Browsing by Subject "infection"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-25 of 25
  • Toivonen, Nina (Helsingfors universitet, 2007)
    Poronvasojen syysteurastukset ovat porotalouden tuottavuuden perusta. Kesän aikana hyvin kasvaneet vasat ovat syysteurastuksissa painavia ja hyväkuntoisista eläimistä voidaan valita parhaimpia jalostukseen. Kasvun ja kehityksen sekä immuunipuolustuksen muokkautumisen kannalta vasojen alkuelämän terveydelliset haasteet ovat merkittävässä asemassa. Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa lähestytään vasojen selviytymistä ensimmäisistä elinviikoistaan sekä vaadinten että vasojen näkökulmasta. Vaatimien kunnon ja ympäristöolosuhteiden välistä yhteyttä selvitetään esimerkein sekä paneudutaan vasan mahdollisuuksiin suojautua infektioilta ja taudinaiheuttajilta ensimmäisten elinviikkojensa aikana. Ternimaidon ja erityisesti sen sisältämien immunoglobuliinien merkitystä infektioissa arvioidaan. Tunnettuina infektionaiheuttajina tutkielman molemmissa osioissa on käytetty kahta poron suolistoloisista, giardiaa ja kryptosporidia. Tutkimusosassa selostetaan Paliskuntain yhdistyksen koetokalla vuonna 2004 tehty tutkimus. Siinä pyrittiin selvittämään aikaisessa vaiheessa vasoilla ilmenevien tulehdusten ja loistartuntojen vaikutusta vasojen vastustuskyvyn ja painon kehittymiseen sekä selviytymiseen myöhemmin. Tutkittiin myös maternaalisen immuniteetin vaikutusta loistartuntoihin sekä akuutin vaiheen proteiinien käyttöä poronvasojen subkliinisten infektioiden mittareina sekä ympäristöstä tulevan infektiopaineen arvioinnissa. Aikaisempien kokeiden perusteella odotettiin, että voimakas varhainen loistartunta heti ensimmäisinä elinviikkoina voisi aiheuttaa vasoilla tulehdusvasteen, jolla saattaisi olla merkitystä myöhemmän vastustuskyvyn kehittymisen kannalta. Tutkimuksissa vasoilta (n = 54) otettiin veri- ja ulostenäytteitä sekä ne punnittiin kahdesti päiväkasvujen laskemiseksi. Vaatimilta (n = 54) otettiin kerran veri- ja ulostenäyte. Verinäytteistä määritettiin akuutin vaiheen proteiineista seerumin amyloidi-A (SAA), haptoglobiini (Hp) sekä fibrinogeeni. Lisäksi määritettiin valkosolujen kokonaismäärä. Ulostenäytteistä tutkittiin giardiat ja kryptosporidit. Kaikilta vasoilta löytyi ulostenäytteestä giardioita. Voidaankin sanoa, että se on laajalti levinnyt poronvasojen keskuudessa. Kryptosporideja löydettiin vain 12 vasalta 54:stä ja aiheutunut infektio todettiin lieväksi lähes kaikilla. Loisten aiheuttama tulehdusreaktio vasoilla oli lyhytaikainen eikä sillä näyttänyt olevan vaikutusta vasojen terveyteen ja kasvuun hyvissä olosuhteissa. Tutkituista veriarvoista sekä SAA että Hp nousivat kahteen elinviikkoon saakka ja jäivät tälle tasolle pitkäksi aikaa. Tulos oli yllättävä ja saattaa osaltaan johtua ternimaidon sisältämistä aineista sekä edeltävistä kokeista poikkeavalla infektiopaineella. Vasat kasvoivat tässä kokeessa hyvin. Infektioiden yleisinä mittareina akuutin vaiheen proteiinit lienevät parhaita. Subkliinisissä infektioissa niiden käyttökelpoisuus on epävarmaa. Lievän ympäristöperäisen infektiopaineen mittaamiseen akuutin vaiheen proteiinit sopivat kohtalaisesti, voimakkaan taas todennäköisesti hyvin. Vuodet ovat luonnonoloiltaan hyvin erilaisia keskenään. Tästä syystä eri olosuhteiden vaikutusten arviointi vasojen terveyteen ja eri tutkimuksia vertailu keskenään on vaikeaa.
  • Kujala, Janni (Helsingfors universitet, 2010)
    Staphylococcus aureus is a common commensal and significant opportunistic pathogen. It causes a wide range of infections from superficial skin infections to serious invasive infections. Its pathogenicity is affected by many factors, such as different surface proteins as well as the excretion of toxins and extracellular enzymes. It has many ways to defend a host defense system, such as the formation of capsule and small-colony variants as well as intracellular hiding. Treatment of infections is hindered due to its ability to form resistance to almost every antimicrobial agent used. So far the development of a working and effective vaccine has not been successful. The discovery of new antibacterial agents seems to be still the only efficient way to fight against resistant bacterial strains. However, the development of new antibacterial agents has proved to be difficult. Developing new screening methods is important in order for new drugs to reach the market more effectively and to ensure that new derivatives are more effective and safer. The experimental part of this study aimed at establishing a co-culture of host cells and a pathogen, and to investigate active compounds from primary screen with the established method (Kleymann and Werling 2004). Host cells in the co-culture was HL (Human Lung) cell line and the pathogen was S. aureus (ATCC 25923). Experimental work began by determining bacterial colony-forming units (CFU) and its correlation with absorbance. Based on CFU-determinations the bacterial concentration in the culture media was calculated. Next, the method was optimized and validated. In optimization, statistical parameters S/B-, S/N-values, and Z'-factor were used. Method was optimized regarding cell and bacterial concentrations and incubation time. The method was validated using known antimicrobials. Screening of compounds to be studied was carried out in two stages. All the compounds were first screened in a primary screen. The primary screening method was a standard antibacterial measurement based on turbidometry. Those compounds that were active in the primary screen were investigated in a secondary screen with a co-culture method, but none of the studied compounds showed antimicrobial activity against S. aureus. Therefore we studied the impact of medium that was used in the co-culture method to the activity of the compounds. It was found that the medium had a significant effect on the antibacterial activity of the compounds, the activity was weakened in the presence of the medium. In conclusion, w the established co-culture method is a powerful way to obtain simultaneously information on antibacterial activity as well as cytotoxicity, and it is well suited for further testing of promising compounds.
  • Mikola, Peitsa (Suomen metsätieteellinen seura, 1965)
  • Mikola, Peitsa; Laiho, Olavi; Eerikäinen, Jorma; Kuvaja, Kari (Suomen metsätieteellinen seura, 1964)
  • Arenius, Ilona; Ruokonen, Hellevi; Ortiz, Fernanda; Furuholm, Jussi; Välimaa, Hannamari; Bostanci, Nagihan; Eskola, Maija; Heikkinen, Anna Maria; Meurman, Jukka H.; Sorsa, Timo; Nylund, Karita (2020)
    Objectives Association was investigated between oral health before dialysis and the incidence of systemic infections during dialysis. We hypothesized that low-grade systemic inflammation caused by poor oral health associates with infectious episodes in patients on dialysis, despite earlier eradication of oral infection foci. Subjects and methods A total of 117 patients (46 with peritoneal and 71 with hemodialysis) were examined and treated at predialysis stage and followed up during dialysis. Number of infection episodes and microorganisms cultured from blood and peritoneal fluid were analyzed. Number of teeth, periodontal inflammatory burden, and total dental index scores were assessed, and salivary matrix metalloproteinase 8, triggering receptor on myeloid cells 1, peptidoglycan recognition protein 1 (PGLYRP1), and interleukin-1 beta were measured. Results In hemodialysis, 134 infection episodes were recorded, while peritoneal dialysis group had 77 peritonitis episodes. Culture-negative samples were 69% in hemodialysis and 23% in peritoneal dialysis group. Staphylococci were the most frequently associated microorganisms. Infections during dialysis did neither associate with oral health parameters nor associate with salivary inflammatory biomarkers, except for PGLYRP1, which associated with number of infection episodes during hemodialysis (p = .046). Conclusions A number of infection episodes during hemodialysis were associated with salivary PGLYRP1 but not the other salivary markers or oral infection markers.