Browsing by Subject "julkinen keskustelu"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-34 of 34
  • Laukkoski, Helena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen oopperatalohankkeesta Helsingin Sanomissa käytyä keskustelua ja sen suhdetta Suomen kulttuuripolitiikkaan vuosina 1964-1987. Oopperatalohanke oli vuosikymmeniä kestänyt projekti, jossa oli mukana useita suomalaisia kulttuurivaikuttajia. Tutkielmani tavoitteena on osoittaa, miten kulttuuripolitiikan kehitys näkyy kulttuuripoliittisista hankkeista käydyssä keskustelussa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Suomen kulttuuripolitiikan historia, joka jaetaan perinteisesti kolmeen vaiheeseen tai kulttuuripolitiikan pitkään linjaan. Tutkimuskysymykseni on: Miten oopperatalohankkeesta käyty keskustelu heijastaa muutoksia Suomen kulttuuripolitiikassa? Tarkastelen tätä aineistossa esitettyjen perustelujen ja esiin nousseiden vastakkainasettelujen avulla. Lisäksi perehdyn kulttuurivaikuttajien ja kulttuuritoimittajien rooliin keskustelussa. Tarkastelen myös keskustelun kehitystä suhteessa kulttuuripolitiikassa tapahtuneisiin muutoksiin. Tutkimusaineistona toimii 192 Helsingin Sanomissa vuosina 1964-1987 julkaistua artikkelia, joissa käsiteltiin oopperatalohanketta. Aineisto kattaa oopperatalohanketta käsittelevät pääkirjoitukset, pakinat, pilapiirrokset, mielipidekirjoitukset, henkilöjutut, arvostelut ja ilmiöjutut. Aihetta käsittelevät uutiset on rajattu tarkastelun ulkopuolelle. Aineiston analyysissa hyödynnän journalististen tekstityyppien määritelmiä. Lisäksi hyödynnän sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä. Keskeinen osa aineiston määrällistä analyysia on luokittelu, jonka perusteet avaan tutkielman luvussa kaksi. Tutkielman kolmannessa luvussa perehdyn laadullisia menetelmiä hyödyntäen kulttuurivaikuttajien ja kulttuuritoimittajien rooliin keskustelussa. Tutkielman neljännessä luvussa esittelen keskustelussa esiin nousseita vastakkainasetteluja sekä oopperatalohanketta puolustaneita ja vastustaneita perusteluja. Alkuperäislähteiden lisäksi tutkimuksen tukena ovat kotimainen ja kansainvälinen tutkimuskirjallisuus kulttuuripolitiikan historiasta sekä oopperatalosta aiemmin kirjoitetut historiikit. Tutkielmani osoittaa, että oopperatalohankkeesta käydyssä julkisessa keskustelussa esiintyi ajan kulttuuripolitiikalle tyypillisimpiä teemoja, kuten kulttuurin saavutettavuus, kulttuuridemokratia sekä matalan ja korkeakulttuurin erot. Keskustelu muotoutui kuitenkin pääasiassa hankkeen eri vaiheiden ympärille. Keskustelun teemoiksi nousivat kulttuuripolitiikka, kulttuurivaikuttajat, oopperatalohankkeen rahoitus, oopperatalon tontti ja oopperan puutteelliset työolosuhteet. Kulttuurivaikuttajien ja kulttuuritoimittajien rooli oopperatalohankkeesta käydyssä keskustelussa oli merkittävä ja he osoittivat tukensa hankkeelle. Oopperatalohankkeen puolesta esitetyt perustelut voi jakaa kulttuuripoliittisiin ja taiteellisiin perusteluihin. Taiteellisia perusteluja käyttivät erityisesti kulttuuritoimittajat ja kulttuurivaikuttajat. Kulttuuripoliittisia perusteluja esiintyi aineistossa kattavammin ja niiden lähtökohtana olivat ajan kulttuuripolitiikan keskeiset teemat. Lisäksi osoitan tutkielmassa, että aineistosta nousi esiin vastakkainasetteluja, mikä on tyypillistä kulttuuripoliittiselle keskustelulle. Vastakkainasetteluista huolimatta suhtautuminen oopperatalohankkeeseen oli positiivista ja yli puolet aihetta käsittelevistä artikkeleista kannatti hanketta.
  • Niemi, Anna (Helsingfors universitet, 2017)
    Pro gradu -tutkielmassa tarkoituksena on selvittää, millaista poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua perintöverotuksesta käytiin Suomessa vaalikausina 2003–2007 ja 2007–2011. Keskeistä on tässä tarkoituksessa selvittää, millaiset tunnistettavissa olevat intressit, arvot ja poliittiset tavoitteet ovat ohjanneet perintöverotuksesta käytyä keskustelua ja ketkä tuohon keskusteluun ovat osallistuneet. Tutkimuskysymyksiä lähestytään tarkastelemalla edelleen, millaista keskustelua perintöverotuksesta on jo aiemmin käyty, miten se on ajan kuluessa kehittynyt sekä millaisin argumentein veroa on puolustettu ja vastustettu. Tutkielman aineistona hyödynnetään ensisijaisesti virallisaineistoja eli hallituksen esityksiä lakiuudistuksista sekä niiden pohjalta käytyjä keskusteluja eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoissa. Eduskunnassa käydyistä keskusteluista hyödynnetään myös kansanedustajien perintöverotusta koskeneita kirjallisia ja suullisia kysymyksiä sekä lakialoitteita. Tutkielmassa tarkastellaan edelleen perintöverotuksen käsittelyä hallitusohjelmissa sekä valikoitujen eduskuntapuolueiden vaaliohjelmissa. Yhteiskunnallisen keskustelun osalta tutkielmassa hyödynnetään Helsingin Sanomissa vuosina 2003–2011 julkaistuja uutisartikkeleja ja pääkirjoituksia sekä valikoituja, ensi sijassa oikeustieteellisiä artikkeleja. Tutkielmassa aineistoa lähestytään laadullisen sisällönanalyysin kautta. Tutkielmassa analysoidaan ja eritellään käytettävää aineistoa tarkoituksin selvittää perintöverotuksesta esitetyt argumentit, vertailla siitä käytettyjä puheenvuoroja sekä muodostaa keskustelua koskevasta aineistosta laajempi yhteiskunnalliseen kontekstiin kytköksissä oleva kokonaisuus. Sisällönanalyysissä korostetaan tutkimuskohde ja -kysymykset huomioiden ennen kaikkea sen aineistolähtöistä toteutusta. Tutkielmassa havaitaan, että 2000-luvun alkuvuosina voimistui mielipidekehitys, jonka mukaisesti perusperiaatteiltaan lähes muuttumattomana pysynyt perintövero ei enää vastannut ajatusta oikeudenmukaisesta ja ajantasaisesta verotuksesta. Poliittiselle agendalle perintövero nousi vaalikaudella 2003–2007. Vaalikauden aikana hallitus laajensi perintöveron sukupolvenvaihdoshuojennuksia. Pian päätöksen jälkeen Ruotsi luopui perintöverosta, mikä lisäsi perintöveroa jo ennestään vastustaneiden vaatimuksia veron poistamiseen myös Suomessa. Perintövero oli tätä seuraten merkittävä teema sekä puolueiden vaaliohjelmissa vuonna 2007 että vaaleja seuranneissa hallitusneuvotteluissa vaalikaudelle 2007–2011. Hallitus toteutti vaalikauden 2007–2011 aikana perintöveron yleiskevennyksen ja alarajan noston, mutta sen alun perin suunnittelema perintöveron poistaminen sukupolvenvaihdostilanteissa kaatui laaja-alaiseen vastustukseen niin eduskunnassa kuin julkisuudessakin. Vaalikausina 2003–2007 ja 2007–2011 perintöverotuksesta käyty poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu osoittaa, että keskustelu perintöverotuksesta on jo lähtökohdiltaan epäsymmetristä ja teemoiltaan epäyhtenäistä. Käsittelyssä sekoittuvat usein paitsi puhtaasti verotuksen taso ja verojärjestelmän kokonaistoimivuus, myös sosiaalipoliittiset näkökohdat, yksilötaso sekä elinkeinopoliittiset motiivit. Tutkielmassa havaitaan, että eduskuntapuolueiden ja niiden kansanedustajien lisäksi perintöverotuksesta käytyyn keskusteluun osallistuivat vaalikausien 2003–2007 ja 2007–2011 aikana aktiivisesti myös etujärjestöt. Etenkin Perheyritysten liitto onnistui osaltaan politisoimaan perintöverotuksesta käytävää keskustelua nimenomaisesti elinkeinopoliittiseksi. Tutkielmassa havaitaan myös, että oikeustieteellisten asiantuntijoiden kannanotoilla ja niistä julkisuudessa käydyllä keskustelulla oli oleellinen merkitys Vanhasen toisen hallituksen kaavaileman sukupolvenvaihdostilanteiden perintöverotuksen poiston epäonnistumisessa.
  • Mäkkylä, Katja; Simanainen, Miska (Kela, 2018)
    Työpapereita 139
    Perustuloa on viime vuosina käsitelty suomalaisessa ja kansainvälisessä mediassa aikaisempaa useammin. Perustuloaloitteita on tehty eri maiden vaaleissa, ja Sveitsissä perustulosta järjestettiin jopa kansanäänestys. Eri maissa on myös ryhdytty suunnittelemaan ja toteuttamaan kenttäkokeita erilaisista perustulomalleista. Suomessa aloitettiin vuoden 2017 alussa kaksivuotinen perustulokokeilu. Julkinen keskustelu perustulosta kasvoi kuitenkin merkittävästi jo vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Keskustelun intensiteetti on pysynyt suurena jatkuen kokeilun ensimmäisen toimeenpanovuoden ajan. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme, miten perustuloa koskeva julkinen keskustelu on kehittynyt ennen kokeilua ja kokeilun aikana. Tutkimusaineistona käytimme hakusanalla perustulo rajattua media-aineistoa, joka sisälsi kattavan joukon suomalaisia sanoma- ja aikakauslehtiä, puolue- ja järjestölehtiä, yhteiskunnallisten organisaatioiden verkkosivuja sekä mm. poliitikkojen blogeja. Sosiaalisen median osalta aineistomme sisälsi myös perustulo- tai basic income -termejä sisältävät tviitit yhteisö- ja mikroblogipalvelu Twitteristä. Ensiksi tilastoimme perustulojuttujen lukumääriä ja eri mediaryhmien osuuksia perustulokirjoittelusta. Sosiaalisen median osalta tilastoimme perustulotviittien lukumääriä ja eri hashtagien käyttöä. Tarkastelimme eri medioita ajallisesti myös rinnakkain. Toiseksi analysoimme laadullisesti perustulojuttujen ja tviittien sisältöä. Tarkastelimme, miten perustulosta keskustellaan, ketkä keskusteluun osallistuvat ja kenen/mistä näkökulmasta keskustelua käydään. Laadullisen analyysin aineisto koostui perustulojutuista, joita oli eniten kommentoitu Twitterissä, ja näiden juttujen jakamisessa käytetyistä tviiteistä. Tutkimus osoittaa, että perustulon asema julkisen keskustelun teemana on vahvistunut. Perustuloa esitettiin usein vaihtoehdoksi tai vertailukohdaksi, kun pohdittiin sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista. Asiantuntijoiden ja aktivistien lisäksi perustulokeskusteluihin osallistui yhä enemmän kansalaisia, ja keskustelun uudeksi ulottuvuudeksi nousi kokeiluun osallistuvien omakohtaiset kokemukset. Suomalainen keskustelu perustulosta keskittyi työllisyysvaikutuksiin ja oli näin ollen näkökulmiltaan ja tavoitteiltaan suppeampaa kuin kansainvälinen keskustelu aiheesta. Toisaalta keskustelun fokus vastasi niitä kysymyksiä, joihin Suomen perustulokokeilulla etsitään vastauksia. Tämä voi luoda paremmat edellytykset sille, että kokeilun tuottama tutkimustieto palvelee poliittista päätöksentekoa ja julkisen mielipiteen muodostumista.
  • Jarva, Pieta (Helsingin yliopisto, 2019)
    Maataloudella on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Toisaalta se joutuu sopeutumaan ympäristöongelmien aiheuttamiin uusiin olosuhteisiin, kuten ilmastonmuutoksen tuomiin sään ääri-ilmiöihin. Ruuantuotanto koskee meitä kaikkia päivittäin ruokaa tarvitsevina yksilöinä, ja koko yhteiskuntaa esimerkiksi maataloudelle maksettavien tukien määrän vuoksi. Maataloudella on myös historiallisesti merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja siihen liittyvät mielikuvat ja kulttuurilliset ideaalit ovat vahvoja. Maatalouden ympäristövaikutusten merkittävyyden vuoksi aihe on kiinnostava yhteiskunnallisen ympäristötutkimuksen ja mediatutkimuksen kannalta, mutta sitä on tutkittu vasta vähän. Tässä työssä maatalouden ympäristökysymyksistä käytävää julkista keskustelua tarkastellaan kahden sanomalehden, Helsingin Sanomien (HS) ja Maaseudun Tulevaisuuden (MT) 1.4.2016-30.3.2017 julkaistujen, aihetta käsittelevien tekstien kautta. Tutkielmassa vastauksia haetaan siihen, miten maatalouden ympäristökysymyksiä käsitellään MT:ssa ja HS:ssa12 kuukauden aikana ja miten käsittely eroaa näissä kahdessa lehdessä. Lisäksi selvitetään, miten maatalouden ympäristökysymyksiä kehystetään Itämeri-laskuria koskevassa osa-aineistossa, joka aiheutti tihentymän kummankin lehden aineistossa. Aihetta lähestytään koko aineiston määrällisellä sisällön erittelyllä ja sisällön analyysilla. Tämän jälkeen keskitytään Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysiin, jossa apuna kulkevat aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta löydetyt maataloutta koskevat kulttuuriset ideaalit. Kehysanalyysi on Erving Goffmanin kehittämä työkalu, jonka avulla pyritään löytämään niitä kulttuurisesti tunnistettavia kehyksiä, joiden kautta aihetta käsitellään julkisessa keskustelussa. Itämeri-laskuria koskevan aineiston kehysanalyysissa etsitään William Gamsonin ja Andre Modiglianin määrittelyn mukaisesti tekstiaineistosta kehystämisvälineitä kuten avainsanoja, iskulauseita ja järkeilyvälineitä kuten syy-seuraus-ratkaisu -ketjuja, jotka auttavat kehysten löytämisessä. Gamsonin & Modiglianin esimerkin mukaisesti työssä lähdetään siitä, että Itämeri-laskurin aineistossa aiheuttamaa kriittistä kohtaa tarkastelemalla koko käsitellystä teemasta voi paljastua tavallista enemmän. Itämeri-laskuria koskevasta aineistosta löytyy neljä kehystä: puhdas suomalainen maatalous -kehys, arjen pienet teot -kehys, maatalous välttelee vastuuta -kehys sekä väärät ympäristövaatimukset -kehys. Kaksi ensimmäistä kehystä mahdollistavat konsensushakuista keskustelua maatalouden ympäristökysymyksistä ja kaksi jälkimmäistä kehystä ylläpitävät konfliktia. Kaikkia kehyksiä käytetään niin puolustamaan kuin kyseenalaistamaankin Itämeri-laskurin esittämiä väitteitä maatalouden ympäristövaikutuksista. Nämä neljä kehystä on löytyvät myös työn laajemmasta aineistosta. Tutkielmasta käy ilmi, että maatalouden ympäristökysymyksiä käsiteltäessä kumpikin sanomalehti allekirjoittaa yleisesti tavoitteen ympäristön hyvästä tilasta. Myös maatalouden jatkuvuuden arvoa pidetään tärkeänä kummankin lehden aineistossa. Näiden kahden tavoitteen välillä on aineiston perusteella ristivetoa, jonka käsittelyä teksteissä helpottavat Itämeri-laskuri -aineistosta identifioidut konsensuskehykset puhdas suomalainen maatalous -kehys ja arjen pienet teot -kehys. Näissä kehyksissä näkyy myös kolmas aineistossa vahva moraalinen väittämä, jonka mukaan toimiva markkinatalous hyödyttää kaikkia. Aineistossa yleinen suomalaisen maatalouden poikkeuksellista ympäristöystävällisyyttä korostava puhdas suomalainen maatalous -kehys ylläpitää konsensusta ja vaikeuttaa vaihtoehtoisten kehysten käyttöä. Etenkin HS:ssa yleinen arjen pienet teot -kehys asettaa maatalouden ympäristökysymysten ratkaisijaksi yksittäiset kuluttajat ja asemoi esimerkiksi poliittisen ohjauksen tai viljelijöiden toimet ratkaisujen ulkopuolelle. Väärät ympäristövaatimukset -konfliktikehys aktivoituu aineistossa erityisesti, jos maatalouden jatkuvuutta puolustava moraalinen väittämä on uhattuna. Maatalous välttelee vastuuta -kehys esiintyy usein myös negaation kautta: tekstissä reagoidaan ja puolustaudutaan tämän oletetun kehyksen väittämiin. Tämä paljastaa pidempiaikaisen jännitteen. Tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että vaikka yleisesti ympäristökysymykset ovat olleet arkipäivää suomalaisessa mediajulkisuudessa 60-luvulta asti ja maatalouden vesistövaikutukset nousivat mediassa esiin jo 1990-luvun lopulla, aiheen käsittely ei vieläkään ole erityisen monipuolista. Työ tukee aiempia huomioita, että yleissanomalehdissä – joihin HS kuuluu – maataloutta käsitellään pinnallisesti, mutta toisaalta se linkitetään aiheena laajemmin muihin teemoihin kuin MT:n kaltaisissa, maatalouteen perehtyneissä medioissa, joissa näkökulma on usein yksipuolisemmin maatalouden.
  • Juolahti, Minerva (Helsingin yliopisto, 2019)
    In this thesis, the relationship between art and public discussion is studied in the context of the maker of art. The starting point of this work is the observation that in the discussion and research about the role of art in society, the viewpoint of the maker often plays the role of a walk-on. Art is frequently the object of different societal desires and expectations that concern for example art’s impact in the societal activation of citizens. These desires commonly disregard the context and condition that effect the process of the making of art. In this study, the ideals of the role of art in public discussion, the structures that effect the actualisation of these ideals, and the potential of art as a part of public discussion, are discussed from the perspective of the maker. The relationship between art and public discussion is considered in the light of Jürgen Habermas’ ideal of communicative rationality, Chantal Mouffe’s idea of agonistic politics, and Jacques Rancière’s concept of the distribution of the sensible. Their ideas are put into dialogue with the point of view of the maker both through interviews of artists as well as through reflective autoethnographic artistic research. The interviews are conducted by using a semistructured theme interview method and the autoethnography leans on the tradition of artistic research. The interviewees are from the fields of visual arts and dance, as these fields share similarities for instance in their economic structures. Part of the material of the thesis consists of statistics and reports on the conditions of the making of art. In the interviews, art’s role in society is seen through the modern idea of art as a field that is to a certain extent detached from the rest of society, thus forming a radical sphere of freedom in relation to public discussion. Art is located in the margins of society which both enables the freedom of art but also suppresses it. Economical and institutional structures as well as structures related to publicity effect the actualisation of the ideals of art’s role in society. Changes in the societal structures seem to influence art’s makers perception of the place of art in society and in public discussion. In the study, art comes out as an activity that has either a supportive or a resisting political position in relation to the hegemonic order. The possibility for art to influence public discussion through mainstream media doesn’t appear strong in the interviews. Journalism related to art is criticised for concentrating on stories of the artists or on the success of the art, instead of on the contents of the art. The picture that is formed in the study of the relationship between art and public discussion shares similarities with the ideas of both Habermas and Mouffe as well as Rancière. Art is seen to have an important role in public discussion because it can for example challenge the existing power structures and bring forth things that have formerly been invisible in society. Through art it is possible to raise emotions and effect people especially through provoking shared affects. In the autoethnographic artistic research, art forms an affective and performative moment of discontinuity in relation to public space and discussion.
  • Westerlund, Marisa (2008)
    Syftet med undersökningen är att synliggöra hur barndomen diskuteras och presenteras i en offentlig debatt, genom att synliggöra de positioner som finns i materialet och därmed också få en bild om den barndomssyn som skapas i debattörernas anföranden. Materialet är en tidningsdebatt i dagstidningen Helsingin Sanomat från åren 1999-2002. I debatten diskuteras skolbarns ”ensamma” eftermiddagar där bl.a. eftermiddagsverksamhetens kvalitet, bristfällighet och roll diskuteras i insändarna och ledarna. I avhandlingen har positioneringsteorin (Harré & van Langenhove) och diskursanalysen använts som metodologiskt redskap för att synliggöra de positioner som debattörerna intar på ett diskursivt plan. Den teoretiska utgångspunkten för avhandlingen är främst barndomssociologisk. Barndomen i det västerländska samhället definieras ofta på basis av de potentiella riskerna som sägs hota samhället. Med riskerna motiveras en ökad kontroll av barndomen. Denna syn på barndomen anknyts till den tidningsdebatt som undersöks här där barndomen ofta beskrivs som hotad av potentiella risker som kan resultera i sociala -och psykiska problem i senare ålder men. De mest väsentliga resultaten är synliggörandet av en riskdiskurs som existerar i alla de intagna positionerna. Barnen i den offentliga debatten positionerades ofta som ”oskyldiga” och i behov av ”skydd” av debattörerna.
  • Majava, Jere (2006)
    Tutkimus käsittelee weblogeja uudenlaisena verkkojulkisuuden muotona. Siinä tarkastellaan, miten suomalaisten weblogien verkosto toimii keskustelevana julkisuutena. Tätä kysymystä arvioidaan suhteessa eri julkisuutta käsitteleviin teoriasuuntauksiin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös suomalaisten weblogien välille muodostuvia verkostorakenteita. Weblogien verkostojen ominaisuuksia ja asemaa käsitellään julkisuuksia ylläpitävänä viestintäteknologiana ja sosiaalisena käytäntönä. Tutkimus perustuu laajamittaiseen osallistuvaan havainnointiin, vuoden 2005 tammikuusta vuoden 2006 huhtikuuhun toteutettuun virtuaalietnografiaan. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään blogien välisiä suhderakenteita kartoittavaa verkostoaineistoa yhteensä 257 blogista ja niiden välisistä linkityssuhteista, sekä syksyllä 2005 eduskunnan käsittelemän tekijänoikeuslain herättämää mielipiteenvaihtoa kuvaavaa 280 blogimerkinnän keskusteluaineistoa. Weblogit eivät ole ainoastaan merkittävä ja ajankohtainen viestintätekniikka. Kyse on itsenäisestä sosiaalisen vuorovaikutuksen muodosta, joka heijastaa laajemmin digitaalisessa kulttuurissa vallitsevia käytäntöjä ja käsityksiä osallistumisesta. Blogien välityksellä kirjoittajat luovat virtuaalisia identiteettejä ja ylläpitävät henkilökohtaisia suhteita toisiinsa. Blogien verkosto toimii myös käytännöllisen tiedon tuottajana ja jakajana sekä mielipiteiden ja yhteiskunnallisen keskustelun areenana. Nämä osallistumisen muodot voidaan nimetä sosiaalisuudeksi, julkiseksi keskusteluksi ja vertaistuotannoksi. Tutkimuksessa luodaan käsitys blogien mahdollisuuksista julkisen keskustelun alueena suhteessa erilaisiin julkisuusteorioihin. Eräs tulos on, että blogit voivat osallistua julkiseen keskusteluun yleisellä, keskustelevalla ja intiimin julkisuuden tasolla, joilla on kaikilla julkisen keskustelun ideaalin näkökulmasta vahvuuksia ja heikkouksia. Monien aihetta käsittelevien tutkimusten eräs ongelma on ollut se, että niiden johtopäätökset perustuvat usein havaintoihin blogien yleisellä tasolla käytävistä keskusteluista tai pääsääntöisesti intiimillä tasolla toimivista blogeista. Blogit eivät edellytä julkisen keskustelun ideaaleja noudattavaa argumentaatiota mutteivät toisaalta estäkään sitä. Julkisen keskustelun kannalta blogien suurin ansio on se, että ne tarjoavat osallistumisen keinot määrittelemättä kuitenkaan valmiiksi sitä, millaista osallistumisen tulisi olla. weblogit tarjoavat mallin verkottuneesta julkisesta sfääristä, joka pystyy reagoimaan nopeasti ja tarjoaa kansalaisille osallistumismahdollisuuksia. Jyrkästi jakautuvista statusasemista huolimatta yksittäiset tahot tai toimijat eivät voi dominoida keskustelua tai määritellä käsiteltäviä aiheita. Weblogeilla on myös muita verkkopohjaisia vuorovaikutusmedioita paremmat mahdollisuudet luoda dialogisia yhteyksiä verkon ulkopuoliseen julkisuuteen. Esteitä weblogien toiminnalle kansallisena julkisuutena ovat ilmiön tuntemattomuus ja blogien epäpoliittisuus. Kansainväliseen blogosfääriin verrattuna suomalaisessa blogikulttuurissa sosiaalisuus ja identiteetin rakentaminen korostuvat suhteessa julkiseen keskusteluun ja vertaistuotantoon. Suomessa weblogit muodostavat vielä melko erillisen ja itsenäisen saarekkeen suhteessa muuhun julkiseen keskusteluun. Toisaalta suomalaisissa blogeissa tekijänoikeuslain vastustamiseksi käynnistynyt kansalaisliike osoittaa, että blogien kirjoittajat ovat myös kiinnostuneita ja halukkaita osallistumaan poliittisesta päätöksenteosta käytävään keskusteluun.
  • Nummi, Heidi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työssä tutkitaan miehittämättömistä asejärjestelmistä – “tappajaroboteista” – käytävää julkista keskustelua mikroblogipalvelu Twitterissä. Tähänastisessa kansainvälisen politiikan tutkimuksessa miehittämättömiä asejärjestelmiä on tarkasteltu etenkin oikeutetun sodan teorian piirissä, jossa tutkimus on keskittynyt pitkälti moraalis-eettisiin kysymyksiin. Sitä, millaista julkista keskustelua aiheesta käydään, ei kuitenkaan ole tutkittu. Suomessa julkinen keskustelu miehittämättömistä asejärjestelmistä on vasta heräämässä, mutta kansainvälisesti aihe on ollut tapetilla jo vuosia. Työn tarkoituksena onkin havainnoida, millaista keskustelua aiheesta niin kutsutussa englanninkielisessä maailmassa käydään. Työn metodina käytetään visuaalista kehysanalyysiä, jonka keskiössä on ajatus siitä, että todellisuutta havainnoidaan aina valikoiden – erilaisten kehysten kautta. Kehykset ohjaavat toisaalta korostamaan, toisaalta häivyttämään joitain todellisuuden puolia, jopa sulkemaan osia todellisuudesta kokonaan pois. Työn tavoitteena on tutkia, millaisia kehyksiä miehittämättömiin asejärjestelmiin Twitterin visuaalisissa esityksissä liitetään sekä sitä, miten nuo kehykset ohjaavat, jopa manipuloivat julkisen keskustelun suuntaa. Lisäksi tarkastellaan, miten sukupuolittuneet ja seksualisoidut orientaatiot rakentavat kehyksiä. Työn aineistona toimii Twitteristä kerätty kuvamateriaali, jonka keräämisessä on käytetty neljää hashtagia eli aihetunnistetta: #killerrobots, #stopkillerrobots, #autonomousweapons sekä #autonomousweaponsystems. Tutkimusasetelman painoarvoa lisää se, että sosiaalisen median analyysi, etenkin visuaalinen sellainen, on kansainvälisen politiikan tutkimuksessa ollut tähän mennessä varsin vähäistä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pohjautuu queer-teoriaan, erityisesti Ahmedin queer-fenomenologiaan, jossa sosiaalisen todellisuuden nähdään järjestäytyvän erilaisten orientaatioiden varaan. Queer-teoriassa painottuvat erityisesti heteroseksuaalisuuden ja cis-sukupuolisuuden käsitteet, mutta queer-fenomenologia lähestyy orientaation käsitettä seksuaalista ja sukupuolista orientaatiota laajemmassa perspektiivissä; queer on sateenvarjopositio, joka kyseenalaistaa niitä totunnaisia orientaatioita, joiden perusteella niin kutsuttua yhteistä hyvää – asioiden “normaalia tilaa” - tuotetaan ja uusinnetaan. Queer-tutkimuksessa onkin nähty, että miehittämättömät asejärjestelmät pervottavat (to queer) sodankäynnin logiikan. Näin miehittämättömät asejärjestelmät ovat eräänlaisia gender queer -vartaloita, jotka rikkovat sodankäynnin sukupuolittuneen ja seksualisoidun logiikan. Tällöin syntyy queer-hetkiä; radikaaleja disorientaation hetkiä, jotka särkevät totunnaisten tulkintakehysten logiikan ja hierarkian. Queerin rinnalla toinen keskeinen käsite on queer-tutkimuksessakin paljon hyödynnetty kyborgi, joka toimii Harawayn analyysissä paitsi ontologisena, ennen kaikkea epistemologisena positiona. Länsimaisen epistemologian kritiikissään Haraway esittää länsimaisen tiedon rakentuvan binääristen polariteettien varaan. Tämän tutkimuksen kannalta keskeisiä polariteetteja ovat etenkin Itse/Toinen, subjekti/objekti, mies/nainen, maskuliininen/feminiininen, ihminen/kone sekä inhimillinen/ei-inhimillinen. Harawayn keskeinen huomio on, etteivät epistemologiset dikotomiat ole vain tapoja järjestää tietoa, vaan ne synnyttävät vallan käytännön ja dominaation logiikan. Vallan ja dominaation rakenteiden rikkomiseen tarvitaan kyborgi – queer. Aineistoanalyysissä nousee esiin neljä hallitsevaa kehystämisen tapaa: antropomorfisointi eli ihmisenkaltaistaminen, fetisointi, toiseuttaminen sekä militaarisen maskuliinisuuden kyseenalaistaminen, ylläpito ja uudelleenmäärittely. Antropomorfisointi liittää sotateknologiaan ihmisenkaltaisia ominaisuuksia ja pyrkii hahmottamaan teknologiaa inhimillisen logiikan kautta. Tällöin hämärtyy se tosiasia, että yksittäisten ruumiillistumien sijaan kyse on parvista ja verkostoista, jotka eivät taivu subjektilogiikan alle. Fetisointi taas näkee asejärjestelmät materiaalisista ja sosiaalisista suhteista riippumattomina, jopa kvasiuskonnollisina artefakteina ja siirtää ne täten kliiniseen, apoliittiseen tilaan. Toiseuttamisessa robotiikkaa ja tekoälyä hyödyntävät järjestelmät taas nähdään radikaalisti Toisina, ihmisyhteisöä uhkaavina hirviöinä. Militaarisen maskuliinisuuden kyseenalaistaminen, ylläpito ja uudelleenmäärittely sen sijaan johtaa siihen, että vaikka miehittämättömät asejärjestelmät kyseenalaistavat ihmisen roolin osana sotateknologista komentoketjua, pyritään militaarisen maskuliinisuuden totunnaista logiikkaa silti pitämään yllä erilaisin maskuliinisin representaatioin. Kehystämistapojen perimmäinen problematiikka on sama: ne tekevät tasa-arvoisesta, ihmisen vastuun ja poliittisen ohjauksen tarpeellisuuden tunnustavasta keskustelusta vaikeaa.
  • Piikkilä, Mimmi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee tekoälyä koskevaa julkista keskustelua Suomessa vuosina 1994-2019. Julkista keskustelua lähestytään tekoälyyn kohdistuvien odotusten kautta. Tutkimus selvittää, millaisia odotuksia tekoälyyn liitetään julkisessa keskustelussa. Teoreettisena viitekehyksenä toimii ensisijaisesti odotusten sosiologia. Odotuksiin liittyvät teoreettisina käsitteinä myös hypesykli ja teknologiamyytit. Lisäksi tarkastellaan tieteisfiktion merkitystä odotusten synnyssä. Teoreettinen tausta käsittelee myös tekoälyn käsitettä ja historiaa, julkisuusteoriaa ja journalismin murrosta. Tutkimuksen aineistona on yhdentoista suomalaisen sanomalehden artikkeleita vuosilta 1994-2019. Aineistoa analysoidaan kahden tutkimusmenetelmän, aihemallinnuksen ja kehysanalyysin avulla. Laskennalliseen yhteiskuntatieteeseen lukeutuva aihemallinnus ja laadulliseen tutkimusperinteeseen kuuluva kehysanalyysi yhdistetään tuoreeksi tutkimusmenetelmäksi nimeltä kehysmallinnus. Alkuperäisaineistosta löytyi 2286 tekoälyä koskevaa artikkelia, joille tehtiin aihemallinnus. Mallinnuksen jälkeen aineistosta poimittiin kolmetoista artikkelia lähilukua varten ja ne analysoitiin kehysanalyysin avulla. Aihemallinnus tuotti aiheita, joista kolmetoista ryhmiteltiin neljään teemaan. Yhteiskunta-teeman aiheet liittyivät talouteen, työhön ja kansainväliseen politiikkaan. Teknologia-teeman aiheet käsittelivät koneoppimista, robotteja, teknologista kehitystä ja sosiaalista mediaa. Kulttuuri-teemaan muodostui yleinen kulttuuria käsittelevä ja erillinen kirjallisuutta käsittelevä aihe. Viihde-teema käsitteli pelejä ja elokuvia. Kehysanalyysin avulla tunnistettiin lähiluetuista artikkeleista yhdeksänkymmentäkuusi odotusta. Kahden analyysimenetelmän avulla tunnistettiin, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa on nähtävissä hypesyklin mukainen aktivoituminen vuosina 2014-2019. Lähes kaikki tekoälyä koskeva yhteiskunnallinen keskustelu tarkasteluaikavälillä on käyty samoina vuosina. Ennen 2010-lukua tekoäly on esiintynyt enimmäkseen peliarvosteluiden yhteydessä. Tekoälyyn kohdistuvista odotuksista osa oli ylilyöviä ja tekoälymyyttiä rakentavia. Merkittävämpi havainto oli kuitenkin se, että odotukset kohdistuivat suurelta osin taloudellisen tehokkuuden edistämiseen. Keskustelussa ääneen pääsivät pääasiassa yritysmaailmaa edustavat, korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa toimivat miehet, jotka hyötyvät tekoälyn kehityksestä taloudellisesti. Tutkimuksen johtopäätöksenä onkin, että tekoälyä koskevan julkisen keskustelun tulisi olla moniäänisempää. Toimittajien tulisi pyrkiä päästämään ääneen myös niitä, jotka kärsivät tekoälyn mahdollistamasta automatisaatiosta ja suhtautua kriittisemmin kehityksestä hyötyviin.
  • Allen, Jessica (2006)
    Minority issues have had a great impact on the parliamentarian debate as well as on the implemented laws during the period 1995-2003. Latvia became independent in 1991 and during this time the country has been struggling with strong nationalistic feelings as well as a desire to turn its back to Russia. In order to achieve this, the Latvian Parliament stimulated in accordance with the Supreme Council that citizenship should only be granted to pre-1940 citizens and their descendants, with the outcome that more than 40 % of the population in Latvia was excluded from citizenship, most of them Russian-speaking people. According to the theorists Ernest Gellner and T.K Oommen, the theoretical concept nationalism describes the political situation in Latvia concerning the minorities, indicating that in a nation, there can only live one people, sharing the same culture, language and history. Alfonso Alfonsi says that neo-nationalistic feelings are common in post communistic states, as societies that for decades were restricted by authoritarian ideology cannot perceive ideas of modern liberal democracy, and substitute propagated class solidarity with ethnic solidarity. The purpose of the study is to examine citizenship and identity, and evaluate the kind of citizenship policies that Latvia has adopted after having declared its independence. The analysis is mainly a study of the debate in the Latvian Parliament concerning minority issues and the laws implemented thereafter, during Latvia’s application period into the European Union 1995-2003. By analyzing the different parliaments and coalition during the period of 1995-2003, as well as the debate and the legal framework during this period, it is possible to distinguish in what way the situation of the Russian-speaking minority has changed. The core to the analysis is the qualitative content approach, which is used to analyze the political debate and the laws implemented within the Latvian Parliament. The political parties of the Latvian Parliament have been the main actors in stipulating laws and regulations in order to discourage or to encourage the Russian-speaking minority from participating as Latvian citizens within the Latvian community. The political program of each party is the source for the party’s behavior within the Latvian Parliament, as it establishes the ground for the ideologies and aims of the political parties. Despite the view that Latvia formally fulfills the relevant international agreements, the citizenship issue in Latvia will continue to have an important international political significance. During the period 1995-2003 the Latvian Parliament promulgated various laws, among others the Citizenship laws, the Language Law and the Education Law, in order to decrease the opportunities of the minorities to participate within the Latvian society. These laws demonstrate the aversion of the Latvian Parliament to comply the European Union accession criteria regarding human rights and respect of minorities, and should need a few more years to stipulate the adequate laws before acquiring full EU-membership.
  • Haikarainen, Riikka (2005)
    Työ tarkastelee yhdysvaltalaista kansalaisjournalismi-liikettä ja siitä käytyä keskustelua 1990- ja 2000-luvuilla. Näkökulmana toimii journalistisen objektiivisuuden käsite. Pyrkimyksenä on luoda kriittinen katsaus kansalaisjournalismi-liikkeen, siitä käydyn keskustelun ja objektiivisuuden käsitteen suhteeseen. Aineistoksi on valittu Yhdysvalloista journalismin ja viestinnän alan tieteellisiä aikakauslehtiä sekä yksi sikäläinen journalistien ammattilehti. Kansalaisjournalismi (public journalism) on Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa syntynyt liike, joka painottaa median tehtävää yhteiskunnallisen keskustelun synnyttäjänä ja ylläpitäjänä. Liikkeen mukaan median tulee sekä raportoida yhteisöllisistä ongelmista että samalla toimia aktiivisesti niiden ratkaisemiseksi. Yksi kansalaisjournalismi-keskustelun keskeinen kysymys on ollut, luopuuko toimittaja erillisyydestä ja puolueettomuudesta julkista keskustelua aktiivisesti luodessaan. Työn lähtökohtana on, että objektiivisuuden määrittely vaikuttaa käsitykseen journalistisen tiedon synnystä ja funktiosta. Perinteisen journalismin mukaan julkinen keskustelu perustuu tiedolle. Keskustelevuuden ideasta ammentaneet kansalaisjournalistit taas ajattelevat, että julkinen keskustelu voi tuottaa tietoa. Työ asettaa kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin selvitetään, miten objektiivisuuden ja julkisen keskustelun suhde on määritelty liikkeen sisällä sekä siitä käydyssä keskustelussa. Toiseksi analysoidaan, miten kansalaisjournalismin tavoite edistää julkista keskustelua rakentuu argumentatiivisesti liikkeestä käydyssä väittelyssä. Toiseen tutkimuskysymykseen vastataan uuden retoriikan perinteeseen kuuluvan Stephen Toulminin argumentaation analyysimallin avulla. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii keskustelevan julkisuuden teoria. Siihen sisällytetään yhdysvaltalainen filosofinen pragmatismi, lehdistön sosiaalisen vastuun teoria ja deliberatiivinen demokratiateoria. Objektiivisuuden käsitettä esitellään tietoteoreettisesti todellisuuden ja sanoman suhdetta kuvaavana ilmiönä sekä journalismin tutkimuksen näkökulmasta historiallisesti syntyneenä normina ja kritiikin kohteena. Tulos ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on, että journalismin objektiivisuuden ja julkisen keskustelun suhde on määritelty kansalaisjournalismi-väittelyssä kolmen eri argumentaatioposition kautta. Nämä positiot ovat kansalaisjournalistien valitsema julkisen keskustelun edistäminen, traditionaalisen journalismin valitsema julkisuuden tarkkaileminen ja tutkijoiden konstruktionistisesta lähtökohdasta valitsema julkisuuden rakentaminen. Tuloksena toiseen tutkimuskysymykseen työ erittelee argumentatiivisia lähtötietoja, perusteita ja taustatukia kansalaisjournalismin päämäärälle edistää julkista keskustelua. Näistä argumentaation osista muodostuu keskustelussa kaksi jännitettä. Ensimmäinen on keskustelun edistämisen ja todellisuuden rakentamisen välinen. Sen takia kansalaisjournalismin on päätettävä, ottaako se kantaa journalismin todellisuutta rakentavaan vaikutukseen julkisen keskustelun edistämisen prosessissa. Toinen jännite on konsensuksen ja jakaantuneiden julkisuuksien välinen. Se pakottaa liikkeen määrittelemään, mikä ja kuka on se kansalainen ja yhteisö, jonka keskustelua liike edistää. Tärkeimmät käytetyt lähteet ovat teoreettisen viitekehyksen osalta John Dewey, Walter Lippmann, James Carey ja Michael Schudson. Kansalaisjournalismin keskeiset lähteet ovat Jay Rosen, Davis Merritt, Heikki Heikkilä ja Risto Kunelius. Analyysimenetelmän tärkein lähde on Stephen Toulmin.
  • Kinnunen, Anni (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan mediassa käytyä keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” vuosina 2017–2019. Tavoitteena on selvittää, kuinka keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” mediassa rakennettiin ja millaisia kehyksiä tässä mediakeskustelussa käytettiin. Keskustelu alkoi kirjailija Ossi Nymanin lokakuussa 2017 antamasta haastattelusta, josta nousi huomattava kohu, kun Nymanin kirjoitettiin olevan ”ideologisesti työtön”. Helmikuussa 2018 kohua sai aikaan myös Työstäkieltäytyjäliitto, joka kehotti ihmisiä kieltäytymään töistä ja vaati muun muassa vastikkeetonta perustuloa. Tutkielmassa käytettävä aineisto on koottu ”ideologista työttömyyttä” koskevista pääosin uutisista ja kolumneista koostuvista mediateksteistä. Aineisto koostuu suomalaisten uutissivustojen julkaisuista, television keskusteluohjelmista ja podcast-jaksoista. Menetelmänä tutkielmassa käytetään kehysanalyysia, jossa mediatekstistä pyritään tunnistamaan siinä käytetty kehys erilaisten tunnusmerkkien avulla. Mediassa keskustelua ”ideologisesta työttömyydestä” rakennettiin pitkälti kiistan muodossa ja lietsottiin iskevien ”klikkiotsikoiden” avulla. Aihetta käsittelevissä mediateksteissä ilmeni kolme erilaista kehystä, jotka nimettiin tutkielmassa uhan, provokaation ja moraalipaniikin kehyksiksi. Uhan kehyksessä ongelmaksi kehystettiin ”ideologinen työttömyys” itsessään, jonka nähtiin uhkaavan yhteiskunnallista järjestystä sekä muiden työttömien mainetta. Provokaation kehyksessä ongelmana ei näyttäytynyt niinkään ”ideologinen työttömyys” itsessään, vaan Ossi Nymanin ja Työstäkieltäytyjäliiton julkisuushakuisina provokaatioina pidetyt puheet ja kannanotot. Moraalipaniikin kehyksessä sen sijaan ongelmaksi määriteltiin median toiminta ”ideologista työttömyyttä” koskeneessa mediakeskustelussa. Yleisin kehyksistä oli uhan kehys, jossa ”ideologinen työttömyys” nähtiin vääränlaisena ja yksilön valinnasta johtuvana työttömyytenä, ja ratkaisua ongelmaan haettiin esimerkiksi työttömien aktivointitoimien lisäämisestä. ”Ideologista työttömyyttä” pikemminkin rakenteellisista syistä johtuvana ilmiönä kehystänyt moraalipaniikin kehys oli kehyksistä harvinaisin.
  • Uusikumpu, Maarit (2004)
    Opinnäytetyössäni tarkastellaan ansiotuloveronalennuksista käytyä julkista keskustelua ja uutisjournalismin onnistumista keskustelun kehittäjänä vaalivuonna 2003. Tärkeimpiä teemoja ovat julkisuus ja kansalaisen mahdollisuudet ottaa osaa keskusteluun. Työni yhtenä lähtökohtana on ajatus mediasta yhteiskunnallisen keskustelun tärkeänä julkisena foorumina ja demokratian välineenä, joka osaltaan voisi edistää aktiivisesti keskustelevien ja toimivien kansalaisryhmien eli julkisoiden muodostumista. Toisena lähtökohtana on pitkäaikaisten mielipidemittausten tulokset, joiden mukaan enemmistö kansalaisista pitää veroja julkisten palveluiden väärtinä. Ansiotuloveroja on kuitenkin alennettu vuodesta 1996 alkaen aina vuoteen 2004 asti. Veronalennukset ovat olleet viime vuosina runsaasti esillä julkisuudessa, ja ne nostettiin myös vuoden 2003 eduskuntavaalien keskeiseksi keskustelunaiheeksi. Työni aineisto koostuu Aamulehden, Helsingin Sanomien, Keskisuomalaisen ja Turun Sanomien veronalennusuutisista. Analyysin teoreettinen kehikko rakentuu Heikki Heikkilän ja Risto Kuneliuksen (1997, 1998) journalismikriittisille käsitteille pääsy, keskustelu ja harkinta. Käsitteet perustuvat julkisuusteorioiden ja kansalaisjournalismin ideoihin, joiden taustalla elää käsitys aktiiviseen ja järkevään keskusteluun kykenevästä kansalaisesta. Julkisuusteorioiden vaikutusvaltaisimpia edustajia ovat Jürgen Habermas ja John Dewey, joiden ajatuksilla olen taustoittanut työni. Tutkimusotteeni on määrällistä ja laadullista tekstintutkimusta. Pääsyn analyysissä korostuu määrällinen, keskustelun ja harkinnan analyysissä laadullinen ote. Pääsyssä analysoin tuloverojournalismin lähde- ja aihekäytäntöjä. Keskustelussa tutkin tekstien viittauksia toisiin teksteihin ja toimijoihin ja kuinka hyvin eri osapuolten näkemykset kohtaavat keskustelussa. Harkinnassa tarkastelen keskustelun ja aiheiden jatkuvuutta, vaihtoehtojen laajuutta ja ratkaisuhakuisuutta. Keskustelun ja harkinnan analyysit ovat osittain yhtäaikaisia ja sisäkkäisiä. Tulkintani perustuu käyttämieni teoreettisten käsitteiden pohjalta johdettuihin kysymyksiin. Tuloksena todetaan, että tuloverouutiset eivät luoneet kansalaisille juuri osallistumisen mahdollisuuksia. Kansalaiset kyllä pääsivät uutisiin, mutta heidän osuutensa oli marginaalinen. Veroalekeskustelua hallitsivat eliittilähteet, ja veroalea puoltavat kannat pääsivät veroalea kritisoivia näkemyksiä enemmän esille. Aiheiden osalta lähteet pääsivät uutisiin heille tyypillisimpien aiheiden kera. Analyysi paljastaa myös sen, että tulonjako, sosiaaliturva ja julkiset palvelut olivat uutisissa alisteisia talousaiheille. Keskustelun ja harkinnan analyysit osoittavat, että journalismi onnistui kehittämään keskustelua eliittilähteiden välillä kohtuullisesti, mutta mitään mittavaa vuoropuhelua ei käyty eivätkä eri näkökulmat juuri kohdanneet keskustelussa. Aihepiiri oli laaja, mutta joitakin tärkeitä aiheita ja keskustelunavauksia ei jatkettu, laajennettu ja kehitelty. Esimerkiksi ympäristönäkökulmaa, suurituloisten veroalea ja tuloeroja sivuttiin vain parissa jutussa. Myös verokilpailu jäi lähes yksinomaan elinkeinoelämän aiheeksi. Aineistosta löytämieni muutaman yksittäisen esimerkin perusteella voi kuitenkin päätellä, että uutisjournalismilla olisi kykyä edistää ja kehittää vilkasta poliittista keskustelua ja ottaa kansalaisia enemmän mukaan uutisiin, jos vain tahtoa löytyy.