Browsing by Subject "1968"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Niva, Jukka (2004)
    Työssäni kysyn, olivatko viiden suomalaisen päivälehden, Helsingin Sanomien, Uuden Suomen, Suomenmaan, Suomen Sosialidemokraatin ja Kansan Uutisten pääkirjoitukset tai pääkirjoitussivun artikkelit Amerikan-vastaisia, ja miten Amerikan-vastaisuus muuttuu sen jälkeen, kun Neuvostoliitto miehitti Tshekkoslovakian 21.8.1968. Amerikan-vastaisuutta oli niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa yhä enemmän 1960-luvulla. Suurin julkilausuttu arvostelun kohde oli Yhdysvaltain Vietnam-politiikka, joka kirvoitti mielenosoituksia joka puolella maailmaa. Yhdysvaltoja arvosteltiin, Neuvostoliitto etunenässä, imperialistiseksi suurvallaksi. Kuitenkin Tshekkoslovakiaa miehittäessään Neuvostoliitto toteutti samanlaista politiikka kuin mistä se Yhdysvaltoja arvosteli. Amerikan-vastaisuudelta putosi tuolloin ainakin osin pohja pois. Työssäni kysyn, vaikuttiko tuon pohjan putoaminen tutkimieni lehtien kirjoitteluun, kun niiden kuitenkin tuli suomalaisina lehtinä ottaa huomioon Suomen YYA-sopimuksen aiheuttama suomalaisen yhteiskunnan henki, jossa Neuvostoliittoa ei liiemmin arvosteltu. Tshekkoslovakian miehityksen jälkeen kärkäs Yhdysvaltain arvostelu lehdissä jatkui, painotus vain hieman muuttui. Amerikan-vastaisuus 1960-luvulla on ymmärrettävä laajempana ilmiönä kuin vain Vietnamin sodan arvosteluna. Kuitenkin varsinkin Helsingin Sanomissa rankin Amerikka-kritiikki oli amerikkalaista alkuperää, eli amerikkalaista itsekritiikkiä. Amerikan-vastaisuus oli siis myös vahvastyi Amerikkalaisten Eurooppaan tuoma ilmiö. Helsingin Sanomat lisäksi tuli julkaisemillaan Amerikan-vastaisilla kirjoituksilla tehneeksi kuitenkin palveluksen Yhdysvalloille, jolla oli oma toimisto Yhdysvallat-tietoisuuden levittämiseksi. Julkaistessaan taajaan Amerikka-kritiikkiä Helsingin Sanomat myös kuvasi laajasti Amerikkalaista elämää ja teki siis sitä tunnetuksi. Samalla Helsingin Sanomat kuitenkin noudatti YYA-Suomen henkeä. Muissa lehdissä tilanne oli toinen. Kansan Uutiset vaikeni Amerikasta miehityksen jälkeen pitkäksi aikaa. Miehitys vei lehden kriisiin, josta sen oli vaikea selviytyä. Suomenmaa puolestaan oli perinteisesti presidentti Urho Kekkosen linjalla, ja pyrki ilmeisesti vaikenemaan mahdollisimman paljon suurvaltakonflikteista. Uusi Suomi oli päätoimittajan Pentti Poukan ohjaamana puolestaan niin oikealla, että kokoomuksessa ei enää katsottu linjaa hyvällä. Suomen Sosialidemokraatti oli hyvin kriittinen, eikä kritiikki sammunut miehityksen myötä. Miehityksen jälkeen kaikille tutkituille lehdille yhteistä oli kuitenkin julki tuotu pettymys molempia suurvaltoja ja niiden politiikkaa kohtaan.
  • Vairimaa, Reetta (2000)
    Vuoden 1968 touko-kesäkuussa Ranskaa koetteli vakava poliittinen ja sosiaalinen kriisi. Uudistuksia peräsivät samanaikaisesti sekä opiskelijat että työläiset. Jälkimmäiset järjestivät yleislakon, joka sai koko maan lamaannuksiin yli kolmeksi viikoksi. Opiskelijoiden ja työläisten liikkeet eivät kuitenkaan sulautuneet yhteen, ja molemmat niistä kuihtuivat nopeasti. Kesäkuun lopussa järjestetyissä vaaleissa hallitseva puolue sai murskavoiton. Tutkielmani tarkoituksena on selvittää opiskelijaliikkeen ja lakkoliikkeen välisiä suhteita ja pohtia, miksi yhteistyö kariutui. Käyn läpi lakon alkuvaiheet ja opiskelijaliikkeen vaikutuksen lakon syttymiseen. Liikkeiden välisiä suhteita tarkastelen kolmella tasolla. Ensin käsittelen opiskelijoiden ja työläisten kohtaamista ruohonjuuritasolla, sitten selvittelen suhteita organisaatiotasolla ja lopuksi käyn läpi poliittisia ristiriitoja äärivasemmistolaisten opiskelijoiden ja perinteisiä vasemmistopuolueita tukeneiden työläisten välillä. Lähdeaineistonani olen käyttänyt neljän pariisilaisen arkiston materiaaleja, vuonna 1968 julkaistuja pamfletteja ja katsauksia sekä aiheesta tehtyjä tutkimuksia. Olen myös haastatellut kolmea tapahtumiin osallistunutta henkilöä. Suurin osa lähdeaineistostani on peräisin Pariisista, sillä Helsingissä kirjallisuutta oli heikosti saatavilla. Suomessa Ranskan toukokuun liikettä on tutkinut tietääkseni ainoastaan Veikko Tarvainen, jonka pro gradu -työ kuuluu lähdeaineistooni. Päädyin tutkielmassani johtopäätökseen, että toukokuun liikkeen kohtaloksi koitui sen hajanaisuus. Opiskelijat ja työläiset eivät olleet yhtenäisiä edes omien ryhmiensä sisällä saati sitten niiden rajojen yli. Liike oli erilaisia tavoitteita ajavien, keskenään kiistelevien kuppikuntien suma. Toisaalta tulin siihen tulokseen, että vaikka liikkeen ajamat poliittiset ja sosiaaliset saavutukset jäivät vähäisiksi, sen kulttuurinen merkitys oli suuri. Toukokuussa ei kaatunut poliittinen valta, vaan vanhat patriarkaaliset arvot. Liike oli perustaltaan ulkoparlamentaarinen ja niin olivat myös sen saavutukset.