Browsing by Subject "epidemiologia"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-30 of 30
  • Ristola, P (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1983)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja AL:22
    Tutkimuksessa kuvattiin useiden lepo-EKG:n yksityiskohtien mittaustulokset suomalaisessa väestössä, tarkasteltiin niiden riippuvuutta tutkittuihin liittyvistä biologisista ja sosiodemografisista tekijöistä sekä selvitettiin niiden arvoa myöhemmän kuolleisuuden ennustajana. Tutkimus kuului osana 30–59-vuotiaita miehiä ja naisia koskevaan Kansaneläkelaitoksen sepelvaltimotautitutkimukseen, jossa tutkittiin 11 000 henkilöä. Sekä koko tutkimusväestössä että sen ”terveessä” osassa suomalaisen EKG:n ominaispiirteiksi osoittautuivat kansainvälisesti katsoen suuret R- ja S-amplitudit. Tutkituista taustatekijöistä lihavuudella oli vahvin yhteys useimpiin EKG-muuttujiin. Miehillä negatiivinen T-II ja T-V5 sekä vasemmalle suuntautunut frontaalitason T-akseli olivat voimakkaimmin sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta ennustavia EKG-yksityiskohtia. Ehkäisevien toimenpiteiden kannalta on merkittävää, että nämä EKG-löydökset ennustivat myös oireettomien miesten kuolleisuutta.
  • Aromaa, A; Heliövaara, M; Impivaara, O; Knekt, P; Maatela, J (Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus, 1989)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:88
    Tutkimuksen tehtävänä oli tuottaa monipuolinen kuva suomalaisten terveydestä ja terveystarpeista ja kehittää menetelmiä niiden seurantaa varten. Suomen 30 vuotta täyttänyttä väestöä edustanut 8 000 henkilön otos tutkittiin 40 tutkimusalueella. Aluksi kotona tehtyyn terveyshaastatteluun osallistui 7 703 henkilöä (96 %), autoklinikan terveystarkastuksen perusvaiheeseen 7 217 (90 %), sen kliiniseen vaiheeseen 5 819 ja syventävään tutkimukseen Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskuksessa 991 henkilöä. Tutkittiin pitkäaikaista sairastavuutta, verenkierto-, hengityselin- sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksia, mielenterveyden häiriöitä, hammassairauksia, sairauksien vaaratekijöitä, hoidontarvetta ja sen tyydyttymistä sekä työ- ja toimintakykyä ja niiden vajavuuksia. Menetelmät olivat kyselyjä, haastatteluja, fysikaalisia mittauksia, biokemiallisia määrityksiä, koesuorituksia, haastattelijoiden arvioita sekä vakiomuotoinen kliininen tutkimus.
  • Niskanen, Riikka (Helsingfors universitet, 2016)
    Introduction: Working conditions have not only been found to impact work ability and productivity, but the overall health of employees. The working environment is a relevant health factor for a considerable part of the population. In research, work-related mental strain has been associated with body weight change, yet no causal relationship can be confirmed based on the existing evidence. Of the psychosocial factors, low job control, as well as both high and low job demands have been associated with weight gain. Most of the research so far has been done with cross-sectional data; long-term follow-ups are scarce and only little research has been done on the association between changing working conditions and body weight change. Aim: The general aim of this study was to examine the association between changes in psychosocial working conditions and body weight change among midlife women and men. The association between two psychosocial work characteristics, job demands and job control, and weight gain during the follow-up was examined in a cohort study among the employees of the City of Helsinki in Finland. The main research question was: (i) Is change in job demands and job control associated with major weight gain during a 10- to 12-year follow-up period among midlife employees? In addition, the contribution of several background and lifestyle factors were taken into account. Especially the contribution of baseline BMI-status, dietary habits and leisure-time physical activity to the association between psychosocial working conditions and major weight gain was studied. Methods: The data were collected from a mail survey among the employees of the City of Helsinki in 2000–2002, 2007 and 2012. The study sample consisted of employees who were 40, 45, 50, 55 and 60 years old at the beginning of the survey in 2000–2002. Exclusion criterions were BMI <18.5kg/m2 in phase 1, retiring before phase 2, and drop out before phase 3. Hence, the final study sample (n=4,630) consisted 52% of the original study population, of which 83% were women. Psychosocial working conditions were assessed with a validated Job Content Questionnaire (JCQ) by Karasek and Theorell in phase 1 and 2. Weight change was assessed between phases 1 and 3, and major weight gain was defined as at least 10% weight gain during that time period. Dietary habits were assessed using a 20-item Food Frequency questionnaire (FFQ). Based on the current national dietary recommendations, nine food habits were chosen and their usage frequency was used as a determinant of healthy food habits. Leisure time physical activity was assessed with metabolic equivalent tasks (METs). Logistic regression analysis was used to examine the associations between changing job demands, job control, and major weight gain. All the analyses were stratified by gender. In addition, further stratification was made by the baseline BMI. Results: Weight gain was common among the study population. Major weight gain was observed among 27% of women and 15% of men. A weak association between change in job demands and major weight gain was found among both genders. Among women, the risk of major weight gain was higher among those who reported persistent high job demands (OR 1.22 95% CI 1.02–1.48 full adjusted model) compared with those with persistent low job demands. Among men, in contrast, the risk was higher among those who reported decreased job demands compared with those who reported persistent low job demands (OR 1.80 95% CI 1.02–3.16 full adjusted model). When further stratified by the BMI in phase 1, the risk was higher only among overweight or obese women, whereas among men the increase in risk was seen among both normal weight and overweight or obese participants. Dietary habits and leisure time physical activity did not affect the association of changing psychosocial working conditions with major weight gain. However, they had a minor own effect on the risk. Change in job control was not associated with the risk of major weight gain. Conclusions: The study shows that change in job demands is weakly associated with major weight gain. Future research is needed especially among other employers than municipalities, and especially among men. Changing working conditions should be studied with shorter follow-up periods, while taking into account also the role of social support at the workplace.
  • Lamagni, Theresa (Helsingin yliopisto, 2008)
    Diseases caused by the Lancefield group A streptococcus, Streptococcus pyogenes, are amongst the most challenging to clinicians and public health specialists alike. Although severe infections caused by S. pyogenes are relatively uncommon, affecting around 3 per 100,000 of the population per annum in developed countries, the case fatality is high relative to many other infections. Despite a long scientific tradition of studying their occurrence and characteristics, many aspects of their epidemiology remain poorly understood, and potential control measures undefined. Epidemiological studies can play an important role in identifying host, pathogen and environmental factors associated with risk of disease, manifestation of particular syndromes or poor survival. This can be of value in targeting prevention activities, as well directing further basic research, potentially paving the way for the identification of novel therapeutic targets. The formation of a European network, Strep-EURO, provided an opportunity to explore epidemiological patterns across Europe. Funded by the Fifth Framework Programme of the European Commission s Directorate-General for Research (QLK2.CT.2002.01398), the Strep-EURO network was launched in September 2002. Twelve participants across eleven countries took part, led by the University of Lund in Sweden. Cases were defined as patients with S. pyogenes isolated from a normally sterile site, or non-sterile site in combination with clinical signs of streptococcal toxic shock syndrome (STSS). All participating countries undertook prospective enhanced surveillance between 1st January 2003 and 31st December 2004 to identify cases diagnosed during this period. A standardised surveillance dataset was defined, comprising demographic, clinical and risk factor information collected through a questionnaire. Isolates were collected by the national reference laboratories and characterised according to their M protein using conventional serological and emm gene typing. Descriptive statistics and multivariable analyses were undertaken to compare characteristics of cases between countries and identify factors associated with increased risk of death or development of STSS. Crude and age-adjusted rates of infection were calculated for each country where a catchment population could be defined. The project succeeded in establishing the first European surveillance network for severe S. pyogenes infections, with 5522 cases identified over the two years. Analysis of data gathered in the eleven countries yielded important new information on the epidemiology of severe S. pyogenes infections in Europe during the 2000s. Comprehensive epidemiological data on these infections were obtained for the first time from France, Greece and Romania. Incidence estimates identified a general north-south gradient, from high to low. Remarkably similar age-standardised rates were observed among the three Nordic participants, between 2.2 and 2.3 per 100,000 population. Rates in the UK were higher still, 2.9/100,000, elevated by an upsurge in drug injectors. Rates from these northern countries were reasonably close to those observed in the USA and Australia during this period. In contrast, rates of reports in the more central and southern countries (Czech Republic, Romania, Cyprus and Italy) were substantially lower, 0.3 to 1.5 per 100,000 population, a likely reflection of poorer uptake of microbiological diagnostic methods within these countries. Analysis of project data brought some new insights into risk factors for severe S. pyogenes infection, especially the importance of injecting drug users in the UK, with infections in this group fundamentally reshaping the epidemiology of these infections during this period. Several novel findings arose through this work, including the high degree of congruence in seasonal patterns between countries and the seasonal changes in case fatality rates. Elderly patients, those with compromised immune systems, those who developed STSS and those infected with an emm/M78, emm/M5, emm/M3 or emm/M1 were found to be most likely to die as a result of their infection, whereas those diagnosed with cellulitis, septic arthritis, puerperal sepsis or with non-focal infection were associated with low risk of death, as were infections occurring during October. Analysis of augmented data from the UK found use of NSAIDs to be significantly associated with development of STSS, adding further fuel to the debate surrounding the role of NSAIDs in the development of severe disease. As a largely community-acquired infection, occurring sporadically and diffusely throughout the population, opportunities for control of severe infections caused by S. pyogenes remain limited, primarily involving contact chemoprophylaxis where clusters arise. Analysis of UK Strep-EURO data were used to quantify the risk to household contacts of cases, forming the basis of national guidance on the management of infection. Vaccines currently under development could offer a more effective control programme in future. Surveillance of invasive infections caused by S. pyogenes is of considerable public health importance as a means of identifying long and short-term trends in incidence, allowing the need for, or impact of, public health measures to be evaluated. As a dynamic pathogen co-existing among a dynamic population, new opportunities for exploitation of its human host are likely to arise periodically, and as such continued monitoring remains essential.
  • Sevón, Tiina (2007)
    Tässä tutkielmassa esittelen eräitä yleisesti epidemiologisessa tutkimuksessa käytettyjä käsitteitä sekä tilastollisia menetelmiä. Menetelmien avulla tutkin masennuslääkkeiden käytön yleisyyttä vuosina 1994–2003, ja Käypä hoito -suosituksen toteutumista vuonna 1995 masennuslääkehoidon aloittaneiden kohortissa. Tutkielmani keskeisimmät empiiriset kysymykset ovat: (i) Mikä oli masennuslääkkeiden käytön ilmaantuvuus ja vallitsevuus Suomessa vuosina 1994–2003? (ii) Onko ilmaantuvuudessa ja vallitsevuudessa havaittavissa eroja iän tai sukupuolen suhteen? (iii) Toteutuuko Käypä hoito -suositus masennuslääkkeiden käytössä? (iv) Mitkä hoitoon liittyvät tekijät vaikuttavat hoitosuosituksen toteutumiseen? Tutkimus on toteutettu käyttäen yksinomaan rekisteriaineistoja, ja tutkimusaineisto on koottu useista eri rekisterilähteistä. Tutkittavan tapahtuman yleisyyttä kuvaavat mittarit ilmaantuvuus ja vallitsevuus. Tilastollisista malleista esittelen yleistetyt lineaariset mallit sekä niiden laajennuksena marginaalimallit, joita voidaan käyttää myös silloin kun havainnot eivät ole toisistaan riippumattomia. Marginaalimalleissa parametrien estimointiin käytetään GEE (Generalized Estimation Equations) menetelmää, jonka avulla voidaan ottaa huomioon havaintojen välisiä riippuvuuksia. Erityisesti kiinnitän huomiota binäärisen vasteen mallintamiseen näillä menetelmillä, jolloin riippumattomien havaintojen mallintamisessa voidaan käyttää logistista regressiota ja riippuvien havaintojen tapauksessa marginaalimallien erikoistapausta, vuorottelevaa logistista regressiomallia (ALR). Masennuslääkekäytön ilmaantuvuus ja valitsevuus olivat kasvaneet vuodesta 1994/95 vuoteen 2003 asti. Molemmat ilmiön yleisyyttä kuvaavat mittarit saivat sitä suurempia arvoja mitä vanhemmasta väestöryhmästä oli kyse ja olivat naisilla korkeampia kuin miehillä. Käypä hoito -suosituksen toteutumista tutkittiin hoitoon liittyvien tekijöiden suhteen. Psykiatrin hoidossa olleilla henkilöillä hoitosuosituksen toteutuminen oli todennäköisempää kuin muilla. Hoitojaksoissa, jotka aloitettiin selektiivisellä serotoniinin takaisinoton estäjällä (SSRI), hoitosuosituksen toteutuminen oli todennäköisempää kuin muilla lääkkeillä aloitetuissa hoitojaksoissa. Hoitosuosituksen toteutumisen todennäköisyys oli sitä suurempi mitä myöhäisempi hoidon aloitusvuosi oli kyseessä. Aikaisempi onnistunut vähintään puolen vuoden mittainen hoitojakso tuki hoitosuosituksen toteutumista seuraavassakin hoitojaksossa. Kun edeltävän hoidon päättymisestä oli kulunut alle puoli vuotta, hoitosuosituksen toteutuminen oli luultavampaa kuin niissä hoitojaksoissa, joissa edeltävän hoidon päättymisestä oli vähintään puoli vuotta.
  • Sievers, K; Melkas, T; Heliövaara, M (Kansaneläkelaitoksen kuntoutustutkimuskeskus. Kansaneläkelaitoksen sosiaaliturvan tutkimuslaitos, 1985)
    Kansaneläkelaitoksen julkaisuja ML:50
    Tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin kohdistuva tutkimus oli osa Mini-Suomi-tutkimusta, jossa selvitettiin 30 vuotta täyttäneiden suomalaisten terveydentilaa terveyshaastattelun ja terveystarkastuksen avulla. Maan väestöä edustavaan otokseen kuului 8 000 henkilöä. Oireita, tiedossa olevia sairauksia, sairauksien hoitoa ja seuraamuksia sekä taustatekijöitä kartoitettiin kyselyillä ja haastatteluilla. Lisäksi tehtiin niveltoimintatutkimus, yksinkertaisia lihasvoiman mittauksia ja serologisia tutkimuksia. Oireiden ja toiminnanvajavuuksien perusteella jälkitutkimukseen seulotuille tehtiin vakiomuotoinen lääkärintutkimus, jonka perusteella asetettiin diagnoosit, arvioitiin hoidon tarve ja riittävyys sekä toimintakyky. Tietoja täydennettiin haastattelemalla, lihasvoiman mittauksilla ja käsien röntgentutkimuksella. Kenttätutkimuksen jälkeen tehtiin osalle tutkituista perinpohjaisia kliinisiä tutkimuksia kenttätietojen luotettavuuden selvittämiseksi.
  • Kotila, Laura (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Meilahden sairaalan vatsaelinkirurgisella osastolla hoidettujen potilaiden taustasairauksien vaikutusta hoitotapaan, hoitojakson pituuteen ja kuntoon hoitojakson päätyttyä. Näin tavoiteltiin parempaa ymmärrystä hoidettujen potilaiden demografiasta, sekä siitä miten potilaan ominaisuudet vaikuttavat hoitojaksoon. Tavoitteena oli saada tietoa, jota voidaan hyödyntää resurssien aiempaa tehokkaammassa ohjauksessa ja hoidon vaikuttavuuden arvioinnissa. Tutkimusaineistona käytettiin osastolla V1P hoidettujen potilaiden sairaskertomustekstejä vuoden 2014 alkupuolelta (N=1611). Teksteistä kerättiin tiedot potilaiden demografiasta: sukupuoli, ikä, taustasairaudet; hoitotavoista: hoitomuodosta; tehohoidon tarpeesta; kuvantamistutkimusten teosta; sekä päätetapahtumasta joka tässä tutkimuksessa on potilaan paluu kotiin), siirtyminen sairaalahoitoon muualle tai kuolema osastohoidon aikana. Taustasairauksien huomioimiseen tutkimuksessa käytettiin Charlsonin komorbiditeetti-indeksiä (CCI). Potilaista suurin osa palasi kotiin, hoito jatkui toisessa sairaalassa 28%:lla, osastolla kuolleita aineistossa oli 1%, tehohoidon tarve oli 1,2%:lla. Keskimääräinen hoitoaika oli 3 vuorokautta. Hoitojakson pidentymisen kannalta merkitsevin tekijä oli ikä (p<0,001). Sairaalahoidon jatkumista toisessa sairaalassa ennustivat ikä (p<0,001) sekä CCI-pisteet (p<0,001). Laparotomia oli itsenäinen riskitekijä kuoleman (p=0,024) ja sairaalahoidon jatkumisen (p<0,001) kannalta.
  • Seittenranta-Vekkeli, Sofia (Helsingfors universitet, 2016)
    Patogeeninen Yersinia enterocolitica aiheuttaa yersinioosiksi kutsuttua suolistoinfektiota ja se voi aiheuttaa myös pitkäaikaisia jälkitauteja. Yersinia on kolmanneksi yleisin elintarvikevälitteinen bakteerizoonoosi Euroopassa kampylobakteerin ja salmonellan jälkeen. Suomessa yersiniatartuntoja raportoidaan vuosittain 500–700 ja esiintyvyys on Euroopan tasolla väkilukuun suhteutetuna korkea. Tartunnat ovat yleensä yksittäisiä, epidemioita esiintyy harvoin. Y. enterocolitica on gramnegatiivinen fakultatiivisesti anaerobi kokkoidi sauvabakteeri. Se on psykrotrofinen eli kykenee lisääntymään myös jääkaappilämpötilassa. Yersinian tärkeimpänä tartuntalähteenä pidetään yleisesti raakaa tai huonosti kypsennettyä sianlihaa, johon se päätyy taudinaiheuttajamikrobia kantavista oireettomista sioista teurastusprosessin aikana. Jopa kahdella kolmasosalla sioista patogeeninen Y. enterocolitica -bakteeri on saatu eristettyä teurastamolla otetuista nielurisanäytteistä. Bakteeria on havaittu erittyvän sian ulosteeseen noin joka kymmenellä sialla vaihtelevasti riippuen ainakin sian kasvuvaiheesta. Pääosa sioista eristetyistä patogeenisistä Y. enterocolitica kannoista kuuluu Suomessa biotyyppiin 4 ja serotyyppiin O:3. Tutkimuksessa tutkittiin 38 eri tilalta yhteensä 394 sikaa, jotka jakautuivat 10 teuraskuljetukseen. Sioista kerättiin ulostenäytteet ennen kuljetusta tiloilla, välittömästi kuljetuksen jälkeen ja teurastamolla lepoajan jälkeen ennen teurastusta. Yhteensä kerättiin 1139 näytettä, joista 206 näytteestä eristettiin Y. enterocolitica 4/O:3 kanta. Kantojen genotyypit määritettiin MLVA (multiple-locus variable-number tandem-repeat analysis) menetelmällä. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että eri tiloilta tulevien sikojen yersiniakannat eroavat toisistaan niiden MLVA-profiilien perusteella ja menetelmää on pidetty soveltuvana myös Yersinia enterocolitica epidemioiden tutkimiseen. Tutkimuksessa havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen yersinian erityksessä. Kuljetuksen jälkeen havaittiin yersinian tilastollisesti merkitsevä korkeampi esiintyvyys sian ulosteessa verrattuna tiloilla ja teurastamolla lepoajan jälkeen otettuihin näytteisiin. Samoin kuljetuksen jälkeen havaittiin enemmän erilaisia MLVA-profiileiltaan eroavia yersinia-kantoja, joita ei tavattu tiloilla otetuissa näytteissä. Teurastamolla lepoajan jälkeen havaittiin muutoksia yksittäisten sikojen erittämissä yersiniakannoissa ja myös täysin uusia kantoja, joita ei havaittu tiloilla eikä kuljetuksen jälkeen otetuissa näytteissä. Kokonaisuudessaan havaittiin yhteensä 64 ainakin yhden toistojakson erolla yhdessä lokuksessa toisistaan eroavaa MLVA-profiilia. Joidenkin muutosten havaittiin liittyvän samassa kuljetuksissa olleisiin toisten tilojen sikoihin. Tulosten perusteella yersinian tarttumista teuraskuljetusten aikana toisten saman kuljetuksen tilojen sioista toisiin voidaan pitää mahdollisena. Tartunta voi olla myös peräisin esimerkiksi yersinialla saastuneesta ympäristöstä kuljetusautossa tai teurastamon navetassa. Tutkimuksessa ei havaittu merkitystä kuljetuksen pituudella yersinian erittymisessä ulosteeseen. Lepoajan pituuden vaikutuksessa yersinian esiintymiseen ilmeni tarve tarkemmalle tutkimukselle. Menetelmän osalta on esitetty, että MLVA-profiililtaan yhden kopioluvun ero yhdessä tai tai kahdessa lokuksessa voidaan tulkita kantojen olevan samaa alkuperää. Jatkotutkimuksen tarve paitsi menetelmän tulkintarajojen kehittämiseksi myös havaintojen vahvistamiseksi ja selittämiseksi nousi esille.