Browsing by Subject "ruotsin kieli"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-30 of 30
  • Tamminen, Anna (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielman tavoitteena on selvittää, millainen asema ruotsin kielellä on julkisella, yksityisellä ja kolmannella sektorilla Suomessa vuoden 2019 lopussa ja mitä muita kieliä tarvitaan suomalaisilla työmarkkinoilla. Aineistona käytetään työpaikkailmoituksissa esitettyjä kielitaitovaatimuksia. Aiemmat tutkimukset ja kirjallisuus ovat keskittyneet tarkastelemaan ruotsin kieltä ja sen käyttöä julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa (ks. esim. Tandefelt 2003; Lassus & Tanner 2019). Tietääkseni ruotsin kielen asemaa ei ole tutkittu aiemmin kolmannen sektorin organisaatioissa. Ruotsin kielen asemaa on perusteltua tutkia sektoreittain, sillä kielitaitovaatimusten taustalla voidaan nähdä eri tekijöitä eri sektoreilla, kuten taloudellisia syitä ja kielilainsäädännön velvoitteita (ks. laki julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta (423/2003)). Tutkielma on määrällinen sisällönanalyysi, jossa tutkitaan eksplisiittisiä kielitaitovaatimuksia 88 työpaikkailmoituksessa Uudeltamaalta ja 14 Pohjanmaalta. Tutkielmassa tutkitaan myös 30 työpaikkailmoituksen avulla, mitkä taitotasot ja kielitaidon osa-alueet esiintyvät ruotsin kielen vaatimusten ohessa. Analyysi perustuu työpaikkailmoituksissa esiintyvien, taitotasoja kuvaavien adjektiivien ja kielitaidon osa-alueisiin viittaavien ilmaisujen ryhmittelystä valtionhallinnon kielitutkinnoissa (ks. valtioneuvoston asetus 481/2003) määriteltyihin taitotasoihin (tyydyttävä, hyvä, erinomainen) ja kielitaidon osa-alueisiin (suullinen, kirjallinen, ymmärtäminen). Tutkielmassa tutkitaan myös erikseen 14 ruotsinkielistä työpaikkailmoitusta. Tarkoitus on selvittää, millainen suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on ja esitetäänkö ruotsin kielen taito ilmoituksissa vaatimuksena vai etuna. Aineistoa tutkitaan pääasiassa systeemis-funktionaalisen kieliteorian ideationaalisen (tässä tutkimuksessa: osallistujaroolit) ja interpersoonaisen metafunktion (tässä tutkimuksessa: modaliteetti) avulla. Aineistoa tutkitaan myös perinteisen kieliopin avulla. Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisilla työmarkkinoilla tarvitaan kolmea kieltä, suomea, ruotsia ja englantia. Erityisesti englannin kielen asema korostuu tutkielmassa niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Ruotsin kielellä on tulosten mukaan suhteellisesti vahvin asema julkisella sektorilla. Vertailtaessa Uudenmaan kielitaitovaatimuksia Pohjanmaan kielitaitovaatimuksiin, voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen asema vaihtelee alueittain, sillä ruotsin kieli mainitaan suhteellisesti useammin Pohjanmaalla. Tutkielmassa käytetyn aineistonkeruumenetelmän myötä kolmannen sektorin työpaikkailmoitusten määrä osoittautui vähäiseksi, minkä vuoksi tämän tutkimuksen avulla ei voida vetää suuria johtopäätöksiä kolmannen sektorin kielitaitotarpeista. Työpaikkailmoitusten (30 kpl) avulla voidaan havaita viitteitä siitä, että ruotsin kielen taitotasovaatimus vaihtelee sektoreittain. Julkisen sektorin ilmoituksissa mainitaan useimmiten vaatimuksena tyydyttävä ruotsin kielen taito, yksityisen sektorin ilmoituksissa erinomainen kielitaito ja kolmannen sektorin ilmoituksissa hyvä kielitaito. Materiaalin pienen koon ja kvalitatiivisten aineistonkeruumenetelmien valossa on kuitenkin syytä suhtautua kriittisesti tähän tulokseen. Tulokset osoittavat myös, että ruotsin kielen taitoa ei suurimmassa osassa ilmoituksista määritellä viittaamalla erikseen suulliseen tai kirjalliseen kielitaitoon, tai kykyyn ymmärtää sitä. Tämä voi johtua siitä, että vaatimus ruotsin kielen osaamisesta sisältää itsessään nämä kielitaidon osa-alueet, jolloin näitä ei erikseen mainita. Ruotsinkielisten ilmoitusten analyysi osoittaa, että suhde kirjoittajan ja lukijan välillä on etäinen. Havainto tukee Helgessonin (2011 a & b) toteamusta siitä, että työpaikkailmoituksessa osapuolet ovat lähtökohtaisesti tuntemattomia toisilleen, ja niille on tyypillistä kohteliaisuus ja etäisyys. Vain osassa ilmoituksista käytetään kielellisiä keinoja, joiden avulla lähennetään kirjoittajan ja lukijan välistä suhdetta, kuten persoonapronominin ”me” (på svenska ”vi”) käyttö, kun organisaatio viittaa itseensä ja lukijan sinuttelu. Molemmat on aiemmissa tutkimuksissa esitetty lisäävän läheisyyttä kirjoittajan ja lukijan välillä (Lassus 2010; Norrby, Nilsson & Nyblom 2007). Modaalianalyysi osoittaa, että velvoittavuus ilmoituksissa on korkea eli ruotsin kieli voidaan nähdä vaatimuksena. Tämä johtuu mitä todennäköisimmin siitä, että ilmoitukset ovat ruotsinkielisiä ja jo niiden ymmärtäminen vaatii ruotsin kielen taitoa.
  • Hannikainen, P. W. (Helsingissä, 1889)
    Suomen metsänhoitolehti; vol. 2, no. 2
  • Hartama-Heinonen, Ritva; Kivilehto, Marja (2020)
  • Nupponen, Konsta (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielmani tarkoituksena on kartoittaa tulevaisuudennäkymiä kaksikieliselle koululaitokselle, jossa opetuskielinä toimisivat sekä ruotsi että suomi. Kirjoittaessani tutkielmaani Suomessa on ollut voimassa sellainen lainsäädäntö, jonka puitteissa molemmilla maamme kansalliskielillä opetusta antavien koulujen olemassaolo on mahdottomuus. Suomessa on kuitenkin olemassa ruotsin- ja suomenkielisiä kouluja, joissa on havaittavissa aidolle kaksikieliselle koululle ominaisia piirteitä. Näitä piirteitä ovat muun muassa joidenkin oppiaineiden järjestäminen kaksikielisesti koulun yksikielisestä statuksesta huolimatta ja eri kieliryhmiin kuuluvien oppilaiden kohtaamiset koulupäivän aikana. Aineistona tutkielmassani olen käyttänyt kolmen eri peruskoulun opettajien anonyymejä kyselylomakevastauksia ja kolmen eri kunnan sivistystoimen edustajan haastatteluja. Kyseiset peruskoulut ovat Hindhår skola Porvoossa, Edsevö skola Pedersören kunnassa ja Svenska skolan i Hyvinge Hyvinkäällä. Nämä kolme koulua muistuttavat joidenkin ominaisuuksien takia aitoa kaksikielistä koulua. Sivistystoimea tutkielmassani edustavat Porvoon sivistysjohtaja Sari Gustafsson, Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja Mika Järvinen ja Hyvinkään sivistystoimenjohtaja Pentti Halonen. Tutkielmassani käyn läpi, millaisia mielipiteiden yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia edellä mainittujen koulujen opettajilla ja kuntien sivistystoimen edustajilla on ruotsiksi ja suomeksi opetusta antavien kaksikielisten koulujen perustamisesta. Lisäksi olen selvittänyt, miten haastattelemani henkilöt suhtautuvat tutkielmassani kuvailemiini olemassa oleviin koulumalleihin ja näiden mallien tulevaisuuteen. Saamieni tutkimustulosten mukaan positiivisimmin kaksikieliseen opetukseen suhtautuvat Hindhår skolanin ja Edsevö skolanin opettajat sekä Porvoon sivistysjohtaja ja Pedersören kunnan koulutoimenjohtaja. Näiden kahden koulun opettajien myönteinen asemoituminen voi johtua muun muassa siitä, että molemmat koulut sijaitsevat samassa kiinteistössä suomenkielisen koulun kanssa, minkä takia kieliryhmien väliset kohtaamiset ovat luonnollinen osa koulujen arkea. Ruotsinkielisen Svenska skolan i Hyvinge -koulun opettajat ja kunnan sivistystoimenjohtaja suhtautuvat puolestaan kaksikieliseen kouluun pessimistisemmin, mihin voidaan katsoa vaikuttavan suomen kielen ylivoimainen asema Hyvinkäällä ja koulun vahva yksikielinen normi. Lopuksi voidaan todeta, että opettajien ja sivistystoimen edustajien suhtautumisissa kaksikieliseen kouluun on niin yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia, jotka liittyvät kouluissa käytössä oleviin käytänteisiin ja kuntien enemmän tai vähemmän kaksikieliseen statukseen. Analyysini perusteella voidaan myös todeta, että nykyisiin koulumalleihin ja kaksikieliseen kouluun siirtymiseen liittyy etenkin kustannuksiin, hallintoon ja alueiden kielelliseen statukseen liittyviä kysymyksiä.
  • Puisto, Matleena (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tiivistelmä – Sammandrag – Abstract Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään englanninkielisten lainasanojen käyttöä ruotsalaisen muotibloggaajaThérèse Hellströmin blogikirjoituksissa. Tutkimusaineisto koostuu 179 blogipostauksesta, jotka on kirjoitettu 8.5.–30.11.2019 välisenä aikana. Tutkimuksessa keskitytään lainasanoihin, jotka ovat tulleet ruotsin kieleen vuoden 1986 jälkeen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää mitä lainasanoja blogiteksteissä esiintyy sekä analysoida miten ja missä määrin lainasanat mukautuvat ruotsin kieleen. Tutkimukselle on asetettu seuraavat tutkimuskysymykset: Miten lainasanat jakautuvat eri lainasanakategorioiden mukaan? Millaisia yksittäiset lainasanat ovat ja miksi niitä käytetään? Jos ja miten lainasanat ovat morfologisesti ja ortografisesti mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään? Tutkimus on sekä kvalitatiivinen että kvantitatiivinen. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa tarkastellaan englanninkielisiä lainasanoja sekä analysoidaan ja tulkitaan miten lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Tutkimuksen kvantitatiivisessa osassa puolestaan luokitellaan lainasanat eri kategorioihin ja mitataan missä määrin lainasanat ovat mukautuneet ruotsin kieleen. Teoriaosassa esitellään kontaktilingvistiikka tutkimusalana ja määritellään tutkimuksen kannalta keskeiset käsitteet. Teoriaosassa tarkastellaan myös englannin kielen vaikutusta ruotsin kieleen ja sen asemaan, sekä käsitellään tämän päivän ruotsalaisen yhteiskunnan kielipolitiikkaa ja kielenhuoltoa. Aineistossa esiintyy 223 lainasanaa, joista 169 on lainattu suoraan englannin kielestä. Yhdyssanoja, jotka muodostuvat sekä ruotsin- että englanninkielisestä sanasta, on yhteensä 53. Suurin osa lainasanoista on substantiiveja, mutta myös verbit ja adjektiivit ovat melko yleisiä. Yleisimpiä syitä englanninkielisten sanojen lainautumiseen ja käyttöön ovat assosiaatioiden luominen ja nimityksen antaminen uudelle esineelle tai ilmiölle. Substantiiveista, verbeistä ja adjektiiveista 37% on mukautunut ruotsin kieleen taivutuksen avulla. Sanaluokista verbit taipuvat eniten ruotsin kielen sääntöjen mukaan, kun taas adjektiivit mukautuvat vain harvoin ruotsin kielen taivutusjärjestelmään. Useimmat substantiivit saavat yksikössä en-suvun ja monikossa ne säilyttävät englannin kielen monikon päätteen -s. Suurin osa lainasanoista on kirjoitettu englannin kielen kirjoitusasun mukaisesti. Ainoastaan muutamien lainasanojen kirjoitusasu on mukautunut ruotsin kielen sääntöjä vastaaviksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että blogissa käytetyt lainasanat ovat vain vähissä määrin mukautuneet ruotsin kielen järjestelmään. Monet sanoista ovat ns. muotisanoja, jotka eivät ole vakiintuneet ruotsin kieleen. Lainasanaa käytetään myös usein, vaikka sanalle löytyy ruotsinkielinen vastine. Syynä tähän lienee englanninkielisten sanojen trendikkyys, helppous ja kätevyys sekä englannin kielen ja angloamerikkalaisen kulttuurin korkea status.
  • Harmo, Nuutti (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka yleisesti ruotsin olla-verbin (vara) konjunktiivimuoto vore esiintyy nykyruotsissa ja vertailla sen käyttöä suomenruotsissa ja ruotsinruotsissa. Tutkimusaineisto koostuu Språkbankenin vapaasti käytettävistä korpuksista, jotka sisältävät muun muassa sanomalehtitekstiä, kaunokirjallisuutta ja internet-keskustelupalstojen keskusteluja. Kaikkiaan aineistossa on noin 9 miljardia sanetta 192 erillisessä korpuksessa. Aineistoon on tehty hakuja Språkbankenin Korp-käyttöliittymän kautta ja tarkasteltu näiden hakujen tuloksia. Sananmuodon vore esiintymistiheyttä tarkastellaan yleisesti kaikissa Språkbankenin vapaasti käytettävissä korpuksissa sekä vertailevasti suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Sanomalehtiaineistoja on yhteensä 652 miljoonaa sanetta 37 ruotsalaisessa ja 30 suomenruotsalaisessa korpuksessa. Vertailtavaksi on valittu nimenomaan sanomalehtiteksti, koska noin 9 % Språkbankenin sanomalehtiaineistojen tekstistä on peräisin suomenruotsalaisista lehdistä, kun kaikissa Språkbankenin aineistoissa suomenruotsalaista tekstiä on vain 0,9 %. Tarkemman tutkimuksen kohteena ovat hypoteettiset ehtolauseet, joissa predikaattiverbi on joko konjunktiivissa, indikatiivin preteritissä tai skulle + infinitiivi -rakenteen osana. Tutkielmassa vertaillaan näiden eri ehtolausetyyppien esiintymistiheyttä suomenruotsalaisissa ja ruotsalaisissa sanomalehtikorpuksissa. Tutkimus osoittaa, että vore esiintyy suomenruotsalaisessa aineistoissa selvästi harvemmin kuin ruotsalaisissa aineistoissa. Sananmuodon esiintymistiheys on keskimääräistä suurempi vanhemmissa aineistoissa, mutta yllättäen myös joissakin internetin keskustelufoorumeilta kerätyissä aineistoissa. Sananmuodon vore keskimääräinen esiintymistiheys kaikissa Språkbankenin korpuksissa on 182,8 kertaa miljoonaa sanetta kohti, mutta suomenruotsalaisissa aineistoissa vain 97,3. Tutkielman tulosten perusteella skulle vara -rakenteen käyttö on suomenruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa yleisempää kuin ruotsalaisissa sanomalehtiaineistoissa. Havainto on linjassa sen muun muassa Svenska Akademiens Grammatikin (Teleman et al. 1999) esittämän näkemyksen kanssa, että tätä rakennetta käytetään suomenruotsissa laajemmin kuin muissa ruotsin alueellisissa kielimuodoissa.
  • Matara-aho, Eeva (Helsingin yliopisto, 2021)
    Hen on Ruotsin Akatemian vuonna 2015 sanakirjaansa lisäämä pronomini, joka aiheutti jo ennen virallistamistaan kiivasta keskustelua. Kyseessä on sukupuolineutraali pronomini yksikön kolmannessa persoonassa ja lisäys jo olemassa olleiden kahden sukupuolisidonnaisen pronominin rinnalle. Tutkielma tarkastelee hen-pronominin käyttöä nykypäivänä. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: 1) kuinka yleinen hen on arkikielessä, 2) keneen hen viittaa ja 3) milloin hen-pronominia käytetään. Lisäksi tutkielmassa selvitetään miksi ihmiset käyttävät tai ovat käyttämättä hen-pronominia ja mitä ilmauksia käytetään hen-pronominin sijaan. Hen on ollut useamman tutkimuksen aiheena, mutta aiempi käyttöön liittyvä tutkimus on toteutettu samana vuonna, kun pronomini virallistettiin ja keskustelu sen ympärillä oli vielä voimakasta. Analysoitava materiaali on kerätty kyselylomakkeella, joka jaettiin ruotsinkielisessä Facebook-ryhmässä. Ryhmään voi liittyä kaikki muut paitsi miehet, mikä tarkoittaa sitä, ettei kyselyyn osallistunut yhtäkään miestä. Vastaajia tutkielmassa on 57, joista 56 ovat naisia ja yksi muunsukupuolinen. Vastausten analysointi on pääasiassa määrällistä ja saadut tulokset ovat nähtävissä taulukoissa ja kuvaajissa. Kyselylomake alkaa kolmella kaikille yhteisellä taustakysymyksellä, joiden jälkeen kysymykset riippuvat siitä, käyttääkö vastaaja hen-pronominia vai ei. Peräti 45 vastaajaa (79 %) ilmoitti käyttävänsä hen-pronominia ja 12 (21 %) puolestaan kielsi käyttävänsä sitä. Saatujen tulosten perusteella hen on yleisin 20–29-vuotiaiden keskuudessa. Hen-pronominia käyttävien vastauksista käy ilmi, että kyseistä pronominia käytetään kaikissa annetuissa tilanteissa. Sukupuolineutraalin pronominin käyttö on yleisintä puhuttaessa henkilöstä, joka haluaa hänestä käytettävän hen-pronominia, kun sukupuoli halutaan salata tai se ei ole tiedossa. Hen on lähes yhtä yleinen sekä kirjoitetussa kuin puhutussakin kielessä, mutta keskustelukumppanin iällä on merkitystä. Tilanteissa, joissa keskustelukumppani on vastaajaa vanhempi, on hen-pronominin käyttämättömyys huomattavasti yleisempää kuin muissa tilanteissa. Hen-pronominin käyttöä perustellaan muun muassa sillä, että sen avulla voi kunnioittaa heitä, jotka eivät identifioi itseään mieheksi tai naiseksi, ja toisaalta sen helppoudella verrattuna esimerkiksi kaksoismuotoon ”han eller hon”. He, jotka eivät käytä hen-pronominia, korvaavat pronominin useimmin sanoilla den (se), han (hän, maskuliini), hon (hän, feminiini) tai person (henkilö). Päätös olla käyttämättä sukupuolineutraalia hen-pronominia perustuu usein siihen, että sanaa pidetään tarpeettomana tai siitä ei pidetä.
  • Korpinen, Ruut (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmani aiheena on periodinen virkerakenne ruotsin kielessä. Periodiksi kutsutaan latinasta periytyvää pitkää ja mutkikasta virketyyppiä, jolle ominaista on alisteisten ja sisäkkäisten lauseiden käyttö. Ruotsissa periodeita on ennen käytetty muodollisessa kielessä, ja ne ovat rikastuttaneet kielen syntaksia. Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, miten periodi tulee määritellä ruotsissa. Muutamat hyväksyvät periodeiksi vain sellaiset virkkeet, joiden keskelle on upotettu liikkuva kiilalause latinan tapaan. Toisten mukaan periodeita ovat ylipäänsä kompleksiset virkkeet, joissa on paljon sivulauseita, lauseenvastikkeita ja pitkiä lausekkeita. Jotkut taas pitävät periodia etupäässä taidokkaasti hallittuna ajatuskokonaisuutena. Näistä lähtökohdista tutkimukseni tavoitteena on analysoida ja kuvata periodista virkerakennetta tehtailija ja taidekeräilijä Paul Sinebrychoffin liikekirjekokoelmassa. Aineistoni käsittää 130 ruotsinkielistä kirjettä, jotka Sinebrychoff on kirjoittanut kolmelle taidekauppakumppanilleen tai saanut heiltä vuosina 1899–1907. Tutkin, kuinka yleisiä periodit ovat kirjeissä, mistä osista ja miten ne rakentuvat sekä mitä eroja on eri kirjoittajien periodeissa. Perimmäinen tarkoitukseni on saada lisätietoa siitä, mikä periodi on ja miten sen voisi määritellä ruotsissa. Tutkimusmenetelmäni on määrällinen. Ensin poimin kirjeistä periodiset virkkeet aiempien tutkijoiden mainitsemien kieliopillisten tunnusmerkkien avulla. Sitten analysoin periodien pituutta, sivulauseiden ja lauseenvastikkeiden määrää, sijoittelua ja tyyppejä, fundamenttien pituutta, muotoja ja funktioita sekä lauseadverbiaaliposition käyttöä. Tilastoin tulokset ja vertaan niitä muihin tutkimuksiin, joissa samoja syntaktisia piirteitä on analysoitu eri teksteissä. Tulokset osoittavat, että periodien osuus kaikista virkkeistä on pieni. Pituutensa tähden ne kattavat silti usein huomattavan osan koko tekstimäärästä. Periodisessa rakenteessa on tyypillisesti erilaisia kiilalauseita, monia virkkeen alkuun tai sisään sijoitettuja sivulauseita, jotka ovat poikkeuksellisen usein adverbiaalisia, runsaasti etenkin latinalaisperäisiä lauseenvastikkeita, raskaita ja monesti adverbiaalisia fundamentteja sekä tavallista enemmän muita adverbiaaleja lauseadverbiaalin paikalla. Uusia löytöjä ovat erilaisten adverbiaalisten elementtien yleisyys eri puolilla virkettä sekä taipumus sijoittaa lauseita ja määritteitä virkkeessä vasemmalle, mikä aiheuttaa epätavallista etupainoisuutta kauttaaltaan koko rakenteessa. Syntaktinen kompleksisuus vaihtelee kuitenkin kovasti eri periodien ja kirjoittajien välillä. Vaihtelua voivat osin selittää kirjoittajien keskinäiset suhteet, koulutus ja asema sekä kirjeiden sisältö ja tarkoitus. Johtopäätös on, että on vaikeaa muodostaa täsmällistä ja yksiselitteistä määritelmää periodille. Edes liikkuva kiilalause tai sivulauseiden lukuisuus ei ole riittävä tai välttämätön ehto periodiselle virkerakenteelle. Olennaisia piirteitä tuntuvat silti olevan runsas ja monimuotoinen alisteisuus sekä etupainoisuus, jotka antavat periodille vieraan ja kirjakielisen leiman.
  • Silventoinen, Annina (Helsingfors universitet, 2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan geneeristä du-pronominia saksan- ja ruotsinkielisissä foorumikeskusteluissa. Kyseessä on kontrastiivinen tutkimus, jonka tarkoitus on selvittää yhtäältä, mitä referenttejä ja funktioita geneerisellä du-pronominilla on saksassa ja ruotsissa, toisaalta, mitä eroja du-pronominin käytössä on kielten välillä. Teoriataustana toimivat tutkimukset, jotka käsittelevät geneeristä yksikön toista persoonaa yleisesti sekä sen referenssiä ja funktioita eri kielissä. Aiempi tutkimus nostaa esiin, että ilmiön tulkinta sijoittuu jatkumolle geneerisen ja kuulijaviitteisen väliin ja että tulkinta on aina vahvasti kontekstisidonnainen. Lisäksi tutkielmassa esitellään foorumitekstit tekstilajina ja kontrastiivisen kielitieteen peruskäsitteitä ja periaatteita. Tutkimus on kontrastiivinen ja pääasiassa kvalitatiivinen, mutta sitä havainnollistetaan kvantitatiivisin tuloksin vertailun tukena. Aineistona on käytetty World of Warcraft -peliin liittyviä foorumikeskusteluja, joista on kerätty kaksisataa du-pronominia kummastakin kielestä. Pronominit luokitellaan referenssi- ja funktiokategorioihin, jotka perustuvat aiemmissa tutkimuksissa käytettyihin kategorioihin sekä itse aineistoon. Saksankieliset du-pronominit viittaavat aineistossa yhteensä neljään eri referenttiin: yleiseen mutta rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä sekä kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään. Ruotsinkieliset du-pronominit viittaavat kuuteen eri referenttiin: yleiseen rajaamattomaan ryhmään, yleiseen rajattuun ryhmään, lukijaan ja yleiseen rajattuun ryhmään, kirjoittajaan itseensä, kirjoittajaan itseensä ja yleiseen rajattuun ryhmään sekä kolmanteen persoonaan. Du-pronominin funktiot on jaettu primääreihin eli yleisiin sekä sekundääreihin eli kontekstisidonnaisiin funktioihin, jotka on nimetty esiintymiskontekstinsa mukaan. Primäärit ja sekundäärit funktiot esiintyvät aina samanaikaisesti ja päällekkäin. Primäärejä funktioita ovat sekä saksan- että ruotsinkielisessä aineistossa samaistuminen, yleistäminen ja itsestä etäännyttäminen. Saksan aineistossa sekundäärejä funktioita ovat neuvo, fakta, mielipide, hypoteesi, kokemus ja itsenpuhuttelu. Ruotsin aineistossa esiintyvät samat sekundäärit funktiot paitsi itsenpuhuttelu. Primäärien ja sekundäärien funktioiden ulkopuolelle jää tehtävä, joka toteutuu pronominien vaihtelussa referenssin ja funktioiden suuntaamisena tai rajaamisena. Tutkielman lopulla kuvataan, kuinka konteksti, referenssi ja funktiot nivoutuvat toisiinsa. Tutkimuksen tulos on, että saksankielistä du-pronominia käytetään lukijaviitteisemmin, kun taas ruotsinkielistä käytetään viittaamaan yleisempään referenttiin. Saksankielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa. Ruotsinkielisissä keskusteluissa funktiot painottuvat niin ikään samaistumiseen neuvoissa ja faktoissa mutta myös samaistumiseen hypoteeseissa ja itsestä etäännyttämiseen kokemuksissa. Tutkielmassa päädytään siihen johtopäätökseen, että saksassa pronominilla pyritään voimakkaammin, henkilökohtaisemmin ja autoritäärisemmin samaistamaan neuvoihin ja faktoihin ja hyväksymään ne. Ruotsinkielisissä keskusteluissa tavoite on välttää omien kokemusten tai itsen korostamista, ja niissä pyritään solidaarisuuteen, yhteisymmärrykseen, kokemusten jakamiseen ja niihin samaistamiseen.