Browsing by Subject "odotukset"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-25 of 25
  • Sihvola, Suvituuli (2007)
    Tämä on tutkimus nuorten akateemisten naisten kohtaamista elämänpoliittisista haasteista ja niistä selviytymiskeinoista, joita he käyttävät ristiriitaisten vaatimusten selättämiseen. Tarkastelen nuorten akateemisten naisten elämänpoliittisia haasteita yhteiskunnallisen erillistymisen ja perinteisten sukupuolistavien käytäntöjen välisen ristiriidan, pakkovalintojen, elämän projektistumisen ja nuoruuden pidentymisen näkökulmista. Tutkimuksen aineisto koostuu kolmenkymmenenkuuden nuoren akateemisen naisen opiskelijaelämäkerrasta, jotka ovat Nuorisotutkimusseura ry:n ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus ry:n syksyllä 2004 järjestämän Opiskelijan elämää -kirjoituskilpailun satoa. Tutkimus rakentuu kahden sosiologisen keskustelun varaan. Toinen niistä tarkastelee yhteiskunnan yksilöllistymisen eri piirteitä ja toinen yhteiskunnallisten rakenteiden, erityisesti sukupuolijärjestelmän, toteutumista arkisissa käytännöissä. Oletukseni on, että perinteisiä sukupuolirakenteita uusintavat ja ylläpitävät sukupuolistavat käytännöt ovat usein nuorten akateemisten naisten elämän ristiriitojen taustalla. Yksilöllistymisen lupailemat valinnanmahdollisuudet eivät välttämättä toteudukaan nuorten naisten elämässä, kun he törmäävät perinteisten sukupuolirakenteiden rajoituksiin. Perinteisten naisroolien vaatimukset asettuvat vastakkain jälkimodernin itsenäisen, itseään toteuttavan ja reflektoivan yksilön ihanteen kanssa. Tärkeimpinä lähteinä ovat David Riesmanin, Zygmunt Baumanin ja Anthony Giddensin sosiologiset kirjoitukset. Sukupuolen teoriassa nojaudun Judith Butleriin. Tutkimuksen tavoitteena on osaltaan täyttää elämänpoliittisissa teorioissa usein avoimeksi jäänyttä tilaa rakenteiden ja henkilökohtaisen välillä; kuvailla teemaelämäkerta-aineiston avulla postmodernin teorioissa usein abstraktiksi jäävää yksilöiden ja rakenteiden vuorovaikutusta – sitä, miten yhteiskunnalliset ja kulttuuriset rakenteet törmäävät arkielämässä valinnan pakkoihin ja mahdollisuuksiin. Keskeisin tulos on nuorten akateemisten naisten selviytymistaktiikoiden erilaisista yhdistelmistä muodostuva elämäntyylien typologia, joka tuo postmodernit elämänpolitiikan teoriat arkisten käytäntöjen tasolle. Moderneja sisältä ohjautuvia tyyppejä aineistossa edustavat päämäärätietoiset, ylisuorittajat ja kohtuullisen kunnianhimoiset; postmoderneja toisiin suuntautuneita tyyppejä puolestaan kodittomat, ajelehtijat ja itsen etsijät. Postmodernin teorioille tyypillisinä pidetyt piirteet, ovien auki pitäminen ja vapauden varjeleminen, saavat aineiston valossa uuden sisällön: niiden taustalla on kepeän pelailun sijasta hirmuinen huoli. Huoli siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä, valmistu tarpeeksi nopeasti, vietä tarpeeksi vauhdikasta opiskelijaelämää, saa töitä valmistumisen jälkeen tai löydä kumppania – pelko sitä kohtaan, että olosuhteet ja säännöt sittenkin muuttuvat kesken kaiken, mikään ei sittenkään riitä.
  • Balk, Mirjami (Helsingfors universitet, 2011)
    Tarkastelen tutkielmassani isiä, jotka ovat saaneet lapsia kahdessa eri iässä; nuorempana ja vanhempana. Isillä on lapsia siis 'kahdessa sarjassa', sillä joillakin heidän peräkkäisillä lapsillaan on vähintään 8‒10 vuoden ikäero. Keskiössä on se, miten nämä isät ovat kokeneet isyytensä ensimmäisellä kerralla tullessaan isiksi ja miten he ovat kokeneet isyytensä myöhemmin. Olen kiinnostunut myös siitä, ovatko heidän kokemuksensa samankaltaisia vai erilaisia sekä mikä on 'sopiva' ikä isyydelle. Lähestyn aihetta myös isiin kohdistuvien odotusten sekä työn ja perheen yhteensovittamisen kautta. Siten rakennan kuvaa isien kokemuksista isyydestä 'kahdella kierroksella'. Asetan isyyden 1990- ja 2000-lukujen familistisen käänteen kontekstiin, sillä isien kokemuksia isyydestä eri-ikäisenä ei voi käsitellä vain iän ja vanhenemisen kautta, vaan kokemuksiin vaikuttavat myös aikakausi ja yhteiskunnan vallitsevat perheihanteet. Tutkimukseni on kvalitatiivinen. Aineistoni koostuu seitsemän isän yksilöhaastatteluista. Yhteistä haastateltaville on se, että he ovat tulleet isäksi kahdessa eri sarjassa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja ja haastateltavat on valittu teoreettisella otannalla. Aineiston analyysissä olen yhdistänyt temaattista sisällönanalyysia sekä fenomenologista otetta. Olen halunnut tuoda esiin isien omia kokemuksia. Tutkimukseni sijoittuu perhesosiologian alaan, mutta aihepiiri ja tärkeimmät lähteeni ovat monitieteellisiä; sosiologisia, kasvatustieteellisiä, psykologisia ja kulttuurihistoriallisia. Muun muassa Jouko Huttusen, Sinikka Aapola-Karin, Riitta Jallinojan, Johanna Mykkäsen, Jaana Vuoren, Merja Korhosen, Kaisa Ketokiven, Minna Kelhän, Jyrki Jyrkämän, Peter Lasslettin ja Ilana Aallon tutkimukset isyydestä, vanhemmuudesta sekä iästä ovat tärkeitä. Keskeisimmät tutkimustulokseni liittyvät isien sopivana pidettyyn ikään sekä isien muuttuneeseen isyyskokemukseen. Isäksi tulemiselle ei voi asettaa tiettyä ikää, vaan mies on valmis isäksi sitten kun tuntuu siltä. Isät korostivat kokemuksellisen iän merkitystä ja irtisanoutuivat kronologisesta iästään. He kuitenkin korostivat, että isyys ei sovi kaikille miehille enää vanhemmalla iällä; heille se sopi sillä he olivat nuorekkaita ja pitivät terveydestään huolta. Yhteiskunnan odotukset ja mahdollisuudet isyyden toteuttamiselle olivat isistä ristiriitaiset. Isät kokivat paineita myös työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. He olivat kaikki ensimmäisten lastensa kanssa tehneet enemmän tai jopa liikaa töitä ja toisella kierroksella heidän työntekonsa oli vähentynyt sekä heillä oli enemmän aikaa perheelle. Tällöin he olivat myös jo saavuttaneet korkeamman aseman työssä. He kokivat, että ensimmäisellä kierroksella heidän taloudellinen tilanteensa olisi saanut olla parempi. Isät perustelivat omaa isyyttään ja omia valintojaan luomalla kuvaa toiminnallisesta isästä hyvänä isänä. Isien puheessa korostui myös kumppanin valinnan tärkeys perhettä rakentaessa.
  • Roukkula, Riikka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Genomitietoon eli ihmisen koko perimästä saatavaan tietoon on liitetty odotuksia siitä saakka, kun ihmisen koko perimä kartoitettiin 2000-luvun alussa. Genomitiedon avulla on uskottu edistettävän olennaisesti sairauksien ennaltaehkäisyä sekä hoitoa. Genomitiedon hyödyntämiseen on liitetty myös taloudellisia odotuksia. Myös Suomessa ollaan kiinnostuneita genomitiedon hyödyntämisestä. Suomeen ollaan säätämässä uusi erityislaki, genomilaki. Genomilain on tarkoitus säädellä osaltaan genomitiedon hyödyntämistä. Lisäksi Suomeen ollaan perustamassa kansallinen genomikeskus sekä genomitietokanta. Toimenpiteiden tarkoituksena on edistää genomitiedon hyödyntämistä sekä terveydenhuollossa että tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama genomikeskustyöryhmä julkaisi joulukuussa 2017 arviomuistion, jossa esitettiin keskeiset ehdotukset koskien genomilakia, genomikeskusta, genomitietokantaa ja tiettyjä genomitiedon hyödyntämiseen liittyviä käytäntöjä. Arviomuistio lähetettiin lausuntokierrokselle sidosryhmille. Tutkielmassa tarkastellaan sidosryhmien näkemyksiä koskien arviomuistiossa esitettyjä ehdotuksia. Tutkimuksen aineisto koostuu sidosryhmien arviomuistiosta antamista lausunnoista. Tutkimustehtävänä oli selvittää, millaisia jaettuja yhteiskunnallisia ja taloudellisia odotuksia lausunnonantajilla on genomitiedon hyödyntämistä koskien sekä tunnistaa odotusten kannalta merkityksellisiksi muodostuvia teemoja. Teoreettisena viitekehyksenä on odotusten sosiologia, jossa on tarkasteltu muun muassa bioteknologiaan ja lääketieteeseen kohdistuvia odotuksia. Odotuksilla luodaan tulevaisuutta ja odotukset voivat houkutella toimijoita ja investointeja sekä ohjata ja oikeuttaa toimenpiteitä. Genomitiedon hyödyntämiseen kohdistettiin odotuksia suurimmassa osassa lausunnoista. Sisällönanalyysin tuloksena tunnistettiin kolme keskeistä jaettua odotusta: väestön terveyteen, Suomen menestykseen ja talouskasvuun sekä tutkimuksen ja yritystoiminnan mahdollisuuksiin kohdistuvat odotukset. Jaettuja odotuksia ympäröiviksi teemoiksi muodostuivat koordinaatio, etujen tasapainottelu sekä yhteiskunnallinen hyväksyttävyys, jotka kietoutuivat odotusten ympärille sekä toisiinsa. Genomitiedon hyödyntämiseen käytännössä liitettiin odotuksista huolimatta epäselvyyttä, ongelmia ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Genomitiedon hyödyntämisestä ja sen tavoitteista on käytävä avointa ja tulkinnanvaraisuuksista vapaata yhteiskunnallista keskustelua.
  • Vatanen, Jouni Pietari (2010)
    Tässä tutkielmassa tutkitaan yksityisen kulutuksen ennustamista ja ennusteiden tarkentamismahdollisuuksia. Erityisenä tarkastelun kohteena on Tilastokeskuksen kuluttajabarometri, jossa haastatelluilta kysytään heidän odotuksistaan. Vastaajia on yleensä noin 1500, ja heidän odotuksiensa perusteella muodostetaan kuluttajien luottamusindikaattori, jonka kykyä ennustaa kulutusta tässä tutkimuksessa tutkitaan. Luottamusindikaattoria on kerätty nykymuotoisena vuoden 1995 lokakuusta lähtien. Tässä tutkimuksessa luottamusindikaattorin viimeinen havainto on vuoden 2008 joulukuulta, siten tutkimuksen aineisto rajoittuu välille 10/1995–12/2008. Yksityisen kulutuksen jakautumisesta yli ajan on kehitetty taloustieteellinen teoria, jota kutsutaan pysyvän tulon hypoteesiksi. Teorian mukaan yksityinen kulutus ei ole ennustettavissa. Empiirinen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että yksityinen kulutus on ennustettavissa ja että kuluttajien luottamusindikaattori on yksi kulutusta ennustavista muuttujista. Tässä tutkimuksessa esitellään teorian ja empiirisen tutkimuksen välisen ristiriidan selityksiä. Pääpaino on empiirisessä tutkimuksessa, jossa ennustetaan yksityistä kulutusta. Tässä tutkimuksessa yksityistä kulutusta ennustettiin lineaarisilla regressiomalleilla, joissa keskivirheet laskettiin heteroskedastisuus- ja autokorrelaatiorobustein menetelmin. Tutkimuksessa havaittiin, että aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen kuluttajien luottamusindikaattori ei ennustanut kulutusta yksinään. Seuraavaksi tutkittiin, ennustaako luottamusindikaattori kulutusta muiden muuttujien kanssa. Tätä varten määriteltiin kulutusta ennustava malli, jossa selittäjinä olivat käytettävissä olevan tulon, korkojen tuottoeron ja yksityisen kulutuksen menneet arvot. Muuttujat valittiin aikaisemman tutkimuksen ja tilastollisten testien perusteella. Luottamusindikaattorin ennustekykyä mitattiin lisäämällä luottamusindikaattori malliin, ja vertailemalla malleista saatuja tuloksia keskenään. Tutkimuksessa havaittiin, että luottamusindikaattori ennusti kulutusta muiden muuttujien kanssa tilastollisesti merkitsevästi. Yksityisen kulutuksen ennusteita voidaan tarkentaa tuottamalla uutta ja merkitsevää informaatiota. Aikaisemman tutkimuksen mukaan luottamusindikaattori ennustaa yksityistä kulutusta, ja luottamusindikaattorin jakaminen osiin tuottaa uutta informaatiota. Siten on mahdollista, että jakamalla luottamusindikaattori osiin voidaan tarkentaa yksityisen kulutuksen ennusteita. Tässä tutkimuksessa luottamusindikaattori jaettiin osiin taustamuuttujien mukaan, joita olivat tulotaso, sukupuoli, asuinalue, ikä, kotitalouden rakenne, sosioekonominen asema ja koulutustaso. Näille laskettiin väestöryhmittäiset luottamukset, ja havaittiin, että luottamusindikaattorin jakaminen osiin tuottaa uutta informaatiota. Väestöryhmittäisten luottamusten ennustekykyä mitattiin käyttämällä selittävänä muuttujana kuluttajien luottamusindikaattorin sijaan väestöryhmittäisiä luottamuksia. Tulokseksi saatiin, että tiettyjen väestöryhmien luottamukset tarkensivat yksityisen kulutuksen ennusteita. Väestöryhmiä olivat rikkain tuloneljännes, pääkaupunkiseudulla asuvat, 45–54-vuotiaat ja aikuistaloudet. Uutta informaatiota voidaan mahdollisesti käyttää myös ennustettaessa jotain muuta muuttujaa kuin yksityistä kulutusta.
  • Noschis, Julia (Helsingin yliopisto, 2021)
    Ilmastokriisin kiihtyessä myös sen aiheuttama muuttoliike lisääntyy. Ilmastopakolaisuus on alati kasvava politiikan puheenaihe. Tutkielmassa tarkastellaan ilmastopakolaisuuden diskursseja ja niissä ilmeneviä tulevaisuuden odotuksia. Ilmiöön perehdytään 12 asiantuntija- ja teemahaastattelun avulla sekä diskurssianalyysia hyödyntäen. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten suomalaiset asiantuntijat puhuvat ilmastopakolaisuudesta? 2. Minkälaisia tulevaisuuden odotuksia ilmastopakolaisuusdiskurssit sisältävät? Lähtöasetelma tutkielmalle on, että ilmastopakolaisuuskeskustelu on uutta, epävarmaa, monimutkaista ja vallankäytölle altista johtuen ilmastopakolaisuuden käsitteen määrittelyn vaikeudesta, keskustelun vakiintumattomuudesta ja aiheesta käydystä kiivaasta poliittisesta keskustelusta. Näin ollen ilmastopakolaisuuden diskurssit ja odotukset voivat tuoda esiin erilaisia poliittisten päätösten toteuttamisen tapoja tulevaisuudessa. Diskursiivinen näkökulma tarkastelee ilmastopakolaisuudesta käytyjä keskusteluita ja niissä käytettyjä ilmauksia. Tutkielmassa keskiössä ovat Maarten Hajerin poliittisen keskustelun diskursiiviset sulkeumat eli toimijoiden jakamat tarinalinjat sekä niiden pohjalta syntyneet diskurssikoalitiot eli odotuskoalitiot. Analyyttiset ja teoreettiset viitekehykset tutkielmassa ovat argumentatiivinen diskurssianalyysi, odotusten sosiologian teoria ja antisipaatio. Aikaisemman tutkimuksen valossa ilmastopakolaisuuskeskustelua on luonnehdittu globaalin pohjoisen ylhäältä alaspäin tuottamaksi, globaalia pohjoista ja etelää jakavaksi, turvallistavaksi ja valtioiden omia etuja ajavaksi. Suomalaisten asiantuntijoiden puhetavat myötäilevät osittain tämän tyyppistä kansainvälistä keskustelutapaa. Haastattelujen pohjalta muodostuivat kuusi tarinalinjaa: resilienssin, turvallisuuden, politiikan, vastuun, määrittelyn ja ymmärryksen tarinalinjat. Tarinalinjoista syntyivät kaksi odotuskoalitiota: muutoksen ja jämähtämisen odotuskoalitiot. Tutkielman keskeinen väite on, että ilmastopakolaisuuskeskustelu on Suomessa hajautunutta, ristiriitaista, politisoitunutta ja eriarvoistavaa. Eräät isoimmista tulevaisuuden kysymyksistä ilmastopakolaisuuden saralla liittyvät siihen, miten ilmastopakolaisista tulisi puhua, voidaanko heille antaa suojelua tai ilmiön parissa tehdä yhteistyötä, minkälaisia poliittisia päätöksiä on mahdollista viedä eteenpäin ja kenen vastuulla ilmastopakolaiskysymysten päätöksenteon prosessit ovat. Ilmastopakolaisuuden käsitteen monimutkaisuus, ilmiön tunnistamattomuus, keskustelun vakiintumattomuus ja poliittisen ilmapiirin polarisoituminen muodostavat hegemonisen pohjan sille, mistä lähtökohdista keskusteluun on mahdollista osallistua. Kahtiajakoa tekevät käytänteet, joita ilmastopakolaisuuskeskustelusta ilmenee, ovat eriarvoistavia ja toistavat uuskolonialistista sekä rodullistavaa perinnettä. Näin ollen ilmastopakolaisten kohtaloa koskevat päätökset tehdään heidän ulottumattomissaan. Tällä tavoin puhuttaessa muodostetaan areena, jolla globaalin pohjoisen valtiot ja tahot voivat hyödyntää valtaansa suhteessa globaalin etelän valtioihin ja ihmisiin. Tämänhetkisessä tilanteessa on kahdenlaisia odotuksia: toivottuja ja ei-toivottuja. Se, mihin suuntaan ilmastopakolaisuuskysymyksissä edetään, riippuu toimijoiden yhteistyöstä ja yhtenäisen narratiivin muodostamisen edellytyksistä. Tulevaisuudessa eri tahoilla on tilaisuus olla enenevästi tuottamassa ilmastopakolaisuuteen pureutuvaa, muutoksiin mukautuvaa ja motivoivaa diskurssia.