Browsing by Subject "hajakuormitus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-34 of 34
  • Rääpysjärvi, Jaana; Karjalainen, Satu Maaria; Karttunen, Krister; Kuoppala, Minna; Aroviita, Jukka (Suomen ympäristökeskus, 2016)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 20/2016
    Suomen pinta-alasta valtaosa on metsätalousmaata. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia virtavesien biologiseen tilaan on kuitenkin selvitetty vain vähän. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa metsätalouden vaikutuksista purojen ja jokien ekologiseen tilaan sekä kehittää biologista vaikutusseurantaa pienissä virtavesissä. Hankkeessa tarkasteltiin vedenlaatua ja biologisia laatumuuttujia (päällyslevät, vesisammalet ja pohjaeläimistö) suhteessa metsätalouden intensiteettiin 12 purokohteen (pääasiassa Luken metsätalouden kuormituksen seurantaverkko) ja 40 jokikohteen (pääasiassa MaaMet-seurannan metsätalouskohteet) aineiston avulla. Paikkavalinnoissa pyrittiin minimoimaan maatalouden vaikutus pois. Purokohteiden biologisen tilan kartoittamiseksi tehtiin maastotöitä elo-syyskuussa 2015. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tulosten perusteella metsätalousalueilla sekä puroissa että jokivesissä etenkin typpipitoisuudet olivat selkeästi taustapitoisuuksia suuremmat. Pitoisuuksia selitti valuma-alueen metsäojitusten määrä, mutta myös luontaiset tekijät ja yhteisvaikutukset. Purokohteilla luonnollinen vaihtelu oli hyvin suurta, mikä ilmeni erityisesti biologisissa mittareissa. Hankkeessa tutkituilla Luken seurantaverkon kuudella metsä-talouskohteella päällyslevien, vesisammalten ja pohjaeläinten tila ei ollut merkittävästi heikentynyt. Jokikohteissa vedenlaatu (typpipitoisuus, veden väri) sekä päällyslevien ja vesikasvillisuuden tila heik-kenivät metsätalouden määrän (ojitusten) lisääntyessä. Purokohteilla testattiin päällyslevien määrän mittaamisessa optista, a-klorofylliä mittaavaa Bentho-Torch-fluorometriä, joka on biologisen tilan arviointiin kehitetty uusi laite. Fluorometri soveltuu käytettäväksi kivipintojen päällyslevien kokonaismäärän ajalliseen seurantaan esimerkiksi erilaisten metsäta-loustoimenpiteiden yhteydessä. Fluorometrin käyttöön liittyviä menetelmiä tulee kuitenkin vielä kehittää luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi. Erityisesti intensiivisen metsätalouden ja tiheään ojitettujen valuma-alueiden alapuolisissa jokivesissä ekologinen tila oli heikentynyt. Niin kuin muukin ympäristön tilan seuranta, metsätalouden vaikutusten luotettava seuranta edellyttää edustavaa seurantakohteiden ja elinympäristöjen valintaa. Metsätalouden vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta virtavesien ekologiseen tilaan tarvittaisiin lisää tietoa vesienhoidon suunnittelun tueksi.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus, 1975)
    Vesihallitus. Tiedotus 84
    English summary: The washing out of organic matter and factors affecting it.
  • Ojanen, Titta (Vesihallitus. National Board of Waters, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 34, 74-87
    Tuusulanjärven typpi- ja fosforitase.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus. National Board of Waters, 1979)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 34, 35-46
    Haja-asutuksesta, maanviljelystä ja metsänlannoituksesta aiheutuva fosfori- ja typpikuorma.
  • Lehtinen, Kari; Virtanen, Markku (Vesi- ja ympäristöhallitus & Keski-Suomen vesi- ja ympäristöpiiri, 1993)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 525
  • Pehkonen, Sannamari; Hiltunen, Eero; Halonen, Miikka; Keskikallio, Pentti; Lampela, Jouko; Kiiskelä, Aulis (Lapin ympäristökeskus, 2009)
    LAPra 2/2009
    Siuruanjoki kuntoon -yhteishankkeen II-vaiheen keskeisin tavoite oli hidastaa Siuruanjoen rehevöitymiskehitystä. Hankkeen pääpaino oli vesistöön kohdistuvan hajakuormituksen vähentämisessä, mutta myös ongelmallisimpien latvajärvien sisäiseen kuormitukseen voitiin hankkeessa vaikuttaa. Tavoitteena oli virkistyskäytön, kalastuksen ja matkailun edistäminen sekä vesistön yleisen arvostuksen parantaminen ja asumisviihtyvyyden lisääminen. Tavoitteisiin pyrittiin mahdollisimman laajalla rintamalla tapahtuvan yhteistyön avulla. Hankkeessa mm. laadittiin maatalouden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma, järjestettiin haja-asutuksen jätevesineuvontaa, hankittiin ilmastimet Luiminkajärvelle ja tehtiin koe- ja hoitokalastuksia Ranuan-, Taka- ja Luiminkajärvillä. Siuruanjoen vesistöalueella on pitkään tehty työtä vesistösuojelutoimien tehostamiseksi. Vuosina 2000–2002 pyrittiin hajakuormituksen vähentämiseen joen keski- ja alaosalla sekä latvajärvien kunnostamiseen joen yläosalla. Latvajärvien heikon tilan arvioitiin kuitenkin heikentävän edelleen koko alapuolisen Siuruanjoen veden laatua. Ranuanjärvellä ja Luiminkajärvellä esiintyi runsaita sinileväkukintoja. Vuonna 2005 Ranuan kunnan ja Lapin ympäristökeskuksen toimesta haettiin hankerahoitusta latvavesistöön kohdistuvan niin maa- ja metsätalouden kuin haja-asutuksenkin aiheuttaman kuormituksen sekä Ranuanjärven ja Luiminkajärven sisäisen kuormituksen vähentämiseksi. Hankkeen toteutuminen edellytti paikallisen väestön ja vesialueiden omistajien sitoutumista sekä osallistumista. Tavoitteiden asettajina ja järvien kehityshistorian asiantuntijoina toimivat paikalliset ihmiset. Menetelmien valinnassa huomioitiin ulkoisen ja sisäisen kuormituksen suhde. Hankkeen suunnittelussa pyrittiin yhdistämään kunnostusmenetelmiä, jotka pureutuvat valuma-alueen ongelmakohtiin sekä rehevöitymiseen ja sen seurauksiin vesistön järvissä. Hanke toteutettiin vuosina 2006–2008 Ranuan kunnan ja Lapin ympäristökeskuksen yhteistyönä. Siuruanjoki kuntoon -yhteishankkeen II-vaiheen rahoittivat Euroopan aluekehitysrahasto, ympäristöministeriö ja Ranuan kunta. Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli 170 000 €.
  • Kauppi, Lea (Vesihallitus. National Board of Waters, 1982)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 49, 30-39
    CREAMS-mallin soveltuvuudesta maatalouden ravinnekuormituksen arvioinnissa Suomessa
  • Ekholm, Petri; Jaakkola, Elina; Kiirikki, Mikko; Lahti, Kirsti; Lehtoranta, Jouni; Mäkelä, Visa; Näykki, Teemu; Pietola, Liisa; Tattari, Sirkka; Valkama, Pasi; Vesikko, Ljudmila; Väisänen, Sari (Finnish Environment Institute, 2011)
    The Finnish Environment 33/2011
    The ability of novel measures to reduce the loss of phosphorus from fields to surface waters is seeing increasing testing. Gypsum, by elevating the ionic strength in soil solution, has been shown to reduce phosphorus losses from Finnish soils under laboratory conditions. This report presents the results of a catchment-scale gypsum experiment. In a 2.45 km2 catchment in southern Finland, 91% of the field area (93 out of 101 hectares, mostly on clayey soils) was amended with gypsum after the harvest in 2008. Runoff volume and quality (e.g., turbidity, nutrients, cations, and anions) were monitored for six high-flow periods in February 2008 to November 2010 – i.e., before, during, and after the amendment – by means of on-line sensors and manual sampling. Additional data were collected by a local water protection association at the site and in a nearby ‘reference’ catchment where gypsum was not used. Moreover, the effect of gypsum was simulated with the ICECREAM model and scaled for the clay fields in the catchment of the Archipelago Sea via the assessment tool VIHMA. Potential changes in soil chemistry were monitored with soil analyses. Finally, the impact on lakes caused by sulphate lost from gypsum was studied by means of laboratory soil and sediment incubations. The turbidity recorded by the on-line sensors from the runoff correlated with the concentration of particulate phosphorus analysed in the laboratory, which enabled the evaluation of changes in particulate phosphorus loss from the on-line data. Using a covariance model with gypsum application as a qualitative and runoff volume as a quantitative variable, we approximated gypsum as having reduced the loss of particulate phosphorus by 57 %. The loss of dissolved reactive phosphorus decreased by approximately one third. The total phosphorus reduction was about 54 %. According to the ICECREAM model, the reduction in total phosphorus was 45 %. No corresponding changes were found in the reference catchment. Gypsum did not affect soil test values for phosphorus, potassium, magnesium, or calcium but did increase the ionic strength and sulphur in soil. The proportion of gypsum lost in runoff could not be estimated precisely, because there were insufficient background data on sulphate losses. At maximum, 45 % of the gypsum was lost, as calculated from conductivity values recorded by the sensors. Since sulphate may aggravate eutrophication in sulphate-poor lakes, the sulphate lost from gypsum may restrict extensive gypsum application to only those catchments discharging directly into the Baltic Sea. Fortunately, most clayey fields in Finland with a risk of erosion are located in the coastal catchments without a great presence of lakes. As an example, the application of gypsum on all clayey fields used for cereals or high-value crops in the catchment of the Archipelago Sea could reduce the total phosphorus load by 68 t y−1, as calculated with the assessment tool VIHMA. That would be more than half of the national target (120 t y−1) for this sea area. The duration of the gypsum effect and impact of gypsum-derived sulphate on the ecology of rivers and lakes has yet to be determined.
  • Kauppi, Lea; Niemi, Maarit (Vesihallitus. National Board of Waters, 1984)
    Vesientutkimuslaitoksen julkaisuja 57, 41-51
    Valumavesien fosforin merkitys vesistöjen rehevöitymisessä
  • Leppä, Markus (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2007)
    PKAra 9/2007
    Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen -hankkeen pohjaeläinosiossa tarkasteltiin pienten keskihumuksisten ja runsashumuksisten järvien ekologista tilaa pohjaeläimiin perustuen. Neljäntoista kohdejärven pohjaeläinyhteisöt ilmensivät järvien ravinnekuormituksen määrää ja veden kemiallista laatua varsin johdonmukaisesti. Kuormitetuimmat ja veden laadultaan rehevimmät järvet olivat pohjaeläinten mukaan huonoimmassa ekologisessa tilassa, ja vähiten kuormitetut järvet parhaimmassa. Runsashumuksisten järvien kuormittuneisuus oli korkeampi, ja kuormituksen vaikutukset heijastuivat pohjaeläinyhteisöjen koostumukseen. Syvännelajistosta tehty ekologisiin laatusuhteisiin perustuva ekologisen tilan luokittelu erotteli ainoastaan voimakkaimmin kuormitetut järvet hyvää ekologista tilaa heikompaan luokkaan. Heikko erottelukyky johtunee pääosin käytetyistä vertailujärviaineistosta, joka ei kaikkine ominaispiirteineen edusta Pohjois-Karjalan vastaavan järvityypin järviä.
  • Kukkonen, Minna; Miettinen, Juha (Pohjois-Karjalan ympäristökeskus, 2007)
    PKAra 4/2007
    Pohjois-Karjalan vesistöjen tilan parantaminen -hankkeen paleolimnologian osiossa selvitettiin 16 pohjoiskarjalaisen järven veden laadun historiaa sedimentin hehkutuksen ja piilevälajistomuutosten avulla. Järvien valuma-alueiden pääasiallinen maankäyttö on metsätalous ja maatalous sekä muutamassa kalanviljely. Valuma-alueen maankäyttö on selvästi vaikuttanut kohdejärvien vedenlaatuun, mikä on nähtävissä sedimentistä analysoitujen piilevien lajimuutoksissa. Tulosten mukaan osa järvistä on lähellä luonnontilaa, osa on selvästi rehevöityneitä ja tummuneita ja osa on rehevöitynyt, mutta viime aikoina palutunut. Lisäksi osa, varsinkin turvemaiden alapuoliset reittivedet, ovat aina olleet melko ravinteikkaita. Osassa järvistä on veden värin osalta näkyvissä tummumista ja osassa taas kirkastumista. Vuonna 2000 hyväksytty Euroopan unionin vesipuitedirektiivi (EU 2000) edellyttää vesien hyvää tilaa vuoteen 2015 mennessä. Vesistöjen vertailutila ja järvessä tapahtuneet muutokset on hyvä selvittää arvioitaessa vesistön kunnostustarvetta. Selvityksiin voidaan käyttää paleolimnologisia menetelmiä, jos pitkäaikainen vedenlaadun seuranta puuttuu.
  • Tattari, Sirkka; Puustinen, Markku; Koskiaho, Jari; Röman, Elina; Riihimäki, Juha (Suomen ympäristökeskus, 2015)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2015
    Tämän työn tavoitteena oli koota keskitetysti vesistökuormitusta kuvaavia kuormittajakohtaisia ominaiskuormituslukuja ja selvittää niiden perusteella eri maankäyttömuotojen alueellisia kuormitusosuuksia. Työssä esitetyt kuormitusluvut ovat luonteeltaan keskimääräisiä lukuja. Raportissa kuvataan laajalti eri kuormittajien taustatietoja, niissä tapahtuneita muutoksia, kuormitusvertailujen vaikeutta ja ennen kaikkea käytettävissä olevan tiedon epävarmuutta. Kuormitusluvut tarkentuvat sitä mukaa kun uutta kattavampaa ja tarkempaa tutkimustietoa saadaan julkaistua. Esim. maatalouden kuormitusluvut perustuvat pienten valuma-alueiden 30 vuoden ajalta kertyneihin seurantoihin. Vastaavanlaista seuranta-aineistoa kokoavaa menetelmää ja tulosten tieteellistä julkaisumenettelyä on sovellettu metsätalouden kuormituksen sekä taustakuormituksen arvioinnissa. Pistemäistä kuormitusta kuvaavat tunnusluvut ovat luotettavampien mittausjärjestelmien vuoksi hajakuormituslukuja tarkempia. Raportissa annetaan myös selonteko ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen vähentämismahdollisuuksista ja selvitetään kuormituksen mahdollisia kasvuriskejä yleisluontoisesti koko Suomen tasolla, vesienhoito-alueilla ja tarkemmin kahdella valitulla vesistöalueella. Maankäyttöä on tarkastelu kaikilla em. tasoilla, mm. maatalous ja rakennettu alue keskittyvät Suomenlahden ja Kokemäenjoen-Saaristomeren ja Selkämeren vesienhoitoalueille ja ojitetut turvemaat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle. Valtakunnallisten kuormitusarviointien tarkkuus riittää yleensä kuormituslähteiden kokonaistarkasteluun. Rajatummissa alueellisissa tarkasteluissa lopputulos voi jäädä epäselväksi. Tällaisessa tilanteessa esiin nousevia kysymyksiä ovat kuormituslähteen suhde toiseen kuormituslähteeseen tai taustakuormituksen osuus kokonaisainevirtaamassa. Esimerkiksi maatalouden keskimääräinen kuormitusluku voi sisältää myös taustakuormitusta. Todellisuudessa tällä ei olisi juurikaan merkitystä lähdekohtaiseen kuormitusjakaumaan sen vuoksi, että maatalouden pinta-alakohtainen typpi- ja fosforikuorma (fosfori 1,1 kg ha-1 v-1, typpi 15 kg ha-1 v-1) on kymmen–kaksikymmenkertaista taustakuormitukseen (fosfori 0,05 kg ha-1 v-1, typpi 1,3 kg ha-1 v-1) verrattuna. Sen sijaan taustakuormaa kuvaavaan kuormituslukuun sisältyvä, esim. 20 %:n virhe, vaikka olisikin absoluuttisena arvona mitättömän pieni, aiheuttaisi koko maa-alueelle (30,4 milj. ha) laskettuna suuren muutoksen ainevirtaamien jakaumiin. Orgaanisen aineksen heikommasta seuranta- ja tutkimustaustasta johtuen vain osalle kuormituslähteistä voidaan esittää arvio orgaanisen kuormituksen suuruudesta. Kuormituslukuihin liittyvän epävarmuuden vuoksi niiden käyttö ja tulosten merkityksen arviointi edellyttää perehtymistä kuormituslukujen taustoihin. Keskimääräiset luvut eivät välttämättä kuvaa todellista kuormitusta kaikissa olosuhteissa, mikä ilmenee jo lukujen suurena vaihteluvälinä. Kuormituslukujen ohella on oleellista tietää tarkasti myös tuotannollinen pinta-ala, jolla kuormitusta muodostuu. Eri aikoina ja eri lukuihin perustuvat valtakunnalliset tai alueelliset kuormitusjakaumat (”kuormituspiirakat”) eivät ole keskenään vertailukelpoisia. Kokonaisuutta on aina tarkasteltava vastaanottavan vesistön näkökulmasta. Huomioitava on myös se, että vesistön tila-arvio voi muuttua tarkemman vesistöseurannan tuloksena, mikä taas vaikuttaa vesistön kuormituksen sietokykyyn.
  • Peltola, Tanja; Heikkinen, Marja-Leena; Rahkila, Riina (Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 54/2006
    Siuruanjoki kuntoon -yhteishanke oli pilottihanke, jossa pyrittiin soveltamaan suuren valuma-alueen hajakuormituksen vähentämiskeinoja kolmen kunnan alueella, jotka sijaitsevat Lapin ja Pohjois- Pohjanmaan maakunnissa. Hankkeen aikana luotua toimintamallia voidaan soveltaa myös muualla. Hankkeen tavoitteena oli Siuruanjoen veden laadun sekä vesistön tilan parantaminen siten, että se soveltuu entistä paremmin virkistyskäyttöön, kalastukseen ja matkailuun. Hankkeen toimenpiteet jakautuivat ulkoisen hajakuormituksen vähentämiseen, vesistönosien kunnostamiseen ja rantojen hoitoon. Ulkoista kuormitusta pienennettiin turvetuotannon ja  maa- ja metsätalouden ympäristöhaittoja vähentämällä sekä haja- ja loma-asutuksen jätevesien käsittelyratkaisuja parantamalla. Lisäksi hankkeen keskeisenä tavoitteena oli lisätä alueen asukkaiden ympäristötietoisuutta ja vastuullisuutta. Hankkeessa laadittiin muun muassa kokonaisvaltaisia metsätalouden vesiensuojelusuunnitelmia, kokeiltiin uusia turvetuotannon valumavesienkäsittelymenetelmiä, laadittiin kiinteistökohtaisia suunnitelmia jätevesien käsittelyn tehostamiseksi sekä toteutettiin maatiloille ravinnetasetarkasteluja ja ympäristökatselmuksia. Pudasjärven Saunajärveä kunnostettiin tehokalastamalla. Hanke toteutettiin Pohjois-Pohjanmaan alueella vuosina 2000–2006 tiiviissä yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Toteuttamisesta vastasi Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus. Hankkeen kokonaiskustannusarvio oli 630 705 euroa.
  • Lehtinen, Kari; Virtanen, Markku (Vesi- ja ympäristöhallitus & Keski-Suomen vesi- ja ympäristöpiiri, 1993)
    Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja 492