Browsing by Subject "kotihoito"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-28 of 28
  • Luoma, Maaria (Helsingin yliopisto, 2018)
    Inappropriate polypharmacy refers to a situation where more than appropriate amount of medicines are used by a patient. Aged people with multiple morbidities and medications use a lot of health care services and are thus especially vulnerable to iatrogenesis, the health hazards resulting from the acts of a health care system. As a part of normal ageing, geriatric syndromes (e.g. falls, delirium and urinary incontinence) are clinical conditions and symptoms crossing several organ systems and they cannot be connected to a certain individual disease. Geriatric syndromes complicate recognition of adverse drug reactions on aged. This increases the risk of prescribing cascade, where medicines are prescribed to treat adverse drug reactions caused by another medicine. In this master´s thesis the root causes for inappropriate polypharmacy and drug-related problems (DRP) with home-dwelling aged were researched retrospectively from the viewpoint of risk management. Research method was based on root cause analysis (RCA) that was simplified suitable for this research. Research material was based on an intervention research conducted in 2015– 2017 on home-dwelling aged receiving regular home care from the City of Lohja, Finland. In the intervention research, a coordinated community-based medication management model for home-dwelling aged in primary care was developed to identify homedwelling aged with clinically significant drug-related problems. As research material, there were five (n=5) patient cases used who received comprehensive medication review (CMR) in the intervention research to solve their drug-related problems. The research material composed of individual patient interviews conducted at patients’ homes as a part of their CMR visits. Also, the nurses (n=3) of home care and physicians (n=2) from local health centres having participated in the treatment of the home-dwelling aged in question, were interviewed individually. Markings made in the patient records were utilized as well as research material. The interviews of the nurses and physicians were recorded, transcribed and analysed with inductive content analysis considering principles of root cause analysis. According to the nurses and physicians, central clinically significant medication-related problems with home-dwelling aged are various prescribing care parties, multiple medications, the increased use of over-the-counter (OTC) medicines and natural products, the uncertainty of health care professionals of the medication of a home-dwelling aged as well as the occurrence and medication of pain and sleeping disorders with aged. Other essential problems related to the health care system are various attending physicians, obscurely recorded medication data in patient record system, the use of benzodiazepines and other psychopharmaceuticals and ignored renal function in medicine dose adjustment. Problems related to home-dwelling aged are attachment for medicines, resistance to change and desire to take care of their own medication. In addition, memory disorders and vertigo were mentioned as problems related to the medication of aged. Seven root causes for inappropriate polypharmacy and drug-related problems were observed: lack of health care resources, segmented treatment between various health care parties, varying skills and knowledge of health care professionals, ambiguous division of responsibilities between health care professionals, challenges in communication between different care parties, the heterogeneity of patient record systems and problems related to their use as well as the knowledge, opinions and personal situation of a home-dwelling aged. Based on the research, the medication of home-dwelling aged should be improved by striving for centralizing care in one physician either on private or public health care. Among home care nursing personnel there is a need for additional training on medications and pharmacists should participate in regular medication reviews for home-dwelling aged. Patient record systems and data transmission between them should be improved and medication data should be recorded more precisely. Cooperation and communication between home care and health centre should be developed and the division of responsibilities should be clarified. Participation of the home-dwelling aged and their relatives in the care should be promoted. Furthermore, geriatric expertise should be utilized better in the care of the home-dwelling aged.
  • Toivonen, Pia (2002)
    Tutkielman aiheena on pienten lasten kotihoito vanhempien näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisin perusteluin vanhemmat kannattavat kotihoitoa ja sen ensisijaista tukemista perhepoliittisin keinoin. Tutkielma keskittyy lasten kotihoitoon ja muut hoitomuodot on rajattu pois. Aineisto koostuu avovastauksista. Aineisto on kerätty osana Kansaneläkelaitoksen ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen teettämää valtakunnallista lasten hoidon kyselytutkimusta. Avovastauksessa vanhemmille annettiin mahdollisuus lähettää omiin kokemuksiinsa perustuvia terveisiä lasten hoidosta perhepolitiikan suunnittelijoille ja päättäjille. Tutkielman aineistona on käytetty osaa näistä terveisistä. Tutkimusmenetelmänä on induktiivinen sisällön analyysi. Vastauksista on poimittu ajatussisältöjä, jotka toimivat analyysiyksikköinä. Analyysiyksiköt on abstrahoitu ja niistä on muodostettu kategorioita. Vanhemmat kannattavat kotihoidon ensisijaista tukemista koska heidän mukaansa koti on lapsen paras hoitopaikka. Kotihoidossa toteutuu parhaiten lapsen, vanhempien sekä yhteiskunnan etu. Vastauksissa määritellään nämä edut vanhempien näkökulmasta. Kodin merkityksiin ja etujen toteumiseen liittyvät ajatussisällöt muodostavat ensimmäisen yläkategorian. Toisen yläkategorian muodostavat ne kotihoidon ensisijaisen tukemisen perustelut, joiden mukaan nykyisessä kotihoidon tuen järjestelmässä on puutteita. Puutteina nähdään liian pieni taloudellinen tuki, jonka vuoksi kotihoito ei välttämättä ole vaihtoehto hoitomuodon valinnassa. Tuki ei kannusta vanhempia jäämään kotiin hoitamaan lapsia. Lisäksi vastauksissa tulee esiin toivomus siitä, että asenne yhteiskunnassa muuttuisi myönteisemmäksi niitä vanhempia kohtaan, jotka hoitavat lasta kotona. Lähteinä on käytetty suomalaisia perhepolitiikan ja sosiaalipolitiikan tutkimuksia sekä lastensuojelun ammattilaisten kirjoituksia lapsen edusta. Tutkielmassa kerrataan lyhyesti kotihoidon historia Suomessa sekä kotihoitoon liittyvät ongelmat.
  • Koponen, Johannes (Helsingin yliopisto, 2021)
    The aim of the study: The aim of the study: The amount of day care used and research related to it have increased over the past few decades in Western countries, although the majority of the research has been done in the United States. Generalizing the results to Europe can be problematic because it is known that the day care system and sosiodemographics vary by country. Even though there has been some research in Europe as well, the association between day care and socioemotional development of children needs additional research. This study seeks to answer this need by examining the association of the type of childcare (day care, home care) at the age of 24 months and children’s internalizing and externalizing symptoms at the age of five. Individual differences in susceptibility to environmental influences are also taken into account by including the temperament in the study, assessed at 24 months. Methods: This study utilizes the Child-Sleep data, which consist of a birth cohort collected in the Pirkanmaa Hospital district (n=1674). The type of childcare was asked when the children were at the age of 24 months. Parents were asked to assess the child’s temperament at the age o 24 months by using the CBQ questionnaire (Children’s Behaviour Questionnaire), and the child’s internalizing and externalizing symptoms at the age of five by using the VIIVI questionnaire (questionnaire for parents about their 5‒15 -year old child’s development and behaviour). The study population was reduced to 514 children for whom the information on the variables used in this study was attainable. The results of the temperament questionnaire were received from 250 children. Child’s gender, the amount of children in the family, mother’s education and mother’s depression were controlled for. In the statistical analyses, logistic regression models were used, by which the amount of internalizing and externalizing symptoms exceeding 75 of 90 percentage cutoffs were predicted. In subsequent analyses, the different temperament traits (negative emotionality, extroversion, effortful control) were added as moderating variables. Results and conclusions: No difference was found in the amount of later externalizing between the children in day care and home care. Children in day care had a little higher probability for internalizing than those in home care. However, mother’s current depression was a stronger predictor for explaining the symptoms. Out of the temperament traits, negative emotionality increased the probablity for internalizing symptoms for children in day care, and effortful control for externalizing symptoms in home care. The results are preliminary due to the small sample size. The results point to acknowledging children’s individual differences when studying the effects of day care, paying more attention to children’s internalizing symptoms in a day care environment and supporting parents mental health.
  • Mascher, Matleena (Helsingin yliopisto, 2018)
    Suomen väestöennusteen mukaan työikäisen väestön määrä on vähentynyt ja huollettavien määrä työikäisiä kohden kasvanut. Väestönrakenteen muutoksen ohella hoiva-ala käy läpi ikärakenteellista muutosta, jonka lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon taloudelliset tehostamistavoitteet uudistavat alaa. Muutokset ovat nostaneet pinnalle huolen siitä, kuinka vanhusten hoiva tulevaisuudessa järjestetään. Ratkaisuna on nähty esimerkiksi siirtolaisten rekrytoiminen alalle. Tutkielman teoreettinen näkökulma liittyy resursseihin. Resurssin käsite on väline, jonka avulla tutkielmassa eritellään siirtolaisten työllistymiseen ja työyhteisön jäsenyyteen vaikuttavia tietoja, taitoja, verkostoja ja ominaisuuksia. Resurssit jaetaan tutkielmassa taloudellisiin ja materiaalisiin, sosiaalisiin sekä kulttuurisiin ja inhimillisiin resursseihin. Tutkielmassa selvitetään siirtolaistaustaisten työntekijöiden työmarkkinoilla ja työssä kohtaamia haasteita sekä haasteiden kytkeytymistä resursseihin. Tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten siirtolaiset kokevat ja tulkitsevat kielitaitoon liittyviä haasteita. Lisäksi tutkielma kysyy, millaisena resurssina suomen kielen taito näyttäytyy siirtolaisten kohdatessa työelämän haasteita, kuten eriarvoisuutta. Haasteiden ja resurssien tarkastelun kautta tutkielma hahmottaa, millaisena työnä vanhustenhoivatyö siirtolaisille näyttäytyy ja tekee näkyväksi prosesseja, jotka tuottavat eriarvoisuutta, ehdollistavat pääsyä työmarkkinoille ja työyhteisön jäseneksi sekä ylläpitävät eroja myös siirtolaistaustaisten työntekijöiden välillä. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin kaupungin kotihoidon siirtolaistaustaisten hoitajien teemahaastatteluista, joita on yhteensä 16 kappaletta. Aineisto on kerätty vuonna 2012 ja se on osa Suomen Akatemian rahoittamaa ”Maahanmuuttajataustaisten hoitajien ammatilliset subjektiviteetit: Monipaikkainen analyysi glokalisoituvasta vanhustenhoidosta” tutkimushanketta. Tutkielmassa haastatteluja analysoidaan teema-analyysin ja paikoitellen odotusanalyysin menetelmin, joilla pyritään havaitsemaan sekä siirtolaisten haastattelijalle kertomia kokemuksia että niitä oletuksia, odotuksia ja tuntemuksia, joita tuodaan esiin erilaisten ilmaisujen keinoin. Tutkielman mukaan suomalaisilla työmarkkinoilla ja kotihoidossa arvostettuja ovat sellaiset resurssit, joilla siirtolainen pystyy häivyttämään erilaisuuttaan suhteessa valtaväestöön kuuluviin työntekijöihin. Tutkielma nostaa merkittävimpänä resurssina esiin suomen kielen taidon, sillä se mahdollistaa myös muiden arvostettujen resurssien hyödyntämisen ja kerryttämisen. Myös työntekijöiden oman aktiivisuuden merkitys korostuu työelämässä usein resurssien puutteen kautta. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että työelämän rakenteet tuottavat eriarvoisuutta ja ehdollisuutta sekä työmarkkinoilla että työyhteisöissä vaatimalla työntekijöiltä määrättyjä resursseja, joita kaikilla ei kuitenkaan ole yhtä paljon. Resursseja ei myöskään arvosteta työelämässä tasavertaisesti, jonka lisäksi niiden arvostus ja määrä vaihtelee olosuhteiden mukaan. Tutkielma osoittaa myös, ettei siirtolaisten pääsy hoiva-alalle näyttäydy heille itselleen yhtä itsestään selvänä kuin mitä esimerkiksi media ja poliittinen keskustelu antavat ymmärtää. Puheet siirtolaistyöntekijöiden poliittisesta ohjaamisesta hoiva-alalle uhkaavat häivyttää näkyvistä siirtolaisten hoivatyössä kohtaamia haasteita ja sitä vaivaa, jonka useat heistä ovat nähneet alalle päästäkseen. Tutkielma tunnistaa työmarkkinoilla käynnissä olevan jonkinasteisen eriytymisen siirtolaisten ja valtaväestön töihin, mutta korostaa siirtolaisten kohtaavan haasteita ja esteitä myös siirtolaisten töiksi leimatuissa töissä.
  • Pietiläinen, Taru (2011)
    Helsingissä elää kotihoidon turvin entistä ikääntyneempiä ja huonokuntoisempia vanhuksia. Vuosittain kotihoitoa saa yli 17 000 helsinkiläistä. Viiden viimeisen vuoden aikana kotihoidon tekemien asiakaskäyntien lukumäärä on lisääntynyt 30 prosentilla. Valitettavinta kotihoidon asiakasmäärien, ja varsinkin asiakaskäyntien määrän kasvussa pääkaupunkiseudulla on ollut se, ettei uusia hoitajavakansseja ole saatu asiakasmääriä vastaavassa tahdissa. Kotihoidossa olevien asiakkaiden lääkkeiden annosjakelu siirtyi apteekkien hoidettavaksi Helsingin kaupungin terveyslautakunnan päätöksellä vuonna 2007. Kotihoidon asiakkaat ovat kokeneet annosjakelun hyväksi palveluksi. Annosjakelu on tuonut varmuutta lääketurvallisuuteen. Kotihoitotiimeissä arvostetaan annosjakelun myötä vapautunutta työaikaa. Annosjakelun käynnistymisvaiheessa kotihoitotiimeissä kritisoitiin osaamattomuutta, ohjeiden puuttumista ja huonoa informointia. Tiimit kaipasivat lisää yhteistyötä lääkärin, asiakkaan, asiakkaan omaisten ja apteekin kanssa. Helsingin kaupunki toteutti Polyfarmasia-hankkeen vuosina 2006-2007. Hankkeen tarkoituksena oli alkuvaiheessa selvittää Helsingin kotihoidossa olevien iäkkäiden polyfarmasian eli monilääkityksen yleisyys. Lisäksi hankkeella pyrittiin selvittämään polyfarmasiaan liittyvien ongelmien esiintyvyys. Polyfarmasia-hankkeen avulla kerätyt tulokset hyödynnettiin lääkehoidon toimintamallin kehittämisessä. Toimintamalli käsittää tiivistettynä neljä onnistuneen lääkehoidon toteuttamisen tasoa: yhteistyö, osaaminen, ajantasainen tiedonkulku, sitoutuminen. Toimintamalli haitallisen polyfarmasian ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi otettiin käyttöön Helsingin kotihoidossa vuoden 2008 aikana. Moniammatilliseen seurantaan ja arviointiin perustuva malli kytkettiin osaksi kotihoidon turvallista lääkehoitoa ja lääkehoitosuunnitelmaa vuonna 2009. Projektityöllä selvitettiin, näkyykö Polyfarmasia-hankkeen avulla kehitetty toimintamalli kotihoidon asiakkaiden lääkehoidon toteutuksessa; onko moniammatillisesta yhteistyöstä tullut vakiintunut käytäntö, jossa apteekki on lääkealan ammattiosaajana mukana; esiintyykö asiakkaiden lääkityksessä vakavia interaktioita; minkälaisia kokemuksia lääkejakelussa mukana olevilla kotihoitotiimeillä on lääkehoitotoiminnan sujuvuudesta. Projektityön tulosten perusteella lääkehoidon toteuttajaosapuolten vastauksista tuli selkeästi esiin asiantuntijuuden arvostaminen ja yhteistyön tärkeyden merkityksen myöntäminen. Edellytykset moniammatillisen yhteistyön onnistuneelle toteutukselle kotihoidon lääkehoidon osalta ovat olemassa. Säännöllisiä tapaamisia lääkärin ja kotihoidon, lääkärin ja apteekkilaisten välillä ei kuitenkaan ollut. Moniammatillinen yhteistyö jää tältä osin toteutumatta.
  • Tammi, Elisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Organisaatioiden kohtaama työelämän murros on luonut painetta kehittää johtamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämä muutos on tuonut työn ja sen vaatimukset lähelle yksilöä, jonka toivotaan hyödyntävän työssään omia henkilökohtaisia resurssejaan ja omaa subjektiuttaan. Uudenlaista työtä kuvaavan subjektivoituneen työn ja sen tekijän johtamiseen on kehitetty erilaisia malleja, joista myös julkisen puolen organisaatiot ammentavat toiminnassaan. Malleissa pyritään johtamaan sisäisesti motivoitunutta, itseohjautuvaa työntekijää, jolloin myös työn ongelmat kohdataan yksilötasolla. Tässä tutkielmassa tutkitaan kyseistä muutosta heijastavaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan uudistettujen palvelujen johtamismallin kolmea ydintekijää, yhteistä työtä, itseohjautuvuutta, sekä sisäistä motivaatiota, mallia toteuttavien kotihoidon hoitajien näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on, miten kotihoidon hoitajat määrittävät ja arvottavat ydintekijöitä, sekä millaiseksi heidän toimijuutensa rakentuu suhteessa mallin ydintekijöiden esittämään toimijaan. Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää laadullista lähestymistapaa. Työssä teoreettisena lähtökohtana on relationistinen sosiaalipsykologia, jossa todellisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuvana. Tutkielman avulla voidaan ymmärtää johtamismallin ydintekijöiden hahmottumista kotihoidon hoitajien puheessa, sekä mahdollisia ristiriitoja, jotka tulee käytännössä huomioida mallin implementaatiossa. Tutkimuksen metodologiana on laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa, jossa tarkastellaan sosiaalisena suhdekäsitteenä ymmärrettyä asennetta. Asenteiden ilmaisun funktioiden tulkintaa täydennetään positiointiteorian toimijuuden analyyttisella käsitteellä. Keskeiset analyyttiset käsitteet ovat asenne, sekä toimijuus, jotka ymmärretään tutkielman relationistis-konstruktionistisen metateorian mukaisesti sosiaalisissa prosesseissa rakentuvina, eikä yksilön sisäisinä ominaisuuksina. Tutkimuksen aineisto koostuu 9 kotihoidon työntekijän haastattelusta. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa kaikille haastateltaville esitettiin samat 9 väittämää, joihin pyydettiin haastateltavien kommentteja argumentaatiota sisältävän aineiston tuottamiseksi. Väittämät perustuivat johtamismallin käsikirjaan ja johtamismallin mittaamiseen tarkoitettuun johtamismittariin, joilla kuvataan ja mitataan kolmea ydintekijää. Haastateltavat esittivät väittämiin kannanottoja ja perusteluja, joiden ryhmittelyn perusteella oli tulkittavissa laadullisesti 23 erilaista asennetta. Analyysissä edettiin laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa noudattaen luokittelevasta analyysista tulkinnalliseen, jossa asenteiden tulkitsemisen jälkeen niiden funktioita tarkasteltiin toimijuuden käsitteen avulla. Tulokset osoittavat, että kotihoidon hoitajat asennoituvat ydintekijöihin eri tavoin riippuen niiden määritelmästä. Kokoavasti tulkiten ydintekijöitä arvotettiin myönteisesti silloin, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan esimerkiksi työhön kuuluvia, pakollisena näyttäytyviä asioita, työstään pitämistä sekä muiden osoittamaa arvostusta kotihoidon työtä kohtaan. Sitä vastoin ydintekijät arvottuivat kielteisesti, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan ylimääräistä aikaa ja jaksamista vaativia asioita, sekä esimerkiksi tarpeetonta muutosta ja ainoastaan asiakkaiden mieltymysten toteuttamista. Verrattuna tutkielman määritelmään kyseisistä tekijöistä, ydintekijät näyttäytyvät varsin erilaisina. Toimijuuden analyysin perusteella hoitajat positioivat itsensä sekä aktiivisiin että rakenteiden vuoksi non-agenttisiin positioihin suhteessa mallin ydintekijöiden tavoittelemaan toimijuuteen. Rakenteiden vuoksi hoitajat positioivat itsensä pakotettuina toimimaan ydintekijöiden mukaisella tavalla. Rakenteet saattoivat myös estää toimimasta sisäisesti motivoituneen, aktiivisen toimijan tavoin, jolloin hoitajat positioivat itsensä estyneeksi mallin ydintekijöiden mukaiseksi toimijaksi. Omia intressejä palvelevaksi toimijaksi positioituessaan hoitajien oli mahdollista rakentaa itselleen ydintekijöiden mukaisen toimijan positio, jolloin toiminnan päämiehenä on yksilö itse. Toisaalta, mallin mukaista toimijuutta myös vastustettiin. Hoitajat positioivat itsensä asiakkaan etua päämiehenään palvelevina toimijoina, minkä kanssa ydintekijöiden mukainen toimija näyttäytyi ristiriitaisena. Lisäksi hoitajat saattoivat positioida itsensä toimijoiksi jollain muulla kuin ydintekijöiden tavoittelemalla tavalla, palvellen päämiehenä itseään ja omia intressejään. Kotihoidon hoitajat ymmärtävät johtamismallin ydintekijät hyvin eri tavoin. Yhteistä työtä tekevän, itseohjautuvan ja sisäisesti motivoituneen työntekijän positio ei näyttäydy täysin ongelmattomana kotihoidon hoitajille, joiden toimijuutta ohjaa erilaiset päämiehet sekä rakenteet. Tutkimus antaakin johtamismallin implementaatioon tärkeän työntekijöiden näkökulman, joka kytkeytyy myös laajempaan kontekstiin muuttuvasta työelämästä.
  • Kalliomaa-Puha, L (Kela, 2007)
    Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 90
  • Tiirikainen, Riina (2003)
    Tutkielma käsittelee vanhuspalvelun selvittely- arviointi- ja sijoitustoiminnan eli SAStoiminnan muutosta ja käytännöntoteutusta Helsingin Läntisessä suurpiirissä ajalla 20002002. SAS-toiminta tarkoittaa on prosessia, joka edeltää vanhusasiakkaan sijoittumista laitoshoitoon. SAS-toiminnan kehittämistarpeen taustalla ovat olleet pitkät laitoshoidon jonot ja yleisen palvelurakennemuutoksen edellyttämä laitoshoitopainotteisen palvelujärjestelmän kehittäminen avohoitopainotteisemmaksi. Tehostettu kotihoitoyksikkö on aloittanut toimintansa Läntisessä suurpiirissä syksyllä 2000 ja tämän uuden yksikön toimeksiantona on ollut SAS-toiminnan kehittäminen tiiviissä yhteydessä kotihoidon kanssa. Tutkielma on paljastava tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on ollut tehdä näkyväksi niitä kehittämiseen ja toimintaan liittyviä piirteitä, jotka ovat muutoin jääneet näkymättämiksi. Tutkielmassa on mukana myös evaluaatiotutkimuksen elementtejä. Evaluaatiotutkimus tähtää siihen, että päätöksiä ja toimenpiteitä voidaan korjata. Tutkielman aineistolla on käytetty organisaation tuottamia asiakirjoja, suunnitelmia, selvityksiä, arviointeja, kokousmuistioita ja SAS-tilastoja. Lisäksi aineistolla on ollut työntekijöille tehdyn kyselyn vastaukset, haastattelut ja osallistuvaan havainnoinnin perustuva havainnointipäiväkirja. Aineistona on käytetty myös tapausesimerkkejä asiakkaista. Tutkielman viitekehyksenä on yksilökohtaisen palveluohjauksen (case management) idea. Lisäksi tarkastelun viitekehyksenä on käytetty Helsingin kaupungin SAS-toiminnalle ja kotihoidolle asettamia periaatteita ja Helsingin kaupungin henkilöstö- ja palvelupolitiikalle asetettuja yleisiä arvolähtökohtia. Tulosten perusteella SAS-toiminnan kehittäminen on tapahtunut organisaatiossa pitkälti ylhäältä alaspäin suuntautuvana, mikä on tuottanut turhautumista ja voimattomuudentunnetta suorittavan portaan työntekijöissä. SAS-toiminnan kehittämiskokeilussa on saatu hyviä kokemuksia siitä, millä tavoilla SAS-työskentelyä voidaan selkiyttää ja jäsentää. Toisaalta kaikki SAS-toiminnassa mukana olevat tahot eivät ole riittävästi sitoutuneet SAStoiminnan kehittämissuunnitelmissa sovittuihin toimenpiteisiin. Jonotilanteen tärkeinä ratkaisuyrityksinä ovat olleet jonotusosastojen perustaminen ja kotihoidon tehostaminen. Jonotusosastokäytäntö on tuottanut asiakkaan kannalta paljon ikäviä lieveilmiöitä. Kotihoidon tehostaminen on mahdollistanut monen huonokuntoisen asiakkaan kotona asumisen ja näin pitänyt asiakkaita pois jonoista. Toisaalta on esiintynyt myös asiakkaiden epätarkoituksenmukaista kotihoidon pitkittämistä. Tulosten perusteella yksilökohtaisen palveluohjauksen idean toteuttamisen kautta toimintaa voitaisiin kehittää asiakaslähtöisempään suuntaan ja kohdentaa palveluja kokonaistilanteen kannalta nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Yksilökohtaisen palveluohjauksen idean soveltamisen kautta olisi mahdollista myös lisätä työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksia ja muutta sitä kautta työskentelyä työntekijöiden kannalta mielekkäämmäksi.