Browsing by Subject "pragmatiikka"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 52
  • Rinne, Anne (1989)
  • Latvala, Jussi (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan suomen kielen -hAn-liitepartikkelin merkitystä ja funktiota. Aiemmassa fennistisessä tutkimuksessa liitepartikkelin on katsottu tuovan lausumaan implikaatio siitä, että lausuman sisältämä tieto on tavalla tai toisella tuttua tai yhteistä puhujille. Tällaisen tehtävän liitepartikkelille määrittelee myös suomen kielen tärkeimpiin hakuteoksiin kuuluva Iso suomen kielioppi. Tutkielmassa pohditaan, onko selitys liitepartikkelin merkityksestä kriittisen tarkastelun kestävä. Tässä tarkastelussa otetaan huomioon käyttöpohjaisten kielioppisuuntausten sekä esimerkiksi diskursiivisen psykologian huomautus siitä, että tutkija ei voi nähdä esimerkiksi keskustelijoiden pään sisälle tai tehdä oletuksia puhujien kognitiosta, jos analyysi perustuu yksin kielelliseen aineistoon. Tutkielman aineisto koostuu pääasiassa internetin blogiteksteistä sekä ennen muuta näiden tekstien kommenteista, joita ovat kirjoittaneet useat ihmiset. Näistä kommenteista muodostuu väittelyä muistuttavia vuorovaikutuksellisia tilanteita, joissa keskustelijat ovat keskenään eri mieltä jostakin aiheesta. Analyysissa on keskitytty erityisesti niihin kommentteihin, jotka sisältävät -hAn-liitepartikkelin. Analyysissa havaitaan, että erittäin monista liitepartikkelin käyttötilanteista on käytännössä mahdotonta sanoa luotettavasti, onko keskustelija merkinnyt liitepartikkelilla tuttua tietoa tai halunnut tuoda kommenttiinsa tällaisen implikaation. Lisäksi pohditaan, onko kysymys tutun tiedon implikaatiosta edes sellainen, johon olisi mahdollista vastata luotettavasti kielitieteen keinoin. Koska tämän implikaation varmentamisessa törmätään suuriin ongelmiin, tutkimuksessa pohditaan vaihtoehtoista hypoteesia siitä, mikä on liitepartikkelin merkitys. Tällainen hypoteesi muodostetaan samaa aineistoa analysoiden niin, ettei keskustelijoiden intentioista tai motiiveista tehdä sellaisia oletuksia, joille aineistossa ei ole havaittavissa tukea. Koska aineisto on peräisin spesifistä vuorovaikutuksellisesta tilanteesta, tässä tutkielmassa suhtaudutaan aineistoanalyysin perusteella syntyneeseen määritelmään nimenomaan hypoteesina. Tutkielmassa hypoteesina esitetään, että liitepartikkeli -hAn on episteeminen sävypartikkeli, jonka tehtävänä on korostaa lausuman representaation varmuuden astetta. Liitepartikkeli siis tekee paremmin näkyväksi sen, millaisen tietämyksellisen kannan puhuja ilmaisee ottavansa puheena olevaan aiheeseen.
  • Seppänen, Eeva-Leena (1989)
  • Kunelius, Sirja (1998)
  • Salmi, Jesse (Helsingin yliopisto, 2020)
    Keskustelunanalyyttisessä pro gradu -tutkielmassani tarkastelen oikeastaan -partikkelin sisältäviä partikkeliketjuja sekä ketjumaisia rakenteita arkikeskustelun kontekstissa. Oikeastaan on kielenaineksena sävypartikkeli ja kommenttiadverbi, jonka perimmäinen tarkoitus on sävyttää tai kommentoida lausuman asiaintilaa. Tutkielmassa analysoidaan, miten oikeastaan kielenaineksena toimii yhdessä muiden arkikeskustelun partikkelien kanssa ja tarkastella, vaikuttavatko mahdollisesti muut kielenainekset ketjuissa oikeastaan-partikkelin toimintaan. Aineistoni koostui noin kolmestatoista tunnista arkisia puhelin- ja kasvokkaiskeskustelua ja niissä esiintyneistä partikkeliketjuista, joissa oikeastaan oli ketjuuntuman tai ketjumaisen elementin jälkiosana. Etuosana toimivia kielellisiä aineksia tutkielmassa olivat aineistosta esiin nousseet kieltoverbi ei (ei oikeastaan) sekä partikkeliainekset tai, mut(ta), siis sekä nii(nku) (tai oikeastaan, siis oikeastaan, nii(nku) oikeastaan). Tarkastelen ensimmäisessä analyyttisessa luvussa tai oikeastaan -ketjua ja toisessa muunlaisen partikkelin aloittamia ketjuja sekä ketjumaisia rakenteita. Viimeinen analyyttinen luku keskittyy kieltoverbin ja sitä seuraavan oikeastaan-partikkelin kokonaisuuteen, jotka muodostivat suurimman tarkasteltujen tapaustyyppien ryhmän. Tutkimuksessa kävi ilmi, että ketjuuntuessaan muiden kielellisten ainesten kanssa partikkeli toimii funktiossa, joka muokkaa tuotetun vuoron tulkintaa useimmiten lievempään tai selittävämpään suuntaan. Partikkeli tuo käyttökontekstissaan erityisesti tai oikeastaan- ja ei oikeastaan -tapausten osalta esiin keskustelun mahdollisia maailmoja, eli vaihtoehtoisia tulkintoja lausumille. Oikeastaan operoi useimmiten keskustelussa lisäävänä tekijänä, mutta sen itsenäinen operointitapa jäi selkeästi partikkeliketjuuntuman etuosana toimineiden kielenainesten tehtävän varjoon. Suurinta hajontaa funktioiden suhteen esiintyi kieltoverbin ja oikeastaan-partikkelin muodostamissa tapauksissa. Jatkon kannalta olisi nimenomaan mielenkiintoista tutkia, miten oikeastaan operoi keskustelussa itsenäisenä toimijana: ketjumaisissa käyttöyhteyksissä sen pääasiallinen funktio tutkielman aineiston perusteella vaikuttaisi olevan nimenomaan Ison suomen kieliopin mukainen sävyttävä elementti. Miten partikkeli toimii yksin vuoroissa ja niiden rakenneyksiköissä jäi tällä aineistolla ja ketjuuntumiin sekä ketjumaisiin rakenteisiin keskittyneellä fokuksella epäselväksi.
  • Hovinmaa, Kirmo (Helsingin yliopisto, 2018)
    Tutkielma käsittelee World Wrestling Entertainmentin tv-ohjelmien, Monday Night Rawn ja Smackdown Liven, hahmojen puhetta promootio-osuuksissa John Searlen puheaktiteorian, Paul Gricen keskustelun maksiimien sekä Penelope Brownin ja Stephen Levinsonin kohteliaisuusteorian näkökulmasta. Showpainiohjelmien hahmot käyttäytyvät sankarillisesti tai roistomaisesti hahmojen välisissä dramaattisissa konflikteissa. Tutkielma tarkastelee kymmentä promootio-osuutta ja pyrkii selvittämään, miten sankareiden ja roistojen puheen pragmaattiset ominaisuudet edesauttavat heidän roolinsa kuvausta. Kuten aikaisemmassa tutkimuksessa, kohteliaisuusstrategioiden käyttö erottaa sankarit ja roistot selvästi toisistaan. Sankarit käyttävät positiivista kohteliaisuutta luodakseen yhteishenkeä yleisön kanssa, kun taas roistot käyttävät paljon positiivisia kasvoja ja melko paljon negatiivisia kasvoja uhkaavia akteja luodakseen eripuraa ja ilmaistakseen, että he eivät välitä yleisön mielipiteestä. Kuitenkin sankaritkin voivat käyttää epäkohteliaita strategioita, jos roisto on itse ensin toiminut epäkohteliaasti, eli itsensä puolustamista aggressiivisellakin tavalla ei pidätä epäsankarillisena. Vastaavasti roistot käyttävät kohteliaisuusstrategioita epärehellisesti pettääkseen sankarin ja yleisön odotukset. Sankarit ja roistot käyttävät implikatiivista kieltä samassa määrin. Kummankinlaiset hahmot vihjailevat aika ajoin, että heidän sanomallaan on jokin epäkirjaimellinen merkitys ilmaistakseen esimerkiksi huvittuneisuutta, pelkoa tai väkivallan uhkaa. Kuitenkin roistot yhdistävät implikaation epäkohteliaaseen kielenkäyttöön sankareita useammin ja käyttävät keskustelun maksiimeja esimierkiksi sarkastisten solvausten tekemiseen. Lisäksi vain roistot rikkovat tahallaan laadun maksiimia. Roistot valehtelevat sankareille vakuuttaakseen, että heidän hetkenaikainen hyvä käytöksensä on luottamuksen arvoista, ja käyttävät sankarin luottamusta hyväkseen. Sankarilliset hahmot eivät eroa merkittävästi roistoista puheaktiteorian kannalta. Vaikka otannasta löytyykin yksittäisiä hetkiä, joissa esimerkiksi sankari käyttää osuvaa kommissiivia saadakseen yleisön puolelleen, tai roisto ilmaisee ylimielisesti epävarman asian tylynä representatiivina, näitä tapauksia ei esiinny tarpeeksi, jotta niistä voisi tehdä varmoja johtopäätöksiä. Aikaisemman tutkimuksen havainnot tiettyjen puheaktien yleisyydestä sankaruuden kuvaamisessa eivät näytä toistuvan tämän tutkimuksen materiaalissa. Tutkielma vahvistaa kohteliaisuuden suhdetta sankarilliseen kuvaukseen ja kehottaa laajentamaan tutkimusta amerikkalaisesta mediasta muihinkin kulttuureihin.
  • Huuskonen, Matti (1992)
  • Kulmala, Meri (2009)
    Tutkimukseni kohteena on russkij mat, jolla tarkoitetaan venäjän kielen rivouksia. Näistä ilmauksista käytetään yleisesti myös nimitystä mat-sanasto. On esitetty erilaisia tulkintoja siitä, mitä luetaan russkij mat-käsitteen alle. Tutkimukseeni on valittu erilaisten jaotteluiden perusteella kolme kantasanaa eli ns. seksuaalinen kolmikko: sanat ebat', pizda ja huj johdannaisineen sekä niistä muodostetut sanonnat. Kuten yleensäkin kiroilu, mat-ilmaukset ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Tästä syystä tutkielmaan on valittu pragmaattinen näkökulma. Menetelmänä tutkielmassa on käytetty funktionaalista analyysia, koska mat-ilmaisujen käyttöä voi pitää puheaktina: käytettäessä säädytöntä ilmausta ei vain lausuta karkeita sanoja, vaan suoritetaan ns. karkea puheakti. Kulttuurisidonnaisuuden lisäksi mat-ilmaukset ovat myös hyvin kontekstisidonnaisia. Koska pragmatiikka kielen tutkimuksena korostaa ilmaisun suhdetta aikaan ja paikkaan, on tutkielmaan laadittu melko laaja mat-sanaston historian kuvaus. Tutkielmassa käsitellään sekä mat-ilmausten etymologista taustaa että suhtautumista niiden käyttöön Venäjän historian eri aikakausina. Pääsääntöisesti suhtautuminen kyseiseen kielenkäyttöön on ollut hyvin jyrkkää, ja ajoittain säädyttömien ilmausten käyttäminen on ollut täysin kiellettyä, mutta esim. heti vallankumouksen jälkeen ja 50-luvulla säädyttömien ilmausten käyttöön suhtauduttiin myönteisemmin. Gorbachevin julkisuuspolitiikka eli glasnost vapautti säädyttömän kielenkäytön. Näin ollen tutkielmani aihe on ajankohtainen, sillä yhä edelleen kuitenkin kiistellään säädyttömyyksien käytöstä. Etenkin sanoma- ja aikakauslehdissä on viimeisen kymmenen vuoden aikana käyty vilkasta keskustelua aiheesta. Myös kielitieteellisissä julkaisussa aiheesta on esiintynyt artikkeleita. 1990-luvulla aiheesta on tehty myös jonkin verran eri alojen - lähinnä kielihistorian, kirjallisuustieteen ja sosiolingvistiikan - tutkimusta. Tärkeänä osana tutkielmaa on laadittu ensimmäinen venäläis-suomalainen russkij mat -sanasto. Sanasto on laadittu kolmen kantasanan pohjalle siten, että venäläisille ilmauksille on annettu yleiskielinen vastine suomeksi sekä esimerkkitilanteita venäjäksi. Sanasto koostuu 184 ilmauksesta. Sanaston laatimisessa on käytetty aineslähteinä aikaisemmin laadittuja yksitai useampikielisiä sanastoja, internetistä löydettyä materiaalia sekä informanttien apua.