Browsing by Subject "vaalit"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 44
  • Jalola, Maija (Helsingfors universitet, 2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esille naiskirkkoherrojen omia kokemuksia ja näkemyksiä tiestään kirkkoherraksi. Tutkimukseni pääkysymys on: Millaista kuvaa naiskirkkoherrat rakentavat naisten roolista Suomen ev.lut. kirkossa? Tutkin, millaiseksi he ovat kokeneet oman tiensä kirkkoherraksi, millainen kokemus valintaprosessi on ollut ja millaisia naisten urakehitykseen kirkossa vaikuttavia tekijöitä virassa olevat naiskirkkoherrat ovat havainneet. Tutkimusaineisto muodostuu kahdesta kyselystä, jotka on lähetetty naiskirkkoherroille vuosina 2006 ja 2015. Kysymykset ovat osittain samoja, mutta myöhempään kyselyyn on lisätty naispappien urakehitykseen liittyviä kysymyksiä. Ensimmäinen kysely lähetettiin kaikille virassa olleille naiskirkkoherroille sähköpostitse ja siihen vastattiin sähköpostilla tai kirjeitse. Kyselyyn vuosina 2006-2014 kirkkoherrat kutsuttiin sähköpostitse ja kysymyksiin vastattiin e-lomakkeella. Tutkimus on laadullinen ja aineistolähtöinen. Tutkimuksen otsikko ”Naispapin tie kirkkoherraksi – kivikkoinen vai ei?” nousee naisteologien historiasta. Naisten pappeutta edelsi 1900-luvun alusta lähtien käyty vaiheittain etenevä hidas prosessi, jonka aikana naisteologit saivat enemmän työmahdollisuuksia Suomen ev.lut. kirkossa. Lehtorin viran he saivat vuonna 1963. Kun ensimmäiset naiset vihittiin papiksi vuonna 1988, avautui heille samalla myös kirkkoherran virka. Naiskirkkoherrojen määrän lisääntymistä voi pitää hitaana, mutta historiallista taustaa vasten se on jatkumoa, jota voi kutsua pitkäksi tieksi. Naiskirkkoherrojen määrä kasvaa kaiken aikaa siitä huolimatta, että seurakuntien määrä on vähentynyt 2000-luvulla huomattavasti. Kirkkoherraksi ei tulla, jos virkaa ei haeta. Kyselyjen tulokset palauttavat tähän lähtöruutuun. Viime vuosien luvut antavat viitteitä, että naispapit hakevat kirkkoherran virkoja aiempaa aktiivisemmin. Valtaosa kyselyihin vastanneista oli valittu ensimmäiseen kirkkoherran virkaan, jota oli hakenut. Yhä useammin he ovat ensimmäisellä vaalisijalla. Tärkein valinnan syy on naiskirkkoherrojen mielestä se, että he ovat olleet seurakuntalaisille ennestään tuttuja. Vuoden 2015 kyselyn aikaan noin joka kahdeksas kirkkoherra oli nainen, vaikka seurakuntien papistosta lähes puolet on naisia. Pääasiallinen syy on naiskirkkoherrojen mielestä naisissa itsessään. Naiset eivät halua johtajaksi ja kirkkoherran virkaa pidetään liian vaativana. Perhesyyt vaikuttavat naisten urakehitykseen enemmän kuin miehillä, mutta piilovaikuttajaksi tunnistetaan myös mielikuva miesten johtamasta kirkosta. Tutkimuksen otsikon kysymykseen kirkkoherrojen vastauksista muodostuu vastaus: Naispapin tien kirkkoherraksi tuntuu ehkä kivikkoisemmalta kuin ennen, mutta virkoja haetaan aiempaa enemmän ja niihin valitaan nainen entistä useammin.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1909)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Suomen Sosialidemokraattinen työläisnaisliitto, 1924)
    Toveritar : työläiskotien perhelehti
  • Ilmonen, Tuula (2008)
    Tutkielma käsittelee vuoden 2007 kansanedustajaehdokkaiden vaalisivuja. Työssä on tarkasteltu 343:a ehdokasta ja heistä 80,8 prosentilla oli vaalisivut. Tutkimus on luonteeltaan kvantitatiivinen. Työssä on tavoitteena tarkastella sitä, eroavatko nais- ja miesehdokkaiden nonverbaaliset (sanattomat) viestit toisistaan heidän verkkosivuillaan, ja jos eroavat, niin kuinka. Tarkasteltavat nonverbaaliset viestit liittyvät havaintoihin muun muassa ehdokkaan pukeutumisesta ja kasvonilmeistä. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan sitä, ovatko ehdokkaat laittaneet kotisivuilleen kuvia muista henkilöistä ja minkälaisista tilanteista ehdokkailla on kuvia sivuillaan. Naiset ovat aina olleet aliedustettuina lainsäädäntöelimissä niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Mutta kun Suomessa naiset ovat edustaneet laajaa ja vaikuttavaa vähemmistöä saavutettuaan poliittiset oikeudet vuonna 1907, niin Yhdysvalloissa naisten osuus on ollut − etenkin 1990-luvulle asti vain marginaalista. Yhdysvalloissa naisille myönnettiin äänioikeus vasta vuonna 1920. Huomioin tutkimuksessa naisiin ja miehiin liitetyt stereotypiat, jotka saattavat vaikuttaa ehdokkaiden rooleihin poliittisella areenalla. Tutkimustuloksia tarkastellaan vertailemalla Yhdysvalloissa vuosina 2000 ja 2002 tehtyyn vastaavanlaiseen tutkimukseen. Samalla pohditaan kulttuurin vaikutusta siihen, kuinka ehdokkaat esittävät itseään vaalisivuillaan. Teoreettisena viitekehyksenä käytän Goffmanin itsensä esittämisen strategiaa sekä siitä myöhemmin kehitettyä verkkotyylin käsitettä. Vaalikampanjoissa ehdokkaat ovat riippuvaisia sekä ilmaisesta että maksetusta julkisuudesta. Maksullisen julkisuuden hyöty on epäilemättä siinä, että ehdokkaat voivat niissä täysin kontrolloida julkisuuskuvaansa. Internetsivuilla ehdokkaalle tarjoutuu sama etu. Tulosten perusteella kävi ilmi, että sekä nais- ja miesehdokkaat että suomalaiset ja yhdysvaltalaiset ehdokkaat erosivat toisistaan sen suhteen, minkälaisen mielikuvan he pyrkivät verkkosivuilla itsestään luomaan. Kun Suomessa naisehdokkaat loivat miesehdokkaita monella tapaa epämuodollisemman mielikuvan itsestään, niin Yhdysvalloissa suuntaus oli päinvastainen. Yhdysvalloissa naisehdokkaat pyrkivät luomaan miehiä muodollisemman mielikuvan itsestään. Yhdysvalloissa ehdokkaat pukeutuivat kauttaaltaan suomalaisia kansanedustajaehdokkaita muodollisemmin. Toisaalta yhdysvaltalaisten ehdokkaiden sivuilla oli useammin kuvia perheestä tai lapsista, joilla voidaan yrittää luoda pehmeämpää mielikuvaa itsestä ja näin ollen yrittää vaikuttaa äänestäjiin.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1908)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Palvelijatarliitto, 1906)
    Palvelijatarlehti : työläisnaisten äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Kehitys, 1948)
    Uusi Aika
  • Mäenpää, Marjo Elina (2007)
    Tarkastelin puolueen koon vaikutusta puolueen kannatukseen Euroopan parlamenttivaaleissa. Analysoin varianssianalyysin avulla pienten, keskikokoisten ja suurten puolueiden kannatusta Karlheinz Reifin ja Herman Schmittin toisen asteen vaalin teorian näkökulmasta vuoden 2004 Euroopan parlamenttivaaleissa laajentuneessa Euroopan unionissa. Puolueen koon vaikutusta vaalimenestykseen on tutkittu vähän. Tutkimus on lähinnä liittynyt toisen asteen vaalin teorian huomioon, että pienet puolueet menestyvät eurovaaleissa hyvin. Tämä tutkielma ei tähtää toisen asteen vaalin teorian uudelleen muotoiluun, mutta pyrkii tuomaan uutta tietoa puolueen koon vaikutuksesta äänestyskäyttäytymiseen ja etsimään mahdollisia muita erikokoisten puolueiden vaalimenestykseen vaikuttavia muuttujia. Toisen asteen vaalin teorias olettaa, että hallituspuolueet menestyvät eurovaaleissa heikommin kuin kansallisissa parlamenttivaaleissa. Tarkastelen, kuinka erikokoiset hallitus- ja oppositiopuolueet menestyivät eurovaaleissa verrattuna kansallisiin parlamenttivaaleihin. Teorian mukaan hallituspuolueet menestyvät eurovaaleissa vaihtelevasti vaalisyklin eri vaiheissa. Selvitän, miten väite toteutui erikokoisten hallituspuolueiden kohdalla. Katsoin myös, onko äänestysaktiivisuus yhteydessä erikokoisten puolueiden vaalimenestykseen eurovaaleissa? Äänestyskäyttäytyminen, puoluejärjestelmän rakenne ja puolueiden toiminta postkommunistisissa maissa poikkeaa Länsi-Euroopasta. Tarkastelen, eroavatko uudet postkommunistiset jäsenmaat muista EU-maista erikokoisten puolueiden menestyksen suhteen toisen asteen vaalin teorian näkökulmasta tarkasteltuna. Puolueen koon merkitystä suhteessa sen vaalimenestykseen eurovaaleissa tarkastellaan lopuksi poliittisen järjestelmän staattisten ja dynaamisten rakenteiden avulla. Näitä ovat vaalitapa ja volatiliteetti. Tutkin, selittävätkö muut tekijät kuin toisen asteen vaalin teorian olettamukset erikokoisten puolueiden menestystä eurovaaleissa. Pienet puolueet menestyivät hyvin vuoden 2004 eurovaaleissa. Postkommunistisissa jäsenmaissa pienet puolueet menestyivät jopa paremmin eurovaaleissa verrattuna muihin EU-maihin. Teorian olettamukset pienten puolueiden menestyksestä ja hallituspuolueiden tappiosta eurovaaleissa osoittautuivat toisiinsa vaikuttaviksi tekijöiksi. Pienet hallituspuolueet menestyivät eurovaaleissa paremmin kuin suuret hallituspuolueet. Vaalisyklin ja hallituspuolueen koon yhteisvaikutus ei taas osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi. Myöskään äänestysaktiivisuuden vaihtelut EU-maiden välillä eivät vaikuttaneet erikokoisten puolueiden menestykseen eurovaaleissa. Pienet puolueet menestyivät eurovaaleissa paremmin juuri korkean volatiliteetin maissa. Yksinään volatiliteetti ei kuitenkaan osoittautunut tilastollisesti merkitseväksi muuttujaksi. Joka tapauksessa yhdessä puolueen koon kanssa tarkasteltuna voidaan sanoa, että havaittavissa on eroja erikokoisten puolueiden menestyksen suhteen erisuuruisen volatiliteetin maissa. Oli myös havaittavissa, että enemmistövaalitavan maissa tai maissa, joissa on vallassa selkeästi kaksi dominoivaa puoluetta, suuret puolueet menettivät kannatustaan eurovaaleissa.
  • Ruutuvaara, Tero (2000)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuoden 2000 presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen valokuvauutisointia. Erityisesti vaalin neljää ´pääehdokasta´, Esko Ahoa, Tarja Halosta,Elisabeth Rehniä ja Riitta Uosukaista käsitteleviä sanomalehtivalokuvia. Työssä tarkasteltu kuva-aineisto on kerätty aikaväliltä 1.11.1999-16.1.2000. Tarkastelu kattaa siis 11 viikon jakson ulottuen vuoden 1999 marraskuun alusta vuoden 2000 tammikuun puoliväliin. Ehdokasvalokuvauutisoinnin kehitystä on seurattu kolmessa sanomalehdessä: Aamulehdessä, Helsingin Sanomissa ja sanomalehti Kalevassa. Presidentinvaalivalokuvat on asetettu tutkimuksen kohteeksi, koska halutaan selvittää suosiiko valokuvauutisointi mielipidemittausten kärkiehdokasta. Esitettyyn kysymykseen haetaan vastausta vertailemalla ehdokaskohtaisia mielipidemittaustietoja ehdokkaiden lehtikohtaisesta kuvallisesta kannatuksesta hankittuihin tietoihin. Ehdokkaiden kuvallisen kannatuksen selvittämiseksi työssä luodaan semiotiikan tieteentraditioon perustuva kuva-analyysimalli. Keskeisenä lähteenä toimii tässä suhteessa Gunther Kressin ja Theo van Leeuwenin hallidaylaisesta sosiolingvistiikasta edelleen kehittelemä sosiaalisemioottinen visuaalisuuden teoria. Politiikan henkilökeskeisen kuvaston ´lukemiseen´ soveltuvan mallin kehittely, testaaminen ja kriittinen arviointi onkin yksi työn keskeisimmistä tavoitteista. Näin rakennetun analyysikehikon kautta työssä tarkastellaan ehdokkaiden kuvallisen suosion rakentumisen painotuseroja ja esitetään menetelmällisesti perusteltu vastaus työn alussa esitettyyn tutkimusongelmaan. Työssä on hyödynnetty niin määrällisiä kuin laadullisia menetelmiä. Kuvauutisoinnin määrällinen ja analyysimallin mukainen tarkastelu tuottikin paljon käyttökelpoista tietoa. Ensinnäkin voitiin havaita, että niin Aamulehdessä kuin Helsingin Sanomissa ehdokaskuvauutisointi noudatti keskeisten ehdokkaiden osalta kannatusmittausten ehdokasasetelmaa. Tärkeäksi havainnon tekee se, että esiin noussut riippuvuussuhde voitiin havaita toisessa tapauksessa koko tutkimusaikavälin mittaisena ja toisessa tapauksessa tarkemmin vaalikierroksen viimeisiin viikkoihin painottuneena. Ainoastaan Kalevan kuvauutisoinnin tarkastelu ei tuottanut tutkimushypoteesia tukevaa tulosta. Saatujen tulosten valossa esitettyyn tutkimuskysymykseen voitiinkin esittää perusteltu vastaus. Yleisellä tasolla kuvauutisoinnin voitiin katsoa suosineen kannatusmittaustutkimuksissa hyvin menestyneitä ehdokkaita. Tutkimusongelmaan vastaamisen ja analyysimallin kehittämisen ohella työllä on kuitenkin myös muita tavoitteita. Tärkeimpänä näistä mainittakoon valokuvatutkimusta koskevan teoreettisen ymmärtämyksen laajentaminen ja niin sanotun ´uuden´ narratiivisen valokuvatutkimuksen piirissä omaksuttujen ajatusten kehittely. Työssä esitelläänkin käsitys, jonka mukaan sanomalehtivalokuvia voi tarkastella oheistavasta tekstistä irrallisina ja itsenäisinä merkitysrakenteina. Työn laajoista teoreettisista tavoitteista johtuen työssä luodaan perusteellinen katsaus valokuvan ontologisesta historiasta esitettyihin tärkeimpiin näkemyksiin. Käsittelyn taustalla vaikuttaa kysymys, voitaisiinko ´vanhaa´ valokuvateoriaa leimanneet käsiteparadoksit näin saavutetun näkemykset toisiinsa ´suhteuttavan´ ymmärryksen kautta jo vihdoin ohittaa, jolloin resurssit voitaisiin kohdistaa valokuvatutkimuksen tieteellisen painoarvon kasvattamiseen. Työ on siis monella tasolla - selkeän tuloksen osoittamisen ohessa - valjastettu palvelemaan yhtä ja samaa kehitysoptimistista päämäärää: laajemman visuaalisuuden tutkimuksen käsitevälineistön sovittamista politiikan henkilökeskeisen uutiskuvan analysoimiseen soveltuvaan muotoon.
  • Huotari, Anton (Kansan Lehti, 1908)
  • Tiainen, Lari (Helsingin yliopisto, 2021)
    Suomalaisten puoluejohtajien pehmeän vallan tyylit ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Tutkin puolueiden puheenjohtajien esiintymistä vapaamuotoisemmassa kontekstissa kuin perinteisemmät vaaliväittelyt. Keskiössä on erilaisten vallan tyylien tunnistaminen, sekä keskeisten pehmeän vallankäytön keinojen tuominen esille. Aihe on ajankohtainen, sillä pehmeän vallan käyttämistä on tutkittu melko vähän maailmanpolitiikan tutkimuksen ulkopuolella. Se on kuitenkin yksi keskeisistä nykyajan vallankäytön muodoista, joten sen käytön ja vaikutusten tutkiminen on keskeinen tekijä poliittisia muutoksia tutkittaessa. Tutkimukseni tarkoitus on avata keskeiset keinot, joita pehmeää vallankäyttöä harrastavat tahot käyttävät toiminnassaan, sekä avata keskeiset syyt niiden toimimisen taustalla. Tutkimukseni lopputulema on se, että ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja keskeinen vallankäytön tyyli oli vallankumouksellinen. Keskeinen vallankäytön keino oli omien kannattajien ja arvojen, sekä niitä seuraavien henkilöiden esittäminen ryhmänä ”me”, sekä muiden tahojen esittäminen ”heinä”, joka antoi ihmisille mahdollisuuden tuntea sekä yhteenkuuluvuutta, että yhteisen vastustajan. Pohdin myös tutkielmassani, kuinka pehmeän vallankäytön keskeiset keinot edesauttavat politiikan henkilöitymisen, sekä vastakkainasettelun syntyä ja kehitystä.
  • Sirola, Yrjö (Sos.-dem. eduskuntaryhmä, 1908)
  • Savolainen, Sonja (Helsingin yliopisto, 2020)
    This master’s thesis investigates the dynamics between the climate movement and Finnish political parties in 2019. The climate movement mobilization overlapped two elections in Finland: the parliamentary elections in April and the European parliamentary elections in May. The research focuses on developments in the relationship before, during and after the elections, which will be analysed using the contentious politics approach and electoral contention mechanisms by Tilly, McAdam and Tarrow. This thesis uses a case study research design to examine the distinctive circumstances in which a global mobilization wave overlaps with two elections. The main set of data consists of all public tweets in Finnish twitter, which mention either ‘ilmastolakko’ (climate strike) or ‘#nytonpakko’ (#actnow) and were published in 2019. The tweets are collected using search engine technology and processed by extracting four datasets of tweets sent out by Finnish parliament members. The data is further investigated using various methods, such as network analysis. Statistics collected by the Finnish police force and survey data collected by researchers in climate protests are used to support the analysis. The analysis showed that the dynamics of the interaction between the climate movement and the political parties in Finland changed throughout 2019. Before the parliamentary elections in April 2019, the climate movement formed mutually beneficial electoral alliances with the Green League and the Left Alliance. The political parties took distance from the movement after the elections. A responsive mobilization of the climate movement after the elections showed increasing criticism towards politicians. Other parties did not significantly change their position towards the movement after the elections, although the Finns Party slightly increased the amount of criticism and the other parties slightly decreased the amount of support shown towards the movement. The developments in the movement-party relations were apparent in many ways: Indicators of the mechanisms of interaction were changes in the number of tweets published by MPs, the contents of the tweets, frequency and scale of climate protests and the support or criticism from the climate movement towards the political parties. The two waves of mobilization in Helsinki was supplemented by other types of mobilization, such as the launch of the ‘Korvaamaton’- campaign of development, climate and environmental organizations. This thesis shows that social media is a venue of movement-party interactions in more open media systems, where political elites transcend to Twitter networks. The existence of virtual political elites can have implications for social movements and the collective ‘conflict and alliance’ structure of politics. Further research should be conducted on the other venues in which movement-party interactions may occur and on other case studies, where social movement mobilization and elections occur simultaneously.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1910)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1908)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Unknown author (Mikkelin l. vaalipiirin sos.-dem. piiritoimikunta, 1929)
  • Hyttinen, Otso (Helsingin yliopisto, 2017)
    Vaalijärjestelmä on keskeinen osa edustuksellista demokratiaa ja edellytys demokraattiselle yhteiskuntajärjestykselle. Tällä tutkimuksella on kartoitettu, millä tavalla ja kuinka paljon vaalijärjestelmä vaikuttaa vaalien lopputulokseen, ja sitä, olisiko joku toinen vaalitapa tai vaalipiirijako Suomen eduskuntavaaleissa suhteellisen edustuksellisuuden toteutumisen kannalta nykyistä parempi vaihtoehto. Tutkimus on tehty laskemalla vuosien 2003–2015 eduskuntavaalien tulokset Sainte-Laguën, Hamiltonin ja suoran henkilövaalin menetelmillä sekä vaihtoehtoisilla vaalipiirijaoilla yhteen ja seitsemään vaalipiiriin. Vaalitapojen osalta tuloksista mielenkiintoisimmat havainnot kohdistuvat Sainte-Laguën menetelmän kahteen tutkittuun versioon, joilla pääministeripuolue olisi vaihtunut vuosien 2003 ja 2007 vaaleissa. Vaalipiirijaoista yhden vaalipiirin jaolla kaikissa tutkituissa vaaleissa olisi päässyt läpi puolueita, joita eduskuntaan ei ole käytetyillä vaalipiirijaoilla päässyt. Kaikki vertailussa käytetyt vaalitavat tai maan jakaminen yhteen vaalipiirin antaisivat eduskuntavaaleissa nykyistä vaalijärjestelmää paremmat lähtökohdat pienille puolueille ja kansanliikkeiden tukemille ehdokkaille. Tutkielman tulosten perusteella kaikki tutkitut vaalitavat ja vaalipiirijaot toteuttavat suhteellisuutta nykyistä järjestelmää paremmin ja aikaisemman kirjallisuuden valossa vaalijärjestelmää tulisi demokratian edellytysten paremman toteutumisen mahdollistamiseksi uudistaa suhteellisuuden periaatetta paremmin toteuttavalla vaalitavalla ja vaalipiirien määrää pienentämällä.
  • Sillanpää, Miina (Sosialidemokraattinen naisliitto, 1908)
    Työläisnainen : Sosialidemokratisen naisliiton äänenkannattaja
  • Wiik, K. H. (Sos.-dem. puoluetoimikunta, 1930)