Browsing by Subject "verkostoituminen"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-40 of 44
  • Pallari, Maarit (Ympäristöministeriö, 2009)
    Suomen ympäristö 22/2009
    Julkaisun tavoitteena on luoda edellytyksiä ekologisten tuotteiden kehittämiseksi, tukea ekologista yrittäjyyttä ja edistää luovan ekoliiketoiminnan kehittymistä maassamme. Ekologinen yrittäjyys on altis arvopohjaiselle keskustelulle. Tässä julkaisussa on erityistä huomiota kiinnitetty keinoihin profiloitua ympäristönäkökulmalla osana liiketoiminnan kehittämistä.Julkaisussa esitetään tärkeänä ekoyrittäjyyden lähteenä yrittäjän visionäärisyys ja intuitio, jotka luovat perustan yrittäjyyden kyvykkyydelle toteuttaa luovaa ekoliiketoimintaa. Ekopositiivinen ajattelu yhdistettynä systemaattiseen päätöksentekoon on perusedellytys ekoliiketoiminnan kehittämiselle. Julkaisussa esitetään ekoyrittäjyyden kilpailukyvyn edistämiseen verkostoitumista, koska verkostot tarjoavat yrittäjille resursseja toteuttaa tuoteinnovaatiot käytännössä. Verkostot tarjoavat yrittäjille mahdollisuuden testata parhaita mahdollisia tuoteideoita ja löytää parempia ympäristökäytäntöjä. Ekologinen yrittäjyys on arvosidonnaista työtä, joten kansainvälistyvistä verkostoista toivotaan toimijoiden löytävän vertaisverkostojen tuen.
  • Sirkiä, Saija (Suomen ympäristökeskus, 2013)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 14/2013
    Yhteistoimintaverkosto on yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman eli METSO-ohjelman toimenpiteistä. METSO-ohjelma pyrkii pysäyttämään Suomen metsien lajien ja luontotyyppien taantumisen. Yhteistoimintaverkostojen päätavoite on luoda paikallisia luontokohteiden kokonaisuuksia, joiden monimuotoisuusarvoja voidaan uudenlaisen yhteistyön avulla hyödyntää elinkeinotoiminnassa, virkistyskäytössä tai maaseudun elinvoimaisuuden parantamisessa. Vuonna 2012 käynnissä oli yhteensä kaksitoista verkostohanketta. Näistä seitsemän jatkavaa verkostoa on ollut käynnissä 1–3 vuotta ja viisi päättynyttä verkostoa vuodesta 2009. Tässä yhteenvedossa tarkastellaan verkostojen tulosten ekologista, taloudellista ja sosiaalista vaikuttavuutta ja esitetään tulosten pohjalta ajatuksia METSO-ohjelman kehittämiseksi. Päättyneillä verkostoilla monimuotoisuuden turvaamiseen tähdänneet toimet ovat tuottaneet vaikuttavan määrän uusia METSO-ohjelman mukaisia suojelu- ja ympäristötukisopimuksia sekä luonnonhoitohankkeita. Monimuotoisuustoimenpiteitä on toteutettu neljän vuoden aikana yhteensä yli tuhannen hehtaarin alalla. Verkostoissa on lisäksi panostettu merkittävästi metsänomistajien henkilökohtaiseen neuvontaan, koulutukseen ja viestintään, mikä todennäköisesti tulee edistämään METSO-ohjelmaa vielä verkostojen päättymisen jälkeenkin. Heikoimmat tulokset saavutettiin taloudellisen vaikuttavuuden saralla. Esimerkiksi luontomatkailun edistäminen jäi monessa hankkeessa ideatasolle, sillä yrittäjien aktivointi osoittautui vaikeaksi. Jatkavilla verkostoilla näyttäisi olevan potentiaalia tuottaa METSO-rahoituksesta riippumattomia toimintamalleja. Monissa jatkavissa verkostohankkeissa ei niinkään tavoitella ”METSO-hehtaareja”, vaan luodaan kokonaan uudenlaisia neuvonnan ja yhteistyön tukipalveluja, joiden avulla edistetään monimuotoisuuden turvaamistavoitteita. Jatkavien verkostojen osalta myös taloudellinen vaikuttavuus tai monimuotoisuuden turvaamisen kustannustehokkuus voi parhaimmillaan vahvistua merkittävästi, jos verkostoissa suunnitteilla olevat toimintamallit leviävät laajempaan käyttöön. Päättyneiden verkostojen lailla jatkavien verkostojen sosiaalinen hyväksyttävyys ja viestinnällinen vaikuttavuus ovat vahvalla pohjalla. METSO-ohjelman ja yhteistoimintaverkostojen kehittämisen kannalta olisi tärkeää taata METSOn parissa toimiville tahoille tasapuoliset resurssit ohjelman toteuttamiseen. Verkostoissa kehitettyjen toimintamallien ottaminen laajempaan käyttöön vaatisi joko ministeriön tulosohjausta tai lisäresursseja toteutuakseen. Verkostoissa alulle saatuja ideoita olisi mahdollista jatkojalostaa ja luontokohdeverkostoja hyödyntää monipuolisemmin, jos hankkeille olisi tarjolla jatkorahoitusta. Etenkin avaukset elinkeinoelämän suuntaan kaipaisivat kokonaan oman hankerahoituksensa.
  • Helminen, Päivi (Helsingin yliopisto, 2005)
    Verkkari 2005 (7)
  • Karjalainen, Pekka (1999)
    The aim of this evaluation study is to produce a comprehensive view of a recently started workshop project of young people. It is based on local partnership and new practices. The workshop started its operation in August 1997 in Korso, in the city of Vantaa. Moreover, in a workshop of citizens, there have been concerted efforts to generate potential for development by local organisations, inhabitants and authorities. There is a common conception that the formation of social networks and co-operation also further possibilities of a single young working in the workshop. The most essential aims for young people working in the workshop are: 1) to support the planning of their own lives and, 2) to train them to work on a project basis. Different clubs for children, the managing of an adventure track and the editing of a regional newspaper are the major forms of workshop activity. The workshop organises in co-operation with other agents also several local events and projects. In evaluating the workshop of citizens, the related processes of progress and innovative traits have been located. Furthermore, monitoring and follow-up methods have been created. The workshop is evaluated in the following dimensions: implementation, outcomes and effectiveness. User-based orientation is involved in the managing of the project and in the development of learning processes. The point of view of utility comprises both the field of workshops as a whole and local project-oriented activities. It is assumed that this evaluation benefits the work of leaders operating in workshops. In the same way, positive effects might be seen in the directedness of young people, in the plans made by those in charge of workshops and, in the local partnership network. There must also be the assumption that a study increases theoretical knowledge of its object. The evaluation is realised as a qualitative evaluation research. Methodically this study can be characterised as an amalgamation of program evaluation, case-study tradition and action research. By developing ethnographic evaluation, it is striven for producing thick description of the domain under study. As to the outcomes of the workshop project, it can be said that the ideas concerning of a workshop of citizens have been obtained quite well. During its first year of operation the workshop has been able to create a well-functioning network. This network has increased possibilities for action of the workshop and the young people of Korso. The workshop has assumed the role of a resource center, an organiser of different plans and a general meeting place. It has been possible to meet youngsters in the workshop all-inclusively and to tailor them convenient possibilities for future. In this sense, action has followed the so-called path-wise thinking. In relation to effectiveness, there is evidence that during the workshop period, the youngsters were more capable of controlling and planning their lives. In addition. they were more goal oriented as well. When considering the future of a workshop of citizens as one form of organising work, it can be recommended to be applied everywhere in Finland.
  • Koskinen, Kimmo (Helsingin yliopisto, 2014)
    Verkkari 2014 (3)
  • Saharinen, Anna (2006)
    Ohjelmajohtaminen on vuonna 2003 käyttöönotettu valtioneuvoston tasoinen johtamismalli, jonka tavoitteena on koota yhteen laajoja, useita eri hallinnonaloja ja toimijoita koskettavia asiakokonaisuuksia politiikkaohjelmien alaisuuteen. Ohjelmajohtamisen laajakantoisempana tavoitteena on lisätä poikkihallinnollista kulttuuria keskushallinnon tasolla sekä hallinnon avautumista suhteessa yhteiskuntaan. Ohjelmajohtaminen liittyy hallinnan ja verkostoitumisen käsitteisiin: toimintaympäristön monimutkaistuessa päätöksenteon tueksi tarvitaan yhä laajemman toimijajoukon asiantuntemus, ja hallitusten on enenevässä määrin perustettava toimintansa konsensukseen ja yhteistyöhön. Matti Vanhasen hallituksen ohjelmaan kuuluu neljä politiikkaohjelmaa: yrittäjyyden, työllisyyden, kansalaisvaikuttamisen ja tietoyhteiskunnan politiikkaohjelmat. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on niistä ensimmäinen, yrittäjyyden politiikkaohjelma. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella horisontaalisen ja vertikaalisen verkostoitumisen toteutumista yrittäjyyden politiikkaohjelman kahden keskeisen toimielimen – ohjelman johtoryhmän ja yritysneuvottelukunnan – sisällä ja välillä. Laajempana tavoitteena on selvittää sitä, mitä esteitä ja edellytyksiä aidolle verkostoitumiselle keskushallinnon tasolla on olemassa, ja miten ohjelmajohtamismallia tulisi edelleen kehittää. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat yleisellä tasolla hallinnan diskurssi ja verkostoteoreettinen näkemys. Erityisellä tasolla yrittäjyyden politiikkaohjelman keskeisten toimijoiden verkostoitumista tarkastellaan verkostoitumisen edellytysten mallin kautta. Mallin mukaan verkostomaisen toiminnan onnistumiseen / epäonnistumiseen vaikuttavat seuraavat tekijät: verkostojohtaminen, verkoston ominaisuudet, toimijoiden verkostovalmiudet, resurssien riittävyys, instituutioiden tuki, tulkintojen yhdensuuntaisuus sekä ajanhengen ja verkostoissa käsiteltävien teemojen yhdensuuntaisuus. Tutkimuksessa on tarkoitus tarkastella sitä, millä tavalla nämä tekijät vaikuttavat yrittäjyyden politiikkaohjelman johtoryhmän ja yritysneuvottelukunnan toimijoiden väliseen horisontaaliseen ja vertikaaliseen verkostoitumiseen. Tutkimusmenetelmänä on kvalitatiivinen tapaustutkimus, ja keskeisien toimijoiden näkemyksiä kartoitetaan puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksen keskeisenä päätelmänä on se, että ohjelmajohtaminen on osittain lisännyt toimijoiden välistä horisontaalista ja vertikaalista verkostoitumista yrittäjyyden politiikkaohjelmassa. Tästä huolimatta vallitsevassa hallintokulttuurissa on edelleen lukuisia tekijöitä, jotka toimivat aidon horisontaalisen ja vertikaalisen verkostoitumisen esteinä. Edelleen laajempana päätelmänä on se, että ohjelmajohtamismalliin liittyy sangen paljon puutteita. Nämä liittyvät muun muassa politiikkaohjelmien organisointiin, muodolliseen asemaan sekä resursointiin. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä liittyen hallinnan diskurssiin ovat Tiihonen (2000) ja Stenvall (2000); verkostoitumiseen Linnamaa (2004), Linnamaa ja Sotarauta (2000) sekä Kickert et al. (1997) sekä ohjelmajohtamismalliin Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 6/2005.
  • Syvälahti, Kati; Lehtiö, Leeni; Talikka, Marja (2016)
  • Mattila, Mikko (2000)
    Tämän tutkimuksen ensisijainen tarkoitus oli analysoida suomalaista sosiaali- ja terveyspalveluita koskevaa poliittista päätöksentekoa "politiikkaverkostonäkökulmasta" (policy network approach). Tämä lähestymistapa yhdistää sekä viralliset (esim. ministeriöt, puolueet) että epäviralliset (esim. eturyhmät) toimijat samaan päätöksentekoprosessiin. Osallistuvilla toimijoilla on vaihtelevat kiinnostuksen kohteet ja erilaiset preferenssit, joita he yrittävät tuoda mukaan päätöksentekoon niin, että lopulliset päätöksen olisivat mahdollisimman lähellä heidän omia alkuperäisiä tavoitteitaan. Toimijoiden käytettävissä olevat resurssit määrittelevät heidän mahdollisuuksiaan tässä prosessissa. Resurssit vaikuttavat siihen, millaisen aseman toimijat saavat politiikkaverkostossa, mikä puolestaan vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa ajaa omia etujaan päätöksenteossa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla 45:ä politiikkalohkolla (policy domain) toimivan organisaation edustajia. Haastattelut koostuivat lähinnä strukturoiduista kysymyksistä, joissa tiedusteltiin mm. toimijoiden välisiä verkostosuhteita, heidän kiinnostusta tiettyihin hallituksen tekemiin lakiehdotuksiin, heidän tukeaan näille lakiehdotuksille ja heidän arvioitaan siitä, miten vaikutusvalta on jakautunut politiikkalohkon toimijoiden kesken. Tulokset osoittavat, että politiikkalohkon "neuvotteluilmapiiri" (bargaining environment) 1980-luvun puolivälistä vuosikymmenen vaihteeseen saakka oli otollinen uudistuksille sosiaali- ja terveyspalveluita koskevassa lainsäädännössä. "Poliittinen tila" oli moniulotteinen, eli toimijoita jakavia rajalinjoja (cleavage) oli useita. Tällaisessa tilanteessa neuvottelut ovat suhteellisen helppoja ja kompromissien löytäminen ei tuota suuria ongelmia. 1990-luvun alussa sama poliittinen tila yhtäkkiä polarisoitui, mikä tuli esille esimerkiksi hallitusten uusien lakiehdotusten romahtaneessa suosiossa politiikkalohkon toimijoiden keskuudessa. Uudessa tilanteessa oli kaksi selvästi jakautunutta ryhmittymää, jotka harvoin pystyvät sopimaan mistään yhdessä. Koska toimijoita jakoi vain yksi rajalinja, yhteisymmärryksen löytäminen oli lähes mahdotonta. Tutkimus osoitti myös, että toimijoiden asemalla politiikkaverkostossa on vaikutusta siihen, miten hyvin ne pystyvät toteuttamaan omia tavoitteitaan. Tämä tuli selvemmin esille etenkin 1980-luvun lopulla. Leikkausten aikakaudella vaikutus oli selvästi pienempi, mikä voi olla merkki siitä, että politiikkaverkostojen yleinen merkitys on laskussa nyky-yhteiskunnassa. Yksi syy tälle voi olla hallituksen lisääntynyt toimintakyky, johon vaikutti erityisesti vuonna 1992 tehty muutos Eduskunnan äänestyssääntöihin. Tällä muutoksella ei ollut kuitenkaan odotetun laajoja vaikutuksia koko kentän valtarakenteeseen. Tämä johtui siitä, että politiikkaverkosto toimii eräänlaisen puskurina, joka tiettyyn pisteeseen saakka vaimentaa niitä kokonaismuutoksia, joita yhden yksittäisen resurssin jakauman muuttuminen aiheuttaa.
  • Virolainen, Jenni (Helsingfors universitet, 2012)
    Patient safety is a part of quality and safety of care. Patient safety is defined as freedom for a patient from unnecessary harm or potential harm associated with healthcare. Patient safety covers safety of care, medication safety and safety of devices. Different authorities have promoted patient safety in Finland. The Ministry of Social Affairs and Health set up the Steering Group for the Promotion of Patient Safety for a term extending from 1 November 2006 to 31 October 2009 to coordinate the work for promoting patient safety and to evaluate related development needs at the national level. It has published a national Patient Safety Strategy for the years 2009-2013. Patient safety is also included in the Health Care Act. The National Institute for Welfare and Health (THL) has a Finnish national programme on patient safety: Patient Safety with Skills. Other authorities promoting patient safety in Finland are Finnish Medicines Agency (Fimea) and National Supervisory Authority for Welfare and Health (Valvira). Many studies are related to Patient Safety. In the Seminar of Patient Safety Research 2011 studies were separated to following categories: Patient Safety Culture as a Challenge for Organisations, Medication Safety, Safeguard of Care, Preparation for Patient Safety, Learning of Patient Safety, Control of Patient Documents and Financing of Patient Safety. The aim of this study is to explore Finnish patient safety studies. This study was conducted by using an electronic survey. The survey was sent to members of Finnish Patient Safety Society and a mailing list of Patient Safety Network. The survey was also sent to attendees of the Seminar of Patient Safety Research 2011. Altogether 81 responses were obtained. A patient safety research had been done in 60 per cent of organizations. A patient safety research will be done in 62 per cent of organizations. 10 per cent of the researches were meant for the internal use of the organization but were also published in Finland and abroad. 21 per cent of the researches were published in Finland and abroad. 18 per cent of the researches were published only in Finland and 12 per cent only abroad. 25 per cent of the researches were meant only for the internal use of organization. 14 per cent of the respondents left this question unanswered. A personal grant from a foundation was the most common way of financing for patient safety research. Many different kinds of sponsors were also mentioned. There was co-operation between organizations in 58 per cent of researches. 86 per cent of respondents were interested in a network of patient safety researchers. Using of Reporting System for Safety Incidents in Health Care Organizations (HaiPro) was asked as a detail of this study. HaiPro was used in 65 per cent of organizations. 89 per cent of respondents said that their organization takes advantage of HaiPro but the level of use varied between respondents.
  • Selander, Bettina (2005)
    Avsikten med uppsatsen är att granska samarbetet mellan jordbruksorganisationerna och jordbruksministerierna i Finland, Sverige och Danmark ur ett strukturellt nätverksperspektiv. De medverkande jordbruksorganisationerna är Svenska lantbruksproducenternas centralförbund och Centralförbundet för lant- och skogsbruksproducenterna (Finland), Lantbrukarnas riksförbund (Sverige) och Dansk Lanbrug (Danmark). Den teoretiska referensramen utgörs av den strukturella nätverksansatsen och framför allt Rhodes & Marsh nätverkstypologi. Rhodes & Marsh tillämpar ett nätverkskontinuum som baserar sig på användningen av fyra analytiska nätverksdimensioner; medlemskap, integration, resurser och makt. Tonvikten läggs på variation och klarlägger de involverande koncepten. Men för att kunna resonera vidare inom den strukturella inriktningen krävs det ett kontinuum som betonar de nätverksegenskaper som innehar den största förklarande förmågan. Härvid utarbetas en jämförelsemodell som baserar sig på tre nätverksdimensioner; medlemskap, integration och resurser. Inom den strukturella inritkningen betraktras policynätverken som oberoende variabel vari nätverksegenskaperna förklarar politikutfall. Den empiriska undersökningen är en teoriprövande, kvalitativ undersökning som kan beskrivas i termer av en jämförande fåfallsstudie med inslag av både jämförande design och fallstudiedesign. Samarbetena mellan jordbruksorganisationerna och jordbruksministerierna undersöks i termer av policynätverk med hjälp av Rhodes & Marsh nätverkstypologi. Vidare jämförs de uppfyllda nätverksdimensionerna i syfte att förklara variation i interaktionen mellan jordbruksorganisationerna och jordbruksministerierna. Avslutningsvis granskas i vilken mån policynätverken förmår förklara variationer i samarbetena. Respektive interaktionsmönster analyseras som skilda fallstudier på nationell nivå och förs sedan samman i jämförelsen på nordisk nivå. Valet av fall baserar sig primärt på jämförelse av naturliga grupper. Den empiriska undersökningen föregicks av en pilotstudie och i likhet med denna utfördes undersökningen som en informantundersökning med tillämpande av ett frågeformulär. Frågeformuläret sammanställdes på basen av operationaliseringen av de fyra nätverksdimensionerna i Marsh & Rhodes nätverkstypologi. Avhandlingens centrala slutsats är att skillnader i dimensionskarakteristika reflekterar skillnader i de uppmärksammade samarbetena. Det vill säga den variation som i undersökningen har påvisats mellan de medverkande jordbruksorganisationerna, styrker relevansen av de undersökta nätverksdimensionerna. Pro gradu- undersökningen kommer att fungera som en empirisk bas ett framtida forskningsprojektet var avsikten är att undersöka de definierade policynätverkens inverkan på det nationella politikutfallet. Härmed kommer den framtida undersökningen vara av teoriutvecklande art, istället för den förklarande ambition undersökningen innehaft i avhandlingen.
  • Kinnunen, Leena (2008)
    Tutkielmassa tarkastellaan tanskalaisen Ungdomshuset-liikkeen kansainvälisiä liittolaisia ja sitä, kuinka liike on pyrkinyt hankkimaan liittolaisia kansallisten rajojensa yli. Jagtvej 69 nuorisotalon puolustamisen ja uuden nuorisotalon puolesta taistelemisen ympärille muodostuneen liikkeen tapauksen kautta hahmotetaan yhteiskunnallisten liikkeiden kansainvälistymistä ja solidaarisuutta. Tutkimusongelma tarkentuu kahteen tutkimuskysymykseen: millaista on Ungdomshuset-liikkeen kansainvälinen tuki ja liittolaisuus, ja miten Ungdomshuset-liike on pyrkinyt hankkimaan tukea ja liittolaisia kansallisten rajojen ulkopuolelta. Ensimmäisen tutkimuskysymyksen teoreettisena viitekehyksenä on keskustelu yhteiskunnallisten liikkeiden verkostoista ja erityisesti liittolaisista. Globaalilla tasolla keskustelu nähdään osana kansalaisyhteiskunnan vahvistumista. Yhteiskunnallisten liikkeiden roolia globalisoituvassa maailmassa pohditaan erityisesti globaalin kansalaisyhteiskunnan käsitteen kautta. Liittolaisuuksien hankkimista koskevaa toista tutkimuskysymystä lähestytään Thomas Olesenin poikkikansallisen (transnational) kehystämisen teorian kautta, joka jakaantuu neljään ulottuvuuteen: globaaliin tietoisuuteen, uusliberalismin epäoikeudenmukaisuuteen, demokratian ylätason kehykseen sekä internetin jokapäiväisiä kokemuksia välittävään vaikutukseen. Tutkielman aineisto on laadullinen ja perustuu Ungdomshuset-liikkeen toimijoiden puolistrukturoituihin haastatteluihin sekä liikkeen itsensä tuottamaan materiaaliin internetissä. Aineistoa on analysoitu teemoittelun ja tyypittelyn kautta. Tutkimuksessa havaitaan, että liikkeen liittolaisuudet perustuvat kahdenlaisiin verkostoihin: internetin sekä henkilökohtaisten kontaktien muodostamiin verkostoihin. Ungdomshuset-liikkeen internet-verkostot jakautuvat aineiston perusteella: 1) internetissä tapahtuvaan tiedotukseen; 2) virallisten kansainvälisten tiedonantojen julkaisemiseen; 3) Myspace-sivustolla tapahtuvaan verkostoitumiseen. Internetin verkostojen kautta raportoidaan paitsi Tanskassa tapahtuvasta toiminnasta, myös ulkomaisesta tukitoiminnasta sekä pyydetään kansainvälistä apua taistelulle. Henkilökohtaisten kontaktien verkostot ovat kuitenkin yhteisöllisyyden kannalta merkittävämpiä. Toimijat liittyvät niiden kautta globaaliin talonvaltauskulttuuriin, joka edistää uusien verkostojen syntymistä ja vahvistaa jo olemassa olevia. Internet helpottaa tiedonvälitystä, mutta toimintaan tarvittavaa sitoutumista ylläpidetään henkilökohtaisten kontaktien kautta. Ungdomshuset-liikkeen poikkikansallinen kehystäminen perustuu paikallisten ongelmien jäsentämiselle osana suurempaa kokonaisuutta. Kööpenhaminan tapahtumat ovat osa globaalia taistelua valtion pakkoa ja vaihtoehtoisuuden tukahduttamista vastaan. Epäoikeudenmukaisuutta kehystetään menetetyn nuorisotalon kautta, jonka kohtalo on osa kaupunkitilojen kapitalistista käyttöönottoa ja vaihtoehtoisuuden tukahduttamista kapitalismin ja uusliberalismin tieltä. Demokratiaa koskeva poikkikansallinen kehystäminen perustuu ajatukselle osallistuvasta ja aktiivisesta yhteiskunnasta, jota vapaat tilat maailmalla edustavat. Kansainvälisesti yhtä merkintää on liikkeen toiminnallinen ulottuvuus. Liikkeen harjoittama vandalismi ja kansalaistottelemattomuus houkuttelevat toimintaan mukaan aktivisteja myös Tanskan rajojen ulkopuolelta. Internetin merkitys jokapäiväisiä kokemuksia välittävänä välineenä näkyy Ungdomshuset-liikkeen kohdalla, mutta yhteisöllisyyttä rakentavat ainekset eivät kuitenkaan ole kovin vahvoja.
  • Kovanen, Jaana (2012)
    Tämä työ on Teatterikorkeakoulun tanssijan maisteriohjelman kuuluvan opinnäytteen kirjallinen osio. Kirjoittajan opinnäytteen taiteellinen työ koostuu esiintymisestä Sonya Lindforsin teoksessa "QUEST!", joka on samalla Lindforsin taiteellinen opinnäyte koreografin maisteriohjelmaan. Kirjallisessa osiossa opiskelija pohtii tanssijan työnkuvaa nykypäivänä ja tanssijan keinoja työllistyä nykytanssiteoksissa. Ensimmäinen luku on johdanto, jossa opiskelija avaa lähtökohtia työlleen ja esittää kysymyksiä, jotka herättivät kiinnostuksen aiheen tutkimiseen. Samassa luvussa hän tarkastelee millä tavoin taiteilija voidaan määritellä. Toisessa luvussa hän käsittelee taidemaailman rakenteita ja avaa tarkemmin Howard S. Beckerin ja Pierre Bourdieun käsityksiä taidemaailmasta niiltä osin, jotka ovat merkityksellisiä työn kannalta. Kolmannessa luvussa kirjoittaja tarkastelee tanssijan työnkuvaan vaikuttavia haasteita Suomen tanssin kentällä ja pohtii kaverisuhteiden/ verkostoutumisen merkitystä tanssijan työllistymisen kannalta. Markkinointi ja raha, verkostoutuminen sekä miesten ja naisten eroavaisuudet työllistymisessä ovat erityisen kiinnostuksen kohteina ja niitä käsitellään erillisissä luvuissa. Neljänteen kappaleeseen kirjoittaja on kerännyt kokemuksia ja näkemyksiä työllistymisestä kolmelta tanssijalta ja viideltä koreografilta. Haastatteluaineistoon pohjaten kirjoittaja pohtii omia ajatuksiaan työllistymisen tavoista. Viimeisessä kappaleessa kirjoittaja tarkastelee tanssijan ammattikuvaa ja reflektoi ajatuksiaan muun muassa työssä aiemmin esiteltyjen sosiologisten teorioiden pohjalta.
  • Hirn, Marja; Sandgren, Terhi (Helsingin yliopisto, 2013)
    Verkkari 2013 (4)
  • Onttonen, Tiina; Siipilehto, Liisa (Helsingin yliopisto, 2011)
    Verkkari 2011 (6)
  • Ekström, Kenneth (2001)
    Tässä tutkimuksessa analysoidaan kolmea metalliteollisuuden yrityksen eri toimijoiden (työntekijät, toimihenkilöt, ylemmät toimihenkilöt) rooleja ja yhteistoimintaa verkottumisproseseissa. Tavoitteena on eritellä kehityksen suuntaviivoja, joita verkottuminen aiheuttaa sisäisissä ja ulkoisissa verkottumisprosesseissa. Verkottumisen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan työvoiman segmentoitumista ydintyövoimaan ja kapasiteettityövoimaan sekä verkottumisen ja työvoiman jakautumisen välistä yhteyttä. Tutkimuksen kohteet valittiin metkomp-projektin tutkijoiden ja järjestöjen edustajien yhteisiin keskusteluihin perustuen siten, että ne edustavat metalliteollisuuden eri toimialoja ja jalostusketjun eri vaiheissa olevia työpaikkoja. Tutkimuksen edetessä ilmeni, että ne edustavat tuotanto-, asiakas- ja tieto-orientoituneen toimintatavan tyyppiesimerkkejä. Kohteista kerättiin kvantitatiivinen, kyselylomakkeeseen perustuva empiirinen aineisto ja se analysoitiin tilastollisilla menetelmillä. Kyselyn vastausprosentiksi muodostui 46,5 % Metallin jalostuksen toimialalta valittu kohde edustaa tuotantoa, jossa valmistetaan raaka-ainetta ja esikäsiteltyjä komponentteja asiakkaille, joiden pääosa on komponentti- tai systeemitoimittajia. Tutkimuksessa koneenrakennusyksiköksi kutsuttu työpaikka on tyypillinen systeemivalmistaja. Koneenrakennusyksikkö tuottaa kooltaan ja arvoltaan suuria osakokonaisuuksia, jotka ovat pääasiassa ulkomaisten asiakkaiden lopputuotteita. Elektroniikkayksikkö on yrityksen päätuotantolaitos, joka kehittää ja valmistaa suoraan asiakkaalle toimitettavia ja asiakkaan tarpeisiin räätälöityjä lopputuotteita. Tämän lisäksi tehtaalla on edelleen komponenttivalmistusta, jota on kysynnän kasvaessa siirretty alihankintaan. Verkottuminen on tässä tutkimuksessa operationalisoitu kahteen ulottuvuuteen. Sisäisellä verkottumisella tarkoitetaan työpaikan tulosyksiköiden, osastojen, tiimien ja ryhmien verkkoa. Ulkoisella verkottumisella puolestaan tarkoitetaan yrityksen ulkopuolisia tavaran toimittajia, alihankkijoita, menetelmätoimittajia ja partnerisuhteita. Tutkimusyksiköt olivat kaikki sellaisessa kehityksen vaiheessa, jossa sisäisen verkottumisen hallitseva muoto on ryhmissä työskentely. Ryhmätyö noudattelee kuitenkin perinteisen hierarkian muotoja, joka ilmenee henkilöstöryhmien välisissä eroavuuksissa ryhmätyön käytännöissä. Koko aineistossa ryhmätyötä tekee 70 % henkilöstöstä. Koko aineiston mukaan työvoima on jakautunut siten, että molemmat toimihenkilöryhmät ovat kyenneet nostamaan suurimman osan työvoimastaan ydintyövoimaan. Henkilöstöryhmän lisäksi työvoima on jakautunut vahvasti myös sukupuolen mukaan Työelämän vaatimusten kuten monipuolisuuden, vastuun ja ammattitaitovaatimusten muutoksia analysoitiin logistisella regressioanalyysilla. Koko aineiston mukaan työelämän vaatimukset lisääntyvät voimakkaimmin, mikäli työ on muotoiltu siten, että siinä on mahdollisimman paljon kehittäviä työn piirteitä. Myös kuuluminen ydintyövoimaan lisää todennäköisyyttä kuulumista ryhmään, jossa työelämän vaatimukset lisääntyvät muita enemmän.
  • Kotkas, Karlos (2003)
    Tutkielmassa tarkastellaan yritysten verkostoitumista. Yritysverkosto määritellään yritysten väliseksi yhteistyömuodoksi, jossa vähintään kaksi osapuolta muodostaa syvän ja pitkäkestoisen yhteistyösuhteen. Osapuolten väliset suhteet ovat yritysverkostoissa vahvasti relationaalisia, eli osapuolten keskinäisiä velvoitteita ei määritellä formaalein sopimuksin. Tutkielman tutkimuskohde rajataan divergoivaan verkostoitumiseen, jossa yritys ulkoistaa liiketoimintojaan ja hakeutuu pitkäkestoisiin yhteistyösuhteisiin yrityksen ulkopuolisten osapuolten kanssa. Tutkielmassa haetaan vastauksia kysymykseen ulkoistamisen rajoista pohtimalla ulkoistamisesta osapuolille koituvia etuja ja ongelmia. Kysymystä lähestytään taloustieteen näkökulmasta esittelemällä transaktiokustannusteorian ja kahden peliteoreettisen mallin keskeisimmät tulokset. Näiden tulosten valossa arvioidaan ulkoistamisen etuja ja ongelmia. Teoreettiset tarkastelut rajoittuvat kahden osapuolen, panostarjoajan ja lopputuottajan, välisen suhteen analysoimiseen. Tutkielmassa tarkasteltavien mallien avulla osoitetaan, että spesifiset investoinnit yhdistettynä epätäydellisiin sopimuksiin voivat johtaa opportunismiin panostarjoajan ja lopputuottajan välisessä suhteessa. Opportunismin uhka johtaa edelleen investointihalukkuuden laskuun ja taloudellisesti tehottomaan lopputulokseen. Tämän tuloksen perusteella päätellään, että spesifisten investointien tarve voi rajoittaa liiketoimintojen ulkoistamista. Tarkasteluiden keskeinen tulos on myös, että panostarjoajan ja lopputuottajan välinen relationaalinen sopimus voi sitoa osapuolia yhteistyöhön tuotantoresurssin integraation ja ulkoistamisen tilanteissa. Relationaalisen sopimuksen sitovuuteen vaikuttaa kuitenkin ulkoistamisen tilanteessa tuotantopanoksen markkinahinta. Hintavaihteluiden ollessa suuria, osapuolten halukkuus noudattaa sopimusta heikkenee. Ulkoistaminen voi olla tehokas ratkaisu relationaalisen sopimuksen tilanteessa silloin, kun voimakkaiden kannustimien tuottaminen on toivottavaa. Tutkielmassa päädytään arvioon, että ulkoistamisesta voi koitua sekä etuja että ongelmia. Erityisesti spesifiset investoinnit sekä talouden toimintaympäristön epävarmuus voivat rajoittaa liiketoimintojen ulkoistamista. Tutkielman tärkeimpiä lähteitä ovat Grossman ja Hart (1986), Milgrom ja Roberts (1992), Holmström ja Roberts (1998), Virtanen (2001) ja Baker, Gibbons ja Murphy (2002a).
  • Jääskeläinen, Anniina (2011)
    Tanssin alalle työllistyminen on haastavaa. Syitä löytyy sekä kulttuurin rahoituksen rakenteista että tanssijoiden liiketoimintaosaamisesta. Urbaanin tanssin kulttuuri nähdään Suomessa nuorisokulttuurina, eikä urbaani tanssi ole etabloitunut omaksi näyttämötaiteen alakseen. Nuoret taiteentekijät ovat uuden kynnyksellä; uutta tanssikulttuuria tarvitaan, mutta rahoituksen saaminen on haastavaa. Tässä työssäni käsittelen nuorten tanssitaiteilijoiden työllistymistä, uudenlaisen kaupunkikulttuurin kehitystä sekä verkostomaisten rakenteiden muodostumista. Esimerkkinä käytän vuonna 2010 perustamaani festivaalia nimeltä UrbanApa. Tuon esille omia kokemuksiani festivaalin järjestämisen prosessista. Pyrin linkittämään työni avulla festivaalin järjestämisen taiteen kentän rakenteisiin sekä rahoituksen haasteisiin Helsingissä. Uudenlaisen festivaalikulttuurin kehittymisen ehtoina esittelen tässä työssä löytämiäni tekijöitä. Yksi tärkeä tekijä on uuden yleisön saaminen mukaan tapahtumien kuluttajiksi. Näen myös harrastelijoiden osallistumisen tärkeänä tanssitaiteen tulevaisuudelle. Merkittävimpiin tämä työn havaintoihin kuuluu verkostoitumisen hyödyntäminen tanssitaiteen kehityksessä. Tämän työn tuloksista esittelen seuraavia asioita: UrbanApa-festivaali rakentui pitkälti sosiaalisten verkostojen kautta. Festivaali haki tekijänsä ja yleisönsä hyödyntämällä sosiaalista mediaa. Samalla luotiin myös uudenlaista toimintakulttuuria; pyramidimaisen organisaatiomallin korvasi verkostomainen. Organisaation rakenne näkyi tapahtumanjärjestämisessä siten, että kokonaisuus rakentui monen pienen ulkoisesti tuotetun osatekijän myötä. Verkkomainen organisaation rakenne vaikutti myös taiteen sisältöihin, kun esimerkiksi tanssin harrastajat saivat osallistua festivaalille esiintyjinä ja tekijöinä katsomisen sijaan. Tämä työ perustuu kokonaan käytäntöön ja omaan kokemukseen. Tärkeintä tekstissä on kirjoittajan näkemys ja kokemus ensimmäisestä UrbanApa-festivaalista. Henkilökohtaisen näkökulman avulla rakentuu kuva paitsi tapahtumanjärjestämisestä, myös pyrkimyksestä muokata taiteen kenttää tasa-arvoisemmaksi. Tekstin kritiikki kohdistuu (tanssi)taiteen olemassa olevaan rahoitusjärjestelmään, ja niitä ylläpitävien instituutioiden läpinäkymättömyyteen. Työ toimii apuna kaikille kulttuurialan toimijoille, jotka pyrkivät omalla työllään muokkaamaan taiteen kenttää avoimemmaksi ja taiteen rahoitusta reilummaksi.
  • Luotola, Marja; Pehkonen, Riitta; Näykki, Teemu; Väisänen, Tero (Suomen ympäristökeskus, 2012)
    Suomen ympäristökeskuksen raportteja 25/2012
  • Lammi, Päivi (Helsingin yliopisto, 2006)
    Verkkari 2006 (9)
  • Primmer, Eeva; Keinonen, Erna (Suomen ympäristökeskus, 2006)
    Suomen ympäristö 45/2006
    Yhteistoimintaverkostot ovat yksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (METSO) pilottihakkeista, joita on kokeiltu eri puolilla Suomea. Neljä verkostohanketta ovat Hämeen METSO, Keski-Karjalan lehtoverkosto, Lohjan seudun MetsäVasu ja Merestä metsäksi -hankkeet. Niissä erilaiset organisaatiokokoonpanot ovat toteuttaneet hanketta hyödyntäen laajaa suojelun keinovalikoimaa. Suomen ympäristökeskuksessa on arvioitu yhteistoimintaverkostohankkeita niiden toteutuksen aikana vuosina 2004-2006. Tämä raportti esittelee arvioinnin ja sen pohjalta tehdyt havainnot verkostohankkeiden toteutuksesta sekä niiden vahvuuksista ja haasteista. Yhteistoimintaverkostohankkeita toteuttaneiden organisaatioiden yhteydenpito on tiivistynyt ja keskinäinen hyväksyntä lisääntynyt. Eri tahojen vahvuuksia on voitu onnistuneesti hyödyntää verkostotoiminnassa. Osaamista on kehitetty sekä koulutuksen avulla että työn ohessa. Ympäristö-organisaatiot ovat välittäneet biodiversiteettiosaamista metsäalan ammattialisille. Toisaalta metsä-alan organisaatioiden yhteydet metsänomistajiin ja niiden lähestymistapa metsiin monikäytön näkökulmasta ovat luoneet pohjaa maanomistajien luottamukselle suojelutyössä. Yhteys hankkeiden tekemien suojelusopimusten ja tiedonvälityksen välillä on selkeä. Rajallisen hankeaikataulun puitteissa suojelutuloksia saadaan nimenomaan investoimalla koulutukseen, tiedotukseen ja neuvontaan. Tiedotus on tärkeää laajan metsänomistajajoukon tavoittamisessa, ja koulutus tukee sitä mahdollistamalla biodiversiteettiasioiden sisällyttämisen normaaliin neuvontatoimintaan. Suojelun volyymin nostaminen selkeästi korkeammalle tasolle vaatii lisää resursseja, ja mahdollisesti verkostohankkeiden käytettävissä olevaa valikoimaa täydentäviä suojelukeinoja.