Browsing by Subject "yhteiskuntaluokat"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 21-35 of 35
  • Voionmaa, Väinö; Seppälä, Matti (Raittiuden ystävät, 1906)
  • Sillanpää, Miina (Väliaikainen Sos.-dem. Naisten Liittotoimikunta, 1921)
    Uusi Työläisnaisen Naistenpäivälehti
  • Stellberg, Tuulia (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa selvitetään sitä, mitä Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa kerrotaan sosiaalisen turvan rakentumisesta. Tutkielmassa tarkastellaan Suomen lähihistorian tapahtumia, vallinneita yhteiskunnan luokkarakenteita, sosiaalisen turvan muotoja ja näiden vaikutuksia Pentinkulman kyläyhteisön ihmisten arkeen. Tutkielman aineistona on Väinö Linnan kirjoittama, vuosina 1959–1962 ilmestynyt romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla. Aineiston analysoinnissa on käytetty kategoris-sisällöllistä narratiivista analyysiä ja tutkimukset tulokset muodostavat kolme tarinaa sosiaalisen turvan rakentumisesta. Autonomian ajan Suomessa (vuodet 1809–1917) luokkarakenne perustui sääty-yhteiskuntaan ja eriarvoisuutta pidettiin Luojan tahtona. Aikuiselle työväestölle ei ollut sosiaalista turvajärjestelmää ja apua saivat vain kaikkein avuttomimmat, lapset ja vanhukset. Sosiaalinen turva perustui paikallisyhteisöjen tuottamaan hoivaan huutolais- ja ruotujärjestelmien keinoin. Viimesijaisena turvana olivat vaivaistalot. Asuminen muodosti keskeisen elintason kysymyksen. Uusi vuosisata toi mukanaan itsenäistymisen, demokratian ja kansalaissodan. Säätyihin perustunut valtarakenne murtui yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden sekä raharikkaiden yleistymisen myötä. Kansalaisaktivismi kehittyi ja järjestäytyminen mahdollisti sosiaalisen kysymyksen esiinnousun. Sosiaalinen turva oli kontrolloivaa ja kasvattavaa. Kansalaisia pyrittiin sivistämään ja valvomaan poikkeavuutta, sillä nuori valtio tarvitsi terveen ja vahvan kansan. Talvi- ja jatkosodan vuodet (1939–1944) tekivät sosiaalisista riskeistä yhteisiä, sota kosketti niin rikkaita kuin köyhiäkin perheitä. Rahasta eli tulonsiirroista oli kehittymässä keskeinen sosiaalisen turvan muoto teollistumisen myötä. Maaseudun omavaraistaloudet olivat jäämässä historiaan. Tutkielman sanoma on se, että hyvinvointia edistävä sosiaalinen turva ja tasa-arvoinen yhteiskunta voivat rakentua olosuhteissa, joissa eriarvoisuus ja siihen johtavat mekanismit tunnistetaan. Keskeistä on se, millä tavoin huono-osasuus selitetään. Sääty-yhteiskunnan luonnolliseen eriarvoisuuteen perustunut valta- ja luokkarakenne estivät näkemästä huono-osaisuuden rakenteellisia syitä. Tasa-arvo ja solidaarisuus näyttivät muodostuvan vasta kollektiivisen kärsimyksen seurauksena.
  • Remes, Hanna Minna (2004)
    Yhteiskuntaluokka on nykysosiologiassa vahvasti kyseenalaistettu ja toisaalta usein myös unohdettu käsite. Tutkielmassa tarkastellaan luokan käsitteen soveltuvuutta nyky-yhteiskunnan rakenteen hahmottamiseen. Tutkielman taustalla on vuonna 1985 ilmestynyt kirja Suomalaiset – yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana, jossa Risto Alapuro ja Matti Alestalo kartoittavat Suomen luokkarakennetta 1870-luvulta 1980-luvulle asti. Tässä työssä tarkoituksena oli jatkaa Suomen luokkarakenteen kuvaamista vuodesta 1980 vuoteen 2000, joskin Suomalaiset-kirjaa selvästi suppeammalla tasolla. Suomen luokkarakenteen kehitystä aikavälillä 1980–2000 tarkastellaan Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokittelun avulla. Aineistoina toimivat otokset Tilastokeskuksen väestölaskennan ja työssäkäyntitilastojen pitkittäisaineistoihin perustuvista Eksy95- ja Eksy01-aineistoista. Molemmat aineistot ovat yksilötasoisia rekisteriaineistoja. Sosioekonomisen aseman yhteyttä muihin tekijöihin tarkastellaan pääasiallisesti ristiintaulukoinnin avulla. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään miten Suomen luokkarakenne on muuttunut aikavälillä 1980–2000 ja mitkä ovat keskeiset syyt muutoksiin. Lisäksi huomion kohteena oli sosioekonomisen aseman vaikutus yksilöiden elämän mahdollisuuksiin, joita tarkasteltiin tulojen, asuinolojen ja työttömyyden riskin avulla. Yleisenä tavoitteena oli myös arvioida Tilastokeskuksen sosioekonomisen aseman luokittelun soveltuvuutta luokkarakenteen kuvaamiseen. Tämän työn tulosten perusteella 1980- ja 1990-luvun Suomen luokkarakenteessa näkyi jo aiemmin alkaneiden kehityskulkujen eteneminen. Maatalousväestö jatkoi vähenemistään, ja samalla pieneni myös työntekijöiden osuus merkittävästi. Toimihenkilöistymiskehitys jatkui palvelusektorin edelleen laajentuessa, tosin entistä vahvemmin ylempiin toimihenkilöihin painottuneena. Poikkeuksellisena luokkarakenteen kehityksessä erottuu 1990-luvun alun taloudellisen taantuman myötä aiempaa laajempiin mittoihin kasvanut työttömyys, joka kasvatti ammatissa toimimattoman väestön osuutta huomattavasti. Suomen luokkarakenteen tarkastelu sosioekonomisen aseman luokittelun avulla toi esiin selviä, johdonmukaisesti tulkittavissa olevia eroja sosioekonomisten ryhmien välillä, mikä osoittaa mielestäni luokan käsitteen edelleen vahvan selitysvoiman nyky-yhteiskunnan rakenteiden tutkimuksessa. Luokitukseen liittyy kuitenkin luokka-analyysin kannalta selviä rajoitteita ja ongelmia, joihin jatkossa tulisi etsiä ratkaisua. Työssä tuli myös selvästi esiin muiden yhteiskunnallisten jakojen merkitys yksilön elämän mahdollisuuksille, joiden yhteisvaikutus luokan kanssa tulisi ottaa luokkatutkimuksessakin paremmin huomioon.
  • Ekola, Juha (2019)
    Tämä tiivistelmä jonka maisterin kirjalliseen opinnäytteeseeni liittyen kirjoitan, on samalla myös kypsyyskoe – mikä salatarkoitus on lukijan mielestäni hyvä tietää. Pyrin kaikkia osaamiani keinoja käyttäen siis osoittamaan että olen aivan kypsä. Pehmeä, punainen ja valmiina putoamaan tosimaailman kosteaan heinikkoon oravain evääksi. Itse työstä: kahden erillisen harhaanjohdannon jälkeen koetan tässä kirjoituskokoelmassa päästä selville siitä, miksi elämäni on ollut niin helppoa, että olen pystynyt seuraamaan intohimojani ja kiinnostuksieni kohteita aina taideopintoihin saakka. Tähän pyrin muun muassa tutkimalla sukuni historiaa muutaman polven ylöspäin, pääasiassa isälinjaa pitkin, saadakseni selville mistä on peräisin sen aineellinen turva – ja sitä kautta myös oma turvani, jonka varassa olen uskaltanut huikennella. Sen jälkeen pohdin ja hieman myös tuskailen sen asian parissa, että miten ja missä ja millaista teatteria sitä oikein kehtaa tehdä, jos haluaisi sen tekemisen putoavan enemmän hyvän vaakakuppiin kuin pahan. Mietin millä tavalla vähempivaltaiset ihmiset hyötyvät siitä, että heidän kohtalojaan teatterissa muut esittävät – ja mitä vaihtoehtoja meillä on. Sitten käsittelen omaa suhdettani tekopyhyyteen ja kokemuksiani siitä, sekä vaatimustani: jokaisen taiteentekijän tulisi omaa tekopyhyyttänsä tutkia ja käyttää materiaalina. Materiaalina käyttämisellä tarkoitan sitä, että koska teatterintekijä (miellän itseni teatterintekijäksi enemmän kuin näyttelijäksi) ei – kuten teatterikaan – ole maailmasta irrallinen, voivat hänen jääviytensä ja sidoksensa käsittelemiinsä asioihin olla aivan yhtä tärkeä osa totuuden tavoittelua kuin häntä itseään vahvempien pahojen tai itseään heikompien hyvien ruotiminen. Adhd:n vaikutusta harjoitteluun ja esiintymiseen sekä yleisesti elämänhallintaan käsittelen luvussa neljä sekä omien kokemusteni että tutkimustiedon pohjalta. Viides luku taas on omistettu rajatun mittaisille ajatelmille, pienille tönäisyille, joiden kaltaiset kirjalliset ohjeet ovat minulle itselleni olleet menneinä vuosina merkittävä eteenpäin ajava voima. Tämän lukemiston viimeinen luku on Riihimäen autogrillille ja sen lähiympäristöön sijoittuva näytelmäkohtaus.
  • Eskola, Tero (Helsingin yliopisto, 2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan runoilija Arvo Turtiaisen runojen esityksiä työstä ja työn kuvauksesta. Teoriaviitekehyksenä käytetään roolirunouden käsitettä. Tutkielman aineistona ovat Turtiaisen kaksi ensimmäistä runokokoelmaa, Muutos (1936) ja Tie pilven alta (1939). Rakenteellisesti tutkimukseni analyyttinen osa jakautuu kolmeen osaan: Työtä ja työläisyyttä kuvaavat roolirunot, unelmat ja pettymyksen sekä työläisten voima ja muutos. Analysoin näissä osioissa merkkejä työläisen arkkikuvasta, samoin työläisyyteen liittyviä yhteiskunnallisia unelmia ja ajatuksia muutoksesta sekä työläisyyden voimaa. Tavoitteeni on analysoida myös Turtiaisen runoille ominaista ironiaa, esimerkiksi työläisyydenihannointia ja toisaalta sen ihannoinnin kritisointia. Yhtenä työn tavoitteena on pyrkiä osoittamaan, millaisia eroja Turtiaisen runoudessa hahmottuu työläisten ja omistavan luokan välille. Tutkielma osoittaa, että Turtiaisen näkemys ihannetyöläisestä on usein lempeällä ironinen ja toisaalta työläisten vaikeasta tilanteesta huolimatta myös positiivisia ja unelmoivia teemoja näkyi runoissa. Työväen ja työnantajien suhdetta Turtiainen käsittelee työläisen näkökulmasta melko lohduttomasti, mutta toisaalta suhtautuu työnantajiin myös hyvin ironisesti ja toisaalta naureskelee näiden tekopyhyydelle. Työväen viha ylempää luokkaa kohtaan yhdisti myös heitä, vaikka työläiset olivatkin hyvin heterogeeninen ryhmä.
  • Ursin, N. R. af (Turun Kirjapainon Osakeyhtiö, 1897)
  • Ursin, N. R. af (Turun Kirjapaino Osakeyhtiö, 1899)
  • Ursin, N. R. af (G. E. Jansson & Kumpp. kirjapaino, 1899)
  • Ursin, N. R. af (Osakeyhtiö Sampo, 1902)
  • Ursin, N. R. af (Antti Hautala, 1905)
  • Virtanen, Marjaana Sanna Maria (2007)
    Tutkielma tarkastelee empiirisen aineiston avulla Brasilian Rio de Janeiron keskiluokkaisten asukkaiden käsityksiä kaupungin väkivallasta ja sen syistä, oikeuslaitoksesta sekä kaupunkitiloissa tapahtuvassa vuorovaikutuksessa läsnä olevia vaarakäsityksiä ja niihin liittyviä arkipäivän turvallisuusstrategioita. Näkökulmassa nojaudutaan ensinnäkin sosiologiseen keskusteluun vaarasta, riskeistä ja pelon kulttuurista. Tärkeä teoreettinen lähtökohta on Mary Douglasin ajatus vaaran käsittämisestä, joka syntyy ja jota uusinnetaan sosiaalisessa elämässä. Toisaalta työssä hyödynnetään kaupunkielämää ja julkisia tiloja käsittelevää sosiologista tutkimusta. Julkista tilaa lähestytään mukaillen Amos Rapoportin tilateoriaa, jossa tila käsitetään monimutkaisena puitteiden järjestelmänä. Merkittävässä asemassa ovat kulttuuriset merkitysrakenteet, jotka vaikuttavat tilojen käyttöön. Tutkielman pääaineistona toimivat teemahaastattelut. Haastateltavien puhetta analysoidaan temaattisesti selontekoina, joissa ympäröivää maailmaa tehdään ymmärrettäväksi. Tutkielmassa analysoidaan julkisiin tiloihin, väkivaltaan ja vaaraan liitettyjen merkitysten lisäksi puhetta toiminnasta, minkä avulla tehdään ymmärrettäväksi toiminnan mieltä ja merkityksiä, joita kaupunkitiloissa liikkumiseen liittyy. De Certeaun mukaan näiden merkitysrakenteiden voi nähdä avaavan kenttää kaupunkitilojen sosiaalisille käytännöille. Haastatteluaineistoa täydennetään osallistuvasta havainnoinnista ja tilastoista saaduilla aineistoilla. Keskiluokkaiset haastateltavat käsittivät väkivaltarikollisuuden päällimmäisiksi syiksi köyhyyden ja brasilialaisen yhteiskunnan voimakkaan luokkajaon. Väkivaltaisiin tekoihin ryhtymisen nähtiin olevan tulosta köyhien epätoivoisesta tilanteesta, jossa heidän nähtiin elävän syrjittyinä ja yhteiskunnan ulkopuolelle suljettuina. Haastateltavat kokivat julkisissa tiloissa olonsa turvattomaksi. Tämä pelko näytti syntyvän yhteiskuntaluokkien välisissä kohtaamisissa kaupungin julkisissa tiloissa, joiden käyttöön liittyen tehtiin turvallisuusstrategioita. Nämä strategiat tulevat ymmärrettäväksi yhteiskunnallisessa kontekstissa, jossa pelko on voimakasta, väkivallan taso on korkea, ihmiset ovat siitä vahvasti tietoisia ja luottamus oikeuslaitosta ja yleensä julkista sektoria kohtaan on olematonta. Tilannetta on vaikeaa muuttaa, ja siten oman toiminnan merkitys vaaran suhteen kasvaa. Julkisten tilojen uhkaan varautumisen merkittävimpiä strategioita olivat ympäristön tarkkailu ja potentiaalisten vaarojen identifiointi, vaatimaton ulkoasu erojen häivyttämiseksi sekä välttely.
  • Virkki, Juhana (Helsingin yliopisto, 2020)
    Yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta on kannettu voimistunutta huolta 2000-luvun aikana. Tieteellisessä tutkimuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota huono-osaisuuden ylisukupolvisuuteen, kun samaan aikaan tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet ennennäkemättömällä tavalla, erityisesti kaikkein varakkaimpien keskuudessa. Tässä tutkielmassa kohdistetaan huomio yhteiskunnan niin sanottuihin ylä- ja valtaryhmiin tutkimalla talousyläryhmän tilannetta niistä erityisesti. Eriarvoisuustutkimuksen olisi kannattavaa ottaa huomioon yhteiskuntaluokka aiempaa keskeisempänä selittäjänä, sillä useat tutkimustulokset viittaavat siihen suuntaan, että luokka on merkittävä vaikuttaja kaikkien ihmisten elämässä huolimatta siitä, miten sen merkitys tunnistetaan. Aiemman luokkatutkimuksen ja -teorian perusteella tarkastellaan tässä työssä talousyläryhmänä vauraita yrityssukuja ja niitä edustavaa Perheyritysten liittoa. Tutkimuskohteeseen liittyvää teksti- ja dokumentaatiomateriaalia tutkitaan sisällönanalyyttisella grounded theory -menetelmällä abduktiivisesti siten, että kyseessä on aineistolähtöinen luokkatilanneanalyysi. Aineistosta etsitään vastausta siihen, millä tavoin perheyrityksistä viestitään ja miten politiikkatahto ilmenee? Samalla testataan tutkimusteoreettisia näkökulmia erityisesti Pierre Bourdieun distinktioteorian ja sosiaalisen sulkuun liittyvän viitekehyksen välillä. Tulokset osoittavat, että talousyläryhmällä on rakentunut pitkän ajan kuluessa varsin kehittyneet perimisen ja ylisukupolvisen jatkuvuuden hallinnanmekanismit, joita voidaan pitää yhteiskunnallisen vallan käytön näkökulmasta merkittävinä. Vaikuttaessaan yhteiskuntaan Perheyritysten liiton keskeinen poliittinen tavoite on lainsäädännön kautta saada perimisen taakkaa helpommaksi. Tällä ja muilla tutkielmassa esiin tulevilla keinoilla voi olla suuria yhteiskunnallisia vaikutuksia myös muille kuin yritysperheille itselleen. Tuloksia pohditaan suhteessa teoreettiseen taustaan, minkä myötä vahvistetaan luokkateorioiden empiiristä käytettävyyttä tutkimuksenteon osana. Tutkielman perusteella osoitetaan yhteiskuntaluokkien mekanismien toimintaa ja merkitystä. Sekä peräänkuulutetaan voimakkaasti laaja-alaisemman eriarvoisuustutkimuksen tärkeyttä, eikä ainoastaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kannalta. Länsimaiset demokratiat ovat rakentuneet meritokraattisen järjestelmän sekä avoimen liikkuvuuden lupaukselle ja ylisukupolvisella varallisuudella voi olla suuri merkitys niiden toteutumisen kannalta. Muun muassa sen vuoksi uudella luokkatutkimuksella on väliä.
  • Randelin, Suvi Tuulia Karoliina (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassa selvitetään roolipelaamisen ja intersektionaalisuuden suhdetta. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: ”millaista roolipelaaminen on intersektionaalisuuden näkökulmasta katsottuna” ja ”millaisia pelimaailmat hahmoineen ovat tästä näkökulmasta”. Roolipelitutkimusta on tehty etenkin sukupuolen, yhden intersektionaalisen eron, näkökulmasta, mutta sitä ei ole käsitelty intersektionaalisuuden näkökulmasta. Tärkeimpiä käytettyjä käsitteitä ja teorioita ovatt intersektionaalisuus ja sen eri erot, kuten sukupuoli, ikä, yhteiskuntaluokka ja etnisyys. Myös Pierre Bourdieun habitus ja erottautuminen, ”genderless gender” ja aiempi roolipelitutkimus ovat tärkeitä välineitä tutkielman taustan ja intersektionaalisten erojen havainnoimisessa. Tutkielmassa käytettiin intersektionaalisuutta analyyttisenä välineenä, laajentamassa sukupuolen käsitettä myös muut erot huomioonottaviksi. Työn aineisto kerättiin etnografisesti havainnoimalla ja haastattelemalla. Havaintoaineisto hankittiin yhden uusimaalaisen korkeakoulun roolipeliryhmän peli-illoista. Saman ryhmän jäseniä ja kahta ryhmän ulkopuolista haastateltiin aineistoa varten. Analyysi tehtiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä, jossa on aineistolähtöisen sisällönanalyysin piirteitä. Tutkittu ryhmä on intersektionaalisilta ominaisuuksiltaan verrattain heterogeeninen. Pelaajat ovat 20–40 -vuotiaita, korkeakoulutettuja, vaaleaihoisia ja suomea äidinkielenään puhuvia. Suurimmat erot liittyvät sukupuoleen. Kaikkia pelaajia yhdistää kuitenkin yksi intersektionaalisuuden ulkopuolinen ominaisuus, nörttiys. Se käsite johdettiin aineistosta. Tutkielmassa käsiteltiin peliryhmän lisäksi myös pelihahmoja intersektionaalisuuden näkökulmasta. Intersektionaalisuuden käsitettä ei ole käytetty paljon hegemonisessa asemassa olevien henkilöiden tutkimiseen, joten korkeakoulutetun ja etniseen valtaväestöön kuuluvan ryhmän tutkiminen oli perusteltua. Aineisto koostui kahdeksan eri pelaajan haastattelusta ja seitsemästä havainnoidusta peli-illasta. Sukupuoli on ryhmän merkittävin ero. Sukupuoli on läsnä pelaamisessa ja pelimaailmassa, tiedostettuna tai tiedostamattomana asiana. Osa pelaajista ei pidä sukupuolta tärkeänä, mikä voi olla osoitus Suomessa vallitsevasta ruumiittomuuden diskurssista, jossa häivytetään erilaisia eroja: sukupuolta, etnisyyttä, paikallisuutta. Tätä diskurssia kuvaa käsite ”genderless gender”, jota tutkielmassa käytetään. Toisaalta sukupuoli otetaan välillä annettuna, muuttumattomana ominaisuutena. Sukupuoli näkyy myös siinä, miten naisilla on huonompi asema laajemmassa pelikulttuurissa. Tutkielmassa oli haasteena ryhmän heterogeenisyys, sillä muita intersektionaalisia eroja ei ryhmästä juuri pystynyt havaitsemaan. Yksi kaikkia yhdistävä tekijä, nörttiys, kuitenkin löytyi. Nörttiys toisaalta myös erottaa pelaajia muista, ei-pelaavista yksilöistä.