Browsing by Subject "elokuva"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-27 of 27
  • Korhonen, Anne (2009)
    Pro gradu -työni tutkimuskohde on Florian Henckel von Donnersmarckin Stasi-aiheisesta elokuvasta Muiden elämä (Das Leben der Anderen) saksalaislehdistössä vuosina 2006-2007 käyty keskustelu. Tutkin keskustelua ensisijaisesti muistin kulttuurin ja menneisyydenkäsittelyn näkökulmasta: tarkastelen sitä, kuinka keskustelun osanottajat määrittelivät sen, kenellä on oikeus puhua DDR:stä ja tuomita sen aikaista historiaa. Koska tutkimuskohteenani on historiallisesta elokuvasta - fiktiivisestä historianesityksestä - käyty keskustelu, otan tutkimuksellani myös osaa keskusteluun historian esittämisestä ja elokuvien paikasta perinteisten tutkimusteosten rinnalla. Pyrin hahmottamaan sitä, arvioidaanko elokuvaa historiantutkimukselle asetettavasta totuudenmukaisuuden ja autenttisuuden kriteeristä käsin. Valitsemani tarkastelutasot muistin kulttuuri ja historiallinen elokuva eivät ole tutkimuksessani rinnakkaisia, vaan pikemminkin hierarkkisia näkökulmia samaan aiheeseen. Ne asettuvat suhteessa toisiinsa niin, että fiktiivisiä historianesityksiä ja elokuvia koskeva keskustelu on laajemman menneisyydenkäsittelydebatin osa tai alalaji: tuon keskustelun avaamisen on tarkoitus syventää ja terävöittää historiapoliittisesti määrittynyttä yleisnäkökulmaani. Rakennan Muiden elämä -debatille historiallista kontekstia käymällä läpi niitä DDR-menneisyydenkäsittelyn ajankohtaisia tapahtumia, jotka olivat esillä saksalaisessa julkisuudessa, kun Henckel von Donnersmarckin elokuva sai ensi-iltansa. Sekä Stasin entisten työntekijöiden ja uhrien kärjistynyt vastakkainasettelu että ns. Sabrow-komission ehdotus DDR-arjen esiinnostamiseksi muodostavat relevantin taustan omalle tutkimukselleni. Käyn työssäni myös läpi DDR-menneisyydenkäsittelyn 1990-luvun tapahtumia sekä selvitän sitä, miten entistä Itä-Saksaa on valkokankaalla ennen Muiden elämää kuvattu. Tutkimukseni pohjalta esitän, että Muiden elämä -keskustelu oli ennen muuta kiista DDR:ää ja Stasia koskevasta puheoikeudesta: siitä, oliko elokuvan länsisaksalaisella ohjaaja-käsikirjoittajalla oikeus esittää entistä Itä-Saksaa koskevia väitteitä. Merkittävin tapa, jolla keskustelun osanottajat argumentoivat hänen puheoikeutensa puolesta ja sitä vastaan oli elokuvan historiallisiin detaljeihin vetoaminen: siinä missä elokuvan puolustajat tukivat Henckel von Donnersmarckin puheoikeutta väittämällä Muiden elämän olevan autenttinen kuvaus entisestä DDR:stä, pyrkivät elokuvan kriitikot puolestaan alleviivaamaan sen epäautenttisia piirteitä. Vakavin epäautenttisuutta koskeva syytös koski elokuvan päähenkilön, moraalisesti toimivan Stasi-kapteeni Gerd Wieslerin hahmoa, jolle ei ollut olemassa todellista esikuvaa. Se edusti siksi kriitikoiden mukaan poliittisesti arveluttavaa DDR:n diktatuuriluonteen kiistämistä. Wieslerin hahmosta käyty debatti osoitti myös kaikkein selvimmin, kuinka räjähdysherkkää aihetta Henckel von Donnersmarck elokuvassaan käsitteli: vaikka kyse oli fiktiivisestä elokuvasta, astui ohjaaja-käsikirjoittaja aiheenvalintansa ja Wieslerin hahmon luomisen myötä kiistanalaiselle menneisyydenkäsittelyn kentälle, jossa Stasin entiset työntekijät ja uhrit kiistelivät parhaillaan oikeasta Stasin muistamisen tavasta.
  • Rantanen, Jarno (Helsingfors universitet, 2016)
    My thesis focuses on Gilles Deleuze’s (1925 – 1995) views on cinematographic images and signs as forms of thinking that are pre-linguistic, thus constituting in Deleuze’s terms a ”pure semiotic”. Primary sources for the work are naturally Deleuze’s two volumes on film, Cinema 1: The Movement-Image and Cinema 2: The Time-Image, but due to the challenging and often ambiguous nature of Deleuze’s thought I endeavour also to acknowledge a variety of commentaries. In addition, I attempt to outline some connections between Deleuze’s semiotics of cinema and the underlying traditions of pragmatism and bergsonism from which Deleuze himself draws. My principal aim, however, is to present a holistic perspective on Deleuze’s theory of cinema and to elucidate its position with regard to his broader views on ontology, cinema thereby appearing as a form of creative thinking alongside other forms of art as well as science and philosophy, all of these operating in different ways and with different materials. In this sense Deleuze regards cinema as a technology – a practice increasing the diversity and potentials of life, yet a practice that is external to thought, thus making possible new ways of thinking. In cinema, thought is tied to images in movement, meaning the moving images themselves as well as the connections established between them in montage. Central to this movement of images is the dimension of time, cinema facilitating an understanding of time as released from its subordination to movement, thus presenting us with the movement of time itself – an Image of Time.
  • Kuusi, Hanna (Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2005)
    Väki Voimakas;18
    Laukaus tehtaalla, Kahdeksan surmanluotia, Yhden miehen sota ja Jouluksi kotiin (ensimmäiseltä nimeltään Omakotimiehen kuolema) ovat elokuvia, jotka kertovat työväestöstä 1970-luvun Suomessa. Työläisten elämästä saa elokuvien nimien perusteella varsin synkän ja väkivaltaisen kuvan. Tässä artikkelissa tarkastellaan tarkemmin sitä, miltä työväestö suomalaisen elokuvan kuvaamana on näyttänyt 1960- ja 1970-luvuilla. Missä määrin työväestö on elokuvantekijöitä kiinnostanut ja miten sitä on kuvattu?
  • Lehtinen, Pauliina (2008)
    Tutkimuksen lähtökohtana on elokuvakulttuurin tutkiminen sanomalehtikontekstissa, tarkemmin uutisissa. Työ paikallistuu enemmän kulttuurintutkimuksen puolelle kuin journalismin tutkimukseen.Työ toimii tapaustutkimuksena, kuvaten Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointia. Pääasiallisena tutkimuskysymyksenä on ollut selvittää, millaista Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointi oli sanomalehdissä. Tutkimuskysymys jakautuu kolmeen alakysymykseen, joista ensimmäinen pyrkii selvittämään, ketkä uutisissa pääsivät puhumaan. Toinen alakysymys selvittää, mitä aiheita uutisoinnissa nousi esiin. Kolmannella alakysymyksellä on pyritty selvittämään, ketkä saivat puhua mistäkin aiheista. Tutkimuksen aineistona toimivat Aamulehden, Iltalehden, Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien uutiset leikkausriidasta. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on rakennettu kulttuurin, elokuvakulttuurin ja journalismin ympärille. Näin on lähdetty taustoittamaan sekä uutiskirjoittelua itseään että tapauksen käsittelemiä aiheita. Työ pyrkii antamaan leikkausriidalle historiallista perspektiiviä elokuvatutkimuksen puolelta ja suomalaisen elokuvakulttuurin historiasta. Työ esittelee erilaisia kulttuurikäsitteitä ja pyrkii paikallistamaan elokuvan kulttuurinkentällä. Pierre Bourdieun kulttuuriteoria on toiminut vahvana lähtökohtana kulttuurin käsitteelle tässä työssä. Erityisesti suomalaisen elokuvakulttuurin osalta Mervi Pantti on puolestaan toiminut tärkeänä lähteenä, tarjoten historiallista pohjaa elokuvapoliittisesta keskustelusta Suomessa. Journalismi on työssä mukana uutisen ja kulttuurijournalisminosalta. Menetelmänä työssä on käytetty laadullista sisällönanalyysiä, melko aineistolähtöisesti. Teoria tukee analyysia, mutta aineistosta ei ole lähdetty hakemaan todisteita teorioille, vaan tulosten on annettu nousta aineistosta itsestään. Tutkimuksen perusteella Paha maa -elokuvan leikkausriidan uutisointi oli monipuolista ja riidan vaiheita seurattiin lehdissä tiiviisti. Uuutisoinnista rakentui tarina, jolla oli selkeä alku ja loppu. Uutisissa pääsivät puhumaan monet eri elokuva-alan tahot, mutta varsinaisesti äänessä olivat riidan osapuolet. Ääneenpäässet eivät kuitenkaan saaneet sanoa mielipidettään, kuin yhdestä tai kahdesta aiheesta, riidan osapuolia lukuunottamatta. Leikkausriidan uutisointi nosti esiin erilaisia puheenaiheita. Keskustelu eteni kahdella tasolla, joista toinen keskittyi riidan vaiheisiin ja toinen puhumaan elokuvasta yleisemmällä tasolla. Riidan vaiheiden uutisoinnissa edettiin riidan tapahtumien kautta. Ensin nousi esiin kysymys siitä, onko tekijöiden välillä minkäänlaista riitaa laisinkaan. Kun tähän saatiin vahvistus, alkoi keskustelu sopimuksesta, oikeustoimista, ja eri tahojen edustajille annettiin mahdollisuus kertoa mielipiteensä riidasta ja elokuvasta. Riidan uutisointi päättyi, kun osapuolet pääsivät sopuun.Yleisellä tasolla puhuttiin niin elokuvan tekemisestä yleensä, sopimuskäytännöistä ja elokuvan tekijyydestä. Elokuvan telijyydestä puhuttaessa esiin nousi ajatus elokuvasta taiteena, vastuu elokuvasta ja tekinäoikeudet.
  • Heikkilä, Jutta (2001)
    Tutkielman tavoitteena on lähestyä elokuvaelämystä katsojatutkimuksen avulla ja etsiä vastausta siihen, mistä tekijöistä elokuvaelämys muodostuuu ja miten katsojat sen kokevat. Elämys ymmärretään tässä sosiologi Maaria Lingon tavoin kokemuksena, johon liittyy omakohtaisesti koettua innostusta, kiihtymystä tai harmonian saavuttamista ja joka siten erottuu jatkuvasti tapahtuvista kulttuurituotteiden kohtaamisista. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen katsojatutkimus, jonka aineisto koostuu haastatteluista ja katsojien kirjoittamista teksteistä, joissa he kertovat elokuvakokemuksestaan. Sekä haastattelut että kirjoitelmat on toteutettu niin, että katsojat kertovat yhdestä, tuoreessa muistissa olevasta elokuvakokemuksestaan. Tutkielma rakentuu kolmen keskeisen käsitteen, eläytymisen, tunteiden ja elämyksen, ympärille. Eläytyminen on elokuvaelämyksen perusta, joka saa katsojan tempautumaan mukaan elokuvaan ja samalla tuntemaan erilaisia tunteita. Eläytyminen ja tunteiden kokeminen yhdessä vaikuttavat siihen, että elokuvakokemuksesta muodostuu katsojalle elämyksellinen. Elokuvakokemuksen kannalta keskeisiä ovat myös katsojan elokuvaan liittämät omakohtaiset merkitykset. Tutkielman taustalla vaikuttavat voimakkaimmin kognitivistinen elokuvateoria ja taiteensosiologia. Molemmat tieteenalat ymmärtävät elämyksen olevan luonteeltaan emotionaalinen, mutta samalla myös kognitiivinen. Tärkeimpiä lähteitä tutkielmassa ovat Carl Plantingan ja Greg. M. Smithin Passionate Views. Film, Cognition, and Emotion, Ed S. Tanin Emotion and The Structure of Narrative Film sekä Maaria Lingon väitöskirja Aitojen elämysten kaipuu.