Browsing by Subject "nuoruus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 42
  • Korppi-Tommola, Sini (Helsingin yliopisto, 2018)
    This master's thesis is a case study during Positive CV intervention in two ninth grades in Southern Finland. The purpose of this study is to find out what kind of thoughts ninth grade students have about positive education, dealing with character strengths, positive CV, and their own strengths. The material of my research was collected in September 2017 at the end of Positive CV intervention with focused interview from selected ninth grade students. I interviewed four ninth grade students from both schools. In total, eight ninth grade students participated in the study. The theoretical framework of the thesis familiarizes the concepts of positive psychology, positive education, character strengths, strengths-based education, and youth. In addition, the theoretical framework examines other earlier results of research and research interventions related to positive education and character strengths. The theoretical framework also introduces the link between strengths-based education and the national curriculum 2014. According to the results of the study, seven of the eight interviewed ninth grade students considered positive education classes positive. Seven of the eight ninth grade students said that dealing with character strengths is important for the future career and the career choice. Each of the interviewed ninth grade students felt happy when making Positive CV. Six of the eight students found that making Positive CV would be useful for other students as well. All the ninth grade students found their own character strengths and expressed their own strengths in a positive way in the interview. The results of this thesis are compatible with the results of earlier positive psychology interventions based on character strengths. That confirms the reliability of the thesis. As a conclusion, the classes of positive education, dealing with character strengths and Positive CV had more positive than negative effects on ninth grade students. It can also be concluded that positive education, dealing with character strengths and Positive CV would help ninth grade students especially with their career and career choices in the future, as well as in building up their own identity and positive self-image.
  • Sontag-Himmelroos, Ulla Inger Margareta (2006)
    Deltagarna i undersökningen är sju unga vuxna i åldern 24-29 år vilka påbörjat studier vid en andra stadiets yrkesläroanstalt i slutet av 1990-talet. Av de slumpmässigt utvalda deltagarna har fem slutfört sina studier, en har avbrutit och en återupptagit studierna efter ett uppehåll. Deltagarna är alla finlandssvenska unga personer, som studerat nära sin hemort och valt att bo kvar i sina hemtrakter. Syftet med undersökningen har varit att ta reda på skolans roll i en eventuell marginaliseringsprocess sett ur unga vuxnas perspektiv. Min utgångspunkt är att forska i eget arbete. Ett delmål har varit att ta reda på om ett självbiografiskt perspektiv passar i arbete med ungdomar. Mekanismerna bakom utslagning och marginalisering, dagens utbildningssystem samt övergången från ungdomstid till vuxenliv har varit tre teoretiska infallsvinklar i undersökningen. Jag har utgått från ett fenomenologiskt-hermeneutiskt synsätt, vilket utgår från människors upplevelser samt de betydelser de ger åt sina upplevelser. De viktigaste referenserna har varit Helne (2002), Komonen (2001) och Riemann (2003). Deltagarna har via självbiografisk narrativ intervju fått berätta en berättelse om sitt liv med fokus på att bli vuxen. Målet har varit att få fram en eventuell bana av marginalisering (trajectory of marginalisation) genom att söka efter olika sekvenser i berättelserna. Dessa sekvenser kan ge en bild av hur unga människor berättar om sina liv, vilket ger en djupare förståelse för vad de berättar. Utöver den egentliga livsberättelsen har de unga fått berätta om skolans betydelse, hur nöjda de är med tillvaron samt hur de ser på framtiden. Den självbiografiska forskningsmetoden har bjudit på ett vidare forskningsperspektiv genom att ge intervjupersonerna frihet att berätta om det som känts viktigt och haft betydelse för dem. Den har dock även fungerat begränsande eftersom de unga upplevt att de inte alltid vetat vad de skall berätta om. För att undvika att tolka de ungas egna tolkningar av sina liv, har undersökningsresultaten främst presenterats i beskrivande form. Undersökningsresultaten tyder inte på att de unga skulle ha upplevt kontinuerliga marginaliserande episoder i sina liv. Gemenskapen med kompisar i skolan och kontakten till barndomsfamiljen har framträtt som viktiga faktorer i livet. Alla har gått eller är på väg ut i vuxenlivet via utbildning. Samtliga har uppgett att de är rätt nöjda med tillvaron och s.g.s. alla antingen planerar eller har redan skaffat familj och ett eget hem.
  • Isoranta, Noora (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista jäsenyyteen, käytäntöön ja oppiin sitoutumista kaksi vuotta sitten rippikoulun käyneillä nuorilla ilmenee ja miten sitoutuminen on muuttunut rippikoulun jälkeen. Tutkimuksen aineisto on kerätty kansainvälistä pitkittäistä rippikoulututkimusta varten, minkä vuoksi nuorten käsityksiä on mahdollisuus verrata heidän rippikouluaikaisiin käsityksiinsä. Tutkimuksessa sitoutumista tutkitaan Seppo Häkkisen kolmiulotteisen sitoutumisen mallin kautta. Mallissa sitoutuminen jaetaan sitoutumiseksi kirkon oppiin, toimintaan osallistumiseen ja jäsenyyteen. Tutkimuksen kyselyyn vastasi 154 aiemmassa vaiheessa suostumuksensa antanutta nuorta ympäri Suomen. Aineistosta pystyttiin yhdistämään 80 nuoren kasvupolku rippikoulun alusta viimeiseen kyselyyn kaksi vuotta rippikoulun jälkeen. Aineiston vinoutuneisuuden vuoksi tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää. Tutkimuksen muuttujille suoritettiin faktorianalyysi Häkkisen mallia mukaillen. Kolmelle ulottuvuudelle, oppi, käytäntö ja jäsenyys, luotiin tämän jälkeen summamuuttujat, joiden pohjalta nuoret jaettiin eri ryhmiin heidän sitoutumisen tyyppinsä perusteella. Nuorten sitoutumisen tyypit luokiteltiin tutkimuksessa neljään ryhmään: 1. Oppiin ja jäsenyyteen sitoutuneet passiivit eli hengelliset, 2. Vain jäsenyyteen sitoutuneet eli kirkkohäitä odottavat, 3. Jokseenkin toimintaan ja jäsenyyteen sitoutuneet eli harrastajat ja 4. Kauttaaltaan sitoutuneet eli seurakuntanuoret. Uskoon sitoutumiseltaan hengelliset ja seurakuntanuoret olivat melko lähellä toisiaan, samoin kuin ”kirkkohäitä odottavat” ja harrastajat. Erot näiden ryhmien välillä löytyivät toimintaan osallistumisesta. Toimintaan mukaan olivat lähteneet seurakuntanuoret ja harrastajat. Toimintaan mukaan lähteneet nuoret olivat opin kannalta samankaltaista sisarryhmäänsä enemmän sitoutuneita kirkon jäsenyyteen. Kirkon jäsenyyden kokivat tärkeimpänä kauttaaltaan sitoutuneet seurakuntanuoret ja vähiten tärkeänä lähinnä kirkkohäiden vuoksi jäseninä pysyvät kirkkohäitä odottavat. Hengelliset nuoret kokivat kirkon jäsenyyden tärkeämmäksi kuin toiminnassa aktiivisemmat harrastajat. Nuorten sitoutumiselle olennaisin tekijä, oli kirkon aatteiden ja toiminnan sopiminen nuoren uskonnolliseen identiteettiin. Nuoruudessa tutkittavien uskonnollinen identiteetti jäsentyi ja nuorten kannat uskosta selkiytyivät.
  • Luonuankoski, Jenni (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielman kohteena on Lohjalla sijaitsevassa tanssi- ja tapahtumakeskus Tanhuhovissa, 1970-luvun lopulta 2000-luvun puoliväliin asti, toiminut ikärajaton nuorisodisko. Tutkielmassa tarkastelen Tanhuhovin discoa muisteltuna paikkana kysyen, minkälaisia käsityksiä ja merkityksiä siihen muistelussa liitettiin ja minkälaisia diskoillat muistelujen mukaan olivat. Diskoiltoja tarkastelen erityisesti illan kulkuun liittyvien tilallisten sosiaalisten suhteiden, toimintojen sekä käytäntöjen kautta niin muistelun henkilökohtaisella kuin yhteisölliselläkin tasolla. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, miten nuoruus muistetun ajankohtana merkityksellistää muisteltua ja minkälaisia käsityksiä nuoruudesta muistelu heijastelee. Tutkielman aineisto muodostuu 24 kyselyvastauksesta, jotka koostin teemamuotoisena internetlomakekyselynä vuoden 2015 talvella ja syksyllä. Vastaajista 15 on naisia ja loput seitsemän miehiä, ja heidän syntymävuotensa vaihtelevat vuosien 1964 ja 1987 välillä. Vastaukset kattavat ajanjakson 1970-luvun lopusta 2000-luvun puoliväliin. Suurin osa vastaajista vietti Tanhuhovin discossa aikaa 3–5 vuoden mittaisella ajanjaksolla 14–17-vuotiaina. Tutkielman teoreettinen näkökulma paikantuu hermeneuttiseen tutkimustraditioon sitoutuvaan ymmärtävään muistitietotutkimukseen, ja tulkitsen aineistoa kirjoittamalla kerrottuna muisteluna. Muistelun lisäksi tutkielman keskeisiä käsitteitä ovat muisto, paikka, väljät ja tiukat tilat sekä nuoruus. Aineiston analyysimetodina käytän kontekstuaalista lähilukua. Tanhuhovin disco, muistin paikkana, johdatti vastaajat muistelemaan nuoruusvuosiensa juhlintaa. Diskoiltoihin ja -vuosiin liittynyt muistelu oli monitasoista, ja siihen kietoutui niin henkilökohtaisia ja yksityisiä kuin yleisiä ja kollektiivisiakin aineksia. Diskoillat olivat kokonaisuuksia, jotka sisälsivät useita tilallisia ja toiminnallisia elementtejä. Tanhuhovin disco käsitettiin nuorten keskinäisen vapaa-ajan ja vuorovaikutuksen, uusien kokemusten, sukupuolisten suhteiden mahdollisuuksien sekä hauskanpidon ja juhlimisen paikaksi. Nämä ulottuvuudet konkretisoituivat muisteluissa monin eri tavoin, ja usein illan elementit saivat myös tilallisesti eriytyneen muodon. Muistelijoiden keskuudessa vallitsi melko yhdenmukainen käsitys diskoiltojen elementeistä ja tilojen luonteesta, mutta muistelijat muodostivat erilaisia suhteita näihin paikkoihin ja niiden tilallisuuksiin. Disko tarjosi tarttumapintaa monenlaisille kokemuksille ja paikkasuhteille. Diskoympäristö miellettiin myös tärkeäksi paikaksi nuoruuden kokeilujen ja aikuiskulttuurin muotojen harjoittelujen kannalta, ja sen katsottiin olevan näiden kokeilujen suhteen riittävän vapaa, mutta samalla turvallinen ympäristö. Muistelijat piirsivät nuorista kuvaa omaa tilaa tarvitsevina ja itsenäisinä toimijoina, mutta toisaalta myös huolenpitoa kaipaavina. Diskokokemusten mieltäminen harjoitteluiksi ja kokeiluiksi, korosti muutosta menneisyyden nuoruuden ja nykyisen aikuisuuden välillä kytkien ne samalla kuitenkin yhteen. Tanhuhovin disco symbolisoi muistelijoille juhlivaa nuoruutta, ja diskovuodet merkitsivät monelle tärkeää elämänvaihetta, joka tarjosi välineitä ja kokemuksia kasvulle ja minäksi tulemiselle.
  • Holopainen, Essi (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämä pro gradu -työ tarkastelee täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten toimintaa deittisovellus Tinderissä sosiaalisaatioprosessien ja sosiaalisen pääoman kertymisen näkökulmista. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret suuntaavat aikuisuuteen ja opettelevat aikuisuudessa tarvittavia taitoja teknologian yhä vahvemmin värittämässä arjessa. Myös nuorten keskinäiset sosiaaliset suhteet tulevat uudella tavalla neuvoteltaviksi toisiinsa kietoutuneissa kasvokkaisissa ja virtuaalisissa konteksteissa. Nuorten yksityinen tila on laajentunut sovellusten avulla aiempaa voimakkaammin online-maailmaan, joka tarjoaa puitteet osallisuudelle, toimijuuden vahvistamiselle, sosiaalisen pääoman keräämiselle ja aikuisuuden käytäntöjen opettelulle omaan tahtiin ja yhdessä lähimpien ystävien kanssa. Nuorten osallisuutta ja toimijuutta online-ympäristöissä kuitenkin rajoitetaan ulkoapäin erilaisin ikärajoin, jotka perustuvat usein sukupuolittuneille ja normatiivisille käsityksille nuorille haitallisesta toiminnasta sekä toimintaan kohdistuvista riskeistä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millä tavalla Tinderin käyttö nivoutuu osaksi nuorten naisten aikuistumisprosesseja. Näitä prosesseja tarkastellaan suhteessa nuorten toimijuutta vahvistaviin ja rajoittaviin tekijöihin, kuten iän ja sukupuolen konstruktioihin. Aineiston analysoinnin avulla selvitetään, millä tavoin nuoret naiset kerryttävät sosiaalista pääomaa sovelluksen fasilitoimassa sosiaalisessa arjessa, sekä miten julkinen ja yksityinen toiminta limittyvät osaksi heidän itse- ja vertaissosialisaatioprosessejaan. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä 18–21-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2018 aikana. Kaikki haastateltavat ovat kirjautuneet alle 18-vuotiailta nuorilta kiellettyyn Tinderiin alaikäisinä ja käyttäneet sovellusta myös ollessaan täysi-ikäisiä. Haastateltavien rekrytoinnissa hyödynnettiin Tinder-sovellusta, jonne luotiin tätä työtä varten erillinen tutkimusprofiili. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina nuorten anonymiteetin suojelemiseksi. Aineiston luokittelussa ja analysoinnissa on käytetty sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysointiprosessi on linkittynyt kiinteästi teoreettisen viitekehyksen muotoutumiseen ja tuottanut havaintoja, joita työssä peilataan sosiologiseen, nuorisotutkimukselliseen ja sosiaalipsykologiseen tutkimuskirjallisuuteen. Aineistoa tarkastellaan haastateltavien tuottamina esityksinä ja tulkintoina menneestä toiminnasta. Aiempien tutkimusten mukaan etenkin alaikäisten nuorten naisten seksuaaliseen toimijuuteen kohdistuu ulkoapäin rajoittavia normatiivisia odotuksia. Tässä tutkimuksessa Tinderiä tarkastellaan digitaalisena sosiaalisena maailmana, joka heijastelee sukupuolittuneita sosiokulttuurisia normeja. Samalla se kuitenkin tarjoaa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta irrotetun toimintakontekstin, joka tuo nuorille naisille yksityisyyttä harjoitella deittailua. Yksityisyys vahvistaa nuorten toimijuutta, sillä he voivat tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja lähestyä kiinnostavia ihmisiä sosiaalisten verkostojensa ulkopuolelta ja seksuaalista mainettaan uhkaamatta. Sovelluskonteksti vahvistaa nuorten naisten toimijuutta myös siten, että he voivat säätää hakukriteereitään, käyttää sosiaalisen median alustoja tiedonetsintätyökaluina, arvioida toisten käyttäjien luotettavuutta jo viestittelyvaiheessa sekä halutessaan poistaa epäilyttäviksi koetut kumppanit kontakteista. Tämän tutkimuksen perusteella Tinderin käyttö on keskeisessä roolissa nuorten naisten sosiaalisessa arjessa. Sovelluksen yksityinen käyttö nivoutuu kiinteästi osaksi nuorten naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita, joiden puitteissa he reflektoivat toimintaansa, odotuksiaan, motiivejaan, arvojaan ja preferenssejään kollektiivisesti. Ystävyyssuhteet toimivat myös tukiverkkona nuorten pyrkiessä suunnistamaan anonyymissä online-ympäristössä tavoitteellisesti ja riskejä välttäen. Yhdessä oppiminen, vastavuoroinen jakaminen ja kokemusten kollektiivinen reflektointi toimivat prosesseina, jotka sosiaalistavat nuoria vertaisryhmässään jaettuihin normeihin ja muodostavat nuorille kollektiivisesti jaettua sosiaalista pääomaa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten Tinderin käyttö näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kollektiivisena projektina, jossa nuoret naiset pyrkivät tukemaan ja suojelemaan toisiaan toimiessaan anonyymissä online-ympäristössä riskien ja luottamuksen välisellä jatkumolla.
  • Kylkilahti, Eliisa (Helsingfors universitet, 2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan kulttuurista tarinaa nuoruuden ihanteista ja normeista sekä nuorten suhtautumista niihin. Tutkimuksen aineistona on 51 alle 25-vuotiaiden nuorten kirjoittamaa omaelämäkerrallista tekstiä. Aineisto kerättiin kirjoituskilpailulla, jossa pyydettiin kirjoittamaan, millaista on olla nuori tämän päivän Suomessa. Tutkimuksessa käytetty teoreettinen lähestymistapa on kaksitasoinen. Yhtäältä tarkastellaan kulttuurisia normeja ja toisaalta kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia. Aineiston analyysin menetelmänä on käytetty lähilukua. Tutkimuksessa tarkastellaan aineistoa tarinoina. Tarinoiden avulla kulttuuriin sosiaalistetut nuoret saavat tarinan malleja kotoa, koulusta, mediasta ja kavereilta. Kulttuurisesti nuorten odotetaan aikuistuvan, etenevän tietyillä elämänalueilla ja tekevän elämässään hallittuja valintoja. Nuoret kirjoittavat nuoruudesta perinteiseen tapaan vapautena ja huolettomuutena. Mutta nuoret kirjoittavat myös elämäänsä kuuluvasta ahdistuksesta ja häpeästä, jotka kumpuavat siitä, ettei nuori koe menestyvänsä odotetulla tavalla. Teknologian arkipäiväistyminen ja lama ovat vaikuttaneet nuorten elämään sukupolvikokemuksina. Lamasta huolimatta nuoret ovat kasvaneet runsauden yhteiskunnassa, jossa myös nuoruuden elämänvaiheköyhyys on suhteellista. Tällöin nuorella ei ole riittävästi taloudellisia voimavaroja kulttuurisesti hyväksyttävään elämään. Kaikki nuoret eivät koe elämänvaiheköyhyyttä. Lisäksi menestyminen edellyttää elämänhallintaa, kykyä tehdä oikeita valintoja vaihtoehtojen paljoudesta. Kulttuurisissa mallitarinoissa esitellyistä tavoiteltavista ihanteista rakentuu nuorten teksteissä yhdenmukaisena, normatiivisena ja keskiluokkaisena näyttäytyvä ihanne-elämän kuvasto. Kulttuuristen ihanteiden mukaan menestyvän nuoren on osattava pukeutua ja näytettävä hyvältä sekä hallittava teknologia, muutettava lapsuudenkodistaan varhain ja tavoiteltava omistusasumista, elettävä ydinperhe-elämää sekä edettävä opinnoissaan ja työurallaan. Nuorten tarinoissa suhtautuminen kulttuurisiin ihanteisiin vaihtelee. Nuoret rakentavat omaa identiteettiään kirjoittamalla tarinansa päähenkilön eli itsensä suhtautumisesta kulttuurisiin normeihin. Ihannetta tavoitteleva ja toteuttava identiteettipositio nimetään tutkimuksessa toteuttajaksi. Epäonnistujana ihanteiden tavoittelussa yrityksistä huolimatta epäonnistutaan. Irrottautujana sen sijaan kulttuurisiin ihanteisiin suhtaudutaan kriittisesti ja esitetään vaihtoehtoisia tavoitteita.
  • Korhonen, Kaarina (Helsingfors universitet, 2015)
    Adolescence is characterized by a substantial rise in the prevalence of depressive disorder. While in adulthood lower socioeconomic position predicts a greater risk of depression, studies have found inconsistent evidence for social differentials in depression in adolescence and early adulthood. Numerous studies have documented that low childhood socioeconomic position predicts a higher risk of later depression, but less research has been conducted to investigate how the individual’s own educational track is associated with depression in adolescence and early adulthood. This thesis investigates whether the risk of depression varies by childhood socioeconomic position and personal educational track. Adopting the life-course perspective, this study examines how childhood socioeconomic position and own educational track combine to predict depression in late adolescence and early adulthood. A social pathway model anticipates that a low childhood socioeconomic position increases the risk of a low personal educational track which in turn increases the risk of later depression. Furthermore, the resource substitution model hypothesizes that the protective effect of a higher educational track is greater for those from more disadvantaged backgrounds substituting for the lacking childhood resources. Gender-specific determinants of depression are also examined. This thesis used annually updated individual-level register data EKSY014, which consisted of a 20-per-cent random sample of 0–14-year-olds living in private households in Finland at the end of year 2000. The study population of this study was restricted to individuals born in 1986–1990 (n=60,829), and they were followed over two educational transitory stages, firstly at age 17–19, and secondly at age 20–23 years. Depression was identified from health care registers maintained by The National Institute for Health and Welfare and The Social Insurance Institution of Finland. Survival analysis using Cox proportional hazards models was conducted to estimate the relative and combined effects of childhood socioeconomic position and educational track on the hazard of depression. According to the results, both low childhood socioeconomic position and lower personal educational track are associated with an increased risk of depression in late adolescence and early adulthood. School discontinuation and prolonged upper secondary schooling and also a vocational track among women predict a greater risk of depression compared to academic track. Educational track mediates the association between low childhood socioeconomic position and the risk of depression but is also independently associated with the risk. Early mental disorders also play a significant role in the process by influencing post-comprehensive tracking. The results further suggest that a higher educational track does not provide as effective protection against depression for 17–19-year-old adolescents if the individual lacks familial resources, but is more important for adolescents with higher socioeconomic backgrounds. Educational track does not moderate the effect of childhood socioeconomic position on depression among 20–23-year-olds. The results of this study fit in with the pathway conceptualization of the life-course approach. Educational track constitutes a social pathway mediating the effect of low childhood socioeconomic position on the risk of depression in adolescence and early adulthood. However, not all differences in risk by educational track are explained by childhood socioeconomic position but a lower educational track poses a risk on mental health independent of childhood resources. The findings do not support the resource substitution hypothesis among adolescents and young adults. In total, the findings demonstrate that early segregation of educational trajectories comes with differential chances for mental health.
  • Wagner-Andrianne, Lili (Helsingin yliopisto, 2019)
    The aim of this study is to examine the consumerism of young people through the content of their dream wardrobe. The study takes an interest also on young consumers self-image building through closing. The material of the study consists of 76 essays gathered from a high school in Espoo, south of Finland. The study is a qualitative study and the narrative research approach is used to analyse the most repetitive themes among the stories. Finnish young people have grown in an atmosphere of diverse consumption opportunities and their consumerism contains multiple voices. Based on the analysis, it can be stated that the young people's clothing consumption dreams are mainly based on themes of identity, hedonism and sustainability. Young consumers do not experience contradiction between enjoyable, sensible and sustainable consumption. Clothes are seen as tools of self-expression, self-image and status. While young people recognize the ecological and ethical values associated with clothing consumption, their clothing patterns are driven by the lifestyle of the hedonistic consumption created by the media. Dressing etiquette and normality are still present in the lives of young people, and deviation from those is done with caution. Young people want to have more clothes and wish these to represent recognizable luxury. Among young consumers especially girls are open to supporting ecological and ethical values in their clothing purchase, but the behaviour supporting these values seems to be problematic in its implementation. Young people have an interest towards sustainable clothing, but the clothes favoured by such values must be fashionable and easily accessible.
  • Ahponen, Helena (2001)
    The purpose of the study is to examine maturing of severely disabled adolescents. Maturing is defined in respect to development and creative processes. The processes take place in an environment, which comprises of cultural, social and economic environments. The study has been conducted with a qualitative research approach. The material of the study consists of interviews with nine adolescents and also experts have been consulted. As a frame for the interviews is a list of themes. The themes are i.a. human relations, family, education, work, leisure time activities, dating, decision making, independence, happiness, self-concept and identity. As a framework is the concept system of well being and quality of life, which defines the fundamentals of good life according to which existence is considered desirable. The crucial concepts are physical, mental and social well being, control of life and policy of life. The research method is that of case reports and the participants in the study are treated as a whole while being analysed. The results of the study show that adolescents are very heterogeneous. With some of the adolescents no maturing processes had been realised but some of them did not differ notably from others of their age. Disability produced disadvantage to all adolescents, they needed assistance and they lacked privacy in their lives. Many of the adolescents did not have much choices in their lives. Most of them had no development in their professional careers. Disabled adolescents did not develop social intercourse and their social activities were very limited. The adolescents created different self-concepts and identities in which disability was involved with varying degrees. The maturing environments did not support maturing in the best possible way and the adolescents had problems in all their activity environments. Participation was varying and the profiles of the adolescents differed significantly.
  • Kuurne, Kaisa (2002)
    Tämä on tutkimus siitä, miksi perheen perustaminen ei tässä kulttuurissa houkuttele alle kolmikymppisiä nuoria aikuisia. Tarkastelen perheen perustamista koskevaa ajatusmaailmaa ja kulttuuriympäristöä nuoruuden pidentymisen, aikuistumisen, perhettä koskevien uhkakuvien ja vastakohtaisuuden näkökulmista. Ennen varsinaiseen tutkimustehtävään tarttumista taustoitan tutkimaani ilmiötä erilaisin tilastollisin indikaattorein. Tutkimuksessa käytetään kolmea empiiristä aineistoa. Kvalitatiivisen tutkimuksen lähtökohdaksi olen rekisteriaineistoon perustuen tehnyt logistisen regressioanalyysin, jonka tarkoituksena oli löytää se sosiaalinen ryhmä, jonka jäsenet kaikkein yleisimmin pitkittävät perheen perustamista. Tilastollisen analyysin tulosten perusteella kiinnostavimmaksi ryhmäksi muodostui koulutetut ja naimattomat alle kolmikymppiset naiset ja miehet, joiden joukosta etsin haastateltavani. Tutkimuksen pääaineisto muodostuu neljästä ryhmähaastattelusta, jossa kussakin on haastateltu neljää henkilöä (kahta naista ja kahta miestä). Sivuaineistoksi olen keväällä 2002 kerännyt Helsingin Sanomista asiantuntijoiden ja tavallisten kansalaisten käymää julkista keskustelua perheestä. Kvalitatiivisten aineistojen analyysissa käytetty menetelmä perustuu tekstianalyysiin, ryhmähaastatteluaineiston analyysiin olen paikka paikoin lainannut välineitä keskustelunanalyysista. Tutkimus osallistuu yhteiskunnan yksilöllistymistä ja riskitietoisuutta koskeviin sosiologisiin keskusteluihin. Keskeisimpinä lähteinä ovat U. Beckin & E. Beck-Gernsheimin, A. Giddensin, Z. Baumanin, D. Riesmanin sekä F. Furedin sosiologiset kirjoitukset. Nuoruuden pidentymisen tarkastelussa keskeiseksi käsitteeksi nousee vapaus, jonka eri ulottuvuuksia analysoin suhteessa perheen perustamiseen. Aikuisuus määrittyy nuoruuden vastakohdaksi, jota luonnehtii vastuu toisesta. Nuoruuden ja aikuisuuden rajapyykkinä toimii haastateltavien omaan jäsennykseen perustuen perheen perustaminen, jolla viittaan lasten hankkimiseen. Perhettä koskevia uhkakuvia analysoin riskitietoisuuden käsitteen avulla. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset liittyvät sekä nuoruuden että vanhemmuuden luonteeseen. Nuoruuden vapaus mahdollistaa erilaisten kokemusten ja elämysten hankkimisen, mikä houkuttaa nuoruuden pidentymiseen. Mutta tutkimus paljastaa, että vapaudesta on myös tullut uusi nuoruutta koskeva normi. Perhe ei pidentyneen nuoruuden kulttuurissa kuulu alle kolmikymppisten elämään, koska nuoruutta kuuluu elää vailla pysyviä sidoksia. Perheen perustaminen myöhentyy myös siksi, että aikuistuminen on ambivalentti prosessi. Nuoruudesta tulee ”aikalisä”, jolloin refleksiivisesti valmistaudutaan kantamaan vastuuta. Perhe on uhka kahdessa mielessä. Vanhemmuus uhkaa individualistista elämää: omaa vapautta, parisuhdetta sekä työssä viihtymistä ja pärjäämistä. Toisaalta vanhemmaksi ryhtyminen tarkoittaa nykyisessä ilmapiirissä epäonnistumisen riskiä. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että nuoruus pidentyy yllättäen myös familistisista syistä, joiden keskiössä on lapsen paras. Vanhemmaksi ei siis lapsenkaan tähden kannata ryhtyä ennen kuin tuntuu siltä, että on ”oikea aika”. Oikeanlainen tunne ratkaisee aikuistumisen ambivalenssin ja rohkaisee ottamaan vastuun lapsesta epäonnistumisen mahdollisuudesta huolimatta.
  • Hyyppä, Jemina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Objective. Despite the health benefits of physical exercise, several adolescents exercise less than recommended and physical activity decreases from childhood to adolescence. However, there has been quite little research into the factors affecting physical activity. The circadian rhythm shifts later in adolescence, which is linked to problems with schooling, as well as psychological and physical difficulties. However, further objective research is needed of the association of circadian rhythm and physical activity in adolescence. This study examined the association of circadian period length and timing of the circadian rhythm to physical activity in adolescents and whether sex moderates these associations. Methods. The sample consisted of 262 16–19 years old adolescents (70.6 % girls) who participated in the cohort study SleepHelsinki!. Circadian period length was measured by skin temperature and timing of the circadian rhythm was measured with an actigraphs according to the midpoint of sleep, as well as with the reduced version of the MEQ survey, which measures circadian preference. Metabolic equivalents as well as the amount of sedentary behavior, light physical activity and moderate to vigorous physical activity was calculated from the actigraphy data. Relationship between circadian period length and physical activity was analyzed with linear and quadratic regression analyzes, and relationship between midpoint of sleep and physical activity with linear regression analyzes. Relationship between circadian preference and physical activity was analyzed by one-way analyzes of variance. The moderating effect of gender was examined by adding the interaction of gender and independent variable to the models. Results. Circadian period length was in a quadratic relationship to light as well as moderate to vigorous physical activity: shorter and longer than average circadian period associated with lower activity level and a near-average circadian period with higher activity level. Later sleep midpoint associated with lower metabolic equivalent, lower light and moderate to vigorous physical activity and higher sedentary time. Circadian preference was not associated with physical activity. Gender did not moderate associations. Conclusions. Adolescents whose circadian rhythm is delayed or inconsistent with the rhythm of society should be considered when planning ways to support adolescent’s physical activity, because these adolescents are at greater risk for physical inactivity and its adverse health effects. One way could be shifting school start times later, which would reduce adolescent’s social jet lag, sleep deprivation and daytime fatigue, and thus support their physical activity.
  • Lehto, Minna-Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims. Adolescence is a vulnerable developmental stage to develop psychiatric disorders and circadian rhythm regulation difficulties (CRRDs). Studies investigating the associations of them are scarce. The aim of this study is to examine the association of CRRDs and psychiatric disorders, and whether the association is mediated by chronotype. CRRDs include late bedtimes, alteration in sleep duration and variation in standard deviations (SD) of bedtimes and sleep duration on weekdays and weekends. Gender differences are also examined. Methods. The data was from a Finnish cohort study SleepHelsinki! Study participants were 16‒18-year-old adolescents (n=317, 69.7% girls). CRRDs and chronotype were assessed with actigraph. Psychiatric disorders were assessed with The Mini-International Neuropsychiatric Interview. Statistical analyses used were logistic regression and mediation analysis. Results and Conclusions. Variations in means and SDs of bedtimes on weekdays, and alterations in SDs of bedtimes on weekends were associated with increased risk of depression. Alterations in mean bedtimes on weekdays and on weekends were associated with increased risk of suicidality, and alterations in SDs of bedtimes and sleep duration on weekdays were associated with increased risk of suicidality and antisocial personality disorder. CRRDs were not associated with anxiety disorders. Chronotype mediated the association between mean bedtimes on weekends and antisocial personality disorder. Allowing flexible schedules at school and work could support adolescents’ development, help studying and prevent CRRDs and psychiatric disorders in adolescence.
  • Vuorela, Anna (Helsingin yliopisto, 2019)
    Aims. Sleep is very important for brain maturation in adolescence. However, the youth doesn’t often sleep enough. In adolescence evening preference in circadian rhythm becomes more common. This evening-type chronotype is often inconsistent with environment, such as early school mornings. In the long run this can lead into sleep deprivation which can then lead into low vitality, deficits in attention sustaining or some health problems for example. Also, evening-chronotype is associated with lower vitality, depressive and anxiety symptoms or health issues in adolescence. In adolescence it is also common to have unsteadiness of emotions. The aim of this study is to examine the associations between circadian rhythm and chronotype, vitality and emotions in adolescence. Additionally, the differences between genders in chronotype are also examined. Methods. 329 16–19-years old adolescents (69.9% girls) participated in the study for a week. The data used was from a Finnish cohort study SleepHelsinki!. The circadian rhythm and chronotype were assessed with actigraphy. Vitality and emotions were assessed three times in a day with a mobile application PsyMate™ which is based on Experience Sampling Method. The associations were examined with linear mixed models. Results and conclusions. In adolescence the circadian rhythm of girls is on average earlier than boys. Daytime low vitality is associated with less positive and more negative emotions in the same day. The association between low vitality and less positive emotions gets more intense as the study goes further. Chronotype as a continuous variable is not associated with daytime emotions or vitality in adolescence. Chronotype that is divided into three same sized groups is associated with daytime vitality as earlier chronotype is associated with lower daytime vitality. In adolescence the association between vitality and emotions should be paid attention to more, because vitality is something you might influence on with enough sleep. Guaranteeing higher vitality can also in the long run prevent mental health disorders since higher vitality could help stabilize emotions.
  • Koski, Terhi (2007)
    Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten aikuisten yksin asumista pääkaupunkiseudulla vuosina 1985, 1990 ja 1995, sen yleistymistä ja siihen vaikuttavia kehitysmekanismeja. Vertailuryhminä toimivat muut samanikäiset perheasemassa olevat nuoret aikuiset. Taustatietoina on käytetty muun muassa Tilastokeskuksen perhe- ja asuintilastoja, joiden mukaan yksin asuvien määrä on noussut. Yksin asujia ei voida luokitella yhteen selkeään kategoriaan, vaan tämän ryhmän sisällä on erilaisia ihmisiä erilaisissa elämänvaiheissa: lapsuudenkodista muuttaneita itsenäistyviä nuoria, opiskelijoita, eronneita. Tutkimuksessa aineistona on käytetty Tilastokeskuksen väestölaskentojen pitkittäistiedostoa vuosilta 1970-1995. Tiedostosta oli otettu kolme satunnaisotosta vuosilta 1985, 1990 ja 1995 pääkaupunkiseudulla asuvista vähintään 18 vuotta täyttäneistä. Kun tarkastelun kohteeksi rajattiin 18-34-vuotiaat jokaisena tarkasteluajankohdan vuotena, saatiin aineiston kooksi vuonna 1985 yhteensä 57 521, vuonna 1990 yhteensä 58 176 ja vuonna 1995 yhteensä 60 783 henkeä. Muodostin uuden ns. perheasemamuuttujan, jonka avulla tarkastelin yksin asuvia ja vertasin heitä avio- ja avopareihin, lapsen asemassa oleviin ja yksinhuoltajiin. Analyysimenetelminä käytin ensin ristiintaulukointia ja tarkastelut tehtiin sekä ikäryhmittäin että ikävakioitujen lukujen avulla. Logistisessa regressioanalyysissa muodostin dikotomia-luokitukset: yksin asuvat – lapsen asemassa olevat sekä yksin asuvat – liitossa (avo- tai avioliitossa) asuvat. Tutkimuksen keskeisin tulos oli, että yksin asuminen on yleistynyt jokaisessa ikäryhmässä kaikkina tarkasteluvuosina. Ikäryhmittäinen tarkastelu osoitti, että naisilla yksinasujien osuudet ovat nousseet tarkasteluajankohtana nuoremmissa ikäryhmissä, miehillä puolestaan vanhemmissa. Tärkeä havainto myös oli, että avoliitot ovat yleistyneet yksin asumisen kanssa samaa tahtia. Naisilla yksin asumisen yleistyminen liittyi lapsuudenkodista lähdön aikaistumiseen ja miehillä puolestaan liittojen purkautumiseen. Taustamuuttujittain tarkastelussa havaittiin, että koulutus lisää yksin asumista; mitä korkeampi koulutus, erityisesti naisilla, sitä varmimmin asutaan yksin. Lisäksi työttömyys ja opiskelu lisäsivät yksin asumista. Opiskelijat ovat päässeet kiinni yksin asumiseen opinto- ja asumistuen turvin. Tutkimukseni tulosten perusteella näyttää siltä, että mitä paremmat taloudelliset edellytykset ja koulutus, sitä paremmat mahdollisuudet valita yksin asumisen ja liitossa asumisen välillä. Yksin asuminen ei näyttäisi olevan nuorille aikuisille mikään erityisesti valittu elämäntapa eli pitkäaikaisesti preferoitu asuinmuoto, vaan siihen siirrytään erilaisten elämänvaiheiden kautta. Yksin asumisesta onkin tullut osa nuoren aikuisen normaalia, hyväksyttävää, mutta silti usein vain väliaikaista elämänkulkua, samalla kun liittojen purkautumisen myötä yksin asujien joukkoon on liittynyt yhä enemmän myös miehiä ja naisia vanhemmista ikäryhmistä.
  • Grönroos, Jenny (Helsingfors universitet, 2014)
    Objectives: Overweight is a common health problem in children, adolescents and adults. Its effects on somatic well-being are well known, but the knowledge of its relationship with mental health is contradictory. The connections are likely to be stronger in studies that have studied adolescents who are receiving treatment to obesity. It is important to study what kinds of risk factors there are for psychiatric symptoms and substance use in adolescence and early adulthood. This master's thesis studies whether overweight and obesity are in connection with psychiatric symptoms and substance use in adolescents and young adults who have received treatment to obesity in childhood. Methods: This study is a part of Elintavat ja luusto nuorilla (ELLU) research project. The patient group consisted of adolescents and young adults who have received treatment to severe or morbid obesity in childhood. The control group consisted of normal weight adolescents and young adults of a similar age. The study involved 42 14-19-year-old adolescents (22 patients, 20 controls) and 62 17-24-year-old young adults (27 patients, 35 controls). Information about psychiatric symptoms and substance use was collected using the Youth Self-Report (YSR) and the Adult Self-Report (ASR) assessment forms. The data was analyzed using covariance analysis, linear regression analysis and logistic regression analysis. Results and conclusions: The overweight and obese adolescents had more total problems, internalizing problems, somatic problems, attention problems and social problems. Gender was significant in social problems: overweight and obese girls had more social problems than normal weight girls, but among boys there were not differences between the groups. In young adults overweight and obesity were not in connection with psychiatric symptoms. Gender had no importance in this connection. The overweight and obese young adults had 3.77-fold increased risk of smoking compared to normal weight young adults. Overweight and obesity are thus connected to psychiatric symptoms in adolescence and tobacco smoking in early adulthood. Conclusions about causality cannot be drawn based on this study. Information about overweight's and obesity's connections with mental health and substance use may help in treatment planning. It may as well increase the desire to draw attention to overweight children and adolescents early enough.
  • Haikkola, Lotta (2003)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää nuorten tulkintoja poliittisesta osallistumisesta ja tarkastella nuorten kansalaisuuden rakentumista. Tutkimus kytkeytyy keskusteluun nuorten oletetusta poliittisesta passivoitumisesta. Tässä kontekstissa tutkimuksen on tarkoitus tuoda kuuluviin nuorten oma ääni, tarjota heille mahdollisuus tuoda esiin käsityksenä sekä poliittisesta vaikuttamisesta että omista mahdollisuuksistaan osallistua siihen. Tutkimuksen taustalla on Hesan Nuorten Ääni -niminen Helsingin kaupungin nuorten osallisuushanke. Hanke toimii osassa helsinkiläisiä kouluja. Ajatuksena on, että osallisuushanke on konkretisoinut tutkimuksen piiriin kuuluvia teemoja. Aineistonani on 12 tähän hankkeeseen osallistuneen nuoren teemahaastattelut. Sivuaineistona on hankkeeseen kuuluvissa "Avoimissa Foorumeissa" kerätty havaintoaineisto. Aineistoa on tarkasteltu teema-analyysin keinoin. Työn teoreettinen kehys avautuu yhtäältä feministisen kansalaisuuskeskustelun, kriittisen nuoriso- ja ikätutkimuksen sekä kasvatussosiologian kautta. Tärkeimpänä lähteinä kansalaisuuden tarkastelulle ovat Tuula Gordonin, Elina Lahelman ja Janet Hollandin sekä Ruth Listerin kirjoitukset. Nuoruuden käsitteen tarkastelussa nojaudun Johanna Wynin, Rob Whiten ja Sinikka Aapolan tarkasteluihin. Kytken tutkimuksen myös nuoruuden pidentymiseen liittyvään keskusteluun. Tutkimuksen tärkeimmät tulokset liittyvät nuoruuden ja aikuisuuden suhteeseen ja nuorten äänen kuulumisen tematiikkaan. Nuoret loivat kuvaa poliittisesta järjestelmästä, johon heillä ei ole osaa ennen aikuisuuden kautta saavutettuja henkisiä ja materiaalisia ehtoja. Nuoret sitoutuivat myös hyvinvointivaltioon turvan tuottajana. Osallistuminen kiteytyi äänen metaforaan. Nuoret vaativat oman äänensä kuuntelemista sekä arkisissa kohtaamisissa että laajemmalla yhteiskunnallisella tasolla. Nuoruudesta muodostui äänen kuulumista estävä ja heikentävä tekijä, josta irti pääsy vaati aikuisuuden saavuttamista. Nuoruus näyttäytyi vallan ja voiman puutteena. Osallisuushanke toimi tilana, jossa ääni päässyt kuulumaan ja nuoret olivat päässeet itsenäiseen asemaan käyttämään valtaa.
  • Ilonen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2021)
    The objective of this study was to find out why adolescents stop taking part in organized sports. The aim of the qualitative study was to understand and get answers from adolescents themselves. The interest was to find out what exercise means to young people and what are the reasons for dropping out from organized sport. Studies show that physical activity declines and participation in organized sports reduces significantly in adolescence. The target group in this study was ten young people who had stopped taking part in organized sports. Participated adolescents were 12–18 years old. The material was collected by themed interviews. The interviews progressed through three themes. These three themes were: 1. the meanings of sports hobbies, 2. quitting sports hobbies and 3. exercise in the future. Due to the corona pandemic situation, most of the interviews were performed remotely. All the interviews were recorded. The material was analyzed using theory-guided content analysis. As a result of the study, doing sports had had different kinds of meanings for young people. There was also found different reasons for dropping out from sports in this study. The reasons were: competing priorities and other leisure activities, decreased motivation, negative experiences, lack of a suitable team or sports club, an injury and a want to change to another hobby. The results of the study confirmed the notion that the meanings and causes of doing sports may change in adolescence. Study showed that disciplined and serious competitive sport activities did not attract adolescents to participate to sports. Young people hoped that doing sports would rather be relaxed than serious leisure activity. The conclusion was that young people`s wishes should be considered when planning sport activities for young people. Also, the low effort sport club activities should be increased in Finland. In addition, the negative experiences of adolescents with sport activities which emerged from the material, are issues that need further research.
  • Humppila, Laura O. A. (Helsingin yliopisto, 2017)
    Osallisuus on kokemus, joka ulottuu identiteettiin asti. Osallisuutta on tutkittu laajalti erityisesti yhteiskuntatieteissä osallistumisen kautta, mutta sen kokemuksellista puolta vähemmän. Tässä pro gradu- tutkielmassa tavoitteena on valottaa nuorten näkökulmaa osallisuuden merkityksiin. Tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden merkityksiä nuorten näkökulmasta viiden 13-17 -vuotiaan nuoren haastattelun avulla. Kaikki haastatellut Nuoret ovat osallistuneet nuorten osallisuuden lisäämiseen liikuntakysymyksissä suunniteltuun Your Move -kampanjaan. Subjektiivisia kokemuksia tulkitsemalla etsitään nuorille yhteisiä osallisuuden määritelmää ja merkityksiä ja hahmotetaan osallisuus- tai osattomuuskokemuksiin vaikuttavia tekijöitä ja -kokemusten näyttäytymistä käyttäytymisessä. Teoreettis-metodologinen viitekehys on tulkitseva fenomenologinen analyysi IPA (interpretative phenomenological analysis). Tutkimuksen taustalla on käsitys ihmisestä sosiaalisena, kokevana ja omaa toimintaansa reflektoivana toimijana. IPA-tutkimus on luonteeltaan fenomenologista, idiografista ja hermeneuttista edellyttäen kunkin tutkittavan yksilöllistä tulkintaa ja tulkinnan monitasoisuuden tiedostamista. Osallisuuden tunne määritellään tutkimuksessa tunnekokemukseksi kuulumisesta ja siitä, että voi ja on kykenevä vaikuttamaan itselleen merkittävään asiaan. Haastateltujen nuorten määrittelemänä osallisuus tarkoittaa, että on halu osallistua ja osallistuu johonkin toimintaan, johon on otettu mukaan ja jossa kokee, että on, tai ainakin voi olla jotain omaa, ja siihen liittyy positiivinen tunnelataus, jonka haluaa kokea uudelleen. Vaikka osallisuutta voi kokea erilaisissa ympäristössä, kotona, koulussa, kavereiden kesken, harrastuksissa jne., samankaltaiset asetelmat liittyvät sen kokemisen mahdollistumiseen. Nuori voi kokea osallisuutta silloin, kun hän itse on hakeutunut mukaan johonkin ryhmään tai toimintaan, kun nuori on pyydetty mukaan ryhmään tai osallistumaan toimintaan, tai silloin, jos nuorelle ehdotetaan jotakin toimintaa, ilman konkreettista ryhmää. Usein kokemukseen vaikuttaa joko merkityksellisen aikuisen tai vertaisryhmäläisen tekemä esimerkki, mukaan pyyntö tai innostaminen. Tutkimuksen mukaan osallisuuskokemukset ovat lähtökohtaisesti tärkeitä, mutta moninaisia. Ne voivat antaa ja välittää tietoa itsestä: esimerkiksi itsetuntemus ja itsevarmuus kasvavat ja sosiaalinen identiteetti kehittyy, vahvistuu ja ilmenee muille. Osallisuuskokemukset sisältävät oppimiskokemuksia: erilaiset ryhmätoiminnan, ohjaamisen tai muut yhdessä opetellut taidot kehittyvät ja toimijuus lisääntyy. Osallisuuden merkitys liittyy myös inhimillisten: sosiaalisten liittymisen, arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeiden toteuttamiseen. Osallisuuden tunnetaso on merkittävä, ja ei osallisuuden kokemus voi olla myös haitallista esimerkiksi nuoren pystyvyydelle. Osallisuuden yksilöllisiä merkityksiä olisi hyödyllistä tarkastella pitkittäistutkimuksessa. Jatkotutkimuksena voisi tarpeiden ja osallisuuden suhdetta tarkastella syvemmin ja tutkia myös sosiaalisen median vaikutusta osallisuuden kokemuksiin ja sen merkityksiin.
  • Soini, Nina (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Nuoruutta määritellään pitkälti aikuisuudesta käsin, jolloin nuoruus määrittyy elämänvaiheeksi, jossa valmistaudutaan aikuisuuteen. Tätä aikuisuuteen siirtymistä on perinteisesti tarkasteltu nuoruuden siirtymävaiheiden, kuten peruskoulusta toisen asteen koulutukseen, opinnoista työelämään ja lapsuuden kodista itsenäiseen asumiseen siirtymisen kautta. Näissä siirtymissä koetut haasteet ja epäonnistumiset näyttäytyvät riskinä sille, että nuori ajautuu syrjään yhteiskunnan valtavirrasta ja sen instituutioista. Julkisessa, poliittisessa sekä akateemisessa keskustelussa tätä ilmiötä on kutsuttu syrjäytymiseksi ja se on yhdistetty erityisesti työn ja koulutuksen ulkopuolella olemiseen. Syrjäytymiskeskustelussa on painottunut kansantaloudellinen näkökulma ja keskustelun on osoitettu yksinkertaistavan, syyllistävän ja leimaavan sen kohteena olevia nuoria ja heidän elämäntilanteitaan. Keskustelusta on puuttunut nuorten ääni lähes täysin. Nuorten osallistaminen on ollut vähäistä myös sosiaalitieteellisen ja sosiaalipsykologisen tutkimuksen kentällä. Tutkimukseni tarkoituksena on osallistaa nuoria heitä koskevan tiedon tuottamiseen tarkastelemalla, miten he puhuvat nuoruudesta, omasta elämäntilanteestaan sekä tulevaisuudesta yksilöhaastattelun kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi ja sen piiriin lukeutuva positiointiteoria. Aineiston analysoinnissa tulkinnallisina käsitteinä toimivat position, vastapuheen sekä identiteetin käsitteet. Nuoruutta, syrjäytymisen ilmiötä sekä identiteettiä lähestytään tutkimuksessa sosiaalisesti ja kielellisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvina ilmiöinä. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on se, millaisia positioita nuorille rakentuu haastattelutilanteissa, joissa puhutaan nuoruudesta, heidän elämäntilanteestaan ja tulevaisuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisia identiteettejä nuoret rakentavat positioiden ja vastapuheen kautta sekä sitä, hyväksyvätkö nuoret heihin valtavirran toimesta liitettyjä kielteisiä määritelmiä ja leimaavia identiteettejä vai pyrkivätkö he puheellaan kyseenalaistamaan, kieltämään ja muuttamaan näitä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena nuorten toimijuus näyttäytyy näissä identiteetin neuvotteluprosesseissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatellut ovat 18-27 vuotiaita erilaiseen vertaisryhmätoimintaan osallistuneita nuoria. Haastatteluhetkellä osa nuorista oli opiskelemassa, osa-aikatöissä opintojen ohella tai äitiysvapaalla, osa sekä työn että koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi osalla nuorista on lastensuojelutaustaa sekä mielenterveyden ongelmia. Näistä syrjäytymisen riskitekijöiksi luettavista tekijöistä huolimatta en tutkimuksellani ota kantaa haastateltujen mahdolliseen syrjäytymisvaaraan tai marginalisaatioon vaan asemoin itseni tutkijana syrjäytymiskeskustelua vasten. Pyrkimyksenäni on tarkastella nuorten puheessa rakentuvaa nuoruuskuvaa suhteessa syrjäytymiskeskustelussa esitettyyn kuvaan. Tutkimukseni keskeisimpänä löydöksenä esitän haastattelemieni nuorten vastustavan heihin kohdistuvia normatiivisia odotuksia ja kielteisiä määritelmiä, kuten oletusta työttömän passiivisuudesta ja vastuuttomuudesta. Haastattelutilanteessa nuoret rakentavat ja neuvottelevat itselleen näistä määritelmistä ja leimaavista identiteeteistä poikkeavia identiteettejä. Nuorten toimijuus näyttäytyy haastattelutilanteessa aktiivisena, jolloin tutkimukseni kyseenalaistaa nuorten syrjäytymisestä käytyyn keskusteluun liitetyn aktivoinnin ajatuksen ja siihen kytkeytyvän passiivisuuden oletuksen. Tutkimukseni tukee aiempien tutkimusten näkemystä syrjäytymiskeskustelun ja syrjäytymisen käsitteen ongelmallisuudesta ja leimaavuudesta. Keskeiseksi jatkotutkimushaasteeksi esitän nuorten toimijuuden sekä identiteettineuvottelujen tarkastelun esimerkiksi nuorten ja viranomaisten välisissä kohtaamisissa. Jatkotutkimuksessa voitaisiin näin tarkastella, tunnistetaanko ja tunnustetaanko nuorten kykyä ja resursseja rakentaa ja neuvotella omanlaistaan identiteettiä ja arvostetaanko ja tuetaanko heidän toimijuuttaan myös silloin kun se ei vastaa yhteiskunnan ihanteita tai normeja.