Browsing by Subject "rakentaminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 60
  • Lahti, Pekka; Moilanen, Paavo (Ympäristöministeriö, 2010)
    Suomen ympäristö 12/2010
    Tässä tutkimuksessa muodostetaan kuva Suomen kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen tulevista kehitysvaihtoehdoista ja kehitysvaihtoehtojen tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen määrästä. Laskennoissa osoitetaan kuinka suuren eron päästöjen määrään kaupunkiseutujen eheytyvä tai hajautuva kehitys aiheuttavat vuoteen 2050 mennessä kun lähtökohdaksi otetaan suomalaisten kaupunkiseutujen menneessä kehityksessä havaittu ja tilastollisesti todennettu vaihtelu. Tarkastelun kohteena ovat myös kaupunkiseutujen nykytilaan ja kehitysvaihtoehtoihin perustuvat mahdollisuudet vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vaikka useimmat kaupunkiseudut kasvavat ja toiminnot lisääntyvät. Raportissa tarkastellaan myös yhdyskuntarakenteen ohjauskeinoja ja tehdään koelaskenta muutaman ohjauskeinon tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten suuruudesta.    
  • Nykopp, Nicola (Helsingin yliopisto, 2010)
    Verkkari 2010 (1)
  • Pietarinen, Veli-Matti; Nordberg, Kai; Heikkinen, Juha; Kujanpää, Liisa; Kokotti, Helmi (Suomen Sisäilmakeskus Oy, 2018)
  • Kovero, Maria (Helsingin yliopisto, 2000)
    Verkkari 2000 (3)
  • Miettinen, Tuomas; Herkkola, Hanna (Ympäristöministeriö, 2007)
    Ympäristöministeriön raportteja 2/2007
    Tämä selvitys koskee kunnallistekniikan rakentamisavustuksen ensimmäisen kierroksen 2002-2005 avustuksia. Avustuksen tarkoitus on ollut kasvattaa pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien valtion tukemaa ja muuta asuntotuotantoa. Selvityksen tavoitteena oli arvioida kunnallistekniikan rakentamisavustuksen tavoitteiden toteutumista ja avustuksen toteuttamistapaa. Avustuksen vaikuttavuuden arvioinnissa on lähtökohtana ollut avustukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisen tarkastelu sekä vaikuttavuuden tarkastelu ja todentaminen tätä kautta. Vaikuttavuuden arvioimiseksi eri tavoitteille kehitettiin tavoitekohtainen mittaristo. Infra-avustus on sitouttanut kuntia toteuttamaan avustusta saaneita alueita nopeammassa aikataulussa ja varmemmin kuin ilman avustusta. Se on toiminut avustusta saaneilla alueilla tehokkaana kannustimena. ARA-tuotannon lisääminen ei ole onnistunut toivotulla tavalla. Toteutuneita asuntolukuja voidaan tarkastella sen valossa, vastaavatko ne hakemuksessa arvioitua kehitystä. Selvitystyö ja arviointi on tehty keskeneräisten tietojen pohjalta. Ensimmäisellä avustuskierroksella avustusta saaneilla kunnilla on aikaa kunnallisteknisten kohteiden toteuttamiseen vuoteen 2008 asti. Avustusprosessin hallinnollinen puoli on sujunut hyvin. Kunnat ovat kuitenkin kokeneet saaneensa pääosin varsin selkeät ja kattavat ohjeet avustuksen hakemisesta ja sen myöntämisperusteista. Seuranta on ollut kaikkien kohteiden osalta riittävää kohteiden edistymisen seuraamiseksi ja maksatuksen toteuttamiseksi. Arvioinnin ajankohdasta johtuen on otettava huomioon, että kunnat eivät ole vielä toimittaneet ARAlle loppuraportteja kohteista. Infra-avustuksen kaltaiselle avustukselle on tarvetta. Prosessia ja avustusjärjestelmää voidaan haluttaessa kehittää entistä enemmän kuntien tarpeita ja asuntotuotannon lisäämistä palvelevaksi.
  • Koski, Kimmo (Ympäristöministeriö, 2008)
    Suomen ympäristö 42/2008
    Tässä raportissa muodostetaan kuva eri tavoin yhdyskunta- rakenteeseen sijoittuvien uusien asuinalueiden vaikutuksista kuntatalouteen. Taajamaa täydentävän rakentaminen on kunnan talouden kannalta edullisempaa kuin taajaman ulkopuolinen rakentaminen. Selvästi kalleinta kunnalle on antaa hajarakentamisen kasvaa suunnittelemattomasti kunnallistekniikkaa ja palveluja edellyttäväksi asutukseksi.
  • Helminen, Ville; Ristimäki, Mika (Ympäristöministeriö, 2008)
    Suomen ympäristö 24/2008
    Haja-asutusalueiden väestömäärä laskee ja väestöä siirtyy kasvualueille. Muutokset heijastuvat paitsi kasvavien kaupunkiseutujen myös haja-asutusalueen asutusrakenteeseen. Keskeisin asutuksen leviämistä kuvaava aluejako on ollut taajamarajaus, jonka avulla maa voidaan jakaa taajamaksi ja haja-asutusalueeksi. Tässä raportissa esitellään taajamarajausta täydentämään kehitetty kylärajaus. Sen avulla voidaan kuvata haja-asutusalueen kylien ja muiden pienten asutustihentymien kehitystä. Raportissa esitellään kyläalueiden rajausmenetelmä sekä kuvataan kyläalueiden kehitystä aikajaksolla 1980–2005. Muutoksia kylien määrässä, pinta-alassa, väestössä, työpaikoissa ja palveluissa tarkastellaan erikseen maaseutukylissä, kaupunkiseutujen läheisellä maaseudulla sekä kaupunkiseutujen ja taajamien reunakylissä. Seurantatulokset perustuvat vakituisen asumisen muutoksiin. Kylärajauksen avulla voidaan seurata erityisesti maaseudun asutusrakenteen kehitystä, mutta samalla se tarjoaa tarkastelutavan kaupunkiseutujen hajautumiskehityksen seurantaan. Reunakylät kaupunkiseuduilla ovat osoitus asutuksen hajautuneesta leviämisestä taajamien ulkopuolelle. Raportti on toinen osa haja-asutusalueen yhdyskuntarakenteen seurantaa. Ensimmäinen osa tarkasteli kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutusalueen väestömuutoksia. Raportin tiedot on saatu ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä kehittämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR), joka perustuu pääosin Tilastokeskuksen tuottamiin valtakunnallisiin koordinaattipohjaisiin paikkatietoihin.
  • Lukkarinen, Sanna; Kärki, Anni; Saari, Arto; Junnonen, Juha-Matti (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 27/2011
    Valtaosa Suomen asuinkerrostalokannasta on rakennettu 1960- ja 1970-luvuilla. Koska asuinrakennus peruskorjataan tyypillisesti 40–50 vuoden välein, on peruskorjaustarpeessa mittava määrä asuinkerrostaloja. Lisärakentamista on usein esitetty yhtenä mahdollisuutena rahoittaa osa peruskorjauskustannuksista. Tässä raportissa tarkastellaan 1960–1970-lukujen asuinkerrostalojen lisärakentamisen perusedellytyksiä sekä lisärakentamisen kannattavuuteen liittyviä tekijöitä taloyhtiön kannalta. Taloudellisten tekijöiden osalta tavoitteena on myös löytää ne muuttujat, jotka oleellisesti vaikuttavat lisärakennuskustannuksiin ja sitä kautta taloyhtiön saamaan taloudellisen nettohyödyn suuruuteen. Lisärakentamiseen liittyy usein huomattavia taloudellisia riskejä, jotka voivat aiheuttaa, ettei hankkeelle asetetut tavoitteet toteudu. Hankkeen kannattavuus on aina tapauskohtaisesti tarkistettava sillä siihen vaikuttavat huomattavasti mm. lisärakentamisen määrä, kunnan lisärakentamista koskevat päätökset, tontin omistussuhteet, pysäköintijärjestelyt sekä alueen asuntojen myyntihinnat.
  • Juvonen, Janne (Suomen ympäristökeskus, 2009)
    Ympäristöopas
    Lämpökaivojen suosio Suomessa on kasvanut 2000-luvulla hyvin nopeasti, mutta silti niistä tiedetään melko vähän. Oppaan tarkoituksena on lisätä yleistä tietämystä lämpökaivoista ja myös ehkäistä lämpökaivoihin liittyviä ympäristö- ja toimintaongelmia edistämällä laadukasta rakentamistapaa. Oppaassa käsitellään lämpökaivojen suunnittelua, rakentamista, käyttöä ja huoltoa.Ennen lämpökaivon tilaamista ja rakentamista pitää selvittää mahdolliset esteet rakentamiselle ja miettiä onko tontilla sopivaa paikkaa lämpökaivon sijoittamiseen. Oppaassa käydään läpi ennen tilaamista ja tilaamisvaiheessa huomioitavia asioita. Tilaajan kannattaa pyytää kokonaistarjous, joka kattaa koko työn ja materiaalit alusta loppuun. Oppaassa esitetään myös suosituksia lämpökaivojen sijoittamisesta ja rakentamistavasta sekä tarkastellaan yleisimmin käytettyjen lämmönsiirtoaineiden ominaisuuksia.Opas on suunnattu tilaajille, suunnittelijoille, urakoitsijoille ja viranomaisille. Sisällössä painotetaan lämpökaivojen hyödyntämistä lähinnä pientalojen lämmityksessä.
  • Koskela, Sirkka; Korhonen, Marja-Riitta; Seppälä, Jyri; Häkkinen, Tarja; Vares, Sirje (Suomen ympäristökeskus, 2011)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2011
  • Silvàn, Lauri (Suomen metsätieteellinen seura, 1948)
  • Holopainen, Mika (Helsingin yliopisto, 2012)
    Verkkari 2012 (6)
  • Hurmeranta, Jyrki; Karjalainen, Hannu; Sundberg, Satu; Salila, Jari (Ympäristöministeriö, 2011)
    Ympäristöministeriön raportteja 13/2011
    Selvityksessä tarkastellaan eräitä lunastus-, maankäyttö-, luonnonsuojelu- ja maa-aineslainsäädäntöön sisältyvien säännösten soveltamisessa esiinnousseita kysymyksiä maaomaisuudensuojan ja oikeusturvan näkökulmasta. Selvitys on laadittu oikeusministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyönä. Selvityksen mukaan maanomistajien oikeusturva on puutteellinen eräissä asema- ja yleiskaavojen muutoksenhakutilanteissa. Lakia ehdotetaan sen vuoksi muutettavaksi siten, että maanomistajalla olisi oikeus valittaa asema- tai yleiskaavan osittaista kumoamista koskevasta päätöksestä. Rantojen kaavoituksen yhteydessä suojeltavien rantojen laskennallinen rakennusoikeus pyritään siirtämään maanomistajan toisaalla omistamille alueille. Kaavassa suojelualueiksi määrättäville rannoille osoittamatta jäänyt rakennusoikeus on korvattava, jollei sitä ole voitu siirtää toisaalle. Korvattavat rakennuspaikat voidaan tarvittaessa osoittaa kaavassa. Selvityksessä ei ehdoteta tältä osin tehtäväksi muutoksia lainsäädäntöön. Luonnonsuojelulaissa, maa-aineslaissa ja kiinteän omaisuuden lunastamista koskevassa lainsäädännössä ei havaittu puutteita omaisuudensuojan näkökulmasta. Selvityksessä ei ehdoteta tältä osin tehtäväksi muutoksia lainsäädäntöön. Korvauksen määräämistä koskevissa käytännöissä saattaa kuitenkin esiintyä tapauskohtaista vaihtelua. Selvityksessä korostetaan lunastuskorvauksen määräämistä koskevien arviointikäytäntöjen kehittämistä sen varmistamiseksi, että lunastuskorvaus kattaa kaikki luovuttajan taloudelliset menetykset.
  • Vienonen, Sanna; Laitinen, Jyrki; Vilpas, Riikka (Suomen ympäristökeskus, 2017)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 17/2017
    Jätevesiviemärien suunnittelussa, rakentamisessa ja ylläpidossa on käytettävä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). Viemäriverkostot eivät kuulu teollisuuden päästöjä koskevan IE-direktiivin (75/2010/EU) määrittelemiin toimialoihin, eikä niille voida varsinaisesti esittää parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan liittyviä päästötasoja. Siksi päätettiin laatia ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä kuvaava raportti eli BEP. Selvitys laajentaa viemäriverkostojen ympäristökäytäntöjen tietopohjaa, mutta sen tarkoitus ei ole toimia sitovana ohjeena. Viemäri-BEP -raportin tarkoituksena on antaa laaja-alainen käsitys siitä, mitä seikkoja on otettava huomioon, kun suunnitellaan, rakennetaan ja ylläpidetään viemäriverkostoja. Tarkoituksena on luoda hyvät lähtökohdat toimintatapojen yhtenäistämiselle ja parhaiden käytäntöjen ottamiselle laajempaan käyttöön. Raportissa esitetään taustatietoa Suomen viemäriverkoston tilasta sekä niistä käytännöistä, jotka vaikuttavat viemärin kuntoon ja sen ylläpitämiseen. Lisäksi tarkastellaan verkostojen ympäristönäkökohtia ja tuotetaan selkeä kuvaus parhaista käyttökelpoisista tekniikoista. Ensisijaisena tavoitteena on vähentää viemäreiden ylivuotojen aiheuttamaa kuormitusta vesistöihin ja pohjavesiin. Selvitystä varten kerättiin tietoa kirjallisuudesta ja internetistä sekä alan asiantuntijoille suunnatulla kyselyllä ja asiantuntijahaastatteluin. Raportin kirjoittajina ovat toimineet Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ja sitä on muokattu suunnittelijoiden, urakoitsijoiden sekä vesihuoltolaitosten edustajista koostuvan työryhmän toimesta. Hanketta on rahoittanut ympäristöministeriö.
  • Reiter, Peter (Vesihallitus, 1972)
    Vesihallitus. Tiedotus 37
  • Kilpeläinen, Mikko; Hekkanen, Martti; Seppälä, Pekka; Riippa, Tommi (Ympäristöministeriö, 2006)
    Ympäristöopas
    Pientalon rakennuttaja, joka usein on hämmennyksissä lukuisten määräysten, ohjeiden, neuvojen ja sidosryhmien kanssa oman hankkeensa keskellä, tarvitsee asiantuntevaa opastusta  oman rakennushankkeensa ohjaukseen ja hallintaan. Tämän julkaisun avulla ympäristöministeriö haluaa tarjota pientalon rakennuttajille ja heidän suunnittelijoille ja muille yhteistyökumppaneille konkreettisen apuvälineen pientalohankkeen teknisen laadun hallintaan. Lukijaa ei rasiteta liiallisilla teknillisillä ja taloudellisilla neuvoilla. Oppaassa esitetään joukko yksinkertaisia ja helppoja valintakysymyksiä, joihin vastaamalla kyllä tai ei pientalorakennuttaja itse voi ohjata hankkeensa kosteudenkestävyyden, sisäilmaston laadun, energiankulutuksen ja ympäristövaikutukset haluamalleen tasolle. Kumppaneikseen hän tarvitsee osaavat ja vastuulliset suunnittelijat ja rakentajat. Jokaisen kestävästä, pitkäikäisestä ja laadukkaasta omakotitalosta haaveilevan tai sellaista suunnittelevan perheen kannatta tutustua tähän julkaisuun ja käyttää sitä hyväkseen.   
  • Oinonen, Kari; Vesala, Satu; Ristimäki, Mika (Ympäristöministeriö, 2013)
    Ympäristöministeriön raportteja 12/2013
    Raportissa on tarkasteltu Suomen alue- ja yhdyskuntarakenteen kehitystä 1990- ja 2000-luvuilla. Tavoitteena on ollut tuottaa tietoa maankäyttö- ja rakennuslain toimivuuden arvioinnin tueksi. Tarkasteluajanjakso on valittu siten, että siihen sisältyy sekä rakennuslain että vuoden 2000 alusta voimaan tulleen maankäyttö- ja rakennuslain aikaista kehitystä. Tapahtunut kehitys ei luonnollisestikaan riipu pelkästään lainsäädännöstä; erityisesti 1990-luvun alun lama vaikutti myös alueidenkäytön kehitykseen riittävän ja tämä on otettava huomioon, kun verrataan 1990-luvun ja 2000-luvun kehitystä. Riittävän pitkä 20 vuoden aikajänne antaa kuitenkin hyvän kuvan rakennetun ympäristön pitempiaikaisista muutoksista. Muutoksia on tarkasteltu aluerakenteen osalta koko maan tasolla. Muilta osin tarkastelu on painottunut työtä varten valittujen, Suomen erilaisia olosuhteita ja erilaista kehitystä kuvaavien alueiden tarkasteluun. Työssä on tarkasteltu kaupungistumiskehityksen voimakkuutta ja maaseudun kehitystä, valtakunnallista väestö- ja työpaikkakehitystä eri alueilla, lomarakentamisen kehitystä, asumisen muutoksia, autoistumiskehitystä ja joukkoliikenteen asemaa, keskustojen muutosta, kaupan kehitystä sekä taajamakehityksen luonnetta. Tärkeimmät havainnot ovat: 1) Suomen kehitys on voimakkaasti eriytyvää, 2)väestö ja työpaikat keskittyvät tietyille kaupunkiseuduille ja syrjäinen maaseutu tyhjenee, 3) väestö vanhenee vauhdilla, ja muutos vaihtelee alueittain, 4) kasvavien kaupunkiseutujen kehitys on haaste: kaupunkiseutujen reuna-alueet rakentuvat paikoin suunnittelemattomasti päivittäistavarakauppa on siirtynyt keskustoista muualle, 5) kaupan yksikkökoko on kasvanut merkittävästi, 6) työmatkat pidentyvät koko ajan, 7) joukkoliikenteen asema on vaikea monilla alueilla.
  • Laurila, Leena; Kalliola, Risto (Ympäristöministeriö, 2008)
    Ympäristöministeriön raportteja 3/2008
    Meren rannikon ja saarten koko rantaviivasta on keskimäärin 41 % sulkeutunutta eli rannan läheisyydessä olevat rakennukset pihapiireineen sulkevat rannan muulta käytöltä. Kun alle hehtaarin saaret, jotka käytännössä eivät sovellu rakentamiseen, jätetään laskelmien ulkopuolelle, tulee mannerrannan ja yli hehtaarin saarten sulkeutuneisuusasteeksi 48 %. Sulkeutuneisuusaste on tällöin 22 rannikkokunnan alueella 60 % tai enemmän ja näistä kuuden kunnan alueella 70 % tai enemmän. Tässä raportissa tarkastellaan sulkeutuneiden ja vapaiden rantojen määrää ja sijaintia sekä vapaiden rantojen laatua, saavutettavuutta ja yhtenäisyyttä.
  • Työryhmä (Ympäristöministeriö, 2014)
    Ympäristöministeriön raportteja 17/2014
    Ympäristöministeriö asetti 2012 työryhmän nostamaan materiaalitehokkuusnäkökulman merkitystä kiinteistö- ja rakennusalalla sekä luomaan puitteet EU:n jätedirektiivin tavoitteiden saavuttamiselle. Työryhmässä olivat edustettuina viranomaisten, tutkimuslaitosten ja toimialajärjestöjen edustajat. Työryhmän työssä painopisteenä olivat ne toimenpiteet, jotka kohdistuvat rakennusmateriaalien tehokkaaseen hyödyntämiseen, jätteen synnyn vähentämiseen sekä kierrätyksen edistämiseen. Työryhmä sai työnsä valmiiksi syksyllä 2013, jolloin loppuraportti luovutettiin ympäristöministerille. Työryhmä esitti seuraavia toimenpiteitä rakentamisen materiaalitehokkuuden parantamiseksi: - Parannetaan uudisrakentamisen elinkaarijoustavuutta ja materiaalitehokkuutta; - Edistetään suunnitelmallista kiinteistönpitoa, säästävää korjaamista ja rakennusjätteen kierrätystä korjaamisessa; - Parannetaan kiinteistö- ja rakennusalan materiaalitehokkuusosaamista; - Kehitetään rakennushankkeiden jätehuollon ohjausta, raportointia ja tilastointia; - Varmistetaan rakennusjätteiden vastaanotto- ja hyödyntämispalvelujen alueellinen saatavuus; - Parannetaan edellytyksiä rakennusmateriaalien, erityisesti puun uudelleen- ja uusiokäytölle; - Edistetään rakennusmateriaalien ja -jätteiden lajittelun ja kierrätyksen teknologiaa. Ohjelman toteutumisen tavoitevuosi on 2020 ja sen toteutumista seurataan vuosittain.