Browsing by Subject "simulointi"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 49
  • Ahonen, A (Kela, 2009)
    Sosiaali- ja terveysturvan selosteita 65
    50 s.
  • Pekkala, Olli (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta vuosilta 2003-2025. Tutkielmassa tarkasteltiin kasvinviljelytilojen toteutunutta maksuvalmiutta vuosilta 2003-2018 ja lisäksi arvioitiin kasvinviljelytilojen tulevan maksuvalmiuden kehitystä vuosille 2020-2025. Tutkimusaineistona käytettiin Luonnonvarakeskuksen Taloustohtori-palvelusta saatua kirjanpitotilojen kannattavuuskirjanpitoaineistoa. Kirjanpitoaineisto oli keskiarvoaineisto ja sen avulla selvitettiin maksuvalmiuden kehitystä vuosilta 2003-2018 käyttäen apuna maksuvalmiuden yleisiä tunnuslukuja. Tutkielmassa kasvinviljelytilat jaettiin kahteen eri kokoluokkaan taloudellisen kokonsa perusteella. Ensimmäinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan keskimääräiset kasvinviljelytilat. Toinen tarkasteltu ryhmä oli taloudelliselta kooltaan 100 000–250 000 euron kasvinviljelytilat. Taloudellinen koko kuvaa hehtaari ja eläinkohtaisesti vakioitujen tuettomien tuottojen summaa. Kasvinviljelytilojen maksuvalmiutta tarkasteltiin tutkimuksessa dynaamisen maksuvalmiuden tunnuslukujen avulla, joista kassavirtapohjaisia tunnuslukuja olivat toimintajäämä, rahoitusjäämä, investointijäämä ja kassan ylijäämä. Tuloslaskelmapohjaiseksi tunnusluvuksi valittiin rahoitustulossuhde. Kassavirtapohjaisista tunnusluvuista laskettiin suh-teelliset jäämät jakamalla jäämät kassatuloilla. Suhteellisien jäämien avulla pystyttiin vertaamaan eri tilakokoluokkien maksuvalmiuksia toisiinsa. Tuottajahintojen ja tuotantopanosten ostohintojen kehitystä tarkasteltiin Tilastokeskuksen hintaindeksien avulla. Hintaindeksit muutettiin reaalisiksi suhteuttamalla hintaindeksit kuluttajahintaindeksiin, jolloin saatiin hintaindeksien reaalinen muutos. Maksuvalmiutta tarkasteltiin keskimääräisillä tiloilla vuosien 2003–2018 välillä ja suurilla tiloilla vuosien 2008–2018 välillä. Toisistaan poikkeava ajanjakso aiheutui siitä, että suuren tilakokoluokan tuloksia ei ollut saatavilla vuosien 2003–2007 välillä. Keskimääräisillä tiloilla maksuvalmiuden kehitys oli laskevaa kaikilla tutkielmassa käytetyillä maksuvalmiuden mittareilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla maksuvalmiuden vuosittainen vaihtelu oli suurta eikä niin selkeästi trendinomaisesti laskevaa kuin keskimääräisen tilakokoluokan tiloilla. Suuren tilakokoluokan tiloilla rahoitustulossuhteen ja rahoitusjäämän trendit olivat jopa nousevia, mikä tosin aiheutui tarkastelujakson alun poikkeuksellisen heikoista maksuvalmiuden tunnusluvuista. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuden arviointiin käytettiin stokastista simulointimallia, jossa lähtötietoina käytettiin toteutuneita kassatuloja, kassamenoja, investointimenoja, tuotantopanosten ostohintaindeksiä, tuottajahintaindeksiä ja satotasoindeksiä. Näistä muuttujista muodostettiin simulointia varten @Risk ohjelman avulla Risktriang-jakaumat, joissa käytettiin jakaumien minimi-, mediaani- ja maksimiarvoja. Maksuvalmiuslaskelmaa varten simuloitiin kasvinviljelyn kassatulot, kasvinviljelyn kassamenot ja investointimenot @Risk-simulointiohjelmalla. Simulointimenetelmänä käytettiin Latin hybercube menetelmää, jossa iteraatioiden määräksi valittiin 100 kappaletta. Simuloidut arvot sisällytettiin maksuvalmiuslaskelmaan, johon muut tiedot otettiin vuoden 2018 toteutuneesta maksuvalmiuslaskelmasta. Vuosien 2020–2025 maksuvalmiuslaskelmiin tehtiin kassatulojen, kassamenojen ja investointimenojen osalta oletukset historiallisen keskimääräisen kehityksen perusteella. Maataloustukien tulevan muutoksen myötä tehtiin kolme eri skenaariota tukien määrän oletuksina. Maksuvalmiuslaskelmien tulokset vuosille 2020–2025 osoittivat että historiallisen hintakehityksen perusteella ja tukien oletetun laskun myötä keskimääräinen kasvinviljelytilojen maksuvalmius heikkenee kummassakin tarkastellussa tilakokoluokassa vuosien 2020–2025 välillä, ellei tuottavuudessa tai hintasuhteiden osalta tapahdu oletettua suotuisampaa kehitystä. Tutkimuksessa käsiteltävä aineisto oli keskiarvoaineistoa, joten se ei anna kuvaa yksittäisten tilojen maksuvalmiudesta, joka saattaa vaihdella tilikauden aikana ja tilakohtaisesti huomattavasti.
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Törmä, Hannu; Honkatukia, Juha (Helsingin yliopisto Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus, 2005)
    Raportteja 2
    Lapuan kaupungin tavoitteena on toteuttaa kaksi kehittämishanketta. Kummankin hankkeen aluetaloudelliset vaikutukset on laskettu RegFin-aluemallilla tehtyjen simulaatioiden avulla. Simpsiö-hankkeessa on tarkoitus rakentaa yhdystunneli ja yleisväestönsuoja, mökkikylä, klubi- ja monitoimirakennus Keskipiste ja maauimala. Hankkeen rakennuskustannukset ovat 35,3 miljoonaa euroa. Yhdystunneliin ja yleisväestönsuojaan on tarkoitus saada puolet valtionosuutta. Simpsiö-hankkeen arvioidaan tuottavan 7,0 miljoonan euron arvosta uutta liiketoimintaa vuosittain. Simpsiö-hanke tuo määritellyillä alkuoletuksilla uutta elinvoimaa ja talouskasvua eritoten Lapuan kaupunkiin Härmänmaalle. Seutukunnan alueellinen BKT kasvaa, työttömyys alenee ja kotitalouksien tulot kasvavat. Talouskasvun noin 2–3 %:n lisäys vastaa normaalin hyvän vuoden talouskasvua. Härmänmaan talouskasvu nousee pitkällä tähtäimellä uudelle korkeam-malle kasvu-uralle. Hanke lisää sekä kotimaista että ulkomaista kauppaa. Viennin kasvu on suurempaa kuin vastaava tuonnin kasvu, jolloin Härmänmaan kauppa- ja palvelu- tase kehittyy myönteiseen suuntaan. Simpsiö-hankkeella ei ole inflatorisia vaikutuksia. Hanke luo merkittävässä määrin uusia työpaikkoja: niitä syntyy lyhyellä tähtäimellä lähes 600 ja pitkällä tähtäimellä noin 300. Simpsiö-hanke hyödyttää eniten Härmänmaata, mutta myös Järviseutu, Kuusiokunnat ja Seinäjoen seutukunta hyötyvät hankkeesta lyhyen tähtäimen rakentamisvaiheessa. Yhdystunnelista ja yleisväestönsuojasta aiheutuu lyhyellä tähtäimellä kunnallis- ja valtiontaloudelle 3–4 miljoonan euron suuruiset nettokustannukset, mutta pit-källä tähtäimellä talouskasvun aiheuttama verokertymien kasvu kompensoi rakentamisesta aiheutuvat budjettirasitteet. NovaPark on uusi kauppakeskittymä, joka voisi alkuvuosina koostua esim. yhdestä suuresta tavaratalosta, yhdestä keskisuuresta tavaratalosta, useammasta pienemmästä kaupasta ja liikenneasemasta. Hankkeen rakentamiskustannukset ovat 27,0 miljoonaa euroa. NovaPark-hankkeen arvioidaan tuottavan 48,5 miljoonan euron arvosta uutta liiketoimintaa vuosit-tain. NovaPark-hanke tuo määritellyillä alkuoletuksilla hyvinvointia eritoten Lapuan kaupunkiin Härmänmaalle. Hankkeen myönteiset vaikutukset BKT:hen, työllisyyteen ja kotitalouksien tuloihin ovat selvästi Simpsiö-hanketta suuremmat. Talouskasvun noin 9–10 %:n kasvu vastaa noin kolmen hyvän vuoden talouskasvua. Härmänmaan talouskasvu nousee pitkällä tähtäimellä huomattavasti korkeammalle kasvu-uralle. Hanke lisää huomattavasti kotimaista vientiä. Vastaavan kotimaisen tuonnin kasvun ollessa pienempää Härmänmaan kotimaan kauppa- ja palvelutase kehittyy ylijäämäiseen suuntaan. NovaPark-hanke kasvattaa kaupan alan tarjontaa huomattavasti. RegFin-aluemallilaskelmat indikoivat kiristyvää hintakilpailua kaupan alalla. NovaPark-hankkeella ei siten ole inflatorisia vaikutuksia. Hanke luo merkittävästi uusia työpaikkoja, joita syntyy sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä lähes 1200. NovaPark-hanke hyödyttää eniten Härmänmaata, mutta muutkin Etelä-Poh-janmaan seutukunnat, jotka saavat osaurakoita, hyötyvät siitä vallankin lyhyen tähtäimen rakentamisvaiheessa. NovaPark-hankkeella on selvä vaikutus pendelöijien määriin, jotka lisääntyvät etenkin lyhyen tähtäimen rakentamisvaiheessa. NovaPark-kauppakeskus muuttanee kotitalouksien kau-passakäyntitottumuksia. Seinäjoen ammattikorkeakoulun tekemän tutkimuksen mukaan Härmänmaalta vuotaa Seinäjoen seutukuntaan 19 % kotitalouksien ostoista. Kun oletetaan, että uusi kauppakeskus muuttaa kotitalouksien kaupassakäyntitottumuksia siten, että Här-mänmaan kauppavuoto Seinäjoen seudulle puolittuu uuden kauppakeskuksen myötä, niin Seinäjoen seudun NovaParkista saama etu alenee, mutta säilyy silti suhteellisen korkeana. Seinäjoen seudun nettovoitto NovaPark-hankkeesta on noin 0,5 % mitattuna alueellisen BKT:n muutoksella ja 0,9 % mitattuna kotitalouksien tulojen muutoksella. Lapuan kaupungin kaksi megahanketta ovat aluetaloudellisesti kannattavia olettaen, että Simpsiö-hankkeen yhdystunneliin ja yleisväestönsuojaan saadaan suunniteltu valtionosuus ja että uusi NovaPark-kauppakeskus toteutetaan pääosin Etelä-Pohjanmaan ulkopuolelta tulevalla koti- tai ulkomaisella rahoituksella.
  • Räty, Pekka (2008)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan koko tieverkon ja sen osan liikennesuoritteen ja liikenteen muutoksen estimointia tieverkolta poimitun suppean mittauspistejoukon avulla. Tavoitteena on malli, jolla liikennesuorite saadaan estimoitua mille tahansa ajanjaksolle ja liikenteen muutos minkä tahansa kahden vertailukelpoisen ajanjakson välille. Lisäksi mallista pitää saada arvio tuotettujen estimaattien luotettavuudelle sekä otoskoko, jolla tavoiteltuun laatuun voidaan päästä. Sopivan mallin muodostamista varten työssä selvitettiin, millaisia mittauspisteistöön perustuvia liikenteen estimointimallcja eri Pohjoismailla on käytössä. Sen jälkeen jokaista mallia testattiin simuloimalla siten, että malleilla tuotettiin sarjat liikennesuoritteen, liikenteen muutoksen ja niiden keskivirheiden estimaateista, joita verrattiin keskenään. Otantakehikkona testauksessa oli Suomen päätieverkon homogeeniset liikennelaskentavälit ja niille sijoitettu kiinteiden laskentapisteiden verkosto. Tarkasteltu tieverkko jaettiin ticpiireittäin ositteisiin ja otokset poimittiin kiinteistä laskentapisteistä ositetun otannan mukaisesti kullekin mallille tyypillisellä tavalla. Otoskoko valittiin siten, että otokset saatiin vaihtelemaan simuloinnin otossarjoissa Otoskoko vakioitiin otossarjoissa vertailukelpoisuuden lisäämiseksi. Tarkasteltavana olivat Suomen yhdistelty suhde-estimaattimalli, Norjan indeksimalli. Tanskan eroteltu suhde-estimaattimalli ja Ruotsin malli, joka on PPS-mallin erikoistapaus. Siinä osittect jaetaan alaositteisiin ja kustakin alaositteesta poimitaan PPS-menettelyilä yksi havainto. Ruotsin mallista tutkittiin kahta vaihtoehtoa, jotka muutoin olivat samat mutta toisessa otoksen muuttumista simuloinnin otossarjoissa hidastettiin satunnaislukujen kiinnittämisen avulla (PRN-menetelmä). Tarkasteltujen mallien lisäksi työssä muodostettiin uusi PPS-otantaan perustuva cstimointimalli, jota testattiin samalla tavalla kuin muita malleja. Testatuista malleista parhaaksi osoittautui uusi PPS-malli. Sillä pystyttiin tuottamaan kaikki halutut tunnusluvut sekä arviot niiden laadusta. Sen tuottama estimaattien laatu oli myös paras. Lisäksi se on helppo sovittaa nykyiseen liikcnnelaskentajärjestelmään ja se on myös hyvin joustava tieverkon osittelun ja tarkasteltavien ajanjaksojen valinnan suhteen. Tanskan yksinkertaiseen satunnaisotantaan perustuvaa mallia tarvittiin kuitenkin apuna riittävän otoskoon määrittämisessä. Ruotsin mallit olivat malleista kustannustehokkaimpia, koska niissä käytettiin parhaiten hyödyksi olemassa olevaa tietoa tieverkosta ja sen liikenteestä. Niiden tuottamien estimaattien luotettavuus oli kuitenkin heikoin, minkä lisäksi niiden muuntautumiskyky uusiin tilanteisiin oli vähäisin. Suomen ja Norjan mallit pärjäsivät testissä huonoiten, koska niiden tuottamien estimaattien laatua voitiin arvioida vain simuloimalla. Työssä käytettiin hyväksi Suomen nykyistä liikennclaskcntajärjestelmää ja siitä muodostettua tarkastelukehikkoa. Tiedot eri Pohjoismaiden mallijärjestelmistä saatiin pääasiassa haastattelemalla kunkin Pohjoismaan asiantuntijoita sekä tutustumalla maiden laskenta-ja estimointijärjestelmiä kuvaaviin dokumentteihin ja muistioihin. Suurin osa muistioista on kuitenkin julkaisemattomia ja luonnosmaisia PPS-mallin taustatiedot saatiin yleisestä otantateoriaa koskevasta kirjallisuudesta jota käytettiin hyväksi myös muiden mallien tulkitsemisessa.
  • Westling, Tatu (2006)
    Tiivistelmä käsittelee lokaalien verkostoeksternaliteettien vaikutusta markkinoiden dynamiikkaan. Tarkastelun kohteena ovat hinnat, hyvinvointi, markkinoiden segmentoituminen ja yritysten poistuminen markkinoilta. Näiden lisäksi on selvitetty yritysten rationaalisuuden vaikutusta edellä mainittuihin tekijöihin. Metodologiana on käytetty tietokonepohjaista laskennallista taloustiedettä, eli markkinoista on ohjelmoitu simulaatiomalli. Mallissa yritykset pyrkivät maksimoimaan voittojaan muodostamalla päätöspuita tulevaisuudesta. Koska yrityksiä on useita, edellyttää tämä niiden välisten vuorovaikutusten mallintamista. Mallin kuluttajat ovat passiivisia valinta-automaatteja ja sijaitsevat torusgeometrian pinnalla. Yritysten voitonmaksimointi on toteutettu keinoälyalgoritmilla, joka pyrkii muodostamaan voiton maksimoivan strategian ottamalla huomioon kilpailevien yritysten vasteet. Nämä vasteet on toteutettu fiktiivistä peliä soveltamalla. Yritysten muodostettua hinnat kuluttajat tekevät kulutuspäätöksensä hintojen ja ympäristössään tapahtuneen kulutuksen perusteella. Tämän prosessin toistaminen jokaisella ajanhetkellä luo markkinoille dynamiikan, jota tarkastelemalla voidaan tutkia sen rakenteita. Markkinat ovat tasapainoiset, eikä monopolisoitumiskehitystä tapahdu. Pitkällä aikavälillä markkinat muodostuvat oligopolistisiksi. Hinnat ovat käänteisessä suhteessa yritysten määrään. Hyvinvointi riippuu kuluttajien preferenssistä verkostoeksternaliteetille: jos se on pieni, yritysten määrän lisääntyminen nostaa hyvinvointia, jos suuri, on monopoli hyödyn maksimoiva. Yritysten poistuminen on aluksi nopeaa, mutta hidastuu ajan kuluessa. Kuluttajien preferoidessa enemmän verkostoeksternaliteettia, muodostuu markkinoiden hyödykemäärä korkeammaksi, eli yritysten määrä on suurempi kuin tilanteessa, jossa tämä preferenssi on heikompi. Yritysten rationaalisuuden lisääntyminen alentaa hintatasoa ja vähentää siten voittoja. Yritysten rationaalisuuden lisääntyminen johtaa yritysten hitaampaan poistumiseen markkinoilta. Tutkielmaa varten ohjelmoitua mallia ei tiettävästi ole aikaisemmin tehty, ainakaan niin, että siinä yhdistyisi sekä yritysten voitonmaksimointikäyttäytyminen että paikalliset verkostoeksternaliteetit. Tutkielman sanoma on, että markkinat joissa ilmenee paikallisia verkostoeksternaliteettejä, ovat varsin tavanomaiset, eikä monopolisoitumista tapahdu. Yritysten taipumus hyötyä hyvästä markkina-asemasta nostamalla hintoja on markkinoita vakauttava tekijä, ja itse asiassa ylläpitää kilpailullista markkinarakennetta. Tärkeimmät lähteet: E. Kutschinski, T. Uthmann ja D. Polani (2003): Learning competitive pricing strategiesby multi-agent reinforcement learning. Journal of Economic Dynamics and Control 7:2207–2218. R. Cowan ja J. Miller (1998): Technological Standards with local externalities and decentralized behaviour. Journal of Evolutionary Economics, 8:285–296.
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Mäkinen, Jussi (2000)
    Analyyttisesti hankalia riskianalyysejä, ja niihin pohjautuvia sijoitusallokaatiopäätöksiä, on mahdollista nykypäivänä tehdä tietokoneavusteisesti. Tätä varten tarvitaan kuitenkin mallioletus, joka kuvaa sijoitusmarkkinoiden taustalla vaikuttavaa prosessia. Mallioletuksen valitseminen on hankala tehtävä, jolla saattaa olla merkittävä vaikutus saatuihin tuloksiin. Mallioletuksen vaikutusta pyritään tutkielmassa valaisemaan VAR- ja virheenkorjausmallin osalta. Työssä tarkastellaan mallien teoreettisia ominaisuuksia ja sovittamista suomalaiseen sijoitusmarkkina-aineistoon, kun näkökulmana on spesifioida mallit, joiden avulla tuotetut simuloidut tuottojakaumat vastaisivat mahdollisimman hyvin alkuperäisestä aineistosta laskettuja tuottojakaumia. Vertailun avulla pyritään tutkimaan sitä, kuinka paljon näiden kahden mallin avulla tuotetut simuloidut tuottojakaumat poikkeavat toisistaan ja kuinka hyvin mallit ylipäätään sopivat kuvaamaan sijoitusmarkkinoita. Tuottojakaumia vertaillaan myös parin empiirisen riskimitan osalta. Lisäksi mallien hyvyyttä ja oletuksia on tutkittu ja vertailtu myös perinteisen diagnostiikan avulla. Aineistona käytetään ajanjaksolta 1978 tammikuu ? 1999 joulukuu kuukausifrekvenssillä mitattuja suomalaisia sijoitusmarkkinamuuttujia: osaketuotto, kolmen kuukauden korko ja 5 ? 10 vuoden pitkä korko sekä inflaatio. Mallien oletukset sijoitusmarkkinoiden takana vaikuttavista prosesseista poikkeavat perusluonteeltaan toisistaan. VAR-malli ei käytännössä ole mielekäs esitys ilman stationaarisuusoletusta, kun taas virheenkorjausmalli on VAR-mallin yleistys, jossa tietyn tyyppinen epästationaarisuus voidaan ottaa huomioon ja kiinnittää jo mallia rakennettaessa. Tämä tekee päällisin puolin samanlaisista malleista erilaiset. Tutkielman motivaatio tiivistyykin kysymykseksi siitä, tulisiko simulointimallia valittaessa epästationaarisilta vaikuttavien empiiristen aineistojen kohdalla käyttää tämän seikan huomioivaa virheenkorjausmallia vai riittääkö yksinkertaisempi ja jossakin mielessä käytettävyydeltään parempi VAR-malli. Kirjallisina lähteinä on pääosin käytetty teoksia: Lütkepohl, H. (1991): Introduction to Multiple Time Series Analysis ja Johansen, S. (1995): Likelihood-based Inference in Cointegrated Vector Auto-regressive Models.
  • Koskinen, Aaro (Helsingfors universitet, 2002)
    Hajautettuja järjestelmiä rakennettaessa on toteutettavan järjestelmän suorituskykyyn kiinnitettävä huomiota jo heti suunnittelun alkuvaiheessa. Järjestelmän suorituskykyyn vaikuttaa ennen kaikkea korkean tason arkkitehtuuri. Arkkitehtuuria suunniteltaessa tulisi kyetä ennustamaan tulevan järjestelmän suorituskykyä, ja arvioimaan erilaisten suunnitteluvaihtoehtojen vaikutuksia. Perinteisesti tietokonejärjestelmien suorituskykyä on tutkittu vasta toteutuksen valmistuttua testausvaiheessa. Pelkästään testaukseen tukeutuva verifiointi ei kuitenkaan ole riittävä tämän päivän kustannustehokkaaseen ja nopeatempoiseen tuotekehitykseen pyrkivässä liiketoimintaympäristössä. Niinpä nykyaikaisen järjestelmäkehityksen osaksi on tuotu suorituskykysuunnittelu. Suorituskykysuunnittelu kestää koko järjestelmän elinkaaren ajan ja pyrkii mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eliminoimaan suorituskyvyn kannalta epäedullisten suunnitteluratkaisujen päätymisen lopulliseen tuotteeseen. Tässä tutkielmassa esitellään menetelmä hajautettujen järjestelmien suorituskykysuunnitteluun. Tutkielman osana määritellään ja toteutetaan työkalu, jolla pystytään mallintamaan hajautettu järjestelmä ja tutkimaan sen käyttäytymistä. Työkalu on simulaattori, joka ratkaisee UML-kielen aktiviteettikaavioiden kaltaisia suoritusmalleja. Työkalu mahdollistaa suunnittelu- ja toteutusvaiheiden ajan tarkentuvan ohjelmistojen ja järjestelmän suorituskyvyn analysoinnin. Tutkielmaan kuuluu myös tapaustutkimus, jossa menetelmää ja työkalua käyttäen tutkitaan vaihtoehtoista tapaa toteuttaa Nokian DX 200 -järjestelmän sisäinen viestinvälitys.
  • Kilkki, Pekka; Siitonen, Markku (Suomen metsätieteellinen seura, 1975)
  • Tapanainen, Heli (2002)
    Esittelen työssäni neljä energiakorjausmenetelmää, jotka ovat absoluuttisen saannin menetelmä (SMM), residuaalimenetelmä (EAM), ositetun energian menetelmä (EDM) sekä ravintoainetiheyden menetelmä (MNDM). Menetelmät ovat kahden jatkuvan selittäjän regressiomalleja, joissa selittäjinä ovat ravinnosta saatavan energian ja jonkin energiaravintoaineen saannit eri muodoissa. Vaste oletetaan myös jatkuvaksi muuttujaksi, ja työssäni esimerkkivasteena on seerumin kolesteroli. Energiaravintoaineita ovat proteiini, hiilihydraatit ja rasva. Myös alkoholi kuuluu energiaravintoaineisiin. Kokonaisenergian saanti lasketaan summaamalla eri energiaravintoaineiden tuottamat energiamäärät. Laskennallisesta yhteydestä johtuen energiaravintoaineiden saannit korreloivat voimakkaasti energian saannin kanssa. Energiakorjausmenetelmien avulla selittäjien suuri korrelaatio pyritään eliminoimaan. Lisäksi menetelmillä pyritään vähentämään energiasta johtuvaa vaihtelua energiaravintoaineiden saannissa. Vertailen työssäni eri menetelmiä ja tutkin mitä menetelmää eri tilanteissa kannattaa käyttää. Ravintotutkimuksessa mittausvirhettä aiheuttavat esimerkiksi epätarkat mittausmenetelmät, tutkittavien muistamisvirheet ja ravintotietokannoista aiheutuvat virheet. Työssäni tutkin, mitä mittausvirhe mallin selittäjissä vaikuttaa eri energiakorjausmenetelmiin. Tutkin mittausvirheen vaikutusta sekä teoreettisesti että simuloidun aineiston avulla. Erityisesti yritän selvittää miten selittäjien mittausvirheiden välisen korrelaation suuruus vaikuttaa tutkimuksen tuloksiin. Mittausvirheteorian pohjalla on oletus klassisesta mittausvirhemallista, jossa mittausvirhe on additiivinen. Simuloitujen aineistojen avulla tutkin, kuinka paljon oikean ja mittausvirheellisen mallin regressiokertoimet eroavat toisistaan ja mikä eroihin vaikuttaa. Yleensä mittausvirhe pudottaa regressiokertoimia lähemmäs nollaa. Lisäksi tutkin regressiomallien testien voimien eroja mittausvirheellisessä ja oikeiden arvojen tilanteissa. Regressiomallien testauksessa nollahypoteesina on, että selittäjällä ei ole vaikutusta vasteeseen. Energiakorjausmenetelmien avulla voidaan tutkia neljänlaisia vaikutuksia. Tutkimuksessa käytettävä malli valitaan kiinnostavan vaikutuksen perusteella. Aineiston mittausvirhe muuntaa eri vaikutuksista saatavia tuloksia, mutta se ei vaikuta siihen, mikä malli tulisi kulloisessakin tutkimustilanteessa valita. Mallin selittäjien mittausvirheiden välisen korrelaation kasvu paransi naiivin mallin antamia regressioestimaatteja eli attenuaatio oli tällöin pienempää. Mallin selittäjien vaikutus vasteeseen oli simulointien perusteella vaikea todistaa. Vain tilanne, jossa kummallakaan selittäjällä ei ole vaikutusta vasteeseen, havaittiin luotettavasti. Muiden vaikutusten kohdalla havaittiin hylkäämis- ja hyväksymisvirheitä, eli todet nollahypoteesit saatettiin hylätä ja oikeat vaikutukset jäivät joissakin tapauksissa havaitsematta. Tärkeimmät lähteet: Willett, W. (1990). Nutritional epidemiology. Oxford University Press, New York. Carroll, R. J. ym. (1995). Measurement error in nonlinear models. Chapman & Hall, London. Kipnis, V. ym. (1997). Effect of measurement error on energy-adjustment models in nutritional epidemiology. American Journal of Epidemiology 146, 842 - 855.
  • Kellomäki, Seppo; Hänninen, Heikki; Kolström, Taneli (Suomen metsätieteellinen seura, 1988)
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Kishine, Takuro (Suomen metsätieteellinen seura, 1986)
  • Pohjonen, Veli; Pukkala, Timo (Suomen metsätieteellinen seura, 1988)
  • Vehkalahti, Kimmo (2000)
    Tutkimuksen aiheena oli mitta-asteikkojen reliabiliteetti. Reliabiliteetti, joka määritellään todellisen vaihtelun ja kokonaisvaihtelun suhteena, on tärkeä mittaukseen liittyvä ominaisuus. Sen arviointiin vaaditaan kaksi käsitettä: mittausmalli ja mitta-asteikko. Mittausmalli määrittelee mittauksen rakenteen. Mitta-asteikko, joka on havaittujen muuttujien yhdistelmä, edustaa teoreettisten käsitysten reaalisaatiota. Tarkastelun kohteena oli kaksi reliabiliteettimittaa: laajalti sovellettu Cronbachin alfa ja Lauri Tarkkosen kehittämä yleisempi mitta. Molemmat perustuvat samaan reliabiliteetin määritelmään, mutta edellyttävät erilaisia oletuksia. Cronbachin alfa pohjautuu psykometriikan klassiseen tosiarvomalliin, kun taas Tarkkosen mitta on osa yleistä mittauksen mallintamisen viitekehikkoa. Mittoja tarkasteltiin sekä teoreettisesti että laajojen Survo-ohjelmistolla toteutettujen Monte Carlo -simulointikokeiden avulla. Työssä näytetään, että Cronbachin alfa on Tarkkosen mitan rajoitettu erikoistapaus. Simulointikokeiden perusteella Tarkkosen mitan tilastolliset ominaisuudet osoittautuivat hyväksyttäviksi. Sen sijaan tutkimus toi esiin lisänäyttöä Cronbachin alfan sopimattomuudesta reliabiliteettimitaksi. Tutkimuksen tulosten perusteella pitäisi kaikissa sovellustilanteissa käyttää Cronbachin alfan sijasta Tarkkosen reliabiliteettimittaa.
  • Kärkkäinen, Matti (Suomen metsätieteellinen seura, 1973)
  • Khublaryan, Martin G.; Frolov, Anatolii P. (The National Board of Waters and the Environment. Vesi- ja ympäristöhallitus, 1989)
    Publications of the water and environment research institute 3, pp. 40-47