arkkitehti Hilding Ekelundin suunnitteleman Töölön kirkon (1930) elinkaarta aina sen syntyideasta 1920-luvulla nykypäivään saakka. Tuona lähes sadan vuoden ajanjaksona kirkkoon on suunniteltu erilaisia lisäsiipiä ja lisärakennuksia, mutta kirkkorakennus on kuitenkin pysynyt varsin samanlaisena. Keskeinen tutkimusaineistoni on Arkkitehtuurimuseon piirroskokoelmassa säilytettävät arkkitehti Ekelundin laatimat piirrokset. Niiden avulla selvitän kronologisesti arkkitehdin alkuperäisten ideoiden toteutumista ja rakentamiseen liittyneitä kompromisseja. Vuosikymmenien mittaan Ekelund teki lukuisia muutossuunnitelmia, joissa kirkkoon suunniteltiin uusia ja erikokoisia siipirakennuksia, jopa kokonaan uusia kirkkorakennuksia. Niiden muuttuvassa tyylissä voi nähdä Ekelundin oman suunnittelukielen muuttuvan 1920-luvun klassismista yhä modernimmaksi ja funktionalistisemmaksi. Ekelundin jo kuoltua lisärakennussuunnitelmia on yhä tehty, ja esittelen lyhyesti myös niitä. Ekelundin näkemyksen voi tiivistää Töölön kirkon suunnitteluvaiheesta saakka kokonaisuuden hallintaan. Vuonna 1930 valmistunut rakennus on paikkaansa mietitty, ja se on taiteellisia yksityiskohtiaan myöten harmoninen kokonaisuus. Myöhemmissä lisärakentamisen suunnitelmissa Ekelund pitää jatkuvasti mielessä rakennuksen sopivuuden paikalleen, myös uuden koulurakennuksen vallattua tontin eteläreunan 1950-luvulla. Muutoksia ei mietittäisi ilman käyttäjien tarpeiden muutoksia. Toinen säie tutkimuksessani onkin ollut kartoittaa suomalaisen yhteiskunnan, Helsingin kaupungin ja evankelis-luterilaisen seurakunnan muutoksia 1900-luvun mittaan ja niiden heijastumista tässä esimerkkirakennuksessa. Uudenlaisia tiloja on kaivattu kirkon otettua entistä enemmän hoitaakseen yhteiskunnan tehtäviä historian kipupisteissä, kuten evakkoja asutettaessa ja 1990-laman nitistäessä perheiden hyvinvointia. Kirkkojen tiloissa on tarjottu velkaneuvontaa ja ruoka-apua siinä kuin sielunhoitoa ja raamattupiirejä. Muutostoiveet ovat olleet moninaisia henkilökunnan asunnoista voimistelusaleihin ja torvisoittokunnan harjoittelutiloihin saakka. Esittelen työssäni näitä muutostarpeita ja arvioin syitä niiden toteutumattomuuteen. Lukuisista muutosehdotuksista huolimatta kirkkoon ei ole tähän mennessä rakennettu lisäsiipiä tai -rakennuksia. Niinpä lähes satavuotias Töölön kirkko näyttäytyy vuonna 2016 valmistuneen peruskorjauksen jälkeen pitkälti sellaisena, kuin Ekelund sen suunnitteli.
  • Nässi, Susanna (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1930 valmistunutta Uno Ullbergin suunnittelemaa Viipurin taidemuseota ja taidekoulurakennusta esimerkkinä 1920-luvun klassismin tyylistä. Rakennuskokonaisuutta käsitellään julkisivu kerrallaan arkkitehtonisena ja taiteellisena työnä. Tutkielman aineistona käytetään museon julkisivujen säilyneitä luonnoksia, lopullisia rakennuspiirustuksia ja valokuvia. Teoriapohjana on Riitta Nikulan kolmivaiheisen 1920-luvun klassismin määritelmä. Tutkielman teoriaosassa käsitellään klassismin eri ilmentymiä 1700-luvulta lähtien ja klassisen teorian käsitettä. Suomessa klassisen teorian seuraajina pidetään muun muassa C.L. Engeliä ja Gustaf Nyströmiä. Viipurin taidemuseo liittyy Engel-Nyström -monumentaaliarkkitehtuurin jatkumoon julkisivuratkaisujen pohjalta. Myös Viipurin kaupungin 1900-luvun alun Akropoliin henkeä tavoittelevat keskustan asemakaavasuunnitelmat saattoivat vaikuttaa rakennuksen muotokielen valintaan ja kehittymiseen. Teoriaosassa kiinnitetään huomiota myös 1920-luvun klassismitutkimukseen 1980-luvulla ja myöhemmin uudestaan 2000-luvulla. 1980-luvun klassismitutkimus painottaa pohjoismaisen tradition ja italialaisen talonpoikaisarkkitehtuurin vaikutusta pelkistyneeseen 1920-luvun klassismin muotokieleen. 1980-luvun tutkijat kuvaavat klassismin yhtenäisenä tyylinä, jonka vastakohtina pidetään kansallisromantiikkaa ja funktionalismia. Uudempi 2000-luvun klassismitutkimus sen sijaan kiinnittää enemmän huomiota 1920-luvun klassismin monimuotoisuuteen, taustoitukseen ja arkkitehtuurikielen jatkumoon. Näin perusmuotoisuudessa modernia arkkitehtuuria lähenevän klassismin taustat ovat löydettävissä Engelin ajan klassismin sekä myöhäishistorismin ajoilta, mikä käy selväksi tarkasteltaessa Viipurin taidemuseon arkkitehtuuria. Arkkitehtuurikielen pelkistymiseen ja arkkitehtuurin väritykseen on vaikuttanut myös muoti ja sen seurauksena visuaalisuuden korostaminen ja tilan kokeminen objektina. Museon luonnoksissa museon arkkitehtuuri on klassisen symmetrinen ja historistinen. Lopullisissa rakennuspiirustuksissa museon ulkoasu muuttuu perustavanlaatuisesti. Rakennusten asemoinnissa tapahtui näyttävä viuhkamainen avautuminen. Poikkeava akselisuunta ja epäsymmetria symmetriassa ovat selkeitä 1920-luvun klassismin tunnusmerkkejä. Luova sommittelu mahdollistaa myös uudenlaisen tilakokemuksen. Museon arkkitehtuurin tehokeinoina on käytetty näyttävää portaikkoa, ylirakennettua porttia, koristelun niukkuutta, rakennuksen valkoista väriä ja vastakohtia. Julkisivujen kolmijako, portiikki-julkisivun jäsentely ja koristelu viittaavat Engelin ja Kreikan antiikin klassiseen arkkitehtuuriin. Eteläisen julkisivun toiminnallisuus ja parvekkeiden sijoittelu viittaavat funktionalismiin. Erikoisena innovaationa voidaan pitää museolle suunniteltua, mutta rakentamatta jäänyttä kahvilaa: yleisökeskeisyyden tuominen 1930-luvun museomaailmaan oli aikanaan uutta ja poikkeavaa.
  • Kovanen, Heidi (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimus lähestyy Kastelholman linnaa ja sillä elettyä arkea linnan tilallisen ja toiminnallisen jakauman kautta. Kiinnittämällä huomiota Kastelholman sisäisessä saavutettavuudessa tapahtuviin muutoksiin ja siihen, miltä linnan saavutettavuus on voinut näyttää sen muurien ulkopuolelta katsottuna, tutkimuksella pyritään ottamaan osaa linnojen sosiaalista ulottuvuutta käsittelevään keskusteluun ja luomaan pohjaa mahdollisille linnojen näkemiseen ja kokemiseen liittyville jatkotutkimuksille. Tutkimuksen pohjana toimii keinotekoinen kuusiosainen periodijako, jonka avulla pyritään havainnollistamaan Kastelholman rakenteessa ja toiminnassa tapahtuvaa muutosta puolen vuosisadan mittaisissa jaksoissa 1300-luvulta 1600-luvulle. Jokaisen tutkittavana olevan ajanjakson kohdalla linnasta erotettuja huonetiloja tarkastellaan sekä niiden rakenteellisten piirteiden ja näihin liitettävissä olevien toimintojen (feature -analyysi), että huonetilojen keskinäisen sijainnin ja saavutettavuuden (access -analyysi) kautta. Varsinaisten tulkintojen pohjana tutkimuksessa toimivat Kastelholmasta sen rakennushistoriallisen tarkastelun pohjalta muodostetut saavutettavuuskartat (access -kartat), jotka kuvaavat linnan yksittäisten huonetilojen lisäksi myös näille määritettyjä käyttötarkoituksia. Yhdistämällä Kastelholmaa kuvaaviin saavutettavuuskarttoihin tieto linnan huonetiloille määritetyistä toiminnoista, pystytään tutkimuksessa esiintyvien access -karttojen avulla tarkastelemaan Kastelholman sisäisen rakenteen lisäksi myös linnan toiminnallista jakaumaa. Karttojen pohjalta Kastelholmasta pystytään 1500-luvun alkupuolen jälkeen erottamaan useampia toisistaan erottuvia huoneryhmiä, joiden yksittäisiä huonetiloja näyttää yhdistävän keskenään samantyyppinen käyttötarkoitus. Ennen 1500-lukua vastaavanlainen huonetilojen ja toimintojen rengastuminen on Kastelholman tapauksessa huomattavasti harvinaisempaa. 1620-luvun jälkeen osa etenkin linnan varastoiksi määritetyistä huonetiloista näyttää rengastuvan yhä selkeämmin myös linnan muurien ulkopuolella avautuvan linnasaaren kanssa, mikä voi viitata linnaan sijoitettujen toimintojen yhä selkeämpään rajaamiseen – mahdollisesti myös linnaan odotettua vierasta silmällä pitäen.