Browsing by Subject "tulkinta"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 42
  • Malmelin, Nando Kristian (2001)
    Mainoselokuvan mediaretoriikan' tavoitteena on viestintäteoreettisesti selvittää, minkälaisia ehtoja ja mahdollisuuksia sisältyy mainoselokuvan merkitysmaailman tuotantoon, tulkintaan ja tutkimukseen. Tutkimuskysymyksiä ovat: Minkälainen konstituutio mainoselokuva on mainonnan tuottajan ja vastaanottajan lähtökohdista? Ja edelleen: Millä tavoin mainoselokuva voidaan näistä lähtökohdista konstituoida tutkimuskohteeksi? Tutkimus on lähtökohdiltaan sekä kartoittava että teoreettinen ja käsiteanalyyttinen. Se on deskriptiivinen ja aihettaan määrittelevä, koska mainoselokuvaa on tutkittu akateemisesti hyvin vähän. Tutkimuksessa kartoitetaan mainonnan ja mainoselokuvan hajanaista kirjallisuutta ja käsitteistöä sekä tavoitteena on rakentaa viestintäteoreettista perustaa mainonnan tutkimukselle. Tutkimuksen alkupuolella hahmotetaan mainoselokuvan kehitystä, tavoitteita ja lajeja. Tutkimuksessa käsitellään myös mainonnan intertekstuaalisuutta, mainonnan lukutaitoa sekä mielikuvien muodostumisen mahdollisuuksia. Tutkimuksessa kartoitetaan viestintäteoreettisia lähtökohtia siihen, minkälainen mainoselokuvan merkitysmaailma on ja miten sitä kannattaa lähestyä. Mainoselokuvaa lähestytään erilaisista viestintäteoreettisista lähtökohdista kuten semiotiikan, mediatutkimuksen, kirjallisuustieteen ja kognitiivisen psykologian näkökulmista. Mainonnan kirjallisuudessa puhutaan sekä mainoselokuvasta että televisiomainoksesta. Mainoselokuvan tavanomainen esityspaikka on televisio, ja siksi niistä puhutaan usein televisiomainoksina. Mainoselokuvia ei ole kuitenkaan erityisesti rajattu vain televisioesitykseen, vaan niitä esitetään esimerkiksi elokuvateattereissa ja internetissä. Käsite mediaretoriikka viittaa suostuttelun dynamiikkaan mainonnassa. Mediaretoriikka liittyy mainonnassa käytettyihin viestinnän tapoihin ja tyyleihin, mutta myös merkitysten tuotannon strategioiden ja tulkinnan olosuhteiden pohdintaan. Tutkimus rakentuu kolmesta erillisestä osasta: 'Tuotannon retoriikka', 'Kontekstien hermeneutiikka' ja 'Mainoselokuvan analyysi'. Tutkimuksessa on pyritty kehittämään "radikaalin kontekstualismin mallia", jota on laajennettu tutkimuksessa myös tuotannon tasolle, sillä mainonnan tutkimuksessa tuottajalla on erityisen tärkeä rooli. Tutkimuksen lopussa esitetään kaksi lähtökohtaa mainoselokuvan ja mainonnan tutkimukseen, "reseptiosemiotiikka" ja "metadesign". Tutkimuksen päätelminä on yleisiä tutkimuspremissejä mainonnan tutkimukselle, kuten se, että mainoselokuvaa tulee tutkia ottaen huomioon sen tieteidenväliseen luonteeseen sekä monitasoiset ilmaisumuodot. Tutkimuksen lopuksi esitetään näkökulmia siihen, miten mainonnan tutkimusta tulisi tulevaisuudessa kehittää.
  • Snellman, Hanna (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007)
    Kalevalaseuran vuosikirja;86
    Analysoin 17 haastattelua, jotka Nordiska museetin tutkija Birger Grape teki Virsbossa touko-marraskuussa 1974. Lähtökohtana on ajatus siitä, että päätös muuttaa toiseen maahan on osoitus oman elämän ennakoimiseen liittyvästä elämänhallinnasta. (Anttonen 2006, 184.) Muuttopäätös on todennäköisesti sisältänyt tavalla tai toisella haaveen paremmasta elämästä, muutoksesta johonkin. Haastattelussa virsbonsuomalaiset ovat joutuneet tilanteeseen, jossa he ikään kuin ovat punninneet hyvän elämän aineksia. Vastasiko muutto odotuksia? Minkälaiseksi elämä Ruotsissa oli muotoutunut? Minkälaisena virsbonsuomalaisten menneisyys välittyi haastatteluissa ja valokuvissa?
  • Ansio, Heli; Houni, Pia (2016)
    Teatterikorkeakoulun julkaisusarja
  • Wahlbeck, Johanna (Helsingfors universitet, 2009)
    Tutkimus tarkastelee analyyttisen psykologian isän C. G. Jungin teorian sekä jungilaisten ja postjungilaisten teorioiden soveltuvuutta nykykuvataiteen tarkasteluun. Tutkimus esittelee jungilaista estetiikkaa kattavasti suomeksi ja soveltaa sitä postjungilaisesti nykykuvataiteen tulkintaan. Kumpaakaan ei ole aiemmin tehty estetiikan alalla Suomessa. Tutkimusaineistona on käytetty painettujen lähteiden lisäksi esimerkiksi haastatteluita ja aiheeseen liittyviä seminaareja. Jung ei itse muodostanut yhtenäistä taiteen tulkintateoriaa. Sekä psykologian että taidefilosofian puolella on viitattu yleisellä tasolla joihinkin jungilaisiin tulkintamahdollisuuksiin, mutta jungilaista estetiikkaa ei ole kehitetty kuvataiteen tulkintaan eikä varsinkaan nykykuvataiteen tulkintaan soveltuvaksi välineeksi. Kirjallisuuden tutkimuksen puolella jungilaisen näkökulman soveltaminen tulkintaan on yleisempää, myös Suomessa. Suomessa Jung-tutkimus on kuitenkin vähäistä ja pintapuolista sekä yleisesti ottaen että erityisesti työn aiheen kannalta. Työn alussa esitellään tutkimuksellinen ja teoreettinen kansainvälinen ja kansallinen viitekehys. Tämän jälkeen esitellään tutkimuksen kannalta tärkeät jungilaiset käsitteet, kuten arkkityyppi, kollektiivinen tiedostamaton ja symboli. Aiheelle keskeistä jungilaista symboli-käsitettä tarkastellaan laajasti ja pohditaan tämän sijoittumista taiteen tutkimuksen kentällä suhteessa esimerkiksi muihin estetiikan symbolikäsityksiin. Tutkielmassa yhdistellään jungilaisten ja postjungilaisten ajattelijoiden teorioita ja tutkimusmetodeja ja sovelletaan tästä ajattelumatriisista johdettua postjungilaista taiteen tulkintavälinettä kulttuurisidonnaisen nykykuvataiteen tulkintaan. Tässä tutkimuksessa postjungilaista estetiikkaa sovelletaan taiteen tulkintaan innovatiivisesti ja tieteellisesti tukeutumatta vain mielleyhtymiin. Työssä kehitellään erityisesti myös terapiassa käytettyä jungilaista amplifikaatio-menetelmää nykykuvataiteen tulkintavälineeksi, minkä jälkeen amplifikaatio-menetelmän sovelluksella tulkitaan Maaria Wirkkalan Vakain aikein (2006) -installaatioteosta. Työssä keskitytään yhteisölliseen ja kollektiiviseen näkökulmaan teostulkinnassa. Taiteesta voidaan tätä kautta löytää jotain ajatonta ja yhteistä. Postjungilaisen nykytaiteen tulkinnan avulla voi tunnistaa ja nostaa näitä asioita keskusteluun. Amplifikaatiota ei ole aiemmin sovellettu samalla tavalla. Lopuksi käsitellään tämän postjungilaisen taideteostulkinnan tuloksia ja jäsennetään niitä suhteessa teoreettisen viitekehyksen käsitteisiin sekä tarkastellaan jatkotutkimusmahdollisuuksia. Tutkimus osoittaa, että esitelty postjungilainen tarkastelu sopii nykykuvataiteen tulkintavälineeksi erityisesti kun halutaan järjestelmällisesti etsiä ja tarkastella nykykuvataideteosten yliyksilöllisiä viittausmahdollisuuksia.
  • Thorén, Henrik; Soininen, Niko; Kotamäki, Niina (Elsevier, 2021)
    Environmental Science & Policy 124 (2021), 478-484
    Legal decision-making often relies on scientific knowledge and information of other kinds, not least in environmental law where legal institutions use environmental modeling to, for example, project expected effects of projects when approving or denying permits. In this paper, using use the problem-feeding model of interdisciplinarity, we analyze this relationship as an exchange of problems and solutions between different communities of expertise. Drawing on recent examples from Finland, we use the problem-feeding model to explore the conditions under which problem-solution coordination breaks down. We argue that tensions between the notions of uncertainty used by the different communities of expertise can lead to differing understandings of the way the relationship between legal institutions and scientific experts works, and that this may disrupt the orderly exchange of problems and solutions. We illustrate our views in a fictional discussion between a lawyer and a modeler.
  • Ojala, Markus (2007)
    Globalisaatio on ollut 1990-luvulta lähtien keskeinen yhteiskuntatieteellisen keskustelun aihe ja kiistelty tutkimusalue. Usein globalisaatio koetaan yhtenä nykyajan merkittävimmistä yhteiskunnallisista muutosprosesseista, ja sellaisena sen on katsottu myös edellyttävän teoreettisia ja metodologisia uudistuksia sosiaalisten ilmiöiden tutkimuksessa. Toisaalta sekä itse ilmiön luonteesta että sen tutkimuksen analyyttisesta painoarvosta ollaan kirjallisuudessa syvästi erimielisiä. Globalisaatio voidaankin ymmärtää paitsi yhteiskunnallisena ilmiönä myös tieteellisenä konstruktiona ja metodologisena lähestymistapana sosiaaliseen todellisuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan globalisaation erilaisia merkityksiä yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa. Työn tarkoituksena on pohtia, miten globalisaatiosta käytävää tieteellistä väittelyä voidaan ymmärtää, ja tarjota näkökulmia siihen, miten eri tavoin globalisaatiokäsitteen kautta määritellään yhteiskunnallisen muutoksen luonnetta. Tarkastelua ohjaa näkemys globalisaatiosta sosiaalisena konstruktiona, jonka avulla paitsi tehdään yhteiskunnallista muutosta ymmärrettäväksi myös aktiivisesti muokataan yhteiskuntatieteiden tutkimusagendaa sekä määritellään sosiaalisia suhteita. Globalisaatiotutkimus ymmärretään siten itse osana analysoimaansa yhteiskunnallista muutosta. Tällöin huomio kiinnittyy siihen, millaista määrittelykamppailua tieteellisessä globalisaatiokeskustelussa käydään tutkimuksen yhteiskunnallisesta roolista ja vastuusta. Työssä esitetään kirjallisuudesta kolme tulkintaa, joiden avulla globalisaatiosta käytäviä määrittelykamppailuja voidaan lähestyä. Ensiksi suurten kertomusten tulkinta tarjoaa näkökulman siihen, miten globalisaation kautta määritellään yhteiskunnallista järjestystä, historiallista muutosta sekä hallitsevaa tutkimusparadigmaa. Toiseksi ajatus aikalaisdiagnoosista viittaa keskustelussa esiintyviin pyrkimyksiin kyseenalaistaa globalisaatiotutkimuksen tieteellistä retoriikkaa ja osoittaa, miten yhteiskunnallisen muutoksen analyysi on luonteeltaan normatiivista. Kolmanneksi tulkinta sosiaalisista mielikuvituksista valottaa, miksi globalisaatiota on arvosteltu poliittisilta ja ideologisilta seurauksiltaan haitallisena teoreettisena käsitteenä ja lähestymistapana. Työn lopussa pohditaan globalisaatiotutkimuksen mahdollisuuksia rakentaa yhteiskunnallista toimintaa aktivoivaa mielikuvitusta sekä kehystää sosiaalisten liikkeiden kamppailua globalisaatioprosessien politisoimiseksi. Tutkielmassa perehdytään globalisaatiota niin yhteiskunnallisena ilmiönä, teoreettisena lähestymistapana kuin käsitteellisenä konstruktionakin käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen kirjallisuuteen. Kiisteltynä analyyttisena ja teoreettisena käsitteenä globalisaatio on jatkuvan uudelleenmäärittelyn kohteena, ja erilaisten määritelmien nähdään työssä johtavan hyvin erisuuntaisiin tulkintoihin yhteiskunnallisesta muutoksesta. Tutkielman tarkoituksena ei ole argumentoida minkään yhden, muita analyyttisesti paremman tai ideologisesti oikeaoppisen tutkimusnäkökulman puolesta. Sen sijaan tavoitteena on tarjota erilaisia lähestymistapoja globalisaatioproblematiikan arviointiin ja siten osaltaan edistää yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kriittistä potentiaalia.
  • Nikkari, Krista (Helsingin yliopisto, 2018)
    Objectives. The objective of this study was to research how handicraft in contemporary art can weaken traditional gendered structures. There’s been active discussion of gender equality in the early years of the 21st century. History has had a big impact on how handicraft is regarded and how gendered it has been. Previous studies has shown that textilecrafts in the 21st century has also artistic value, not only practical value. In this study I consider handcraft’s impact on gendered structures in the context of art. Methods. The theoretical background of this thesis is based on an interview of an specialist and on relevant research literature. The research material consisted of Noora Schroderus (a Finnish sculptor) artworks which included embroidery. The research method used for qualitative content analysis was hermeneutic research method. By using content analysis I made interpretations on the artworks. Results. When researching art, one can not reach final interpretations on art works. When looking at the artworks through qualitative content analysis, it became clear that the most rewarding way of interpreting artworks is from their contexts. Through the analysis it is possible to find four different contexts where the embroidery of the artworks occur and weakens the gendered structures. These four contexts were the artwork in the hands of the artist, the artwork in exhibitions and the interaction between the artwork and the viewer and the society. Through handicraft in the arts it is possible to weaken the deep-rooted paradigms and norms. In the context of art, handicraft is seen more widely as art and not just as an item. The untypical and interesting material choices of Embroidered banknotes-series attracts the viewer to consider the artworks that weaken the traditional perceptions of the possibilities of handicraft, or more specifically, of embroidery. Thus it is possible to question the gendered structures in the society and build dialogue between different actors. When considered as art, handcraft is more expressive and more appreciated than when considered just as an handcraft item. These study results can not be generalised to other artworks but the results increase awareness of handicrafts possibility to influence art, society and discussion of equality.
  • Lehikoinen, Kai (2014)
    Kinesis
  • Järvinen, Hanna; Rouhiainen, Leena (2014)
    Nivel
  • Eerola, Karoliina (2007)
    Tutkielmassa tutkitaan valtionhallinnon asiantuntijaorganisaation, Uudenmaan ympäristökeskuksen, tiedottamista ja julkisuutta sanomalehdissä. Tutkielmassa keskitytään siihen, mitä sanottavaa asiantuntijalla on ja miten hän sen sanoo. Tutkielmassa nähdään julkisuuteen annettavien ja julkisuudessa elävien asioiden käsittelytapojen olevan merkityksellisiä siinä, millaisia mielikuvia ne vastaanottajille muodostavat ja millaiseen toimintaan ne potentiaalisesti suuntaavat. Tutkimusaineistoina toimivat Uudenmaan ympäristökeskuksen tiedotteet ja edustajien haastattelut, organisaation käyttämän uutisseurantapalvelun tuottamat uutistiivistelmät sekä organisaatiota koskevat sanomalehtiuutiset. Tutkielmassa tarkastellaan tapaustutkimuksen avulla ympäristökeskuksen julkisuudessa esiintyviä aiheita, teemoja ja toimijoita sekä selvitetään millaisin retorisin keinoin organisaatio tiedotteissa ja sanomalehtiuutisissa rakentuu ja millaisiin kehyksiin se niissä asettuu. Lisäksi tarkastellaan ympäristökeskuksen viestinnällisiä tavoitteita ja niiden toteutumista, pyrkimyksiä vaikuttaa julkisuuteensa sekä tapaa seurata julkisuuttaan. Tutkielmassa käytetään sekä määrällistä että laadullista analyysiä. Määrällisessä analyysissä sisältöä eritellään luokittelujen ja taulukointien avulla. Laadullisina menetelminä toimivat teemahaastattelu sekä kehys- ja retoriikan analyysi, joista kahden jälkimmäisen tavoitteena on etsiä johdonmukaista, toistavaa tapaa tekstien sisällössä ja tyylissä sekä tiettyjä näkökulmia asioihin. Tutkielmassa selviää, että Uudenmaan ympäristökeskus on hyvin selvillä oman sanomalehtijulkisuutensa aihepiireistä ja käsittelytavoista, vaikka organisaation uutisseurantapalvelun käyttö on vähäistä. Uutisointi ympäristökeskuksesta on pääosin neutraalia, ja aihealueista luonnonsuojelun korostuminen profiloi organisaatiota tehokkaasti. Organisaation julkisuudessa esiintyvät useimmin muut valtion viranomaiset ja kaupungit. Ympäristökeskuksen julkaisemista tiedotteista kaksi kolmasosaa läpäisee uutiskynnyksen, ja kaikesta uutisoinnista kaksi viidesosaa perustuu tiedotteisiin. Organisaatiota voi analyysin perusteella luonnehtia aktiivisen oloiseksi tiedotteiden tekijäksi, mutta passiivisemmaksi julkisuuteen reagoijaksi. Ympäristökeskuksen viestinnän keskeinen päämäärä, eri toimijoiden oman vastuun ja panoksen korostaminen ympäristöasioissa, edellyttäisi tiedottamiselta järeämpää, vastavuoroisempaa ja strategiatietoisempaa viestintää. Uudenmaan ympäristökeskusta koskevista sanomalehtiuutisista jäsentyy kaksi päätulkintakehystä: toiminnasta kertominen sekä asioiden ja toimijoiden arvioiminen. Retorisuus tulee ympäristökeskuksen tiedotteissa ilmi teemojen kautta ja argumentoinnin työkaluna. Löytyneitä teemoja ovat: toiminnasta kertominen, syiden diagnosoiminen, asioiden ja toimijoiden arvioiminen sekä parannuskeinojen ehdottaminen. Vastaanottajia vakuuttamaan pyrkiviä strategioita löytyy neljä: muihin tahoihin vetoaminen, laadullisiin ja määrällisiin perusteisiin vetoaminen sekä omaan asiantuntemukseen vetoaminen. Sanomalehdissä jäsentyvistä kehyksistä toiminnasta kertomisen voi nähdä liittyvän viranomaisen tiedonantovelvollisuuteen ja sen täyttämiseen, ja organisaation toimijuuden arvioiminen puolestaan vahvistaa nykykäsitystä perinteisestä asiantuntijuudesta ei-automaattisena. Tärkeimpiä lähteitä ovat: Erkki Karvonen (1999): Elämää mielikuvayhteiskunnassa: imago ja maine menestystekijöinä myöhäismodernissa maailmassa; Kimmo Saaristo (2000): Avoin asiantuntijuus. Ympäristökysymys ja monimuotoinen ekspertiisi; Markku Temmes (1992): Julkiset asiantuntijaorganisaatiot; Elisa Ikävalkon (1996) artikkeli ja teos organisaatioista ja julkisuuden hallinnasta
  • Sippola, Laura (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    EST-julkaisusarja
    Tämä taiteellisen tohtorintutkinnon kirjallinen työ on osa musiikin tohtorintutkintoa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian taiteilijakoulutuksessa. Työ käsittelee laulun syntymistä sekä laulaja-lauluntekijän taiteilijakuvaa laulujen synnyttäjänä ja esittäjänä. Aihetta tarkastellaan historian ja tekijyyden näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on sävellyksen ja lyriikan keskinen suhde sekä lauluntekemisen ja esiintymisen problematiikka. Niin ikään työ tarkastelee lauluntekijämusiikin määreitä ja pyrkii hahmottamaan kyseisen musiikkityylin ominaispiirteitä. Lisäksi työ valottaa folkin aikakautta lauluntekijämusiikin edeltäjänä. Määrittelyn päähenkilöinä ovat Bob Dylan ja Joni Mitchell, joiden voidaan katsoa vakiinnuttaneen lauluntekijämusiikin tyylin. Lähdeaineistoa ovat tutkimuskirjallisuus, läsnäoloa käsittelevä kirjallisuus, äänilevyt, keskustelut laulaja-lauluntekijöiden kanssa sekä kirjoittajan oma kokemus laulunkirjoittajana ja niiden tulkitsijana. Kirjoittajan taiteellinen tutkimus perustuu viiteen vuosina 2008–2017 tekemään projektiin. Ne olivat Laulun sanoin: Laulaja-lauluntekijän tohtorinrohtoja (2008), Like Joni and Bob did – lauluntekijämusiikin helmiä (2009), STADION + samanniminen levy (2010), Sippola Stories (2011) ja Like Lullaby -levy) (2013) sekä Intermezzo + samanniminen levy (2017). Koska taiteelliset osiot sisälsivät myös kappalemateriaalin säveltämisen ja sanoittamisen olivat konsertit toista lukuun ottamatta myös sävellyskonsertteja. Lisäksi useimmissa konserteissa kuultiin kappaleiden kantaesityksiä. Kolme viimeisintä osiota koostui konsertin lisäksi levytyksestä. Tavoitteena oli tarkastella luomisen prosessia ja tulla tietoiseksi siitä mitä tapahtuu ennen kuin albumillinen lauluja syntyy, sekä kirkastaa ilmaisua laulujen tekijänä ja löytää uusia keinoja luoda puhuttelevia lauluja. Laulaja-lauluntekijä on säveltäjä, sanoittaja, laulaja ja soittaja. Niiden lisäksi kirjoittaja hahmottaa viidennen elementin, eräänlaisen henkilökohtaisen osallisuuden, joka läpäisee kaikki neljä osa-aluetta. Se luo kuulijalle tunteen siitä, että esittäjä on myös laulun tekijä. Se on tapa säveltää lyriikkaa, sanoittaa musiikkia, fraseerata ja käsitellä omaa säestyssoitinta laulua vasten. Taiteellinen työskentely koostuu etapeista ja löydöistä, jotka johtavat uusiin aluevaltauksiin ja jälleen uusiin ideoihin ja kokeiluihin. Viiden taiteellisen osion ja kirjallisen työn myötä kirjoittaja kokee, että mitä konkreettisempia asioita lauluihin kirjoittaa, sitä enemmän jää tilaa rivien väleihin. Tärkeintä on läsnäolo, jonka piirissä tarina jatkaa sinne, minne sen kuuluukin mennä.
  • Viitala, Kukka-Maaria (Helsingin yliopisto, 2020)
    Purpose of this research has been to find out as widely as possible all those factors which are attached to concept “emotional textile” and how these make difference from ordinary textiles in use. In the background of this research was generation theory of J.-P. Roos and by which tried to find out how different generations diverged between each other and how these generations named significant textiles to theirselves and from what kind of factors these representation processes were made from and what kind of meaning these textiles have to the identity of individual people during the lifetime. This research carried out at the summer 2018 by web query on the pages Onni elää käsityössä of Taito magazine and on the facebook pages of PRO Kädentaitajat ry. I get 257 answers to my query. The query mainly consisted of open questions. The analysis of this research was based on the qualitative analysis, grounded method, phenomenology and personal psychology analysis. According to the analysis, emotional textiles were segmented to following categories: security textiles, memory textiles, sense textiles, place textiles, self textiles, dream textiles and anti textiles. Divergence between different kind of emotional textiles was based on the personal psychological analyse how these textiles were meaningful to individual persons. According to that research it can be said that different textiles are meaningful to people but for different reasons based on the life experience of each individual person. This meaning can change during the lifetime and life experience. The generation theory of J,-P. Roos support the idea of meanings of textiles because each generation has its own “generation story” which affect to the view of life of each generation. Textiles can become as secure in situations where the identity of individual is threated or under re-evaluation. Individual person attach different meanigs to emotional textiles which are not included to ordinary textiles
  • Kröger, Esko (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tutkimuksen tavoitteena eli tarkoituksena eli tehtävänä on tulkita kirkkohallituksen julkaisun Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan (lyhenne PHIJO) saarnaa koskevat ohjeet Roman Jakobsonin viestintämallin osien avulla. Edellä mainitusta tutkimustehtävästä generoituu suoraan tutkielman tutkimuskysymys, joka tarkentuu kirjoitusasuun: ”Millaisina Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen oppaan saarnaohjeet näyttäytyvät viestinnällisesti, kun ne tulkitaan Jakobsonin viestintämallin osien avulla?” Tutkimus on lajityypiltään tulkitseva viestinnällinen tutkimus. Sen aineistona on PHIJON kolme saarna-aiheista alalukua. Tutkimuksen päätutkimusmenetelmä, kun aineiston saarnaohjeita tulkitaan pääluvussa 4, on viestinnällinen tulkinta Jakobsonin viestintämallin (osien) avulla. Muulloin tutkielman sivututkimusmenetelmä on yleinen tieteellinen metodi. Tutkimuksen tärkeimpiä tuloksia ovat a) saarnaohjeiden tulkinnat, jotka esitetään pääluvun 4 taulukoissa ja b) tuon pääluvun päätelmät sekä c) pääluvun 5 johtopäätökset. Jumalanpalvelussaarnan vanhimmat juuret voidaan ajoittaa juutalaisen kansan erityisiin hetkiin, joissa kansan papillinen tai poliittinen johto luki kansalle Tooraa ja muita pyhiä kirjoituksia. Juuret voidaan kohdentaa myös Jeesuksen ja apostolien ”missiosaarnoihin”. Kristillisen kirkon pitkän historian aikana saarnaa on kuvattu useiden määritelmien avulla, joista esimerkiksi Lönnebon moderni ja yksinkertainen luonnehdinta ”Saarna on Jumalan sanan ajankohtaista julistusta ja opetusta nyt-hetkessä” on tehokas. Saarnaan kohdistuvat säännöt voivat olla juridisia, kuten kirkkolain ja -järjestyksen säädökset, tai muuten normatiivisia tai ohjeellisia, kuten Jumalanpalveluksen oppaan periaatteet ja ohjeet. Roman Jakobson laati Karl Bühlerin kieli- ja viestintämallin (1934) pohjalta oman mallinsa viimeistään vuonna 1958. Mallin, jota nyt käytetään tutkimuksen tulkintavälineenä, alatasolla on yhteensä 6 viestinnän perustekijää, eli puhuttelija, sanoma, puhuteltava, konteksti, kosketus (koostuu kahdesta alaosasta) ja koodi − ylätasolla taas on 6 viestinnän tehtävää, eli ilmaisu-, poeettinen, vaikuttamis-, viittaamis-, faattinen (koostuu kahdesta osasta) ja metakielellinen tehtävä. Tutkielmaa varten mallista muokattiin uusi esitysmuoto (taulukko), johon sijoitettiin jokainen aineistosta kiteytetty saarnaohjevirke eli ydinsanoma tehtyine tulkintatuloksineen. Aluksi aineiston alalukukohtaisten tiivistettyjen saarnaohjeiden tulkinnassa puhuttelija (piispainkokous), puhuteltava (saarnaava pappi), fyysinen kanava (kirja), psykologinen yhteys (piispa – pappi) ja koodi (asiakoodi, kirkollinen asiakoodi, hengellinen koodi) nähtiin samoina kolmen alaluvun osalta. Toisaalta virkkeiden konteksti ja (ydin)sanoma vaihtelivat alaluvuittain paljon. Lisäksi viestinnän tehtävistä poeettisen, faattisen ja metakielellisen tehtävän ei nähty toteutuvan, mutta viittaustehtävän, ilmaisutehtävän ja vaikuttamistehtävän nähtiin toteutuvan täysin, jolloin esimerkiksi ilmaisutehtävä kertoi piispainkokouksen (yhteisestä) epävarmuuden tunteesta, tietävätkö saarnaavat papit kirkon saarnaohjeiden ydinkohdat. Kokonaistulkinta, jossa koko aineiston kattava saarnaohje käsitti mm. saarnan huolellisen valmistelun, Raamatun käytön, ajankohtaisuuden ja puhtaan evankeliumin kehotuksen, nosti esiin alalukutulkintoja laajemman tulkinnan puhuttelijasta ja puhuteltavasta. Samoin tulkinnat saarnaohjeiden (ydin)sanomasta, kontekstista, ilmaisutehtävästä ja vaikuttamistehtävästä laajenivat selvästi. Tutkimukseni tulokset ovat loogisia ratkaisuja saarnaohjeiden jakobsonilaisista viestinnän perustekijöistä ja tehtävistä. Lisäksi päättelin, että laadullisen tutkimuksen tulkinnallisuus näkyy nyt saarnaohjeiden laaja-alaisina kontekstiratkaisuina. Toin myös esille, että PHIJO voisi sisältää graafisen viestintämallin, että täydellistä viestintämallia ei ilmeisesti ole ja että yksi käsite voi johtaa laadullisen tulkinnan rakentelussa moniin eri strukturaalisiin käsitehierarkioihin.
  • Heinonen, Kati Maarit (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008)
    Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia
  • Lyra, Minna (2007)
    Tupakointia koskeva keskustelu käydään lähes yksinomaan terveyshaittojen viitekehyksessä. Sitä, miten tupakoivat ihmiset itse kokevat tupakointinsa ja mitä merkitystä sillä on heille, on tutkittu varsin vähän. Tässä tutkielmassa selvitetään miten yli 50-vuotiaat pitkään tupakoineet ihmiset tulkitsevat omaa tupakointiaan ja mitä merkityksiä tupakanpoltolla heille on. Tarkastelen sitä, kuinka nämä merkitykset ja tupakointikäyttäytyminen ovat muuttuneet vuosien myötä tupakoijien oman iän lisääntyessä ja tupakointiympäristön samalla muuttuessa lainsäädännön muutosten, asenneilmapiirin kiristymisen ja tupakoinnin terveyshaittoja koskevan tiedon lisääntyessä. Aineisto koostuu neljästä tupakoijien kirjoittamasta ja kahdesta suullisesta tupakointielämäkerrasta joita kaikkia kutsun tupakointitarinoiksi. Lisäksi tarkastelen Ikihyvä PäijätHäme -tutkimuksen vuonna 2002 kerätyn kyselylomakkeen tupakointia koskevan osan vastauksia. Aineiston analyysi tukeutuu tupakointia ja sen merkityksiä koskevaan kirjallisuuteen.Tärkeimpänä lähteenä on Matti Piispan (1995) tutkimus Tupakan kulttuuriset merkitykset ja niihin vaikuttaminen. Teen lisäksi katsauksen tupakkalainsäädäntöön ja tupakoinnin historiaan sekä tupakoinnin terveysvaikutuksiin. Tupakoinnin merkitys määritellään useimmiten tavaksi tai tottumukseksi. Muita yleisiä tupakoinnin merkityksiä ovat nautinto ja hyvä olo sekä tupakoinnin stressiä poistava, rentouttava vaikutus. Tupakointitarinoista ilmenee, että tupakoinnin koetut merkitykset muuttuvat iän ja ajan myötä. Kun tupakointi nuorena aloitetaan, tärkeintä on aikuisena esiintyminen ja yhteenkuuluvuuden saavuttaminen muiden nuorten kanssa. Vanhemmiten tupakkaa poltetaan rentoutumisen, nautinnon, tavan ja riippuvuuden vuoksi. Nuoruuden näyttämishalu ja tupakoinnin seurallisuus vähenevät iän myötä. Erityisesti naiset saattavat vältellä tupakoimista muiden nähden. Tähän vaikuttaa myös tupakointikielteinen asenneilmasto.
  • Keränen, Tommi (Helsingin yliopisto, 2021)
    Tutkielma käsittelee perhe- ja jäämistöoikeuteen liittyvässä oikeustieteellisessä kirjallisuudessa vähemmälle tarkastelulle jäänyttä useamman testamentin määräysten päällekkäisyyksiä ja niihin liittyviä tulkintaongelmia. Eri testamenteissa olevien määräysten päällekkäisyydet tulee ratkaista ennen kuin testamentteja voidaan ryhtyä toteuttamaan. Tutkielmassa tarkastellaan lainopin avulla tulkintaan sovellettavaa normistoa sekä löydetään ristiriitoja ratkaisevalle henkilölle työkaluja vastaavien ongelmien arvioinnin ja ratkaisun tueksi. Tutkielmassa pyritään löytämään argumentteja ja näkökulmia erinäisten tulkintojen perusteeksi. Tämän lisäksi työssä suoritetaan oikeusvertailua erityisesti Ruotsin oikeusjärjestelmän kanssa. Tutkielmassa käydään läpi varsin yksityiskohtaisesti testamenttien välisiin ristiriitoihin soveltuvia oikeusohjeita ja näitä ohjeita sovelletaan myös testamenttien päällekkäisyyksien tavanomaisiin tyyppitilanteisiin. Tyyppitilanteissa punnitaan eri näkökulmien argumentointia ja sitä, miten kukin ohjeistus soveltuu keskenään. Tutkielmassa käsitellään myös korkeimman oikeuden ratkaisua KKO 2019:27, jossa korkein oikeus otti kantaa osittain päällekkäisiin testamentteihin ja testamentin tekemishetkellä tapahtunutta aikaisemman testamentin unohdusta. Tapauksessa korkein oikeus joutui esittämään kantansa asiassa, johon perintökaari ei nimenomaisesti ota kantaa. Tutkielmassa arvioidaan ratkaisun perusteluita ja tarkastellaan ratkaisun vaikutusta useamman testamenttien päällekkäisyyksien tulkintaan. Lopputuloksena tutkielmassa onnistuttiin asettamaan tulkintaan soveltuvat oikeusohjeet, joita testamenttien ristiriitaisuuksia ratkaiseva voi käyttää hyödyksi oman ratkaisu- ja arviointityönsä tukena. Osittain päällekkäisten testamenttien tulkintaan on pääsääntöisesti noudatettava testamentin tekijän tahtoa, mikä voi olla löydettävissä myös testamentin ulkopuolisista materiaaleista. Testamentin tekijän tahdon noudattamiseksi on myös olemassa sääntömuotoisia lähtöolettamia testamentin tekijän tahdosta. Tärkein lähtöolettama on aikaprioriteetin säännöksi kutsuttava olettama, minkä mukaan viimeisin testamentti kumoaa aikaisemman testamentin siltä osin, kuin se on päällekkäinen.
  • Toukomaa, Tiina (2009)
    Tutkimuksen tavoitteena on ollut löytää selityksiä venäjänkielisten maahanmuuttajien kohtaamille vaikeuksille heidän asioidessaan suomalaisessa terveydenhuollossa. Tätä ongelmaa on lähestytty lääketieteellisen antropologian näkökulmasta painottaen sairauskäsitysten kulttuurisidonnaisuuden ja biolääketieteen tieteellisen ja etnosentrisen maailmankuvan välistä ristiriitaa. Terveyttä ja sairautta on tarkasteltu yhtenä inhimillisen elämän ulottuvuutena, arkipäivän kokemuksena, johon limittyvät niin ihmisen menneisyys kuin nykyinen elämäntilannekin, tässä tapauksessa muutto uuteen maahan. Kohderyhmän omat käsitykset terveydestä, sairaudesta ja parantamisesta on tuotu esiin etnografisten haastattelujen kautta. Venäjänkielisten maahanmuuttajien terveyskäsityksissä kietoutuvat yhteen venäläisen kansan parannuksen perinne, Neuvostovallan aikainen terveysajattelu ja käytännöt sekä maahanmuuton myötä saadut suomalaiset vaikutteet. Itsehoitomenetelmät edustavat usein perinteistä venäläistä lääkintätaitoa, mutta niihin yhdistyy länsimaisen biolääketieteen aineksia. Neuvostoliiton ja Venäjän terveydenhuoltojärjestelmä on se perusta, johon maahanmuuttajien odotukset suomalaisesta terveydenhuollosta nojaavat. Neuvostoyhteiskunnan vaikutuksia on edelleen havaittavissa mm. maahanmuuttajien varauksellisessa suhtautumisessa mielenterveyden hoitoon. Tutkimus osoittaa, että maahanmuutto ja suomalaisen terveyskulttuurin kohtaaminen muuttavat ihmisten käsityksiä. Vaikka sairauden selitykset ja tulkinnat säilyisivät pitkään entisellään, muuttuvat itsehoitokäytännöt vähitellen suomalaisemmiksi. Haastatteluaineiston perusteella maahanmuuttajien vaikeudet suomalaisessa terveydenhuollossa asioidessa johtuvat mm. järjestelmän kyvyttömyydestä huomioida biolääketieteestä poikkeavia näkemyksiä, kielitaidon heikkoudesta ja suomalaisten lääkäreiden etäisestä suhtautumisesta potilaisiinsa. Venäjänkieliset asiakkaat odottavat lääkäriltä myötäelävää suhtautumista ja perinpohjaista paneutumista potilaan ongelmiin, mutta samalla määrätietoisuutta. Koska lääkkeiden käyttöä pidetään usein haitallisena, toivotaan lääkäriltä saatavan myös vaihtoehtoisia hoitoja ja neuvoja. Venäjällä lääketiede ei ole niin kapea-alaisesti sitoutunut länsimaisen biolääketieteen tieteelliseen maailmankuvaan kuin Suomessa, vaan virallisen terveydenhuollon puitteissa käytetään myös kansanparannuksesta periytyviä menetelmiä. Tätä monimuotoisuutta venäjänkieliset asiakkaat kaipaavat Suomessa. Suomi on muuttunut kymmenessä vuodessa monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi, kun ulkomaalaisväestömme määrä on kasvanut yli nelinkertaiseksi v. 1990-2000. Suurimman yksittäisen maahanmuuttajaryhmän muodostavat entisen Neuvostoliiton alueilta muuttaneet yli 32 000 henkeä. Monikulttuurisuuden edellytyksenä on, että maahanmuuttajan oikeus oman kulttuurin säilyttämiseen ja velvollisuus uuteen kulttuuriin sopeutumiseen ovat tasapainossa. Kulttuurisen monimuotoisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen on välttämätöntä, jotta maahanmuuttajien erityispiirteet ja -tarpeet voidaan ottaa huomioon yhteiskunnallisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa.