Browsing by Subject "empatia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-27 of 27
  • Usvakorpi, Mirva (Helsingin yliopisto, 2018)
    Pro gradu-tutkielmassani tavoitteenani on selvittää minkälaista valtaa sosiaalityöntekijät oman arvionsa mukaan käyttävät, minkälaisia perusteluja he antavat vallankäytölle, minkälaisissa tilanteissa sosiaalityöntekijät kokevat käyttävänsä valtaa sekä minkälaisia tunnekokemuksia tilanteisiin on liittynyt. Tutkin myös sitä, miten vallankäyttöön liittyvä tunnekokemus vaikuttaa vallankäyttöön sosiaalityöntekijöiden arvion mukaan. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimivat Foucault´n ajatukset vallasta sekä sosiologi Arlie Hochschildin ajatukset tunnetyöstä. Lähestyn tutkielmani aihetta Foucault´n kurivallan ja biovallan käsitteitä hyödyntäen. Hochschildin tunnetyön käsitteen lisäksi kuvaan tunteita positiivisten ja negatiivisten tunteiden käsitteillä. Tutkimusaineisto koostuu kymmenen eri sosiaalityön sektoreilla työskentelevien sosiaalityöntekijöiden haastatteluista. Tutkimusmenetelminä olen käyttänyt teemahaastattelua ja kriittisen tapauksen menetelmää. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällön analyysin avulla. Tutkimustulosteni perusteella sosiaalityöntekijöiden vallan muodot ovat viranomaisvalta, osallistava valta sekä asiantuntijavalta. Sosiaalityöntekjöiden perusteluja vallankäytölle ovat syrjäytymisen ehkäiseminen, viranomaisrooli ja lakisääteisyys, ammatillinen arvio ja faktatiedot, asiakkaan hyvinvoinnin lisääminen, lapsen etu, empatia ja eettinen arvio sekä huoli. Sosiaalityöntekijät käyttävät valtaa tutkimustulosteni perusteella päätöksentekotilanteissa, arviointi-ja selvitystilanteissa sekä vuorovaikutus-ja kohtaamistilanteissa asiakkaiden kanssa. Vallankäyttöön liittyy enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita. Negatiiviset tunteet kiinnittyvät erityisesti itsemääräämisoikeuteen puuttuvaan vallankäyttöön. Positiiviset tunteet liittyvät sosiaalityöntekijän kokemaan empatiaan sekä helpottuneisuuteen, kun vaativa asiakastilanne on saatu ratkaistuksi. Positiiviset tunteet liittyvät myös tilanteisiin, joissa sosiaalityöntekijä voi käyttää valtaansa ajaakseen asiakkaan asiaa eteenpäin. Tutkimuksen tulosten perusteella vallankäyttöön liittyvät tunnekokemukset vaikuttavat vallankäyttöön pääsääntöisesti epäsuorasti.
  • Juujärvi, Soile (2003)
    The departure point of this study is Gilligan's critique against Kohlberg's theory of moral development. The main aim was to examine whether the proposed levels of care-based reasoning form a developmental sequence. Care and justice reasoning were studied among practical nursing, bachelor-degree social work and law enforcement students in the beginning of education (N=66) and after 2 years (N=59). Main measures were Skoe's Ethic of Care Interview and Colby & Kohlberg et al's Moral Judgment Interview. Participants' real-life moral conflicts were also analyzed. Results showed that 34% of the participants progressed in care reasoning, and 48% in justice reasoning. Social work and nursing students progressed in care reasoning. All groups showed progress in justice reasoning. Care and justice reasoning were parallel in terms of internal consistency and regression. 5% regressed in care reasoning, compared with 3% in justice reasoning. Participants at the highest justice level also represented high-level care reasoning. Self-concept interviews involved descriptions of developmental transitions. Findings suggest that care reasoning constitutes a developmental sequence, from self-concern (Level 1) to caring for others and self-sacrifice (Level 2) to the balanced caring for self and others (Level 3). For women, age and androgynous gender role were positively related to care reasoning. At the posttest, participants at Level 3 were the most empathic and showed progress in empathy. Role taking was positively related to care reasoning for both genders, and to justice reasoning for men In real-life conflicts, the type of dilemma predicted moral orientation usage. Prosocial dilemmas pulled for care and antisocial dilemmas for justice orientation. Women with connected self-concept tended to use care orientation. Level of justice reasoning varied according to the dilemma type. Real-life care reasoning was consistent with participants' competence, with the exception of transgression-type dilemmas at the posttest. Participants reporting temptation-type dilemmas were the least developed in care reasoning. Levels of care and justice reasoning were strongly related to each other, and were integrated in mature reasoning. Care reasoning also involved values and ethical principles related to others' welfare. These results underscore the importance of dilemma type, and suggest that care reasoning is a significant part of real life morality.
  • Korhonen, Satu Helena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitouttavan välittämisen retoriikan rakentamista kerronnan keinoin ekokriittisessä luovassa tietokirjallisuudessa. Tutkielmani perustuu Terry Tempest Williamsin teokseen Finding Beauty in a Broken World (2008). Tavoitteenani on määritellä, miten eri temaattisin, retorisin ja kerronnan valinnoin on mahdollista rakentaa ihmisen, eläimen ja luonnon ekologista kytkeytyvyyttä sekä edistää lukijan aistillista, mielikuvituksellista ja emotionaalista sitouttamista kerronnan retorisiin tavoitteisiin. Tarkastelen välittämisen retoriikkaa erityisesti mosaiikkitaiteen esteettisen kuvakielen hyödyntämisen ja lajienvälisen empatian edistämisen näkökulmista. Työn teoreettisena taustana on ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen monitieteistä luonnetta heijastellen niin ympäristöretoriikan kuin poliittis-eettisten representaatioon liittyvien kysymysten näkökulmasta teorioita sekä ihmistieteellisen eläintutkimuksen, kognitiivisen kirjallisuudentutkimuksen että eläinetiikan tutkimusaloilta. Yhdistämällä nämä teoreettiset käsitteet niihin esteettisiin sekä poliittis-eettisiin retoriikan ja kerronnan keinoihin, joita Williams teoksessaan hyödyntää edistääkseen lukijan affektiivista sitoutumista välittämisen retoriikkansa tavoitteisiin, kokoan teoksesta kattavan näkökulman vaikuttamisen välineenä yleisessä ympäristökysymyksiin ja eläintensuojeluun liittyvässä retoriikassa. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ekokriittisellä luovalla tietokirjallisuudella on tiettyjä erityisominaisuuksia ja -mahdollisuuksia, joita kirjailija voi hyödyntää lukijan osallistamisessa sekä sitouttamisessa ympäristöretoriikkansa tavoitteisiin. Erityisesti lukijan affektiivinen osallistaminen kerronnan tilanteeseen (narrative situation) luonnon ja paikan esteettisen kokemisen sekä moniaistillisen kerronnan keinoin edistää lukijan sitoutumista retoriikan poliittis-eettisiin tavoitteisiin. Kuvaamalla sekä subjektiivista, yhteisöllistä että universaalia näkemystä mosaiikkitaiteen kuvakieleen tukeutuen Williams rakentaa sitouttavan välittämisen retoriikkaa, joka toimii monilajisen oikeudenmukaisuuden (multispecies justice) ”kauneuden kaavan” rakentajana. Kirjailijan strategisen empatian (authorial strategic empathizing) keinot lisäävät lukijan mahdollisuuksia samaistua representaation kohteena olevaan ’toiseen’ tarjoten tieteellisesti vakuuttavan kriittisen antropomorfisen (critical anthropomorphism) representaation, kuitenkin myös tuoden kerronnan keinoin empatian kohteen lukijan lähelle, ja näin saavuttaen tarvittavan kuvitellun läheisyyden välittämisen retoriikan tavoittelemalle lajien rajat ylittävälle empatialle (entangled trans-species empathy). Tutkielman tulokset tuovat lisää ymmärrystä ekokriittisen kirjallisuuden mahdollisuuksiin osallistua voimakkaana sekä vastuullisena äänenä ympäristöretoriikan luovaan rakentamiseen, etenkin hyödyntämällä ekopoliittisessa diskurssissa vähemmälle huomiolle jätettyä ympäristöestetiikan sitouttavaa vaikutusta aistilliseen, mielikuvitukselliseen ja emotionaaliseen lukijakokemukseen sekä sen roolia retoriikan poliittis-eettisten näkökulmien tukemisessa.
  • Uusitalo, Terhi (Helsingin yliopisto, 2017)
    It is disclosed in the curriculum that came in the effect autumn 2016 that schools are more than before obliged to teach emotion and interaction skills to the pupils. The aim has been to support the introduction of the curriculum with many different kinds of interventions that have an influence of individual's or group's behavior. The benefit of the intervention is not always equivalent to the goals defined. When viewing the previous study it looks like even the interventions have been discovered efficient, they don't necessarily bring the final results wanted in normal operational environments. In this study the aim is to get deeper understanding of how the skills of emotion and interaction interventions' are integrated outside the intervension classes. Concerning the changes of the current pedagogical context and the changes of the new curriculum the aim was to examine what are the requirements needed so that the knowledge of emotion and interaction intervensions are integrated as a part of pupils' and school's every day life. The study was made by interviewing six pupils and two teachers of a primary school in the southern Finland by using halfstructured theme interview. The aspect was systemic to pursue the wideness of the phenomenon. The material of the interviews was analysed with material based content analysis method by examining the material on the whole. The aspiration was to understand the culture and dynamics between different matters in the school environment. The results offer a general view of the things in the school environment and the interrelationships that have an influence on adapting emotion and interaction skills in practice. The results show how an adult appears to the pupils not only as an expert of the content but above all as a role model about the things learned. Also the existing group dynamics between the pupils, roles and status in the class appears to have a big role creating circumstances where either the learned skills merge away. Even the skills would be educated in separate classes the pupils will not necessarily be aware of the goal of the action which weakens the application of the skills. In addition of the transparency an important thing when studying the material seems to be bringing the learned skills as a systematic part of different actions during the school day. Often the efficiency of the interventions is only being examined by contents and procedures. The results of this study however show that this is not enough. Teacher's own action and the social relationships in the class creates circumstances that either supports or complicates the functionality of interventions. In order the intervension to reach its goals more efficiently one must first pinpoint possible conflicts in the existing culture in the class. The results of the study offer critical point of view for the study of intervensions and conseptual tools for improving interventions in school environment.
  • Liikala, Elise (Helsingin yliopisto, 2020)
    Käsittelen pro gradu -tutkielmassani tunteiden filosofiaa, jaettuja tunnetiloja ja empatiaa. Tavoitteenani on selvittää etenkin filosofian ja teologian näkökulmista, mitä tunteet ja empatia ovat. Perehdyn uskonnollisiin tunteisiin omana kategorianaan ja selvitän, mikä ero on emotionaalisen tartunnan ja empatian välillä. Käsittelen aihettani sekä sekulaarissa että uskonnollisessa kontekstissa erilaisten näkökulmien ja esimerkkien kautta. Havainnollistan tunteiden ja empatian merkitystä esimerkkien avulla muun muassa yhteisön jäsenenä toimimiselle, moraaliselle elämälle ja hyvinvoinnille. Tarkastelen sekä tunteiden filosofian ja empatian historiaa että nykytutkimusta. Koska nykyfilosofiassa tunteiden ja empatian ymmärtämiseksi perustietämys luonnontieteellisistä näkökulmista ja ihmisen psykologisista- ja biologisista prosesseista on oleellista, käytän tutkimusmenetelmänä poikkitieteellisen tutkimusaineiston analyysiä. Monia nykyisinkin keskeisiä kysymyksiä on pohdittu jo klassisissa filosofian teksteissä. Perinteisesti tunteiden on ymmärretty olevan fenomenologisia ilmiöitä, joissa yksilön kannalta merkittävät tapahtumat ja impulssit laukaisevat muutoksia kehossa ja käytöksessä. Tunteita on tarkasteltu pelkistetysti kolmen eri teoreettisen viitekehyksen kautta: tunteet on ymmärretty joko kokemuksellisena ilmiönä, arvostelmina tai motivaatioina. Nykyisin ajatellaan yleensä, että tunteet muodostuvat lukuisista komponenteista. Toistaiseksi ei ole kuitenkaan pystytty antamaan vastausta ja selitystä siihen, mikä on tunteiden perusominaisuus tai luonne. Uskonnollisten tunteiden osalta ei ole myöskään olemassa konsensusta. Jotkut pitävät uskonnollista tunnetta erityisenä ilmiönä, kun taas toiset ovat sitä mieltä, että uskonnollisilla tunteilla ei ole uniikkia olemusta. Tunteita pidettiin pitkään järkeen verrattuna alempiarvoisina. Etenkin hyveellisen elämän kannalta järkeä pidettiin ylivoimaisena. Nykyisin tunteiden ja järjen vastakkainasettelu on vähentynyt ja tunteita pidetään yhtenä tiedon lajeista. Tunteet vaikuttavat myös moraalisiin päätöksiin. Tunteet ja empatia ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa, mutta empatiassa olemme omien mielentilojemme, kuten tunteiden, ohella tietoisia myös toisten mielentiloista. Empatian on esitetty eroavan jaetuista tunnetiloista esimerkiksi siten, että empatiaa kokeva tiedostaa empatiansa kohteena olevan persoonan ja kykenee erottamaan omat tunteensa toisen tunteista. Jaetussa tunnetilassa tunteen kohde ja tunnetila on yhteinen. Emotionaalisessa tartunnassa ihminen ei välttämättä tiedosta, mihin hänen tunnetilansa alun perin liittyy eikä sitä, kenen tunteesta siinä on kyse. Empatia edistää prososiaalisten asenteiden ja prososiaalisen käyttäytymisen muodostumista. Empatiakyky on luonnollinen ominaisuus, mutta se ei takaa empaattista toimintaa ja toisen kunnioittamista. Empatiaa voidaan systemaattisesti tukahduttaa esimerkiksi joitain ihmisryhmiä epäinhimillistämällä. Vaillinainen empatiakyky ja asenteelliset ongelmat voivat selittää ihmisten poikkeuksellisen väkivaltaisia tekoja esimerkiksi sotatilanteissa. Empatiavajetta ilmenee myös arkisemmin erilaisten ryhmien välillä.
  • Taipale, Antti (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan esiintyjän ja katsojan välistä vuorovaikutussuhdetta kehollisen empatian näkökulmasta. Tutkielmassa perehdytään näyttelijöiden kokemuksiin näyttelijäntyön kehollisuudesta sekä siihen, millä tavalla kehollinen empatia voidaan kokea esiintyjän ja katsojan välisessä vuorovaikutuksessa. Tutkielman keskiössä on kehollisen empatian teoria ja peilineuronijärjestelmä, joka auttaa ymmärtämään ihmisten toimia jokapäiväisessä arjessa. Peilineuronijärjestelmä auttaa muodostamaan yhteisen jaetun tilan, jossa kehollinen empatia voi tapahtua ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kehollinen empatia voi auttaa meitä ymmärtämään toisia jo ennen kuin kognitiivinen prosessi on muodostanut kokonaisen ajatuksen havaitusta havainnosta. Tutkielma on muodoltaan laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto on kerätty kolmelta ammattinäyttelijältä syvähaastattelun muodossa. Heistä jokainen on käynyt suomalaisen teatterikorkeakoulun joko Helsingissä tai Tampereella. Työkokemusta haastateltavilla on yli 20 vuotta ja heistä jokainen on ollut kiinnitettynä laitosteatterissa, mutta he ovat myös toimineet vapaalla kentällä. Tallennetut haastattelut litteroitiin ja aineiston analyysimenetelmänä käytettiin fenomenografista analyysia. Tutkielma osoittaa, että esiintyjät kokevat kehonsa olevan työkalu, jonka kunnosta on pidettävä huolta. Fyysinen teatterikorkeakoulutus on auttanut heitä tuntemaan oman kehonsa ja löytämään ilmaisuherkkyyden. Esiintyjän ja katsojan välisessä vuorovaikutussuhteessa kehollinen empatia on jatkuva liikkeessä oleva, molemminpuolinen sekä toistuva prosessi, jossa tuntevat kehot ovat keskiössä. Esiintyjä samaistuu yleisöönsä, mikä voi auttaa esiintyjää roolisuorituksessaan ja se voi jopa muuttaa esiintyjän suhdetta esitykseen ja sen sisältöihin. Aineistosta tulkitaan aistiherkkyyden yhteys kehollisen empatian havaitsemiseen ja teatterikoulutuksen nähdään olevan yksi syy esiintyjien koulittuun aistiherkkyyteen.
  • Heiskanen, Jukka (2016)
    Taiteellis-pedagoginen opinnäytetyöni on taiteellinen tutkimus, joka sisältää kaksi osaa: tämän kirjallisen osan ja käytännön osan, johon kuuluu YM PÄ RI -lastenteatteriesitys harjoitusvaiheineen. YM PÄ RI oli vuorovaikutteinen ja upottava (immersiivinen) esitys. Tutkimukseni tavoitteena oli tutkia esityksen oppimisvaikutuksia kokijaansa. Tutkimuksen edetessä tämä tarkentui esityksen tutkimiseksi oppimisympäristönä. Oppimisen kohteena oli empatiakyky. Tutkimukseni muodostaa esimerkkitapauksen, joka tuottaa tietoa aiheestaan ja laajentaa käsitystä taiteilija-pedagogin työnkuvasta. Tutkimukseni kirjallinen osa muistuttaa artikkelimuotoista tutkimusta. Sen eri luvut kuvaavat esitystä, sen harjoitusprosessia sekä taiteen kykyä tuottaa ja jakaa tietoa eri näkökulmista. Näin syntyvä kokonaisuus luo laajan ja huokoisen kuvan aiheestaan. Tätä kuvaa vasten lukijan on mahdollista koetella omia käsityksiään. Ehdotan tutkimukseni pohjalta, että empatiaa on mahdollista opettaa upottavan teatterin puitteissa. Yleisönjäsenen on mahdollista todistaa tai kokea erilaisia vuorovaikutustilanteita esityksen sisällä. Kohdatessaan tuntemattoman hänen on mahdollista kokea empatiaa, vaikkei tuntisi kohtaamansa hahmon historiaa tai ymmärtäisi tätä. Huolimatta keskinäisestä erilaisuudestamme, olemme samankaltaisia. Empatian kokeminen laajenee tuntemamme kokemuspiirin ulkopuolelle. Päädyn tutkimuksessani siihen, että esitystä voidaan pitää oppimisympäristönä, mikäli oppimisen ymmärretään tapahtuvan kokemuksellisen oppimisen keinoin. Upottava ja vuorovaikutteinen teatteriesitys on moniaistinen tapahtuma ja mahdollistaa kokemisen myös toiminnan tasolla. Esitys muodostaa tapahtuman, jonka sisällä yleisönjäsenen on mahdollista koetella käsityksiään ja toimintatapojaan. Esitystapahtuma muistuttaa osin leikkiä ja siksi vertaan esityksessä tapahtuvaa oppimista myös leikkien oppimiseen. Taiteeseen ja leikkiin liittyvä mielikuvituksellisuus mahdollistaa oppimista, joka ei muissa yhteyksissä ole mahdollista. Tämän ominaislaadun säilyttämiseksi on syytä kunnioittaa taiteen (ja leikin) ominaislaatua. Taideteoksen parissa kokija voi oppia, mutta sitä ei voida edellyttää. Tutkimukseni pohjalta ehdotan, että taiteilija-pedagogi voi keskittyä taiteen ja oppimisen toisiaan leikkaaviin rajapintoihin. Hänen tulee olla kiinnostunut niistä virikkeistä, jotka synnyttävät kokijassa oppimisprosessin ja niistä olosuhteista, joissa tämä syntyminen voi tapahtua.