Browsing by Subject "sosiaalinen identiteetti"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 41
  • Stipa, Anita (Helsingfors universitet, 2014)
    Tutkimus tarkasteli nuorten tanssijoiden arvoja ja unelmia kuuden alle 30-vuotiaan tanssijan ja tanssinopiskelijan teemahaastattelujen ja kvantitatiivisen arvomittauksen avulla. Tanssijoiden arvoista ei ole aikaisempaa tutkimusta, joten tutkimus täyttää aukon kirjallisuudessa. Tanssija on ammattina lähellä taiteilijaa, mutta myös huippu-urheilijaa. Knafo js Sagiv (2004) saivat tutkimuksessaan tukea hypoteesille että taiteilijat ovat arvoiltaan itseohjautuvia ja universalistisia. Kun huippu-urheilu on jo määritelmän mukaan suoriutumista, voi olettaa, että urheilijoiden arvoissa korostuu suoriutuminen. Tutkimuskysymykset koskivat paitsi sitä, mitä arvoja nuorilla tanssijoilla on, myös sitä, kuinka arvot ovat vaikuttaneet tanssijan uran valintaan, kuinka arvot heijastuvat haastatteluissa, kuinka tanssi heijastaa arvoja sekä mitä ja minkälaisia unelmia nuorilla tanssijoilla on. Tanssin tiedotuskeskuksen, Teatterikorkeakoulun ja tanssiteatterien kautta tavoitettiin haastateltaviksi kuusi alle 30-vuotiasta naispuolista tanssijaa ja tanssinopiskelijaa. Tutkimuskysymyksiä kartoitettiin puolistrukturoidussa teemahaastattelussa., jossa kysyttiin ensin tanssijoiden taustaa, sitten unelmia, arvoja, tulevaisuudenodotuksia, työssäkäyntiä, liikkumista yleensä tanssissa ja liikettä musiikkiin, tanssin yhteyttä elämän tarkoitukseen, tanssimaailmaa, tanssin tasoa ja roolien saantia. Lopuksi tutkittavat täyttivät Schwartzin arvokyselyn suomalaisen version (Pohjanheimo 1997), jossa oli 72 osiota. Teemahaastatteluissa nuoret tanssijat määrittelivät keskeisiksi arvoikseen tyypillisesti inhimillisyyden ja ihmisläheisyyden. Pipsa Niemisen mukaan (1998) on neljä syytä harrastaa tanssia: itseilmaisu, sosiaaliset kontaktit, kehon kiinteys ja hyvinvointi ja saavutus/ esiintyminen. Haastateltavani korostivat sisäistä halua, kehon ja liikkumisen tarvetta, he tanssivat onnellisuuden ja elämänilon takia ja itseilmaisun takia. Korostui se seikka ettei kukaan valitse tätä uraa rahan takia. Tanssijoiden arvohierarkiassa ensimmäisenä oli hyväntahtoisuus ja toisena itseohjautuvuus, kolmantena universalismi. Kun tanssijoiden arvoja verrattiin samanikäisiin suomalaisiin naisiin yleensä Puohiniemen (2006) tutkimuksen mukaan, tanssin harrastajille itseohjautuvuus, virikkeisyys ja suoriutuminen olivat paljon tärkeämpiä kuin nuorille suomalaisnaisille keskimäärin. Vähemmän tärkeitä taas olivat yhdenmukaisuus ja turvallisuus, mikä vastaa Knafon ja Sagivin (2004) havaintoja. Unelmia oli pysyä terveenä ja kehollisesti hyvässä kunnossa, saada töitä, perhe ja jopa talo, matkustelu.
  • Haapamäki, Johanna (2008)
    Tutkielmassa tarkasteltiin oikeudenmukaisuuden merkitystä ryhmänjäsenille ryhmään kiinnittymisen mallin näkökulmasta. Tarkoituksena oli tutkia mallin oikeudenmukaisuuteen sekä sosiaalisen identiteetin elementteihin liittyviä oletuksia. Ensimmäisenä tavoitteena oli tarkastella, onko koettu oikeudenmukaisuus yhteydessä samastumiseen oikeudenmukaisuuden viestimän arvostuksen ja ylpeyden kautta. Toisena tavoitteena oli tutkia vaikuttaako ryhmäjäsenyyden prototyyppisyys siihen, miten jäsenet reagoivat oikeudenmukaisuuteen. Ryhmäjäsenyyden prototyyppisyys eli se, miten samankaltainen jäsen on suhteessa ryhmän prototyyppiin, käsitettiin tässä tutkielmassa arvokongruenssina. Arvokongruenssi kuvaa yksilön ja ryhmälle tyypillisten arvojen yhdenmukaisuutta. Tutkimuksen aineisto kerättiin lomakekyselynä päiväkotihenkilöstöltä (N=220). Analyysimenetelminä käytettiin faktorianalyysia sekä hierarkkista regressioanalyysia välittäjä- ja interaktioanalyyseihin. Lisäksi interaktioita tarkasteltiin simple slope -analyyseilla. Arvokongruenssia kuvattiin yksilön ja ryhmän arvoprofiilien muotojen samankaltaisuudesta kertovalla korrelaatioindeksillä. Arvoprofiilit muodostettiin Schwartzin teorian mukaisista arvotyypeistä. Oletus siitä, että koettu oikeudenmukaisuus on yhteydessä ryhmään samastumiseen arvostuksen ja ylpeyden kautta, sai selkeää tukea menettelytapojen oikeudenmukaisuuden osalta ja osittaista tukea jakavan oikeudenmukaisuuden osalta. Oletus ryhmänjäsenen prototyyppisyyden vaikutuksesta oikeudenmukaisuuden ja arvostuksen väliseen yhteyteen sai tukea: mitä enemmän yksilön arvot poikkesivat ryhmälle tyypillisistä arvoista, sitä voimakkaammin menettelytapojen ja jakava oikeudenmukaisuus olivat yhteydessä arvostukseen. Tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että oikeudenmukaisuus on tärkeää, koska se viestii yksilön sosiaaliselle identiteetille merkityksellistä tietoa sekä ryhmän asemasta että ryhmältä saadusta arvostuksesta. Koettu oikeudenmukaisuus on tärkeää erityisesti niin kutsutuille perifeerisille jäsenille, joiden arvot poikkeavat ryhmälle tyypillisistä arvoista, koska tieto ryhmän suhtautumisesta on heille erityisen merkityksellistä.
  • Saariaho, Sakari (Helsingin yliopisto, 2019)
    Luottamus on organisaation johdolle arvokas voimavara. Sovellettavuutensa vuoksi sitä on tutkittu paljon sosiaalipsykologian piirissä, mutta useat luottamuksen perusprosessit ovat jääneet vähälle tarkastelulle. Mitkä johtajan kanssa yhteiset tekijät lisäävät luottamusta tätä kohtaan? Ovatko nämä tekijät samat riippumatta siitä onko kyseessä uusi ylemmän johdon edustaja vai vanha tuttu lähiesimies? Näihin kysymyksiin pyritään tässä tutkimuksessa vastaamaan. Levin, Whitener ja Cross (2006) esittivät vähän jatkotutkimusta poikineessa artikkelissaan, että yhteinen sukupuoli lisää luottamusta johtajaa kohtaan erityisesti uusissa suhteissa. Tässä työssä pyrittiin replikoimaan johtajuussuhteen keston moderoivaa vaikutusta yhteisen sisäryhmäjäsenyyden ja luottamuksen yhteyteen. Taustateoriana toimi sosiaalisen identiteetin teoria, jonka mukaan kontekstiin sopiva sisäryhmäjäsenyys on merkitsevä tekijä useissa sosiaalisissa prosesseissa, kuten johtajan luottamuksen tai kannatuksen arvioinnissa. Aineistona käytettiin Helsingin yliopiston opetushenkilökunnalle toukokuussa 2005 tehtyä kyselytutkimusta, joka oli tuottanut yhteensä 450 käyttökelpoista vastausta 59 eri laitoksesta. Aineisto mahdollisti kahden eri johtajan (lähin esimies ja laitoksen johtaja) erillisen tarkastelun. Alaisen ja johtajan sisäryhmäjäsenyyttä mitattiin kahdella muuttujalla: yhteisellä sukupuolella ja yhteisellä oppiaineella. Tilastolliset pääanalyysit tehtiin yhteisen sisäryhmäjäsenyyden ja luottamuksen suhteelle regressioanalyysilla ja suhteen keston moderoivaa vaikutusta tarkasteltiin kaksisuuntaisella varianssianalyysilla. Tulokset antoivat tukea yhteisen sisäryhmäjäsenyyden ja luottamuksen yhteydelle. Lähimpään esimieheen luottamista lisäsi yhteinen oppiaine ja laitoksen johtajaan luottamista yhteinen sukupuoli. Suhteen kesto ei moderoinut tilastollisesti merkitsevästi kumpaakaan yhteyttä, joten tutkimus ei antanut siltä osin tukea Levin, Whitenerin ja Crossin (2006) tuloksille. Suhteen keston mittarin karkeuteen liittyviä ongelmia ja muita haasteita käsitellään työn lopussa. Tämän tutkimuksen tulokset laajentavat ymmärrystämme vähän tutkituista luottamuksen perusprosesseista, mutta jatkotutkimusta tarvitaan.
  • Hyvärinen, Jarkko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkin Markuksen evankeliumin kuvausta opetuslapsista ja erityisesti sitä, minkälainen kuva heistä muodostuu sosiaalisen identiteetin näkökulmasta. Lähtökohtaisesti Markuksen kuvaus opetuslapsista näyttää ristiriitaiselta. Esimerkiksi Jeesus opettaa heitä henkilökohtaisesti, silti he ovat ymmärtämättömiä. Markus ei myöskään käytä täysin yhdenmukaisia termejä opetuslapsista. Välillä heidät nimetään oppilaiksi (μαθητής) ja välillä taas kahdeksitoista valituksi (δώδεκα). Lisäksi Markus tuo esiin kolmen opetuslapsen muodostaman sisäpiirin ja korostaa erityisesti Pietarin asemaa. Tutkimukseni pääkysymys on, millainen kokonaiskuva opetuslapsista muodostuu sosiaalisen identiteetin näkökulmasta, kun tarkastellaan näitä opetuslapsiin viittaavia termejä erikseen. Koska messiassalaisuus liitetään Markuksen evankeliumissa vahvasti opetuslapsiin, sivuan tutkimuksessani myös tätä teemaa. Tutkielmani pohjautuu sosiaalisen identiteetin näkökulmaan, jonka lisäksi hyödynnän myös Bruce J. Malinan Välimerenalueen kulttuuriantropologista näkemystä. Sosiaalisen identiteetin näkökulmasta tutkimukseni hyödyntää erityisesti John C. Turnerin itsekategorisointiteoriaa. Siinä keskitytään yksilön näkökulmaan eli kuinka yksilöt kokevat olevansa osa ryhmää ja kuinka he sitten toimivat tämän perusteella. Tarkastelussani hyödynnän myös Marco Cinnirellan mahdollisten sosiaalisten identiteettien teoriaa, jossa yksilöiden lisäksi ryhmät voivat muodostaa sosiaalisen identiteetin. Nämä ryhmät voivat hahmottaa mahdollisia tulevia sosiaalisia identiteettejä hyödyntämällä menneitä ja nykyisiä sosiaalisia identiteettejä. Tutkimukseni alussa määrittelen hypoteesin opetuslapseuden prototyypistä. Tämä kuva varmistuu ja täsmentyy tutkimukseni edetessä. Tarkasteluuni olen valinnut Markuksen evankeliumista niitä jaksoja, jotka selkeimmin tuovat esiin opetuslasten reaktioita suhteessa Jeesukseen. Tutkimuksessani testaan Heikki Räisäsen tulkintaa messiassalaisuusteemasta. Opetuslapsista käytetyt eri termit eivät ole täysin identtisiä. Kahdentoista ryhmä sisältyy oppilaiden ryhmään, mutta joissain tilanteissa tämä oppilaiden joukko on laajempi kuin kahdentoista joukko. Kolmen sisäpiiri edustaa vahvasti kaikkia opetuslapsia. Tässä on kuitenkin selvä arvohierarkia: Pietari on asetettu ensimmäiseksi, sitten kolmen sisäpiiri, tämän jälkeen kaksitoista ja lopuksi muut oppilaat. Markus hyödyntää luomaansa opetuslapseuden prototyyppiä monella tavalla. Ensinnäkin hän puolustaa omaa kristologista näkemystään kilpailevia ryhmiä vastaan. Samalla hän muodostaa mahdollisen tulevan sosiaalisen identiteetin, jonka tarkoituksena on luoda toivoa lukijoidensa keskuudessa ja johon lukija voi samaistua. Myös vahva kritiikki Pietaria kohtaan selittyy Markuksen pyrkimyksellä vahvistaa omien näkemystensä painoarvoa.
  • Likki, Tiina (2008)
    Immigration is closely connected to the notion of place. Social psychology, however, has shown little interest in studying the meanings attributed to places by immigrants, or the role of place for their identities. These issues are at the core of this study which examined, based on qualitative interview data, the meanings Somali immigrants living in Finland give when they talk about different places, as well as how they differentiate between places and use them as sources of social identity. Social identity theory and self-categorization theory, together with literature on place-person relationships from environmental psychology, formed the theoretical framework of the study. The research material was generated through semi-structured interviews among a diverse sample of nine Somali immigrants. The participants were aged 13 to 39 years and lived in the suburb of Vuosaari in Helsinki. Theory-bound qualitative content analysis was used to analyze the content of their talk about places. Five main meaning themes emerged in the participants' talk about their place of residence and other places in their lives. The aspects of place that were most meaningful to the participants were social networks, the multicultural nature of a place, self-efficacy, safety and familiarity. The five themes were often closely connected to each other and they were all primarily related to the social – not physical – aspects of the environment. In particular, the presence of co-ethnics, i.e. the Somaliness of the place, was presented as a central aspect of place and it was connected to all of the five meaning themes. In exploring how the participants differentiated between places, three kinds of place categorizations were identified: Vuosaari (vs. other places), within Vuosaari categorizations, and Helsinki (vs. other places). All of the categorizations were identity-relevant, i.e. functioned as sources of social identity, and the participants identified simultaneously with multiple places at different levels of environmental scale. Combining an analysis of place meanings with a more traditional analysis of social identity processes also revealed close connections between ethnic identity and place identity. Emphasizing the multicultural and Somali nature of Vuosaari as a central aspect of the place meant that identification with Vuosaari implied identification with an inherently Somali place. In addition, the fact that the participants identified themselves first as Somalis, and only then as inhabitants of Vuosaari, showed that for them ethnic identity was more significant than place identity. The conclusion is that we can and should study places as sources of social identity in their own right, but that such research needs to take into account both place meanings and the individuals' other social identities. The study concludes with several practical and policy implications regarding the five meaning themes, as well as a discussion of the potential of place identity in enhancing the integration of immigrants in the host society.
  • Ahlroth, Annina (Helsingin yliopisto, 2021)
    Aims. The aim of this study was to examine what kind of identity profiles are found among high school students in Finland and whether the groups with different identity profile differ in social identity and in school belonging. Personal identity refers to an individual's consistent understanding of who he or she is and what he or she wants to pursue. The sense of belonging is examined through social identity and school belonginess. Social identity is decsribed as identification with different groups, and school belonginess can be described as an individual's social and emotional connection to school. It is important to study the connection between personal identity and the sense of belonging in order to gain a deeper understanding of how identity formation takes place in the context of the social environment and how young people can be supported in these processes. Methods. The data (N=766) was collected as part of Bridging the Gaps-project from high school students in Helsinki during spring 2019. Participants filled in a questionnaire that measured identity, social identity and school belonging. Participants were divided in groups by using Two-Step Cluster analysis. Group differences in social identity and school belong- ing were studied by analysis of variance. Results and conclusions. Five different identity groups were identified, and the groups were named as achievement, searching while committed, carefree diffusion, troubled diffusion and moratorium. About third of students were committed to identity goals. More than 60% of the high school students had an unclear identity and about 40% of them were worried about their future. Identity groups differed in terms of school belonginess as well as their social identity. High school students with a higher commitment to their future goals had a higher sense of belonging in school as well as in different groups. Those high school students who were worried about their future experienced a lower sense of belonging to different groups. Based on the study, it seems that commitment to identity is related to a sense of belonging. The results are largely in line with previous research.
  • Alku, Sanna (2010)
    Tutkimuksen aiheena on fuusion läpikäyneen organisaation sisäinen viestintä. Tutkimuksessa analysoidaan sitä, miten organisaation sisäisellä viestinnällä voidaan pyrkiä vahvistamaan organisaation työntekijöiden identifioitumista uuteen organisaatioon sekä eri lähtöorganisaatiosta peräisin olevien työntekijöiden välistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, ”me-henkeä”. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria ryhmäprosesseista ja ryhmien välisistä suhteista. Sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan sitä osaa ihmisen minä-käsityksestä, joka pohjautuu erilaisten ryhmäjäsenyyksien kautta saaduista kokemuksista. Tutkimuksessa Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoriaa käytetään selittämään työntekijöiden käyttäytymistä fuusiotilanteessa. Fuusion osapuolina olevat organisaatiot nähdään ryhminä. Jäsenten suhtautuminen sekä omaan ryhmäänsä että muihin yhdistymisessä mukana oleviin ryhmiin ja näiden ryhmien jäseniin korostuu fuusiotilanteessa vaikuttaen työntekijöiden sopeutumiseen. Tutkimuksen teoreettisessa osassa tarkastellaan sosiaalisen identiteetin vaikutusta organisaatiofuusioon. Sosiaalisen identiteetin teorian kaksi keskeistä prosessia, kategorisointi ja itsensä korostaminen, ilmenevät fuusioituneessa organisaatiossa kahdessa eri tasossa: organisaatioiden työntekijöiden välisissä suhteissa ja siinä, miten työntekijät identifioituvat uuteen organisaatioon. Tutkimuksessa käydään läpi miten sisäryhmäidentiteetin syntyä ja organisaatioon identifioitumista vahvistavia tekijöitä voidaan konkreettisesti huomioida sisäisessä viestinnässä. Empiirisenä tutkimuskohteena on kolmesta eri organisaatiosta fuusioituneen työ- ja elinkeinoministeriön ensimmäisen toimintavuoden sisäinen viestintä. Tutkimusaineisto koostuu vuonna 2008 ministeriön intranetissä julkaistuista, viestintäyksikön tuottamista uutisartikkeleista (388 kpl) sekä vuoden aikana ilmestyneistä henkilöstölehdistä (4 kpl). Tutkimuksessa analysoidaan sitä, huomioitiinko ministeriön sisäisessä viestinnässä vuonna 2008 sosiaalisen identiteetin vaikutus ja jos huomioitiin, niin millaisia sisäisen viestinnän sisällöt olivat. Tutkimusmenetelmänä käytetään teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Analyysirunko muodostettiin teoriaosuudessa ilmenneistä sisäryhmäidentiteettiin ja organisaatioon identifioitumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tutkimuksessa selvisi, että ministeriön viestinnässä esiintyi runsaasti yhteisen sisäryhmäidentiteetin vahvistumiseen ja organisaatioon identifioitumiseen vaikuttavia tekijöitä. Eniten löytyi viitteitä sisällöistä, jotka mahdollistivat toisiin tutustumisen. Sen sijaan kilpailua toisia organisaatiota kohtaan tai positiivisia muutoksia työssä ei juurikaan tuotu esille. Tutkimuksen tärkeimpiä lähteitä ovat Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teoria, Samuel L. Gaertnerin yhteinen sisäryhmäidentiteetti sekä Michael A. Hoggin, Daan van Knippenbergin ja Deborah J. Terryn käsitykset fuusiossa vaikuttavista ryhmäprosesseista.
  • Hassinen, Matti (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka sosiaalinen identiteetti toimii työyhteisön sosiaalisen tuen lähteenä ja seurauksena organisaatiomuutoskontekstissa. Sosiaalista tukea annetaan ja vastaanotetaan aina vuorovaikutustilanteessa, joten yksilöiden ryhmäjäsenyydet vaikuttavat sekä tarjotun sosiaalisen tuen määrään että siihen, kuinka tarjottu tuki tulkitaan. Sosiaalisen identiteetin näkökulman mukaan sisäistetyt ryhmäjäsenyydet ja näiden jäsenyyksien merkitys vaikuttavat siihen, kuinka yksilö määrittelee itsensä ja muut. Nämä ryhmäjäsenyydet vaikuttavat asenteisiin ja käyttäytymiseen, mutta vain jos yksilö on samastunut sisäryhmäänsä ja tämä ryhmäjäsenyys on tilanteessa korostunut. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka samastuminen työryhmään, organisaatioon ja ammattiryhmään vaikuttaa havaittuun työyhteisön sosiaaliseen tukeen ja, kuinka työyhteisön sosiaalinen tuki taas osaltaan vaikuttaa näihin eri kohteisiin samastumiseen. Lisäksi tavoitteena on tarkastella sitä, kuinka organisaatiomuutos vaikuttaa tähän samastumisen ja sosiaalisen tuen väliseen suhteeseen. Tutkimuksen aineisto on kerätty osana laajempaa tutkimushanketta, joka tarkasteli Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen fuusiota henkilöstön näkökulmasta. Aineisto on kerätty sähköisellä kyselylomakkeella vuosina 2012–2014 kolmena eri ajankohtana: ensimmäiseen kyselyyn vastasi 3694 henkilöä, toiseen 2573 ja kolmanteen 2652 henkilöä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahden ensimmäisen kyselyn aikana kerättyä aineistoa, joista ensimmäinen kerättiin ennen fuusiota ja toinen yhdeksän kuukautta fuusion jälkeen. Aineistoa tarkastellaan poikkileikkausasetelmana ennen ja jälkeen fuusion, erityisesti hierarkkisella regressioanalyysilla ja pitkittäisasetelmassa regressioanalyysin lisäksi myös rakenneyhtälömallilla. Lisäksi aineiston rakennetta tarkastellaan konfirmatorisella faktorianalyysilla ja muuttujien välisiä suhteita Pearsonin korrelaatioanalyysilla sekä niiden muutosta kahden riippuvan otoksen t-testillä. Sekä fuusiota edeltävän että sen jälkeisen vaiheen poikkileikkausasetelmassa työyhteisöön, organisaatioon ja ammattiryhmään samastuminen ovat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä työyhteisön sosiaalisen tukeen. Työyhteisöön ja ammattiryhmään samastuminen ovat positiivisessa yhteydessä työyhteisön sosiaalisen tukeen, kun taas organisaatioon samastumisen yhteys on negatiivinen. Työyhteisöön samastumisen vaikutusosuus on samastumisen kohteista suurin. Pitkittäisasetemassa ainoastaan ammattiryhmään samastumien on tilastollisesti erittäin merkitsevässä yhteydessä työyhteisön sosiaaliseen tukeen, kun työyhteisöön samastuminen on vain melkein merkitsevässä yhteydessä ja organisaatioon samastumisella ei ole yhteyttä sosiaaliseen tukeen. Yhteyksien suuruudet ovat pitkittäisasetelmassa pieniä. Oletettavaa on, että sosiaalisen tuen ja samastumisen välillä on kaksisuuntainen vaikutussuhde, mutta tämän tutkimuksen osalta tämä yhteys on merkitsevä vain ammattiryhmään samastumisen osalta, kun fuusiota edeltävän samastuminen on vakioitu. Tämä tutkielma lisää ymmärrystä siitä, kuinka sosiaalinen samastuminen ja ryhmäjäsenyydet vaikuttavat sosiaaliseen tukeen ja päinvastoin erityisesti organisaatiomuutoskontekstissa. Fuusion takia aiempia organisaatioita ei enää ole ja tämä muuttaa myös työryhmiä. Nämä muutokset aiheuttavat henkilöstölle stressiä ja heikentävät heidän samastumistaan. Fuusiota suunnitellessa on siis olennaista ottaa huomioon myös henkilön näkökulma. Sosiaalinen tuki voi vähentää organisaatiomuutoksen aiheuttamia haittoja sekä lisätä kokemusta siitä, että yksilö kuuluu organisaatioonsa. Fuusion jälkeen onkin tärkeää saada henkilöstön jäsenet samastumaan työyhteisöönsä sekä ammattiryhmäänsä, mikä mahdollistaa tehokkaan sosiaalisen tuen tarjoamisen ja vastaanottamisen.
  • Tolonen, Jonna (Helsingfors universitet, 2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen identiteetin muotoutumista Uuden testamentin pastoraalikirjeissä, eli Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle, Toisessa kirjeessä Timoteukselle sekä Kirjeessä Titukselle. Tarkastelussa hyödynnetään sosiaalitieteellistä sosiaalisen identiteetin näkökulmaa, joka jakautuu sosiaalisen identiteetin teoriaan ja itsekategorisointiteoriaan. Sosiaalinen identiteetti muotoutuu pastoraalikirjeissä kahtalaisesti: suhteessa vastustajiin vastaamalla heidän opetuksensa sisältöihin kirjoittajan muotoileman teologian avulla, sekä ennen kaikkea itsemäärittelyn avulla luomalla selvät käyttäytymisnormit, joita noudattamalla terveen opin mukainen usko tulee näkyväksi. Sosiaalinen identiteetti muotoutuu aina suhteessa muihin, eli niin kutsuttuun ulkoryhmään. Pastoraalikirjeiden kuvaamat vastustajat eivät edusta varsinaisesti mitään toisella vuosisadalla tunnettua yhtenäistä joukkoa, vaan he ovat todennäköisimmin yhteisön sisältä nousevia yksittäisiä poikkeuksia, joiden ajattelussa on nähtävissä kirjoittajan näkökulmasta poikkeavaa tulkintaa paavalilaisesta kristillisyydestä. Sosiaalisen identiteetin rakentuminen suhteessa vastustajiin ilmenee erityisesti niissä tekstikohdissa, joissa kirjeiden kirjoittaja vastaa vastustajien opetukseen muotoilemalla omaa teologiaansa tukeutuen Vanhan testamentin teksteihin. Poleemisen retoriikan avulla vastustajista luodaan negatiivinen kuva. Pastoraalikirjeissä ilmitulevan itsekategorisoinnin perusteella terveen opin mukainen kristitty sitoutuu Jumalaa kunnioittavaan asenteeseen, josta kumpuavat hyvät teot. Seurakunnan järjestys pohjautuu kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan perhemalliin, jonka perusteella myös seurakunnassa vallitsee tarkka hierarkia. Oikean käytöksen merkitys on identiteetin ilmenemisen kannalta oleellista, minkä vuoksi pastoraalikirjeet sisältävät paljon seurakunnalle annettavia normeja. Normit linkittyvät vahvasti kreikkalais-roomalaisen yhteiskunnan ihanteisiin. Sisäryhmän sosiaalista identiteettiä ylläpidetään prototyyppisen johtajan avulla, joka pastoraalikirjeissä on kirjeiden kuvaama Paavali. Sosiaalisen identiteetin näkökulman soveltaminen pastoraalikirjeisiin avaa tuoreen näkökulman siihen, millä tavalla kirjeet tuovat ilmi toisen vuosisadan alun kristittyjen itseymmärrystä. Paavalilaisesta perinnöstä oli toisella vuosisadalla olemassa monenlaisia tulkintoja, joista pastoraalikirjeet edustavat poikkeuksellisen yhteiskuntamyönteistä tulkintaa. Pastoraalikirjeiden tarkoituksena on pyrkiä kohti sosiaalista harmoniaa, ja näin vahvistaa yhteisöä sekä vakiinnuttaa kristillisen yhteisön asema osaksi kreikkalais-roomalaista yhteiskuntaa.
  • Keskinen, Aurora (Helsingin yliopisto, 2018)
    Sosiaalipsykologisessa organisaatiotutkimuksessa on hyödynnetty erityisesti sosiaalisen identiteetin lähestymistapaa, kun on tutkittu esimiehen ominaisuuksien ja toiminnan vaikutuksia alaisten arvioihin ja havaintoihin. Tämän teoriaperinteen käsitteistä prototyyppisyys on painottunut tutkimusjulkaisuissa, ja vähemmälle huomiolle on jäänyt esimiehen ryhmäänsä kohtaan osoittaman samaistuvuuden vaikutus. Tässä tutkielmassa tutkittiin näiden kummankin tekijän vaikutuksia alaisten oikeudenmukaisuusodotuksiin ja esimieheen samaistumiseen. Oikeudenmukaisuusodotuksia koskevien teorioiden mukaan odotukset vaikuttavat siihen, kuinka oikeudenmukaisuuteen liittyviä asioita havaitaan; oikeudenmukaisuushavainnoilla taas on laajan tutkimusnäytön perusteella monia seurauksia organisaatioissa. Esimieheen samaistumisen on aiemmin osoitettu edistävän esimerkiksi alaisten samaistumista organisaatioon, millä puolestaan on tutkimusten mukaan useita myönteisiä vaikutuksia. Tässä tutkielmassa pyrittiin tuottamaan uutta tietoa siitä, miten prototyyppisyys ja osoitettu samaistuvuus vaikuttavat oikeudenmukaisuusodotuksiin, sekä vahvistamaan aiempaa tutkimustietoa siitä, miten nämä tekijät vaikuttavat esimieheen samaistumiseen. Tutkimusmenetelmänä käytettiin skenaariopohjaisiin vinjetteihin perustuvaa kyselyeksperimenttiä eli vinjettitutkimusmenetelmää. Tutkimusasetelma oli kokeellinen, ja menetelmällä saaduista tuloksista voidaan tehdä kausaalisia päätelmiä. Esimiehen prototyyppisyyden ja hänen osoittamansa samaistuvuuden manipulaatiot toteutettiin muuntelemalla katkelmia vinjeteissä (lyhyissä tarinoissa), joiden kehystävänä sisältönä oli uuden esimiehen ensimmäinen palaveri tiiminsä kanssa. Vinjetin lukemisen yhteydessä ja sen jälkeen osallistujat vastasivat lomakkeella kysymyksiin, jotka sisälsivät manipulaatioiden onnistumisen testit, selitettäviä muuttujia koskevat mittarit sekä taustatietokysymyksiä. Aineisto (N = 66) kerättiin Helsingin yliopiston luentokurssilla ja analysoitiin tilastollisin menetelmin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että uuden esimiehen työryhmäänsä kohtaan osoittama samaistuvuus lisää sekä alaisten samaistumista esimieheen että heidän odotuksiaan esimiehen oikeudenmukaisuudesta. Lisäksi tulosten perusteella prototyyppiseen esimieheen samaistutaan enemmän kuin ei-prototyyppiseen. Nämä tulokset olivat hypoteesien mukaisia. Hypoteesien vastaisesti prototyyppisyys ei vaikuttanut oikeudenmukaisuusodotuksiin, eikä yhdysvaikutusta prototyyppisyyden ja osoitetun samaistuvuuden välillä ollut kummankaan selitettävän muuttujan kohdalla. Manipulaatioiden onnistumisen testaamisen yhteydessä saatiin viitteitä siitä, että samaistuvuutta osoittava retoriikka uskotaan prototyyppisen esimiehen kohdalla todennäköisemmin merkiksi aidosta ryhmään samaistumisesta kuin ei-prototyyppisen esimiehen kohdalla. Tutkimuksen tulokset tuottivat kokonaan uutta tietoa siitä, miten sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan perustuvan johtamisen tutkimuksen keskeiset käsitteet suhteutuvat oikeudenmukaisuusodotuksiin. Lisäksi ne osittain vahvistivat sosiaaliseen identiteettiin ja johtamiseen liittyviä teorioita ja aikaisempia tutkimustuloksia. Tuloksista voidaan päätellä, että sekä prototyyppisyydellä että osoitetulla samaistuvuudella on vaikutusta alaisten arvioihin esimiehestä. Käytännön työn kannalta erityisen tärkeitä ovat samaistuvuuden merkitystä koskevat tulokset. Niiden perusteella voidaan esittää, että uuden esimiehen kannattaa selvästi ilmaista ilonsa ja ylpeytensä uudesta ryhmäjäsenyydestään.
  • Mäkiniemi, Laura (Helsingin yliopisto, 2019)
    1990-luvun laman jälkeen suomalaiseen yhteiskuntaan jäi pysyväksi ilmiöksi työttömyys. Tutkielmassa kysytään, millaisia ovat työttömyyden ja eläkkeelle siirtymisen kertomukset ja millainen on eläkkeelle jääneiden pitkäaikaistyöttömien koettu hyvinvointi ja sosiaalinen identiteetti. Pohjoismainen hyvinvointivaltio on työkeskeinen, ja hyvinvointivaltio on aikanaan rakennettu työssä käymisen varaan. Työttömyydellä on monia yksilön kannalta haitallisia, sekä taloudellisia että hyvinvointiin liittyviä merkityksiä, joista monet kulkevat yksilön mukana eläkeikään asti. Eläkkeelläkin työttömyydellä on vielä yhteys koettuun hyvinvointiin ja sosiaaliseen identiteettiin. Eläköityminen on elämänkulussa keskeinen siirtymä, ja eläkkeelle siirtyvän sosiaalinen identiteetti muuttuu. Erityisesti identiteetti muuttuu siinä vaiheessa, kun työtön siirtyy eläkeläiseksi. Näyttääkin siltä, että tämä identiteetin muutos parantaa yksilön hyvinvoinnin kokemusta, koska eläköitymisen vaiheessa sosiaalinen identiteetti ja status muuttuvat yhteiskunnallista odotusta vastaaviksi. Tutkimuksessa haastatellaan jo eläkkeelle siirtyneitä entisiä pitkäaikaistyöttömiä. Vuodenvaihteessa 2017–2018 haastateltujen eläkeläisten tarinoissa erottuvat työttömyyden ja eläköitymisen mallitarinat sankaritarinoina, tragediatarinoina ja komediatarinoina. Teemahaastattelututkimuksen analyysin tutkimusote on narratiivinen, ja se hyödyntää metodeinaan juonentamista ydinepisodien avulla sekä mallitarinoita. Mallitarinoiden sankaritarinassa korostuvat työttömyydestä selviäminen ja hyväksi koettu hyvinvointi eläkeläisenä. Tragediatarinan päähenkilöt eivät ole päässeet eroon työttömän identiteetistä. Komediatarinan haastateltavat eivät anna kovin suurta arvoa työttömyydelle vaan hakevat aktiivisesti ratkaisuja arkeensa, oli se sitten työttömän tai työllisen arkea. Työttömyys ei näytä sankaritarinassa jättäneen sellaisia haavoja, jotka eläkeläisenä vielä vahingoittaisivat yksilöä, vaan työttömyydestä on lopulta noustu voittajana. Tragediatarinassa pitkään jatkunut työttömyys on jättänyt niin merkittävät taloudelliset ja myös terveydelliset vaikutukset, että työttömyyden taakka kulkee eläkkeelläkin mukana. Komediatarinalaisten itsetuntoa työttömyys ei näytä jyränneen. Työttömyyttä on ollut toistuvasti ja pitkäänkin, mutta eläkkeeltä katsoen työura näyttäytyy hyvänä ja eläkeläisen arki nautittavana. Yhteisöllisyys on antanut suojaa työttömyyden keskellä, ja yhteisöllisyys on läsnä myös eläkkeellä.
  • Malmström, Marika (Helsingfors universitet, 2013)
    Pitkittäistutkimuksessa tutkittiin menettelytapojen oikeudenmukaisuuden ja epävarmuuden hallintakyvyn välisiä yhteyksiä sekä samastumisen ja itsetunnon vaikutuksia näihin yhteyksiin Nokian Salon tehtaan työntekijävähennysten kontekstissa. Epävarmuuden hallintakyvyllä tarkoitetaan työntekijävähennysten tulkitsemista uhkana ja mahdollisuutena. Tutkimuksen aineisto on osa Nokian rahoittamaa ja Aalto yliopiston toteuttamaa 'Sustainable Transformation' hanketta, jossa tutkittiin Nokian mittavan organisaatiomuutoksen tuomia seurauksia vuosien 2012 ja 2013 aikana. Tutkimuksen kohteena oli harvinaislaatuinen kohdejoukko: 183 Nokian Salon tehtaalta ennakkoirtisanomisilmoituksen saanutta työntekijää, jotka olivat Nokian järjestämän vaihtoehtoisen HR -ohjelman, Bridgen, piirissä. Käsillä oleva aineisto kerättiin Nokian Salon tehtaalta luotettavien tulosten ja johtopäätösten saamiseksi pitkittäisasetelmalla loppukevään ja kesän 2012 aikana kahtena ajankohtana: ennen Bridge – ohjelman alkamista ja kaksi kuukautta alkamisen jälkeen, kun Bridge ohjelma loppui. Tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan sosiaalisen identiteetin lähestymistavan ja siihen läheisesti liittyvien oikeudenmukaisuudentutkimuksen ja ryhmäarvomallin oletusten avulla kysymyksiin: 1) vaikuttaako koettu oikeudenmukaisuus ennen Bridge – ohjelmaa vastaajien työntekijävähennysten uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin Bridge – ohjelman jälkeen ja 2) vaikuttavatko identiteettiin liittyvät seikat samastumisen ja itsetunnon taso ennen Bridge – ohjelmaa edellä mainittuihin vaikutussuhteisiin. Pitkittäistutkimuksessa oikeudenmukaisuuden lähteet olivat erittäin relevantissa asemassa, joten oikeudenmukaisuus jaettiin tarkemmin organisaation ja keskijohdon menettelytapoihin. Näiden vaikutusta uhan ja mahdollisuuden tulkintoihin tarkasteltiin erikseen. Analyysit toteutettiin lineaarisella regressioanalyysilla. Organisaation menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli positiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan. Keskijohdon menettelytapojen koettu oikeudenmukaisuus oli negatiivisesti yhteydessä mahdollisuuden tulkintaan ja positiivisesti yhteydessä uhan tulkintaan. Samastumisen havaittiin vaikuttavan organisaation menettelytapojen koetun oikeudenmukaisuuden ja mahdollisuuden tulkinnan väliseen yhteyteen: organisaation menettelytapojen oikeudenmukaisuus lisäsi mahdollisuuden tulkintaa heikosti samaistuneilla vastaajilla. Pitkittäistutkimuksen valossa näyttää siltä, että organisaation ja keskijohdon menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella on päinvastaiset vaikutukset epävarmuuden hallintakykyyn. Organisaation menettelytapojen koetulla oikeudenmukaisuudella vaikuttaa olevan myönteinen vaikutus epävarmuuden hallintakykyyn mahdollisuuden tulkinnan kannalta varsinkin heikosti samaistuneilla työntekijöillä, kun taas keskijohdon menettelytapojen oikeudenmukaisuus näyttää vaikuttavan yleisesti ottaen käänteisesti uhan ja mahdollisuuden tulkintaan.
  • Noukka, Satu (Helsingin yliopisto, 2020)
    Suomalainen yhteiskunta muuttuu kulttuurisesti ja uskonnollisesti yhä moninaisemmaksi etenkin nopeasti kasvavan muslimiväestön myötä. Samalla nationalistinen liikehdintä niin Suomessa kuin muualla Euroopassa on lisääntynyt, ja asenteet muslimeja ja islamia kohtaan ovat kiristyneet. Erityisesti oikeistopopulistiset liikkeet ovat korostaneet muslimimaahanmuuttajien uhkaavan Euroopan maallistunutta kristillistä elämäntyyliä. Sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa on kiinnitetty verrattain vähän huomiota uskonnollisuuden ja uskonnollisten identiteettien merkitykseen ryhmien välisissä suhteissa. Kansallisen samastumisen yhteyttä maahanmuuttovastaisiin asenteisiin on puolestaan tutkittu runsaammin, ja eurooppalaisessa kontekstissa kansallisten identiteettien on monesti nähty kietoutuvan kristillisiin arvoihin. Näin ollen kansallisia ja uskonnollisia identiteettejä ei tutkimuksissa ole tavallisesti eroteltu toisistaan, ja tästä syystä on toistaiseksi epäselvää, ovatko kielteiset asenteet muslimimaahanmuuttajia kohtaan seurausta kansallisesta vai uskonnollisesta samastumisesta. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, ovatko suomalaisen enemmistön uskonnollisuus, uskonnollinen nationalismi ja kansallinen samastuminen yhteydessä asenteisiin Suomessa asuvia muslimeja kohtaan. Tämän lisäksi tutkittiin, selittääkö koettu symbolinen uhka yhteiskunnan uskonnolliseen moninaistumiseen liittyen näitä yhteyksiä. Työn teoreettisena perustana toimi sosiaalisen identiteetin lähestymistapa (Tajfel & Turner, 1986; Turner, Hogg, Oakes, Reicher & Wetherell, 1987) sekä integroidun uhan teoria (Stephan & Stephan, 2000). Tutkielman aineistona käytettiin kyselyaineistoa, joka oli kerätty puhelinhaastatteluina Suomessa keväällä 2017. Koko Manner-Suomen (pois lukien Ahvenanmaa) kattava otos koostui suomalaisesta aikuisväestöstä (n = 438). Muuttujien välisiä yhteyksiä tarkasteltiin hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin ja mediaatioanalyysin avulla. Saatujen tulosten mukaan uskonnollisuus oli yhteydessä myönteisempiin asenteisiin Suomessa asuvia muslimeja kohtaan, kun taas uskonnollinen nationalismi oli yhteydessä kielteisempiin asenteisiin muslimeja kohtaan. Kansallinen samastuminen ei ollut yhteydessä asenteisiin. Symbolisen uhan kokemus oli yhteydessä kielteisempiin asenteisiin, ja se välitti osittain uskonnollisen nationalismin ja ennakkoluuloisuuden välistä yhteyttä. Myös uskonnollisuus oli yhteydessä voimakkaampaan symbolisen uhan kokemukseen, ja koettu uhka medioi uskonnollisuuden ja asenteiden välistä yhteyttä. Tulokset antavat viitteitä siitä, että uskonnollisen ja kansallisen identiteetin yhteen kietoutuminen on ennakkoluuloisuudelle erityisesti altistava tekijä. Uskonnollisuuden rooli ulkoryhmäasenteiden taustalla näyttää puolestaan olevan kahtalainen: se yhtäältä mahdollistaa myönteisen suhtautumisen uskonnollisiin vähemmistöihin mutta toisaalta herkistää kokemaan yhteiskunnan kasvavan uskonnollisen diversiteetin uhaksi, mikä heikentää sen yhteyttä myönteisiin asenteisiin muslimeja kohtaan. Tuloksia pohditaan Suomen asenneilmapiirin ja ryhmien välisten suhteiden parantamisen näkökulmasta.
  • Hirvonen, Meri-Tuuli (2010)
    Tutkielmassa tarkasteltiin venäjänkielisten maahanmuuttajanuorten etnisen, kansallisen ja maahanmuuttajaidentiteetin roolia etnisen syrjinnän ja psykologisen hyvinvoinnin yhteydessä. Suomalaisessa maahanmuuttokontekstissa venäjänkielisten ryhmä on erityisen tärkeä niin lukumäärällisen enemmistöasemansa vuoksi kuin heihin suomalaisen enemmistön taholta kohdistuvien pysyvien (Jasinskaja-Lahti ym., 2009) kielteisten asenteiden vuoksi. Yksi suurimmista esteistä maahanmuuttajien sopeutumiselle uuteen kulttuuriin ja kotimaahan on laajan tutkimusaineiston perusteella koettu syrjintä (mm. Berry ym, 2006; Dion ym., 1992; Liebkind & Jasinskaja-Lahti, 2000; Vedder ym., 2006; Verkuyten & Nekuee; 1999; Verkuyten, 2008; Ying, 1996). Useiden teorioiden mukaan lapset ja nuoret olisivat erityisen haavoittuvassa asemassa maahanmuuttoon liittyvässä stressissä (Sam & Berry, 2009). Ongelmia identiteetin muodostumiseen liittyen ilmenee eniten 11–22-vuotiailla maahanmuuttajilla, koska nuoret vähemmistöryhmän jäsenet joutuvat kohtaamaan kahdenlaisia identiteettiin liittyviä haasteita samanaikaisesti (Phinney ym., 2001). Tutkimuksen ensimmäisenä tavoitteena oli selvittää, miten mahdolliset syrjintäkokemukset vaikuttavat venäjänkielisten nuorten etniseen, kansalliseen ja maahanmuuttajaidentiteettiin sekä moniin samanaikaisiin ryhmäidentifikaatioihin perustuviin sosiaalisen identiteetin kumulatiivisuuteen ja kompleksisuuteen ja sitä kautta heidän psykologiseen hyvinvointiinsa. Tutkimuksen toisena tavoitteena oli tarkastella maahanmuuttosukupolven mahdollista vaikutusta edellä mainittuihin yhteyksiin koetun syrjinnän, eri identiteettirakenteiden ja psykologisen hyvinvoinnin välillä. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana voidaan pitää laajaan tutkimustietoon perustuvaa oletusta koetun syrjinnän kielteisistä vaikutuksista maahanmuuttajien hyvinvointiin. Tutkimuksessa testattiin erilaisia malleja etnisyyteen perustuvan syrjinnän, sosiaalisen identiteetin ulottuvuuksien ja psykologisen hyvinvoinnin yhteyksistä. Aineistona oli Tuuli Anna Mähösen sosiaalipsykologian väitöskirjaa varten 15 helsinkiläisestä yläkoulusta kevättalvella 2009 kerätty aineisto (N=141). Vastaajat olivat kokeneet keskimäärin melko vähän syrjintää. Tarkastelluista sosiaalisen identiteetin ulottuvuuksista vain vastaajien kansallinen (suomalainen) identiteetti ja identiteetin kumulatiivisuus eli monen vahvan ryhmäidentifikaation yhdistelmä olivat yhteydessä heidän psykologiseen hyvinvointiinsa. Identiteettimuuttujista ainoastaan kansallisella identiteetillä oli koetun syrjinnän ja psykologisen hyvinvoinnin yhteydessä marginaalinen välittäjävaikutus. Maahanmuuttajasukupolvella ei ollut merkitystä koetun syrjinnän, eri identiteettirakenteiden ja psykologisen hyvinvoinnin yhteyksissä. Vastaajat olivat keskimäärin tyytyväisiä elämäänsä. Psykologisen hyvinvoinnin osalta keskeisiä lähteitä tutkimuksessa olivat Diener (1984), Diener ym. (1985; 1997) ja Sam (1998), syrjinnän osalta Jasinskaja-Lahti & Liebkind (2000), Jasinskaja-Lahti ym. (2009) ja van Geel & Vedder (2009) sekä identiteettien osalta Branscombe ym. (1999), Brewer & Pierce (2005), Horenczyk & Ben-Shalom (2001), Liebkind (1992; 2001; 2006), Phinney ym. (2001), Roccas & Brewer (2002) sekä Verkuyten (2005; 2007). Lisäksi keskeisenä lähteenä maahanmuuttosukupolven tarkastelun osalta oli Berry ym. (ICSEY, 2006).
  • Sjö, Petja (Helsingfors universitet, 2016)
    Suomessa on käyty keskustelua mahdollisuudesta rajoittaa kaksoiskansalaisten oikeuksia. Keskustelun kehyksenä voidaan pitää kansallista turvallisuutta. Poliittisella tasolla huolen aiheena on kaksoiskansalaisten kahteen maahan kohdistuvat siteet, eli toisin sanoen se voiko kaksoiskansalaisten luottaa toimivan Suomen etujen mukaisesti vai ajavatko he kenties toisen valtion etuja? Historiallisesti kaksoiskansalaisuuteen on aina liittynyt sisällöllisesti samankaltainen keskustelu. Tässä tutkielmassa tutkittiin, miten tämä poliittisen tason keskustelu näyttäytyy kansalaisten asenteissa. Työn teoreettinen tausta perustuu sosiaalisen identiteetin lähestymistapaan (Tajfel & Turner, 1979; 1986, Turner, ym. 1987), jonka perusteella kansalaisuutta tarkastellaan osana ihmisen sosiaalista identiteettiä. Sen mukaisesti kansalaisuutta voidaan pitää merkityksellisenä kategoriana, jonka perusteella ihmisiä jaotellaan sisä- ja ulkoryhmiin (ns. me ja ne). Kansallisella identiteetillä on taipumus rakentua jo läsnä olevien kategorioiden, kuten kieliyhteisöjen tai etnisten ryhmien päälle. Tästä syystä se muodostaa usein homogeenisen ryhmän, jolloin ryhmän tyypillisestä jäsenestä poikkeavat ihmiset saattavat kokea syrjintää tai heidät pyritään sulkemaan pois ryhmästä. Tutkielma perustuu kehystysmetodiin (framing), jossa tietty ilmiö pyritään kehystämään eri lailla ja tarkastellaan miten tämä kehystys vaikuttaa koehenkilöihin. Koeasetelmassa koehenkilöille (n = 170) esitettiin etnisesti venäläisen henkilön työnhakuprofiili, jossa koeryhmästä riippuen työnhakijan kansalaisuudeksi oli ilmoitettu Suomen, Venäjän tai molempien maiden kansalaisuus. Koehenkilöt vastasivat lomakkeen kysymyksiin työnhakijan kansalaislojaalisuudesta niin Suomea kuin Venäjää kohtaan sekä Suomessa asuvien venäläisten luotettavuudesta. Lisäksi lomakkeessa kartoitettiin koehenkilöiden etnisiä asenteita ja kansallisen identiteetin tasoa. Tutkimuskysymyksinä oli, vaikuttaako kansalaisuusstatuksen manipulointi lojaalisuus- ja luottamusarvioihin ja onko yhteydessä näiden muuttujien kautta etnisiin asenteisiin. Koeryhmien välillä havaittiin tilastollisesti merkitseviä eroja lojaalisuusarvioinneissa. Suomen kansalaisten lojaalisuuden arvioitiin kohdistuvan enemmän Suomea kuin Venäjää kohtaan. Venäjän kansalaisten lojaalisuuksien arvioitiin puolestaan kohdistuvan enemmän Venäjää kohtaan. Kaksoiskansalaisten arvioitu lojaalisuus sijoittui näiden ryhmien väliin. Arvioitu lojaalisuus Suomea kohtaan oli epäsuorasti ja positiivisesti yhteydessä etnisiin asenteisiin. Lisäksi kansallisen identiteetin taso kovarioi lojaalisuus- ja luottamusmuuttujien kanssa. Tutkimustulosten perusteella kaksoiskansalaisuuden säilyttämistä pidetään tärkeänä. Vaikka kaksoiskansalaisten lojaalisuuksien arvioitiin kohdistuvan myös Venäjää kohtaan, eivät nämä lojaalisuudet olleet yhteydessä etnisiin asenteisiin. Venäjän kansalaisten kohdalla havaittua negatiivista yhteyttä Suomeen kohdistuvissa lojaalisuuksissa ei kuitenkaan kaksoiskansalaisten kohdalla havaittu.
  • Hälvä, Jatta (2010)
    Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät selittävät kotkalaisten suomalaistaustaisten nuorten ystävyyssuhteita ja kontaktihalukkuutta maahanmuuttajien kanssa. Halutaan reasoned action- ja planned behavior -teorioiden mukaisesti erottaa toisistaan kaksi eri asennetyyppiä ryhmien välisissä suhteissa: asenne käyttäytymistä eli maahanmuuttajakontakteja kohtaan (kontaktihalukkuus) ja asenne kohdetta eli maahanmuuttajia kohtaan ja tutkia, miten nämä asennetyypit selittävät ryhmien välistä käyttäytymistä eli ystävyyssuhteita. Tutkimuksessa käännetään myös perinteinen kontaktihypoteesi toisinpäin ja hyödynnetään kontaktihypoteesin uudempia tutkimussuuntauksia. Tutkimus perustuu ”Etninen syrjintä Kaakkois-Suomessa” -tutkimushankkeessa syksyllä 2007 kerättyyn aineistoon Kotkan neljässä eri yläkoulussa. Aineisto koostuu yli 700 kotkalaisen yläkouluikäisen suomalaistaustaisen nuoren kyselylomakkeeseen antamista vastauksista. Analyysimenetelmänä käytettiin askeltavaa regressioanalyysiä. Tutkittiin erikseen kontaktihalukkuutta selittäviä tekijöitä sekä ystävyyssuhteita selittäviä tekijöitä. Ystävien myönteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan lisäävät nuorten kontaktihalukkuutta, samoin nuorten omat aikaisemmat myönteiset kokemukset maahanmuuttajakontakteista sekä välilliset kontaktit eli se, että heidän ystävillään on maahanmuuttajataustaisia ystäviä. Kontaktihalukkuutta vähentää ahdistus ajatuksesta joutua tekemisiin maahanmuuttajien kanssa sekä voimakas suomalainen identiteetti. Tytöt suhtautuvat myönteisemmin maahanmuuttajakontakteihin kuin pojat ja asuinalueilla, joilla asuu paljon maahanmuuttajia, suhtaudutaan kielteisemmin maahanmuuttajakontakteihin kuin asuinalueilla, joilla maahanmuuttajia asuu vähemmän. Myös yleinen sosiaalinen ahdistuneisuus lisää kontaktihalukkuutta maahanmuuttajien kanssa. Nuorten ryhmien välisiä ystävyyssuhteita lisää eniten välilliset kontaktit eli se, että heidän ystävillään on maahanmuuttajataustaisia ystäviä. Myös omat myönteiset aikaisemmat kokemukset maahanmuuttajakontakteista lisäävät ryhmien välisten ystäväsuhteiden määrää samoin kuin koulun muiden oppilaiden myönteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan sekä nuorten omien suomalaistaustaisten ystävien lukumäärä. Voimakas suomalainen identiteetti puolestaan vähentää ryhmien välisten ystäväsuhteiden määrää. Tutkimuksen mukaan kontaktihalukkuus tai asenteet maahanmuuttajia kohtaan ei selitä ystävyyssuhteita. Tutkimuksessa haluttiin kääntää perinteinen kontaktihypoteesi toisinpäin, mutta sen sijaan tutkimustulos vahvisti kontaktihypoteesia. Lisäksi tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että asenne käyttäytymistä kohtaan (kontaktihalukkuus) ja itse käyttäytyminen (ystävyyssuhteet) ovat eri asioita ja niitä selittävät eri tekijät. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä olivat yleisen asennetutkimuksen puolelta Ajzen (1988) ja Ajzen & Fishbein (2000) sekä ryhmien välisten suhteiden tutkimuksen puolelta Verkuyten (2001), Verkuyten & Masson (1995), Brown & Hewstone (2005), Allport (1954) ja Dovidio, Gaertner & Kawakami (2003).
  • Nikander, Aku Juhani (Helsingin yliopisto, 2019)
    Yritysten yhteiskuntavastuu herättää paljon niin akateemista kuin yhteiskunnallistakin keskustelua. Vaikka keskustelu ja tutkimus on jatkunut viimeiset 50 vuotta vieläkään ei ole saavutettu yhteisymmärrystä siitä, mitä yrityksen yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan. Suomalaisessa liike-elämässä aihetta pidetään tärkeänä yritysten jatkuvuuden turvaamisessa, mutta käsitykset siitä, miten sitä pitäisi toteuttaa ovat niin epämääräisinä, että sen huomioimiseen ollaan vasta heräämässä. Vaikka yhteiskuntavastuu usein määritellään ”hyvän” tekemiseksi muun yhteiskunnan hyväksi, keskustelu siitä leimahtaa käyntiin usein, kun yritykset ovat toimillaan aiheuttaneet haittaa sidosryhmilleen. Yritysten toiminnan seurauksien lisäksi pitäisi myös huomioida, pidetäänkö yhteiskuntavastuuta rehellisenä ja pyyteettömänä. Sidosryhmien käsitykset yhteiskuntavastuun aitoudesta ovat loppujen lopuksi kiinni niiden havainnoista ja tulkinnoista, eikä objektiivisesti mitattavista mittareista. Työntekijöiden ja yrityksen organisaatiokulttuurin huomioiminen on yhteiskuntavastuun kannalta avainasemassa, joka usein jätetään niin yritysstrategioissa kuin tutkimuksessakin huomiotta. Yrityksen yhteiskuntavastuun kirjallisuudessa työntekijät ovat olleet vähäisen tutkimuksen kohteena. Tutkielman tavoitteena on tuoda selkeyttä yrityksen yhteiskuntavastuuseen ilmiönä ja tuottaa sovellusehdotuksia organisaatioiden johtamiseen, joiden avulla työntekijät osataan ottaa huomioon yrityksen yhteiskuntavastuustrategian suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutkielman näkökulma on sosiaalipsykologinen, sillä työntekijöitä tutkitaan organisaation jäsenininä. Hyödyntäen sosiaalisen identiteetin teoriaa tutkielmassa pohditaan yrityksen yhteiskuntavastuun suhdetta työntekijöiden organisaatiosamaistumiseen. Tutkielmassa esitellään grounded theory -tutkimus, jossa aineistona on 12 Varusteleka Oy:n työntekijän kanssa syksyllä 2018 tuotettua haastattelua. Tutkimuksen päätutkimuskysymys on, miten työntekijät tulkitsevat työpaikkansa yritysstrategian yhteiskuntavastuutavoitteita ja, millaista merkitystä tavoitteilla on työntekijöille. Tutkimuksen pohjalta tehdään neljä (4) havaintoa. Ensimmäiseksi työntekijöiden tulkinnat yhteiskuntavastuutavoitteiden toteutumista riippuu, miten he ovat tavoitteen alun perin tulkinneet. Toiseksi työntekijöiden tulkinnat tavoitteiden toteutumisesta riippuvat työntekijöiden saamasta informaatiosta. Kolmanneksi työntekijöiden tulkinnat tavoitteiden taustalla olevista yrityksen motiiveista voivat olla keskenään ristiriitaisia. Neljäs havainto on, että työntekijät tulkitsevat yrityksen yhteiskuntavastuutavoitteiden toteutumista ja niiden merkitystä heille omien arvojensa kautta. Tutkimuksen havaintojen ja aiempien tutkimusten perusteella ehdotetaan, että työntekijöiden samaistuminen organisaatioon on vastavuoroisessa suhteessa heidän havaitsemaan yrityksen yhteiskuntavastuun kanssa. Yrityksen yhteiskuntavastuun aitouden kannalta on tärkeää, että se perustuu yrityksen perustavanlaatuisiin arvoihin. Organisaation kulttuuri määrittelee, millaisia yrityksen arvot ovat ja millaisilla normeilla niitä toteutetaan. Organisaation jäseninä työntekijät ovat toiminnallaan toteuttamassa organisaatiokulttuuria. Siten heidän osallistamisensa yrityksen yhteiskuntavastuustrategian muodostuksessa on oleellista. Työntekijät voivat osallistua strategian toteutukseen tarkoituksenmukaisesti vain, jos he ymmärtävät, mitä yhteiskuntavastuutavoitteet tarkoittavat ja, miten niiden taustalla olevia arvoja kuuluu toteuttaa päivittäisessä työssä.
  • Arkko, Sini (Helsingin yliopisto, 2020)
    Antiokian piispa Ignatios kirjoitti toisen vuosisadan alussa kuusi kirjettä Vähän-Aasian alueella sijaitseville seurakunnille ja yhden Smyrnan piispalle, Polykarpokselle. Kirjeissä Ignatios painottaa muun muassa Kristuksen todellista ihmisyyttä ja kärsimystä, seurakunnan ykseyttä ja kuuliaisuutta piispalle. Niistä käy myös ilmi, että Ignatios on tuomittu taistelemaan petoja vastaan ja sen vuoksi parhaillaan vangittuna matkalla Roomaan. Ignatiosta on varhaiskirkon ajoista lähtien arvostettu sekä teologina että marttyyrinä siitäkin huolimatta, että hänen elämästään tai esimerkiksi hänen tuomionsa syystä ei tiedetä juuri mitään. Tässä tutkielmassa Ignatioksen kirjeisiin sovelletaan sosiaalisen identiteetin ja siihen pohjautuvan johtajuustutkimuksen näkökulmia ja pyritään selittämään, mihin hänen vaikutusvaltansa perustuu. Sosiaalisessa identiteetissä on kyse siitä, miten ihmiset määrittelevät itsensä tietyn ryhmäjäsenyyden kautta, vertaavat omaa ryhmäänsä muihin ryhmiin ja pyrkivät positiiviseen erottuvuuteen tässä vertailussa. Se ei heijasta todellisuutta sellaisenaan vaan sisältää myös tulkintaa, minkä vuoksi sitä on mahdollista muovata. Sosiaalisen identiteetin viitekehyksessä johtajuus ei tarkoita käskemistä tai itsensä korottamista muiden yläpuolelle vaan pikemminkin suostuttelua, joka perustuu kokemukseen siitä, että johtaja kuuluu samaan ryhmään seuraajiensa kanssa ja ajaa oman etunsa sijasta koko ryhmän yhteistä etua. Lisäksi johtajan pitää vakuuttaa seuraajansa siitä, että ryhmään kuuluminen kannattaa. Ignatios vaikuttaa kirjeissään tulkitsevan sosiaalista todellisuutta tavalla, joka palvelee hänen omia päämääriään. Hänen mielestään se, että joku sanoo itseään kristityksi, ei tee ihmisestä todellista kristittyä, vaan kristittynä oleminen edellyttää oikeanlaista uskoa, oppia ja toimintaa. Näin Ignatios ottaa itselleen oikeuden määritellä, mikä on todellista kristillisyyttä. Toisin sanoen hän muokkaa seurakunnan sosiaalista identiteettiä. Itseään Ignatios ei halua nostaa ryhmän yläpuolelle. Hän ei vetoa omaan asemaansa piispana vaan rakkauteensa kirjeiden vastaanottajia kohtaan. Hän ei käske vaan kehottaa, ja sekä nämä kehotuksensa että lähestyvän kuolemansa hän esittää niin, että ne näyttävät palvelevan seurakunnan yhteistä hyvää.
  • Mäkinen, Marjukka (Helsingin yliopisto, 2019)
    Pro Gradu -tutkielmani käsittelee maahanmuuttajataustaustaisten toimittajien intersektionaalista identiteettityötä. Tutkimukseni tavoite on tutkia, millaisia positiivisia identiteettipositioita haastateltavat työhönsä liittyen muodostavat, ja millaisia mahdollisia uhkia identiteetteihin kohdistuu. Intersektionaalisen näkökulman avulla selvitetään lisäksi, miten toimittajat kuvaavat työelämäänsä liittyvää identiteettiään suhteessa maahanmuuttajuuteen ja muihin sosiaalisiin kategorioihin. Identiteettityön käsitteen avulla kuvaan haastateltavien toimittajien jatkuvaa toimintaa, jolla he uudistavat, korjaavat, muokkaavat, ylläpitävät ja vahvistavat positiivista identiteettiään. Intersektionaalinen näkökulma identiteettityöhön laajentaa identiteettityön koskemaan laajemmin ympäröivää yhteiskuntaa ja sen sisällä vaikuttavia sosiaalisia kategorioita, kuten ikää, sukupuolta ja yhteiskuntaluokkaa. Näiden suhteita tarkastelemalla kuvaan sitä, millaisiin positioihin ne maahanmuuttajataustaiset toimittajat työelämässä asettavat. Tutkimuksen kohteena on seitsemän Euroopan ulkopuolisista maista Suomeen muuttanutta toimittajaa, joille toteutin syksyn 2018 aikana teemahaastattelut. Teemahaastattelun tavoitteena oli antaa toimittajille mahdollisuus merkityksellistää omia kokemuksiaan työelämästä toimittajana Suomessa. Aineiston analyysi toteutettiin intersektionaaliseen analyysin tarpeisiin kehitetyllä kaksivaiheisella hybridimenetelmällä. Tutkimukseni analyysissa tunnistin toimittajien kertomuksista viisi erilaista positiivista identiteettipositiota, joita olivat: kansainvälinen vaikuttaja, yhteisön palvelija, kulttuurien yhdistäjä, alansa ammattilainen sekä sinnikäs yrittäjä. Löydetyt positiot eivät olleet täysin yhtenäisiä, vaan jokainen haastateltava rakensi niitä omista lähtökohdistaan. Sosiaaliset kategoriat, kuten etnisyys ja maahanmuuttajatausta asettivat toimittajat toisaalta epätasa-arvoiseen asemaan suhteessa kantasuomalaisiin toimittajiin, mutta toisaalta toivat heille erikoisosaamista ja työmahdollisuuksia.
  • Kytömaa, Elina (Helsingin yliopisto, 2019)
    In this study I consider how the personnel of a professional organization narratively construct their identities in the context of the “new work”. A specific focus of the study is how the personnel discursively produce and negotiate their identities in their narratives. I approach identity through the concept of narrative identity, which is understood to consist of discursive, dynamic and constantly changing self-concepts that are rooted in cultural discourses and shared and produced in various identity narratives. The study is rooted in social constructionism, in which the reality is seen to be constructed linguistically in social practices. The theoretical framework consists of organization study, and theories relating to the change of work-life in the postmodern society. The key concepts of the study are identity work, narrative identity, social identity, social constructionism and the socalled new work. Identities have been studied in various academic fields such as educational sciences, psychology, sociology and economic sciences. Over the past decades, the narrative approach has become popular in organization studies, and it has been applied especially in the studies of identities. The majority of identity studies in knowledge-intensive companies have focused on manager identities and identification, while assistants’ identities remain a quite unexplored topic of research. The study is a narrative study in a professional organization specializing in demanding expert services. Seven assistants participated in the narrative-episodic interviews in the summer of 2018. The interviews were recorded and transcribed. The transcripts were analysed mainly using discourse analysis influenced by membership categorization analysis as well as position analysis. According to the study, the major narrative resource is the social identity of assistants, produced mainly by making distinctions between assistants and other parties, mainly experts. The social identity of assistants is defined by low status. The narrators position themselves on the lowest level in organizational hierarchy. The social identity seems to carry stigmatized characters such as limited agency and sense of insecurity. Positive identities are contrcuted by positioning oneself as a member of an elite organization, by broadening the job description to include other duties than traditional assistant work, or through other means of individual differentiation. Identification with teams or experts as working partners may also produce positive identities. The organizational reality produced in the narratives reflects typical discourses in the context of the new work. The major discourse identified in the study is the discourse of constant individual development, which seems to be institutionalized in the recent bonus scheme reformation. The discourse involves contradictions that shape identity constructions in multiple ways.