Browsing by Subject "hevonen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 53
  • Sihvo, Hanna-Kaisa; Mykkänen, Anna Kristina; Leeming, Gail; Hetzel, Udo (2016)
    Equine herpesvirus 5 and nodular pulmonary fibrosis – literature review and case report
  • Siltakorpi, Jenni (Helsingin yliopisto, 2018)
    Hevosen jännevauriot ovat hitaasti paranevia, helposti uusiutuvia ja ne vaikuttavat hevosen käyttöön, elämänlaatuun ja arvoon. Tutkielman tavoitteena on koota tähän mennessä hevosten jännevaurioiden hoitoihin käytettyjä kirurgisia ja lääkkeellisiä hoitoja. Hoitoja tarkastellaan hevosen vaurioituneen jännekudoksen normaalin paranemisprosessin kautta, eli mihin paranemisen vaiheeseen hoidoilla on pyritty vaikuttamaan. Hoitovaihtoehtojen toimivuutta käydään läpi tieteellisten seurantatutkimusten näytön perusteella. Hevosen jänne koostuu kerroksittaisista säiemäisistä rakenteista. Jännekudos muodostuu pääosin solunulkoisesta aineksesta, jonka merkittävin rasitusperäisessä vauriossa hajoava komponentti on kollageeni. Normaalissa jännekudoksessa on enimmäkseen tyypin I kollageenia ja arpeutuneessa kudoksessa tyypin III kollageenia. Hevosen jännekudoksen rasitusperäiseen vaurioitumiseen on arvioitu vaikuttavan neljä eri tekijää: mekaaninen rasitus, rasituksen aiheuttama ylilämpö jännekudokseen, jännekudoksen solujen hapenpuute sekä proteolyyttisten entsyymien toiminta. Vakavat jännevauriot ovat kliinisesti helposti todettavissa rasituksen jälkeisen jännealueen turvotuksen, lämmön ja kivun perusteella. Ontuminen vaihtelee lievästä kohtalaiseen riippuen vaurion laajuudesta ja vaurion jälkeen kuluneesta ajasta. Ultraäänitutkimus on tärkeä toimenpide vaurion asteen kartoittamisessa ja hoidon seurannassa. Hevosen jännekudos paranee itsestään hoidosta riippumatta, ongelmana on paranemisessa muodostuva arpikudos, joka vähentää jänteen elastisuutta. Paranemisen vaiheet jaetaan akuuttiin tulehdusvaiheeseen, subakuuttiin korjausvaiheeseen ja jännekudoksen uudelleenjärjestäytymiseen. Tulehdusvaiheessa käytettyjä kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltuja hoitoja ovat nonsteroidaaliset anti-inflammatoriset tulehduskipulääkkeet, kortikosteroidit, platelet-rich plasma, polysulfatoidut glykosaminoglykaanit, pinnallisen koukistajajänteen tukisiteen desmotomia, hyaluronaatti ja jännetransplantit ja –implantit. Korjausvaiheen tarkasteltuja hoitoja ovat β aminoproprionitriili ja kantasolut. Uudelleenjärjestäytymisvaiheen hoitoja ovat jänteen halkaisu ja perkutaaninen jänteen halkaisu. Luokittelemattomissa tarkastellaan jänteiden hoitoa polttamisella. Hoitojen päämääränä on ollut joko lievittää tulehdusreaktiota, edistää paranemista, vaikuttaa syntyvän kudoksen laatuun tai muokata jo arpeutunutta kudosta. Usea hoito on vaikuttanut aluksi lupaavalta tarkastellessa hevosen palautumista käyttöön lyhyellä aikavälillä seurattuna. Pidempiaikainen seuranta on kuitenkin yleensä kumonnut lupaavat odotukset hoidon tehosta. Vanhemmat hoidot ovat enimmäkseen olleet kirurgisia ja invasiivisia ja niitä on käytetty vasta akuutin ja subakuutin paranemisvaiheen jälkeen. Uudemmat hoidot ovat kohdistuneet tulehdus- ja korjausvaiheeseen vaikuttamiseen. Uudempien hoitojen perusta pohjautuu tarkentuneeseen tietoon jännekudoksen koostumuksesta ja tulehdusvaiheeseen osallistuvista molekyyleistä ja niiden vuorovaikutuksesta tulehduksen aikana. Katsauksen perusteella lupaavinta hoidoilla on pyrkiä vaikuttamaan sekä tulehdus-että korjausvaiheeseen, jotta päästäisiin toiminnaltaan mahdollisimman lähelle alkuperäisen kaltaista jännerakennetta.
  • Suomala, Heli (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hevosten ruokinnassa tehtävien rehuvalintojen vaikutuksia hevosten son-nassa ja virtsassa erittyvän typen määrään, ja löytää tutkimuksen avulla ruokinnallisia keinoja hevostaloudesta peräisin olevan ympäristökuormituksen vähentämiseen. Tutkimus toteutettiin osana laajempaa Horse Manure-hanketta. Kokonaiskeruumenetelmällä toteutetun sulavuuskokeen koe-eläiminä oli kuusi suomenhevostammaa. Koe toteu-tettiin 30.12.2013 – 21.3.2014, ja se käsitti yhteensä neljä 21 vuorokauden mittaista jaksoa. Koeasetelmana oli epätäydellinen 6 x 4 latinalainen neliö. Koeruokintoja oli yhteensä kuusi. Rehuiksi oli valittu Suomessa yleisesti hevosten ruokinnassa käytettäviä rehuja, ja ruokinnat koostuivat seuraavasti: 1) Esikuivattu säilöheinä 100 %, 2) Kuivaheinä 100 %, 3) Kuivaheinä 70 % + kaura 30 %, 4) Kuivaheinä 70 % ja soijarouhe + kaura 30 %, 5) Kuivaheinä 70 % ja rypsirouhe + kaura 30 % ja 6) Kuivaheinä 70 % ja pellavarouhe + kaura 30 %. Rehuannokset määritettiin kullekin koejaksolle siten, että kuiva-aineen saanti ja sulavan raakavalkuaisen määrä olivat suhteessa elopainoon ja täyttivät kevyttä työtä tekevien hevosten energian tarvesuositukset. Tutkimuksen hypoteesi oli, että rehuvalinnoil-la voidaan vaikuttaa valkuaisen hyväksikäyttöön, ja tätä kautta sonnassa ja virtsassa erittyvän typen määrään. Rehuvalinnat vaikuttivat hevosten erittämän sonnan ja virtsan määrään sekä sonnassa ja virtsassa erittyvän typen määrään. Ruokinnan sisältäessä ainoastaan säilöheinää hevoset erittivät vuorokaudessa enemmän sontaa muihin ruokintoihin verrattaessa (P<0,001). Hevoset erittivät enemmän sontaa niiden saadessa pelkästään heinää verrat-taessa heinää ja täydennysrehuja sisältäviin ruokintoihin (P<0,001). Hevoset erittivät enemmän virtsaa niiden syödessä pelkästään säilöheinää verrattaessa muihin ruokintoihin (P<0,05) sekä hevosten syödessä ainoastaan kuivaa heinää verrattuna täydennettyihin ruokintoihin (P<0,01). Valkuaisrehujen lisääminen ruokintaan vähensi sonnassa erittyvän typen määrää. Hevosten sonta sisälsi enemmän typpeä niiden ruokinnan koostuessa ainoastaan säilöheinästä muihin ruokintoihin verrattuina (P<0,01). Hevosten ruokinnan sisältäessä ainoastaan kuivaa heinää, erittyi sonnassa enemmän typpeä kuin heinäruokintaa täydennettäessä (P<0,01). Rehujen sisältämän valkuaispi-toisuuden nousu lisäsi virtsassa erittyvän typen määrää. Hevoset erittivät virtsassa vähemmän typpeä niiden saa-dessa ainoastaan heinää täydennettyihin ruokintoihin verrattaessa (P<0,001). Typen kokonaiseritys (sonta + virt-sa) oli pienempi ruokinnan koostuessa pelkästä kuivasta heinästä (P<0,001) verrattaessa täydennettyihin ruokin-toihin. Hevosten kokonaistypen eritys oli pienempi hevosten saadessa heinää ja kauraa verrattaessa valkuaisrehu-ja sisältäviin ruokintoihin (P<0,05). Ruokinnan suunnittelun avulla voidaan vähentää lantaan päätyvän typen osuutta sekä sen huuhtoutumisriskiä erityisesti hevosten tarha-alueilta. Ravitsemuksellisen tarpeen ylittävä valkuaisruokinta lisää ympäristön typpi-kuormitusta, sillä se lisää typen erittymistä sontaan ja virtsaan.
  • Uutela, Venla-Maria (Helsingin yliopisto, 2021)
    Leikkaushaavainfektio on yksi yleisimmistä ähkyleikkauksiin liittyvistä komplikaatioista, johon sairastuu noin 10-37 % ähkyleikatuista potilaista. Se voi paitsi hidastaa potilaan paranemista, myös aiheuttaa omistajalle lisäkuluja sekä altistaa hevosen pitkittyneille ja vaihtuville mikrobilääkekuureille, jotka taas edistävät moniresistenttien mikrobikantojen syntymistä. Tämä tutkimus on ajankohtainen paitsi siksi, että vuosina 2013-2020 ei ole tehty vastaavaa tutkimusta leikkaushaavainfektioista Helsingin yliopistollisessa hevossairaalassa, mutta myös koska tälle välille sijoittuu sekä vuoden 2013 ESBL-epidemia että vuoden 2019 MRSA-epidemia. Tavoitteena oli kartoittaa laajasti leikkaushaavainfektiolle altistavia riskitekijöitä ja tutkia niiden vaikutusta leikkaushaavainfektioiden muodostumiseen. Helsingin yliopistollisessa hevossairaalassa leikattiin vuoden 2013 ja syksyn 2020 välillä 297 ähkypotilasta, joista 225 täytti tutkimuksen valintakriteerit. Tutkimuksessa tarkasteltiin pre-, intra- ja postoperatiivisia tekijöitä, joiden on havaittu kirjallisuudessa yhdistyvän ähkyleikkaushaavainfektioihin ja muihin ähkyleikkauksen komplikaatioihin kuten preoperatiivisia antibiootteja, leikkaushaavan sulkuun käytettyjä ommelaineita, stentin ja vastavyön käyttöä, postoperatiivisen kuumeen ja komplikaatioiden kestoa. Aineisto koostettiin Yliopistollisen hevossairaalan potilastietokannasta sekä anestesiakaavakkeista ja leikkauskirjanpidosta. Hevospotilaista 21,8 % (49/225) sai leikkaushaavainfektion postoperatiivisena komplikaationa. Muita postoperatiivisia komplikaatioita sairaalassaoloaikana ilmeni 64,4 %:lla leikatuista. Tutkimuksen tuloksena havaittiin pidentyneen vatsavyön käytön (p=0,010, OR:1,10, CI95%: 1,022-1,179) ja sairaalassa havaittujen komplikaatioiden (p=0,021, OR:1,12, CI95%: 1,017-1,227) pitkän keston olevan riskitekijä leikkaushaavainfektioille. Lisäksi leikkaushaavainfektioon yhdistyi korkea postoperatiivinen fibrinogeeniarvo (p<0,001, OR:2,49, CI95%: 1,728-3,588) ja pidentynyt kuume (p=0,001, OR:1,16, CI95%: 1,060-1,271), jotka ovat yleisiä tulehduksen indikaattoreita. Mikrobiologisten viljelyiden tuloksena saatiin laaja kirjo taudinaiheuttajia, joista Staphylococcus-, Streptococcus-, Enterobacter-sukujen lajit sekä Escherichia coli olivat yleisimpien joukossa. Mikrobilääkeresistenssi oli hyvin yleistä näillä taudinaiheuttajilla ja infektoituneilta hevosilta eristettiin usein sekä haavanäytteistä, että seulontanäytteistä sekä ESBL että MRSA. Preoperatiivisista antibiooteista useimmin käytetty yhdistelmä oli Ruokaviraston mikrobilääkesuosituksen mukaisesti bentsyylipenisilliini ja gentamisiini, joita käytettiin 83,6 % tapauksista. Lopuissa tapauksissa käytettiin erilaisia yhdistelmiä, joihin lukeutui muun muassa trimetopriimi-sulfa, metronidatsoli, enrofloksasiini ja marbofloksasiini. Leikkaushaavainfektioihin riskitekijäksi tunnistettiin trimetopriimi-sulfan ja gentamisiinin yhdistelmä (p=0,048, OR:3,667, CI95%: 1,010-13,309), mikä saattaisi johtua niiden tehottomuudesta anaerobisia suolistobakteereja vastaan. Tuloksista voidaan päätellä, että leikkaushaavainfektioiden ilmenemisessä on tapahtunut lievää positiivista kehitystä ja epidemioista huolimatta infektioiden esiintyvyys on aiempien tutkimusten tulosten perusteella vaihtelun keskivaiheilla. Lisäksi tunnistetut riskitekijät olivat pääsääntöisesti kirjallisuuden kanssa yhteneviä. Kerättyä aineistoa voitaisiin käyttää jatkossa esimerkiksi mikrobilääkkeiden vaikutusten tarkempaan tutkimiseen. Käytännössä tuloksia voidaan käyttää paitsi tukemassa leikkaushaavainfektioiden diagnostiikkaa, myös edesauttamassa mahdollisten riskipotilaiden tunnistamista. On myös hyvä arvioida kriittisesti trimetopriimi-sulfan ja gentamisiinin yhteiskäytön hyödyllisyyttä preoperatiivisena antibioottina.
  • Fabritius, Ernst (G. W. Edlund, 1888)
  • Lindqvist, Carl Adolf (G. W. Edlund, 1886)
  • Nikitin, Riikka (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielman kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan erilaisten kuivikkeiden vaikutusta hevosten makuukäyttäytymiseen vertailemalla aiheesta tehtyjä aiempia tutkimuksia. Tutkimusosiossa tutkitaan sitä, miten Suomessa yleisesti käytössä olevat kuivikemateriaalit vaikuttavat hevosten makuukäyttäytymiseen. Aiempien tutkimusten perusteella olki on suosituin kuivike, mutta Suomessa yleisesti käytettävästä turpeesta ei ole tutkimustietoa. Lisäksi aiempien tutkimusten tulokset ovat osittain ristiriidassa keskenään, eikä merkitseviä tuloksia ole aina pystytty osoittamaan, joten turpeen lisäksi tukitaan myös kutterinpurua sekä olki- ja puupellettiä. Lisäksi selvitetään, miten kuivikkeen yhtäkkinen vaihdos vaikuttaa hevosten makuukäyttäytymiseen, sillä sitä ei ole aiemmin tutkittu, ja sillä kuitenkin oletetaan olevan vaikutusta esimerkiksi pidentämällä makuulatenssia eli ensimmäisen makuullemenon ajankohtaa. Tutkimuksessa käytettiin 15 yksittäiskarsinassa asuvaa hevosta siten, että niiden käyttäytymistä havainnoitiin kameroiden avulla kuivikkeen vaihdon jälkeisenä yönä sekä totuttelun jälkeen kuivikejakson lopussa. Videoilta havainnoitiin seisomista, kokonaismakuuaikaa sekä rintalastan päällä makaamista, kylkimakuuta ja makuulatenssia. Tutkimuksen perusteella turpeella ja kutterinpurulla hevoset makasivat pisimpään ennen kuivikkeeseen tottumista. Ennen tottumistaan kuivikkeeseen hevoset seisoivat eniten ja makasivat vähiten olkipelletillä. Myös makuulatenssi oli olkipelletillä kaikkein pisin. Totuttuaan kuivikkeeseen hevosten kokonaismakuuajassa ei havaittu merkitseviä eroja olkipelletin, kutterinpurun ja turpeen välillä, mutta kutterinpurulla kylkimakuuaika oli olkipellettiä ja turvetta pidempi, ja turpeella rintamakuuaika oli kutterinpurua pidempi. Teknisten ongelmien takia puupelletillä ei pystytty havainnoimaan tutkimusjakson alkua, mutta totuttuaan puupellettiin hevoset makasivat sillä vähiten verrattuna kaikkiin muihin tutkittuihin kuivikkeisiin. Tutkimuksessa käytettyjen hevosten määrä on suurempi verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin, vaikka teknisten ongelmien takia kaikkea ei saatu havainnoitua. Lisäksi hevoset olivat jo aiemmin tottuneet turpeeseen, joten sillä voi olla osaltaan vaikutusta tutkimuksen tuloksiin. Tutkimuksessa saatiin uutta tietoa turpeesta sekä täydentävää tietoa kutterinpurusta, olki- ja puupelletistä. Lisätutkimusta vaaditaan osittain ristiriitaisten tulosten takia. Uuden kuivikkeen vaikutuksesta hevosten makuukäytökseen saatiin kuitenkin ennen julkaisematonta viitettä muuttuneiden makuuaikojen ja erilaisten makuulatenssien perusteella. Käytännössä tulosta voidaan hyödyntää siten, että vältetään karsinan kuivikemateriaalin vaihtoa tai tehdään vaihto asteittain.
  • Raappana, Eeva (Helsingin yliopisto, 2021)
    Ennen navan surkastumista, neonataalivarsan napa toimii reittinä mikrobeille varsan elimistöön, sillä se on suoraan yhteydessä vatsaonteloon, elimiin ja verisuoniin. Napainfektiota esiintyy vatsaontelon ulkopuolella navan tyngässä, sekä sisällä vatsaontelossa navan rakenteissa eli urachuksessa, napavaltimoissa ja napalaskimossa. Napainfektiosta leviää helposti bakteereita verenkiertoon, jonka seurauksena ilmenee sekundaari-infektioita eri puolella kehoa, kuten bakteeriperäisiä niveltulehduksia, ripulia, keuhkokuumetta ja sepsistä. Napainfektiolle altistavat varsan vasta-aineiden puutos, ympäristöolosuhteet ja navan puutteellinen hygienia. Selkein oire napainfektiosta on turvonnut, arka, kuumottava tai erittävä navan tynkä, mutta luotettavaan diagnosointiin tarvitaan ultraäänitutkimusta, jotta voidaan tutkia myös vatsaontelon sisäiset navan rakenteet. Napainfektioita hoidetaan konservatiivisesti mikrobilääkityksillä sekä kirurgisesti poistamalla infektoituneet napajäänteet vatsaontelon sisältä yleisanestesiassa. Sairaiden ja nuorien varsojen leikkauksiin ja anestesiaan liittyvä komplikaatioriski on suurempi verrattuna täysikasvuisiin hevosiin. Ennusteeseen vaikuttaa eniten varsan yleistila, muut samanaikaiset sairaudet sekä komplikaatioiden ilmaantuvuus. Tämän retrospektiivisen kliinisen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Yliopistollisessa hevossairaalassa vuosina 2010¬–2020 napainfektion vuoksi leikattujen varsojen oirekuva, ennuste, komplikaatiot, mikrobilääkitys, sekä eri muuttujien vaikutus hoidon onnistumiseen lyhyellä aikavälillä. Lisäksi kartoitettiin näissä varsoissa esiintyviä napatulehduksen aiheuttajamikrobeita. Tutkimusta varten etsittiin hevossairaalan potilastietokannasta napatulehduksen vuoksi leikatut varsat (53 kpl), joiden potilaskertomuksesta kirjattiin ylös varsan perustiedot, oireet, syke, lämpötila, verinäytteen parametreja kuten vasta-aineiden, fibrinogeenin ja leukosyyttien määrä, varsan bakteeriviljelytulokset leikkauksen yhteydessä otetusta napanäytteestä sekä veriviljelystä, käytetyt mikrobilääkkeet, kuurin pituus, sairaalahoidon kesto, leikkausajankohta, leikkauksen jälkeiset komplikaatiot sekä potilaan ennuste. Muuttujille tehtiin univariantti logistinen reggressioanalyysi. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi määriteltiin p < 0,05. Varsoista 77 %:lla napa oli ulkoisesti epänormaali. Varsoilla esiintyi myös muun muassa jalan virheasentoja, kuivumista, ripulia, septisiä niveltulehduksia, sepsistä ja pneumoniaa. Miltei viidesosalla varsoista esiintyi bakteremiaa. Yleisimmät napatulehduksen aiheuttajamikrobit olivat streptokokkeja ja enterobakteereja, lisäksi esiintyi jonkin verran stafylokokkeja, klostrideja ja Bacteroides-suvun mikrobeja. Lisäksi esiintyi bakteerilajeja, joita ei ole aiemmissa tutkimuksissa löydetty napatulehdusnäytteistä. Yhdellä varsalla todettiin napanäytteessä mikrobilääkkeille resistentti ESBL-kanta. Komplikaatioita sai 74 % varsoista. Varsoista 47,2 %:lla ilmeni leikkaushaavan turvotusta, 13,2 %:lla anestesiakomplikaatioita, 3,8 %:lla peritoniittia ja 1,9 %:lla haavainfektioita. Leikattujen varsojen lyhyen aikavälin ennuste oli 92,5 %. Kuolemaan johtavat syyt liittyivät leikkaus- ja anestesiakomplikaatioihin. Tutkimuksen perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä ennusteeseen vaikuttavista tekijöistä, sillä kuolleiden varsojen määrä oli liian pieni ja yksikään muuttuja ei ylettänyt tilastollisesti merkittäväksi ennusteeseen vaikuttavaksi tekijäksi.
  • Perttunen, Meiju (Helsingin yliopisto, 2019)
    The objective of this study is to evaluate the usability of horse rugs on the basis of horse owners experiences. The aim of the study is to find out how rugs match the needs of the users and different purposes in varied environments. Background of the research is based on my own hobby and interest in development of pet products. Based on my own experience of horse rugs are useful for their purpose, but there are some flaws in their functionality. Researching usability and user experiences of horse rugs may produce some valuable knowledge that can be used in design and product development of new horse rugs. This study is qualitative and the empirical data for the research was collected from horse stables by observing the use of horse rugs and by interviewing the horse owners, based on their everyday practical experience using the horse rugs. The interviews were conducted as a semi-structured theme interviews and were filmed. The resulting data was analysed by using theory-directed content analysis. In addition to the data gathered for the study the analysis was also influenced by previous background theory of horses, rugs and usability. The interviewees had a lot of experience in using horse rugs in varied environments and weather conditions. Choosing a rug is based on the needs of the horse and the horse owner. Good usability of a horse rug consists of many different factors. Well designed horse rug is easy to put on and take off from a horse and also easy to maintain as needed. Correctly fitted horse rug stays on the horse, is durable enough and does not cause friction or restrict the horse’s movement. Good horse rug also endures long-term use and does not lose its functionality after multiple times of laundering. Evident parts for design improvements were in fastening solutions, ill-fitting designs and materials.
  • Heikkinen, Milja (Helsingfors universitet, 2010)
    Hevosille tehdyt nurmisäilörehut ovat usein hyvin pitkälle esikuivattuja sisältäen kuiva-ainetta jopa 700–800 g/kg. Pitkälle esikuivatuissa rehuissa sokereita kuluttavaa käymistä tapahtuu vain vähän. Sokereista etenkin fruktaanit ovat ongelmallisia sillä hevosen omat entsyymit eivät pysty hajottamaan niitä ohutsuolessa, joten ne virtaavat paksusuoleen muuttumattomina ja aiheuttavat ruuansulatushäiriöitä, kuten ripulia. Häiriöt johtavat mm. toksiinien syntymiseen paksusuolessa ja niiden joutumiseen verenkiertoon, mikä voi johtaa kaviokuumeeseen. Tämän maisterin tutkielman tavoitteena oli selvittää minkälainen rehuntekotapa hajottaa valtaosan ruohon fruktaaneista säilönnän aikana. Koerehut tehtiin ajanjaksolla 13.6.–21.9.2007 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa. Kokeessa tutkittiin minisiilomittakaavassa (120 ml) korjuuajan, kuiva-ainepitoisuuden, säilöntäainekäsittelyn ja säilöntäajan vaikutusta rehun vesiliukoisten hiilihydraattien ja erityisesti fruktaanien hajoamiseen säilönnän aikana. Lisäksi määritettiin rehun muu koostumus ja säilönnällinen laatu. Säilöntäkokeet tehtiin kolmannen vuoden timotei-nurminatakasvustosta ensimmäisestä sadosta kahdessa eri kehitysvaiheessa (D-arvo 660–680 ja 600–620 g/kg ka) ja toisesta ja kolmannesta sadosta. Jokaisella korjuukerralla rehut säilöttiin kahdessa eri kuiva-ainepitoisuudessa (300 ja yli 600 g/kg). Lisäksi ensimmäisen sadon aikaisemmasta korjuusta osa kuivattiin kuivaheinäksi. Säilöntäainekäsittelyinä olivat painorehu, muurahaishappo (5 l/t) ja Lactobacillus plantarum maitohappobakteeri (ymppi). Kokonaissokerit ja fruktaanit määritettiin heti niiton jälkeen, ennen säilöntää ja 21 ja 90 vrk säilönnästä. Kasvuston näytteiden kokonaissokeripitoisuudet olivat samalla tasolla kuin useissa muissa Suomessa timotei-nurminatakasvustoista tehdyissä tutkimuksissa lukuun ottamatta toisen sadon sokeripitoisuutta, joka oli pienempi. Kolmannen sadon sokeripitoisuus oli selvästi suurempi verrattuna muiden korjuukertojen sokeripitoisuuksiin. Koska kolmas sato korjattiin vasta syyskuussa, oli kasvustoon mahdollisesti kertynyt sokereita sen sopeutuessa kylmään. Kasvuston ja säilörehujen raaka-ainenäytteiden fruktaanipitoisuudet olivat erittäin pieniä. Koska säilörehujen fruktaanipitoisuudet olivat suurempia kuin raaka-ainenäytteiden, on todennäköistä, että kaikkia raaka-ainenäytteiden fruktaaneja ei ole saatu analysoitua. Tästä johtuen, ei voida varmasti sanoa, hajosiko fruktaaneja esikuivauksen aikana. Kaikki rehut olivat säilönnälliseltä laadulta hyviä. Säilönnän aikana sokereiden fermentaation seurauksena syntyneiden käymishappojen, rehujen pH:n ja kuiva-ainepitoisuuksien väillä oli yhteys. Vähemmän esikuivatuissa ymppi- ja painorehuissa sokereita oli hajonnut fermentaation seurauksena, mikä aiheutti rehujen pH:n laskun. Happorehuissa fermentaatio oli rajoittunutta ja sokereita oli enemmän jäljellä. Niissä pH:n lasku oli seurausta säilöntäaineesta. Kuivemmissa rehuissa sokereita kuluttava fermentaatio oli rajoittunutta ja sokereiden hajoaminen oli vähäistä. Fruktaanien fermentaatio säilönnän aikana vastasi kokonaissokereiden fermentaatiota. Koska raaka-aineiden fruktaanipitoisuuksia ei saatu kunnolla määritettyä, on mahdotonta sanoa, paljonko fruktaaneja hajosi säilönnän aikana. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että rehun kokonaissokeripitoisuuden ollessa kohtalainen ei fruktaanipitoisuuskaan ole kirjallisuuden perusteella hevosen terveyttä vaarantava. Nurmen sokeripitoisuuden vaihtelut ovat kuitenkin suuria ja rehun raaka-aineen tai laitumen sokeripitoisuutta on vaikea ennustaa. Säilöntäainekäsittely ei vaikuttanut rehujen sokeripitoisuuteen kuiva-ainepitoisuuden ollessa yli 600 g/kg. Tuoreemmissa rehuissa maitohappobakteereihin perustuva säilöntäaine pienensi pitoisuutta, mutta happolla säilötyissä rehuissa sokereita ei hajonnut kummassakaan kuiva-ainepitoisuudessa.
  • Särkiniemi, Eeva (Helsingfors universitet, 2017)
    Perinnebiotoopit ovat perinteisen laidunnuksen ja niiton muovaamia luonnontyyppejä, joiden lajisto on rikas. Karjan laidunnuksen muututtua ja keskityttyä, perinnebiotoopit ovat muuttuneet yhä harvinaisemmiksi. Laiduntaminen on yksi keinoista ylläpitämään perinnebiotooppien monimuotoisuutta ja tuottavuutta. Hevosten määrä etenkin Etelä-Suomessa on noussut huomattavasti. Hevosen laidunnuskäyttäytyminen on kuitenkin valikoivampaa, kun karjalla. Laiduntamisen tärkein tavoite on saavuttaa tyydyttävä eläintuotos, jotta saadaan hevosten omistajat kiinnostumaan riittävän laajasti luonnonlaitumien laiduntamisesta. Tässä tutkimuksessa selvitetään luonnonlaitumella laiduntavien hevosten ravintotarpeiden täyttymistä (kuten energian, sulavan raakavalkuaisen, kivennäis- ja hivenaineiden perustarpeet), luonnonlaitumen sadontuottokykyä sekä laitumien botaanista koostumusta. Luonnonlaitumen eri lohkoilta määritettiin laidunnuskauden aikana kuiva-aineen kertymistä, sadon määrää ja laatua sekä kasvuston botaanista koostumusta. Botaanisen koostumuksen avulla haluttiin selvittää kuinka suuren osan sadosta hevoset syövät. Laitumen kasvustoa suojattiin häkeillä, joita oli 4:llä eri lohkolla. Kaikilla lohkoilla otettiin rehuanalyysinäytteitä sekä laidunnukselta suojatusta, että suojaamattomasta sadosta. Otetut näytteet jaettiin silmämääräisesti syötäviin ja ei syötäviin lajeihin aiempien tutkimusten pohjalta ja punnittiin satomäärien määritystä varten. Näytteet kerättiin yhteensä 9 kertaa kasvukauden aikana. Lisäksi alkukesästä tehtiin botaaninen kasvilajimääritys. Näytteet analysoitiin Valion laboratoriossa NIRS-analyysin avulla. Hevoset saivat energiaa ja valkuaista riittävästi koko laidun kauden ajan. Kivennäisaineiden osalta fosforin päivä saanti jäi suositusarvoja pienemmiksi ja vääristi hevosten Ca:P suhteen liian suureksi. Hivenaineista kuparin ja sinkin saanti ei ollut riittävää. Luonnonlaidun on kivennäislisän kanssa hyvää rehua tyydyttämään hevosen perustarpeet. Luonnonlaitumen ravitsemuksellinen koostumus on viljeltyjä laitumia köyhempi energian ja valkuaisen osalta mikä, vähentää herkästi lihomaan taipuvaisilla hevosilla ylipainosta johtuvia terveysongelmia ja mahdollistaa niiden laiduntamisen.
  • Forstén, T. K. (Hämeen Sanomat, 1899)
  • Seppälä, Tiina (Helsingin yliopisto, 2019)
    Equine digestive tract is adapted to diets rich in fibre. Concentrates are commonly used as energy supplements. The aim of this meta-analysis was to study the effect of concentrate level and diet composition, especially the amount of starch and non-structural carbohydrates (NSC), on diet digestibility. The data consisted of 23 studies, 50 different diet comparsions and 113 diets, in which the concentrate level varied from 0 to 80 %. Dry matter, crude protein, neutral detergent fibre (NDF) and acid detergent fibre (ADF) digestibilities were measured by total collection or internal markers in all of the studies. Statistical analysis was performed using regression analysis with linear and quadratic mixed models. Concentrates were divided to three classes by the main ingredient: (1) fibre-rich, (2) oat-based and (3) other cereal (barley, corn) concentrates. Dry matter digestibility improved when the concentrate level and the starch level rose, but the effect faded with high levels according to the quadratic model (p=0,04 both). Increase of dietary starch level (g/bodyweight/meal) had a negative effect on fibre digestibility in both starch rich concentrate classes 2 and 3. NDF digestibility decreased curvilinearly when the level of NSC in diet (p=0,01) and in roughage (p=0,03) increased. There was no relationship between diet digestibility and concentrate NDF-level (p>0,25). Improved dry matter digestibility with increasing concentrate level can be explained by increased enzymatic digestion in the small intestine. When dietary level of starch and NSC is increased, part of the undigested matter can interfere with the caecum microbial balance and decrease fibre digestion. The results imply that, in addition to starch, dietary NSC level should be taken into account when evaluating the effects of diet composition on fibre digestibility in horse, even if the horse doesn’t have any metabolic problems. Further research on the effect of NSC on caecal microbial fermentation in healthy horses is warranted.
  • Räsänen, A. A. (Suomen metsätieteellinen seura, 1937)
  • Pöntynen, V. (Suomen metsätieteellinen seura, 1936)
  • Unkila, Aino (2016)
    Taiteellis-pedagogisen opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa tutkin oman taidetekijyyteni nostamia kysymyksiä suhteessa opettamiseen ja siihen, mistä tämä prosessi on lähtenyt liikkeelle ja miten se näyttäytyi opinnäytteeni käytännön osiossa. Keskeisenä kysymyksenä on itse taide toimintana. Miten se tapahtuu ja millä mekanismilla? Miten sitä voi opettaa ja mitä pitäisi käsittää, jotta sitä voisi opettaa? Opinnäytteen käytännöntyössä pyrin luomaan opetusta, jolla tutkin sisäisen rakenteen luomista ja sisäistä impulssia – käsitteitä, jotka koen omassa tekijyydessäni merkittävimmiksi työvälineiksi. Osana tätä tutkintaa oli tilallinen työskentely sekä videokamera. Kirjallinen osio muodostuu johdannosta sekä neljästä esseestä. Esseet ovat täynnä peilimäisiä pintoja ja ajatuksia, joiden välinen suhde on se, mitä koetan tavoittaa. Johdannossa käyn läpi kevyesti opinnäytteeni käytännöntyön, tämän kirjallisen osan lähtökohdat, oman suhteeni näihin, muutamia peruskäsitteitä (mm. posthumanismi ja Pitkänen-Walterin avainkäsitteitä opetuksesta) sekä avaan itse kirjoittamisen prosessista nousseita olennaisia näkökulmia ja ohjeita lukemiseen. Hevonen esseessä puran itselleni merkittävää kokemusta hevosesta esitys taiteenopettajana peilaten sitä Pitkänen-Walterin käsitykseen kuvataiteessa tapahtuvan työhuoneopetuksen rakenteeseen ja käsitteisiin sekä posthumanismiin. Nämä kolme näkökulmaa pyrkii valottamaan vaikeasti tavoiteltavaa tapahtumaa: sisäisen kokemuksen ja maailmasuhteen välistä jännitettä. Tila essee käsittelee neljää oppiani tilasta esitystaiteessa ja näiden suhdetta opinnäytteeni käytännöntyön tilan käyttöön ja valintoihin siinä. Esittelen manipuloivan tilan, rinnakkaisen tilan, konkreettisen tilan ja synergisesti toimivan tilan. Pohdin myös kokemustani teatterisalista ja sitä, miten se vaikutti tilan käyttööni tai siitä ymmärtämiseen ja siten siitä opettamiseen. Video esseessä avaan Barbara Probstin (valokuvataitelija) avulla videokameraan liittyviä käsitteitäni (katse ja kuvakulma) ja niiden suhdetta opinnäytteeseeni. Hevonen, tila ja video esseet käsittelevät lopulta samaa kuin viimeinen (heikko narratio) essee. Jokainen essee koettaa omasta näkökulmastaan käsin ymmärtää, miten voi luoda tilan, jossa sisäinen tarina, sisäinen impulssi voisi olla mahdollinen jokaisella teokseen liittyvällä tekijällä (katsoja mukaan lukien). Koetan hahmottaa, mitä itse asiassa tarkoitan, sisäisellä impulssilla ja miten se on tai ei ole tapahtunut. Mikä sitä tuki? Mikä tuhosi sen? Vastauksia ei ole.
  • Airaksinen, Susanna (2017)
    Tämän kirjallisessa opinnäytteessä käyn läpi ohjaajaksi kasvamisen prosessia kolmen taiteellisen työni kautta. Analysoin matkaa kohti oivallusta, että itsenäinen ja vahva taiteellinen ajattelu sekä hyvä työn johtaminen tarkoittavat antautumista vuorovaikutukselle ja muiden huomioimista. Tämä kirjallinen opinnäytetyö on myös yritys hahmottaa sitä, miten saada minua kiinnostava ajattelu ja estetiikka näkymään ohjauksissani. Käytän ajattelun apuna tilaa ja sen käsitteellistämistä. Esityksen tilallinen kokemus on minulle tärkeä osa teosteni estetiikkaa. Minulle runollinen näyttämökieli syntyy tilassa samanaikaisesti risteävien kertomusten ja näkökulmien näkyväksi tuomisesta. Tilan sosiaalinen järjestäytyminen taas muodostaa eettisen perustan ohjausteni tekoprosesseille ja kerronnalle. Viittaan lähinnä länsimaiseen filosofiseen ajatteluun ja tärkeimpänä lähdemateriaalina käytän Doreen Masseyn esseekokoelmaa Samanaikainen tila. Johdannossa käyn läpi kirjallisen opinnäytetyöni kysymyksenasettelua ja esittelen taiteelliset työni, joiden kautta pohdin aiheita. Pyrin myös avaamaan ajatteluani tilasta ja näyttämörunoudesta. Ensimmäisessä luvussa käyn läpi Teatterikorkeakoulun kandidaatin lopputyötäni Kahdekan askelta pituussuuntaan, kolme poikittain. Pohdin kirjoittamani ja ohjaamani näytelmän kautta ruumiillisuutta tekemisen lähtökohtana sekä tutkin minua kiinnostavaa dramaturgista ajattelua. Toisessa luvussa käsittelen taiteellisena lopputyönä Turun kaupunginteatteriin ohjaamaani esitystä Neljäntienristeys. Kerron aikaisemmista vaikeuksistani harjoittelussa ja niiden tuottamista oivalluksista. Pyrin erittelemään, miten nämä oivallukset auttoivat Neljäntienristeyksen työprosessin onnistumisessa. Käyn myös läpi omia keinojani kestää ohjaamisen paineita ja selvitä työn kuluttavuudesta. Kolmannessa luvussa esittelen vielä kesken olevan prosessin Legenda pienestä luusta. Sen kautta pohdin yleisösuhdetta, yhteisohjaajuutta ja paikkasidonnaisen esityksen tekemistä. Pohdin paikan vaikutusta esityksen tekemiseen ja katsomiseen. Totean, että ei-teatteritila vapauttaa joistakin esityksen katsomisen konventioista. Neljännessä luvussa teen johtopäätöksiä ja suunnittelen tulevaisuutta niiden pohjalta. Teen itselleni ehdotuksen mahdollisesta tulevasta ekofeministisestä esityksestä, joka toteutettaisiin heveosten kanssa. Päädyn kirjallisessa opinnäytetyössäni lopulta tulokseen, että minulle näyttämö on maaginen, monien samanaikaisten kudelmien paikka. Se on mielikuvituksen matkustusväline, jolla voi notkeasti liikkua aikojen, paikkojen ja sisäisten kokemusten välillä. Haastan ja yllytän itseäni kuvittelemaan sekä teosten maailmoja että työskentelyn jäsentymistä toisten olentojen kannalta ja sitä kautta myös vahvistamaan omaa ajatteluani ja taiteilijuuttani.
  • Lintulaakso, Anna (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä hevosenomistajien tiedon etsinnästä hevosten terveydenhoitoon liittyen. Huomiota kiinnitettiin erityisesti siihen, millaisissa tilanteissa tietoa haetaan ja millaista tietoa etsitään. Samoin perehdyttiin eri lähteiden käyttöön, tiedon ja eri lähteiden luottavuuden arviointiin, tiedonhaun haasteisiin sekä tiedon hyödyntämiseen. Tutkimuksen teoriaosuus käsittelee sekä ihmisten omaa terveyttä koskevaa terveystiedon etsintäkäyttäytymistä että lemmikinomistajien lemmikkien terveyttä koskevaa tiedon etsintää. Myös hevosen erityispiirteet lemmikkinä on huomioitu. Teoriaosuuden pohjalta koostettiin tutkimuksen teoreettinen viitekehys, malli hevosenomistajien tiedonhausta. Tutkimusaineisto kerättiiin teemahaastattelujen avulla. Haastateltavaksi valittiin viisi hevosenomistajaa harkinnanvaraisella otannalla. Kaikki hevosenomistajat olivat ratsuhevosen omistajia, jotka tekevät oman hevosensa terveydenhoitoa koskevat päätökset. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen perusteella hevosenomistajien kaipaama tieto riippuu osittain siitä, mitä käyttöä varten tietoa haetaan. Tiedonhaku on erilaista esimerkiksi sairauksiin ja niihin liittyvään päätöksentekoon liittyen verrattuna sairauksia ennaltaehkäisevään, terveyttä ylläpitävään tiedonhakuun. Omistajien erilaiset tiedontarpeet tulee huomioida esimerkiksi internetsivujen rakentamisessa ja eläinlääkärien kommunikaatiossa asiakkaidensa kanssa. Hevosenomistajat käyttävät tiedonhaussaan useita eri lähteitä. Eläinlääkärien asema tiedonlähteenä korostui esityisesti sairauksien ja muiden ongelmien kohdalla. Hevosenomistajan ja eläinlääkärin välinen kommunikaatio on tärkeässä roolissa esimerkiksi sen suhteen, että hevosenomistaja kokee saavansa itseään tyydyttävää tietoa. Internet puolestaan on merkittävä tietolähde sekä helpon saatavuutensa että tiedon suuren määrän ansiosta. Hevosenomistajat ovat aktiivisia internetin käyttäjiä ja he hakevat hevosen terveydenhoitoon liittyvää tietoa säännöllisesti. Tämän vuoksi vaikuttaa siltä, että hevosenomistajat ovat hyvin tavoitettavissa internetin kautta. Työ toteutettiin toimeksiantona Orion Pharmalle.