Browsing by Subject "laadullinen asennetutkimus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-29 of 29
  • Porras, Satu (2002)
    Tutkimuksessa tarkastellaan millaisia asenteita ja arvottamista löytyy lapsettomuutta ja lapsettomia pareja kohtaan. Yksi tutkimuksen tarkastelun kohde on myös, erotellaanko puheessa tahatonta ja vapaaehtoista lapsettomuutta, ja sen seurauksia lapsettomille ihmisille. Tutkimuksessa on haastateltu yhtätoista pääkaupunkiseudulla asuvaa ihmistä, joilla on omia lapsia. Haastateltavat eivät itse olleet kärsineet lapsettomuusongelmasta. Haastatteluissa on käytetty laadullisen asennetutkimuksen menetelmää.Laadullisen asennetutkimuksen rungon muodostavat kuusi lauseväittämää. Tässä tutkimuksessa käytetyt lauseväittämät perustuvat lapsettomuudesta tehtyihin tutkimuksiin, ja stereotyyppisiin käsityksiin lapsettomuudesta ja lapsettomista pareista. Lapsettomuus nähdään melko vakavana ongelmana ja kielteisenä ilmiönä. Lapsettomuus on laaja ongelma, jota hahmotettiin sekä miehen, naisen että parisuhteen ongelmana. Lapsettomuus koskettaa kuitenkin eniten naista. Lapsettomuus nähdään surullisena vaihtoehtona. Omat syntymättömät lapset olisi täytynyt yrittää korvata muilla asioilla elämässä. Tässä tutkimuksessa haastatellut naiset olivat pääsääntöisesti sitä mieltä, että tahattoman lapsettomuuden aiheuttamaa kriisiä voi verrata lähiomaisen menetyksen aiheuttamaan suruun. Haastatellut miehet olivat asiasta eri mieltä. Vaikka lapsettomien kanssa halutaan olla tekemisissä, ei vuorovaikutus heidän kanssaan ole aina ongelmatonta. Tahattomasti lapsettomien kanssa voi joutua varomaan puheenaiheitaan. Lasten saaminen muokkaa ihmisiä joustavammaksi, ja tämä kokemus jää lapsettomilta saavuttamatta. Samanlainen elämäntilanne yhdistää usein ihmisiä, ja siksi uusia tuttavia löytyy helpommin toisista lapsiperheistä kuin lapsettomista pareista. Asennoitumisessa lapsettomuutta ja lapsettomia pareja kohtaan nähdään myös poikkeuksia ja lievennyksiä. Mielikuva lapsettomista ihmisistä muodostetaan enimmäkseen erittelemättä lapsettomuuden mahdollisia syitä. Vain kaksi haastateltavaa eritteli tahatonta ja vapaaehtoista lapsettomuutta ja sen seurauksia lapsettomille ihmisille. Tärkeimmät lähteet ovat Kari Mikko Vesalan ja Teemu Rantasen (1999) Pelkkä puhe ei riitä, Michael Billigin (1987) Arguing and Thinking ja Pirre Saarion (2001)Haikara lentää ohi.
  • Salonen, Lauri (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkielman lähestymistapana on case-tutkimus, jonka kohteena on Espoon kaupunginorkesteri Tapiola Sinfonietta. Orkesterilla ei ole ylikapellimestaria vaan poikkeuksellinen johtamisratkaisu, joka perustuu intendentin ja kahden muusikon muodostamaan johtokolmikkoon. Työssä on lyhyt katsaus orkesterin johtamiseen, jota kirjoitettaessa on etsitty vastaavia kolmikkoratkaisuja maailmalta niitä kuitenkaan löytämättä. Työn tarkennettuna kohteena on johtokolmikon johtajuus siten kuin orkesterin muusikot sen arvottavat. Työssä on myös lyhyesti käsitelty johtamisen tärkeimpiä paradigmoja historian eri vaiheissa. Tutkielman johtajuusteoreettinen lähestymistapa perustuu sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan ja siitä johdettuun identiteettijohtajuuden teoriaan. Tämän suhteellisen uuden teorian mukaan identiteettijohtajuus jäsentyy neljään ulottuvuuteen: prototyyppisyys, identiteetin edistävyys, identiteettiyrittäjyys ja identiteettimanageeraus. Teoriaan liittyvä keskeinen lähde on Alexander Haslamin, Stephen Reicherin ja Michael Platowin teos Uusi johtamisen psykologia. Identiteettijohtajuuteen liittyy tutkielman keskeisin tutkimuskysymys: Miten orkesterin jäsenet arvottavat puheessaan identiteettijohtajuuden neljää ulottuvuutta johtokolmikon toiminnassa? Kysymyksenasettelua on täydennetty kahdella muulla tutkimuskysymyksellä, koska kiinnostus on kohdistunut myös kolmikon yhteistoimintaan sekä orkesterin luonteeseen asiantuntijayhteisönä. Yhteistoimintaan liittyvä kysymys on: Miten orkesterin jäsenet arvottavat johtokolmikon yhteistoimintaa puheessaan? Asiantuntijayhteisöön liittyvä kysymys on: Miten orkesterin jäsenet arvottavat puheessaan orkesteria asiantuntijayhteisönä johtamisen kannalta? Tutkimusmenetelmäksi on valittu laadullinen asennetutkimus, joka on kehitetty Suomessa retorisen sosiaalipsykologian pohjalta. Menetelmään liittyvä keskeinen lähde on Kari Mikko Vesalan ja Teemu Rantasen teos Argumentaatio ja tulkinta. Aineisto hankitaan puolistrukturoiduilla virikehaastatteluilla, joissa haastateltavat ottavat kantaa väittämiin, jotka kohdistuvat kiistakysymyksiksi kutsuttuihin asioihin. Väittämiä on tässä tutkielmassa seitsemän, joista neljä kohdistuu identiteettijohtajuuteen, kaksi kolmikon yhteistoimintaan ja yksi asiantuntijayhteisöllisyyteen. Aineisto koostuu yhdeksän muusikon keväällä ja syksyllä 2015 suoritetuista yksilöhaastatteluista. Aineiston analyysivaiheessa kannanotot ja niiden perustelut on ensin luokiteltu. Perusteluluokista on tunnistettu tulkintavaiheessa 26 arvottamista, joita edelleen ryhmittelemällä on muodostettu kuusi perusasennetta. Tutkielman pohdintaosiossa on osoitettu, että tutkimuskysymyksiin on saatu vastaukset. Sisältöä arvioitaessa on esitetty useita työn onnistumista puoltavia näkökohtia kuten tutkimuskysymyksiin saadut vastaukset sekä aineiston riittävyys ja kelvollisuus. Tulokset mahdollistavat myös vertailevan kytkennän orkesterin johtamista käsittelevään kirjallisuuteen aineistosta nousevien diskurssien osalta. Tutkielman sisällöllisistä rajoituksista mainitaan mm. laadulliseen tutkimukseen ja case-tutkimukseen liittyvä yleistettävyyden puute. Aineisto osoittaa myös, että kolmikkomallin hyvyyteen liittyvä suora väittämä olisi saattanut tuoda lisää näkökohtia. Myös menetelmää arvioitaessa on tuotu esille onnistumista puoltavia näkökohtia. Laadullinen asennetutkimus on toiminut hyvin, sillä väittämät ovat tuottaneet runsaasti puhetta analysoitavaksi. Vertailua on myös suoritettu kirjallisuudessa esiteltyihin laadullisiin asennetutkimuksiin. Myös case-tutkimusta on käsitelty tarkemmin tekemällä samalla kytkentöjä kirjallisuudesta löytyviin case-tutkimuksiin. Haastatteluihin liittyvänä rajoituksena todetaan, että on haastateltu vain muusikkoja, vaikka myös toimistohenkilöiden haastattelut olisi voineet tuoda lisää näkökohtia. Työn kontribuutio johtajuustutkimukselle liittyy valtavirrasta poikkeavaan asetelmaan orkesteri–kolmikkojohtajuus, jollaista kontekstia ei työn yhteydessä ole kirjallisuudesta löydetty. Myöskään jaetun johtajuuden asetelmaa identiteettijohtajuus–kolmikkojohtajuus ei ole työn aikana löydetty kirjallisuudesta, vaan ainoastaan yhden johtajan asetelmia. Myös identiteettijohtajuuden tutkiminen laadullisella menetelmällä poikkeaa valtavirrasta. Jatkotutkimuksen mahdollisuuksina ehdotetaan esim. muiden taidelaitosten kuten teattereiden tutkimista laadullisilla menetelmillä, muillakin kuin ladullisella asennetutkimuksella. Erityisesti ehdotetaan narratiivisten menetelmien käyttöä identiteettijohtajuuden, jaetun johtajuuden ja asiantuntijuuden tutkimuksessa, mitä työn suorittaja perustelee omilla haastattelukokemuksillaan muissa konteksteissa.
  • Tamminen, Sakari (2003)
    Tutkimuksen kohteena oli tietotekniikka-asenteiden ja sukupuolen sosiaalinen rakentuminen puhetilanteissa. Tutkimuskysymyksinä esitettiin a) onko tutkittu tietokoneohjelma Tiimivalmentaja Plus yksiselitteinen asennoitumisen kohde ja b) ovatko tietokoneohjelmaa kohtaan esitetyt asenteet sukupuolittuneita. Empiirisenä aineistona toimi 18 Tiimivalmentaja Plus -ohjelman käyttäjän haastattelua, jotka toteutettiin laadullisen asenneväittämämenetelmän avulla puolistrukturoiduilla väittämärungolla. Käytetyt 8 asenneväittämää oli poimittu yleisesti käytetystä tietoteknisiä asenteita mittaavasta asennemittarista ja lisäksi väittämiä oli muotoiltu tutkimukseen sopivaksi mittarilla saaduista tutkimustuloksista sekä teknologian ja sukupuolen välistä suhdetta tarkastelevasta kirjallisuudesta. Analyysin kohteena toi haastateltavien tuottama argumentatiivinen puhe. Puheesta tarkasteltiin erilaisia kommentointien sisältämiä kannanottoja esitettyihin väittämiin sekä niissä määrittyviä kannanoton kohteita. Argumentatiiviset kannanotot tulkittiin retorisesta diskurssianalyysistä johdetun laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti asenteiden ilmaisuiksi puheessa määrittyneitä asenneobjekteja kohtaan. Lisäksi tarkasteltiin tutkimusmenetelmän periaatteiden mukaisesti niitä asiayhteyksiä, joihin esitetyt väittämät kannanotoissa sijoitettiin ja joissa niitä samalla arvotettiin. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli minkälaisia tulkintoja tutkimuksen kohteena ollut tietokoneohjelma sai haastateltavien kannanotoissa. Lisäksi tarkasteltiin, minkälaiseksi sukupuoli tuotettiin suhteessa ohjelmaan sekä yleisesti tietotekniikkaa kohtaan. Tarkastelussa olivat ne erilaiset puhetavat, joiden kautta tiettyjä tulkintoja sukupuolen, ohjelman ja tietotekniikan suhteesta esitettiin. Aineistosta oli eroteltavissa kolme asennekohdetta, joita haastateltavat arvottivat puheessaan. Ohjelmaa tulkittiin sen sisältämien ideoiden, teknisen toteutuksen sekä työorganisaation muutoksen välineenä. Kaikki kolme asennoitumisen kohdetta saivat erilaisia arvotuksia riippuen siitä, missä kontekstissa asenneobjektia arvioitiin. Tärkeä huomio näiden tulkintojen kohdalla oli se, että ohjelmaa ei tulkittu pelkäksi yksipuolikseksi tekniseksi artefaktaksi. Tällöin sitä kohtaan ilmaistut asenteet eivät myöskään olleet yksipuolisen maskuliinisesti sukupuolittuneita. Lisäksi aineistosta oli eroteltavissa erilaisia haastattelussa ilmenneitä puhekehyksiä, jotka vaikuttivat puhetapojen ja niiden sisältämien asennoitumisten tuottamiseen. Puhekehyksistä oli eroteltavissa ainakin "julkisen puheen" ja "eletyn elämän" puhekehykset, joissa sukupuoli sai systemaattisesti erilaisia tulkintoja. Näin myös sukupuolen ja ohjelman tulkinnan väliseet suhteet vaihtelivat eri puhekehyksissä. Tärkeä retorisen tutkimusnäkökulman lähde oli Billig, M. (1987) " Arguing and thinking: a Rhetorical approach to social psychology", laadullisen asennetutkimuksen pohjana toimi VEsala, K.M. ja Rantanen, T. (1999) "Pelkkä puhe ei riitä", feministisen tietotekniikan tutkimuksen alkulähteenä Vehviläinen, M. (1997) " Gender, expertise and information technology" sekä teknologian sosiaalisen rakentumisen lähteenä Bijker, W.E., Hughes, T.P. & Pinch, T.J. (1989) "The social construction of technological systems".
  • Routarinne, Veera (Helsingin yliopisto, 2020)
    Työelämän murros suorittavasta työstä asiantuntijatyöhön vaatii tekijältään yhteistyötaitoja ja vahvaa toimijuutta. Keinona toimijuuden tukemiseksi moni organisaatio järjestää business coaching -palveluita työntekijöilleen. Business coaching on valmennusprosessi, jonka tavoitteena on asiakkaan toimijuuden lisääminen ja tukeminen. Myös business coaching -valmentajat itse edustavat työelämän muutosta, sillä heidän työnsä vaatii yhtä lailla vahvaa toimijuutta ja yhteistyötaitoja. Tutkielman tavoitteena on tarkastella toimijuuden konstruointeja ja retorista toimijuutta valmentajien puheessa liittyen coaching-prosessiin. Yhteistyön keskeisyyden vuoksi toimijuuden lisäksi keskiöön nousee henkilökemian käsite. Aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu, että toimivat henkilökemiat rakentuvat jopa yhteistyön mahdollistavaksi tekijäksi. Lisäksi business coaching -yhdistykset määrittelevät yhteistyön yhdeksi coachin keskeiseksi osaamisalueeksi. Tutkielma noudattaa laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa. Aineisto koostuu neljästä haastattelusta, jotka on toteutettu puolistrukturoidusti. Haastateltaville on esitetty laadullisen asennetutkimuksen mukaisesti kuusi väittämää ja pyydetty kommentoimaan niitä. Tutkielma keskittyy toimijuuteen henkilökemioiden ja yhteistyön näkökulmasta ja siksi analyysi on rajattu yhteen väittämään kohdistuvaan kommentointiin: ”Henkilökemiat ratkaisevat, miten coaching onnistuu”. Tutkielman teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja aineiston analyysissa keskiössä ovat toimijuuden konstruoinnit sekä haastateltavien retorinen toimijuus. Aineistossa rakentuu viisi asennetta perustuen haastateltavien esittämiin argumentteihin ja perusteluihin. Aineistossa korostuu kuva coachista aktiivisena toimijana, jolla on kyky ja taito vaikuttaa prosessin onnistumiseen. Henkilökemioiden mahdolliset haasteet ovat ylitettävissä. Asiakkaan toimijuus rakentuu hieman passiivisemmaksi kuin valmentajan. Silti myös asiakkaan toimijuus on coachingin onnistumisen kannalta tärkeää. Haastatellut valmentajat osoittavat myös vahvaa retorista toimijuutta. Aikaisempi tutkimus aiheen parissa on keskittynyt tarkastelemaan objektiivisia mittareita, joilla voidaan perustella coachingin tehokkuutta ja taloudellista hyötyä. Tämä konstruktionistinen tutkielma laajentaa coachingin ympärillä käytyä tutkimuskeskustelua. Tutkielman perusteella voidaan ehdottaa mielekkäitä aiheita jatkotutkimukselle business coachingin ympärillä.
  • Tammi, Elisa (Helsingin yliopisto, 2019)
    Organisaatioiden kohtaama työelämän murros on luonut painetta kehittää johtamista muuttuvassa toimintaympäristössä. Tämä muutos on tuonut työn ja sen vaatimukset lähelle yksilöä, jonka toivotaan hyödyntävän työssään omia henkilökohtaisia resurssejaan ja omaa subjektiuttaan. Uudenlaista työtä kuvaavan subjektivoituneen työn ja sen tekijän johtamiseen on kehitetty erilaisia malleja, joista myös julkisen puolen organisaatiot ammentavat toiminnassaan. Malleissa pyritään johtamaan sisäisesti motivoitunutta, itseohjautuvaa työntekijää, jolloin myös työn ongelmat kohdataan yksilötasolla. Tässä tutkielmassa tutkitaan kyseistä muutosta heijastavaa Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan uudistettujen palvelujen johtamismallin kolmea ydintekijää, yhteistä työtä, itseohjautuvuutta, sekä sisäistä motivaatiota, mallia toteuttavien kotihoidon hoitajien näkökulmasta. Kiinnostuksen kohteena on, miten kotihoidon hoitajat määrittävät ja arvottavat ydintekijöitä, sekä millaiseksi heidän toimijuutensa rakentuu suhteessa mallin ydintekijöiden esittämään toimijaan. Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää laadullista lähestymistapaa. Työssä teoreettisena lähtökohtana on relationistinen sosiaalipsykologia, jossa todellisuus ymmärretään sosiaalisesti rakentuvana. Tutkielman avulla voidaan ymmärtää johtamismallin ydintekijöiden hahmottumista kotihoidon hoitajien puheessa, sekä mahdollisia ristiriitoja, jotka tulee käytännössä huomioida mallin implementaatiossa. Tutkimuksen metodologiana on laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapa, jossa tarkastellaan sosiaalisena suhdekäsitteenä ymmärrettyä asennetta. Asenteiden ilmaisun funktioiden tulkintaa täydennetään positiointiteorian toimijuuden analyyttisella käsitteellä. Keskeiset analyyttiset käsitteet ovat asenne, sekä toimijuus, jotka ymmärretään tutkielman relationistis-konstruktionistisen metateorian mukaisesti sosiaalisissa prosesseissa rakentuvina, eikä yksilön sisäisinä ominaisuuksina. Tutkimuksen aineisto koostuu 9 kotihoidon työntekijän haastattelusta. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa kaikille haastateltaville esitettiin samat 9 väittämää, joihin pyydettiin haastateltavien kommentteja argumentaatiota sisältävän aineiston tuottamiseksi. Väittämät perustuivat johtamismallin käsikirjaan ja johtamismallin mittaamiseen tarkoitettuun johtamismittariin, joilla kuvataan ja mitataan kolmea ydintekijää. Haastateltavat esittivät väittämiin kannanottoja ja perusteluja, joiden ryhmittelyn perusteella oli tulkittavissa laadullisesti 23 erilaista asennetta. Analyysissä edettiin laadullisen asennetutkimuksen metodologiaa noudattaen luokittelevasta analyysista tulkinnalliseen, jossa asenteiden tulkitsemisen jälkeen niiden funktioita tarkasteltiin toimijuuden käsitteen avulla. Tulokset osoittavat, että kotihoidon hoitajat asennoituvat ydintekijöihin eri tavoin riippuen niiden määritelmästä. Kokoavasti tulkiten ydintekijöitä arvotettiin myönteisesti silloin, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan esimerkiksi työhön kuuluvia, pakollisena näyttäytyviä asioita, työstään pitämistä sekä muiden osoittamaa arvostusta kotihoidon työtä kohtaan. Sitä vastoin ydintekijät arvottuivat kielteisesti, kun hoitajat ymmärsivät niiden tarkoittavan ylimääräistä aikaa ja jaksamista vaativia asioita, sekä esimerkiksi tarpeetonta muutosta ja ainoastaan asiakkaiden mieltymysten toteuttamista. Verrattuna tutkielman määritelmään kyseisistä tekijöistä, ydintekijät näyttäytyvät varsin erilaisina. Toimijuuden analyysin perusteella hoitajat positioivat itsensä sekä aktiivisiin että rakenteiden vuoksi non-agenttisiin positioihin suhteessa mallin ydintekijöiden tavoittelemaan toimijuuteen. Rakenteiden vuoksi hoitajat positioivat itsensä pakotettuina toimimaan ydintekijöiden mukaisella tavalla. Rakenteet saattoivat myös estää toimimasta sisäisesti motivoituneen, aktiivisen toimijan tavoin, jolloin hoitajat positioivat itsensä estyneeksi mallin ydintekijöiden mukaiseksi toimijaksi. Omia intressejä palvelevaksi toimijaksi positioituessaan hoitajien oli mahdollista rakentaa itselleen ydintekijöiden mukaisen toimijan positio, jolloin toiminnan päämiehenä on yksilö itse. Toisaalta, mallin mukaista toimijuutta myös vastustettiin. Hoitajat positioivat itsensä asiakkaan etua päämiehenään palvelevina toimijoina, minkä kanssa ydintekijöiden mukainen toimija näyttäytyi ristiriitaisena. Lisäksi hoitajat saattoivat positioida itsensä toimijoiksi jollain muulla kuin ydintekijöiden tavoittelemalla tavalla, palvellen päämiehenä itseään ja omia intressejään. Kotihoidon hoitajat ymmärtävät johtamismallin ydintekijät hyvin eri tavoin. Yhteistä työtä tekevän, itseohjautuvan ja sisäisesti motivoituneen työntekijän positio ei näyttäydy täysin ongelmattomana kotihoidon hoitajille, joiden toimijuutta ohjaa erilaiset päämiehet sekä rakenteet. Tutkimus antaakin johtamismallin implementaatioon tärkeän työntekijöiden näkökulman, joka kytkeytyy myös laajempaan kontekstiin muuttuvasta työelämästä.
  • Vainio, Annukka; Kauppinen, Tiina; Valros, Anna; Raussi, Satu (2007)
    10
    Tuotantoeläinten hyvinvointia voidaan edistää muun muassa erilaisin ruokinnallisin, teknisin ja hoitokäytäntöihin liittyvin toimenpitein. Tärkeä yksittäinen eläinten hyvinvointiin vaikuttava tekijä on eläinten hoitajan asenne ja käyttäytyminen eläimiä kohtaan. Nykyisen asennetutkimuksen teorioiden valossa erityisesti tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämistä koskevat asenteet ennustavat tuottajien toiminta-aikomuksia ja ovat siten yhteydessä eläinten todelliseen hyvinvointiin, terveyteen ja tuotokseen. Tutkimuksessamme selvitimme suomalaisten sianlihan- ja maidontuottajien asenteita eläinten hyvinvoinnin edistämistä kohtaan tulkitsemalla heidän argumentaatiotaan Ajzenin (2002) suunnitellun toiminnan teorian pohjalta. Teorian mukaan ihmisen käyttäytymistä tai aikomusta toimia tietyllä tavalla voidaan parhaiten ennustaa itse toimintaan kohdistuvien asenteiden avulla. Asenteiden lisäksi näitä käyttäytymisaikomuksia määrittävät myös uskomukset ulkopuolisista sosiaalisista odotuksista ja omista vaikutusmahdollisuuksista. Käytimme laadullisen asennetutkimuksen lähestymistapaa. Haastattelimme 9 sianlihan- ja 9 maidontuottajaa esittämällä heille erilaisia tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämiseen liittyviä lauseväittämiä. Olimme kiinnostuneita siitä, miten tuottajat kommentoivat tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisen arvottamista, siihen liittyviä subjektiivisia normeja ja tuottajan vaikutusmahdollisuuksia. Kiinnitimme huomiota myös siihen, miten he tulivat määrittäneeksi omaa toimija-asemaansa ja minkälaisiin arvoihin he vetosivat. Tilakäynneillä, haastattelujen yhteydessä, teimme kaikilla tiloilla myös karkeat arviot eläinten hyvinvoinnista. Arvioinnissa käytimme pääosin ympäristöperäisiä, mutta myös joitakin eläinperäisiä hyvinvoinnin indeksimittareita, joilla pyrimme arvioimaan eläinten tuotanto-olosuhteiden lajinmukaista toimivuutta sekä eläinten sopeutumista olosuhteisiin. Tuottajat toivat esiin kaksi erilaista, mutta usein päällekkäistä eläinten hyvinvoinnin arvottamisen tapaa. Yhtäältä he käsittivät hyvinvoinnin eläimen periaatteelliseksi oikeudeksi tulla kohdelluksi ja hoidetuksi moitteettomasti, jolloin hyvinvoinnin edistäminen ei vaadi suuria investointeja tai resursseja vaan voidaan nähdä pieninä ja yksinkertaisina käytännön toimina. Toisaalta tuottajat totesivat eläinten hyvinvoinnin olevan hyvän tuottavuuden ehto ja edellytys, jota tulee vaalia jo sen tuottaman rahallisen arvon vuoksi. Subjektiivisten normien lähteistä erityisesti teurastamot ja meijerit näyttäytyivät tärkeinä, tuottajan asenteita ja toimintaa ohjaavina auktoriteetteina. Periaatteelliseen arvoulottuvuuteen liitettiin vähemmän normeja kuin tuotantokeskeiseen lähestymistapaan. Auktoriteeteilla oli merkitystä myös tuottajan kokemien vaikutusmahdollisuuksien suhteen. Vaikuttamisen rajoja asettivat niin ikään tuottajan oma jaksaminen sekä taloudelliset resurssit. Tuottajan positiivinen näkemys omista vaikutusmahdollisuuksista eläinten hoidossa ja hyvinvoinnin edistämisessä oli hyvinvointi-indeksipisteiden perusteella yhteydessä parempaan eläinten hyvinvoinnin tasoon. Halukkuus edistää eläinten hyvinvointia ei kuitenkaan näiden tulosten valossa näyttäisi riippuvan siitä, asennoituuko tuottaja siihen periaatteellisesti, välineellisesti tai molemmin tavoin: hyvinvointi-indeksin pistemäärät eivät eronneet merkittävästi eri lailla hyvinvoinnin edistämiseen asennoituvien tuottajien tiloilla. Tuottajat näkivät tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisen tärkeäksi, mutta erilaisin perustein. Tuottajille tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen merkitsi laajaa hyvinvointitoimintojen joukkoa, joka voitiin ryhmitellä neljään hyvinvoinnin edistämisen tapaan: olosuhteiden parantamiseen, hoitotyöhön, eläimen hyvään kohteluun ja tuottajan omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Tuottajat tunnistavat mainitut neljä hyvinvoinnin edistämisen tapaa relevanteiksi, mutta niiden arvottamisessa oli vaihtelua, ja eri tuottajat todennäköisesti asettaisivat ne erilaiseen tärkeysjärjestykseen. Kaikkein kiistanalaisimmalta hyvinvoinnin edistämistavalta vaikutti eläimen hyvän kohtelun alle kuuluvien käytäntöjen luokka, kun taas muut kolme hyvinvoinnin edistämisen tapaa vaikuttivat saavan pääosin myönteisen sävyistä arvottamista. Periaatteellinen arvolataus ja eläimen hyvä kohtelu asenteen kohteena liittyivät usein yhteen, mutta tätä voitiin tukea myös välineellisin perustein. Sen sijaan muiden kolmen hyvinvoinnin edistämisen tapojen kohdalla ei näkynyt vastaavanlaista painotuseroa. Kaiken kaikkiaan tulokset vahvistavat käyttämämme teoreettisen tulkintakehyksen keskeisen viestin, jonka mukaan tuottajan asenteiden ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistämisen välinen yhteys ei ole yksioikoinen tai mekaaninen.
  • Hulkko, Marjaana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Itsemurha on kiistanalainen ja tabuluontoinen, ristiriitaisia tunteita herättävä aihe yhteiskunnassamme. Itsemurhaan sekä itsemurhan tekijään kohdistuu monia myyttejä, stereotypioita ja stigmatisoivia asenteita. Kirjallisuudessa on esitetty, miten itsemurha näyttäytyy länsimaisessa kulttuurissa vahvasti itsekkäänä tekona ja miten sen tekijä näyttäytyy usein negatiivisessa valossa. Itsemurha ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat vaikeita kokemuksia läheisille; arvioiden mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi lähipiirissään keskimäärin 6–10 henkilöä. Tutkielman lähtökohtana oli myytti itsemurhan itsekkyydestä sekä samalla kiinnostus ymmärtää, miten itsemurha rakentuu niiden puheissa, joita se on läheisesti koskettanut. Tavoitteena oli selvittää, miten henkilöt, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle tai joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa, kommentoivat itsemurhan itsekkyysmyyttiä sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja relationistinen sosiaalipsykologia. Teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin laadullista asennetutkimusta, jonka mukaan asenne käsitettiin argumentaatiossa tunnistettavaksi ilmiöksi, jota tulkitaan ja jäsennellään asennekäsitteen kautta. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat asenne ja subjektipositio. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, ja haastateltaville esitettiin väittämä: ”Mielestäni itsemurha on itsekäs teko.” Haastateltavat esittivät itsekkyysväittämään kannattavia ja torjuvia kannanottoja sekä epäsuoran kannattavan ja kritisoivan kannanoton. Näiden kannanottojen pohjalta analysoitiin yhteensä 6 asennetta. Asenteiden esittäminen mahdollistui haastateltaville erilaisiin subjektipositioihin (läheisen positio, itsetuhoisen henkilön positio sekä kriittisen ulkopuolisen positio) asettumalla ja positioita vaihtamalla. Samoista subjektipositioista käsin esitettiin myös vastakkaisia asenteita. Puolet haastateltavista kannatti itsemurhien itsekkyysmyyttiä toisen puolen kumotessa sen. Itsekkyys rakentui myyttiä kannattaneiden asenteissa laadullisesti erilaiseksi sen mukaan, mistä positiosta käsin haastateltava käsitteli aihetta. Myytin torjuneiden asenteissa itsemurha rakentui seuraukseksi mielenterveyden häiriöstä, itsetuhoisen ihmisen positiosta ”palvelukseksi” läheiselle sekä yksilön oikeudeksi. Kriittisen näkökulman yhteydessä arvottaminen itsessään rakentui negatiiviseksi ja kritisoitavaksi asiaksi. Itsemurha rakentui kaikkien haastateltavien puheessa epätoivottavaksi seuraukseksi riippumatta sitä, vastustiko vai kannattiko haastateltava itsekkyysmyyttiä. Merkittävää oli, etteivät haastateltavat pelkästään arvottaneet itsemurhia, vaan arvottaminen laajeni eettisiin kysymyksiin ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yhteiskuntakritiikkiin liittyen yhteiskunnan puutteellisiin ja virheellisiin representaatioihin itsemurhista ja mielenterveydestä. Lisäksi arvottaminen eteni metatasolle haastatteluväittämän sekä sen taustalla olevan arvomaailman päätyessä kritiikin kohteeksi. Haastateltavat esittivät vastakkaisia näkemyksiä suhteessa itsemurhaan. Osa vetosi ihmisten velvollisuuteen ottaa huomioon tekonsa seuraukset muiden ihmisten perspektiivistä, yksi haastateltava sitä vastoin painotti jokaisen oikeutta saada päättää omasta elämästä, vedoten näin oikeuteen toteuttaa itsemurha. Oman edun tavoittelu rakentui niin itsekkääksi ja kielteiseksi kuin toivottavaksi ja kannustettavaksi asiaksi itsemurhien yhteydessä. Kiinnostavasti itsemurha rakentui seuraukseksi niin muiden edun huomiotta jättämisestä kuin vastakkaisesti sen huomioimisesta. Kokoavasti sanottuna itsemurhien rakentumisessa ei ollut avainasemassa se, mistä positiosta käsin arvottamista tehtiin, vaan merkitystä oli sillä, minkälaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin haastateltavat vetosivat, minkälaisia syitä teon taustalla nähtiin olevan suhteessa vastuun, egoismin, altruismin ja mielenterveyden kehyksen teemoihin sekä minkälaiseksi itse arvottamisprosessi rakentui. Tutkimus problematisoi itsemurhan rakentumista yksilöllistetyksi ja itsekkääksi teoksi; tällöin itsemurhan tekijän voitiin tulkita olevan vastuussa teostaan ja empatian kokeminen häntä kohtaan voi hankaloitua. Tällöin myös itsemurhien luonne sosiaalisena ilmiönä jää huomiotta. Itsemurhan käsitteellistäminen yksilöllistettynä ilmiönä voi vaikeuttaa läheisen suruprosessia ja itsemurhan tehneeseen tai itsetuhoiseen läheiseen suhtautumista. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen konstruktionismin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavat voivat tarjota relevantin ja toimivan lähtökohdan itsemurhien asennetutkimuksen valtavirran rinnalle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin itsemurhiin liittyvää arvokeskustelua sekä niitä tapoja, joilla itsemurha rakentui läheisten puheessa heidän ottaessaan kantaa itsemurhan itsekkyysmyyttiin. Samalla tulokset voivat antaa lisää näkökulmia itsemurhan tehneen läheisille tarkoitettujen interventioiden kehittämiseen sekä itsemurhaan liittyvän suruprosessin ymmärtämiseen.
  • Lavenius, Christel (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Sosiaalitieteiden laitos Laitos – Institution – Department Valtiotieteellinen tiedekunta Tekijä – Författare – Author Christel Lavenius Työn nimi – Arbetets titel – Title ”Millanen sä oot Ig:ssä ei tarkota et sä oot semmonen oikeessa elämässä”. Laadullinen asennetutkimus 14-17-vuotiaiden identiteetti-ja profiilityöstä Instagramissa. Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalipsykologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu-tutkielma Aika – Datum – Month and year Heinäkuu /2019 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 74+16 Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämän tutkielman tarkoituksen on selvittää miten teinitytöt esittävät itseään Instagramissa ja millaisia asenteita ilmiöön liitetään. Tämän päivän nuoret viettävät merkittävän ison osan hereillä olo ajastaan Instagramissa, mikä on luonnollisesti myös johtanut siihen, että identiteettityö on suurimmaksi osaksi siirtynyt nettiin. Koskaan aikaisemmin nuorilla ei ole ollut niin hyvää mahdollisuutta ilmaista ja esittää itseään kuin tänä päivänä. Palvelun avulla he pääsevät kokeilemaan erilaisia identiteettejä, joita he sitten hyväksyvät tai hylkäävät muilta saadun palautteen perusteella. Palvelu on kuitenkin tunnettu siitä, että siellä usein esiinnytään suotuisassa ja idealisoidussa valossa. Näin ollen Instagram antaa usein vääristyneen kuvan todellisuudesta, mikä puolestaan voi aiheuttaa kateutta, sosiaalista vertailua ja ahdistusta. Siitä huolimatta, että tutkimustulos osoittaa, että Instagram lisää negatiivisia tunnetiloja, hyödyntävät nuoret sitä itsensä ilmaisuun ja oman minän löytämiseen. Tutkielmani teoreettinen tausta pohjautuu Erving Goffmanin vaikutelman hallinta teoriaan, aikaisempaa identiteettitutkimukseen sekä sosiaaliseen mediaan liittyviin tutkimuksiin. Tutkimuksen aineisto on kerätty kahdella fokusryhmällä, jossa seitsemän 14-17-vuotiasta tyttöä Helsingistä osallistui keskustelemaan Instagramissa tapahtuvasta profiilityöstä sekä itsensä esittämisestä. Analyysin olen tehnyt laadullisen asennetutkimuksen avulla. Tässä tutkimusmenetelmässä ollaan kiinnostuneita erittelemään ja tulkitsemaan sitä mitä ihmiset arvottavat kommentoidessaan heille tärkeitä asioita tai kiistakysymyksiä. Aineiston suurin löydös oli ristiriitaiset asenteet itsensä esittämistä kohtaan. Itsensä esittämistä arvotettiin haastattelun eri kohdissa eri tavoin, riippuen osallistujien motiiveista. Kun osallistujat keskustelivat omasta esiintymisestään, arvotettiin toimintaa myönteisesti. Kun osallistujat puolestaan kommentoivat toisten Instagram esiintymistä arvotettiin toimintaa negatiivisesti. Tytöt kritisoivat myös naiskäyttäjien kuvia enemmän kuin poikien. Haastatteluiden myötä osallistujat loivat myös puhetapoja, joiden avulla he keskustelivat itsensä esittämisestä ja joiden kautta he esiintyivät minulle ja toisilleen. Analyysissä esittelenkin näitä puhetapoja, joilla itsensä esittämisestä ja profiilityöstä puhuttiin, sekä kuvailen tapoja, joiden avulla osallistujat esiintyivät haastattelutilanteessa. Tutkimukseni tavoitteena on lisätä ymmärrystä sosiaalisen median merkityksestä identiteettityössä, jotta vanhemmat sukupolvet ymmärtävät ilmiön laajuuden ja vaikutukset, sekä osaavat tukea teini-ikäisiä paremmin haastavan elämänvaiheen läpi. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Instagram, itsensä esittäminen, profiilityö, vaikutelman hallinta, laadullinen asennetutkimus
  • Vallas, Siiri (Helsingin yliopisto, 2021)
    Organisaatiomuutoksia on tutkittu monilla tieteenaloilla jo vuosikymmeniä. Tutkimuksien kiinnostus muutoksien toteuttamiseen organisaatioiden ja muutosagenttien näkökulmasta on johtanut useiden muutosjohtajuuden teoreettisten mallien kehittämiseen. Tutkimuskentältä puuttuu edelleen yhteisymmärrys organisaatiomuutoksien johtamisen keskeisistä periaatteista. Myöhemmin tutkimuksissa fokukseen on noussut muutoksen vastaanottajien reaktioiden ja kokemuksien tutkiminen. Valtaosa muutoksen vastaanottajien reaktioihin keskittyvästä tutkimuksesta on tehty kvantitatiivisin menetelmin mittaamalla esimerkiksi työntekijöiden tuottavuutta, työtyytyväisyyttä tai asenteita organisaatiota kohtaan ennen ja jälkeen muutoksen. Organisaatiomuutoksen onnistumisen mittaaminen on vaikeaa, sillä kokemukset muutosprosessista ovat yksilöllisiä ja riippuvat arvioijan asemasta organisaatiosta sekä roolista muutoksessa. Yksi mahdollinen organisaatiomuutos on toimitilojen uudistus, johon voi liittyä samalla työskentelytapojen tai organisaatiokulttuurin uudistamista. Tämä tutkielma on toteutettu toimeksiantona teknologia-alan yritykselle, jonka toimitilamuutoksessa osa työntekijöistä siirtyi tekemään töitä uudessa monitilatoimistossa. Toimeksiantajan toiveena oli saada tietoa muutokseen osallistuneiden henkilöiden kokemuksista muutosprosessin johtamisesta. Tutkielman tavoitteeksi otettiin selvittää, miten muutosprosessiin vetäjänä tai vastaanottajana osallistuneet henkilöt kommentoivat muutosprosessia, millaisia kannanottoja ja perusteluja he ilmaisevat sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Teoreettiseksi viitekehykseksi tutkielmaan valittiin laadullinen asennetutkimus, jonka mukaan asenne käsitetään argumentaatiossa hahmotettavaksi sosiaaliseksi ilmiöksi. Aineisto koostui yhdeksästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, joissa haastateltaville esitettiin kuusi väittämää liittyen organisaatiomuutoksen johtamiseen. Kannanotot ja perustelut argumentoivassa puheessa muutosprosessia kohtaan olivat hyvin monipuolisia. Samaa kannanottoa saatettiin perustella usealla eri tavalla ja toisaalta samaa perustelua saatettiin käyttää argumentoidessa useaa eri kannanottoa. Kannanottojen ja perustelujen yhdistelmistä hahmottui 15 asennetta. Asenteet jaoteltiin niiden kohteen mukaan työntekijöiden osallistamista, työntekijöiden huomioimista, muutosprosessin tehokasta toteuttamista ja toteutuneen muutoksen lopputulosta arvottaviin asenteisiin. Syvällisemmässä tulkinnassa huomattiin eroja tavassa arvottaa toimitilamuutoksia ja organisaatiomuutoksia yleisellä tasolla. Kun asenteen subjektiksi hahmottui muutokseen osallistuva työntekijä, toimitilamuutoksessa tärkeäksi arvotettiin muutoksen tehokas toteuttaminen ja muutosprosesseissa yleisesti työntekijöiden huomioiminen. Sen sijaan, kun subjektina oli muutoksen vetäjä, toimitilamuutoksissa tärkeäksi arvotettiin työntekijöiden osallistaminen ja muutosprosesseissa yleisesti muutoksen tehokas toteuttaminen. Myös toteutuneen muutoksen lopputuloksen erilainen arvottaminen oli yhteydessä asenteen subjektiin. Subjektin ollessa muutoksen vetäjä, toteutuneen muutoksen lopputulosta arvotettiin vain positiivisilla ulottuvuuksilla. Kun subjektiksi hahmottui toimiston työntekijä, muutoksen lopputulosta arvotettiin myös kielteisesti. Huomattavaa tuloksissa oli se, että asenteille hahmotetut subjektit eivät aina vastanneet asenteen ilmaisijan todellista roolia toteutuneessa muutoksessa. Tutkielmalla voidaan osoittaa, että asennoituminen organisaatiomuutosprosesseihin ja niiden johtamiseen on moniulotteista, yksilöllistä ja mahdollisesti yhteydessä henkilön asemaan muutoksessa. Tutkielman tulokset voivat auttaa ymmärtämään eri subjektien tapoja arvottaa organisaatiomuutosprosesseja ja niiden johtamista. On perusteltua esittää, että organisaatiomuutoksien tutkiminen laadullisen asennetutkimuksen lähtökohdista voi lisätä näkökulmia organisaatiomuutoksien johtamiseen ja tutkimukseen.