Browsing by Subject "nationalismi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 51
  • Sams, Anni (Helsingfors universitet, 2015)
    This Master s thesis analyses the politisation of collective memory in the Cuban Museum of Art and Culture founded in 1973 in Miami. The museum was established by Cubans who exiled after the revolution of 1959. The goal of the museum was to maintain Cuban culture and tradition until the return to homeland. The purpose of this thesis is to find out why an auction that took place at the museum in 1988 polarised the internal relations in the museum and why the functions of the museum slowly ceased after the auction. The research methods are anthropological participant observation, ethnographic fieldwork and archive research. The data is mainly gathered during the two months of field work in 2006 in Miami. The archive data comprises of 49 documents from the archives of the Cuban Museum, derived from the Cuban Heritage Collection of the University of Miami. The interview data includes five in-depth interviews with key figures from Miami, three of which were central actors in the case of the museum. Furthermore, field notes and 71 media texts concerning the Cuban Museum collected from the Cuban Heritage Collection are analysed. The thesis demonstrates that the tensions between processes of counter-memory and official history are negotiated in the operations of the museum as the collective memory of a community becomes public. The thesis depicts how the politics of memory are apparent in the efforts of the Cuban community to institutionalise memory and participate in the processes of constructing Cubanness. The tight institutional structure and political and cultural unity of the Cuban community of Miami, and especially of the first, golden generation of exiles, have made possible a parallel public sphere local to Miami. This definition of Cubanness is based on a specific projection of time, where the authentic Cuba is recognised as the Cuba before revolution, and the socialist Cuba is considered a context of the disfigurement of Cubanness. Victoria Boym s concept of restorative nostalgia explains the nostalgic nationalism of Cubans forced to settle outside the borders of the homeland, as the negotiations of past in the operations of the museum aim at a reproduction of the home and at overcoming the temporal distance from the idealised Cuba of the past. This thesis proposes that the Cuban Museum of Art and Culture can be considered an institution that reproduces counter-memory, understood after Johannes Fabian and John R. Eidson as social action that makes collective memory public. The museum participated in the production of collective memory and discussion of authentic Cubanness as opposed to the State of Cuba s official understanding of history. The conclusion is that through the exile ideology of the Cuban community in Miami, the public representations of memory are controlled in such a way that the historicity produced in the museum did not sufficiently represent the Cuban community, and as such, did not gain general support. This may be one reason for the termination of the operations of the museum, even as the Cuban community continues to wait for the possibility of return.
  • Tepora, Tuomas (T. Tepora, 2011)
    The Flag, Sacrifice and the Nation: Collective Experiences and Group Boundaries in Finland, 1917–1945 This dissertation deals with the notions of sacrifice and violence in connection to the Finnish flag struggles in 1917–1945. The study begins with a basic idea that sacrificial thought is a key element in nationalism and social cohesion of large groups. The method used in the study combines anthropological notions of totemism and psychoanalytical object relation theory. The aim is to explore the social and psychological factors of the national flag and the workers’ flags in the times of crisis and nation building. Addressed phenomena and concepts include self-sacrifice, scapegoating, remembrance of war, inclusion, and exclusion. The research is located in the intersection of cultural history of war and nationalism studies. The analysis is based on the press debates, public speeches and archival sources of the civic organizations promoting the Finnish flag culture. In addition, reminiscences collections and e.g. popular poetry is examined with a view to reveal popular attitudes towards the flag question. The study is empirically divided into three sections which are 1. the years of the Revolution and the Civil War (1917–1918), 2. the interwar period (1919–1939), and 3. the Second World War (1939–1945). The research demonstrates that modern national flags and workers’ flags maintain certain characteristics of ’primitive’ totems. When referred to as a totem the flag is an emotionally charged symbol, the container of the collective ideals of the large group. Thus the flag culture and disputes offer a path to explore the perceptions and memory of sacrifice and violence in the making of the ’First Republic’. Any given large group, e.g. a nation, must conceptually pursue a consensus over their past sacrifices. Without productive meaning sacrifice is meaningless violence. By looking at the flag passions the study also illuminates various group identities, boundaries and border crossings within the society. The study shows that the dividing violence of the Civil War was first overcome in the late 1930s when the social democrats adopted a new perception of the Red victims of 1918 as the birth pains of the nation, not only the martyrs of the class struggle. At the same time the radical Right became marginalized. The study also illuminates how this lead to the possibility of the ”Spirit of the Winter War”, a genuine albeit brief experience of horizontal sisterhood, and how this spirit was reflected in the Finnish flag. The experience was not based only on the external and unifying threat. The experience was grounded in unifying sacrifice which reflected a novel way of understanding the nation and its past sacrifices. Paradoxically, the forged consensus of the necessity and productivity of the common sacrifices of the Winter War made new sacrifices (and thus violence) possible during the Continuation War. In spite of political discord and war-weariness, the concept of a unified nation under the national flag survived even the meaninglessness of the stationary war. It can be characterized that the conflict between the idea of a national community and parliamentary party politics was dissolved as the result of the collective experience of the Second World War.
  • Suikkanen, Mikko (Helsingfors universitet, 2016)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen 2000-luvun yhteiskunnallista keskustelua varusmiesten huonontuneesta kunnosta ja lihomisesta. Kutsun työssäni tätä keskustelua "läskisodaksi". Varusmiesten heikentynyttä kuntoa on käsitelty monien eri tieteen alojen tutkimuksissa ja tutkimushankkeissa, mutta vaikka kyseessä on nuorten miesruumiiden ympärille kietoutuva kysymys, sukupuolen vaikutusta asiaan tai sen julkiseen käsittelyyn ei ole juuri analyyttisesti tarkasteltu. Siksi tutkin työssäni tätä keskustelua sukupuolentutkimuksellisen lähestymistavan avulla ja tarkastelen erityisesti sen suhdetta maskuliinisuuden ja miesruumiiden kulttuuriseen ja sosiaaliseen rakentumiseen. Lähestymistapani pohjautuu feministisen perinteen ja kriittisen miestutkimuksen teoretisointeihin. Analyysini taustalla vaikuttaa erityisesti kriittisen miestutkimuksen maskuliinisuuksien teoria ja siihen kohdistunut teoreettinen ja metodologinen keskustelu. Hahmottelen sellaista hegemonisen maskuliinisuuden käsitteelle vaihtoehtoista tapaa teoretisoida miesideaalin ja eletyn mieheyden suhdetta, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti maskuliinisuuden määritelmälliseen avoimuuteen ja ajalliseen ulottuvuuteen. Esimerkkiaineistona "läskisodasta" käytän Helsingin Sanomien 2000-luvulla ilmestyneitä lehtikirjoituksia huonontuneesta varusmieskunnosta. Keskustelussa vaikuttavat puhetavat tuottavat monimutkaisella tavalla sukupuolittunutta ruumiillisuutta, joten lähestyn teksteissä esiintyviä sukupuoleen liittyviä oletuksia ja itsestäänselvyyksiä tarkennuksen tasoltaan vaihtelevan diskurssianalyyttisen otteen avulla, sekä yksittäisiä väitteitä että rivien väliin jääviä ideologisia oletuksia tulkiten. Kyseessä ei ole tyhjentävä aineistoanalyysi vaan tarkastelen laajempia diskursiivisia rakenteita esimerkkiaineiston avulla. Analyysiluvuissani lähestyn "läskisotaa" neljän sukupuolentutkimuksellisen keskusteluperinteen ja teeman kautta: Luvussa 3 tarkastelen sitä suhteessa miesruumiin kulttuurista näkymättömyyttä ja sen ruumisnormin asemaa käsitteleviin feministisiin ja kriittisen miestutkimuksen teoretisointeihin, luvussa 4 analysoin siinä vähäiselle huomiolle jääviä sotilaallisen ruumiillisuuden erityisyyksiä miesruumiin kannalta, luvussa 5 käsittelen sitä osana nationalistista perinnettä ja suomalaisen yhteiskunnan militarismia ja luvussa 6 tutkin siihen liittyviä terveyden ja lihavuuden sukupuolittuneita ja poliittisia kysymyksiä. Tutkielman keskeisiä johtopäätöksiä on, että keskustelu varusmiesten huonontuneesta kunnosta alleviivaa miesruumiin kulttuurisen näkyvyyden ajallista liukuvuutta ja kontekstisidonnaisuutta ja monimutkaistaa miehisen katseen ja sukupuolittuneen aktiivisuuden ja passiivisuuden teoretisointeja, koska miesruumis asetetaan keskustelussa myös katseen ja toimenpiteiden kohteeksi. Läskisodassa huomion kohteeksi asetetaan erityisesti sellaiset miesruumiit, jotka eivät ole vielä täyttäneet miehistä potentiaaliaan. Lisäksi esitän analyysini perusteella "läskisodan" tuottavan ymmärrystä sotilaallisen ruumiillisuuden ja maskuliinisen ruumiillisuuden luonnollisesta yhteydestä ja toimivan väkivallan miehistäjänä. Tarkastelemani keskustelu tulee myös mielekkäästi ymmärrettäväksi osana nationalististen ruumiillisten ideaalien historiallista rakennustyötä ja se sekä kuvaa että vahvistaa suomalaista militarismin arvostusta. Se kiinnittyy myös kansanterveystyön sukupuolittuneeseen ja normaalistavaan historiaan sekä ylikansalliseen "lihavuuspaniikkiin", minkä lisäksi sen voi tulkita olevan osa laajaa ajatteluperinnettä, jossa korostetaan turmelevan nykyajan miesruumista pehmentävää vaikutusta. Maskuliinisuuteen ja miesruumiiseen liittyvät sosiaaliset ja henkilökohtaiset ahdistukset ja lupaukset löytyvät kaikkien näiden näkökulmien ytimestä. Korostan analyysissäni kuitenkin myös sitä, että koska miehisten ideaalien rakentamiseen vaaditaan jatkuvaa sosiaalista panostusta, ei kova ja ei-ruumiillinen maskuliinisen ruumiillisuuden ja olemisen ihanne ole universaali tai muuttumaton.
  • Ketomäki, Hannele (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Studia musica
    Oskar Merikanto's national ideals : Merikanto's music festival activities, the Pohjan neiti (Maiden of the North) opera and choral music in the song and instrumental music festival programmes during the Era of Russification.
  • Airas, Katariina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Pro gradu –tutkielmassani selvitin, minkälaisen kuvan pastorin rouva Anni Sipilän (1883–1963) vuosina 1919–1936 kirjoittamat kirjeet antoivat hänen arjestaan sekä pappilan aatemaailmasta. Selvitin kirjeiden avulla, minkälaisista tehtävistä hänen elämäntyönsä muodostui, miten hän suhtautui töihinsä sekä minkä kaikista tehtävistään hän koki itselleen tärkeimpänä. Lisäksi perehdyin Anni Sipilän ja hänen miehensä aatemaailmaan sekä sen taustalla oleviin asioihin ja ilmiöihin. Selvitin myös, minkälainen muutos Anni Sipilän ajattelussa ja toiminnassa tapahtui hänen jäätyään leskeksi. Jaoin tutkimukseni temaattisesti. Tutkimukseni ensimmäinen osa käsittelee papin rouvan arkea kodin piirissä, toinen hänen seurakunnallisia tehtäviään ja kolmas pappilan aatemaailmaa sekä Anni Sipilän uskonnollisuutta. Tärkein lähdemateriaalini oli 103 Anni Sipilän sukulaisilleen kirjoittamaa kirjettä. Lisälähteinä käytin hänen muun muassa hänen lastensa epävirallisia muistelmia sekä Anni Sipilän sukulaisten kirjeenvaihtoa. Tutkimuksessani selvisi, että Anni Sipilän työmäärä papin rouvana ja suuren perheen äitinä mittava. Hänen tehtävänään oli vastata lähes omavaraisen pappilan kotitaloudesta, lasten kasvatuksesta ja vaatetuksesta sekä pappilassa jatkuvasti käyneiden vieraiden kestitsemisestä. Lisäksi hän toimi maatilan emäntänä, sillä hänen miehensä tahtoi seurakuntatyönsä ohella myös viljellä pappilan maita. Seurakunnassa Anni Sipilä toimi myös pyhäkoulun opettajana, diakoniatyöntekijänä sekä kanttorina ja kuoronjohtajana. Tärkeimmäksi työkseen hän kuitenkin koki perheen äitinä sekä miehensä tukena toimimisen. Anni Sipilä oli fennomaanisen perinteen kasvatti, joka uskoi yhtenäiseen suomalaiseen kansaan. Hän kannatti aitosuomalaisuutta, raittiutta sekä vastusti kiivaasti kommunismia. Nämä aatteet veivät hänet lopulta Isänmaallisen Kansaliikkeen aktiiviseksi jäseneksi. Anni Sipilän elämänasennetta määritteli syvä uskonnollinen vakaumus, joka oli perua jo hänen lapsuudenkodistaan.
  • Nordlund, Ville (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro gradussani tarkastelen herännäispappi Elias Simojoen (vuoteen 1926 Simelius, 1899–1940) poliittisluontoista raamatunkäyttöä vuosina 1922–1940. Simojoki oli paitsi körttiläinen kirkonmies myös äärioikeistolainen aktivisti, joka oli vuonna 1922 mukana perustamassa Akateemista Karjala-Seuraa (AKS) Suur-Suomi-ideologian ja heimoaatteen kattojärjestöksi. Vuosina 1933–1939 hän vaikutti Isänmaallisen kansanliikkeen (IKL) kansanedustajana sekä nuorisojohtajana puolueen alaisissa Sinimusta- ja Mustapaita-järjestöissä. Tutkielmassani teen selkoa siihen, kuinka Elias Simojoki tulkitsi ja hyödynsi Raamatun kertomussisältöä poliittisluontoisissa puheissaan ja kirjoituksissaan. Tarkoitukseni on selvittää, mihin tulkinnallisiin suuntiin Raamattu taipui Simojoen käsittelyssä ja millaisia muutoksia hänen käsityksissään tapahtui tutkimusajanjakson vaihtelevissa asiayhteyksissä. Tutkielmani lähdeaineistona käytän Elias Simojoen vuosina 1922–1940 laatimia poliittisluontoisia puheita sekä lehtikirjoituksia ja muita julkisia kannanottoja. Vilho Helasen toimittama Palava pensas -niminen kokoelma Simojoen puheista on keskeinen teos osana tutkielmani lähteistöä. Palavan pensaan ohella hyödynnän pro gradussani Simojoen julkisia kirjoituksia vuosilta 1922–1940. Tutkimukseni kannalta keskiössä ovat Akateemisen Karjala-Seuran äänenkannattaja Suomen Heimo, Sinimusta-järjestön Sinimusta-lehti sekä Mustapaitojen Luo lippujen! -järjestöjulkaisu. Lisäksi viittaan pääasiassa AKS:n toimesta julkaistuun muuhun lähdeaineistoon, jossa Simojoen ääni tulee kuuluville poliittisluontoisen raamatunkäytön merkeissä. Elias Simojoki hyödynsi poliittisluontoisessa raamatunkäytössään tasapuolisesti sekä Vanhaa että Uutta testamenttia. Paavalin Ensimmäisen korinttilaiskirjeen muotoilua heijasteleva rakkauskäsitys oli vallitsevasti esillä hänen julistuksessaan etenkin tarkastelujakson alusta 1930-luvun taitteeseen. Simojoen dualistisessa maailmanselityksessä sinivalkoinen isänmaanrakkaus sai vastinparikseen mustanpuhuvan ryssävihan, joka täydensi kokonaisuuden. Suomi näyttäytyi Simojoelle Jesajan kirjaa heijastelevana Herran pohjoisena viinitarhana ja Jumalan uusina valittuina. Suomensukuisten kansojen verinen tuska itärajan takana kytki niiden kohtalon kärsivään Kristukseen. Neuvostoliitto taas näyttäytyi Simojoelle suoranaisena helvetin esikartanona maan päällä johtajanaan Jumalan vihan ruoska Josif Stalin. Henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen elämän suhdannemuutoksilla oli vaikutusta Simojoen poliittisluontoisen raamatunkäytön vaihteluun tarkasteltavalla ajanjaksolla. Lisäksi hänen jo lapsuudessaan omaksuma dualistinen maailmankuvansa sekä kokemuksensa sodasta vaikuttivat hänen tapaansa tarkastella ympärillään olevia pelastus- ja maailmanhistoriallisia ilmiöitä.
  • Ylä-Anttila, Tuukka (2019)
  • Oikarinen, Tiina (2010)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Suomen ihmiskaupan vastaista toimintaa foucaultlaisen diskurssianalyysin keinoin problematisointina. Sukupuolelle, kansalaisuudelle ja kaupalliselle seksille rakennettuja merkityksiä tarkastellen vastaan kolmeen tutkimuskysymykseeni: Miten ja millaiseksi ilmiöksi ihmiskauppa Suomen ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa rakennetaan? Miten ja millaisiksi uhri- ja auttamispositiot konstruoidaan? Miten ja millaiseksi rakennetaan prostituutiossa tapahtuvan ihmiskaupan vastainen toiminta? Tutkimusaineistoni koostuu Ihmiskaupan vastaisesta toimintasuunnitelmasta (2005) sekä Ihmiskaupan uhrien auttaminen -raportista (2006). Ihmiskauppa samaistettiin tutkimusaineistossani laittomaan maahantuloon ja ulkomaisten naisten Suomessa harjoittamaan prostituutioon. Ihmiskauppa rakennettiin seuraukseksi ”lähtömaiden” heikkoudesta ja kulttuurisesta epäyhtenäisyydestä. Suomi konstruoitiin menestyväksi ja tasa-arvoiseksi yhteiskunnaksi, jota ihmiskauppa uhkaa ”rapautumisella”. Ihmiskaupalle rakennettiin kaksi uhripositiota: (naisten) seksuaalinen ja (miesten) työvoiman hyväksikäyttö. Ihmiskauppa seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa rakennettiin tarkoittamaan ei-suomalaisten naisten Suomessa harjoittamaa prostituutiota ja kaikkea kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa ihmiskauppaa tarkasteltiin abolitionistisesta prostituutionäkemyksestä käsin vain seksuaalisen hyväksikäytön kautta. Ulkomaiset prostituoidut eivät ole ihmiskaupan uhreja, koska heidän työskentelyolosuhteensa olivat huonot, vaan koska heitä oli seksuaalisesti hyväksikäytetty, eli pakotettu tahdonvastaisiin yhdyntöihin. Näin jäsentämällä menetettiin mahdollisuus tarkastella muuta kaupallisen seksin areenalla tapahtuvaa hyväksikäyttöä: velkavankeutta, liikkumavapauden rajoittamista ja väkivaltaa ja tuotiin keskusteluun kysymys alkuperäisestä suostumuksesta. Ihmiskaupan uhrin kategorioita rakennettiin myös ulkomaalaisuuden ja avuttomuuden kautta. Auttamistyön tavoitteeksi konstruoitiin uhrin sopeutuminen ja ”normaaliuden” saavuttaminen, joka tarkoitti joko prostituutiosta irrottautumista tai Suomesta poistumista. Auttajat rakennettiin suomalaisiksi moniammattilaisiksi. Suomalaiset saivat asiantuntijuudesta osansa ja ihmiskaupan vastainen toiminta rakennettiin kansakuntaa yhteen tuovaksi projektiksi, jonka tarkoituksena oli lähiympäristön puhdistaminen ulkomaisesta prostituutiosta, ”liasta”. Prostituutiossa tapahtuvaa ihmiskauppaa haluttiin ehkäistä kehitys- ja lähialueyhteistyöllä, viisumipolitiikalla sekä kriminalisoimalla seksin ostaminen. Naisten maahanmuutto mitätöitiin kehityspolitiikalla ratkaistavaksi epäterveeksi ongelmaksi ja samalla epäonnistuttiin kehittämään ehdotuksia siitä, miten ihmiskauppaa prostituutiossa voitaisiin ehkäistä. Analyysini päätteeksi esitin näkemykseni siitä, kuinka jäsentämällä kaupallisen seksin kenttää työn käsitteen kautta voitaisiin raivata diskursiivista tilaa siirtolaisnaisten vaatimuksille työstä. ”Työläisinä” subjektit voisivat olla poliittisia, sen sijaan että olisivat vain psykologisoituja ja traumatisoituja uhreja. Seksityön argumentoiminen työksi haastaisi myös heikkoutta ja suojelun tarvetta korostavan käsityksen naisten seksuaalisuudesta. Tärkeimmät lähteet: Ahmed (2000), Agustín (2007), Aradau (2008), Butler (1990, 2007), Cahill (2000), Chapkis (2003) Foucault (1976, 1980), Holli (2003), Roth (2010).
  • Pasanen, Piia (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielma käsittelee Helsingin Seurasaaressa sijaitsevan ulkomuseon rakennushankintoja ja toimintaa ensimmäisen tasavallan loppuun asti. Tutkielma keskittyy siihen, millaista kuvaa suomalaisesta menneisyydestä ulkomuseo välitti ja millaisia keinoin. Selvitän, miten museon kehitys suhteutuu tutkimusajankohdan nationalistiseen ajatteluun. Tutkimusaineiston ytimen muodostavat ulkomuseon ja Muinaistieteellisen toimikunnan arkistoaineisto. Aatehistoriallinen tutkimus antaa tutkielmalle teoreettisen kehyksen. Tutkielma hyödyntää Eric Hobsbawnin nationalismin historian tutkimusta, minkä lisäksi siinä esitellään Michael Billigin luomat kiihkeän ja arkipäiväistyneen nationalismin käsitteet. Billigin mukaan yhteiskunnallisen kehityksen myötä myös nationalismi ideologiana muuntuu. Kiihkeän nationalismin aikana suuren symbolisen merkityksen saaneiden esineiden, kuten lippujen ja vaakunoiden, huomioarvo vähenee nationalismin arkipäiväistyessä. Tutkielma hyödyntää Derek Fewsterin tutkimusta siitä, kuinka Suomen muinaisuutta hyödynnettiin kansakunnan rakentamisessa 1800- ja 1900-luvulla. Fewsterin tutkimus perehtyy laajalle yleisölle suunnatun kansanvalituksellisen materiaaliin, kuten näytelmät ja koulukirjat. Muinaistieteellisen toimikunnan alaisuudessa toiminut Seurasaaren ulkomuseo miellettiin alusta lähtien tavallista kansaa valistavaksi kulttuurilaitokseksi. Ulkomuseon vastaparina toimivat Kansallismuseon tieteellisen systemaattisesti järjestetyt, tutkijoita palvelleet kokoelmat. Suomessa nationalismi nojasi erityisen voimakkaasti maalaisuuteen, maisemaan ja muinaisuuteen. Maalaisuuden korostaminen juontui talonpoikien pitkästä historiasta poliittisina toimijoina. Maiseman korostaminen 1800-luvun nationalistisessa ajattelussa juontui Montesquieun ilmastoteoriasta, jonka mukaan maiseman ja ihmisen tiivis yhteys heijastui lopulta ihmisen ulkonäköön. Osin tälle ajatukselle rakentui Zachris Topeliuksen Maamme kirjan näkemys luonteiltaan ja ulkonäöltään erilaisista Suomen heimoista. Muinaisuuden korostaminen syntyi uskosta kansan jäljitettävissä olevaan syntykotiin ja halusta rakentaa nuorelle valtiolle mahdollisimman pitkä historia. Ajatus koko kansan jakamasta alkuperästä vetosi erityisesti Suomen kaltaisiin nuoriin kansallisvaltioihin, joilla ei ollut hallitsijadynastian kaltaisia historiallisia jatkumoja. Ulkomuseoilmiö tarjosi erinomaisen tilaisuuden maalaisuuden, maiseman ja muinaisuuden yhtäaikaiseen kuvittamiseen kansanrakennuksia esittelemällä. Käsitys suomalaiselle rakentamiselle sopivasta maisemasta johti siihen, että alun perin Hesperian puistoon kaavailtu ulkomuseo rakentui jo kansanpuistona toimineeseen metsäiseen saareen. Ulkomuseon alkuperäinen tarkoitus oli valistaa suomalaista kansaa sen muinaisuudesta rakennushistorian kehittymistä ja sukukansoja esitellen. Maalaiselämän tuntemus koettiin olevan erityisen tärkeää kaupungin lisääntyvälle työläisväestölle. Tutkimus osoittaa, että kiihkeitä nationalismin ilmauksia ei ulkomuseon hankintojen tai toiminnan yhteydessä esiintynyt. Muinaistieteellinen toimikunta syntyi kiihkeän nationalismin kaudella 1800-luvun lopulla, mutta 1900-luvulle tultaessa kansakunnan rakentaminen oli valtion virkamiehinä toimineille muinaistieteilijöille arkipäiväistynyt tehtävä. Työ ammensi sisältöä edelleen suurelta osin entisajan agraarielämästä, mutta käytännön työssä merkittäväksi tekijäksi osoittautuivat tosielämän realiteetit, kuten rakennusten saatavuus tai hankintamäärärahat.
  • Alve, Anna-Kaisa (2010)
    Pro gradu -tutkielman aihe on Venäjän 1990-luvun suurimman äärinationalistisen Russkoje Natsionalnoje Jedinsvo -liikkeen (RNE, Venäläinen kansallinen yhtenäisyys) historiankirjoitus ja sen suhde liikkeen nationalistiseen ideologiaan. Tavoitteena on tutkia liikkeen menneisyydestä esiin nostamia asioita ja tapahtumia, niiden esitystapaa sekä merkitystä liikkeen ideologian vahvistajina. Tarkoituksena on myös peilata liikkeen historiankirjoitusta 1990-luvun venäläisen yhteiskunnan aatteelliseen ilmapiiriin sekä liittää se 1800-luvulla alkaneeseen aatehistorialliseen keskusteluun Venäjän tehtävästä maailmassa. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeinen venäläisyyden kriisi aktivoi keskustelun Venäjän kehityssuunnasta uudestaan. Lähteenä tutkielmassa on käytetty RNE:n johtajan Aleksandr Barkašovin kirjoittamaa teosta Azbuka Russkogo Natsionalista (Venäläisen nationalistin aakkoset) sekä liikkeen lehteä Russki Porjadok (Venäläinen järjestys). Neuvostoliiton historian uudelleenkirjoittaminen on liikkeen historiankirjoituksen keskeisimpiä tarkoituksia. Liike näkee Neuvostoliiton Venäjän historian katkoksena. Neuvostoliiton luominen ja olemassaolo nähdään kansainvälisen juutalaisjohtoisen rahoitusoligarkian salaliittona venäläisyyttä ja Venäjän suuria luonnonvaroja vastaan. RNE:n historiankirjoitus vapauttaa venäläiset Neuvostoliittoa vastaan suunnatuista syytöksistä esittämällä historialliset todisteet venäläisiä vastaan kohdistetusta kansanmurhasta sekä uskonnollisesta, taloudellisesta, kansallispoliittisesta ja valtiollisesta tuhoamisesta. Rotukysymykset ovat tärkeällä sijalla RNE:n historiankirjoituksessa. RNE näkee kaikki menneisyyden tapahtumat rotujen välisinä kamppailuina ja rotuominaisuudet muuttumattomina kautta ihmiskunnan historian. Liikkeen mukaan venäläiset slaavit edustavat korkeinta rotua, puhtainta arjalaisuutta. Arjalaisten vastapoolina esitetään juutalaiset, ja perivihollisuuden esitetään alkaneen jo Atlantiksen ajoista. Jeesuksen juutalaisen syntyperän kumoaminen on keskeistä liikkeen ideologiaa hallitsevan rotuajattelun ja uskonnollisuuden takia. RNE:n ideologian kannalta merkityksellistä on esittää menneisyydestä hyvän valtiojohtajan malleja. Tällaisina liike näkee Iivana IV Julman sekä Portugalin diktaattori António de Oliveira Salazarin. Iivana IV:n ja Salazarin johtajuudessa liike korostaa yhteiskunnan epävakaita olosuhteita, joissa henkilöt nousivat valtaan ja jotka he liikkeen mukaan menestyksekkäästi ratkaisivat. Iivana IV:n ja Salazarin valtakausista kirjoitetun historian tavoittena on esittää liikkeen ideologian mukainen ratkaisumalli 1990-luvun venäläisen yhteiskunnan sekasortoiseen tilaan. RNE:n historiankirjoitus on tuotettu palvelemaan ja vahvistamaan liikkeen ideologiaa. Menneisyyttä käytetään ideologisena välineenä, eikä liikkeen historiankirjoituksella ole muuta tehtävää. RNE:n ideologiassa keskeisellä sijalla ovat rodulliset ja uskonnolliset kysymykset, ja niiden perustelemiseksi liikkeen historiankirjoitus on tuotettu. Menneisyyden tunteminen nähdään tärkeäksi, koska sillä voidaan perustella liikkeen maailmankatsomus nykyisyydessä.
  • Hiekkanen, Harri (2000)
    Opinnäytteessä tutkitaan Kosovon konfliktin eskalaatiota 1980-luvulla etnisiä ja nationalistisia konflikteja kuvaavien teorioiden avulla. Tutkimuksella on kaksi yleistä tavoitetta. Toisaalta ollaan kiinnostuttu itse Kosovon kriisistä: mikä selittää Kosovon kriisin aktivoitumisen 1980-luvulla? Toisaalta Kosovon kriisin tarkastelussa halutaan testata tiettyjä 1990-luvulla ilmestyneitä kansainvälisen politiikan teorioita, jotka käsittelevät valtionsisäisten etnisten konfliktien eskalaatioprosessia. Tutkimushypoteesin mukaan Serbian erilaisten kulttuuristen ja poliittisten eliittien rooli oli keskeinen konfliktin eskalaatiossa. Työssä tarkastellaan keskeisten serbialaisten eliittien toimintaa ja pyritään vastaamaan tutkimuskysymyksiin 1) miksi eliitit turvautuivat etnonationalismin strategiaan konfliktin kärjistämisessä ja 2) miten tämä strategia toteutettiin. Tutkimuksen viitekehys muodostuu kahdesta osasta. Aluksi tarkastellaan yhteiskuntatieteissä esiintyviä näkemyksiä etnisyyden ja etnisen konfliktin luonteesta. Opinnäytteessä käsitellään primordialismia ja instrumentalismia,jotka ovat äärimmillään toisilleen vastakkaisia näkemyksiä etnisyyden luonteesta. Lisäksi esitellään lyhyesti uudempi konstruktivistinen lähestymistapa, joka sijoittuu kahden edellämainitun lähestymistavan välimaastoon.Viitekehyksen toisessa osassa tarkastellaan 1990-luvun kansainvälisen politiikan teorioita valtioiden sisäisten etnisten konfliktien eskalaatioprosessista. Yhteistä esitellyille teorioille on pohjautuminen instrumentalistiseen näkemykseen etnisyyden ja etnisen konfliktin luonteesta. Etnisyys nähdään siten erilaisten resurssien tavoittelun välineenä. Instrumentalismi painottaa eliittien roolia konfliktin kärjistymisprosessissa. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan viitekehyksessä esiteltyjen kansainvälisen politiikan teorioiden avulla niitä rakenteellisia olosuhteita, jotka toimivat Kosovon konfliktin eskalaation taustana 1980-luvulla. Tämän jälkeen tarkastellaan edellä mainittujen teorioiden valossa Serbian eliittien toimintaa ja toiminnan motiiveja konfliktin kärjistymisessä. Tutkimus vahvistaa pitkälti asetetun työhypoteesin. Eliittien rooli oli keskeinen Kosovon konfliktin eskalaatiossa 1980-luvulla. Toisaalta lähempi tarkastelu paljastaa, että eliittien toiminnan motiivit olivat odotettua monisyisemmät. Esimerkiksi Serbian tiede- ja taide-eliittien kohdalla oli kyse muustakin kuin pelkästä poliittisesta tai materiaalisesta valtakamppailusta, mikä on tavanomaisin selitys eliittien motiiveista etnisessä konfliktissa. Lisäksi tutkimuksen kulussa eliittien ja niiden harjoittaman etnisen manipulaation keskeisyyttä korostava instrumentalismi joutuu kritiikin kohteeksi. Etnisissä konflikteissa voi olla kysymys muustakin kuin pelkistä intressilähtökohdista. Myöskään eliittien harjoittama manipulaatio ei ole aina riittävä selitys etnisen konfliktin eskalaatiolle. Tutkimuksen keskeistä aineistoa ovat Nebojsa Popovin toimittama The Road to War in Serbia: Trauma and Catharsis (2000), Julie A. Mertusin Kosovo: How Myths and Truths Started a War (1999), Sabrina P. Rametin Balkan Babel: Politics, Culture and Religion in Yugoslavia (1992) sekä Serbian tiede- ja taideakatemian (SANU) muistio vuodelta 1986.
  • Tepora, Tuomas; Jalonen, Jussi (Gaudeamus, 2019)
  • Mailasalo, Juhani (Helsingfors universitet, 2017)
    Tarkastelen tutkielmassani kuutta Kiinan kahdeksannen luokan historian oppikirjaa suuri harppaus -joukkokampanjan (1958–1961/1962) näkökulmasta. Tutkielman tavoitteena on selvittää, poikkeaako suuren harppauksen käsittely ja esitys länsimaalaisesta historian tulkinnasta. Hypoteesini mukaan suurta harppausta ei juuri käsitellä Kiinan oppikirjoissa eikä puoluetta esitetä negatiivisesti. Aikaisempaa samanlaista tutkimusta ei ole tietääkseni koskaan tehty. Tutkielman teoreettisen lähtökohdan mukaan Kiina on jälkitotalitaristinen yhteiskunta, ja Kiinan kommunistinen puolue ei anna lupaa oppikirjoille esittää aikaisempien johtajien tekemiä virheitä. Tutkielmani voi auttaa ymmärtämään, millä tavalla kiinalaiset näkevät lähihistoriansa. Aineistoa analysoitiin kvalitatiivisen tutkimuksen, sisällönanalyysin ja sisällön erittelyn menetelmillä. Tutkin ensin oppikirjojen suurta harppausta käsitteleviä lukuja etsien eroja ja yhtäläisyyksiä. Keskityin tarkkailemaan erityisesti Mao Zedongin (1893–1976) roolia kampanjan aikana. Tämän jälkeen vertasin tutkimustuloksia länsimaiseen historian tulkintaan. Tutkimus osoittaa, että toisin kuin hypoteesini oletti, Kiinan oppikirjoissa on varattu usea sivu suuren harppauksen käsittelyyn. Sen esitetään aiheuttaneen Kiinalle vaikeuksia monella osa-alueella. Neljässä tutkimassani oppikirjassa kerrotaan, että suuren harppauksen takia esimerkiksi ruoan tuotanto laski. Kaikki oppikirjat jättävät kuitenkin mainitsematta suuresta harppauksesta johtuneen nälänhädän. Kirjat eivät myöskään esitä puoluetta negatiivisesti, vaan sille on annettu rooli ongelmien korjaajana ja ratkaisijana. Tutkimuksessa havaittiin, että useat oppikirjat esittävät kommunististen käytäntöjen olleen yksi ongelmien aiheuttaja. Esitän tutkielmassani, että kommunististen käytäntöjen arvosteleminen johtuu siitä, että Kiina on siirtynyt pois maolaisuudesta. Tällä tavalla se voi oikeuttaa käyttämäänsä markkinatalouden linjaa, joka poikkeaa Mao Zedongin aikaisesta. Puolue joutuu kuitenkin valtansa oikeuttaakseen peittelemään aikaisempien hallitusten tekemiä virheitä ja virheistä johtuneita seurauksia.
  • Suominen, Antti Vihtori (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1925 valmistuneen maalaiskansakoulun opetussuunnitelman ideologiaa. Tutkielmassa selvitetään, kuinka opetussuunnitelmalla pyrittiin vahvistamaan oppilaiden suomalaiskansallista identiteettiä ja miten tavoiteltua kansalaisuutta käsitteistettiin. Tutkielmassa tarkastellaan opetussuunnitelmakomitean intentioita suunnitelman laadinnassa. Opetussuunnitelmaa tarkastellaan suhteessa valkoisen Suomen eri juonteisiin ja kansan eheyttämisstrategioihin. Opetussuunnitelmakomitean puheenjohtajana toimi Mikael Soininen, kasvatustieteilijä ja kansallisen edistyspuolueen poliitikko. Hän toimi muun muassa kouluhallituksen ylijohtajana ja kirkollis- ja opetusministerinä suunnitelman valmistelun aikaan. Komitean muut jäsenet edustivat taustaltaan myös kasvatusalaa. Komitean intentioiden saavuttamiseksi tutkielmassa hyödynnetään Quentin Skinnerin menetelmällisiä pohdintoja aatehistoriallisesta tutkimuksesta. Tutkielmassa selvitetään, mitä opetussuunnitelma itsessään merkitsi ja mitä komitea sillä tarkoitti. Tutkimuksen lähdeaineisto koostuu komitean julkaisuista, asia- ja pöytäkirjoista sekä aikalaissanomalehtiaineistoista. Sekundäärilähteinä hyödynnetään aiempaa tutkimuskirjallisuutta kasvatuksen historiasta, suomalaisesta nationalismista ja ajanjakson poliittisesta historiasta. Tutkimuksen kysymyksenasettelu nousi aineistosta ja sekundäärilähteistä. Analyysissa tarkastellaan tutkimusaineistoa neljän näkökulman - kotoiseen uurastukseen, uskonnollisuuteen, isänmaallisuuteen ja siveellisyyteen kasvattamisen - kautta. Opetussuunnitelmakomitean intentio oli vahvistaa oppilaiden talonpoikaista identiteettiä, jolla oli selkeitä yhtymäkohtia fennomaanisen talonpoikaisihanteen lisäksi moderneihin kansalaisihanteisiin. Identiteettipoliittisten tavoitteiden lisäksi maatalousopetuksella valmennettiin oppilaiden käytännöllisiä taitoja maalaiselämää varten. Opetuksella edistettiin sotien välisen ajan maatalouspoliittisia tavoitteita, kuten tuottavuuden parantaminen tai omavaraisuuden saavuttaminen. Kansakoulujen maatalousopetus liitti koulut myös osaksi maatalouden valistus- ja neuvontatoimintaa. Tutkielmassa osoitetaan, että identiteettipoliittisesti intentio oli vahvistaa oppilaiden suomalaiskansallista identiteettiä, johon liittyivät kansan talonpoikaisuuden lisäksi keskeisinä määreinä kristillisyys, isänmaallisuus ja siveellisyys. Uskonnonopetuksen tarkoitus oli kasvattaa lapsista hartaita, kristillissiveellisiä kansalaisia. Isänmaallisen mielen vahvistamiseen pyrittiin useissa oppiaineissa: historian opetuksen tehtäväksi määriteltiin kansan historian opettaminen ja se suuntautui siten vahvasti kansalliseen historiaan. Kansakoulun lukukirjojen tarkoitukseksi määriteltiin isänmaallisiin harrastuksiin ohjaaminen. Komitea asetti kotiseudullisuuden opetuksessa läpileikkaavaksi periaatteeksi. Sillä pyrittiin vahvistamaan oppilaan kiintymyssuhteita hänen lähiympäristösäänsä ja isänmaahansa. Kansallinen identiteetti liittyi opetussuunnitelmassa erilaisiin spatiaalisiin tasoihin, kun suomalaisuus esitettiin topeliaanisena ideaalina. Siveellisyys- käsitteestä on havaittavissa suunnitelmassa kaksi erilaista merkityskenttää: valtiollisen toimijuuden ja moraalin, joista korostetaan erityisesti jälkimmäistä. Kansalaiskasvatuksen tavoite oli ohjata oppilaat toimimaan aktiivisesti yhteisen hyvän edistämiseksi ja vahvistaa tasavallan perustaa. Tutkielman perusteella esitetään, että opetussuunnitelmalla on erityisiä yhtymäkohtia sisällissodan jälkeiseen keskustapolitiikkaan. Erityisesti siihen vaikuttivat puheenjohtaja Soinisen edistyspuoluelaiset käsitykset. Opetussuunnitelman tulevaisuuden perspektiivissä korostui usko traditioita vaalivaan ja nykyaikaiseen talonpoikaistoon, joka muodosti kansakunnan ytimen. Kapitalististen ristiriitojen ulkopuolinen, maahan kiinnittynyt talonpoikaisto edusti opetussuunnitelmassa eheytyvää kansakuntaa, johon liittyivät muut edistyspuoluelaiset elementit: eheys, kansanvaltaisuus ja edistyksellisyys. Komitean työtä määritti yhtäältä sen maltillisuus suhteessa valkoisen Suomen oikeistolaisimpiin suuntauksiin ja toisaalta työväenliikkeen haasteeseen vastaaminen.
  • Siikanen, Sari (2006)
    Tässä Pro gradu –työssä tutkitaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) julkisuuskuvaa v. 2004 tapaninpäivänä tapahtuneen Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin akuuteimmassa suomalaisessa uutisoinnissa ajalla 26.12.2004–5.1.2005. HUS:lle tilaustutkimuksena toimitettu työ kuvaa, miten suomalaisen tsunamiuutisoinnin välittämät mielikuvat erikoissairaanhoidosta muodostuivat ja millaiseksi julkisuus HUS:n näkökulmasta muodostui. Työn tieteellinen tavoite on kuitenkin laajempi: tarkoituksena on pohtia, millaisia laajempia kulttuurisia merkityksiä HUS-esiintymiä sisältävät uutistekstit kantavat. Kiinnostuksen keskiössä on se, mitä tietynlaiset mediatekstin rakenteet kertovat kulttuurisista käsityksistämme ja tavastamme hahmottaa maailmaa katastrofin kohdatessa. Työn keskeiset metodologiset käsitteet ovat representaatio ja diskurssi. Tekstuaalisesti ja sosiokulttuurisesti rakentuneita uutiskielen piiloisia puhuntoja paljastetaan tässä työssä erityisesti Norman Fairclough’n (1995) ajatuksiin pohjatuvan diskurssianalyysin keinoin. Merkittävänä teoreettisena pohjana toimivat myös sosiaalipsykologi Serge Moscovicin (1984; 2000) ajatukset tekstien sosiokulttuurisista rakenteista ja representaatioiden toiminnasta. Työssä sovelletaan diskurssianalyysiin sopivin osin myös tv-uutiselle lajityypillisen narratiivisen rakenteen tutkimustyökaluja (esim. Hietala 1991; Morse 1985 ja Pietilä 1993). Tutkimusaineistona on Kaakkois-Aasian tsunamin kiihkein sellainen suomalainen ajankohtaisjulkisuus, jossa HUS esiintyy selkeästi jutun tekstuaalisessa teemassa. Laadullisen tutkimuksen ja diskurssianalyysin kohteena on 37 26.12.2004–4.1.2005 suomalaisilla tv-kanavilla julkaistua HUS-osumallista juttua, joihin sisältyy kaikkia juttutyyppejä reportaaseista haastatteluihin ja suoriin lähetyksiin. Taustoittavaan ja pääosin SPSS-ohjelmistolla toteutettuun kuvailevaan määrälliseen analyysiin on otettu mukaan myös HUS:n toimialueen ja valtakunnallisten sanomalehtien sekä kotimaisten pääradiokanavien HUS-mainintoja sisältävät uutiset siten, miten Esmerk Uutispalvelun mediaseuranta ne ajanjaksolta 26.12.2004–5.1.2005 raportoi. Tutkimus osoittaa, että HUS:n julkisuus tsunamikatastrofin akuuteimmassa uutisoinnissa muodostui myönteiseksi. HUS:n hoidon erinomaisuus representoitiin erityisesti osana nationalistisen diskurssin rakennetta. Uutisten nationalistinen diskurssi ilmeni erilaisina suomalaisuuden symbolisina ja vertauskuvallisina representaatioina, Thaimaan ja Thaimaan sairaanhoidon stereotyyppisenä kuvaamisena sekä myyttisinä sankaritarinoina siitä, miten suomalaiset pelastettiin Thaimaan katastrofialueelta. Globaalin katastrofin HUS-osumallinen uutisointi näyttää tutkimuksen mukaan rakentavan ja tukevan vanhoja kansallisvaltiollisia identiteettejä globaalin yhteisyyden sijasta. Nationalismia koskeneita tuloksia työssä verrataan esimerkiksi sellaisten nationalismin ja kulttuuristen identiteettien tutkijoiden kuin Benedict Andersonin (1991) ja Edward W. Saidin (1985 & 1994) havaintoihin. Saidiin viitaten lopussa todetaan, että uutisten nationalismi voi tarjota katastrofin surun keskellä kansalaisille hyvän olkapään ja HUS:lle positiivisen julkisuuden, mutta toisaalla tämä sama kansakuntien välisen epätasa-arvon hyväksyvä diskurssi kylvää lisää globaalien katastrofien alkuja. HUS:n representaatiot osana nationalistista diskurssia eivät myöskään liitä HUS:a globaalisti tasa-arvoisen kehityksen tukijajoukkoihin, mitä voidaan pitää maineen kannalta haitallisena. Työ päätyy näin kritisoimaan nationalistisen diskurssin esiintymistä tsunamikatastrofin akuuteimmassa uutisoinnissa.
  • Matikainen, Johanna Andrea (Helsingin yliopisto, 2017)
    This thesis examines the proposal to build a new national memorial for the commemoration of the war dead in Japan. The immediate background to the suggestion for a new memorial was the diplomatic crisis caused by Prime Minister Koizumi Jun'ichirō’s official visit to the controversial Yasukuni Shrine on 13th August, 2001. The previous time a Japanese prime minister had officially visited the shrine was in 1985, when Prime Minister Nakasone Yasuhiro’s visit caused a similar domestic and international media uproar. On the date of his visit to the shrine, PM Koizumi held a speech in which he said there is a need to discuss “how one should, regardless of nationality, commemorate the war dead without hesitation while respecting the feelings of the people regarding the Yasukuni Shrine and the Chidorigafuchi National Cemetery”. The commemoration of the war dead in Japan is examined in the theoretical framework of politics of memory and national identity. Japanese history culture is analysed from the perspective contested memory and the ability of Japan to come to terms with its past. This discussion centres around the concepts of Japanese war guilt (sensō sekinin) and historical consciousness (rekishi ninshiki). The Yasukuni Problem is also analysed from the point of view of contested memory and identity, as it constitutes a major part of the political and cultural context in which the proposal to build a new national memorial for the commemoration of the war dead emerged. The analysis of historical narratives and the politics of memory focuses heavily on the analysis of concepts. The method used in analysing materials in this thesis is Quentin Skinner’s theory on how changing concepts reflect our political and social reality. The emphasis in on understanding the wider context where the concepts are used in order to avoid misunderstandings. The primary sources studied in this thesis consist primarily of the material produced by the Discussion Group (kondankai) to “consider a memorial or other facility for the commemoration of the war dead and prayers for peace”, set up in December, 2001, by Chief Cabinet Secretary Fukuda Yasuo based on PM Koizumi’s speech earlier that year. Despite the various relatively lengthy debates during the meetings of the Discussion Group, the proposal for a new national memorial, released in late 2002 as a concluding report, is neutral in terms of the interpretation of history and war memory, leaving questions of Japanese war guilt open-ended. This discrepancy reflects the highly divided nature of Japanese history consciousness and collective memory. The national historical narrative formulated in the report is that of Japan as a democratic, peace-loving country (heiwa kokka). The proposed new memorial has potential of solving some of the problems associated with the controversial Yasukuni Shrine, especially on the international level. However, due to intense criticism from various angles, the new memorial remains yet to be build. Its success as a solution to the problem of the commemoration of the war dead in Japan relies on the political will the Japanese government to build it and to make it socially meaningful enough to compete with the Yasukuni Shrine as the central memorial for the war dead in Japan.
  • Hänninen, Erja (2002)
    The topic of my Master's thesis is the contest of Indian secularism after the independence of India. As challengers of the Indian secularism I examine Hindu nationalism, Sikh nationalism and Kashmiri nationalism, which either try to secede from the Indian union, like Sikh and Kashmiri nationalism, or to change it into a Hindu state. These nationalisms are also often referred to as communalism. The purpose of secularism was to guarantee the different religious groups inside the Indian union a possibility to function equally. This did not work out, which led first to the contest of secularism, and then to the crisis of the Indian secularism, the nation-state and the Congress Party of India, with secularism as its main principal. My aim is to study how and why the nationalisms have been able to contest the secularism. I examine the political development of the nationalisms and their conjuncture with the Indian politics led by the Congress Party. Further, I examine why the separatist nationalisms turned against the nation-building project of India and started to demand the recognition as own nations. I have divided this thesis into three main chapters. In the first part, I study the concept of secularism and how it evolved into a special Indian version. In the second part, I first present different conceptions of nationalism and communalism, and how I use them. Then, I study how the nationalisms have developed to a situation, in which they have been able to contest the Indian secularism. In the last chapter, I apply two theories to the Indian context, and I come to the result that the Indian secularism is in a state of crisis. In my research, I come to the conclusion that the contest of Indian secularism did not happen solely because of the rise of the communalist powers, but it also took place because of the Congress Party surrendering its secular role by succumbing to opportunistic politics, and its failure to answer to the demands of the nationalisms. The main sources of my thesis are researches in Indian history. I have concentrated on comparing the findings of these researches and to set the information they provide into a new, more comprehensive and historical perspective. By comparing the different nationalisms, I provide a new perspective to the research of the topic. Other sources, that I have used, are the Lok Sabha Debates, the Internet pages of the communalist parties and material from the Archives of the Ministry for Foreign Affairs, Finland.
  • Allen, Jessica (2006)
    Minority issues have had a great impact on the parliamentarian debate as well as on the implemented laws during the period 1995-2003. Latvia became independent in 1991 and during this time the country has been struggling with strong nationalistic feelings as well as a desire to turn its back to Russia. In order to achieve this, the Latvian Parliament stimulated in accordance with the Supreme Council that citizenship should only be granted to pre-1940 citizens and their descendants, with the outcome that more than 40 % of the population in Latvia was excluded from citizenship, most of them Russian-speaking people. According to the theorists Ernest Gellner and T.K Oommen, the theoretical concept nationalism describes the political situation in Latvia concerning the minorities, indicating that in a nation, there can only live one people, sharing the same culture, language and history. Alfonso Alfonsi says that neo-nationalistic feelings are common in post communistic states, as societies that for decades were restricted by authoritarian ideology cannot perceive ideas of modern liberal democracy, and substitute propagated class solidarity with ethnic solidarity. The purpose of the study is to examine citizenship and identity, and evaluate the kind of citizenship policies that Latvia has adopted after having declared its independence. The analysis is mainly a study of the debate in the Latvian Parliament concerning minority issues and the laws implemented thereafter, during Latvia’s application period into the European Union 1995-2003. By analyzing the different parliaments and coalition during the period of 1995-2003, as well as the debate and the legal framework during this period, it is possible to distinguish in what way the situation of the Russian-speaking minority has changed. The core to the analysis is the qualitative content approach, which is used to analyze the political debate and the laws implemented within the Latvian Parliament. The political parties of the Latvian Parliament have been the main actors in stipulating laws and regulations in order to discourage or to encourage the Russian-speaking minority from participating as Latvian citizens within the Latvian community. The political program of each party is the source for the party’s behavior within the Latvian Parliament, as it establishes the ground for the ideologies and aims of the political parties. Despite the view that Latvia formally fulfills the relevant international agreements, the citizenship issue in Latvia will continue to have an important international political significance. During the period 1995-2003 the Latvian Parliament promulgated various laws, among others the Citizenship laws, the Language Law and the Education Law, in order to decrease the opportunities of the minorities to participate within the Latvian society. These laws demonstrate the aversion of the Latvian Parliament to comply the European Union accession criteria regarding human rights and respect of minorities, and should need a few more years to stipulate the adequate laws before acquiring full EU-membership.
  • ARI, Melis (2008)
    Unbearable Burden of Forgetting is about emergence of Turkish Nationalism. In the official history writings of Turkey, M. Kemal Ataturk is regarded as the father of Turkish Nation, thus nationalism. However defining the concept of nationalism for the Kemalist Period is not so easy, as Ataturk in 1923 when introducing the concept to Turkish nation regarded it as a self evident principle. During 1920s and 1930s M. Kemal emphasized common history and common will to stay together as constituting a nation. He saw reaching the highest level of civilizations as the ultimate aim. In practice, however, religious, lingual and ethnic elements played a greater role in defining Turkish nationalism. The thesis aims to clarify this ambiguity created. Hence turns to 19th century Ottoman Era when nationalism started to flourish. In the Ottomans the principles Ottomanism, Islamism and Turkism came to compensate the sentiment of nationalism. Thus through analysing what these principles meant and what the circumstances that gave rise to them were, how 19th century came to shape Kemalist nationalism is studied. The question thesis puts forward is: Can the late Ottoman history provide reasons why Mustafa Kemal emphasized on different elements of what constituted a nation at different times and why his understanding of nationalism provides space for ambiguity, or is there simply an inconsistency in the early Republican politics on nationalism? The research is done based on a selected literature review of first hand sources; M. Kemal's speeches and writings as well as Ziya Gökalp's and Yusuf Akcura's books on Turkism and on secondary sources; contemporary studies on Turkish History and on the concept nationalism. Chapter 2 provides pieces from M. Kemal's speeches to clarify the inconsistency of emphasis over different elements. Chapter 3 describes the general situation in 19th century Ottomans in order to understand the circumstances when and how nationalism flourished. Chapter 4 introduces Ottomanism, Islamism and Turkism, three ideologies that have tried to create a common identity to prevent the empire from breaking apart. Chapter 5 analyses further the ideology surrounding Turkism from Gökalp's and Akcura's points of view. Chapter 6 focuses on early 20th century, how Turkism came to be used by Union and Progress Party and how Turkish Houses shaped the notion. Chapter 7 briefly looks at post WWI Anatolia in order to understand the circumstances of the time Republic declared its independence. The thesis at the end comes to the solution that there is a historical reason why Ataturk had the need to emphasize on different elements. Traditionally religion had defined Turkishness and had come to shape policies as well as relations. Only Ottomanism had solely emphasized on subjective elements; that is history and will. Once it failed there was evident need in emphasizing on traceable elements. This is very similar to what Kemalist nationalism did. Although Ataturk rejected the Ottoman past and disregarded any connections to it, the continuity in nationalism is clear. Studying Kemalist nationalism within the historical context that includes late Ottoman era helps one understand better nationalism in Kemalist period.