Browsing by Subject "1970-luku"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 520
  • Westö, Maria (Helsingin yliopisto, 2019)
    Tutkielmani käsittelee suomalaisen 1970-luvun ääniteteollisuuden, Finnhits-albumien ja suomalaisten käännöskappaleiden transnationaalisuutta. Selvitän, mitkä kansainväliset ilmiöt ja ideat ilmenevät Finnhits-albumeissa, ja miten näitä ilmiöitä ja ideoita muokattiin suomalaisen ääniteteollisuuden käytäntöihin ja populaarimusiikin tuotantoon. Tarkastelen ääniteteollisuuden ylirajaista toimintaa analysoimalla aineistoa, joka koostuu kymmenestä Finnlevyn 1970-luvulla julkaisemasta Finnhits-albumista ja kolmen ääniteteollisuuden toimijan puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joita käsittelen sisällönanalyysin menetelmällä. Haastatteluissa käsitellyt teemat – Finnhits-albumit, käännöskappaleet, kustannustoiminta sekä haastateltavien rooli ääniteteollisuuden toiminnassa – nivoutuvat toisiinsa, sillä Finnhits-albumien kaltaisten kokoelma-albumien idea ja uudenlaiset markkinointi- ja myyntikeinot omaksuttiin ulkomailta. Finnhits-albumeilla on useita käännöskappaleita, joiden alkuperäisversiot olivat kansainvälisesti tunnettuja kappaleita. Alkuperäiskappaleiden alikustannusoikeuksien hankkiminen ulkomaisilta kustantamoilta mahdollisti käännöskappaleiden tekemisen. Haastateltavat vaikuttivat toiminnallaan 1970-luvun Finnhits-albumien ideointiin ja tuotantoon. Tulkitsen aineistoa transnationalismin käsitteen avulla. Käsite viittaa kanssakäymisiin, jotka linkittävät ihmisiä, instituutioita ja ideoita kansallisvaltioiden rajojen yli. Hyödynnän myös laajempaa ylirajaisuuden käsitettä kuvaillessani aineistossa ilmenevää kansallisempaa levy-yhtiöiden ja kustantamoiden sekä paikallisempaa suomalaisten eri levy-yhtiöiden välistä toimintaa. Yhdistän transnationalismin käsitteeseen ajatuksen haastateltavista portinvartijoina ja kulttuurin välittäjinä, eli yleisemmin ääniteteollisuuden toimijoina. Haastateltavat vaikuttivat kansainvälisen ääniteteollisuuden ideoiden omaksumiseen Finnhits-albumien teossa, levittämisessä ja markkinoinnissa sekä käännöskappaleiden kustantamisessa, tuotannossa ja julkaisussa. Aineiston analyysi osoittaa, että kansainvälisen ääniteteollisuuden kehitys 1970-luvulla vaikutti myös Suomeen. Finnhits-albumit ovat osa populaarimusiikin yhteistä transnationaalia historiaa. Haastateltavat ääniteteollisuuden toimijoina omaksuivat kansainvälisiä ideoita, joita hyödynnettiin Finnhits-albumien tuotannossa, markkinoinnissa ja myynnissä. Haastateltavat huomioivat ulkomaiset vaikutteet, mutta suomalaiset kuulijat eivät välttämättä tiedostaneet ideoiden alkuperää tai välittäneet siitä, jolloin käännöskappaleet saatettiin mieltää suomalaisiksi kappaleiksi. Finnhits-albumeissa ei myöskään korostettu käännöskappaleiden alkuperää, mikä ilmenee jo Finnhits-albumien kansien alaotsikosta: ”Suomen suursuosikit samalla levyllä”.
  • Jäppinen, Sanna (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tarkastelen tutkielmassani Helsingin Sanomien (HS) kehitysmaauutisointia vuosina 1965–1974. Tavoitteena on selvittää, miten yhteiskunnan ja journalismin merkittävä murroskohta heijastui Suomen suurimman sanomalehden välittämään maailmankuvaan. Päälähteinä ovat tekemäni aikalaistoimittajien haastattelut, Päivälehden arkiston teettämät toimittajahaastattelut ja muu arkistomateriaali sekä digitaalisessa muodossa löytyvät HS:n lehdet vuosilta 1965–1974. Tarkempi analyysi kohdistuu huhti- ja lokakuun lehtiin vuosina 1965, 1968, 1971 ja 1974. Tutkimukseni perusteella HS:n kehitysmaauutisoinnissa tapahtui selkeitä muutoksia. Vuonna 1965 pääpaino oli kansainvälisten uutistoimistojen sähkeuutisissa. Sähkeet kattoivat määrällisesti suuren joukon maita, mutta aiheiden käsittely jäi pintapuoliseksi ja näkökulmat olivat uutistoimistojen valitsemia. Omien toimittajien nimiin kirjattuja juttuja kehitysmaa-aiheista ei vuonna 1965 juuri ollut. Vuonna 1968 tilanne oli samankaltainen. Esimerkiksi maailmalla ja Suomessa suurta huomiota herättänyttä Biafran kriisiä ei analysoitu omien toimittajien voimin, eikä HS lähettänyt alueelle omaa toimittajaa. Vuoteen 1971 mennessä ulkomaantoimituksen omien toimittajien kirjoittamien, kehitysmaita käsittelevien juttujen määrä kasvoi selvästi. Myös pidempien artikkeleiden määrä lisääntyi, samoin tekstien kommentoiva ja kantaaottava tyyli. Vuonna HS:ssa oli jo kolme Euroopan ja Pohjois-Amerikan ulkopuolisia alueita seuraavaa toimittajaa. Vuosina 1971–1974 isoin muutos näyttäisi tapahtuneen aihepiirien laventumisessa: maailman eriarvoisuuteen ja humanitaarisiin ongelmiin liittyvät artikkelit lisääntyivät. Kehitysmaauutisoinnin rinnalle alkoi nousta kehitysmaajournalismi, joka pyrki tuomaan esiin kehityskysymyksiä ja kehitysmaiden näkökulmia. Myös kehitysmaita seuraavien toimittajien työmatkat kohdealueilleen lisääntyivät. Kaikki tutkimukseen haastatellut HS:n ulkomaantoimittajat olivat sitä mieltä, että uutispäällikkö Olli Kivisellä oli merkittävä rooli uudenlaisen uutisoinnin muovaajana. Taustalla vaikutti myös Aatos Erkon vuonna 1965 käynnistämä muutosprosessi HS:n uudistamiseksi. Erkko halusi huomioida ajan hengen ja avasi ovet nuorelle, usein vasemmistolaiselle, toimittajapolvelle. Tutkimukseni tarkastelujaksolla HS:n kehitysmaita seuraavat toimittajat olivat 1940-luvulla syntyneitä nuoria miehiä, joilla yliopisto-opinnot olivat juuri takana tai meneillään. Kaikki olivat aatemaailmaltaan selkeästi vasemmistolaisia, ja kirjoitusten pontimena oli halu valistaa lukijoita ja vaikuttaa siihen, että imperialistinen maailmanjärjestys jää historiaan. Vaikka HS säilyi arvoiltaan oikeistoliberaalina, se näyttää sallineen “radikaalitoimittajilleen” hyvinkin vasemmistolaisia kannanottoja varsinkin vuosina 1969–1974.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Honkavaara, Sari (Helsingin yliopisto, 2017)
    Tutkielmassani tarkastellaan International Work Group on Indigenous Affairs -järjestön parissa työskennelleiden antropologien näkemyksiä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja alkuperäiskansojen tilanteesta Latinalaisessa Amerikassa 1970-luvulla. Työni perustuu IWGIAn 1970-luvulla julkaisemiin uutiskirjeisiin ja dokumentteihin. Tutkielmassa todetaan, että IWGIAn perustaminen 1960-luvin lopulla osuu aikaan, jolloin antropologit kävivät vilkasta keskustelua tieteenalan suhteesta yhteiskuntaan ja politiikkaan. IWGIAn julkaisut osoittavat, että järjestön parissa työskennelleet antropologit uskoivat, että antropologinen tieto oli yhteiskunnallisesti vaikuttavaa ja se voitiin valjastaa alkuperäiskansojen hyväksi. Järjestö näki dokumentoinnin todistusaineiston keräämisenä, jolla voitaisiin osoittaa alkuperäiskansoja kohtaan tehdyt rikokset ja joiden avulla saataisiin muutos vallinneeseen tilanteeseen. IWGIAn julkaisuissa alkuperäiskansojen maaoikeudet ovat keskeisesti esillä. Julkaisuissa käsitellään laajasti alkuperäiskansojen maaoikeuksien puutteellisen toteutumisen seurauksia, joita olivat tartuntatautien leviäminen, alkuperäiskansaidentiteetistä luopuminen, alkuperäiskansaidentiteetin hylkääminen sekä alkuperäiskansojen kohtaama suora väkivalta. Latinalaisen Amerikan valtioiden puutteellisella lainsäädännöllä tai toimeenpanolla oli järjestön julkaisujen mukaan suuri merkitys alkuperäiskansojen kohtaamiin epäoikeudenmukaisuuksiin. Kansainvälinen huomio mahdollisti IWGIAn julkaisujen perusteella epäkohtiin puuttumisen jossain tapauksissa tehokkaammin kuin pelkkä kansallinen vaikuttaminen. IWGIA pyrki tarjoamaan keskustelumahdollisuuksia alkuperäiskansojen omille järjestöille. Alkuperäiskansojen mahdollisuudet verkostoitua keskenään kansainvälisesti, ja alkuperäiskansaidentiteetin ympärille järjestäytyminen mahdollisti kansallisella tasolla irrottautumisen esimerkiksi työväen liikkeestä ja näin nostaa esiin erityisiä alkuperäiskansoihin liittyviä epäkohtia kansallisesti.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Holmström, Susanne (2006)
    Utgångspunkten för prograduavhandlingen är finländska socialarbetares erfarenheter av Council of International Programs (CIP) utbytesprogram för socialarbetare i USA. Efter en egen erfarenhet av utbytesprogrammet i början av 1990-talet väcktes mitt intresse för socialarbetets professionella utveckling i ett internationellt perspektiv. Utbytesprogrammet präglades av efterkrigstidens återuppbyggnadsanda och de socialarbetare som deltagit i början av organisationens verksamhet var fortfarande engagerade i verksamheten för att utveckla socialarbete på hemmafront. Det empiriska materialet sträcker sig på en tidsperiod från 1957 t.o.m 1993. Perspektivet i avhandlingen är tredimensionellt. Den finländska socialarbetaren som deltagit i utbytesprogrammet är aktören. Vilken var hennes erfarenhet av det professionella och internationella utbytesprogrammet och vilken betydelse gav hon erfarenheten? Den enskilda socialarbetarens erfarenheter pejlas mot den professionaliseringsprocess som skett i Finland.(Karvinen 1993, 1996, Satka 1993, 1994, 1995)Det amerikanska socialarbetets utveckling granskas också med utgångspunkt i caseworkmetoden som präglat socialarbets professionaliseringsprocess. Synen på socialarbete har genomgått många förändringar under de senaste årtiondena. Socialarbetets utveckling till en profession har präglats av motsättningar som återverkade på en tudelning i juridiskt-administrativt och individinriktat socialarbete. Jag frågade om detta framträder i mitt material och inom vilka områden man var mer mottaglig för amerikanska intryck. Vid analysen av det empiriska materialet utgår jag från tidsperioden då socialarbetaren deltagit samt den professionella kontexten. Informanternas svar grupperades i tre grupper: "pionjärerna", "professionell profilering" och "socialarbetets nya ansikte". Pionjärerna representerade främst socialarbetare inom privata organisationer. Tidperioden professionell profilering omfattade socialarbetare inom mentalvård, missbrukarvård, hälsovård och inom arbete med barn och unga. Mest professionellt inriktade då det gällde socialarbetametoder var gruppen inom missbrukarvård. Även inom de andra grupperna var man mottaglig för intryck. Under perioden "socialarbetets nya ansikte" framträdde nya aktörer som tidigare representerat den mer aminstrativa inriktningen. Växelverkan, själva utbyte är det centrala som återkommer under alla tidsperioder. Växelverkan, ömsesidigt utbyte öppnade nya perspektiv på den personliga och professionella identiteten och den egna kontexten. För att kunna dra nytta av utbytesprogrammet behövdes förmåga att kunna reflektera över det man upplevt och konfronterats med (Giddens 1991). Den reflekterande förmågan är ett väsentligt redskap i den professionella kompetensen (Karvinen 1993). Den är också ett centralt element när det gäller den personliga identiteten.
  • Ojanen, Mikko; Suominen, Jari; Kallio, Titti; Lassfolk, Kai (Harvestworks, 2007)
    Abstract
  • Ojanen, Mikko (Electroacoustic Music Studies Network, 2014)
    In this paper, I explore different examples of how the new means of performing music in concert and happening settings manifested in the early years of electroacoustic music in Finland. No single point when electroacoustic music arrived in Finland can be pointed out. The development was slow and the central-European trends never landed in Finland in their pure form. Experimental concert performances of the radical young generation of musicians played a significant role in the emergence of the electronic medium in the Finnish music scene. The young composers and artists absorbed influences quite freely. Although their work can be seen even as a conscious protest against tradition, influences from the works of Karlheinz Stockhausen and John Cage, for example, were strong. This paper focuses on the works that expanded the traditional organization of a concert performance, introduced new means to perform electroacoustic music or applied electronic music technology beyond a music concert setting. These include, for example, film music, art exhibitions, happenings and even poem reading events. The examples are gathered from the works of composers Henrik Otto Donner (1939–2013) and Erkki Salmenhaara (1941–2002), avant-garde artist Mauri Antero Numminen (b. 1940), experimental film maker Eino Ruutsalo (1921–2001), as well as their close collaborator, electronic musical instrument designer Erkki Kurenniemi (b. 1941).
  • Salminen, Meri (2003)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten aikuiskoulutuksen käsite ja koulutuksen tarjonta ovat muuttuneet, pääasiallisesti 1970-luvun alkuvuosista tähän päivään. Varsinaisen aikuiskoulutuksen on katsottu alkaneen valtioneuvoston asettamasta aikuiskoulutuskomiteasta vuodelta 1971. Ennen komitean asettamista aikuisia on valistettu, sivistetty tai kasvatettu, ja kulloinkin käytössä ollut käsite on kuvastanut senhetkistä yhteiskunnan tilaa ja siitä johtuvia aikuisten opettamisen tavoitteita. 2000-luvun alkuvuosina käyttöön on vakiintunut elinikäisen oppimisen käsite. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ovat erilaiset funktionalistiset selitykset koulutuksen tehtävistä ja yhteiskunnallisista merkityksistä. Koulutuksen tärkeimmät tehtävät ovat kvalifikaatioiden tuottaminen, yhteiskunnallisiin asemiin valikointi, yhteiskuntaan integrointi ja varastointi. Koulutuksella on kolme erilaista roolia yhteiskunnassa. Ensiksi se toimii tarpeita tyydyttävänä palvelujärjestelmänä vastaamalla koulutuskysyntään. Toiseksi se toimii vieraannuttavana pakkojärjerjestelmänä. Koulutuksen kolmas rooli on yhteiskuntarakennetta ylläpitävänä ja uusintavana organisaationa. Tutkimuksen kohteena on neljä pääkaupunkiseudulla toimivaa oppilaitosta, jotka kaikki toimivat opetusministeriön hallinnon alla, ja ovat siten julkisen valvonnan alaisia. Koulutuksen tarjontaa on analysoitu laadullisin menetelmin, lähteenä on käytetty oppilaitosten historiikkeja, toiminta- ja vuosikertomuksia, oppilaitostilastoja ja monisteita.Jälkimoderni yhteiskunta koulutuksen toimintaympäristönä asettaa omia vaatimuksiaan koulutuksen sisällöille; koulutukseen vaikuttavat kansainvälinen toimintaympäristö, työelämän muutokset, koulutuksen asiakkaat itse ja valtion kiristynyt ote. 1980-luvulle saakka aikuisten opiskelu tapahtui pääsääntöisesti vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, vuosikymmenen aikana koulutus laajeni ammatilliseen aikuiskoulutukseen ja tutkintotavoitteisten opintojen puolelle. 1990-luvulla tulivat tulosohjaus ja tulosvastuu koulutukseenkin. Alettiin puhua markkinasuuntautuneen aikuiskoulutuksen kaudesta.2000-luvun aikuisopiskelijan lukujärjestys sisältää paljon samaa kuin 1970-luvullakin. Kielet, erilaiset kädentaidot, atk, musiikki ja taidekasvatus ovat edelleenkin opiskeluohjelmissa mukana. Uusia "pakollisia" aineita ovat aktiivisen kansalaisen "kansalaisoppi", työllistettävyys, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaidot, digitaalinen- ja medialukutaito sekä kestävä kehitys.
  • Lintunen, Tomi Jalmari (2007)
    Olen käsitellyt pro gradu- työssäni energiakriisiä Suomessa. Lähestymistapani on ollut se, että olen tutkinut aihetta suomalaisessa julkisuudessa esiintyneiden reaktioiden kautta. Tämän takia päälähdemateriaaleinani ovat olleet energiakriisin aikana syksyn 1973- ja alkuvuoden 1974 aikana julkisuudessa julkaistut materiaalit. Kronologisen kuvan energiakriisin etenemisestä muodostaakseni olen lukenut tarkasti läpi tuon ajankohdan Helsingin Sanomien numerot. Lähdemateriaalina olen käyttänyt myös Yleisradion arkiston VHS -nauhoja ja lisäksi olen haastatellut neljää tuon ajan keskeistä vaikuttajaa eli vuorineuvos Jaakko Ihamuotilaa, joka oli tuohon aikaan Valmetin johdossa ja vuodesta 1979 Nesteen johdossa, Pekka Tarjannetta joka toimi tuolloin liikenneministerinä, emeritusprofessori Pentti Malaskaa, joka on ollut mukana monessa energia-alalla ja Ralf Fribergiä, joka toimi tuolloin kansanedustajana. Nämä vaikuttajat olen valinnut tietoisesti eri yhteiskunnallisilta tasoilta, joihin olen jakanut tarkasteluni. Näinä tasoina olen käyttänyt poliittista tasoa, teollisuus- ja elinkeinoelämää, asiantuntijatasoa sekä paikallis- ja kansalaistasoa. Olen tarkastellut pro gradussani sekä lähitulevaisuuden, että kaukaisemman tulevaisuuden kokemuksia, jotka ovat välittyneet tuon ajan julkisuuden kautta. Paikallis- ja kansalaistason tarkastelua varten olen käyttänyt lähdemateriaaleina paikallislehtiä, joista tärkeimpänä Valkeakosken Sanomia. Poliittisen tason tarkastelua varten olen taas tutustunut valtiopäiväpöytäkirjoihin. Taustan rakentamiseksi aiheelleni olen käyttänyt apunani myös aiheesta aiemmin tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia, kuten esimerkiksi Erkki Tuomiojan sivulaudaturtyötä valtio-opin saralta. Johtopäätöksissäni olen päätynyt siihen, että energiakriisi aiheutti Suomessa monimuotoisia vaikutuksia. Välittömästi energiakriisin aikana talvella 1973-74 tulevaisuus nähtiin yleisesti synkkänä, mutta kun selvisi, että kriisi olikin pääasiassa hintakriisi, niin tunnelma rauhoittui. Teollisuuden alalla energiakriisi aiheutti myös positiivisia vaikutuksia, kun esimerkiksi metalliteollisuudessa kysyntä kasvoi, kun Neuvostoliittoon jouduttiin toimittamaan enemmän tavaraa kohonneen öljyn hinnan kattamiseksi. Eli loppujen lopuksi energiakriisi ei ollutkaan niin yksioikoisen paha asia nimenomaan Suomen kannalta.
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kultturien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kultturien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kultturien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kultturien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)
  • Helsingin yliopisto, kulttuurien tutkimuksen laitos, kansatiede (Helsingin yliopisto, kultturien tutkimuksen laitos, kansatiede, 1974)